Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että tiesit tilanteen ja osaat nyt analysoida miksi ystäväsi on loukkaantunut, mutta ei tullut muka mieleen keskustella reilusti ystäväsi kanssa asiasta? Jos sama tilanne itsellä olisin jutellut ystäväni kanssa, että sopiiko minun käyttää tämä nimi, jonka molemmat olemme yhdessä valinneet mahdollisen tulevan lapsemme nimeksi.

Meillä on ystäväpiirissä ihminen, joka tekee samoin. Meni ensimmäisenä naimisiin ja päätti käyttää häämarssin, jonka yksi ystävistämme oli sanonut lempparikseen jo 10 vuotta sitten, harvinainen kappale. Tämä ystävä ei ollut ikinä ennen kuullut tästä ja kuukausi ennen vaihtoi omansa tähän kun tämä toinen ystävä oli puhunut asiasta ohi mennen omia häitään ajatellen. Tämä ystäväni ihmetteli, miksi asiasta ei voinut reilusti sanoa, vaan se ”varastaminen” tuli ilmi tilaisuudessa.

Ongelma ei siis varmaan ole se, että käytit nimen ensin, vaan se, miten tilanteen hoidit, kun tiesit, että olitte yhdessä miettineet asiaa. Kannattaa aina lähestyä asioita ystävällisesti ja armollisesti, eikä olla noin inhottava.

Tulkitsin, että nimi oli molempien listalla. (Teinilistat...)

Tällaisia listoja kannattaa laatia vain lapsen toisen vanhemman kanssa, ei muiden. Mitä on lapsena aateltu ja meinailtu, ei oikein päde 10 . 20 vuoden kuluttua.

Julkisia vuosilistauksia kandee silmäillä siinä mielessä, että voi halutessaan etsiä nimet listojen ulkopuolelta. Ei sitten ole samalla luokalla kuutta Vihtoria ja viittä Klaaraa, jos sillä on merkitystä.

Sano se ystävällesi selväsanaisesti, että sama nimi molemmille on ihan hyvä jopa loistoidea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä."

Minulle tulee mieleen, onko tilanne mennyt niin, että ystäväsi on kertonut että "tämä on se nimi jonka aion antaa lapselleni" ja sinä olet vain hiljaa mielessäsi ajatellut että joo, voisin itsekin antaa. Jos tilanne on tämä, niin ymmärrän että ystäväsi mielestä on aika ihmeellistä, että annatkin lapsellesi sen "hänen" nimensä. 

Tottakai sulla on oikeus antaa omalle lapsellesi se nimi jonka haluat, mutta JOS tilanne on mennyt noin, niin ymmärrän kyllä, että ystäväsi pitää toimintaa tökerönä. Eri asia, jos olette molemmat ääneen todenneet että "tämän nimen haluaisin antaa lapselleni". 

Tuon mukaan ystävä on varannut omaan käyttöönsä useitakin nimiä.

Vaikeaksi menee, jos toinen varaa puolet nimipäiväkalenterin vaihtoehdoista.

Ysrävän listalla voi yhtä hyvin olla Luna tytölle ja Ron pojalle, eikä muuta. Tuskinpa siellä puolta kalenteria ainakaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.

Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.

Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.

En ole noita sinkkuelämää- ja frendit-jaksoja nähnyt, mutta tuliko niissäkin typerää draamaa asiasta, kun jäljessä tuleva alkoi haastaa riitaa?

Minusta on hölmöä pantata jotakin tytön nimeä kaverille, kun ei tosiaan ole mitään takeita siitä, että kaveri edes saa ikinä tytärtä. Toki kaveria voi harmittaa, mutta voisi koittaa etsiä itsestään sen verran kypsyyttä, että kestää asian kuin aikuinen ihminen.

