Armeijaan meno kesällä ja poikaa ahdistaa!

Parempi käydä armeija ja puolustaa isänmaata, jos tarve on. Muussa tapauksessa joutuu puolustamaan vierasta maata, eikä silloin kysytä haluatko.

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Joo, armeijassa opitaan viimeistään tiimityöskentely ja se on aika oleellinen asia työnantajille. Kuten myös ohjeiden noudattaminen.

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Mä sain hyvä työpaikan käymällä AMK.n. Kenttäkelpoisuus välttävä.

Vierailija kirjoitti:

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Joo, armeijassa opitaan viimeistään tiimityöskentely ja se on aika oleellinen asia työnantajille. Kuten myös ohjeiden noudattaminen.

Näin ollen naisethan ei osaa tiimityöskentelyä eikä ohjeiden noudattamista.

Läheinen ei millään halunnut mennä, lykkäsi monta vuotta. Kun aika sitten tuli, ehti olla siellä ehkä kuukauden (joutui pois kroonisen sairauden takia, joka todettiin siellä) ja harmitti kovasti, kun joutui lähtemään.

Lähtö on vaikeaa mutta uskon että suurin osa viihtyy siellä ihan aidosti.

Armeija on ollut aina toukolaaksosien unelmamesta.

Kukaan hetero ei tietenkään siellä munahien ja pierun hajussa viihdy.

Naiset ovat tosin ovat olleet pilaamassa sitä hinureiden paratiisia jo parikymmentä vuotta vaikka lespiaaneja taitavat olla hekin suurelta osin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Joo, armeijassa opitaan viimeistään tiimityöskentely ja se on aika oleellinen asia työnantajille. Kuten myös ohjeiden noudattaminen.

Näin ollen naisethan ei osaa tiimityöskentelyä eikä ohjeiden noudattamista.

Ai, kuinka niin? Naiset pääsee armeijaan nykyään yhtälailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Joo, armeijassa opitaan viimeistään tiimityöskentely ja se on aika oleellinen asia työnantajille. Kuten myös ohjeiden noudattaminen.

Näin ollen naisethan ei osaa tiimityöskentelyä eikä ohjeiden noudattamista.

Ai, kuinka niin? Naiset pääsee armeijaan nykyään yhtälailla.

Eli siis naisten on käytävä armeija, jotta he oppivat ne taidot?

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Olen tässä nyt pari vuotta seurannut RUK:n ja AUK:n käyneiden kavereideni työllistymisongelmia. Ei vaikuta menevän samalla tavalla kuin kutsunnoissa näytetyssä filmissä. Omaa työllistymistä armeijan skippaaminen ei ole haitannut mitenkään.

c-mies

Kersantin äiti kirjoitti:

Parempi käydä armeija ja puolustaa isänmaata, jos tarve on. Muussa tapauksessa joutuu puolustamaan vierasta maata, eikä silloin kysytä haluatko.

Olisi kyllä kauheaa, jos vihollinen valloittaisi maan ja pitäisi kantaa heidän laukkujaan. Onneksi meillä on armeija niin tämmöistä ei voi ikipäivänä tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Olen tässä nyt pari vuotta seurannut RUK:n ja AUK:n käyneiden kavereideni työllistymisongelmia. Ei vaikuta menevän samalla tavalla kuin kutsunnoissa näytetyssä filmissä. Omaa työllistymistä armeijan skippaaminen ei ole haitannut mitenkään.

c-mies

Työnantajaa ei oikeesti kiinnosta hittoakaan oletko sivari, C-mies, totaali vaiko sitten reservin vänrikki. Nuorelta ne kysyy sitä onko se käynyt sitä ihan sen takia, että tietävät lähteekö pois töistä pidemmäksi aikaa jonkun ajan päästä.

Asiasta kannattaa puhua, ja mielellään jos olis joku hiukan vanhempi kaveri tai vaikka nuorisotyöntekijä kenen kanssa sais puhuttua, jos omille vanhemmille ei ole luontevaa puhua. On vaikea sanoa, jättääkö väliin koko intti vai mennä pelon yli. Meidän ujohko poika meni, sopeutui ja viihtyy. Me ollaan tietty iloisia hänen puolesta mutta yhtälailla oltiin valmiit hyväksymään, että tulee pois heti alussa.

Vierailija kirjoitti:

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Joo, armeijassa opitaan viimeistään tiimityöskentely ja se on aika oleellinen asia työnantajille. Kuten myös ohjeiden noudattaminen.

Jos noiden oppimiseen tarvitaan valtiollista instanssia, ollaan helvetin pahasti myöhässä. Lisäksi vanhemmat voivat miettiä ja pitkään mikä meni pieleen.

