Lue keskustelun säännöt.
Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?
21.05.2021 |
Kerroin tänään parhaalle ystävälleni/tyttäreni tulevalle sylikummille tytölle annettavan nimen, ja ystävä suuttui todella paljon. Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä.
Mä satuin saamaan tyttären ensin, ystävä ei ole raskaana eikä hänellä lasten hankinta ei ole vielä mitenkään ajankohtaisena, hän on viime vuosina pohdiskellut paljon ääneen myös sitä, ettei välttämättä tule lapsia koskaan saamaan (ei ole parisuhteessa ja omien sanojensa mukaan "biologinen kello tikittää"). Hänen mielestään olen kuitenkin varastanut hänen valitsemansa nimen.
Tilanne tuntuu tosi ikävältä, en haluaisi väliemme menevän tällaisen takia. Samalla kuitenkin ärsyttää, koska olen itsekin miettinyt nimeä pitkään, valitsimme tämän tytölle kuukausia sitten ja siihen on jo totuttu ja se tuntuu ns. "omalta" ja oikealta. Selvennyksenä siis, että kyseessä on meidän molempien rakastamasta kirjasarjasta erään sivuhahmon nimi, ei kai mikään yleisin Suomessa, mutta ei erityisen harvinainenkaan (2020 alusta syntynyt 135 tämännimistä tyttöä).
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä teitte? Pitäisikö mun mielestänne valita tytölle joku toinen nimi?
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.
Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.
Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.
Anteeksi nyt, mutta onko olemassa jotain oikeasti uniikkia mitä joku voi häissään tehdä? Jos luet noita "huonot häämuistot"-tyylisiä ketjuja, niissä kaikissa valitetaan että häät ovat samasta puusta veistettyjä, leikkeineen puheineen ja häävalsseineen.
En osaa edes kuvitella, miten jonkun häät voisivat olla niin ainutlaatuiset, että joku haluaisi niitä matkia. Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Weddingbee-sivuilla on monta esimerkkiä siitä, että joku on tiedustellut häiden teemaväreistä, sormuksista, hääpuvusta, kakusta, mitä erikoisempaa suunniteltu häihin (esim. viskibaari tms.) ja sitten kopioinut kaikki mennessään 2-3 kk aiemmin naimisiin. Kaikilla ei ole omia ideoita, tyylitajua tai identiteettiä, niin pitää matkia muilta.
Ymmärrän kyllä sen, että jos haluaa nimetä lapsensa esim. jonkun kirjahahmon mukaan, niin haluaa sen olevan tietyssä mielessä ainutlaatuinen asia eikä se sitä ole, jos kaveri on jo nimennyt oman lapsensa kanssa saman hahmon mukaan. Varsinkin kun kyseessä ei ole mikään perinteinen nimi, vaan suht uusi Suomessa.
Se miten tämä tarina on kerrottu viittaa mielestäni siihen, että ystävällä oli ”etuoikeus” nimeen. Muuten ei tarvitsisi vakuutella, että nimi ei ole niin harvinainen, kun kuitenkin tietty kirja on inspiraation lähteenä.
Oikeasti harvinaiset nimet eivät ole vielä nimikalenterissa, Luna on jo siellä.
Lunassa on kaikki ainekset lähivuosien muotinimeksi: L ja N, löytyy Harry Potterista, toimii myös muualla maailmassa, tuntuu nyt harvinaiselta. Kuu on kiva mielleyhtymä, luontonimet ovat suosittuja. Vaikka jotkut täällä valittavat lunatic-yhteydestä, niin ei se varmaan useimmille ekana tule mieleen.
Nimien suosio voi kasvaa eksponentiaalisesti. Otetaan vaikka Peppi. VRK:n mukaan vuoteen 1979 mennessä Suomessa oli noin 51 Peppiä. 1980-99 syntyi 295 uutta Peppiä. 2000-09 tuli 1409 lisää, 2010-2019 välillä 1430.
Eli joskus vuonna 2000 on vanhemmat saattaneet vielä ajatella, että onpas tosi kiva ja harvinainen etunimi, en tunne ketään Peppi-nimistä ja ne kirjatkin olivat kivoja. Sitten on tullut järkytys, kun päiväkodissa onkin monta Peppiä.
Ihan samaa ennustan Lunalle.
