Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siirryin koulumaailmaan töihin (en ole opettaja), olen järkyttynyt opettajien käytöksestä
21.05.2021 |
Heti alkuun huomio, en leimaa kaikkia opettajia! Mutta noin joka neljäs heistä katsoo lävitseni, kuin minua ei olisikaan. Törmäämme koulun käytävillä joka päivä, joka päivä tervehdin heitä iloisesti hymyillen vaikka he välttelevät katsettani. Tervehdittyäni he selkeästi vaivaantuvat ja tervehtivät pikaisesti "hei". Ja viilettävät nopeasti pois paikalta. Osa heistä on oppinut että tervehdin joka tapauksessa ja ovat alkaneet pikku hiljaa ottaa jopa katsekontaktia :D Koulusihteeri kävelee ohitseni kylmän viileästi ja huikkaan hänen peräänsä MOIKKA, hän pysähtyy ja kääntyy ja katsoo kuin idioottia 😀
Jotenkin hauska ollut seurata koko kevätlukukausi että he edelleen kuvittelevat olevansa minua ylempänä vain koska ovat opettajia. Se, mitä he eivät tiedä, niin mikä olin ammatiltani ennen koronaa ja ennen lomautusta ja irtisanomista... ja nyt siis uuden äärellä.
Toki on näitä ihania opeja jollaisia toivon omien lasteni koulutielle. He ovat kultaa ja saavat uskomaan koko ammattikuntaan ❤
Ja tiedän, ihan jo sivusta seuranneena että ala on hemmetin RANKKA. Mutta se ei tarkoita että niitä käytöstapoja ei tarvitsisi noudattaa 🙂
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulun talonmies ei koskaan vastaa minulle kun tervehdin, vaan yrittää katsoa toiseen suuntaan. Oiskohan erityisherkkä? Jotkut opettajat on joskus jättänyt moikkaamatta takaisin, mutta ei ne sentään ala tuijottaa kattoon. Olen kuraattori. Tuohon aiemmin mainittuun hymyilen kuitenkin kaikille -kommenttiin huomautettakoon, että ei sitä kukaan näe maskin läpi.
Sain keikkasiivoojalta tervehdyksen. Hän ei kuulemma tervehdi "ketään". Olen varmasti ajatuksissani välillä jättänyt vieraampia työntekijöitä tervehtimättä. Ihmisiä on niin paljon, ja oma huomioni automaattisesti kiinnittyy niihin tutumpiin. Annan itselleni arvosanaksi 8+
Täytyy tsempata, vielä on kevätkautta jäljellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnin jälkeen (ainakin minä) tarvitsen pienen rauhoittumisen. Ope saattaa olla niin kuormittunut ja uupunut 25 oppilaan (vaikka oppilaat olisivat kilttejäkin) tunnin jälkeen, ettei seuraavaalle tunnille eri tilaan siirtyesssään kamojensa kanssa ehdi kierrellä tervehtimässä jokaista koulun aikuista iloisesti hymyillen ja silmiin katsoen. Pitää vielä ennen tunnin alkua purkaa tavarat seuraavassa luokassa, kirjautua järjestelmiin, aukaista digimateriaalit valmiiksi, kerrata tuntisuunnitelma, hakea havainnollistamisvälineet ja -materiaalit, mahdollisesti järjestää ja tuulettaa luokka edellisten jäljiltä, tehdä taululle nähtäville tuntirunko... Ja aikaa on korkeintaan se 15 min tuntien välillä.
Ei kai kukaan odotakaan, että kiertelet ympäri koulua tervehtimässä, mutta jos käytävällä tulee kollega tai joku muu hlökuntaan kuuluva vastaan, ei luulisi olevan vaikeaa sanoa vaikka "hei". Vai etkö osaa kävellä ja puhua yhtäaikaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajissa on niitä, jotka luulevat olevansa muiden yläpuolella. Esimerkiksi muita korkeakoulutettuja ei arvosteta, vaikka opettajan koulutus on helppo ja heppainen moneen muuhun koulutukseen verrattuna. Osa myös kuvittelee olevansa aina oikeassa kaikkiin lapsiin liittyvissä asioissa, vaikka ei itsellä edes olisi lapsia.
