Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?

No kyllä on lapsellinen kaveri. Hän ei ole sun lapsen vanhempi, eikä hänellä ole oikeutta vaatia, että "et anna sitä, etkä muuten tätäkään nimeä" ja muuta vastaavaa.

Jos nimi on kerran päätetty, se on sitten päätetty ja jos kaverisi jatkaa tuolla lapsellisella tyylillä, niin sanot suoraan että sä et jaksa enää semmoista katsella.

Minulla on nimi, joka on nykyään melko harvinainen, eikä omille vanhemmille kukaan ole nimestäni mitään valittanut ja suuttunut.

Sen puoleen, ei mun vanhemmat kovin kauan olisi tekemisissä henkilön kanssa, joka välittäisi asiasta ja kehtaisi ylipäätään siitä suuttua.

Kaverisi on vain kateellinen siitä, että ystävä ehti häntä ensin saamaan lapsen, ja kohta hän kuitenkin pahoittelee käytöstään ja kehuu lapsesi nimeä.

Älä välitä, vaikka se tietysti pahalta tuntuu aluksi. Parin vuoden päästä naureskelette yhdessä hänen lapsellisuuttaan.

Miten joku ihminen on niiiin lapsellinen, että kuvittelee omistavansa jonkun nimen? Nimen, joka on jopa kalenterissa. Ap sun ei tarvitse,/kannata selittää nimivalintaasi millään tavalla saati sitä pahoitella. Ystävälläsi olisi vähän kasvamista tehtävänä. Jos se ei ihan typerys ole, tajuaa kyllä jossain vaiheessa lapsellisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.

Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle. 

Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.

Kiva perinne mutta onhan sekin kiva että serkuilla on sama nimi mikä perinteenä suvussa.

Onhan se veljenkin tyttö yhtä oikeutettu suvussa kulkevaan nimeen?

Mutta jos se on mennyt naislinjassa, niin onhan se vähän tahditonta.

Siis ei minua sinänsä haitannut. Ihmettelin vain, koska ihan yleisesti oli tiedossa, että nimi kulkee naislinjassa. Nyt on serkkutytöillä sama nimi ja veljen tyttö on itse harmitellut, että hänelle on annettu ns. suvussa kulkeva nimi, joka olisi pitänyt säästää äidiltä tytölle. Olen hänellekkin sanonut, että kaunista nimeä saa jakaa, ettei se haittaa. 

Itse en antaisi lapselleni nimeä, joka kulkee isältä pojalle ja äidiltä tytölle, jos se ei olisi omalle lapselle ns. perintönimi. Minusta se olisi lähinnä noloa.

No eipä olisi käynyt tällainen mielessä.. meillä on suvussa miehillä kulkeva toinen nimi jonka olen ajatellut että voisin antaa myös pojalleni jos joskus saisin. En kyllä edes ajatellut, että se olisi varattu siirtyväksi vain isiltä pojille? Siis vastaavasti kuin tässä oli nyt että äidiltä tyttärelle. Luulin et suvussa kulkevat nimet voi antaa ihan isältä tai äidiltä tytölle tai pojalle?

Ei olisi tullut mieleen, vaikka yleisesti olisi puhuttu, että joku nimi on tapana antaa isältä pojalle? Vähänpä olet sitten viitsinyt miehesi sukuun tutustua, jos et tällaista asiaa ole tiennyt, että joku harvinaisempi nimi on ollut tapana antaa isältä pojalle tai äidiltä tytölle. Jos suvussa on tällainen tapa, niin tuskin se jälkikäteen tulee yllätyksenä. Eiköhän siitä ole ihan ääneen puhuttu varmaan, jos kuten kyseisessä tapauksessa oli kuusi sukupolvea nimi kulkenut äidiltä tytölle.

Joo, ei kannata sitä varattua perintönimeä pojalle antaa, ettei joutuisi avioeroon ja kirkonkiroukseen.

Sen voi hyvin antaa koiralle tai kollikissalle, niin sitten ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”—kyseessä on meidän molempien rakastamasta kirjasarjasta erään sivuhahmon nimi, ei kai mikään yleisin Suomessa, mutta ei erityisen harvinainenkaan (2020 alusta syntynyt 135 tämännimistä tyttöä)”

Luna, Harry Potterista?