Vielä parempi esimerkki: Emilia. Toki sitä oli jo aikaisemmin, mutta nousu oli räjähdysmäinen. 1960-79 nimi annettiin 1713 lapselle, 1980-99 tulikin 30 887 uutta Emiliaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana keskustelin serkkuni kanssa ja silloin tuli puhetta lasten nimistä. Minulla oli muutama pojan nimi mietittynä ja erehdyin hänelle näistä puhumaan. Meni 10 v ja serkkuni erään keskustelun yhteydessä heitti nämä mainitsemani lasten nimet. Varsinkin se suosikkini oli hänen ykkösenä. Kun otin koiran parin vuoden päästä, nimesin koirani tämän suosikkininimeni mukaan (tyyliin Vesa). Serkkuni kovasti pahastui asiasta, mutta sanoin että voi hyvin nimetä lapsensa samannimiseksi, koirani ei siitä pahastu. Ei tullut samaa nimeä lapselle.
Naurattaa, sillä jos nyt saat lapsen, et voi itsekään antaa lapsellesi nimeksi "Vesa". Vai antaisitko oikeasti lapsellesi saman nimen kuin koirallesi? Vaikuttaisit ihan kahelilta, että mikä fiksaatio sulla on siihen nimeen tai sitten koiraasi. Mitä lapsesikin tykkäisi, kun olisi nimetty koiran mukaan :DD
Ei tietenkään tullut Vesaa. Molempien nimet tuli omalta listalta, serkkuni kehitti sitten omat rimmaavat nimisarjat lapsilleen. Tämä oli vain periaatekysymys. Serkkuni on aina kopioinut minua kaikessa lempiväristä lähtien ja tämä on kieltämättä ollut ärsyttävää lapsuudessa. Nykyäänkin joudun salaamaan matkat ym, jotta ei ole lomakohteessa vastassa serkku lapsineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos olisit oikein hyvällä sydämellä ajatellut ystävääsi, niin olisit jättänyt tuon mysteerinimen hänelle. Sinullahan on jo konkreettinen lapsi, eli aika paljon enemmän kuin hänellä. Jos hän ei koskaan tulisi saamaan lasta, olisitte silti aina voineet leikillisesti viitata hänen "tulevaisuuden lapseensa" tuolla nimellä.
Eli säälistä annetaan lapsettoman ystäväparan pantata nimi itselleen? No näkökulma tämäkin. Entäs vaatimus lapsettoman ystävän hyvästä sydämestä? Ei tarvitse, kun häntä pitää sääliä, vai?
Suomalaisia ei syyttä moitita epäempaattisiksi... Mieti nyt vaikka amerikkalaisen "etuoikeutettu" -käsitteen avulla. Silloin kun sinulla on toisiin nähden selkeästi enemmän, niin tasoitat tilannetta antamalla muille.
= Epäitsekkyyttä.
Ystävyyssuhteessa tuon pitäisi olla itsestään selvää.
Onneksi oma elämäni on ollut täynnä kärsimystä niin osaan suhteuttaa murheita. Tämmöinen sota jostain nimestä! Ihan kuin puoli kylää ei voisi antaa samaa nimeä. Sadan vuoden ylsinäisyydessäkin miespuoliset hahmot olivat nimeltään joko Jose Arcadio tai Jose Aureliano. Aloittajan kaveri on lapsellinen ja liekö taustalla pelkkää kateutta kun itsellään ei vielä ole lasta. Minä en korvaa lotkauttaisi lapsellisen ämmän kitinöille. Korkeintaan nauraisin.
Vierailija kirjoitti:
Aika vastaava riitatilanne oli, kun odotin ekaa lastani. Oli kaverin kanssa pidetty samasta tytön nimestä jo teini-iästä asti. Tiedän, että minä en tuota nimeä kaveriltani "varastanut", mahdollisesti pikemminkin toisinpäin. Sanotaan nyt, että nimi oli mukamas "Lilli".
