Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihava, oletko sinäkin ihmisille näkymätön?
13.05.2021 |
Tai sinä laihtunut, tulitko näkyväksi jälleen?
Olen viimeisen kolmen vuoden aikana lihonut. Ja paljon. Olen melko pitkä, ja reippaasti ylipainoinen.
Itseä se tietysti häiritsee monellakin tapaa, mutta palattuani vuosi sitten töihin useamman vuoden äitiysvapaalta, olen huomannut kummallisen muutoksen.
Ihmiset eivät näe minua.
Kerron esimerkin. Minua ja kolmea työtoveriani lähestyi tuntematon henkilö, jolla oli kysyttävää. Hän esitti kysymyksen ja otti katsekontaktin kaikkiin muihin paitsi minuun. Minä olin kuitenkin ainoa, joka pystyi vastaamaan hänen kysymykseensä. Ennen sen selviämistä hänen katseensa pyyhkäisi meidän neljän välillä useamman kerran, pysähtymättä minuun kertaakaan edes hetkeksi.
Työkaverini ovat kaikki hoikkia.
Ja tämä esimerkin tapainen tilanne on toistunut monta kertaa! Minulta ei edes kysytä, minut ohitetaan kuin olisin ilmaa. Keskustelussa vastapuoli katsoo minuun hyvin vähän, jos lainkaan, mikäli paikalla on toinen henkilö, jolle kohdistaa puheensa.
Hiton outoa. Olen sama työni osaava ihminen, kuin ennenkin. Pukeudun siististi, käyttäydyn ystävällisesti ja avoimesti.
Luin tästä ilmiöstä muualta ja olen valmis allekirjoittamaan väitteen, lihavuus muuttaa sitä, miten ympärillä olevat kohtelevat henkilöä.
Kokemuksia kuulisin mielelläni.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se biologia lyö realismia vasten kasvoja. Ihmisaivot assosioivat alitajuntaisesti lihavuuden ns. "epäpätevyyden", laiskuuden ym kanssa vaikka tämä ei tietenkään pidä paikkaansa jokaisen kohdalla. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että lihavia pidettäisiin ihmisarvoltaan vähäisempinä, tai että tämä tapahtuisi tietoisesti.
Korkeakoulutetut ovat muuten keskimäärin myös paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vähemmän koulutetut. Terv. Vähemmän kouluettu.Saa loukkaantua, sehän on nykyään joku ihmisoikeus.
Ei tuolla ole mitään tekemistä biologian kanssa! Lihavien syrjintä on kulttuurillista, ei biologista.
Juu ei tietenkään, kaikki on sosiaalista konstruktiota, ei vika ole yksilössä vaan kaikissa muissa, aivan niin. Mene takaisin päiväkotiin ole hyvä.
Mene itse päiväkotiin!
Lihavien syrjintä on kulttuurillista, ei biologista!
Syrjintä sinänsä on biologista, mutta kulttuuri määrittelee kohteen. Ihan yhtähyvin laihat voisivat olla syrjinnän kohteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut aina enemmän tai vähemmän pyöreähkö, joten en osaa vertailla elämää hoikkana ja lihavana, mutta minut kyllä huomioidaan silloin, jos sanon jotakin. En tiedä, olenko jotenkin helposti lähestyttävän näköinen, koska minulla tullaan (tai ainakin tultiin ennen koronaa) kohtuullisen usein juttelemaan julkisissa liikennevälineissä. Muut miehet ovat myös kaverimielessä kohtuullisen kiinnostuneita seurastani.
En siis koe, että olisin mitenkään yleisesti näkymätön, vaikka minua ei tulla kylmiltään iskemäänkään. Minulla ei ole huonoa itsetuntoa, enkä tunne, että ihmiset olisivat kohtuuttoman negatiivisia tai vaativia minua kohtaan. En ole myöskään koskaan kuullut, että minua olisi pidetty erityisen tyhmänä. Laiskana pitäminen on kohdallani sen verran osuvaa, että en voi oikein valittaa siitäkään.
