Lue keskustelun säännöt.
Armeijaan meno kesällä ja poikaa ahdistaa!
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.
Näinköhän poika tähän asiaan törmää joskus tulevaisuudessa, kun jäähän näistä itsetuhoisista ajatuksista terveystietoihin merkintä? Miten onnistuu joskus esim. sairas- tai henkivakuutuksen saaminen? Tärkeitä asioita, jos ja kun perhettä perustaa ja asunto- yms. lainoja otetaan.
Kymmenen vuoden kuluttua noita tietoja käytetään, kun SUPO kirjoittaa turvallisuusselvityksiä työnantajille. Ei tule puhtaita papereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.
Ja kun viiden vuoden kuluttua Kanta-tietoja aletaan ihan laillisesti käyttää kaikissa rekrytointipäätöksissä, niin...
Tiedätkö, ettei Kannasta koskaan poisteta mitään, toisin kuin esim rikosrekisteristä?
No tuo nyt on ihan houreista horinaa. Ei niitä kanta-tietoja tulla antamaan rekrytointeihin. Jos niitä tietoja ikinä tuollaiseen käytettäisiin, se olisi sen tietokannan loppu se, kun kukaan ei suostuisi enää tietojaan sinne antamaan.
Ei sinne kirjaamisessa kysytä, haluaako potilas sinne tietonsa vai ei.
Kersantin äiti kirjoitti:
Parempi käydä armeija ja puolustaa isänmaata, jos tarve on. Muussa tapauksessa joutuu puolustamaan vierasta maata, eikä silloin kysytä haluatko.
YYA-Suomen ( 1948-1990) aikanahan Suomen armeija olisi ilman muuta joutunut puolustamaan Neuvostoliittoa,jos sitä vastaan olisi Suomen alueen kautta hyökätty. (eikä siinäkään olisi kysytty onko halua. Tutustu YYA-sopimukseen, jos epäilet asiaa. Suomihan oli sitoutunut siihen rauhanehdoissa.
Nythän tämä Suomi -'isänmaa' on puolestaan sitoutunut sopimuksin Brysseliin.
Eikä kouluissakaan täällä ole enää 'isänmaallisia laulukirjoja' eikä muutakaan pakollista 'isänmaallisuuskasvatusta',kuten oli 1930-luvulla. (tarkasta tämäkin netistä, jos epäilet, ettei ollut)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.
Ja kun viiden vuoden kuluttua Kanta-tietoja aletaan ihan laillisesti käyttää kaikissa rekrytointipäätöksissä, niin...
Tiedätkö, ettei Kannasta koskaan poisteta mitään, toisin kuin esim rikosrekisteristä?
No tuo nyt on ihan houreista horinaa. Ei niitä kanta-tietoja tulla antamaan rekrytointeihin. Jos niitä tietoja ikinä tuollaiseen käytettäisiin, se olisi sen tietokannan loppu se, kun kukaan ei suostuisi enää tietojaan sinne antamaan.
Ei sinne kirjaamisessa kysytä, haluaako potilas sinne tietonsa vai ei.
Toistaseksi tuottavan sektorin rekryttäjät eivät todellakaan pääse katsomaan Kanta-tietoja eivätkä ihan heti tule pääsemäänkään. Edes SUPOn suppean turvaselvityksen myötä eivät saa tuosta mahdollisesta mentaaliongelmasta mitään tietoa. Sieltä tulee suppeassa lausunnossa hyvin rajatusti tietoa, ei mitään terveystietoa ja voin kertoa ihan intin/sivarin vältelleen ("mentaalisyistä") kahdesti palkanneena, ei näytä tuottavan lausuntoon "turvallisuusuhka".
Toki jos valtiolle hakee hommiin tiettyihin puljuihin, siellä saattaa olla ongelma, mutta se onkin sitten eri asia miksi kovan kompetenssin omaava hightech-inssin ylipäätään hakisi valtion hommiin...
... eli valtiolle työtä tekevät ovat kaikki pässin päitäkö?
