Siirryin koulumaailmaan töihin (en ole opettaja), olen järkyttynyt opettajien käytöksestä
Heti alkuun huomio, en leimaa kaikkia opettajia! Mutta noin joka neljäs heistä katsoo lävitseni, kuin minua ei olisikaan. Törmäämme koulun käytävillä joka päivä, joka päivä tervehdin heitä iloisesti hymyillen vaikka he välttelevät katsettani. Tervehdittyäni he selkeästi vaivaantuvat ja tervehtivät pikaisesti "hei". Ja viilettävät nopeasti pois paikalta. Osa heistä on oppinut että tervehdin joka tapauksessa ja ovat alkaneet pikku hiljaa ottaa jopa katsekontaktia :D Koulusihteeri kävelee ohitseni kylmän viileästi ja huikkaan hänen peräänsä MOIKKA, hän pysähtyy ja kääntyy ja katsoo kuin idioottia 😀
Jotenkin hauska ollut seurata koko kevätlukukausi että he edelleen kuvittelevat olevansa minua ylempänä vain koska ovat opettajia. Se, mitä he eivät tiedä, niin mikä olin ammatiltani ennen koronaa ja ennen lomautusta ja irtisanomista... ja nyt siis uuden äärellä.
Toki on näitä ihania opeja jollaisia toivon omien lasteni koulutielle. He ovat kultaa ja saavat uskomaan koko ammattikuntaan ❤
Ja tiedän, ihan jo sivusta seuranneena että ala on hemmetin RANKKA. Mutta se ei tarkoita että niitä käytöstapoja ei tarvitsisi noudattaa 🙂
Kommentit (137)
Koulunkäynninohjaajan ja opettajan työ on täysin erilaista: ope on tehnyt suunnitelmat (mahdollisesti yötä myöten) ja on vastuussa ryhmästä tunnin ajan. Pahimmillaan koulunkäynninohjaaja tulee ilman suunnitelmaa myöhässä tunnille ja istuskelee luokan perällä eikä välttämättä millään tavalla auta oppilaita tai pidä työrauhaa yllä opettajan apuna. Opettajan pitää opastaa luokan lisäksi ohjaajaa, mitä tämä voisi tunnilla tehdä.
Hyvät ohjaajat ovat toki kultakimpaleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.
Nuori ope jaksaa ja uusi avustaja jaksaa. Ainakin yläkoulussa ne avustajat ovat tiheästi vaihtuvia, monet nuoria ihmisiä, jotka ovat vain kääntymässä.
Lisäksi se avustajan työ ei oikeasti useimmiten ole ollenkaan niin raskasta kuin opettajan, jolla se vastuu on. Poikkeuksiakin toki on riippuen työpaikasta.
Kyllä minunkin tunneillani käy yksi tyttö pyörimässä, mutta en todellakaan koe, että samaa työtä tekisimme tai että hänestä minulle mitään apua olisi. Toivottavasti sille oppilaalle, jota varten hän siellä teoriassa on, mutta epäilen. Kyllä hänelle silti pyrin aina juttelemaan ja olemaan ystävällinen. Fakta on kuitenkin, että hän tulee minun suunnittelemalleni tunnille, jonka ohjelmasta ja kulusta minä yksin vastaan ja jonka jälkityöt ja arvioinnit minä hoidan. Meidän töistämme ei voi puhua samana päivänäkään.
Minunkin töissäni käy paljon nuoria ihmisiä hankkimassa työkokemusta, Mutta edes harjoittelijoita en kutsuisi ”tytöiksi pyörimässä”. Ilmaus on ruma ja alentava. Ja kyllä ainakin meidän työpaikalla kaikille oikeaa tekemistä riittää.
-Akateeminen yksityisellä sektorilla.
Itse ainakin olen välillä niin omissa ajatuksissani, etten vain huomaa, että vastaan tulee työkaveri, jota en ole vielä tänään tervehtinyt. Työkavereiksi lasken kaikki meidän porukat olkoon nimike mikä hyvänsä.
