Lue keskustelun säännöt.
Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?
21.05.2021 |
Kerroin tänään parhaalle ystävälleni/tyttäreni tulevalle sylikummille tytölle annettavan nimen, ja ystävä suuttui todella paljon. Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä.
Mä satuin saamaan tyttären ensin, ystävä ei ole raskaana eikä hänellä lasten hankinta ei ole vielä mitenkään ajankohtaisena, hän on viime vuosina pohdiskellut paljon ääneen myös sitä, ettei välttämättä tule lapsia koskaan saamaan (ei ole parisuhteessa ja omien sanojensa mukaan "biologinen kello tikittää"). Hänen mielestään olen kuitenkin varastanut hänen valitsemansa nimen.
Tilanne tuntuu tosi ikävältä, en haluaisi väliemme menevän tällaisen takia. Samalla kuitenkin ärsyttää, koska olen itsekin miettinyt nimeä pitkään, valitsimme tämän tytölle kuukausia sitten ja siihen on jo totuttu ja se tuntuu ns. "omalta" ja oikealta. Selvennyksenä siis, että kyseessä on meidän molempien rakastamasta kirjasarjasta erään sivuhahmon nimi, ei kai mikään yleisin Suomessa, mutta ei erityisen harvinainenkaan (2020 alusta syntynyt 135 tämännimistä tyttöä).
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä teitte? Pitäisikö mun mielestänne valita tytölle joku toinen nimi?
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
"Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä."
Minulle tulee mieleen, onko tilanne mennyt niin, että ystäväsi on kertonut että "tämä on se nimi jonka aion antaa lapselleni" ja sinä olet vain hiljaa mielessäsi ajatellut että joo, voisin itsekin antaa. Jos tilanne on tämä, niin ymmärrän että ystäväsi mielestä on aika ihmeellistä, että annatkin lapsellesi sen "hänen" nimensä.
Tottakai sulla on oikeus antaa omalle lapsellesi se nimi jonka haluat, mutta JOS tilanne on mennyt noin, niin ymmärrän kyllä, että ystäväsi pitää toimintaa tökerönä. Eri asia, jos olette molemmat ääneen todenneet että "tämän nimen haluaisin antaa lapselleni".
Otetaanko seuraavaksi kriteeriksi se, kuinka kovalla äänellä tuo teininä esitetty, pysyvä "varaus" nimeen on tehty? Miten toimitaan, jos molemmat ovat sanoneet sen yhtä kovalla äänellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.
Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.
Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.
En ole noita sinkkuelämää- ja frendit-jaksoja nähnyt, mutta tuliko niissäkin typerää draamaa asiasta, kun jäljessä tuleva alkoi haastaa riitaa?
Minusta on hölmöä pantata jotakin tytön nimeä kaverille, kun ei tosiaan ole mitään takeita siitä, että kaveri edes saa ikinä tytärtä. Toki kaveria voi harmittaa, mutta voisi koittaa etsiä itsestään sen verran kypsyyttä, että kestää asian kuin aikuinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä."
Minulle tulee mieleen, onko tilanne mennyt niin, että ystäväsi on kertonut että "tämä on se nimi jonka aion antaa lapselleni" ja sinä olet vain hiljaa mielessäsi ajatellut että joo, voisin itsekin antaa. Jos tilanne on tämä, niin ymmärrän että ystäväsi mielestä on aika ihmeellistä, että annatkin lapsellesi sen "hänen" nimensä.
Tottakai sulla on oikeus antaa omalle lapsellesi se nimi jonka haluat, mutta JOS tilanne on mennyt noin, niin ymmärrän kyllä, että ystäväsi pitää toimintaa tökerönä. Eri asia, jos olette molemmat ääneen todenneet että "tämän nimen haluaisin antaa lapselleni".
Otetaanko seuraavaksi kriteeriksi se, kuinka kovalla äänellä tuo teininä esitetty, pysyvä "varaus" nimeen on tehty? Miten toimitaan, jos molemmat ovat sanoneet sen yhtä kovalla äänellä?
Sitten kaivetaan esiin teini-iän ja tarvittaessa lapsuuden aikaiset päiväkirjat, muistivihot jne. raapustukset ja selvitetään, kummalla on mustaa valkoisella tuosta suosikkinimestä ja jos molemmilla on, niin kumpi on kirjoittanut sen ylös aikaisemmin.