Sinkkuelämää -jaksossa Charlotte meni vanhan ystävänsä baby showerille. Paljastui, että ystävä oli antanut tulevalle vauvalleen nimen, jonka Charlotte oli keksinyt nuorena ja vannottanut muita, että he eivät saa käyttää nimeä. Ystävä valehteli, ettei muistanut asiaa. Se näytettiin ilkeänä tekona, ystävä oli varastanut vauvan nimen Charlottelta, jolle se oli iso asia. Charlotte ei voinut enää käyttää nimeä.

Frendeissä Rachel ei millään meinannut keksiä vauvalleen nimeä. Rachelin kinuamisen jälkeen Monica paljasti minkä nimen haluaa joskus antaa lapselleen Rachelin vannottuaan, ettei ottaisi nimeä. Rachel tietysti rakastui nimeen. Loppu viimein Monica antoi siunauksensa sille, että Rachel saa käyttää nimeä. Vauvasta tuli Emma.

Vähän sama kuin jos kerrot kaverille, että haluat vaikka tietynmerkkisen, mallisen ja värisen auton ja sitten kaveri ostaa tismalleen samanlaisen ennen sinua. Varmaan tulisi tunne, että kaveri ”varasti” idean, joka on siten pilattu etkä sinä voi enää ottaa samaa autoa.

Tai bisnesidea.. Opiskeöette kampaajiksi ja kerrot unelmasi olevan kampaamo nimeltä Taikahius. Kappas, kaveri valmistuu pian ja perustaa Kampaamo Taikahiuksen. Olet kuin puulla päähän lyöty miten kaveri voi tehdä noin törkeästi, niin kaveri sanoo että mehän koko ajan molemmat pidimme siitä nimestä.

Vierailija kirjoitti:

No voi olla etten lapsettomana ymmärrä, mutta pikkumaisia noi nimien varjelijat..

Tuttuni ei suostunut kertomaan minkä nimen olisi antanut, jos tyttö olisikin ollut poika "ettei kukaan vie nimeä jos he saakin pojan joskus"

Jotenkin niin kaukaa haettua ja ihan kuin nyt niin kiinnostaisi hänen baby namensa..

Ennen vanhaan samannimisiä oli paljon, esim Sari ja Mika-nimisiä oli montakin samalla luokalla.

Ja mites nämä v. 2010 kieppeiden Sofiat? Jokainen tyttö minkä näki kastettavan missä vaan niin etu- tai toinen nimi Sofia. Häiritseekö se nyt ketään niin paljon.

"Ihan kuin ketään kiinnostaisi" ja silti piti asiaa tivata ja täällä asti vielä naureskella, ettei kertonut. Ei kiinnosta, juu selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jösses! En koko ketjua jaksanut lukea läpi.

Mutta ilmeisesti pitää todeta, että olipa aikoinaan onni, että kaikkien kolmen lapsemme nimi tuli julki vasta kastetilaisuudessa papin sen ääneen sanoessa! No, ei ainakaan sylikummit pudottaneet lapsiamme, joten eivät kai olleet järkyttyneitä tai pettyneitä.

Parhaan ystäväni esikoisen nimi on sama kuin meidän aiemmin syntyneen toinen nimi. Ja kolmannella lapsellamme on toisena nimenä hyvän ystäväni etunimi. Ei ole tullut mieleenkään, että puolin ja toisin näistä valinnoista olisi joku voinut loukkaantua.

Jokainen nyt tajuaa, että aivan eri tilanne kun on yhdessä vuosia sitten puhuttu lempinimet ja mitä aikoo käyttää. Jos ystäväsi olisi 10 vuotta aiemmin kertonut haluavansa käyttää nimen Emma ja sinä sen päättäisit siitä inspiroituneena käyttää puhumatta asiasta, on se aika kummallista käytöstä. Miksi pitäisi olla inhottava? Se ei paljon vaadi, että ottaisit asian puheeksi ennen nimenantoa.

Kyseessä on kuitenkin kaksi erillistä perhettä, jotka tuskin missään symbioosissa elävät. Ihan yksi lysti, jos molemmissa perheissä on saman nimisiä lapsia!