Helppo? Sittenhän meillä ei ole kansakuntana mitään hätää, jos kvanttifysiikat ja mittateoriat ovat helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, että minä en meinaa työpäivän jälkeen kestää edes puolisoni höpötystä. Tekee mieli usein vain sanoa, että jos olisit vain hiljaa.
T. Yläkoulun ope
No jos et kykene muodostamaan edes sanaa "hei" sinua tervehtivälle, niin nyökkää vaikka edes. Ei voi olla liikaa vaadittu!
Itsekin olen joskus oppilaitoksessa työskennellyt ns. alemman tason hommissa. Siinä sai itsensä tuntea kyllä todella halveksituksi.
M26 kirjoitti:
Sellasii korkeesti koulutetut on, ei mitään uutta.
No et kyllä itse kuulosta yhtään paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt opettajan töitä noin 6 vuotta. Kouluja on kahlattu läpi useita lyhyiden ja pidempien sijaisuuksien muodossa. Monissa kouluissa olen jäänyt aika yksin uutena ja nuorena opettajana. Joissakin ei olla tosiaankaan tervehditty edes opettajien taukotilassa.
Nykyisessä työpaikassani on hyvä ilmapiiri. Taukotilassa rupatellaan mukavia, mutta halutessaan saa olla myös rauhassa. Apua pyydetään ja annetaan, yhteistyötä tehdään paljon. Vaikea määritellä mistä tämä voisi johtua, joskin yksi ero aiempiin työpaikkoihini on kyllä se, että nykyisessä koulussa opettajakunta on nuorempaa kuin monissa muissa. Keski-ikä noin 40-45, kun monissa kouluissa voi olla useita eläkeikää lähestyviä kerralla jne.
Moikkailen itse parhaani mukaan kyllä. Siivoojia, ruokalan ihmisiä, vahtimestaria, hallinnon ihmisiä ja toisia opettajia. Pidän heitä kaikkia kollegoinani, vaikka olemmekin eri työtehtävissä ja sattuneista syistä olen tauoilla enimmäkseen viimeksi mainitun porukan kanssa. Kun käytävällä velloo kerrallaan 200 ihmistä, voi toki olla vaikeaa joskus huomata yksittäistä ihmistä tai kuulla toisen tervehdystä. Hymyilen vähintään.
Olen luvannut itselleni myös jutella uusien sijaisten kanssa taukohuoneessa. Kyselen miten menee jne. ja pyrin edes vähän tutustumaan heihin, vaikken kovin puhelias tai ekstrovertti ole muuten. Olen niin monta kertaa ollut itse se outo tyyppi nurkassa ja ystävälliset keskustelunavaukset ovat silloin tuntuneet tosi arvokkailta.
Jotkut koulut ovat tosiaan myrkyllisiä työympäristöjä. Monissa myös kiusataan ja puhutaan pahaa toisista opettajista, se on todella ikävää, koska työ on muutenkin rankkaa. Mutta tämä taitaa koskea myös monia muita työpaikkoja.
Jännä tuo ikäasia. Oma kokemukseni on, että kolmekymppiset opettajat eivät ainakaan auta ketään. Ehkä heillä on pieniä lapsia ja ruuhkavuodet. Itse olen saanut eniten apua yli viisikymppisiltä naisopettajilta. Miehiltäkin kyllä, jos heidät onnistuu saamaan kiinni. Naisopettajat ovat paremmin tavoitettavissa, en tiedä missä meidän miehet aina liehuu :-D Aineenopettajia ollaan.
Monesti miettinyt että ei tervehtiminen enää ole nykypäivää Suomessa.
Olemme niin edellä kaikkia muita. Nokiahan sen teki.
Voi lähettää tervehdyksen hymiönä tai meeminä jos haluaa.
Muutenkin meillä on turvavälit luontaisesti sellaiset ettei taudit tartu kuten keskellä ja eteläisessä Euroopassa, jossa tervehdykset ovat todella kuvottavaa tekopyhyyttä ja suoranaista kaulalle käyntiä.
