Siirryin koulumaailmaan töihin (en ole opettaja), olen järkyttynyt opettajien käytöksestä
Heti alkuun huomio, en leimaa kaikkia opettajia! Mutta noin joka neljäs heistä katsoo lävitseni, kuin minua ei olisikaan. Törmäämme koulun käytävillä joka päivä, joka päivä tervehdin heitä iloisesti hymyillen vaikka he välttelevät katsettani. Tervehdittyäni he selkeästi vaivaantuvat ja tervehtivät pikaisesti "hei". Ja viilettävät nopeasti pois paikalta. Osa heistä on oppinut että tervehdin joka tapauksessa ja ovat alkaneet pikku hiljaa ottaa jopa katsekontaktia :D Koulusihteeri kävelee ohitseni kylmän viileästi ja huikkaan hänen peräänsä MOIKKA, hän pysähtyy ja kääntyy ja katsoo kuin idioottia 😀
Jotenkin hauska ollut seurata koko kevätlukukausi että he edelleen kuvittelevat olevansa minua ylempänä vain koska ovat opettajia. Se, mitä he eivät tiedä, niin mikä olin ammatiltani ennen koronaa ja ennen lomautusta ja irtisanomista... ja nyt siis uuden äärellä.
Toki on näitä ihania opeja jollaisia toivon omien lasteni koulutielle. He ovat kultaa ja saavat uskomaan koko ammattikuntaan ❤
Ja tiedän, ihan jo sivusta seuranneena että ala on hemmetin RANKKA. Mutta se ei tarkoita että niitä käytöstapoja ei tarvitsisi noudattaa 🙂
Kommentit (137)
Opettajia saa haukkua tällä palstalla monessa ketjussa, mutta taas poistettiin muita hauskoja keskusteluja, joissa ei ketään solvattu tai paneteltu. Nauroin vitsikkäälle koronarokotemagneettiketjulle, kunnes sekin hassuttelu poistettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
istuin joskus opejen pöydässä ruokalassa. Silmiä avaava kokemus. "Pekasta ei koskaan tule mitään". "joo ei niin, ihan paska"
No tuliko Pekasta mitään? Vai oliko opettaja oikeassa? Tuliko ulkoministeri?
Vennamosta tuli Sonera oyj:n johtaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajainhuone voi olla sosiaalisesti paljon rankempi paikka kuin luokkahuone...
Nuorten kanssa pärjää aina, mutta ei välttämättä kollegojen. Kilpailu viroista ja rehtorin suosiosta voi olla kovaa, siinä voi saada puukosta selkään.
Akkalaumassa vallitsee kanaparvien nokkimisjärjestyskamppailu.
Saatko tyydytystä, kun nimittelet toisia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasemmalla olevat opettajat tervehtivät kaikkia.
Nykyään on yleistä että opettajissakin on sellaisia jotka äänestävät oikeistopuolueita. Ajatella...
Kuitenkin sosialistinen ammattikunta kuten armeijan henkilöstökin on. Saavat leipänsä veronmaksajien elatuksesta.
Ainahan opettajat ovat äänestäneet kokoomusta ym. oikeistopuolueita. Hehän ovat porvaristoa.
Suomessa on vaalisalaisuus, joten et tiedä, mitä kukin äänestää. Jos tiedät, olet mennyt kurkkimaan vaalilipukkeisiin?
Saatko tyydytystä, kun yleistät täällä kaikkia opettajia?
M26 kirjoitti:
Sellasii korkeesti koulutetut on, ei mitään uutta.
Saatko jotain tyydytystä, kun tuolla tavalla yleistät?
Huomaa, että täällä etätoimistotyöläiset kommentoivat. Eivätköhän opettajat pääsääntöisesti tervehdi työyhteisössään. Kuitenkin ympäristö on erilainen kuin vaikkapa väkimäärältään rajatussa toimistossa. Jopa sadan oppilaan kohtaaminen päivässä ja täpötäydet koulun käytävät ovat erilailla kuormittavia, monimutkaisia ympäristöjä. Jos väsynyt opettaja ei joku kerta huomaa/jaksa/on kiireinen, ei siitä kannata vetää johtopäätöksiä. Tulkaapa testaamaan. On muuten aika rankaa työtä nykyään.
On myös priorisoitava. Kaikkeen ei voi panostaa, ja opettajalla se on oppilaan kohtaaminen ja tuntien pitäminen.