En nyt yhdistäisi high-tech inssiä armeijalusmuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti jännittää. Olisin kauhusta kankeana, jos joutuisin vuoden mittaiselle leirille tuntemattomien ihmisten sekaan, majoittumaan ahtaissa tiloissa, tekemään asioita, jotka eivät ole osa normaalia elämääni, kuten konttaamaan metsässä ja syömään ulkona pakkasessa seisten, koska korona rajoittaa ruokailutilanteita.
Nuorella ihan normaalisti ja terveesti nousee vastustus, kun joku alkaa määräillä ja sanotaan että on pakko.
Terveisiä omalta pojaltani, on nyt tammikuusta saakka ollut. Jännitti etukäteen, vaikka fyysinen kunto on todella hyvä, sellaisesta ei ollut kyse. Teki selväksi, että meni pakotettuna eikä ole kovin innoissaan. Eilen juuri sanoi, että on muuttanut mielipidettään varusmiespalveluksesta. Sanoo, että siellä oppii paljon ihan käytännön asioita, käytöstapoja erilaisissa tilanteissa, siivousta ja järjestystä. On siis siisti kaveri, siivoaa oman huoneensa ja tekee ruokaa, pesee nuorison käytössä olevan vessan ja osaa käyttäytyä. On vain tullut vastaan paljon erilaisia ihmisiä, valtion korkeita virkamiehiä yms.
Olen huomannut muutoksia itsekin ja olin ilahtunut kun poika itse otti asian esille.
Tsemppiä pojallesi, sinne tulee monia samassa tilanteessa ja monia jännittää vaikka eivät myöntäisi. Fyysinen kunto auttaa. Valatilaisuudessa painotettiin että siihenastiset viikot olivat alokkaille raskaita niin henkisesti kuin fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
... eli valtiolle työtä tekevät ovat kaikki pässin päitäkö?
En nyt yhdistäisi high-tech inssiä armeijalusmuun.
ICT-puolella, etenkin softahommissa, on "poikkeavan runsaasti" edustettuna sivareita/täyslusmuja. Ja hoitavat hommansa ihan siinä missä nämä "yhteistyötaitokoulun" heputkin - se on ainoa mikä minua kiinnostaa ajoittain rekryhaastatteluja hoitavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoo, että siellä oppii paljon ihan käytännön asioita, käytöstapoja erilaisissa tilanteissa, siivousta ja järjestystä.
Olen huomannut muutoksia itsekin ja olin ilahtunut kun poika itse otti asian esille.
Samalla tulet myöntäneeksi oman epäonnistumisesi ihan perusjuttujen opettamisessa. Eikö sitten hävetä yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin armeijan 80-luvun puolivälissä ja se oli ihan elämäni parhaimpia ajanjaksoja.
Totta kai hieman jännitti mennä sinne kaikkien kuulemien juttujen jälkeen, mutta heti toisena päivänä siihen alkoi tottua.
Siellä on toisetkin nuorukaiset samassa veneessä, eli ns. vertaistukea riittää.
Siihen pitää vain asennoitua oikealla tavalla, kyllä siellä kerrotaan aina mitä seuraavaksi tehdään.
Kyllä
Kyllä täytyy olla ihmisellä melko säälittävä elämä, jos armeija on elämän parhaita ajanjaksoja...
Jep. Omalle kohdalle opiskeluaika oli parasta aikaa elämästä vaikka rahasta olikin pulaa, mutta niin oli monella muullakin. Nyt jos olisi kutsunnat ottaisin jalkapannan välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin armeijan 80-luvun puolivälissä ja se oli ihan elämäni parhaimpia ajanjaksoja.
Totta kai hieman jännitti mennä sinne kaikkien kuulemien juttujen jälkeen, mutta heti toisena päivänä siihen alkoi tottua.
Siellä on toisetkin nuorukaiset samassa veneessä, eli ns. vertaistukea riittää.
Siihen pitää vain asennoitua oikealla tavalla, kyllä siellä kerrotaan aina mitä seuraavaksi tehdään.