Joillakin on kyllä suorastaan lapsellinen usko siihen, että 6 kk runtua riittää korjaamaan 20 vuoden aikana löysäillyt kasvatusvirheet.

Vierailija kirjoitti:

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Joo, armeijassa opitaan viimeistään tiimityöskentely ja se on aika oleellinen asia työnantajille. Kuten myös ohjeiden noudattaminen.

On muuten oikein omituista että reissuillani Keski-Euroopassa tuli kohdattua nuo taidot oppineita vaikka mitään armeijataustaa suurimmalla osalla ei ollutkaan. Onko suomalaisissa joku luuserigeeni, joka poistuu armeijan maagisella vaikutuksella?

Vierailija kirjoitti:

Kävin armeijan 80-luvun puolivälissä ja se oli ihan elämäni parhaimpia ajanjaksoja.

Totta kai hieman jännitti mennä sinne kaikkien kuulemien juttujen jälkeen, mutta heti toisena päivänä siihen alkoi tottua.

Siellä on toisetkin nuorukaiset samassa veneessä, eli ns. vertaistukea riittää.

Siihen pitää vain asennoitua oikealla tavalla, kyllä siellä kerrotaan aina mitä seuraavaksi tehdään.

Kyllä 

Kyllä täytyy olla ihmisellä melko säälittävä elämä, jos armeija on elämän parhaita ajanjaksoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.

Ja kun viiden vuoden kuluttua Kanta-tietoja aletaan ihan laillisesti käyttää kaikissa rekrytointipäätöksissä, niin...

Tiedätkö, ettei Kannasta koskaan poisteta mitään, toisin kuin esim rikosrekisteristä?

Ei tule tapahtumaan muuten kuin fantasioissasi.

Eihän tähän mitään pääsyä Omakantaan edes tarvita. Riittää kun rekrytoija osaa laskea 1+1. Missä suoritit varusmiespalveluksen? Ai, et suorittanut. No missä suoritit siviilipalveluksen? Etkö sitäkään suorittanut... Hmm. onko hakija lokki vai taustalla terveydellisiä syitä. Kiitos ja näkemiin.

Ja mistähän oikeasti löytyy noin surkean osaamattomia rekrytoijia, että kyselevät jostain varusmiespalveluksen suorittamisesta? Ei ole tullut enää vuosikausiin vastaan niin huonoa rekrytoijaa. Se varusmiespalvelus kun ei käytännössä liity yleensä täsmälleen yhtään mitenkään suoritettavaan tehtävään, siis siihen, mihin ollaan rekrytoimassa eikä se kerro myöskään yhtään mitään mistään sen suhteen, miten tehtävässään osaa ja menestyy. Tuon tietää oikeasti jokainen aivoilla varustettu rekrytoija tänä päivänä. Töihin rekrytoidaan ammattilaisia eikä siinä joku puskapyssyski pusikossa ole meriitti. Ei tietenkään se este eikä hidastekaan ole, se on vain täysin merkityksetön asia sen rekrytoinnin kannalta. 

Aivan. Osaaminen on tärkeä asia rekrytoidessa. Tärkeämpi on kyky kehittyä ja oppia uutta. Erityisen tärkeää on välttää asennevammaisten osaajien rekrytoiminen. Yksi osa yleisempää asennevammaa on pyrkiä sieltä mistä aita on aina matalin. Kyllä osaava rekrytoija saa asioita udeltua ihan normikeskustelussakin. Hakija voi kompastua moneen muuhunkin asiaan kuin vain intin väistelyyn...

Toisaalta nämä intti/siviilipalveluksen tietoisesti ohittavat ihmiset ovat monesti oikojia läpi elämänsä. He tuskin ovat niitä priimaoppilaita.

Jaaha, kun sinulla ei kerran leikkaa niin ei sitten leikkaa. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että hommansa osaava rekrytoija ei yksinkertaisesti tee sillä tiedolla siitä intin suorittamisesta yhtään mitään, koska se ei oikeasti kerro yhtään mitään henkilön sitoutumiseesta tai osaamisesta (ellei kyse ole joku spesifi erikoisala, sitten se osaaminen voi ollakin relevanttia).

Se, että joku ei ole mennyt palkattomaan pakkotyöhön ei todellakaan kerro mistään älyvapaasta oikomisesta läpi elämän. Heistä löytyy ihan samalla tavalla niitä priimaoppilaita kuin muitakin kuin intinkäyneistä. Kuten myös hyviä osaajia. Toisaalta se, että intti on suoritettu ei kerro myöskään tämälleen yhtään mitään siitä, ettei sitä olisi menty täsmälleen siitä, mistä aita on matalin, niin kuin vaikkapa itse tein ja samoin todella todella moni muukin. Ainoa, mitä koko putiikissa opin oli se, miten vältellään tehtäviä ja miten tehdään ne tehtävät, joita ei voi vältellä niin huonosti kuin ikinä mahdollista. Noilla taidoilla en ole tehnyt työelämässä yhtään mitään. Minä teen töitä palkkaa vastaan eikä sillä intin palkattomalla pakkotyöllä ole siihen nähden mitään relevanssia. 