Vielä nykyäänkin iso osa opettajista on "arvonsa" tuntevia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajainhuone voi olla sosiaalisesti paljon rankempi paikka kuin luokkahuone...
Nuorten kanssa pärjää aina, mutta ei välttämättä kollegojen. Kilpailu viroista ja rehtorin suosiosta voi olla kovaa, siinä voi saada puukosta selkään.
Akkalaumassa vallitsee kanaparvien nokkimisjärjestyskamppailu.
Naisena huomannut just tämän. Siksi on helpompaa hankkiutua miesvaltaisiin työyhteisöihin.
Mikä pakkomielle on tervehtiä jokaista ihmistä. Heillä voi olla jotain muuta ajateltavaa sillä hetkellä. Osa ei tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.
Nuori ope jaksaa ja uusi avustaja jaksaa. Ainakin yläkoulussa ne avustajat ovat tiheästi vaihtuvia, monet nuoria ihmisiä, jotka ovat vain kääntymässä.
Lisäksi se avustajan työ ei oikeasti useimmiten ole ollenkaan niin raskasta kuin opettajan, jolla se vastuu on. Poikkeuksiakin toki on riippuen työpaikasta.
Kyllä minunkin tunneillani käy yksi tyttö pyörimässä, mutta en todellakaan koe, että samaa työtä tekisimme tai että hänestä minulle mitään apua olisi. Toivottavasti sille oppilaalle, jota varten hän siellä teoriassa on, mutta epäilen. Kyllä hänelle silti pyrin aina juttelemaan ja olemaan ystävällinen. Fakta on kuitenkin, että hän tulee minun suunnittelemalleni tunnille, jonka ohjelmasta ja kulusta minä yksin vastaan ja jonka jälkityöt ja arvioinnit minä hoidan. Meidän töistämme ei voi puhua samana päivänäkään.
Tämä kuuluisa opettajien ”pedagoginen vastuu” on kaupunkilegendoista hilpeimpiä. Mitään kouriintuntuvaahan se ei ole. Edes teorian tasolla. Suomessahan ei ole edes käytössä mitään standardisoituja testejä, joilla voisi seurata oppimista omassa viiteryhmässään. Vastuuta ei ole eikä sitä oteta. Kunhan selitetään ja vedotaan ”vastuuseen”. Kuuluu samaan kategoriaan poliitikkojen ”vastuunkannon” kanssa. Tyhjiä sanoja ilman merkitystä.
Ohjaajasta ei sinulle mitään apua tarvitse ollakaan. Hän on siellä ohjaamassa ja auttamassa oppilaita. Ei ole tarkoitus olla mikään open pikku apulainen, joka hoitaa juoksevat asiat ja toimii kopiokoneen käyttöliittymänä. Toki sitähän 99% opettajista toivoo ja toimii sen oletuksen mukaan. Pikku sihteeri, joka antaa opettajille aikaa ”vastuunkantoon” ja valitukseen. Valmistelee materiaalin tunnille ja laittaa luokan kuntoon. Vaikka niistä oikeasti maksetaankin opettajalle ja kuuluu opettajan työhön.
Arviointiin ei monikaan opettaja ohjaajaa huoli, vaikka ohjaajalla voi olla kymmenen kertaa pitempi kokemus oppilastyöskentelystä, kuin opettajalla.
Mikään ole hauskempaa, kuin p a s k a n t ä r k e ä tuore openplanttu, joka luulee tietävänsä ja osaavansa enemmän kuin kymmenen vuotta erilaisten oppilaiden ja opettajien kanssa työskennellyt ohjaaja.
Opettajat eivät muista, että ihminen oppii matkimalla ja kun vuosikymmenenkin seuraat erilaisten kansankynttilöiden edesottamuksia virtuaaliselle kateederilla, tiedät aika paljon pedagogiikasta vaikka et olekaan sitä päivääkään yliopistossa opiskellut.
Opettajat ovat keskimäärin aika rasittava ammattiryhmä. Valittavia ja kitiseviä, helposti kuormittuvia. Kaiken kaikkiaan tylsiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajainhuone voi olla sosiaalisesti paljon rankempi paikka kuin luokkahuone...
Nuorten kanssa pärjää aina, mutta ei välttämättä kollegojen. Kilpailu viroista ja rehtorin suosiosta voi olla kovaa, siinä voi saada puukosta selkään.