En ole ikinä ajatellut, että nimiä tai häämarsseja tms. voisi jotenkin ”varata”. Eiköhän ne ole julkista ”omaisuutta”.

Saattaapahan tuo ystävätär saada pelkkiä poikiakin. Lapsellista tuo nimien omiminen. Jos ystävyys on yhdestä nimestä kiinni, niin tuskin on säilyttämisen arvoinen. Voisi vaikka selittää, että tuo nimi oli miehen ehdotus, eikä vaimo raaski kieltää. Siten tavallaan pesee kätensä asiasta.  Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.

Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.

Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.

En ole noita sinkkuelämää- ja frendit-jaksoja nähnyt, mutta tuliko niissäkin typerää draamaa asiasta, kun jäljessä tuleva alkoi haastaa riitaa?

Minusta on hölmöä pantata jotakin tytön nimeä kaverille, kun ei tosiaan ole mitään takeita siitä, että kaveri edes saa ikinä tytärtä. Toki kaveria voi harmittaa, mutta voisi koittaa etsiä itsestään sen verran kypsyyttä, että kestää asian kuin aikuinen ihminen.

Sinkkuelämää -jaksossa Charlotte meni vanhan ystävänsä baby showerille. Paljastui, että ystävä oli antanut tulevalle vauvalleen nimen, jonka Charlotte oli keksinyt nuorena ja vannottanut muita, että he eivät saa käyttää nimeä. Ystävä valehteli, ettei muistanut asiaa. Se näytettiin ilkeänä tekona, ystävä oli varastanut vauvan nimen Charlottelta, jolle se oli iso asia. Charlotte ei voinut enää käyttää nimeä.

Frendeissä Rachel ei millään meinannut keksiä vauvalleen nimeä. Rachelin kinuamisen jälkeen Monica paljasti minkä nimen haluaa joskus antaa lapselleen Rachelin vannottuaan, ettei ottaisi nimeä. Rachel tietysti rakastui nimeen. Loppu viimein Monica antoi siunauksensa sille, että Rachel saa käyttää nimeä. Vauvasta tuli Emma.

Vähän sama kuin jos kerrot kaverille, että haluat vaikka tietynmerkkisen, mallisen ja värisen auton ja sitten kaveri ostaa tismalleen samanlaisen ennen sinua. Varmaan tulisi tunne, että kaveri ”varasti” idean, joka on siten pilattu etkä sinä voi enää ottaa samaa autoa.

Tai bisnesidea.. Opiskeöette kampaajiksi ja kerrot unelmasi olevan kampaamo nimeltä Taikahius. Kappas, kaveri valmistuu pian ja perustaa Kampaamo Taikahiuksen. Olet kuin puulla päähän lyöty miten kaveri voi tehdä noin törkeästi, niin kaveri sanoo että mehän koko ajan molemmat pidimme siitä nimestä.

Näinkö sulle kävi?

Tämä nimiasia varmasti sysäyttää kaverisi todellisuuteen ja laittaa pohtimaan, että missä mennään. Käy varmaan mielessään läpi, että nyt olen tämän ikäinen ja tähän mennessä en ole saanut lapsia, ehkä en saakaan, no nyt kaveri käytti tuon haaveilemani nimen, en halua käyttää sitä enää, se juna meni, menetin sen haaveen tyttölapsesta, jonka nimi olisi Luna, nyt on otettu askel eteenpäin elämässä. Sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että tiesit tilanteen ja osaat nyt analysoida miksi ystäväsi on loukkaantunut, mutta ei tullut muka mieleen keskustella reilusti ystäväsi kanssa asiasta? Jos sama tilanne itsellä olisin jutellut ystäväni kanssa, että sopiiko minun käyttää tämä nimi, jonka molemmat olemme yhdessä valinneet mahdollisen tulevan lapsemme nimeksi.