Hoikkuus varmasti vaikuttaisi jonkun verran sosiaalisiin kokemuksiini, mutta en usko, että paino mitenkään hirveästi vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat minuun, paitsi ehkä seksuaalisessa mielessä.
heti on sovinisti sika joka haluaa kaataa heti. MIKÄ TOISAALTA ON TOTTAKIN. MINÄ AINAKIN HALUAN BBW NAISEN. isot naiset te olette haluttuja miksi annatte hedelmättömien pikku pillujen alistaa itseänne. ja miksi mies joka tulee jutteleen on heti joku pervo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se biologia lyö realismia vasten kasvoja. Ihmisaivot assosioivat alitajuntaisesti lihavuuden ns. "epäpätevyyden", laiskuuden ym kanssa vaikka tämä ei tietenkään pidä paikkaansa jokaisen kohdalla. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että lihavia pidettäisiin ihmisarvoltaan vähäisempinä, tai että tämä tapahtuisi tietoisesti.
Korkeakoulutetut ovat muuten keskimäärin myös paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vähemmän koulutetut. Terv. Vähemmän kouluettu.Saa loukkaantua, sehän on nykyään joku ihmisoikeus.
Olen korkeakoulutettu entinen ammattiurheilija ja olen hyvässä kunnossa. Olen silti lihava. Aivan kuin... niillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.
Jos olet entinen urheilija ja mukamas hyvässä kunnossa, niin miksi olet antanut itsesi lihota? Normaalilla hyötyliikunnallakin on vaikutusta painoon ilman että treenaisi veren maku suussa maratonia varten.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että tuossa olisi tarpeeksi syytä alkaa laihduttamaan.
Ne, jotka sanovat olevansa täällä lihavia, eivät ole tarkentaneet sitä painoaan eli onko heillä vähän ylimääräisiä kiloja vyötärön ympäri vai ovatko he siinä painosarjassa, jossa lihavuus näkyy kaikessa liikkumisessa. Todella lihavilla on helposti ongelmia tuki- ja liikuntaelinten kanssa ja heidän veriarvonsa voivat olla aika rajoilla mm. diabeteksen, kolesterolin ja verenpaineen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut sekä lihava (167/84 nestepöhöä enimmäkseen kortisonista), että erittäin hoikka ja timmi (167/59 tiukkaa lihasta), enkä tunnista ilmiötä. Toisaalta olen lievästi autistinen, joten on mahdollista että en ihan oikeasti vaan huomaa.
Sen huomasin, yllättäen, että kun paino putosi 78-72, kaikki miehet alkoivat katsoa minua. Miettikää, noin pieni painonpudotus. Osasyy voi olla siinä, että tuossa 72 kg painoissa kroppa alkoi taas tuntua omalta, tunnistin sen mittasuhteet ja aloin ostaa vaatteita jotka eivät olleet mallia Gudrun Sjöden (anteeksi kaikille, jotka näitte minut niissä Gudrunin tanttakaavuissa. Toivottavasti ette saaneet silmiinne syöpää. Olin vähän sekaisin siinä kohtaa kun paino nousi niin nopeasti.)
Mutta ihmisten muussa käytöksessä en ole huomannut muutosta suuntaan tai toiseen. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut älyäni tai kompetenssiani, (ainakaan niin selvästi että olisin sen tajunnut) -ihmiset itse asiassa tuntuvat pitävän minua huomattavasti älykkäämpänä kuin olisi syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että tuossa olisi tarpeeksi syytä alkaa laihduttamaan.
Ne, jotka sanovat olevansa täällä lihavia, eivät ole tarkentaneet sitä painoaan eli onko heillä vähän ylimääräisiä kiloja vyötärön ympäri vai ovatko he siinä painosarjassa, jossa lihavuus näkyy kaikessa liikkumisessa. Todella lihavilla on helposti ongelmia tuki- ja liikuntaelinten kanssa ja heidän veriarvonsa voivat olla aika rajoilla mm. diabeteksen, kolesterolin ja verenpaineen osalta.