Sääntö on ettei nimiä saa kertoa ääneen koska niitä ei voi varata. Jos kerrot, saat olla varma että se alkaa myöhemmin kuulostaa jonkun muunkin korvaan parhaalta.
Ei nimiä voi varata. Älä vain erehdy antamaan periksi, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etunimiin ei ole yksinoikeutta. Sukunimien kanssa on vähän toisin.
Turhasta ystäväsi suuttuu. Itseasiassa juuri ystäväsi pitäisi iloita onnestasi. Ihmisiä me kaikki ollaan, mutta jos ei tuosta parissa päivässä tasaannu, niin anna olla.
Ihme höpötystä tämä ettei nimiin ole yksinoikeuksia. Joo ei olekaan, mutta onhan silti tilanteita jotka eivät ole kovin tahdikkaita vaikkeivat suoranaisesti väärin tai laittomia ole. En itse ainakaan ymmärrä sellaista, että annetaan samoja kutsumanimiä, kuin ihan lähipiirissä on. Miksi? Jotenkin ihan turhaa sekoittaa henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.
Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.
Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.
En ole noita sinkkuelämää- ja frendit-jaksoja nähnyt, mutta tuliko niissäkin typerää draamaa asiasta, kun jäljessä tuleva alkoi haastaa riitaa?
Minusta on hölmöä pantata jotakin tytön nimeä kaverille, kun ei tosiaan ole mitään takeita siitä, että kaveri edes saa ikinä tytärtä. Toki kaveria voi harmittaa, mutta voisi koittaa etsiä itsestään sen verran kypsyyttä, että kestää asian kuin aikuinen ihminen.
Mutta miksi juuri se sama nimi sitten on pakko väkisin antaa? En vain ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luna on yksi suosituimmista narttukoiran nimistä. Etkö tosiaan keksi mitään muuta nimeä lapselle?
Tavallaan ymmärrän kyllä ystävääsi. Luna ei ole mikään ns. tavallinen ja yleinen nimi, joten varmasti tuntuukin siltä että olet sen häneltä ryövännyt. Vaikkei nimiä mitenkään varata voi, siitä olen kanssasi ihan samaa mieltä.
Mutta haloo, se on niin koiran nimi... ja lisäksi tuo yhtymä sanaan lunatic. Antaisit ennemmin nimeksi vaikka Unna. Se on kaunis ja tarkoittaa ”pikkuista” (saamelainen nimi).
Unnasta tulee lähinnä mieleen unnutus.
Minäkin tiedän yhden koiran ja peräti kolme kissaa, joiden nimi on Luna – mutten silti pidä sitä erityisemmin juuri eläimen nimenä.
Mielleyhtymät muodostuvat jokaisella ihan omassa päässään. *Sinulle* Luna on ”koiran nimi”.
Kaunis nimi, jonka mielleyhtymää unnutukseen lapset ei ymmärrä. Aikuiset puolestaan ei tollaisesta tapaa välittää.
Miksi aikuiset myöskään välittäisivät siitä, mikä naapurin koiran nimi on? Ei tässä lasta olla Rekuksi ristimässä kuitenkaan.
No kyllä tuo Luna on melkein sama kuin Rekku, on jopa vielä suositumpi koiran nimi :D mutta ei se mitään, ihan nätti nimihän se on ja käy myös lapselle.
Jos haluaa välit pitää kunnossa, niin on ainakin otettava toisen kanta asiaan huomioon. Samoin kun edellä, niin mun sympatiat on kyllä sen lapsettoman puolella. Varmasti kokee että unelma valuu viemäriin. Siis näissä asioissa muutenkaan kun ei ole oikeata ja väärää. Kyllä pitäisi ainakin kuunnella ja yrittää ymmärtää. Aina ystävyyssuhteissa semmonen jyrääminen, että asia nyt on näin eikä sun tunteet vaikuta siihen mitenkään on todella itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luna on yksi suosituimmista narttukoiran nimistä. Etkö tosiaan keksi mitään muuta nimeä lapselle?