Kerroin ystävälleni ajatelleeni antaa lapselleni nimeksi "Lilli", jos saisin tyttären. Ystäväni järkyttyi ja huusi, että oli "teini-ikäisestä asti" tiennyt, että haluaa antaa omalle tyttärelleen nimeksi "Lilli". Sanoin, että muistin kyllä asian, mutta että hänen pitäisi tietää, että sama juttu oli minulla. Lopulta ystäväni hyväksyi asian saatesanoilla: "Toivottavasti saat pojan." Jäin murehtimaan, että kuinkahan pahasti loukkasin ystävääni, kun nimi oli hänelle selvästi tosi tärkeä. Onneksi minulla mielessä oli yksi toinenkin kiva tytön nimi "Pinja", jonka olin maininnut myös ystävälleni.
Niin sitten kävikin, että sain pojan. Ystäväni tuli vuotta minua myöhemmin raskaaksi ja sai tyttären. Arvatkaapa, antoiko hän tyttärelleen nimeksi "Lilli"? No ei, olikin mieli muuttunut ja lapsesta tuli "Pinja" (kyllä, se toinen suosikkinimivaihtoehtoni tytölle!). Että niin tärkeä se teini-iässä tehty nimivalinta loppupeleissä sitten oli.
Luulenpa, että tuntisin itseni nyt aika typeräksi, jos olisin saanut tyttären, mutta luopunut "Lilli"-nimestä tämän ystäväni vuoksi, kun hän ei sitä sitten lopulta edes halunnutkaan. Eli oma neuvoni ap:lle on, että nimeä vain lapsesi miten haluat. Ei ole mitään takeita siitä, että ystäväsi oikeasti nimeäisi tytärtään Lunaksi.
Puuttuuko ihmisiltä täysin mielikuvitus vai mikä tämä juttu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että tiesit tilanteen ja osaat nyt analysoida miksi ystäväsi on loukkaantunut, mutta ei tullut muka mieleen keskustella reilusti ystäväsi kanssa asiasta? Jos sama tilanne itsellä olisin jutellut ystäväni kanssa, että sopiiko minun käyttää tämä nimi, jonka molemmat olemme yhdessä valinneet mahdollisen tulevan lapsemme nimeksi.
Meillä on ystäväpiirissä ihminen, joka tekee samoin. Meni ensimmäisenä naimisiin ja päätti käyttää häämarssin, jonka yksi ystävistämme oli sanonut lempparikseen jo 10 vuotta sitten, harvinainen kappale. Tämä ystävä ei ollut ikinä ennen kuullut tästä ja kuukausi ennen vaihtoi omansa tähän kun tämä toinen ystävä oli puhunut asiasta ohi mennen omia häitään ajatellen. Tämä ystäväni ihmetteli, miksi asiasta ei voinut reilusti sanoa, vaan se ”varastaminen” tuli ilmi tilaisuudessa.
Ongelma ei siis varmaan ole se, että käytit nimen ensin, vaan se, miten tilanteen hoidit, kun tiesit, että olitte yhdessä miettineet asiaa. Kannattaa aina lähestyä asioita ystävällisesti ja armollisesti, eikä olla noin inhottava.
Inhottava? Jos minä olisin puhunut jonkun kaverin kanssa 15 vuotta sitten, että Lunahan olisi kiva nimi, en kyllä odottaisi että pitää kaverilta lupaa kysyä, saako antaa sen nimen, kun kaverilla ei ole lapsia lähiaikoina tulossa.
Ja tuo häämarssijuttu. Suurin osa vieraista ei varmaan ollut molemmissa häissä, eikä kukaan omista mitään kappaletta, vaikka olisi harvinainen.
Sulla taitaa olla sama harha kuin ap:n kaverilla, että ihminen "omistaa" nimen, jos on sen ekaksi maininnut. Ainakin tämän ketjun perusteella suurin osa on kanssasi eri mieltä.
-ei ap
Mistä revit tuon, että ap:n ja kaverin nimikeskustelut on käyty 15 vuotta sitten? Entä jos se olisi käyty 2 viikkoa sitten, olisiko asia eri?
Provo ap ketjua lukee, mutta ei vastaa mm.,
-milloin keskusteluja on viimeksi käyty,
-onko kaverilla kuinka monta tytön nimeä listalla ja onko Luna niistä tärkein,
-mitä ap alunperin sanoi kun kaveri tämän nimen keskustelussa varasi,
-onko ap siis asennoitunut niin että kaveri jää lapsettomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä."
No olisit sanonut asiat ajoissa ääneen. Olet tähän asti ollut hiljaa, joten nyt kaverista tuntuu siltä että varastit toisen idean.