Kyllä
Kyllä täytyy olla ihmisellä melko säälittävä elämä, jos armeija on elämän parhaita ajanjaksoja...
Jep. Omalle kohdalle opiskeluaika oli parasta aikaa elämästä vaikka rahasta olikin pulaa, mutta niin oli monella muullakin. Nyt jos olisi kutsunnat ottaisin jalkapannan välittömästi.
Sama, tällä tietoa mitä intin hyödyistä tai paremminkin haitoista on ollut myöhemmän elämän kannalta, niin kyllä jalkapanta olisi aika houkutteleva vaihtoehto.
Tosin yhden kaverini sivarikeikka yliopiston mikrotuessa, samalla opiskellen avoimen puolella kursseja joista sai hyväksilukuja (20 opintoviikkoa) oli kyllä palvelusajan täydellinen hyödyntäminen, bonuksena päälle vuoden ammatillinen kokemus...
Ja toiset voi valita olla menemättä jos ei saa pitää jotain identiteettiin kuuluvia vaatekappaleita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.
Todella vastenmielistä.
Näin Suomessa voi elää koko elämänsäkin, vältellä epämiellyttäviä asioita ja lusmuilla.
Olisihyvä oppia kohtaamaan pelkonsa. Tähän olisi vanhempienkin rohkaista nuoria. Muuten jää ikuiseksiluuseriksi. On normaalia, että asiat jännittävät, mutta kun uuden asian kohtaa, niin huomaa, että hyvinhän tästä selvittiin.
Miksi pelot pitäisi kohdata, jos ne eivät haittaa normaalia elämää? Jos armeija ahdistaa, niin vapautuksen jälkeen sitä ei tarvitse miettiä eikä se tule vastaan enää elämässä. Minäkin pelkään käärmeitä, mutta voin mielestäni elää varsin hyvää elämää, vaikka en aktiivisesti pyrikään kohtaamaan pelkoani.
eri
Olen samaa mieltä. Itse pelkään autolla ajamista, mutta rahat säästyy, kun ei kulut rahat auton ylläpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Nyt varsinkin apottien,omakannan aikaan en alkais pelleileen keksityillä itsetuhoisilla ajatuksilla tai muillakaan siihen liittyvillä. Ei kukaan tiedä miten ja kuka nuita tietoja tulevaisuudessa katsoo tai milloin.
Se pikku ajatus nuorena kun halus vältellä armeijaa voi iskeä naamaan sitte 20 vuoden päästä kun hakee jotain valtion virkaa ja tehdään laajemmat turvallisuusselvitykset .
Ja ajan kysymys milloin joku murtautuu siihenkin järjestelmään.
Tai sitten mitään nuista ei tapahdu koskaan, muttakun ei vielä kukaan tiedä tulevaa.
Luulen taas, että eivät mt-ongelmat ( keksityt tai oikeat) kohta enää ole niin vakava juttu, kun nuoriso niitä nyt potee laajasti. Pakko alkaa yhteiskunnan suhtatumaan niihin elämään kuuluvina vaiheina ja siitä eteenpän normaalisti. Ei voida suurta joukkoa nuoriso pistää kevein perustein eläkkeelle. Masennuksiin ja ahdistuksiin on ihan toimivia hoitomuotoja mm. Tiivis keskustelutuki tai / ja lääkitys. Tekijöitä tarvis vaan nyt saada. Ihan normireaktioita, jos mistään mitän ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju mutta tottakai armeijaan meno jännittää. Suurinosa ei nuku hyvin jos ollenkaan yöllä kun aamulla lähtö varusmiespalvelukseen. Hyvin siellä pärjää ja mitään ei vaadita ennenkuin on opetettu.
Poikasi voi löytää armeijasta kivan tyttöystävän joka voi johtaa pitkään onnelliseen suhteeseen ehkä loppuelämäksi- tai sitten pojan, ihan yhtä hyvä vaihtoehto.
Pikemminkin toisinpäin. Ihmisellä on melko säälittävä elämä, jos armeijan käyminen on kidutusta ja ylivoimainen suoritus läpäistäväksi