”2020-21, miehiä: 0, naisia: 135”

Juu, nimi on Luna.

ap

Luna on koiran nimi.

Ei ihme että naisilla on ne metatyöt,ruuhkavuodet  ja stressi aina kun jostain nimestäkin saadaan show aikaan ja tuhotaan ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuten siskoni. Äitimme toinen nimi oli Helena. Minä annoin sen kuopuksen kolmanneksi nimeksi. Siskoni oli myös havitellut tuota nimeä lapselleen. Hän sai esikoisensa 2v meidän kuopuksen jälkeen. Toiseksi nimeksi tuli Helen, koska ei voinut antaa Helenaa, kun se oli jo meillä.

Ihan höhlää. Molempien lasten isoäiti kyseessä, joten miksi ei voisi olla molempien lasten nimissäkin. Kaunis kunnianosoitus.

Minusta Helen olisi ollut ihana kutsumanimeksi, on kaunis, kansainvälinen ja erikoisempi Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.

Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle. 

Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.

Kiva perinne mutta onhan sekin kiva että serkuilla on sama nimi mikä perinteenä suvussa.

Onhan se veljenkin tyttö yhtä oikeutettu suvussa kulkevaan nimeen?

Mutta jos se on mennyt naislinjassa, niin onhan se vähän tahditonta.

Siis ei minua sinänsä haitannut. Ihmettelin vain, koska ihan yleisesti oli tiedossa, että nimi kulkee naislinjassa. Nyt on serkkutytöillä sama nimi ja veljen tyttö on itse harmitellut, että hänelle on annettu ns. suvussa kulkeva nimi, joka olisi pitänyt säästää äidiltä tytölle. Olen hänellekkin sanonut, että kaunista nimeä saa jakaa, ettei se haittaa. 

Itse en antaisi lapselleni nimeä, joka kulkee isältä pojalle ja äidiltä tytölle, jos se ei olisi omalle lapselle ns. perintönimi. Minusta se olisi lähinnä noloa.

"Naislinjassa" 😁 voi ei. On meidänkin suvussa nyt neljännessä sukupolvessa Mariaa äidiltä tyttärelle (myös minä), ei tippaakaan ihmetyttäisi jos veljeni sen laittaisi tyttärelleen, tai veljen vaimo. Miksi sitä vaimoa päivittelet, eikö veljelläsi ole mitään sanomista tai mielipiteitä?

Vaimo tuskin on kamalan paljoa perillä teidän sukuhistoriasta, eli miten se veli on asian esittänyt?

Toiset nimet on muutenkin ylimääräisiä, vai teilläkö käyttönimiä?

Oli erittäin hyvin tietoinen nimen jatkumisesta ja halusi varata sen ensin omalle tytölleen. Näin omin sanoin sanoi ja oli ihmeissään, kun kuitenkin omalle tytölleni sen kuitenkin annoin, vaikka hän oli ehtinyt saada tytön aiemmin ja nimen jo varannut.

Mutta se ja sama. Ainoa ketä on haitannut hiukan, on tämä serkutyttö itse, joka kokee, että äiti vei nimen sen oikealta omistajalta. Vaikka olen sanonut, ettei haittaa, koska kaunista nimeä saa jakaa.

Miksi alapeukutatte tätä? Minusta kertonut ymmärrettävästi syyt ja tunteet ja suhtautuu asiaan hienosti! Veljen vaimon varauspuheet on enemmänkin outoja. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja mun parhaalla kaverilla sattui olemaan samat nimet, sekä kutsumanimi että toinen nimi. Ei haitannut menoa.

Minusta on aina tuntunut mukavalta, että jollain on sama nimi. Olipa aikuinen tai lapsi.Olen aina sympatiseerannut kaimojani jo nimen perusteella - sama nimi ennustaa muitakin yhtäläisyyksiä :)

Vierailija kirjoitti:

"Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä."

Minulle tulee mieleen, onko tilanne mennyt niin, että ystäväsi on kertonut että "tämä on se nimi jonka aion antaa lapselleni" ja sinä olet vain hiljaa mielessäsi ajatellut että joo, voisin itsekin antaa. Jos tilanne on tämä, niin ymmärrän että ystäväsi mielestä on aika ihmeellistä, että annatkin lapsellesi sen "hänen" nimensä. 

