Armeijaan meno kesällä ja poikaa ahdistaa!

Mitä hyötyä Suomelle nyt on (tai on käytännössä koskaan ollut) varusmiespalveluksensa esim. 1970-luvulla suorittaneiden armeijankäymisestä? (huom. silloin armeijaan menivät lähes kaikki)

Silloin muuten oma armeija Suomessa oli vielä sen sodanjälkeisen YYA-sopimuksen maallemme asettama vaatimus ja sen mukainen  puolustusvelvoite.

Artiklahan sanoi (tarkka, sen sanamuoto lyhyemmäksi pelkistettynä näin): 'Mikäli Saksa, tai joku sen kanssa liittoutunut valtio yrittää Suomen kautta ja sen aluetta hyväksikäyttäen hyökätä Neuvostoliittoon, niin Suomen on puolustauduttava sitä vastaan ja sitä tarkoitusta varten täällä on oltava oma,YYA-sopimuksen mukainen  armeija. '

Tämä oli silloin siis  sen sanelema  'puolustuspoliittisen doktriinimme'  sisältö, kun täällä elettiin niitä 'kylmän sodan' vuosia  ja ns. 'suomettumisen' aikoja.

Siihen kuului mm. vahva valtiollinen itsesensuuri.

Jos silloin esim. joku upseeri olisi alkanut kirjoittelullaan esim. jotain 'idän uhkaa' lietsomaan ja 'maalailemaan'tai perustelemaan armeijan 'välttämättömyyttä' sitä (siis NL:ää) vastaan, niin ensinnäkään mikään sanomalehti ei olisi hänen kirjoituksiaan julkaissut ja toiseksi, jos hän itse jotain sen tyyppistä mielipidelehteä olisi alkanut perustamaan ja levittämään jossa jotain sellaisia kirjoituksiaan olisi ajatellut julkaista, niin  seurauksena olisi ollut niiden julki tultua sen lehden lakkauttaminen ja hänelle vähintään ainakin armeijan  palveluksesta ja virastaan erottaminen.(ja ehkä lisäksi joku oikeusprosessikin häntä vastaan )

Nyt jo muutama vuosikymmen  NL:n hajoamisen jälkeen poliittiset realiteetit Suomessa ovat tänä sen jälkeisenä aikana muuttuneet (ainakin sikäli) toisiksi, että koko tämä yya-aikakausi (1948-1990) on ikäänkuin haluttu kokonaan unohtaa ja ihmetellään jos aivan kaikki nuoret eivät haluakaan elää missään 'talvisodan muistoissa' (saati 'hengessä') , eli aikana YLI  80 vuotta sitten (eli siis aikana, jolloin kaikkien nykynuorten isovanhemmatkaan eivät siis olleet vielä edes syntyneet !)

Näille heidän uusimman 'Tuntematon sotilas'-elokuvan lumoissa eläville vanhemmilleen suosittelisin kyllä lämpimästi tutustumista (vaikkapa sitten vain netin kautta) tuohon YYA-Suomen ulkopoliittisten suuntaviivojen vetämisen  historiaan. 

 SE auttaisi kyllä hahmottamaan ja  ymmärtämään paremmin ulkopoliittista  nykytilannetta  kuin se  että sotien syyt ja sotien jälkeinen aika unohdetaan ja ne  ikäänkuin pyyhitään pois mielestä  kokonaan. 

Ymmärrän kyllä  hyvin kaikkia niitä nuoria, jotka eivät halua mennä armeijaan ,ja joita tämä 'uusisänmaallisuus' ja sen uho  ei ns. enää  'nappaa' .

Voi voi ja kyynel

Kyllä miehen armeija pitää käydä, minä en työnantajana ainakaan sivareita palkkaa. Sen oon velkaa jo sotaveteraani isällenikin.

Vierailija kirjoitti:

Armeija ammattimaiseksi (ja tietenkin vapaaehtoiseksi) ja pääsyvaatimukset ja ne  pyrkimisen testit sinne  yhtä koviksi ja rankoiksi kuin Ranskan muukalaislegioonaan, niin eiköhän se hyväksytyn  sotilasaineksen laatu korvaisi piankin määrän...

Tjaa että kaikki elarien kiertäjät armeijaan? Mennessäsi Ranskan legioonaan voit vapaasti vaihtaa nimesi ja jos rikosrekisterisi ei ole liian pitkä (tarkastavat sen heti) liittyminen käy. ja sitten olet käytettävissä mihinkä vain katsotaan tarpeelliseksi. Ja siellä ei sitten sanota että öö en lähde tuonne Afriikkaan ...Siellä nimittäin lähdet taikka istut 20 vuotta ellei sinua siitä huolimatta pudoteta jonnekin periferiaan...

Ar tarvitsee MIEHIÄ eikä mitään kallion soijalatte puudeleita jotka himoitsevat moloa poskeen ja suoleen nti pekan tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.