Akkalaumassa vallitsee kanaparvien nokkimisjärjestyskamppailu.
Saatko tyydytystä, kun nimittelet toisia ihmisiä?
Mikä siinä oli nimittelyä?
Minulla on aineenopettajatuttavuus, ja hän on ehdottomasti kaikkien yläpuolella - omasta mielestään. Tiuskii kahvilatyöntekijöille jne.
Ja taas opettajien haukkumisketju palstalla. Ei voi kun taas nauraa miten kadehdittu yksi matalapalkattu ammatti voi tällä palstalla olla! Kadehtisitte edes jotain hyväpalkkaista ammattia kuten lääkäreitä, juristeja jne. mutta ei kun yksi kesäloma saa mammat ihan kiihkon valtaan ja kateudesta vihreiksi. Itse en kyllä vaihtaisi omaa ammattiani opettajan työhön vaikka olisi kuinka paljon lomaa. Tienaan kuitenkin yli kaksikertaisesti.
Kouluissa on ihan samanlaista kuin muillakin työpaikoilla. Minä menin hyvin kauan sitten melkein valmiina maisterina ensimmäistä pitkää viransijaisuuttani hoitamaan ja sain elinikäiset muistot sekä hyvässä että pahassa.
Rehtori vei minut ensimmäisenä valmistelupäivänä opettajainhuoneeseen, jossa toistasataa opettajaa istui pöytiensä ääressä juttelemassa, ja osoitti yhtä isoa pöytää: "Tässä on sitten sinun aineryhmäsi pöytä, etsipä paikka siitä itsellesi." Kun rehtori poistui, joka ikisen tyhjän paikan kohdalla joku sanoi, että siinä istuu jo sejase (myöhemmin kävi ilmi, että useimmissa paikoissa ei istunut). "Minä pidän siinä paikalla kirjojani, ja tuossa pitää Elina omiaan" sai minut etsimään jotain viihtyisämpää. Yksi näistä tyypeistä muuten oli oma lukion luokanvalvojani, jota olin pitänyt mukavana tyyppinä. En tiedä, muistiko hän minut vai ei, mutta viereen en saanut istua.
Minä ja muut viransijaiset kokosimme oman, aineyhdistelmistä vapaan pöytämme kirjahyllyjen väliin kauas muista, ja loukkomme oli niin hyvähenkinen, että sinne yrittivät jotkut sinne "kuulumattomatkin" muuttaa. Kaksi kivaksi todettua otettiin, mutta muut eivät mahtuneet.
Tämä on hyvä ketju ja pitäisi luetuttaa kaikissa opettajainhuoneissa ympäri maan. Meidän opettajien pitäisi oppia olemaan nöyrempiä, huomaavaisempia ja kollegiaalisempia.
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen kokemus kun olin pari vuotta sitten kouluavustajana. Edes opettajanhuoneessa puolet opettajista ei vastannut tervehdykseen. Ja nämä opettavat käytöstapoja lapsillemme.
Et ole ollut kouluavustajana pari vuotta siiten. Sellaisia ei ollut enää kymmeniin vuosiin. Kouluavustaja järjesteli paikkoja, teki pieniä siivouksia, keitti kahvia, monisti. Tarkoitat varmaan, että olit koulunkäyntiavustaja tai koulunkäynnin ohjaaja.
Olen tehnyt opettajan töitä noin 6 vuotta. Kouluja on kahlattu läpi useita lyhyiden ja pidempien sijaisuuksien muodossa. Monissa kouluissa olen jäänyt aika yksin uutena ja nuorena opettajana. Joissakin ei olla tosiaankaan tervehditty edes opettajien taukotilassa.
Nykyisessä työpaikassani on hyvä ilmapiiri. Taukotilassa rupatellaan mukavia, mutta halutessaan saa olla myös rauhassa. Apua pyydetään ja annetaan, yhteistyötä tehdään paljon. Vaikea määritellä mistä tämä voisi johtua, joskin yksi ero aiempiin työpaikkoihini on kyllä se, että nykyisessä koulussa opettajakunta on nuorempaa kuin monissa muissa. Keski-ikä noin 40-45, kun monissa kouluissa voi olla useita eläkeikää lähestyviä kerralla jne.