Toisaalta joskus tulee jotakuta tervehdittyä useammankin kertaa saman päivän aikana samasta syystä.
En edes tiedä, kuinka monta opettajaa kaiken kaikkiaan jakaa työtilamme omassa kerroksessani. Usean eri opetusalan opettajat ja muut työntekijät hommailevat siellä.
Nyökkään kaikille työtiloihin vievällä käytävällä vastaantulijoille, vaikka en heitä tunnistaisikaan. Saattaa tulla tervehdittyä ulkopuolisiakin, jotka ovat osallistuneet johonkin palaveriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen kokemus kun olin pari vuotta sitten kouluavustajana. Edes opettajanhuoneessa puolet opettajista ei vastannut tervehdykseen. Ja nämä opettavat käytöstapoja lapsillemme.
Tämä tervehdykseen vastaamattomuus on muuten jotain todella outoa. En missään muualla ole törmännyt tähän.
Jos alemmassa asemassa oleva tervehtii ylempää henkilöä ei tervehtimiseen tarvitse vastata. Ihan normaaleja käytössääntöjä hierarkisessa työyhteisössä.
Anna kun arvaan. Et ole tainnut vähään aikaan olla missään työyhteisössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.
Nuori ope jaksaa ja uusi avustaja jaksaa. Ainakin yläkoulussa ne avustajat ovat tiheästi vaihtuvia, monet nuoria ihmisiä, jotka ovat vain kääntymässä.
Lisäksi se avustajan työ ei oikeasti useimmiten ole ollenkaan niin raskasta kuin opettajan, jolla se vastuu on. Poikkeuksiakin toki on riippuen työpaikasta.
Kyllä minunkin tunneillani käy yksi tyttö pyörimässä, mutta en todellakaan koe, että samaa työtä tekisimme tai että hänestä minulle mitään apua olisi. Toivottavasti sille oppilaalle, jota varten hän siellä teoriassa on, mutta epäilen. Kyllä hänelle silti pyrin aina juttelemaan ja olemaan ystävällinen. Fakta on kuitenkin, että hän tulee minun suunnittelemalleni tunnille, jonka ohjelmasta ja kulusta minä yksin vastaan ja jonka jälkityöt ja arvioinnit minä hoidan. Meidän töistämme ei voi puhua samana päivänäkään.
Onpa harvinaisen ylimielinen tapa suhtautua. Ensinnäkin tämä "tyttö" lienee ihan täysi-ikäinen aikuinen, kun on siellä töissä eikä käy koululla vain "pyörimässä". Ihan työtään hänkin varmasti tekee. Oli sitten kyse harjoittelijasta, tai koulunkäyntiavustajasta. Hekin kun ovat oman alansa koulutettja ammattilaisia, vaikka työnkuva on eri kuin opettajalla. Yhtään opettajan työtä väheksymättä.
Minkä takia te ette keskenänne pidä palaveria siitä, millä tavoin toimimalla hän voisi parhaiten tukea oppituntien sujuvuutta? Sen sijaan, että seläntakana avaudut miten turhaa toisen työ on.
Eivät opettajat ole sen kummempia kuin muutkaan suomalaiset. Meitä on joka lähtöön ja moukkiakin on joka junassa.
Olen nuorena opettajanplanttuna kokenut, mitä on tulla kesken lukuvuoden suhteellisesti sisäänlämpiävään yhteisöön. Osalle olin läpinäkyvä, mutta onneksi oli myös niitä, jotka tulivat juttelemaan ja tutustumaan. Silloin päätin, että kun olen vakituisessa virassa, niin en koskaan jätä uusia kollegoita huomiotta. Näin myös tein. Samoin huomioin koulunkäyntiavustajat, siivoojat ja ruokalahenkilökunnan ja harvakseltaan pistäytyvän terveydenhoitajan. Nuoria sijaisia autoin ja tuin kaikin keinoin. Niin, eikä ongelmia ollut koskaan oppilaiden kanssa, vaikka joidenkin kollegojen kanssa saattoikin olla erimielisyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.