Muiden tulisi jo nyt alkaa ottaa oppia steriilistä pohjoismaisesta tavasta olla ihminen ja antaa muille tilaa.
Tervehdys voi olla vain ajatus antaa toiselle tilaa ja huomioida täten toinen.
Yleensä aamuruuhkassa aina huomaa miten metrossakin tungeksitaan ja törmäillään päin.
Mitään tervehdyksiä ei oikeastaan tarvittaisi enää nykymaailmassa. Hienoa että opettajat etunenässä ovat ottaneet tehtäväkseen tuoda modernia laman jälkeistä Suomea käytöskultuuriin.
Nykyään missään edistyneissä lähiöissä ei tervehditä naapureita. Syynä runsas muuttoliikenne ja tervehdysten turhuus.
Ei enää tarvitse tutustua tai solmia sosiaalisia kontakteja väkinäisesti niiden kanssa joita päivittäin näkee.
Onneksi on pätkätyöt ja jatkuva muuttoliikenne. Naamat vaihtuu ja meno pysyy sitä kautta steriilinä.
Otetaan uudet modernit tavat käyttöön. Se on helppoa. Jätetään vain vanhat turhat konservatiiviset, energiaa syövät ja viruksia levittävät tavat pois menneen maailman rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tapana pakottaa muut tervehtimään minua. Aiheutan melkoisen näytelmän jos tervehdystä ei kuulu ja jatkossa takulla saan sen joka kerta. Tai sitten kyseinen henkilö väistelee ja välttelee minua koulun käytävillä.
Menee se niinkin. Tervehtii tai pysyy poissa näköetäisyydeltä.
Vähän erikoiselta tuntuu tämä ketju. Niin kovin moni tuntuu tietävän, millaisia opettajat ovat, ja millaista opettajanhuoneessa ylipäänsä on ja miten siellä toimitaan. Ja tiedetään jopa, mitä puolueita opettajat äänestävätkin. Olisikohan osa nyt kuitenkin ihan keksittyä.
Itse pääsääntöisesti tervehdin työyhteisössäni kaikkia. Aina välillä kuitenkin käy niin, että saatan käytävällä yhtäkkiä tajuta, että joku henkilökuntaan kuuluva tuli vastaan, ja olin ihan ajatuksissani jotain työasiaa pohtien, en tervehtinyt. Meillä on 1200 henkilön kouluyhteisö, joten meillä on melkoinen liuta opettajien sijaisiakin talossa. Joskus käy niin, että en tervehdi käytävällä jotakuta, luulen oppilaaksi, ja myöhemmin selviää, että olikin kyseessä jonkun sijainen. Ikää on vaikea arvioida, varsinkin jos oppilaan ja sijaisen ikäero on vaikka pari vuotta. Meidän työyhteisössä ei ainakaan ole ketään tuollaista törppötöykeää, joiksi opettajia täällä kuvaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Samanlainen kokemus kun olin pari vuotta sitten kouluavustajana. Edes opettajanhuoneessa puolet opettajista ei vastannut tervehdykseen. Ja nämä opettavat käytöstapoja lapsillemme."
Osa ei tervehdi edes kollegoitaan, riippuen koulusta.
Tosissa kouluissa fiksumpia opettajia kuin toisessa.
Sama tilanne joissakin päiväkodeissa , minne pesiytynyt varhaiskavattajia jotka eivät hallitse edes alkeellisempia käytöstapoja . Karkeuserot eri päiväkotienkin väleillä saattaa olla hyvinkin suuret.
Vierailija kirjoitti:
" Samanlainen kokemus kun olin pari vuotta sitten kouluavustajana. Edes opettajanhuoneessa puolet opettajista ei vastannut tervehdykseen. Ja nämä opettavat käytöstapoja lapsillemme."
Osa ei tervehdi edes kollegoitaan, riippuen koulusta.
Tosissa kouluissa fiksumpia opettajia kuin toisessa.
Sama tilanne joissakin päiväkodeissa , minne pesiytynyt varhaiskavattajia jotka eivät hallitse edes alkeellisempia käytöstapoja . Karkeuserot eri päiväkotienkin väleillä saattaa olla hyvinkin suuret.