Meillä on ystäväpiirissä ihminen, joka tekee samoin. Meni ensimmäisenä naimisiin ja päätti käyttää häämarssin, jonka yksi ystävistämme oli sanonut lempparikseen jo 10 vuotta sitten, harvinainen kappale. Tämä ystävä ei ollut ikinä ennen kuullut tästä ja kuukausi ennen vaihtoi omansa tähän kun tämä toinen ystävä oli puhunut asiasta ohi mennen omia häitään ajatellen. Tämä ystäväni ihmetteli, miksi asiasta ei voinut reilusti sanoa, vaan se ”varastaminen” tuli ilmi tilaisuudessa.

Ongelma ei siis varmaan ole se, että käytit nimen ensin, vaan se, miten tilanteen hoidit, kun tiesit, että olitte yhdessä miettineet asiaa. Kannattaa aina lähestyä asioita ystävällisesti ja armollisesti, eikä olla noin inhottava.

Inhottava? Jos minä olisin puhunut jonkun kaverin kanssa 15 vuotta sitten, että Lunahan olisi kiva nimi, en kyllä odottaisi että pitää kaverilta lupaa kysyä, saako antaa sen nimen, kun kaverilla ei ole lapsia lähiaikoina tulossa. 

Ja tuo häämarssijuttu. Suurin osa vieraista ei varmaan ollut molemmissa häissä, eikä kukaan omista mitään kappaletta, vaikka olisi harvinainen. 

Sulla taitaa olla sama harha kuin ap:n kaverilla, että ihminen "omistaa" nimen, jos on sen ekaksi maininnut. Ainakin tämän ketjun perusteella suurin osa on kanssasi eri mieltä. 

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että naisilla on ne metatyöt,ruuhkavuodet  ja stressi aina kun jostain nimestäkin saadaan show aikaan ja tuhotaan ystävyyssuhteita.

Naisten ystävyyssuhteet ovat tutkitusti syvempiä ja antoisampia kuin miesten. 

Ruuhkavuodet viittaa siihen, että lapset on pieniä, ja ihan samaa ruuhkaa ne on miehillekin. Erona vain se, että jotkut miehet kokevat oikeudekseen mennä miesluolaan pelailemaan videopelejä, samaan aikaan kun nainen pyörittää arkea. Helppohan se on sieltä käsin sanoa, että te naiset teette kaikesta niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa välit pitää kunnossa, niin on ainakin otettava toisen kanta asiaan huomioon. Samoin kun edellä, niin mun sympatiat on kyllä sen lapsettoman puolella. Varmasti kokee että unelma valuu viemäriin. Siis näissä asioissa muutenkaan kun ei ole oikeata ja väärää. Kyllä pitäisi ainakin kuunnella ja yrittää ymmärtää. Aina ystävyyssuhteissa semmonen jyrääminen, että asia nyt on näin eikä sun tunteet vaikuta siihen mitenkään on todella itsekästä.

Jos tuota ajattelua vie tarpeeksi pitkälle, niin oikeastaan se tyttären hankkiminenkin ja varsinkin siitä puhuminen on tosi itsekästä, kun sille lapsettomalle kaverille voi tulla paha mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.

Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.

Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.

Anteeksi nyt, mutta onko olemassa jotain oikeasti uniikkia mitä joku voi häissään tehdä? Jos luet noita "huonot häämuistot"-tyylisiä ketjuja, niissä kaikissa valitetaan että häät ovat samasta puusta veistettyjä, leikkeineen puheineen ja häävalsseineen. 

En osaa edes kuvitella, miten jonkun häät voisivat olla niin ainutlaatuiset, että joku haluaisi niitä matkia. Voisitko antaa jonkun esimerkin? 

Weddingbee-sivuilla on monta esimerkkiä siitä, että joku on tiedustellut häiden teemaväreistä, sormuksista, hääpuvusta, kakusta, mitä erikoisempaa suunniteltu häihin (esim. viskibaari tms.) ja sitten kopioinut kaikki mennessään 2-3 kk aiemmin naimisiin. Kaikilla ei ole omia ideoita, tyylitajua tai identiteettiä, niin pitää matkia muilta.