Näinköhän poika tähän asiaan törmää joskus tulevaisuudessa, kun jäähän näistä itsetuhoisista ajatuksista terveystietoihin merkintä? Miten onnistuu joskus esim. sairas- tai henkivakuutuksen saaminen? Tärkeitä asioita, jos ja kun perhettä perustaa ja asunto- yms. lainoja otetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.

Näinköhän poika tähän asiaan törmää joskus tulevaisuudessa, kun jäähän näistä itsetuhoisista ajatuksista terveystietoihin merkintä? Miten onnistuu joskus esim. sairas- tai henkivakuutuksen saaminen? Tärkeitä asioita, jos ja kun perhettä perustaa ja asunto- yms. lainoja otetaan.

Pankit eivät kysele terveystietoja, vakuutusyhtiöt kyselevät esim lainatyrvan yhteydessä. Silloinkin muutama oireeton vuosi väliin eikä mitään ongelmia.

Eipä minulta ole koskaan kyselty terveystietoja pankkilainan hakemisen yhteydessä. Kuten ei myöskään nuoremmalta kollegalta joka skippasi intin & sivarin vedoten (olemattomiin) mielenterveysjuttuihin. Hyvin muuten hoitaa hommansa, säntillisesti ja tarkasti, erittäin oma-aloitteisesti. On se kumma kun näiden(kin) jorinoiden perusteella pitäisi olla suurin lusmu maan päällä.

Sotahulluja näköjään riittää täälläkin.

Annakun minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeija ammattimaiseksi (ja tietenkin vapaaehtoiseksi) ja pääsyvaatimukset ja ne  pyrkimisen testit sinne  yhtä koviksi ja rankoiksi kuin Ranskan muukalaislegioonaan, niin eiköhän se hyväksytyn  sotilasaineksen laatu korvaisi piankin määrän...

Tjaa että kaikki elarien kiertäjät armeijaan? Mennessäsi Ranskan legioonaan voit vapaasti vaihtaa nimesi ja jos rikosrekisterisi ei ole liian pitkä (tarkastavat sen heti) liittyminen käy. ja sitten olet käytettävissä mihinkä vain katsotaan tarpeelliseksi. Ja siellä ei sitten sanota että öö en lähde tuonne Afriikkaan ...Siellä nimittäin lähdet taikka istut 20 vuotta ellei sinua siitä huolimatta pudoteta jonnekin periferiaan...

No jos vapaaehtoisesti armeijaan haluaa niin sittenhän nämä hyväksyy!

Ei se ole ollenkaan niin paha mitä siitä puhutaan. Sinne meno jännittää kaikkia ja parissa päivässä siihen touhuun tottuu.

Noin muuten armeijasta ei juuri mitään konkreettista hyötyä ole jos ei aio sinne töihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ollenkaan niin paha mitä siitä puhutaan. Sinne meno jännittää kaikkia ja parissa päivässä siihen touhuun tottuu.

Noin muuten armeijasta ei juuri mitään konkreettista hyötyä ole jos ei aio sinne töihin.

Paitsi jos saa esim. rekkakortit armeijan kautta, se on neli-viisinumeroinen summa minkä valtio kustantaa.

Kävin armeijan 80-luvun puolivälissä ja se oli ihan elämäni parhaimpia ajanjaksoja.

Totta kai hieman jännitti mennä sinne kaikkien kuulemien juttujen jälkeen, mutta heti toisena päivänä siihen alkoi tottua.

Siellä on toisetkin nuorukaiset samassa veneessä, eli ns. vertaistukea riittää.

Siihen pitää vain asennoitua oikealla tavalla, kyllä siellä kerrotaan aina mitä seuraavaksi tehdään.

Nyt varsinkin apottien,omakannan aikaan en alkais pelleileen keksityillä itsetuhoisilla ajatuksilla tai muillakaan siihen liittyvillä. Ei kukaan tiedä miten ja kuka nuita tietoja tulevaisuudessa katsoo tai milloin.

Se pikku ajatus nuorena kun halus vältellä armeijaa voi iskeä naamaan sitte 20 vuoden päästä kun hakee jotain valtion virkaa ja tehdään laajemmat turvallisuusselvitykset .

Ja ajan kysymys milloin joku murtautuu siihenkin järjestelmään.

Tai sitten mitään nuista ei tapahdu koskaan,  muttakun ei vielä kukaan tiedä tulevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ollenkaan niin paha mitä siitä puhutaan. Sinne meno jännittää kaikkia ja parissa päivässä siihen touhuun tottuu.

Noin muuten armeijasta ei juuri mitään konkreettista hyötyä ole jos ei aio sinne töihin.

Paitsi jos saa esim. rekkakortit armeijan kautta, se on neli-viisinumeroinen summa minkä valtio kustantaa.