Tämä on kyllä niin surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yläkoulun opettajan työssä on valtava ihmissuhdekuormitus.
Itse jaksoin uran alussa olla kiinnostunut kaikista opehuoneen hahmoista ja muistella entisiä oppilaita. Noh, nyt 20 vuoden jälkeen ja yli tuhat oppilasta myöhemmin en vain jaksa enää.
En jaksa panostaa yhtään ylimääräistä aikaa johonkuhun sijaiseen tai kouluavustajaan, joka kuitenkin häipyy puolen vuoden päästä. Yritän keskittyä luokkahuonetyöhön ja siihen, että muistaisin edes oppilaiden nimet. Siitä ei ole kyse, että pitäisin itseäni ylempänä. Keskityn olennaiseen, jotta jaksaisin hektiset päivät ja jaksaisin kohdata ne sata oppilasta, jotka joka päivä ovat luokassani.
Noh, tervehdykseen kyllä vastaan aina.
Onpas sun työsi vaikeaa, voi voi. Eihän siinä nyt mitenkään jaksa enää muita huomioida normaalein käytöstavoin, kun itsellä on niin rankkaa. Noin rankkaa ei ole töissä varmaan missään muussa ammatissa! Onneksi ensi kesänä voit lonia kotona taas 2,5 kk ja huokailla, miten onkaan ansaittua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajainhuone voi olla sosiaalisesti paljon rankempi paikka kuin luokkahuone...
Ainakin ison ex-kouluni (työpaikka) opehuoneessa oli kummia jännitteitä.
X-aineenopettaja kävi kairaamassa naisrehtoria, joka oli ja ilmeisesti on naimisissa toisen koulun opettaja B kanssa.
Kyseinen X-aineenopettaja erosi ja hänen sittemmin ex-vaimonsa (Y-opettaja) meni kimppaan Z-opettajan kanssa. Tuntui, että eikö mitään muuta keksitä parisuhdemarkkinoilla kuin että opettajan pitää olla opettajan kanssa??
Virkistyspäivien ja pikkujoulujen jälkeen oli seuraava maanantai aina mielenkiintoinen. Ja siitä laivaseminaareista ei voi tänne kirjoittaa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako yhtään kuulla, että neljännes opettajista suhtautuu ynseästi myös sijaisopettajiin ja muuten vain uusiin opettajiin? Opettajainhuone voi olla kuin viidakko, jossa eri heimot inhoavat toisiaan ja jossa pöytäkuntien rajat ovat ylittämättömät. Opettajat eivät ole yhtään sen parempia tai huonompia tässä asiassa kuin muutkaan ammattikunnat.
Yleensä kaikkein kyvyttömimpiä tervehtimään tai olemaan muiden kanssa tekemisissä, ovat Ma-Fy-ke opettajat. Halveksivat avoimesti esim uskonnon, filosofian ja muita "hömppäopettajia".
Aika tavallista monilla työpaikoilla, mutta ei välttämättä tarkoita mitään. Ovat ehkä vaan kiireisiä, omissa maailmoissaan tmv. Jatka moikkailua, juttelua ja hymyilyä. Kyllä ne siitä pikkuhiljaa lämpenee. Sitten myöhemmin kuulet, et kiva kun meille tuli niin mukava ja iloinen tyyppi tänne, joka levittää iloa muillekin.
been there seen that.
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä! <3 Olen ollut erilaisissa työyhteisöissä ennen lukioon opettajaksi päätymistä, ja oma kokemukseni on, että opettajakollegat ovat fiksuja ja ystävällisiä, suhteellisuudentajuisia ihmisiä joilla on jalat maassa ja ihmiskeskeiset arvot. Oppilaista puhutaan huolehtien opehuoneessa, pyritään auttamaan ja usein kehutaankin oppilaita. Tukea olen saanut tarvittaessa, toisaalta myös omaa tilaa, ja erilaisuutta kunnioitetaan meidän työyhteisössä.
- myös lukiossa opettava