Tavallaan ymmärrän kyllä ystävääsi. Luna ei ole mikään ns. tavallinen ja yleinen nimi, joten varmasti tuntuukin siltä että olet sen häneltä ryövännyt. Vaikkei nimiä mitenkään varata voi, siitä olen kanssasi ihan samaa mieltä.
Mutta haloo, se on niin koiran nimi... ja lisäksi tuo yhtymä sanaan lunatic. Antaisit ennemmin nimeksi vaikka Unna. Se on kaunis ja tarkoittaa ”pikkuista” (saamelainen nimi).
Unnasta tulee lähinnä mieleen unnutus.
Minäkin tiedän yhden koiran ja peräti kolme kissaa, joiden nimi on Luna – mutten silti pidä sitä erityisemmin juuri eläimen nimenä.
Mielleyhtymät muodostuvat jokaisella ihan omassa päässään. *Sinulle* Luna on ”koiran nimi”.
Kaunis nimi, jonka mielleyhtymää unnutukseen lapset ei ymmärrä. Aikuiset puolestaan ei tollaisesta tapaa välittää.
Miksi aikuiset myöskään välittäisivät siitä, mikä naapurin koiran nimi on? Ei tässä lasta olla Rekuksi ristimässä kuitenkaan.
No kyllä tuo Luna on melkein sama kuin Rekku, on jopa vielä suositumpi koiran nimi :D mutta ei se mitään, ihan nätti nimihän se on ja käy myös lapselle.
Luna taitaa olla itseasiassa suosituin koiran nimistä ollut jo pitkään, ainakin yli 10 vuotta.
No eiköhän tämä pääty siten, että ap pitää nimen koska ehti jo päättää sen ja ystävyys ei ymmärrettävästikään palaa ikinä ennalleen, koska ystävää ärsyttää tämä asia suunnattomasti jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sit se ystävä ei saanikinä tyttöä jolle olisi voinut nimen antaa
Vierailija kirjoitti:
Ja sit se ystävä ei saanikinä tyttöä jolle olisi voinut nimen antaa
Minulle kävi noin: olin kertonut kauneimman tyttären nimen ystävälle, joka antoi sen lapselleen. Se oli kyllä välejä viilentävä kokemus. Eikö kekseliäisyys riittänyt enempään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa, sillä vasta pappi on sanonut lapsen nimen ensimmäisen kerran vieraiden kuullen kastetilaisuudessa. Kenelläkään ei ole ollut siihen mitään sanomista. Kai lapsilla on myös toinen vanhempi, jolla on jotakin sanomista lapsen nimeen.
Mahtaa olla hauskaa niillä ketkä ei kuule, hei mikä sun nimi olikaa? MUna? Juu ei ei ja ja ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.
Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle.
Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.
Kiva perinne mutta onhan sekin kiva että serkuilla on sama nimi mikä perinteenä suvussa.
Onhan se veljenkin tyttö yhtä oikeutettu suvussa kulkevaan nimeen?Mutta jos se on mennyt naislinjassa, niin onhan se vähän tahditonta.
Siis ei minua sinänsä haitannut. Ihmettelin vain, koska ihan yleisesti oli tiedossa, että nimi kulkee naislinjassa. Nyt on serkkutytöillä sama nimi ja veljen tyttö on itse harmitellut, että hänelle on annettu ns. suvussa kulkeva nimi, joka olisi pitänyt säästää äidiltä tytölle. Olen hänellekkin sanonut, että kaunista nimeä saa jakaa, ettei se haittaa.
Itse en antaisi lapselleni nimeä, joka kulkee isältä pojalle ja äidiltä tytölle, jos se ei olisi omalle lapselle ns. perintönimi. Minusta se olisi lähinnä noloa.
No eipä olisi käynyt tällainen mielessä.. meillä on suvussa miehillä kulkeva toinen nimi jonka olen ajatellut että voisin antaa myös pojalleni jos joskus saisin. En kyllä edes ajatellut, että se olisi varattu siirtyväksi vain isiltä pojille? Siis vastaavasti kuin tässä oli nyt että äidiltä tyttärelle. Luulin et suvussa kulkevat nimet voi antaa ihan isältä tai äidiltä tytölle tai pojalle?