Ymmärrän kyllä sen, että jos haluaa nimetä lapsensa esim. jonkun kirjahahmon mukaan, niin haluaa sen olevan tietyssä mielessä ainutlaatuinen asia eikä se sitä ole, jos kaveri on jo nimennyt oman lapsensa kanssa saman hahmon mukaan. Varsinkin kun kyseessä ei ole mikään perinteinen nimi, vaan suht uusi Suomessa.

Se miten tämä tarina on kerrottu viittaa mielestäni siihen, että ystävällä oli ”etuoikeus” nimeen. Muuten ei tarvitsisi vakuutella, että nimi ei ole niin harvinainen, kun kuitenkin tietty kirja on inspiraation lähteenä.

Oikeasti harvinaiset nimet eivät ole vielä nimikalenterissa, Luna on jo siellä. 

Lunassa on kaikki ainekset lähivuosien muotinimeksi: L ja N, löytyy Harry Potterista, toimii myös muualla maailmassa, tuntuu nyt harvinaiselta. Kuu on kiva mielleyhtymä, luontonimet ovat suosittuja. Vaikka jotkut täällä valittavat lunatic-yhteydestä, niin ei se varmaan useimmille ekana tule mieleen. 

Nimien suosio voi kasvaa eksponentiaalisesti. Otetaan vaikka Peppi. VRK:n mukaan vuoteen 1979 mennessä Suomessa oli noin 51 Peppiä. 1980-99 syntyi 295 uutta Peppiä. 2000-09 tuli 1409 lisää, 2010-2019 välillä 1430. 

Eli joskus vuonna 2000 on vanhemmat saattaneet vielä ajatella, että onpas tosi kiva ja harvinainen etunimi, en tunne ketään Peppi-nimistä ja ne kirjatkin olivat kivoja. Sitten on tullut järkytys, kun päiväkodissa onkin monta Peppiä. 

Ihan samaa ennustan Lunalle. 

Luna on koiran nimi. Valitse tyttärellesi, joku kaunis vanha nimi. Vaikka Eeva. Onhan niitä nyt nimiä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Luna on koiran nimi. Valitse tyttärellesi, joku kaunis vanha nimi. Vaikka Eeva. Onhan niitä nyt nimiä olemassa.

Se onkin vasta hauskaa lapselle, kun kaikki kaimat ovat vanhainkodissa.

Aika vastaava riitatilanne oli, kun odotin ekaa lastani. Oli kaverin kanssa pidetty samasta tytön nimestä jo teini-iästä asti. Tiedän, että minä en tuota nimeä kaveriltani "varastanut", mahdollisesti pikemminkin toisinpäin. Sanotaan nyt, että nimi oli mukamas "Lilli".

Kerroin ystävälleni ajatelleeni antaa lapselleni nimeksi "Lilli", jos saisin tyttären. Ystäväni järkyttyi ja huusi, että oli "teini-ikäisestä asti" tiennyt, että haluaa antaa omalle tyttärelleen nimeksi "Lilli". Sanoin, että muistin kyllä asian, mutta että hänen pitäisi tietää, että sama juttu oli minulla. Lopulta ystäväni hyväksyi asian saatesanoilla: "Toivottavasti saat pojan." Jäin murehtimaan, että kuinkahan pahasti loukkasin ystävääni, kun nimi oli hänelle selvästi tosi tärkeä. Onneksi minulla mielessä oli yksi toinenkin kiva tytön nimi "Pinja", jonka olin maininnut myös ystävälleni.

Niin sitten kävikin, että sain pojan. Ystäväni tuli vuotta minua myöhemmin raskaaksi ja sai tyttären. Arvatkaapa, antoiko hän tyttärelleen nimeksi "Lilli"? No ei, olikin mieli muuttunut ja lapsesta tuli "Pinja" (kyllä, se toinen suosikkinimivaihtoehtoni tytölle!). Että niin tärkeä se teini-iässä tehty nimivalinta loppupeleissä sitten oli.