Nuori ope jaksaa ja uusi avustaja jaksaa. Ainakin yläkoulussa ne avustajat ovat tiheästi vaihtuvia, monet nuoria ihmisiä, jotka ovat vain kääntymässä.
Lisäksi se avustajan työ ei oikeasti useimmiten ole ollenkaan niin raskasta kuin opettajan, jolla se vastuu on. Poikkeuksiakin toki on riippuen työpaikasta.
Kyllä minunkin tunneillani käy yksi tyttö pyörimässä, mutta en todellakaan koe, että samaa työtä tekisimme tai että hänestä minulle mitään apua olisi. Toivottavasti sille oppilaalle, jota varten hän siellä teoriassa on, mutta epäilen. Kyllä hänelle silti pyrin aina juttelemaan ja olemaan ystävällinen. Fakta on kuitenkin, että hän tulee minun suunnittelemalleni tunnille, jonka ohjelmasta ja kulusta minä yksin vastaan ja jonka jälkityöt ja arvioinnit minä hoidan. Meidän töistämme ei voi puhua samana päivänäkään.
Minunkin töissäni käy paljon nuoria ihmisiä hankkimassa työkokemusta, Mutta edes harjoittelijoita en kutsuisi ”tytöiksi pyörimässä”. Ilmaus on ruma ja alentava. Ja kyllä ainakin meidän työpaikalla kaikille oikeaa tekemistä riittää.
-Akateeminen yksityisellä sektorilla.
Tämä. Viesti kuvastaa täydellisesti sitä, minkä takia työilmapiiri monissa kouluissa on huono. Osa opettajista pitää itseään ja omia tuntejaan tärkeämpänä asiana kuin mikään muu koko koulun toiminnassa. Minä, minä, minä.
Tää näky myös oppilaille. Olin itse erityisluokalla ADDn takia ja kyllä niitä avustajia ja tukiopettajia katottiin aina alaspäin vaikka ne tosissaan näki eniten vaivaa oppilailleen. Munkin omaopettaja taisteli joka 6kk et sain jäädä erityisluokkaan koska "numerot oli niin hyvät et pärjään normaalissa luokassa". Vaikka siis tarvitsin totaalisesti eri lähestymistavan ja motivointi pisteet mitä normaaliluokas oli tarjota. Jouduin useasti normaali luokkaan "kokeilemaan" ja "pääsin" kuitenkin kertaamaan koko sen ajan aiheet uudelleen myöhemmin. Ihan tosissaan kyllä se erityisopettaja ja avustaja näkee parhaiten kun aikaa niiden oppilaiden kanssa viettää.
Mikä sää sitte oot joku siivooja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen kokemus kun olin pari vuotta sitten kouluavustajana. Edes opettajanhuoneessa puolet opettajista ei vastannut tervehdykseen. Ja nämä opettavat käytöstapoja lapsillemme.
Tämä tervehdykseen vastaamattomuus on muuten jotain todella outoa. En missään muualla ole törmännyt tähän.
Jos alemmassa asemassa oleva tervehtii ylempää henkilöä ei tervehtimiseen tarvitse vastata. Ihan normaaleja käytössääntöjä hierarkisessa työyhteisössä.
Ehkä jossakin suojatyöpaikassa voi mennä noin. Mutta oikeassa elämässä kyllä saatellaan seuraavalla yt-kierroksella siihen pisteeseen ettei tarvitse enää edes tulla taloon.
- Akateeminen yksityisellä sektorilla.