Toi Luna on muuten yksi suosituimmista koirien nimistä nykyään. Täytyy olla hohdokas nimi, kun sitä ihaillaan niin paljon.
Itse en näe siinä mitään kaunista, en antaisi koirallenikaan.
Kummaa touhua nykyään, kun lasten nimistäkin tapellaan. Islamistisissa maissa ei ole ongelmia, vanhimmalle pojalle annetaan aina nimeksi Muhammed.
Antakaa nyt hyvät ihmiset lapsenne nimeksi se, mistä itse tykkäätte, älkääkä ottako kenenkään muitten puheita huomioon. Kunhan mietitte vain sitä, että mahtaako se lapsi olla nimeensä tyytyväinen. Tosin tänä päivänä annetaan niin ihmeellisiä nimiä, että ehkä siihen ollaan jo niin totuttu, ettei kukaan enää kiusaa ainakaan oudosta nimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saattaisin hetkeksi pettyä vastaavassa tilanteessa (siis jos olisin ystäväsi), mutta pääsisin kyllä yli tuollaisesta. Etenkin, jos olisin tiennyt, että kyseinen nimi on myös sinun suosikkejasi, eli ei ole kyse siitä, että olisit "pöllinyt" nimen. Itse nyt vaan jättäisin asian omaan arvoonsa ja toivoisin parasta että ystävä leppyy. Sanoisin sinuna ehkä hänelle, että olet pahoillasi, että nimi sattuu olemaan sellainen, jonka hänkin olisi lapselleen tahtonut antaa, mutta koska nyt olit ensimmäisenä tässä tilanteessa, niin halusit tään suosikkinimesi antaa. Kuitenkaan ei haittaa, jos ystävä antaa saman nimen halutessaan sitten jos joskus tyttären saa. (Toki ainakaan itse tuskin haluaisin antaa samaa nimeä kuin hyvän ystävän lapsella, vaikka kuinka olisi suosikkinimi.)
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kaverille lista muista kuu-sanoista. Ehdottaisin hänen tyttärelleen nimeksi Naturlig Satellit. https://www.sanakirja.org/search.php?id=33853
Miten olisi Måneskin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissä oli samanlainen tapaus. Toinen sitten "vei" nimen, koska sai lapsen ekaks. Kostoksi kaveri otti koiran ja nimesi samalla nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana keskustelin serkkuni kanssa ja silloin tuli puhetta lasten nimistä. Minulla oli muutama pojan nimi mietittynä ja erehdyin hänelle näistä puhumaan. Meni 10 v ja serkkuni erään keskustelun yhteydessä heitti nämä mainitsemani lasten nimet. Varsinkin se suosikkini oli hänen ykkösenä. Kun otin koiran parin vuoden päästä, nimesin koirani tämän suosikkininimeni mukaan (tyyliin Vesa). Serkkuni kovasti pahastui asiasta, mutta sanoin että voi hyvin nimetä lapsensa samannimiseksi, koirani ei siitä pahastu. Ei tullut samaa nimeä lapselle.
Naurattaa, sillä jos nyt saat lapsen, et voi itsekään antaa lapsellesi nimeksi "Vesa". Vai antaisitko oikeasti lapsellesi saman nimen kuin koirallesi? Vaikuttaisit ihan kahelilta, että mikä fiksaatio sulla on siihen nimeen tai sitten koiraasi. Mitä lapsesikin tykkäisi, kun olisi nimetty koiran mukaan :DD
Ei tietenkään tullut Vesaa. Molempien nimet tuli omalta listalta, serkkuni kehitti sitten omat rimmaavat nimisarjat lapsilleen. Tämä oli vain periaatekysymys. Serkkuni on aina kopioinut minua kaikessa lempiväristä lähtien ja tämä on kieltämättä ollut ärsyttävää lapsuudessa. Nykyäänkin joudun salaamaan matkat ym, jotta ei ole lomakohteessa vastassa serkku lapsineen.
Lempiväristä lähtien? Värejä on aika vähän olemassa, en ehkä ekaksi eäiisi matkimista tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että tiesit tilanteen ja osaat nyt analysoida miksi ystäväsi on loukkaantunut, mutta ei tullut muka mieleen keskustella reilusti ystäväsi kanssa asiasta? Jos sama tilanne itsellä olisin jutellut ystäväni kanssa, että sopiiko minun käyttää tämä nimi, jonka molemmat olemme yhdessä valinneet mahdollisen tulevan lapsemme nimeksi.