Tottakai sulla on oikeus antaa omalle lapsellesi se nimi jonka haluat, mutta JOS tilanne on mennyt noin, niin ymmärrän kyllä, että ystäväsi pitää toimintaa tökerönä. Eri asia, jos olette molemmat ääneen todenneet että "tämän nimen haluaisin antaa lapselleni". 

Tuon mukaan ystävä on varannut omaan käyttöönsä useitakin nimiä.

Vaikeaksi menee, jos toinen varaa puolet nimipäiväkalenterin vaihtoehdoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luna on yksi suosituimmista narttukoiran nimistä. Etkö tosiaan keksi mitään muuta nimeä lapselle?

Tavallaan ymmärrän kyllä ystävääsi. Luna ei ole mikään ns. tavallinen ja yleinen nimi, joten varmasti tuntuukin siltä että olet sen häneltä ryövännyt. Vaikkei nimiä mitenkään varata voi, siitä olen kanssasi ihan samaa mieltä.

Mutta haloo, se on niin koiran nimi... ja lisäksi tuo yhtymä sanaan lunatic. Antaisit ennemmin nimeksi vaikka Unna. Se on kaunis ja tarkoittaa ”pikkuista” (saamelainen nimi).

Unnasta tulee lähinnä mieleen unnutus.

Minäkin tiedän yhden koiran ja peräti kolme kissaa, joiden nimi on Luna – mutten silti pidä sitä erityisemmin juuri eläimen nimenä.

Mielleyhtymät muodostuvat jokaisella ihan omassa päässään. *Sinulle* Luna on ”koiran nimi”.

Kaunis nimi, jonka mielleyhtymää unnutukseen lapset ei ymmärrä. Aikuiset puolestaan ei tollaisesta tapaa välittää.

Miksi aikuiset myöskään välittäisivät siitä, mikä naapurin koiran nimi on? Ei tässä lasta olla Rekuksi ristimässä kuitenkaan.

No kyllä tuo Luna on melkein sama kuin Rekku, on jopa vielä suositumpi koiran nimi :D mutta ei se mitään, ihan nätti nimihän se on ja käy myös lapselle.

Luna on myös ihmisnimi-kalenterissa, mutta Rekkua en ole siellä vielä nähnyt.

Ymmärrän molempien tunteita, itse olin mieheni veljen vaimon kanssa puhunut nimistä jotka voisimme tuleville pojille antaa, yksi niistä oli mieheni toinen nimi. Kävi niin että miehen veli vaimoineen sai pojan, meistä tuli kummit ja ristiäisissä kuulimme pojan nimen, etunimeä juuri tämä mieheni toinen nimi. Tilannetta olisi helpottanut, että olisi kertonut ennakkoon, että aikovat antaa. Itse kärsin siihen päälle lähes 10 vuotta lapsettomuudesta, oma poikani sai tämän nimen kolmanneksi nimekseen. Mutta, ajattelen ehdottomasti että hyvä kun käyttivät haluamansa nimen, en olisi sitä enää edes itse valinnut ja opin tästä myös että parempi pitää lempinimet omana tietonaan niin loukkaantumisilta vältytään, ei tule ajatusta tahallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Lila vai Luna?

Molemmat kyllä kauheita nimiä, jos jompi kumpi näistä. Vaihtaisin nimen ihan vaan sen takia, että nimi on kamala 😅

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa välit pitää kunnossa, niin on ainakin otettava toisen kanta asiaan huomioon. Samoin kun edellä, niin mun sympatiat on kyllä sen lapsettoman puolella. Varmasti kokee että unelma valuu viemäriin. Siis näissä asioissa muutenkaan kun ei ole oikeata ja väärää. Kyllä pitäisi ainakin kuunnella ja yrittää ymmärtää. Aina ystävyyssuhteissa semmonen jyrääminen, että asia nyt on näin eikä sun tunteet vaikuta siihen mitenkään on todella itsekästä.

