Lue keskustelun säännöt.
Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?
21.05.2021 |
Kerroin tänään parhaalle ystävälleni/tyttäreni tulevalle sylikummille tytölle annettavan nimen, ja ystävä suuttui todella paljon. Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä.
Mä satuin saamaan tyttären ensin, ystävä ei ole raskaana eikä hänellä lasten hankinta ei ole vielä mitenkään ajankohtaisena, hän on viime vuosina pohdiskellut paljon ääneen myös sitä, ettei välttämättä tule lapsia koskaan saamaan (ei ole parisuhteessa ja omien sanojensa mukaan "biologinen kello tikittää"). Hänen mielestään olen kuitenkin varastanut hänen valitsemansa nimen.
Tilanne tuntuu tosi ikävältä, en haluaisi väliemme menevän tällaisen takia. Samalla kuitenkin ärsyttää, koska olen itsekin miettinyt nimeä pitkään, valitsimme tämän tytölle kuukausia sitten ja siihen on jo totuttu ja se tuntuu ns. "omalta" ja oikealta. Selvennyksenä siis, että kyseessä on meidän molempien rakastamasta kirjasarjasta erään sivuhahmon nimi, ei kai mikään yleisin Suomessa, mutta ei erityisen harvinainenkaan (2020 alusta syntynyt 135 tämännimistä tyttöä).
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä teitte? Pitäisikö mun mielestänne valita tytölle joku toinen nimi?
Kommentit (387)
Nuorempana keskustelin serkkuni kanssa ja silloin tuli puhetta lasten nimistä. Minulla oli muutama pojan nimi mietittynä ja erehdyin hänelle näistä puhumaan. Meni 10 v ja serkkuni erään keskustelun yhteydessä heitti nämä mainitsemani lasten nimet. Varsinkin se suosikkini oli hänen ykkösenä. Kun otin koiran parin vuoden päästä, nimesin koirani tämän suosikkininimeni mukaan (tyyliin Vesa). Serkkuni kovasti pahastui asiasta, mutta sanoin että voi hyvin nimetä lapsensa samannimiseksi, koirani ei siitä pahastu. Ei tullut samaa nimeä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy myöntää, että en ymmärrä tätä nimijuttua alkuunkaan. Jokainen saa nimetä lapsensa niinkuin haluaa (hyvän maun ja sopivuuden rajoissa).
Alkaa hämmästyttää tämä uniikki lumihiutailu. Miksi nimen pitäisi olla uniikki? Nykyään kaikesta tehdään ongelma. Ap nimeää lapsensa niinkuin haluaa ja ystävä niinkuin haluaa.
No voi olla etten lapsettomana ymmärrä, mutta pikkumaisia noi nimien varjelijat..
Tuttuni ei suostunut kertomaan minkä nimen olisi antanut, jos tyttö olisikin ollut poika "ettei kukaan vie nimeä jos he saakin pojan joskus"
Jotenkin niin kaukaa haettua ja ihan kuin nyt niin kiinnostaisi hänen baby namensa..
Ennen vanhaan samannimisiä oli paljon, esim Sari ja Mika-nimisiä oli montakin samalla luokalla.
Ja mites nämä v. 2010 kieppeiden Sofiat? Jokainen tyttö minkä näki kastettavan missä vaan niin etu- tai toinen nimi Sofia. Häiritseekö se nyt ketään niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.
Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.
Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.
En ole noita sinkkuelämää- ja frendit-jaksoja nähnyt, mutta tuliko niissäkin typerää draamaa asiasta, kun jäljessä tuleva alkoi haastaa riitaa?
Minusta on hölmöä pantata jotakin tytön nimeä kaverille, kun ei tosiaan ole mitään takeita siitä, että kaveri edes saa ikinä tytärtä. Toki kaveria voi harmittaa, mutta voisi koittaa etsiä itsestään sen verran kypsyyttä, että kestää asian kuin aikuinen ihminen.Sinkkuelämää -jaksossa Charlotte meni vanhan ystävänsä baby showerille. Paljastui, että ystävä oli antanut tulevalle vauvalleen nimen, jonka Charlotte oli keksinyt nuorena ja vannottanut muita, että he eivät saa käyttää nimeä. Ystävä valehteli, ettei muistanut asiaa. Se näytettiin ilkeänä tekona, ystävä oli varastanut vauvan nimen Charlottelta, jolle se oli iso asia. Charlotte ei voinut enää käyttää nimeä.
Frendeissä Rachel ei millään meinannut keksiä vauvalleen nimeä. Rachelin kinuamisen jälkeen Monica paljasti minkä nimen haluaa joskus antaa lapselleen Rachelin vannottuaan, ettei ottaisi nimeä. Rachel tietysti rakastui nimeen. Loppu viimein Monica antoi siunauksensa sille, että Rachel saa käyttää nimeä. Vauvasta tuli Emma.