Olisi muuten myös mielenkiintoista tietää, onko tutkittu, vaikuttaako painon jakautuminen siihen miten suhtaudutaan, vaikka absoluuttista ylipainoa olisi saman verran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut laiha, sellainen pieni ja siro. Ja ei mua huomata oikein ikinä. Ei oteta vakavasti. En sitten tiedä mistä johtuu. Ihan tavallinen oon noin muuten, en ole naama nurinpäin tms. Olen ajatellut johtuu varmaan ettei nuoria oteta niin tosissaan, vaikka nykyään olen kyllä jo 38v. Mutta babyface ja tosiaan pieni, vaikka en sinänsä lyhyt. No miehiltä ehkä saa tietynlaista huomiota, jos haluaisi, mutta en erityisesti halua, että kukaan perään kuolaa. Itse en piittaa minkä kokoinen kukakin on. Enkä toki vähättele, etteikö lihavat tuota kokisi, mutta toin tämänkin puolen esiin.
Ai tuostako se johtuu? Olen kyllä nimenomaan töissä huomannut tuon ihan saman ilmiön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se biologia lyö realismia vasten kasvoja. Ihmisaivot assosioivat alitajuntaisesti lihavuuden ns. "epäpätevyyden", laiskuuden ym kanssa vaikka tämä ei tietenkään pidä paikkaansa jokaisen kohdalla. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että lihavia pidettäisiin ihmisarvoltaan vähäisempinä, tai että tämä tapahtuisi tietoisesti.
Korkeakoulutetut ovat muuten keskimäärin myös paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vähemmän koulutetut. Terv. Vähemmän kouluettu.Saa loukkaantua, sehän on nykyään joku ihmisoikeus.
Olen korkeakoulutettu entinen ammattiurheilija ja olen hyvässä kunnossa. Olen silti lihava. Aivan kuin... niillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.
Jos olet entinen urheilija ja mukamas hyvässä kunnossa, niin miksi olet antanut itsesi lihota? Normaalilla hyötyliikunnallakin on vaikutusta painoon ilman että treenaisi veren maku suussa maratonia varten.
Olet tosi yksinkertainen jos luulet että liikunta pitää laihana. Olen lihava maratoonari. Sen enenmpää ei voi urheilla kuin mitä nyt urheilen, ilman että keho hajoaa, mulla on vain yksi lepopäivä viikossa ja treenaan ympöri vuoden. Silti olen ylipainoinen bmi29.
Erittäin moni kovaa urheileva on silti lihava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaan ongelmaan törmää näin 165cm luuseripaskamiehenä
Ja joskus myös minä, nainen 150 cm. :)
Jossain kohtaa kun käy ilmi, että olen työelämässä johtavassa asemassa, niin siihen on joillakin (ei kaikille) vaikea suhtautua. Selvästikin herättää ihmettelyä.
Tanhupallo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se biologia lyö realismia vasten kasvoja. Ihmisaivot assosioivat alitajuntaisesti lihavuuden ns. "epäpätevyyden", laiskuuden ym kanssa vaikka tämä ei tietenkään pidä paikkaansa jokaisen kohdalla. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että lihavia pidettäisiin ihmisarvoltaan vähäisempinä, tai että tämä tapahtuisi tietoisesti.
Korkeakoulutetut ovat muuten keskimäärin myös paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vähemmän koulutetut. Terv. Vähemmän kouluettu.Saa loukkaantua, sehän on nykyään joku ihmisoikeus.
Olen korkeakoulutettu entinen ammattiurheilija ja olen hyvässä kunnossa. Olen silti lihava. Aivan kuin... niillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.
Jos olet entinen urheilija ja mukamas hyvässä kunnossa, niin miksi olet antanut itsesi lihota? Normaalilla hyötyliikunnallakin on vaikutusta painoon ilman että treenaisi veren maku suussa maratonia varten.
Olet tosi yksinkertainen jos luulet että liikunta pitää laihana. Olen lihava maratoonari. Sen enenmpää ei voi urheilla kuin mitä nyt urheilen, ilman että keho hajoaa, mulla on vain yksi lepopäivä viikossa ja treenaan ympöri vuoden. Silti olen ylipainoinen bmi29.
Erittäin moni kovaa urheileva on silti lihava.