Ehkä koko asiassa on kyse juuri tästä, että "unelma valuu viemäriin". Yhdessä on haaveiltu jostakin ja on ystävälleen uskaltanut kertoa ne omat haaveensa. Sitten haave toisen kohdalla toteutuu ja itsellä ei, lisäksi toinen vielä "ryöstää" osan omasta haaveesta. Totta kai jokainen järjellä tietää, ettei mitään nimiä voi varata. Tunnetasolla tilanne on sitten toinen.

Voihan hän saada vain poikia. Jos nimi on listassa muiden suosikkien kanssa, niin ei se ole varattu. Jos ystävä on hokenut koko iän, että hänen tyttärestä tulee kirjasarjan mukaan nimetty "Luna", niin en siihen nimeen koskisi.

Vierailija kirjoitti:

Anna nimi jos haluat, jos se oikeasti sopii lapselle ja persoonaan. Hän voi antaa saman nimen lapselleen, suomessa on useita samannimisiä. Eikä eri nimi ole väärin, jos hän ei halua samaa

Eipä voi mitään, eipä voi. Sun on pakko vaihtaa nimi.

Laitat tytöllesi nimeksi Tiina ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Oma suosikkini tosin on Jasmin. Mutta lausutaan Zaashmin.

Mutta et voi ottaa Zaashminiä kun minä olen varannut tämän.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa, sillä vasta pappi on sanonut lapsen nimen ensimmäisen kerran vieraiden kuullen kastetilaisuudessa. Kenelläkään ei ole ollut siihen mitään sanomista. Kai lapsilla on myös toinen vanhempi, jolla on jotakin sanomista lapsen nimeen.

Ei, ei. - Kyllä lapsuudenystävä on se painavin päättävä taho nimiasioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.

Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle. 

Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.

Kiva perinne mutta onhan sekin kiva että serkuilla on sama nimi mikä perinteenä suvussa.

Onhan se veljenkin tyttö yhtä oikeutettu suvussa kulkevaan nimeen?

Mutta jos se on mennyt naislinjassa, niin onhan se vähän tahditonta.

Siis ei minua sinänsä haitannut. Ihmettelin vain, koska ihan yleisesti oli tiedossa, että nimi kulkee naislinjassa. Nyt on serkkutytöillä sama nimi ja veljen tyttö on itse harmitellut, että hänelle on annettu ns. suvussa kulkeva nimi, joka olisi pitänyt säästää äidiltä tytölle. Olen hänellekkin sanonut, että kaunista nimeä saa jakaa, ettei se haittaa. 

Itse en antaisi lapselleni nimeä, joka kulkee isältä pojalle ja äidiltä tytölle, jos se ei olisi omalle lapselle ns. perintönimi. Minusta se olisi lähinnä noloa.

"Naislinjassa" 😁 voi ei. On meidänkin suvussa nyt neljännessä sukupolvessa Mariaa äidiltä tyttärelle (myös minä), ei tippaakaan ihmetyttäisi jos veljeni sen laittaisi tyttärelleen, tai veljen vaimo. Miksi sitä vaimoa päivittelet, eikö veljelläsi ole mitään sanomista tai mielipiteitä?

Vaimo tuskin on kamalan paljoa perillä teidän sukuhistoriasta, eli miten se veli on asian esittänyt?

Toiset nimet on muutenkin ylimääräisiä, vai teilläkö käyttönimiä?

Oli erittäin hyvin tietoinen nimen jatkumisesta ja halusi varata sen ensin omalle tytölleen. Näin omin sanoin sanoi ja oli ihmeissään, kun kuitenkin omalle tytölleni sen kuitenkin annoin, vaikka hän oli ehtinyt saada tytön aiemmin ja nimen jo varannut.

Mutta se ja sama. Ainoa ketä on haitannut hiukan, on tämä serkutyttö itse, joka kokee, että äiti vei nimen sen oikealta omistajalta. Vaikka olen sanonut, ettei haittaa, koska kaunista nimeä saa jakaa.

Miksi alapeukutatte tätä? Minusta kertonut ymmärrettävästi syyt ja tunteet ja suhtautuu asiaan hienosti! Veljen vaimon varauspuheet on enemmänkin outoja. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Koska kirjoituksesta näkee että kirjoittaja tilaisuuden tullen nälvii serkkutyttöä nimestä, vaikka tekisi sen kuinka anteeksiantavaiseen sävyyn. Se häntä oikeasti haittaa. "Ai niin, sinunkin toinen nimesi oli xxx. Unohdin ihan kun se nimi kulkee meidän suvussa ÄIDILTÄ TYTTÄRELLE, että vähän hassua kun se nyt sinullakin on... Mutta eihän se mitään haittaa, ei, ei ollenkaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.

Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.

Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.

Anteeksi nyt, mutta onko olemassa jotain oikeasti uniikkia mitä joku voi häissään tehdä? Jos luet noita "huonot häämuistot"-tyylisiä ketjuja, niissä kaikissa valitetaan että häät ovat samasta puusta veistettyjä, leikkeineen puheineen ja häävalsseineen. 

En osaa edes kuvitella, miten jonkun häät voisivat olla niin ainutlaatuiset, että joku haluaisi niitä matkia. Voisitko antaa jonkun esimerkin? 

Weddingbee-sivuilla on monta esimerkkiä siitä, että joku on tiedustellut häiden teemaväreistä, sormuksista, hääpuvusta, kakusta, mitä erikoisempaa suunniteltu häihin (esim. viskibaari tms.) ja sitten kopioinut kaikki mennessään 2-3 kk aiemmin naimisiin. Kaikilla ei ole omia ideoita, tyylitajua tai identiteettiä, niin pitää matkia muilta.

Ymmärrän kyllä sen, että jos haluaa nimetä lapsensa esim. jonkun kirjahahmon mukaan, niin haluaa sen olevan tietyssä mielessä ainutlaatuinen asia eikä se sitä ole, jos kaveri on jo nimennyt oman lapsensa kanssa saman hahmon mukaan. Varsinkin kun kyseessä ei ole mikään perinteinen nimi, vaan suht uusi Suomessa.

Se miten tämä tarina on kerrottu viittaa mielestäni siihen, että ystävällä oli ”etuoikeus” nimeen. Muuten ei tarvitsisi vakuutella, että nimi ei ole niin harvinainen, kun kuitenkin tietty kirja on inspiraation lähteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.

Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.

Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.

En ole noita sinkkuelämää- ja frendit-jaksoja nähnyt, mutta tuliko niissäkin typerää draamaa asiasta, kun jäljessä tuleva alkoi haastaa riitaa?

Minusta on hölmöä pantata jotakin tytön nimeä kaverille, kun ei tosiaan ole mitään takeita siitä, että kaveri edes saa ikinä tytärtä. Toki kaveria voi harmittaa, mutta voisi koittaa etsiä itsestään sen verran kypsyyttä, että kestää asian kuin aikuinen ihminen.

Sinkkuelämää -jaksossa Charlotte meni vanhan ystävänsä baby showerille. Paljastui, että ystävä oli antanut tulevalle vauvalleen nimen, jonka Charlotte oli keksinyt nuorena ja vannottanut muita, että he eivät saa käyttää nimeä. Ystävä valehteli, ettei muistanut asiaa. Se näytettiin ilkeänä tekona, ystävä oli varastanut vauvan nimen Charlottelta, jolle se oli iso asia. Charlotte ei voinut enää käyttää nimeä.

Frendeissä Rachel ei millään meinannut keksiä vauvalleen nimeä. Rachelin kinuamisen jälkeen Monica paljasti minkä nimen haluaa joskus antaa lapselleen Rachelin vannottuaan, ettei ottaisi nimeä. Rachel tietysti rakastui nimeen. Loppu viimein Monica antoi siunauksensa sille, että Rachel saa käyttää nimeä. Vauvasta tuli Emma.

Vähän sama kuin jos kerrot kaverille, että haluat vaikka tietynmerkkisen, mallisen ja värisen auton ja sitten kaveri ostaa tismalleen samanlaisen ennen sinua. Varmaan tulisi tunne, että kaveri ”varasti” idean, joka on siten pilattu etkä sinä voi enää ottaa samaa autoa.

Miksei ystäväsi voisi antaa samaa etunimeä? Sitten voitte kilpailla toisesta nimestä tai lapsen tai omasta sukunimestä. Kummalla on hienompi? Jos harkitset nimen muuttamista, kuulostat oudolta ystäväsi alaiselta. Etenkin ellei ystäväsi vielä ole edes raskaana. Paljon puhetta, vähän tekojako hänellä?