Vähän sama kuin jos kerrot kaverille, että haluat vaikka tietynmerkkisen, mallisen ja värisen auton ja sitten kaveri ostaa tismalleen samanlaisen ennen sinua. Varmaan tulisi tunne, että kaveri ”varasti” idean, joka on siten pilattu etkä sinä voi enää ottaa samaa autoa.
Olen itsekin nainen, mutta kyllä välillä turhauttaa, että miten naiset osavat tehdä elämästä niin pirun vaikeaa. Muistan, miten 10-vuotiaana yhdellä luokkakaverillani oli kamala kriisi, kun oli ostanut Seppälästä itselleen korvakorut ja joku toinen tyttö oli mennyt ostamaan samanlaiset, eli matkinut ja varastanut korvikset häneltä. Aikuisena sitten kriiseillään, kun joku "matkii/varastaa" haaveissa olevat lasten nimet, hääkoristelut ja öö, autot.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana keskustelin serkkuni kanssa ja silloin tuli puhetta lasten nimistä. Minulla oli muutama pojan nimi mietittynä ja erehdyin hänelle näistä puhumaan. Meni 10 v ja serkkuni erään keskustelun yhteydessä heitti nämä mainitsemani lasten nimet. Varsinkin se suosikkini oli hänen ykkösenä. Kun otin koiran parin vuoden päästä, nimesin koirani tämän suosikkininimeni mukaan (tyyliin Vesa). Serkkuni kovasti pahastui asiasta, mutta sanoin että voi hyvin nimetä lapsensa samannimiseksi, koirani ei siitä pahastu. Ei tullut samaa nimeä lapselle.
Naurattaa, sillä jos nyt saat lapsen, et voi itsekään antaa lapsellesi nimeksi "Vesa". Vai antaisitko oikeasti lapsellesi saman nimen kuin koirallesi? Vaikuttaisit ihan kahelilta, että mikä fiksaatio sulla on siihen nimeen tai sitten koiraasi. Mitä lapsesikin tykkäisi, kun olisi nimetty koiran mukaan :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jo sanottu, mutta veikkaan, että ap:n lapsen nimi Luna (HP-kirjasarjasta) :D
On oikeasti parempi, jos lapsella on kaimoja. Tänä päivänä internetistä löytää yhtä ja toista & uniikit lumihiutaleet ovat pelottavan helposti jäljitettävissä. Jos ap:n kaveri saa joskus tyttären ja antaa tälle saman nimen kuin ap, niin se suojelee molempia lapsia.
Nimilistat ja varatut nimet :D Oletteko te jotain teinejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppii kyllä inhoamaan sitä nimeä, jahka pääsee näkemään kamppailuasi riehuvan ja kitisevän paskamoottorin kanssa...
Vierailija kirjoitti:
No voi olla etten lapsettomana ymmärrä, mutta pikkumaisia noi nimien varjelijat..
Tuttuni ei suostunut kertomaan minkä nimen olisi antanut, jos tyttö olisikin ollut poika "ettei kukaan vie nimeä jos he saakin pojan joskus"
Jotenkin niin kaukaa haettua ja ihan kuin nyt niin kiinnostaisi hänen baby namensa..Ennen vanhaan samannimisiä oli paljon, esim Sari ja Mika-nimisiä oli montakin samalla luokalla.
Ja mites nämä v. 2010 kieppeiden Sofiat? Jokainen tyttö minkä näki kastettavan missä vaan niin etu- tai toinen nimi Sofia. Häiritseekö se nyt ketään niin paljon.
Arrrgh, ei ole etu- ja toinen nimi vaan ne kaikki etunimet ovat etunimiä. Ja mitä kastamisella on tekemistä asian kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jösses! En koko ketjua jaksanut lukea läpi.
Mutta ilmeisesti pitää todeta, että olipa aikoinaan onni, että kaikkien kolmen lapsemme nimi tuli julki vasta kastetilaisuudessa papin sen ääneen sanoessa! No, ei ainakaan sylikummit pudottaneet lapsiamme, joten eivät kai olleet järkyttyneitä tai pettyneitä.
Parhaan ystäväni esikoisen nimi on sama kuin meidän aiemmin syntyneen toinen nimi. Ja kolmannella lapsellamme on toisena nimenä hyvän ystäväni etunimi. Ei ole tullut mieleenkään, että puolin ja toisin näistä valinnoista olisi joku voinut loukkaantua.
Käsittämätöntä, että tiesit tilanteen ja osaat nyt analysoida miksi ystäväsi on loukkaantunut, mutta ei tullut muka mieleen keskustella reilusti ystäväsi kanssa asiasta? Jos sama tilanne itsellä olisin jutellut ystäväni kanssa, että sopiiko minun käyttää tämä nimi, jonka molemmat olemme yhdessä valinneet mahdollisen tulevan lapsemme nimeksi.