Moikkailen itse parhaani mukaan kyllä. Siivoojia, ruokalan ihmisiä, vahtimestaria, hallinnon ihmisiä ja toisia opettajia. Pidän heitä kaikkia kollegoinani, vaikka olemmekin eri työtehtävissä ja sattuneista syistä olen tauoilla enimmäkseen viimeksi mainitun porukan kanssa. Kun käytävällä velloo kerrallaan 200 ihmistä, voi toki olla vaikeaa joskus huomata yksittäistä ihmistä tai kuulla toisen tervehdystä. Hymyilen vähintään.
Olen luvannut itselleni myös jutella uusien sijaisten kanssa taukohuoneessa. Kyselen miten menee jne. ja pyrin edes vähän tutustumaan heihin, vaikken kovin puhelias tai ekstrovertti ole muuten. Olen niin monta kertaa ollut itse se outo tyyppi nurkassa ja ystävälliset keskustelunavaukset ovat silloin tuntuneet tosi arvokkailta.
Jotkut koulut ovat tosiaan myrkyllisiä työympäristöjä. Monissa myös kiusataan ja puhutaan pahaa toisista opettajista, se on todella ikävää, koska työ on muutenkin rankkaa. Mutta tämä taitaa koskea myös monia muita työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.
Nuori ope jaksaa ja uusi avustaja jaksaa. Ainakin yläkoulussa ne avustajat ovat tiheästi vaihtuvia, monet nuoria ihmisiä, jotka ovat vain kääntymässä.
Lisäksi se avustajan työ ei oikeasti useimmiten ole ollenkaan niin raskasta kuin opettajan, jolla se vastuu on. Poikkeuksiakin toki on riippuen työpaikasta.
Kyllä minunkin tunneillani käy yksi tyttö pyörimässä, mutta en todellakaan koe, että samaa työtä tekisimme tai että hänestä minulle mitään apua olisi. Toivottavasti sille oppilaalle, jota varten hän siellä teoriassa on, mutta epäilen. Kyllä hänelle silti pyrin aina juttelemaan ja olemaan ystävällinen. Fakta on kuitenkin, että hän tulee minun suunnittelemalleni tunnille, jonka ohjelmasta ja kulusta minä yksin vastaan ja jonka jälkityöt ja arvioinnit minä hoidan. Meidän töistämme ei voi puhua samana päivänäkään.
Tämä kuuluisa opettajien ”pedagoginen vastuu” on kaupunkilegendoista hilpeimpiä. Mitään kouriintuntuvaahan se ei ole. Edes teorian tasolla. Suomessahan ei ole edes käytössä mitään standardisoituja testejä, joilla voisi seurata oppimista omassa viiteryhmässään. Vastuuta ei ole eikä sitä oteta. Kunhan selitetään ja vedotaan ”vastuuseen”. Kuuluu samaan kategoriaan poliitikkojen ”vastuunkannon” kanssa. Tyhjiä sanoja ilman merkitystä.
Ohjaajasta ei sinulle mitään apua tarvitse ollakaan. Hän on siellä ohjaamassa ja auttamassa oppilaita. Ei ole tarkoitus olla mikään open pikku apulainen, joka hoitaa juoksevat asiat ja toimii kopiokoneen käyttöliittymänä. Toki sitähän 99% opettajista toivoo ja toimii sen oletuksen mukaan. Pikku sihteeri, joka antaa opettajille aikaa ”vastuunkantoon” ja valitukseen. Valmistelee materiaalin tunnille ja laittaa luokan kuntoon. Vaikka niistä oikeasti maksetaankin opettajalle ja kuuluu opettajan työhön.
Arviointiin ei monikaan opettaja ohjaajaa huoli, vaikka ohjaajalla voi olla kymmenen kertaa pitempi kokemus oppilastyöskentelystä, kuin opettajalla.
Mikään ole hauskempaa, kuin p a s k a n t ä r k e ä tuore openplanttu, joka luulee tietävänsä ja osaavansa enemmän kuin kymmenen vuotta erilaisten oppilaiden ja opettajien kanssa työskennellyt ohjaaja.
Opettajat eivät muista, että ihminen oppii matkimalla ja kun vuosikymmenenkin seuraat erilaisten kansankynttilöiden edesottamuksia virtuaaliselle kateederilla, tiedät aika paljon pedagogiikasta vaikka et olekaan sitä päivääkään yliopistossa opiskellut.Opettajat ovat keskimäärin aika rasittava ammattiryhmä. Valittavia ja kitiseviä, helposti kuormittuvia. Kaiken kaikkiaan tylsiä ihmisiä.