Meillä on ystäväpiirissä ihminen, joka tekee samoin. Meni ensimmäisenä naimisiin ja päätti käyttää häämarssin, jonka yksi ystävistämme oli sanonut lempparikseen jo 10 vuotta sitten, harvinainen kappale. Tämä ystävä ei ollut ikinä ennen kuullut tästä ja kuukausi ennen vaihtoi omansa tähän kun tämä toinen ystävä oli puhunut asiasta ohi mennen omia häitään ajatellen. Tämä ystäväni ihmetteli, miksi asiasta ei voinut reilusti sanoa, vaan se ”varastaminen” tuli ilmi tilaisuudessa.
Ongelma ei siis varmaan ole se, että käytit nimen ensin, vaan se, miten tilanteen hoidit, kun tiesit, että olitte yhdessä miettineet asiaa. Kannattaa aina lähestyä asioita ystävällisesti ja armollisesti, eikä olla noin inhottava.
Inhottava? Jos minä olisin puhunut jonkun kaverin kanssa 15 vuotta sitten, että Lunahan olisi kiva nimi, en kyllä odottaisi että pitää kaverilta lupaa kysyä, saako antaa sen nimen, kun kaverilla ei ole lapsia lähiaikoina tulossa.
Ja tuo häämarssijuttu. Suurin osa vieraista ei varmaan ollut molemmissa häissä, eikä kukaan omista mitään kappaletta, vaikka olisi harvinainen.
Sulla taitaa olla sama harha kuin ap:n kaverilla, että ihminen "omistaa" nimen, jos on sen ekaksi maininnut. Ainakin tämän ketjun perusteella suurin osa on kanssasi eri mieltä.
-ei ap
Mistä revit tuon, että ap:n ja kaverin nimikeskustelut on käyty 15 vuotta sitten? Entä jos se olisi käyty 2 viikkoa sitten, olisiko asia eri?
No eikös tässä puhuttu jostain teini-iän ideoista ja Harry Potterista? Ne kirjat ei ole enää mitään uusia.
Minusta asia olisi eri, jos keskustelu olisi käyty vastikään ja ystävä olisi selkeästi sanonut että aikoo nimetä tyttärensä Lunaksi. Siinä tilanteessa nimen käyttämisen voisi arvioida "varastamiseksi", vaikka nimi ei olekaan täysin uniikki.
Mullakin oli jotain suosikkinimiä teininä/parikymppisenä, joita en enää antaisi. Jos saisin nyt tytön, hänestä tulisi Emilia tai Magdaleena. Teininä suosikki oli Isabella, sitten jossain vaiheessa Kerttu Kaarina.
Ei ap välttämättä ole tiennyt, että ystävällä on vieläkin Luna mielessä, pitkän ajan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos olisit oikein hyvällä sydämellä ajatellut ystävääsi, niin olisit jättänyt tuon mysteerinimen hänelle. Sinullahan on jo konkreettinen lapsi, eli aika paljon enemmän kuin hänellä. Jos hän ei koskaan tulisi saamaan lasta, olisitte silti aina voineet leikillisesti viitata hänen "tulevaisuuden lapseensa" tuolla nimellä.
Eli säälistä annetaan lapsettoman ystäväparan pantata nimi itselleen? No näkökulma tämäkin. Entäs vaatimus lapsettoman ystävän hyvästä sydämestä? Ei tarvitse, kun häntä pitää sääliä, vai?
Suomalaisia ei syyttä moitita epäempaattisiksi... Mieti nyt vaikka amerikkalaisen "etuoikeutettu" -käsitteen avulla. Silloin kun sinulla on toisiin nähden selkeästi enemmän, niin tasoitat tilannetta antamalla muille.
= Epäitsekkyyttä.
Ystävyyssuhteessa tuon pitäisi olla itsestään selvää.
Nyt täytyy sanoa, että vaikka luin tämän parikin kertaa, en ymmärtänyt mitä tarkoitat tilanteen tasoittamisella ja epäitsekkyydellä.