Meillä on ystäväpiirissä ihminen, joka tekee samoin. Meni ensimmäisenä naimisiin ja päätti käyttää häämarssin, jonka yksi ystävistämme oli sanonut lempparikseen jo 10 vuotta sitten, harvinainen kappale. Tämä ystävä ei ollut ikinä ennen kuullut tästä ja kuukausi ennen vaihtoi omansa tähän kun tämä toinen ystävä oli puhunut asiasta ohi mennen omia häitään ajatellen. Tämä ystäväni ihmetteli, miksi asiasta ei voinut reilusti sanoa, vaan se ”varastaminen” tuli ilmi tilaisuudessa.
Ongelma ei siis varmaan ole se, että käytit nimen ensin, vaan se, miten tilanteen hoidit, kun tiesit, että olitte yhdessä miettineet asiaa. Kannattaa aina lähestyä asioita ystävällisesti ja armollisesti, eikä olla noin inhottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jösses! En koko ketjua jaksanut lukea läpi.
Mutta ilmeisesti pitää todeta, että olipa aikoinaan onni, että kaikkien kolmen lapsemme nimi tuli julki vasta kastetilaisuudessa papin sen ääneen sanoessa! No, ei ainakaan sylikummit pudottaneet lapsiamme, joten eivät kai olleet järkyttyneitä tai pettyneitä.
Parhaan ystäväni esikoisen nimi on sama kuin meidän aiemmin syntyneen toinen nimi. Ja kolmannella lapsellamme on toisena nimenä hyvän ystäväni etunimi. Ei ole tullut mieleenkään, että puolin ja toisin näistä valinnoista olisi joku voinut loukkaantua.
Jokainen nyt tajuaa, että aivan eri tilanne kun on yhdessä vuosia sitten puhuttu lempinimet ja mitä aikoo käyttää. Jos ystäväsi olisi 10 vuotta aiemmin kertonut haluavansa käyttää nimen Emma ja sinä sen päättäisit siitä inspiroituneena käyttää puhumatta asiasta, on se aika kummallista käytöstä. Miksi pitäisi olla inhottava? Se ei paljon vaadi, että ottaisit asian puheeksi ennen nimenantoa.
Ap jos olisit oikein hyvällä sydämellä ajatellut ystävääsi, niin olisit jättänyt tuon mysteerinimen hänelle. Sinullahan on jo konkreettinen lapsi, eli aika paljon enemmän kuin hänellä. Jos hän ei koskaan tulisi saamaan lasta, olisitte silti aina voineet leikillisesti viitata hänen "tulevaisuuden lapseensa" tuolla nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa välit pitää kunnossa, niin on ainakin otettava toisen kanta asiaan huomioon. Samoin kun edellä, niin mun sympatiat on kyllä sen lapsettoman puolella. Varmasti kokee että unelma valuu viemäriin. Siis näissä asioissa muutenkaan kun ei ole oikeata ja väärää. Kyllä pitäisi ainakin kuunnella ja yrittää ymmärtää. Aina ystävyyssuhteissa semmonen jyrääminen, että asia nyt on näin eikä sun tunteet vaikuta siihen mitenkään on todella itsekästä.
Miksi toisen pitäisi saada jyrätä lapsen saanut ystävä? Ap:n mukaan ystävä oli ollut äänekkäämpi. Miksei hiljaisempi sanonut näkemystään? Miksi ystävä saisi nyt kontrolloida lapsen saaneen tekoja? Saisiko hän muka vuorostaan kieltää asioita, jos ystävä saa lapsen myöhemmin? "Et saa antaa nimiä Vili, Valtteri, Onni tai Roosa. Et saa..."
Missä sanoin että toinen saa jyrätä? Just tätä kun ei oo kommunikointi taitoja. Keskustelkaa ja kuunnelkaa toisianne ihmiset. Ei tarvi ottaa mitään hyökkäyskantaa heti. Ei ole keneltäkään pois, että kuuntelee toisen kannan kunnolla ja tekee sen jälkeen päätöksen. Hienovaraisesti. Kaikki ei ole aina manipulointia tai kontrollointia. Toinen voi olla tilanteessa, missä on tunteet pinnassa ja jo se että kuuntelee kunnolla toista voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että tiesit tilanteen ja osaat nyt analysoida miksi ystäväsi on loukkaantunut, mutta ei tullut muka mieleen keskustella reilusti ystäväsi kanssa asiasta? Jos sama tilanne itsellä olisin jutellut ystäväni kanssa, että sopiiko minun käyttää tämä nimi, jonka molemmat olemme yhdessä valinneet mahdollisen tulevan lapsemme nimeksi.