Joillain leikkaa paremmin kuin toisilla. Intin/siviilipalveluksen suorittaminen itsessään ei kerro ihmisestä mitään. Toisaalta jos asiaa tarkastellaan toisin... kumpi on parempi meriitti: reserviupseeri vai lokki.

Aika monella alalla sosiaalinen luonne ja yhteistyökyky on tärkeä asia. Miksei myös johtamistaidot...

Tosin työelämän johtamisessa se armeijan johtamisoppi ei ole ollenkaan välttämättä mikään plussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Olen tässä nyt pari vuotta seurannut RUK:n ja AUK:n käyneiden kavereideni työllistymisongelmia. Ei vaikuta menevän samalla tavalla kuin kutsunnoissa näytetyssä filmissä. Omaa työllistymistä armeijan skippaaminen ei ole haitannut mitenkään.

c-mies

Työnantajaa ei oikeesti kiinnosta hittoakaan oletko sivari, C-mies, totaali vaiko sitten reservin vänrikki. Nuorelta ne kysyy sitä onko se käynyt sitä ihan sen takia, että tietävät lähteekö pois töistä pidemmäksi aikaa jonkun ajan päästä.

Juuri näin, erityisesti korkeammin koulutettujen hommissa ainoa "kiinnostuksen" kohde kautta rantain utelussa on se (alle kolmekymppiseltä), täytyykö varautua töiden uudelleenjärjestelyihin.

Noloimman haastattelun minkä itse olen pitänyt olin se, kun innokas teekkari alkoi "sotimaan" RUK-muisteluillaan. Totesin aika nopeasti hyvinkin korostetun kyllästyneesti "reservin luutnantti suosittelee reservin vänrikkiä laittamaan varmistimelle, jos mielii jatkaa työhaastattelua...". Kyllä hänet palkattiin, hetkellisestä tilannetajun puutteesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Kersantin äiti kirjoitti:

Koita tsempata nuortasi, että hän kantaa vastuun isänmaastaan. Armeija on nuorelle miehelle kasvun paikka ja eniten asenne kysymys. Tulevassa ammatissakin siitä voi olla hyötyä, moni työnantaja arvostaa varusmiespalvelun suorittanutta. Poikani sai sen ansiosta hyvän työpaikan, hän oli sotilaspoliisi ja kiitettävä kenttäkelpoisuus.

Joo, armeijassa opitaan viimeistään tiimityöskentely ja se on aika oleellinen asia työnantajille. Kuten myös ohjeiden noudattaminen.

Jaa. Itse opin armeijassa lähinnä sen, miten vältellään kaiken mahdollisen tekemistä ja miten tehdään se, mitä ei voi vältellä mahdollisimman huonosti. Tiimityöskentelystä siinä putiikissa ei oppinut oikeastaan yhtään mitään ja ohjeiden noudattamisesta oppi toki lähinnä sen, miten niistä etsitään porsaanreikiä, joilla niistä voi luistaa tai vähentää omaa vaivannäköään. Jos se on sinusta tärkeä asia työelämässä, niin niin kai sitten, mutta itse en ole töissä noita oppeja kaivannut. 

Tuo strategia toimi muuten todella mainiosti siinäkin suhteessa, että eivät ole kertaamaan halunneet. Viisas ratkaisu armeijaltakin on se. 

1675 naista haki armeijaaqn tänä vuonna keväällä. Kerrio pojalle että naisiakin käy armeijan että et kai sinä huonompi voi olla. Ryhtiä tulee elämään kun käy armeijan, oppii viimeistään tavoille. 

Pyydä jotain armeijan käynyttä miestä (naisilla vapaaehtoisuuden takia eri juttu) kertomaan armeijasta, niin se ei tunnu niin pelottavalta.

Itse evästäisin, ettei sitä kannata ottaa kovin vakavasti/raskaasti. Kokeet kannattaa suorittaa hyvin, vaikka huvin ja urheilun vuoksi. Jos esimiesrooli ei kiinnosta, kannattaa pyrkiä kirjuriksi tai varusmiestoimikuntaan. Mutta ei kannata katkeroitua, jos ei saa haluamaansa.

Ei kannata aiheuttaa ongelmia/kyseenalaistaa komentoja, vaikka ne olisivat typeriä tai epäoikeudenmukaisia... Muuten voi joutua esimiesten kiusaamaksi.

Siihen tapaan. Mutta parasta jos näitä ohjeita kuulee joltain luotettavalta tutulta.