AP ei voi antaa lasta ystävälleen, eikä sille voi tässä tilanteessa mitään, jos ystävä on kateellinen lapsesta. Ei tuota tilannetta pysty tasoittamaan, vaikka miten tuntisi empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vastaava riitatilanne oli, kun odotin ekaa lastani. Oli kaverin kanssa pidetty samasta tytön nimestä jo teini-iästä asti. Tiedän, että minä en tuota nimeä kaveriltani "varastanut", mahdollisesti pikemminkin toisinpäin. Sanotaan nyt, että nimi oli mukamas "Lilli".
Kerroin ystävälleni ajatelleeni antaa lapselleni nimeksi "Lilli", jos saisin tyttären. Ystäväni järkyttyi ja huusi, että oli "teini-ikäisestä asti" tiennyt, että haluaa antaa omalle tyttärelleen nimeksi "Lilli". Sanoin, että muistin kyllä asian, mutta että hänen pitäisi tietää, että sama juttu oli minulla. Lopulta ystäväni hyväksyi asian saatesanoilla: "Toivottavasti saat pojan." Jäin murehtimaan, että kuinkahan pahasti loukkasin ystävääni, kun nimi oli hänelle selvästi tosi tärkeä. Onneksi minulla mielessä oli yksi toinenkin kiva tytön nimi "Pinja", jonka olin maininnut myös ystävälleni.
Niin sitten kävikin, että sain pojan. Ystäväni tuli vuotta minua myöhemmin raskaaksi ja sai tyttären. Arvatkaapa, antoiko hän tyttärelleen nimeksi "Lilli"? No ei, olikin mieli muuttunut ja lapsesta tuli "Pinja" (kyllä, se toinen suosikkinimivaihtoehtoni tytölle!). Että niin tärkeä se teini-iässä tehty nimivalinta loppupeleissä sitten oli.
Luulenpa, että tuntisin itseni nyt aika typeräksi, jos olisin saanut tyttären, mutta luopunut "Lilli"-nimestä tämän ystäväni vuoksi, kun hän ei sitä sitten lopulta edes halunnutkaan. Eli oma neuvoni ap:lle on, että nimeä vain lapsesi miten haluat. Ei ole mitään takeita siitä, että ystäväsi oikeasti nimeäisi tytärtään Lunaksi.
Puuttuuko ihmisiltä täysin mielikuvitus vai mikä tämä juttu on?
Mitä tarkoitat? Ihan tositarina on kyseessä. Nimet eivät siis oikeasti olleet Lilli ja Pinja.
-Eka kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että tiesit tilanteen ja osaat nyt analysoida miksi ystäväsi on loukkaantunut, mutta ei tullut muka mieleen keskustella reilusti ystäväsi kanssa asiasta? Jos sama tilanne itsellä olisin jutellut ystäväni kanssa, että sopiiko minun käyttää tämä nimi, jonka molemmat olemme yhdessä valinneet mahdollisen tulevan lapsemme nimeksi.
Meillä on ystäväpiirissä ihminen, joka tekee samoin. Meni ensimmäisenä naimisiin ja päätti käyttää häämarssin, jonka yksi ystävistämme oli sanonut lempparikseen jo 10 vuotta sitten, harvinainen kappale. Tämä ystävä ei ollut ikinä ennen kuullut tästä ja kuukausi ennen vaihtoi omansa tähän kun tämä toinen ystävä oli puhunut asiasta ohi mennen omia häitään ajatellen. Tämä ystäväni ihmetteli, miksi asiasta ei voinut reilusti sanoa, vaan se ”varastaminen” tuli ilmi tilaisuudessa.
Ongelma ei siis varmaan ole se, että käytit nimen ensin, vaan se, miten tilanteen hoidit, kun tiesit, että olitte yhdessä miettineet asiaa. Kannattaa aina lähestyä asioita ystävällisesti ja armollisesti, eikä olla noin inhottava.
Inhottava? Jos minä olisin puhunut jonkun kaverin kanssa 15 vuotta sitten, että Lunahan olisi kiva nimi, en kyllä odottaisi että pitää kaverilta lupaa kysyä, saako antaa sen nimen, kun kaverilla ei ole lapsia lähiaikoina tulossa.
