Siirryin koulumaailmaan töihin (en ole opettaja), olen järkyttynyt opettajien käytöksestä

istuin joskus opejen pöydässä ruokalassa. Silmiä avaava kokemus. "Pekasta ei koskaan tule mitään". "joo ei niin, ihan paska"

Vierailija kirjoitti:

Vasemmalla olevat opettajat tervehtivät kaikkia.

Nykyään on yleistä että opettajissakin on sellaisia jotka äänestävät oikeistopuolueita. Ajatella...

Kuitenkin sosialistinen ammattikunta kuten armeijan henkilöstökin on. Saavat leipänsä veronmaksajien elatuksesta.

Kyllä.

Niillä aloilla jotka syövät veronmaksajien leipää työkseen, tulisi tervehtiä nöyrästi ihan jokaista työtöntäkin.

On se jumalauta jos ei käytöstapoja ole opittu koulussa ja työskennellään samassa lafkassa.

Kannattaa muutenkin vain totutella opetusalan karuuteen. Samanlaista se on muillekin, esim. meille sijaisille ja määräaikaisille. Koulussa työskentely on loppujen lopuksi kaikesta tiimihömpötyksestä huolimatta erittäin itsenäistä ja yksinäistä työtä.

Mä ymmärrän kyllä ihan hyvin kun on kuunnellut lasten v**tuilua ja vastaanjänkäämistä ettei edes niin yksinkertaista jaksa tehdä kuin tervehtiminen jotain random-tyyppiä. Varmasti haluaa päivän jälkeen olla pimeässä luokassa ovi kiinni ihan hiljaa :D

Jep, sama kokemus. Monet opettajat ja kuraattorit on ylimielisiä ja epäkohteliaita tyyppejä.

Oma huomioni (ja tulkintani) on, että he vähän pelkäävät oppilaita. Siksi rakentavat tuollaisen tylyn kuoren. Toki osa on vaan ihan oikeasti ikäviä tyyppejä.

Opettajilla on varmaan aika kovat keskinäiset paineet. Kuitenkin kyseessä on kuormittava ammatti, jota tehdään omalla persoonalla, ja varsinkin yläkoululaiset osaavat olla aika julmia vertaillessaan opettajia. Toiset vain ovat synnynnäisesti hyviä luokan edessä.

Oma muistikuvani kouluajoilta on, että ne kaikkein jämäkimmät ja reiluimmat opettajat usein joivat kahvinsa luokassa eivätkä opettajainhuoneessa.

Olen itse opettaja, ja ollut töissä monessa koulussa. Osassa on hyvä henki, osassa ei. Nykyään olen töissä paikassa, jossa todella viihdyn. Meillä kaikki työntekijät ovat arvokkaita ja kaikkia tervehditään. Myös oppilaat tekevät niin.

Opettajat ovat aivan loppu. Ainakin tosi monet.

Työstä on tullut ihan mahdotonta. Koronavuosi on ollut todella vaikea. Monesta syystä.

Toki käytöstavat pitäisi olla.

Yritän olla ystävällinen, mutta tänään jätin aamupalan väliin, että ehdin hoitaa aamulla ennen kahdeksaa muutaman tärkeän asian. Sijaisia tuli useita. Ovikello söi yhtenään, juoksin jokaiselle avaamaan oven. Yritin selvittä, minne kenenkin pitäisi mennä. Annoin avaimia ja vastasin kysymyksiin. Tuli kyllä sellainen fiilis, että jos vielä yksi soittaa sitä ovikelloa, niin menee hermot ihan oikeasti, vaikka yleensä ei mene mihinkään. Sitten kello olikin jo 8 ja jäi ne omat asiat tekemättä.

Koko päivä melua, riittämättömyyden tunnetta, eikä hetkenkään taukoa. Toki mukavia hetkiä. Raskasta on tehnyt tänä vuonna se, että työkavereita on pitänyt lähinnä väistellä.

Kun olen kotona, niin olenkin sitten niin väsynyt, että en jaksa tehdä enää mitään.

Haen uudelle alalle. Harmittaa, mutta en jaksa enää.

Tuskin sulle on kukaan tarkoituksella ilkeä, mutta jos kollegoitani mietin, niin porukan mieliala on hyvin väsynyt. Ei vaan jaksa rupatella samalla tavoin kuin vaikka pari vuotta sitten:((

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettajissa on niitä, jotka luulevat olevansa muiden yläpuolella. Esimerkiksi muita korkeakoulutettuja ei arvosteta, vaikka opettajan koulutus on helppo ja heppainen moneen muuhun koulutukseen verrattuna. Osa myös kuvittelee olevansa aina oikeassa kaikkiin lapsiin liittyvissä asioissa, vaikka ei itsellä edes olisi lapsia.

Tiedoksi sulle, että ihan saman tutkinnon se matematiikan tai biologian opettaja on suorittanut kuin muutkin matematiikan tai biologian alan maisterit. Ainoa ero on, että opettaja on sivuaineena opiskellut lisäksi kasvatustiedettä ja suorittanut opetusharjoittelun.

Nyt sosiaaliset kontaktit ovat vähenneet myös opettajien kohdalla. Samassa tilassa ei enää syödä vaan jossain muualla ihan yksinään eikä pysty samalla tavalla jakamaan kokemuksia. Korona lisää vielä yksinäisyyden tunnetta... samoin masennusta. 

Tiedätkö, että minä en meinaa työpäivän jälkeen kestää edes puolisoni höpötystä. Tekee mieli usein vain sanoa, että jos olisit vain hiljaa.

T. Yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettajissa on niitä, jotka luulevat olevansa muiden yläpuolella. Esimerkiksi muita korkeakoulutettuja ei arvosteta, vaikka opettajan koulutus on helppo ja heppainen moneen muuhun koulutukseen verrattuna. Osa myös kuvittelee olevansa aina oikeassa kaikkiin lapsiin liittyvissä asioissa, vaikka ei itsellä edes olisi lapsia.

Tiedoksi sulle, että ihan saman tutkinnon se matematiikan tai biologian opettaja on suorittanut kuin muutkin matematiikan tai biologian alan maisterit. Ainoa ero on, että opettaja on sivuaineena opiskellut lisäksi kasvatustiedettä ja suorittanut opetusharjoittelun.

Ne muut maisterit sitten ovat suorittaneet muita sivuaineita, kukin omien ammatillisien suunnitelmiensa mukaan.

-ohis.

Sellasii korkeesti koulutetut on, ei mitään uutta.

Rehellisesti sanottuna en oikeasti JAKSA aina tervehtiä kun joku henkilökuntaan kuuluva tulee käytävällä vastaan. Meidän koulussa on henkilöstöä 70 ihmistä niin en jokaista ehdi/jaksa aina moikata, kun yritän saada edes minuutin aikaa omille ajatuksilleni ja kasata itseni ennen tunnin alkua. Olen huomannut, että muillakin opettajilla on samaa ja olemmekin puhuneet tästä ettei aina vaan jaksa. Pyrin kuitenkin hymyilemään aina kun liikun koulussa ja joku ihminen tulee vastaan.

Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.

Oletko tehnyt koskaan muualla töitä? Kyllä työ käytös riippuu ihan ihmisestä, ei ammatista. Ei tervehditä naapuria, ei työkaveria, siivoojaa, asiakasta tai sidosryhmän edustajaa..

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaako yhtään kuulla, että neljännes opettajista suhtautuu ynseästi myös sijaisopettajiin ja muuten vain uusiin opettajiin? Opettajainhuone voi olla kuin viidakko, jossa eri heimot inhoavat toisiaan ja jossa pöytäkuntien rajat ovat ylittämättömät. Opettajat eivät ole yhtään sen parempia tai huonompia tässä asiassa kuin muutkaan ammattikunnat.

Aivan. Olen ollut sijaisena ja täytyy sanoa, että oli pieni shokki havaita, miten osa opettajista käyttäytyy. Ensinnäkin opettajat valittavat ihan todella paljon ja kaikesta. Myös ja etenkin ne opettajat, joilla on vakituinen työsuhde, lisät kertyneet ja siis ihan kunnon palkka. Tajuaisin, että joku semmoinen jolla ei ole vakkarityösuhdetta, tai mitään lisiä valittaa, mutta ehei. Kaikesta nuristaan.

Toinen on pahan puhuminen oppilaista ja oppilaiden arvostelu eri aineiden opettajien kesken. Eikä niinkään se, mitä sanotaan, vaan miten sanotaan: huokaillaan, voivotellaan jne. Kyseessä vielä hyvä koulu, jossa ei mitään varsinaisia ongelmaoppilaita.

Toki oli niitäkin opeja, jotka olivat täysin ammattimaisia ja asiallisia, mutta he eivät näihin yhteisiin kahvittelu- ja juoruhetkiin osallistuneet.

No, onko se mikään ihme, jos noita kiusaamistapauksiakin jätetään näkemättä ja kuulematta?

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.

Olen ollut ensin avustaja ja opiskellut sitten opettajaksi. Opettajalla on paljon isompi vastuu oppilaista kuin ohjaajilla. Molemmat kuormittuvat, mutta eri asioista. Ohjaaja lähtee koulusta kun työaika päättyy. Opettaja hoitaa kaikki liukuvat asiat ja kokoukset yms ja työpäiville ei ole mitään tiettyä tuntimäärää vaan töitä tehdään niin kauan kun niitä on. Toki se kuuluu siihen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt puhutaan opettajien kuormituksesta ettei jaksa edes tervehtiä. Ihan samaan tapaan ne kouluavustajat ovat kuormittuneita ja heidän vastuullaan ovat yleensä vielä ne vaikeimmat tapaukset. He kumminkin jaksavat tervehtiä. Nyt logiikka ontuu.

Nuori ope jaksaa ja uusi avustaja jaksaa. Ainakin yläkoulussa ne avustajat ovat tiheästi vaihtuvia, monet nuoria ihmisiä, jotka ovat vain kääntymässä.

Lisäksi se avustajan työ ei oikeasti useimmiten ole ollenkaan niin raskasta kuin opettajan, jolla se vastuu on. Poikkeuksiakin toki on riippuen työpaikasta.

Kyllä minunkin tunneillani käy yksi tyttö pyörimässä, mutta en todellakaan koe, että samaa työtä tekisimme tai että hänestä minulle mitään apua olisi. Toivottavasti sille oppilaalle, jota varten hän siellä teoriassa on, mutta epäilen. Kyllä hänelle silti pyrin aina juttelemaan ja olemaan ystävällinen. Fakta on kuitenkin, että hän tulee minun suunnittelemalleni tunnille, jonka ohjelmasta ja kulusta minä yksin vastaan ja jonka jälkityöt ja arvioinnit minä hoidan. Meidän töistämme ei voi puhua samana päivänäkään.