Tulitko tyydytetyksi tuon oksennuksesi jälkeen, oliko ihanaa ja rentouttavaa haukkua toisia ihmisiä? Teetkö useinkin niin? Tuliko nyt olo, että tulit kuulluksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.
Nuori ope jaksaa ja uusi avustaja jaksaa. Ainakin yläkoulussa ne avustajat ovat tiheästi vaihtuvia, monet nuoria ihmisiä, jotka ovat vain kääntymässä.
Lisäksi se avustajan työ ei oikeasti useimmiten ole ollenkaan niin raskasta kuin opettajan, jolla se vastuu on. Poikkeuksiakin toki on riippuen työpaikasta.
Kyllä minunkin tunneillani käy yksi tyttö pyörimässä, mutta en todellakaan koe, että samaa työtä tekisimme tai että hänestä minulle mitään apua olisi. Toivottavasti sille oppilaalle, jota varten hän siellä teoriassa on, mutta epäilen. Kyllä hänelle silti pyrin aina juttelemaan ja olemaan ystävällinen. Fakta on kuitenkin, että hän tulee minun suunnittelemalleni tunnille, jonka ohjelmasta ja kulusta minä yksin vastaan ja jonka jälkityöt ja arvioinnit minä hoidan. Meidän töistämme ei voi puhua samana päivänäkään.
Tämä kuuluisa opettajien ”pedagoginen vastuu” on kaupunkilegendoista hilpeimpiä. Mitään kouriintuntuvaahan se ei ole. Edes teorian tasolla. Suomessahan ei ole edes käytössä mitään standardisoituja testejä, joilla voisi seurata oppimista omassa viiteryhmässään. Vastuuta ei ole eikä sitä oteta. Kunhan selitetään ja vedotaan ”vastuuseen”. Kuuluu samaan kategoriaan poliitikkojen ”vastuunkannon” kanssa. Tyhjiä sanoja ilman merkitystä.
Ohjaajasta ei sinulle mitään apua tarvitse ollakaan. Hän on siellä ohjaamassa ja auttamassa oppilaita. Ei ole tarkoitus olla mikään open pikku apulainen, joka hoitaa juoksevat asiat ja toimii kopiokoneen käyttöliittymänä. Toki sitähän 99% opettajista toivoo ja toimii sen oletuksen mukaan. Pikku sihteeri, joka antaa opettajille aikaa ”vastuunkantoon” ja valitukseen. Valmistelee materiaalin tunnille ja laittaa luokan kuntoon. Vaikka niistä oikeasti maksetaankin opettajalle ja kuuluu opettajan työhön.
Arviointiin ei monikaan opettaja ohjaajaa huoli, vaikka ohjaajalla voi olla kymmenen kertaa pitempi kokemus oppilastyöskentelystä, kuin opettajalla.
Mikään ole hauskempaa, kuin p a s k a n t ä r k e ä tuore openplanttu, joka luulee tietävänsä ja osaavansa enemmän kuin kymmenen vuotta erilaisten oppilaiden ja opettajien kanssa työskennellyt ohjaaja.
Opettajat eivät muista, että ihminen oppii matkimalla ja kun vuosikymmenenkin seuraat erilaisten kansankynttilöiden edesottamuksia virtuaaliselle kateederilla, tiedät aika paljon pedagogiikasta vaikka et olekaan sitä päivääkään yliopistossa opiskellut.Opettajat ovat keskimäärin aika rasittava ammattiryhmä. Valittavia ja kitiseviä, helposti kuormittuvia. Kaiken kaikkiaan tylsiä ihmisiä.
Sä et ainakaan tiedä koulumaailmasta yhtään mitään. Kukaan opettaja ei halua juuri sitä kopiointiapulaista. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä.
Joka luokalla on niin monentasoista oppimisen ja käyttäytymisen ongelmaa, että olisi kauhean kiva jos ohjaaja jossain niistä pystyisi auttamaan, sanotaan nyt auttamaan sitä oppilasta (tämä on itsestäänselvyys).
Sä kuulostat tosi miellyttävältä ihmiseltä ja työkaverilta 👍
Akkalaumassa vallitsee kanaparvien nokkimisjärjestyskamppailu.