Ja tuo häämarssijuttu. Suurin osa vieraista ei varmaan ollut molemmissa häissä, eikä kukaan omista mitään kappaletta, vaikka olisi harvinainen.
Sulla taitaa olla sama harha kuin ap:n kaverilla, että ihminen "omistaa" nimen, jos on sen ekaksi maininnut. Ainakin tämän ketjun perusteella suurin osa on kanssasi eri mieltä.
-ei ap
Mistä revit tuon, että ap:n ja kaverin nimikeskustelut on käyty 15 vuotta sitten? Entä jos se olisi käyty 2 viikkoa sitten, olisiko asia eri?
No eikös tässä puhuttu jostain teini-iän ideoista ja Harry Potterista? Ne kirjat ei ole enää mitään uusia.
Minusta asia olisi eri, jos keskustelu olisi käyty vastikään ja ystävä olisi selkeästi sanonut että aikoo nimetä tyttärensä Lunaksi. Siinä tilanteessa nimen käyttämisen voisi arvioida "varastamiseksi", vaikka nimi ei olekaan täysin uniikki.
Mullakin oli jotain suosikkinimiä teininä/parikymppisenä, joita en enää antaisi. Jos saisin nyt tytön, hänestä tulisi Emilia tai Magdaleena. Teininä suosikki oli Isabella, sitten jossain vaiheessa Kerttu Kaarina.
Ei ap välttämättä ole tiennyt, että ystävällä on vieläkin Luna mielessä, pitkän ajan jälkeen.
No itse ainakin ymmärsin että nimi-ja lapsikeskustelua on käyty myös hiljattain, ainakin teini-iän jälkeen. Ja ystävä on pitänyt meteliä omista suosikeistaan, ap ei.
Kuka edes muistaisi jotain 15 vuotta vanhoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vastaava riitatilanne oli, kun odotin ekaa lastani. Oli kaverin kanssa pidetty samasta tytön nimestä jo teini-iästä asti. Tiedän, että minä en tuota nimeä kaveriltani "varastanut", mahdollisesti pikemminkin toisinpäin. Sanotaan nyt, että nimi oli mukamas "Lilli".
Kerroin ystävälleni ajatelleeni antaa lapselleni nimeksi "Lilli", jos saisin tyttären. Ystäväni järkyttyi ja huusi, että oli "teini-ikäisestä asti" tiennyt, että haluaa antaa omalle tyttärelleen nimeksi "Lilli". Sanoin, että muistin kyllä asian, mutta että hänen pitäisi tietää, että sama juttu oli minulla. Lopulta ystäväni hyväksyi asian saatesanoilla: "Toivottavasti saat pojan." Jäin murehtimaan, että kuinkahan pahasti loukkasin ystävääni, kun nimi oli hänelle selvästi tosi tärkeä. Onneksi minulla mielessä oli yksi toinenkin kiva tytön nimi "Pinja", jonka olin maininnut myös ystävälleni.
Niin sitten kävikin, että sain pojan. Ystäväni tuli vuotta minua myöhemmin raskaaksi ja sai tyttären. Arvatkaapa, antoiko hän tyttärelleen nimeksi "Lilli"? No ei, olikin mieli muuttunut ja lapsesta tuli "Pinja" (kyllä, se toinen suosikkinimivaihtoehtoni tytölle!). Että niin tärkeä se teini-iässä tehty nimivalinta loppupeleissä sitten oli.
Luulenpa, että tuntisin itseni nyt aika typeräksi, jos olisin saanut tyttären, mutta luopunut "Lilli"-nimestä tämän ystäväni vuoksi, kun hän ei sitä sitten lopulta edes halunnutkaan. Eli oma neuvoni ap:lle on, että nimeä vain lapsesi miten haluat. Ei ole mitään takeita siitä, että ystäväsi oikeasti nimeäisi tytärtään Lunaksi.
Puuttuuko ihmisiltä täysin mielikuvitus vai mikä tämä juttu on?
Mitä tarkoitat? Ihan tositarina on kyseessä. Nimet eivät siis oikeasti olleet Lilli ja Pinja.