Te jotka sanotte, että ette jaksa tervehtiä joka kerta, olisiko liikaa pyydetty, että kertoisitte tämän ihan suoraan niille, joita ette jaksa yleensä tervehtiä? Siis ihan vain kerran pahoittelette, kun on rankkaa ja tekisi mieli lähinnä kirkua tuntien jälkeen, niin ei voimat riitä kaikkien tervehtimiseen joka välissä. Pyytäkää vielä, että jos ette itse tervehdi ensin, niin voi jättää tervehtimättä, niin ei tule kummallekaan paha mieli, itsellesi siitä että et jaksa tervehtiä, ja toiselle siitä, kun ei saa tervehdystä takaisin.
Lasten tunteiden sanoittaminen on muotia, mutta aikuisetkin voisivat omia tunteitaan sanoittaa, jos joku asiaan liittymätön niistä kärsii.
YLEn uutisen mukaan työpaikkakiusaaminen on Suomessa yleisempää kuin muualla Euroopassa tai Pohjoismaissa.
Sosiaaali- ja terveydenhoito sekä opetustoimi ovat aloja, joilla kiusaaminen on tyypillistä. Eivät kuitenkaan ainoita.
https://yle.fi/uutiset/3-6112047
Itse ole työskennellyt sekä kouluissa että teollisuuden työpaikoissa ja omien kokemusten mukaan meno kouluissa on aika karua verrattuna teollisuuden työpaikkoihin. (Jollakin toisella voi toki olla erilaisia kokemuksia)
Tämä ketju vahvistaa hyvin se käsityksen että opettajat ovat se suurin ongelma miksi koulussa kiusataan ja usein vielä itse mukana siinä.
Olen alakoulun ope.
Ei ole tapana jutella töissä niitä näitä kuin niiden kanssa jotka tunnen ja joiden kanssa olen kaverustunut. Ammattinimikkeellä ei ole mitään väliä.
Työasiaa juttelen tietysti kaikkien kanssa joita asiat koskevat ja kaikille vastaantuleville sanon huomenta. Mutta juttelen lähinnä kahden open, ohjaajien, koulusihteerin ja yhden siivoojan kanssa. Mutta en tule juttuun kaikkien opejen kanssa niin hyvin että jaksaisin heille jutella ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että ette jaksa tervehtiä joka kerta, olisiko liikaa pyydetty, että kertoisitte tämän ihan suoraan niille, joita ette jaksa yleensä tervehtiä? Siis ihan vain kerran pahoittelette, kun on rankkaa ja tekisi mieli lähinnä kirkua tuntien jälkeen, niin ei voimat riitä kaikkien tervehtimiseen joka välissä. Pyytäkää vielä, että jos ette itse tervehdi ensin, niin voi jättää tervehtimättä, niin ei tule kummallekaan paha mieli, itsellesi siitä että et jaksa tervehtiä, ja toiselle siitä, kun ei saa tervehdystä takaisin.
Lasten tunteiden sanoittaminen on muotia, mutta aikuisetkin voisivat omia tunteitaan sanoittaa, jos joku asiaan liittymätön niistä kärsii.
Kannattaisiko vaihtaa alaa, jos ei jaksa edes tervehtiä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajissa on niitä, jotka luulevat olevansa muiden yläpuolella. Esimerkiksi muita korkeakoulutettuja ei arvosteta, vaikka opettajan koulutus on helppo ja heppainen moneen muuhun koulutukseen verrattuna. Osa myös kuvittelee olevansa aina oikeassa kaikkiin lapsiin liittyvissä asioissa, vaikka ei itsellä edes olisi lapsia.
Heppainen koulutus. Iha-haa-haa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.
Nuori ope jaksaa ja uusi avustaja jaksaa. Ainakin yläkoulussa ne avustajat ovat tiheästi vaihtuvia, monet nuoria ihmisiä, jotka ovat vain kääntymässä.