Tuo onkin niitä harvoja oikeasti hyödyllisiä. Pioneereissa voi saada - riippuen kapiaisten innosta & rahasta - nuoremman panostajan paperit ja kokemusta "kaivureista" eli (infra)rakentamisen puolelle hyötyä. Muutama saa lentolupakirjan, lääkintä-AU on hyvä ensihoitajaksi hakeutuvalle. (Sissi)radisti saapi sähköttäjän paperit.

Sitten ne loput 95%...aivan hukkaan heitettyä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt varsinkin apottien,omakannan aikaan en alkais pelleileen keksityillä itsetuhoisilla ajatuksilla tai muillakaan siihen liittyvillä. Ei kukaan tiedä miten ja kuka nuita tietoja tulevaisuudessa katsoo tai milloin.

Se pikku ajatus nuorena kun halus vältellä armeijaa voi iskeä naamaan sitte 20 vuoden päästä kun hakee jotain valtion virkaa ja tehdään laajemmat turvallisuusselvitykset .

Ja ajan kysymys milloin joku murtautuu siihenkin järjestelmään.

Tai sitten mitään nuista ei tapahdu koskaan,  muttakun ei vielä kukaan tiedä tulevaa.

En tiedä haluisinko duuniin, johon ei voi päästä, jos on ollut nuoruudessa rankempi jakso. En haluaisi olla ympäristössä, jossa mt-ongelmiin suhtaudutaan näin.

Eipä tuo mitään erikoisempaa sisältöä elämään tuo, onneksi nykyään ei tarvitse hukata kuin puolivuotta elämästään, mielummin ei kannata mennä ollenkaan. En oikeastaan muista ajasta mitään oikeasti erityisen positiivista ruoka oli ihan hyvää, metsässä liikkuminen, ampuminen olisi ollut ihan mukavaa jos sen olisi saanut tehdä yksin ilman laumaa joita hermoheikot kanta alkkikset tai mielenterveysongelmaiset johtivat. Onhan se joillekin  tietysti suuri helpotus kun saavat tulla johdetuiksi ovat silloin onnellisimmillaan ja jos saavat vielä pientä kehumista palkinnoksi niin suorastaan heiluttavat häntäänsä onnesta.  Tietysti asian takia täytyy pitää yllä moista henkeä kun suomen puolustaminen siihen perustuu, mutta kollektiivista itsepetostahan tuo on koko touhu. Täytyy vain toivoa etteivät poliitikot johtajat taas joskus epäonnistu ja saa aikaan sotia

Armeija oli kyllä elämäni surkein kokemus jonne minut on pakotettu. 9kk meni elämästä hukkaan ja mitä jäi käteen? Ei mitään.

No onneksi haistatin koko systeemille paskat ja erosin reservistä. Nyt ei tarvitse mennä kertaamaan eikä tarvitse tappaa ketään eikä uhrata tätä lyhyttä elämää täällä maailmankaikkeudessa sodan aikana. Viikko Lapinjärvellä oli ihan mukava reissu, mitä nyt illat oli vähän tylsiä. Sai nukkua hyvin, koko ajan melkeinpä syötiin ja siitä sai vielä rahaakin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo mitään erikoisempaa sisältöä elämään tuo, onneksi nykyään ei tarvitse hukata kuin puolivuotta elämästään, mielummin ei kannata mennä ollenkaan. En oikeastaan muista ajasta mitään oikeasti erityisen positiivista ruoka oli ihan hyvää, metsässä liikkuminen, ampuminen olisi ollut ihan mukavaa jos sen olisi saanut tehdä yksin ilman laumaa joita hermoheikot kanta alkkikset tai mielenterveysongelmaiset johtivat. Onhan se joillekin  tietysti suuri helpotus kun saavat tulla johdetuiksi ovat silloin onnellisimmillaan ja jos saavat vielä pientä kehumista palkinnoksi niin suorastaan heiluttavat häntäänsä onnesta.  Tietysti asian takia täytyy pitää yllä moista henkeä kun suomen puolustaminen siihen perustuu, mutta kollektiivista itsepetostahan tuo on koko touhu. Täytyy vain toivoa etteivät poliitikot johtajat taas joskus epäonnistu ja saa aikaan sotia

Harvempi sitä miettii, että menet armeijaan tappamista varten ja sodassa sinut todennäköisesti tapetaan. Onko tämä Marinin miljardivelkojen puolustaminen omalla hengellä järkevää varsinkin kun syntyvyys on laskussa ja maan perii lähi-idästä tulleet. Jos sota tulee, niin lähtee vaikka Norjaan, niin nuo lähi-idän tyypitkin tekee.

Jotain hyvääkin😁 Aina myöhässä ollut poika on oppinut täsmällisyyteen armeijassa. Nyt ehditään ajoissa joka paikkaan.

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.