-Eka kirjoittaja
Taisi tarkoittaa, että ihmisiltä puuttuu mielikuvitus kun pitää pummia nimi-ideat kaverilta. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että tiesit tilanteen ja osaat nyt analysoida miksi ystäväsi on loukkaantunut, mutta ei tullut muka mieleen keskustella reilusti ystäväsi kanssa asiasta? Jos sama tilanne itsellä olisin jutellut ystäväni kanssa, että sopiiko minun käyttää tämä nimi, jonka molemmat olemme yhdessä valinneet mahdollisen tulevan lapsemme nimeksi.
Meillä on ystäväpiirissä ihminen, joka tekee samoin. Meni ensimmäisenä naimisiin ja päätti käyttää häämarssin, jonka yksi ystävistämme oli sanonut lempparikseen jo 10 vuotta sitten, harvinainen kappale. Tämä ystävä ei ollut ikinä ennen kuullut tästä ja kuukausi ennen vaihtoi omansa tähän kun tämä toinen ystävä oli puhunut asiasta ohi mennen omia häitään ajatellen. Tämä ystäväni ihmetteli, miksi asiasta ei voinut reilusti sanoa, vaan se ”varastaminen” tuli ilmi tilaisuudessa.
Ongelma ei siis varmaan ole se, että käytit nimen ensin, vaan se, miten tilanteen hoidit, kun tiesit, että olitte yhdessä miettineet asiaa. Kannattaa aina lähestyä asioita ystävällisesti ja armollisesti, eikä olla noin inhottava.
Inhottava? Jos minä olisin puhunut jonkun kaverin kanssa 15 vuotta sitten, että Lunahan olisi kiva nimi, en kyllä odottaisi että pitää kaverilta lupaa kysyä, saako antaa sen nimen, kun kaverilla ei ole lapsia lähiaikoina tulossa.
Ja tuo häämarssijuttu. Suurin osa vieraista ei varmaan ollut molemmissa häissä, eikä kukaan omista mitään kappaletta, vaikka olisi harvinainen.
Sulla taitaa olla sama harha kuin ap:n kaverilla, että ihminen "omistaa" nimen, jos on sen ekaksi maininnut. Ainakin tämän ketjun perusteella suurin osa on kanssasi eri mieltä.
-ei ap
Mistä revit tuon, että ap:n ja kaverin nimikeskustelut on käyty 15 vuotta sitten? Entä jos se olisi käyty 2 viikkoa sitten, olisiko asia eri?
No eikös tässä puhuttu jostain teini-iän ideoista ja Harry Potterista? Ne kirjat ei ole enää mitään uusia.
Minusta asia olisi eri, jos keskustelu olisi käyty vastikään ja ystävä olisi selkeästi sanonut että aikoo nimetä tyttärensä Lunaksi. Siinä tilanteessa nimen käyttämisen voisi arvioida "varastamiseksi", vaikka nimi ei olekaan täysin uniikki.
Mullakin oli jotain suosikkinimiä teininä/parikymppisenä, joita en enää antaisi. Jos saisin nyt tytön, hänestä tulisi Emilia tai Magdaleena. Teininä suosikki oli Isabella, sitten jossain vaiheessa Kerttu Kaarina.
Ei ap välttämättä ole tiennyt, että ystävällä on vieläkin Luna mielessä, pitkän ajan jälkeen.
No itse ainakin ymmärsin että nimi-ja lapsikeskustelua on käyty myös hiljattain, ainakin teini-iän jälkeen. Ja ystävä on pitänyt meteliä omista suosikeistaan, ap ei.
Kuka edes muistaisi jotain 15 vuotta vanhoja juttuja.
Luin aloituksen uudestaan, mutta ei siinä mainittu että nimikeskustelua olisi käyty hiljattain.
Sanotaan kyllä näin:
"Mä satuin saamaan tyttären ensin, ystävä ei ole raskaana eikä hänellä lasten hankinta ei ole vielä mitenkään ajankohtaisena, hän on viime vuosina pohdiskellut paljon ääneen myös sitä, ettei välttämättä tule lapsia koskaan saamaan (ei ole parisuhteessa ja omien sanojensa mukaan "biologinen kello tikittää"). "
Siis on hiljattain puhuttu siitä, ettei ehkä koskaan saa lasta, eikä siitä nimestä.
No mene sitten jonnekin keskustelemaan Gazan tilanteesta, äläkä tuhlaa aikaasi vauvapalstalla muiden moittimiseen. Ei se niitä gazalaisia auta, että käyt täällä valittamassa.