Lisäksi se avustajan työ ei oikeasti useimmiten ole ollenkaan niin raskasta kuin opettajan, jolla se vastuu on. Poikkeuksiakin toki on riippuen työpaikasta.
Kyllä minunkin tunneillani käy yksi tyttö pyörimässä, mutta en todellakaan koe, että samaa työtä tekisimme tai että hänestä minulle mitään apua olisi. Toivottavasti sille oppilaalle, jota varten hän siellä teoriassa on, mutta epäilen. Kyllä hänelle silti pyrin aina juttelemaan ja olemaan ystävällinen. Fakta on kuitenkin, että hän tulee minun suunnittelemalleni tunnille, jonka ohjelmasta ja kulusta minä yksin vastaan ja jonka jälkityöt ja arvioinnit minä hoidan. Meidän töistämme ei voi puhua samana päivänäkään.
Onpa harvinaisen ylimielinen tapa suhtautua. Ensinnäkin tämä "tyttö" lienee ihan täysi-ikäinen aikuinen, kun on siellä töissä eikä käy koululla vain "pyörimässä". Ihan työtään hänkin varmasti tekee. Oli sitten kyse harjoittelijasta, tai koulunkäyntiavustajasta. Hekin kun ovat oman alansa koulutettja ammattilaisia, vaikka työnkuva on eri kuin opettajalla. Yhtään opettajan työtä väheksymättä.
Minkä takia te ette keskenänne pidä palaveria siitä, millä tavoin toimimalla hän voisi parhaiten tukea oppituntien sujuvuutta? Sen sijaan, että seläntakana avaudut miten turhaa toisen työ on.
Meille tulee ainakin väkisin työllistettyjä ohjaajia, jotka eivät halua siinä hommassa olla. Ja kyllä se on taivaan tosi, että välillä ohjaajasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos on tosi raskas erkkaluokka niin siinä ei todellakaan jaksa eikä ehdi enää kädestä pitäen toiselle aikuiselle neuvoa ja opastaa kaikkea.
Luuletko oikeasti ettei näiden kanssa oltaisi keskusteltu ja palaveerattu siitä mitä luokassa pitäisi tehdä. Yläasteen erkkaluokka ei vaan todellakaan ole kaikille sopiva työpaikka.
Hyviä ohjaajiakin tietysti on, mulla on nyt juuri sellainen, kerron ja osoitan kaikin tavoin sen kuinka arvokas hän minulle on. Hän on täysin tasavertainen aikuinen kanssani luokassa. Kertakaikkiaan niin mahtava tyyppi, että toivoisin hänen jatkavan erityisopettajan opintoihin, koska olisi aivan superhyvä tyyppi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, että minä en meinaa työpäivän jälkeen kestää edes puolisoni höpötystä. Tekee mieli usein vain sanoa, että jos olisit vain hiljaa.
T. Yläkoulun ope
…
Tulin joku päivä kotiin opetettuani koko päivän.
Sanoin vaimolleni, että haluan olla tunnin-pari aivan hiljaa. Otin koiran, kävelin tunnin, sitten makasin puoli tuntia sohvalla. Sen jälkeen vasta olin valmis kommunikoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako yhtään kuulla, että neljännes opettajista suhtautuu ynseästi myös sijaisopettajiin ja muuten vain uusiin opettajiin? Opettajainhuone voi olla kuin viidakko, jossa eri heimot inhoavat toisiaan ja jossa pöytäkuntien rajat ovat ylittämättömät. Opettajat eivät ole yhtään sen parempia tai huonompia tässä asiassa kuin muutkaan ammattikunnat.
Kuvottavaa!
Niinhän se juicekin laulaa: kuka ei osaa, ryhtyy opettamaan.
Sopii kuin nenä päähän.
Jos alemmassa asemassa oleva tervehtii ylempää henkilöä ei tervehtimiseen tarvitse vastata. Ihan normaaleja käytössääntöjä hierarkisessa työyhteisössä.