Luulenpa, että tuntisin itseni nyt aika typeräksi, jos olisin saanut tyttären, mutta luopunut "Lilli"-nimestä tämän ystäväni vuoksi, kun hän ei sitä sitten lopulta edes halunnutkaan. Eli oma neuvoni ap:lle on, että nimeä vain lapsesi miten haluat. Ei ole mitään takeita siitä, että ystäväsi oikeasti nimeäisi tytärtään Lunaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.

Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.

Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.

En ole noita sinkkuelämää- ja frendit-jaksoja nähnyt, mutta tuliko niissäkin typerää draamaa asiasta, kun jäljessä tuleva alkoi haastaa riitaa?

Minusta on hölmöä pantata jotakin tytön nimeä kaverille, kun ei tosiaan ole mitään takeita siitä, että kaveri edes saa ikinä tytärtä. Toki kaveria voi harmittaa, mutta voisi koittaa etsiä itsestään sen verran kypsyyttä, että kestää asian kuin aikuinen ihminen.

Sinkkuelämää -jaksossa Charlotte meni vanhan ystävänsä baby showerille. Paljastui, että ystävä oli antanut tulevalle vauvalleen nimen, jonka Charlotte oli keksinyt nuorena ja vannottanut muita, että he eivät saa käyttää nimeä. Ystävä valehteli, ettei muistanut asiaa. Se näytettiin ilkeänä tekona, ystävä oli varastanut vauvan nimen Charlottelta, jolle se oli iso asia. Charlotte ei voinut enää käyttää nimeä.

Frendeissä Rachel ei millään meinannut keksiä vauvalleen nimeä. Rachelin kinuamisen jälkeen Monica paljasti minkä nimen haluaa joskus antaa lapselleen Rachelin vannottuaan, ettei ottaisi nimeä. Rachel tietysti rakastui nimeen. Loppu viimein Monica antoi siunauksensa sille, että Rachel saa käyttää nimeä. Vauvasta tuli Emma.

Vähän sama kuin jos kerrot kaverille, että haluat vaikka tietynmerkkisen, mallisen ja värisen auton ja sitten kaveri ostaa tismalleen samanlaisen ennen sinua. Varmaan tulisi tunne, että kaveri ”varasti” idean, joka on siten pilattu etkä sinä voi enää ottaa samaa autoa.

Tai bisnesidea.. Opiskeöette kampaajiksi ja kerrot unelmasi olevan kampaamo nimeltä Taikahius. Kappas, kaveri valmistuu pian ja perustaa Kampaamo Taikahiuksen. Olet kuin puulla päähän lyöty miten kaveri voi tehdä noin törkeästi, niin kaveri sanoo että mehän koko ajan molemmat pidimme siitä nimestä.

Eikö tuossa ole kuitenkin se hyvä puoli, että se innostaa keksimään uuden ja omaperäisemmän nimen? 

Hieman eri tilanne minusta kuin lapsen nimi, koska on aika mahdotonta keksiä nimi joita ei ole kellään muulla. Yrityksen nimi sen sijaan on asia, jossa voi oikeasti olla uniikki. Ja jos ei keksi itse, voi palkata jonkun firman kehittämään itselleen nimi ja logo. 

Lapsellisia olette molemmat. Samaan aikaan Gazan kaistalla pommit viuhuu ja lapsia jumissa kerrostalojen raunioissa niin te riitelette jostain lapsen nimestä. Ei taida pahemmin oikeita ongelmia olla elämässä?

Lapsellista, ei hän kyseistä nimeä mitenkään omista ettei sitä muut saa antaa, antakoon saman jos joskus saa tytön, eikä edes välttämättä ikinä saa. Antaa kiukutella, menee varmaan joskus ohi.