Meillä on ystäväpiirissä ihminen, joka tekee samoin. Meni ensimmäisenä naimisiin ja päätti käyttää häämarssin, jonka yksi ystävistämme oli sanonut lempparikseen jo 10 vuotta sitten, harvinainen kappale. Tämä ystävä ei ollut ikinä ennen kuullut tästä ja kuukausi ennen vaihtoi omansa tähän kun tämä toinen ystävä oli puhunut asiasta ohi mennen omia häitään ajatellen. Tämä ystäväni ihmetteli, miksi asiasta ei voinut reilusti sanoa, vaan se ”varastaminen” tuli ilmi tilaisuudessa.
Ongelma ei siis varmaan ole se, että käytit nimen ensin, vaan se, miten tilanteen hoidit, kun tiesit, että olitte yhdessä miettineet asiaa. Kannattaa aina lähestyä asioita ystävällisesti ja armollisesti, eikä olla noin inhottava.
Mitäs sitten teet, jos ystäväsi tuumaa, että ei, et saa antaa lapsellesi sitä hänen suosikkinimeään? Reilusti otettu asiaan keskusteluun, mutta onko riita ja ongelma sittenkään vältetty?
Entä tuo häämarssi, olisiko asia sujunut kovinkaan paljon paremmin, jos tuttunne olisi kysynyt lupaa, että voiko käyttää samaa biisiä? Ja nyt kun kirjoitin tuon, eikö nyt ole ihan naurettavaa, että pitäisi kysellä johonkin häämarssi-biisin käyttöön erikseen lupia kavereilta. Kamoon!
Tää on musta niin naurettavaa!
Aikanaan teineinä ihasteltu jotain nimeä ja päätetty antaa se sitten joskus tulevalle lapselle, niin eikös tässä vaan ole toimittu ihan sen päätöksen mukaisesti?
Olisko tämän kysyjän pitänyt jättää se haluamansa nimi antamatta, koska sattui saaman lapsen ennen sitä kaveriaan? Että sitten kaveri olisi voinut laittaa sen lapselleen, eikä hän.
Olisi kai pitänyt silloin aikanaan sopia, että sen saa laittaa lapselleen se, kumpi saa sen lapsen myöhemmin.
Ihan tyhjästä kehitelty ongelma nyt tämäkin.
Kyllä se elämä ihan oikeitakin vaikeuksia eteen tuo, joten jättäkää ihmiset tällaiset mitättömät jutut mielestänne. Riitojahan saa aikaan vaikka mistä, mutta kannattaa nekin käydä sitten oikeista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ap jos olisit oikein hyvällä sydämellä ajatellut ystävääsi, niin olisit jättänyt tuon mysteerinimen hänelle. Sinullahan on jo konkreettinen lapsi, eli aika paljon enemmän kuin hänellä. Jos hän ei koskaan tulisi saamaan lasta, olisitte silti aina voineet leikillisesti viitata hänen "tulevaisuuden lapseensa" tuolla nimellä.
Eli säälistä annetaan lapsettoman ystäväparan pantata nimi itselleen? No näkökulma tämäkin. Entäs vaatimus lapsettoman ystävän hyvästä sydämestä? Ei tarvitse, kun häntä pitää sääliä, vai?
Eikö tuo ole ihan normaali muotinimi? Viime ja tänä vuonna on esim. nimetty vähemmän vaikka Lauroja (91), Minttuja (95) ja Pinjoja (54). Nimi on vielä millenniaalien lapsuuden suosituimmasta kirjasarjasta ja yksi sen vähistä tyttöpuolisista hahmoista, joilla on myös suomen kieleen istuva nimi. Ei mikään ihme että kohta löytyy Luna joka koululuokalta, kun vuosituhannen vaihteessa potterinsa lukeneet ovat nyt itse lapsentekoiässä. Itse tiedän jo monta Luna-nimistä koiraa ja kissaa, lapselleen ei ole kukaan vielä antanut. Luna oli myös iltalehden yleisimpien koirannimien listassa melkein top kympissä.
Aika omituista jos joku pillastuu muotinimen antamisesta lapselle.
Ei se nimi käytössä kulu. Ihan hyvin voitte käyttää samaa nimeä.
Miksi toisen pitäisi saada jyrätä lapsen saanut ystävä? Ap:n mukaan ystävä oli ollut äänekkäämpi. Miksei hiljaisempi sanonut näkemystään? Miksi ystävä saisi nyt kontrolloida lapsen saaneen tekoja? Saisiko hän muka vuorostaan kieltää asioita, jos ystävä saa lapsen myöhemmin? "Et saa antaa nimiä Vili, Valtteri, Onni tai Roosa. Et saa..."