Ei olisi tullut mieleen, vaikka yleisesti olisi puhuttu, että joku nimi on tapana antaa isältä pojalle? Vähänpä olet sitten viitsinyt miehesi sukuun tutustua, jos et tällaista asiaa ole tiennyt, että joku harvinaisempi nimi on ollut tapana antaa isältä pojalle tai äidiltä tytölle. Jos suvussa on tällainen tapa, niin tuskin se jälkikäteen tulee yllätyksenä. Eiköhän siitä ole ihan ääneen puhuttu varmaan, jos kuten kyseisessä tapauksessa oli kuusi sukupolvea nimi kulkenut äidiltä tytölle.
Voi elämän kevät. Minulla itselläni on tällainen äitilinjassa periytynyt nimi. Mutta niin on parilla serkullanikin (iso suku)! Eipä ole koskaan tullut mielen että serkkujeni nimet ovat jotenkin vääriä 🤦♀️
Hyvähän se vaan on että nimi on varalta parilla muullakin jos vaikka en olisikaan saanut tytärtä. Oikeasti käy sääliksi tuota tyttöä jolle on jotenkin saatu uskoteltua että hänen nimensä on jotenkin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm… Tulee mieleen Sinkkuelämää ja Frendit -jaksot. Molemmissa sympatiat olivat enemmän sen lapsettoman puolella.
Onhan se niin, että jäljempänä tulevaa pidettäisiin outona, perässähiihtäjänä tai matkijana jos hän nimeäisi lapsensa samannimiseksi. Siksi jos on esim. menossa häihin, ei pidä kertoa mitään omista suunnitelmistaan, tai muuten joku tekee täsmälleen ne samat jutut omissa häissään ennen sinua, vaikka ideat olisivat alun perin sinun.
Antaisin kuitenkin sen nimen lapsellesi, kerta se hänelle sopii. Voihan olla, että ystäväsi tajuaisi oman lapsen saatuaan, että joku toinen nimi sopii vauvalle paremmin.
En ole noita sinkkuelämää- ja frendit-jaksoja nähnyt, mutta tuliko niissäkin typerää draamaa asiasta, kun jäljessä tuleva alkoi haastaa riitaa?
Minusta on hölmöä pantata jotakin tytön nimeä kaverille, kun ei tosiaan ole mitään takeita siitä, että kaveri edes saa ikinä tytärtä. Toki kaveria voi harmittaa, mutta voisi koittaa etsiä itsestään sen verran kypsyyttä, että kestää asian kuin aikuinen ihminen.Mutta miksi juuri se sama nimi sitten on pakko väkisin antaa? En vain ymmärrä.
No varmaankin siksi, että nimi on myös ap:n suosikki ja ollut mielessä jo teini-iästä asti? Onko siis kuitenkin tärkeintä antaa kaverin pitää unelmansa, vaikka se sitten tarkoittaisi, että pitää itse tyytyä kakkosvaihtoehtoon tyttären nimen kanssa ja että lopulta voi käydä niinkin, ettei nimi tule ikinä käyttöön kummankaan perheessä? Minusta aika hölmöä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäresi saa juuri sen nimen jonka sinä haluat, ei sen minkä ystäväsi haluaa.
Kunhan varautuu siihen, että ystävä voi olla entinen ystävä. Ja se on ihan oma moka.
Johonkin moni ystävyys lopulta kaatuu.
Syvimmät syyt eivät ehkä tule koskaan esille, mutta "säädyllinen" syy välien viilenemiselle saadaan jostain käyttökelpoisesta pikku asiasta, kuten pienen tyttövauvan nimestä.
Vanhemmat päättävät lapsen nimen, ja muut sopeutuvat päätökseen.
kuikiu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lila vai Luna?
Molemmat sopii hyvin kissalle ja koiralle, ihmisellä naurettavia.
Kissa on Misse ja koira on Musti.
En tajua tätä eläinten nimeämistrendiä, kun kaikki tuon suosituimmat elukoitten nimet listaus on suoraan ihmiskalenterista.
Nykyisin ei tiedä, puhuuko työkaveri koirastaan vai miehestään. ("Matti ei enää tykkää nappuloistaan." "- Anteeksi, mistä?")
Totta. Teininä kannattaa myös katkaista ystävyys, jos molemmat haluavat "varata" tuleville mahdollisille lapsille samat nimet. Tällainen ystävyys ei voi jatkua.