Moni ei myöskään tajua että lihava ei ole välttämättä aina ollut lihava. Olen entinen kilpurheilija, sm-tasolla, koko ikäni olen urheillut todella paljon, siis tauotta. Sain ”vanhalla iällä” 40+ lapsen ja raskaus oli tosi vaikea, koplikaatioita, tuli paha radkausdiabetes (hoikka olin raskaaksi tullessa) ja kilpirauhassairsus puhkesi, keho aivan sekaisin, 25kg nousi paino).
Raskauden jälkeen aloin liikkumaan heti ja urheilen entiseen tahtiin, 5-6 treenipäivää joista 2 lihasvoimaa, muut kovatempoista aerobista.
Paino ei ole tippunut kiloakaan. Syön ihan samoin kuin ennen raskautta, urheilen samoin, teen ihan kaiken samoin kuin ollessani laiha, silti kilot ei lähde eikä liikahda.
Olen loistokunnossa. Kesällä vetäisen maratonit jos koronatilanne sallii niitä pidettävän.
Olen, enkä yhtään ihmettele. Mun kohdalla itsetunto oli huono jo laihana, nyt paksuna se on ihan pohjamudissa. Ei sellainen ketään viehätä, ei edes niitä miehiä jotka tykkää tuhdeista tylleröistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ollut miehille näkymätön merkittävästi alipainoisena, normaalipainoisena ja nyt lievästi ylipainoisena. kun naama on ruma ja tissit maksimissaan a-kuppia, ei painolla ole mitään väliä.
Ihan helvetin lapsellinen ja typerä on se joka ehdottaa lihavalle että mikset liiku! Kun se lihava saattaa jo urheilla 10h viikossa
Salilla jossa käyn on VUOSIA käynyt muutama lihava, ja ovat todella kovaa ja paljon urkkaavia ja ihan joka päivä siellä (itsekin olen joten näen sen). Tekevät 2-3 jumppa putkeet, salilla ovat, kovilla ja rankoilla tunneilla hyppivät paremmin kuin laihat (esim todella raju tunti body-attack missä itse meinaan läkähtyä).
En ikinä, siis IKINÄ tee sitä lapsellista oletusta että ylipainoinen ei muka liiku. Nehän just liikkuu.
Tunnistan ap:n kuvaileman ilmiön. Tosin en työssäni enkä painon takia.
Itse olen huomannut saman jos olen se ikäänntynyt ( lähellä eläkeikää) osallistuja vaikka jossain kokouksessa. Nuoremmat meinaa jyrätä, vaikka minulla olisi asiaan liittyvät tiedot. Jossain määrin tällainen ikärasismi tai ohittaminen huvittaa, jos sitä pystyy seuraamaan objektiivisesti. Tähän taas auttaa tarpeeksi vahva itsetunto
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sen verran pötsiä, ettei sitä voi olla näkemättä. Mulle kyllä naiset on hyvinkin ystävällisiä.
Ihanaa, tykkään naisista!-SETÄMIES-
Tietty naiset voivat ystävällisesti mahakkaalle, kiltille papparaiselle muutaman mukavan sanasen sanoa. Naiset ovat omille isoisilleenkin yleensä fiksuja. Kiltit papparaiset ovat kakinpuolin herttaisen harmittomia.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut elämässäni sekä lihava että laiha. Sama on kokemus. Aina sanotaan, että lihavilla on huono itsetunto. Itse sanon, että muiden käytös se on, joka muuttuu. Minä pysyn sisältä aina samanlaisena oli läskiä tai ei.
Arvaatteko kiinnostuinko niistä miehistä, jotka ohittivat minut lihavana, mutta juoksivat perässä, kun olin laiha? En todellakaan kiinnostunut😀
Ilmeisesti sinulla on sitten laihana varaa mistä valita? Mutta: Mitä jos et olisi aikanaan kiinnostunut miehestä, jossa kaikki muu kohdallaan, mutta vaikka jotenkin itsekeskeinen ja muita huomioimaton (ei siis mikään sosiopaattiasteinen, vähän kypsymätön luonne vaan.) Jos sitten elämä koulinut ja nykyään empaattinen ja sosiaalinen ja muut huomioiva. Olettaisitko saavasi "rukkaset" koska et aiemminkaan ollut kiinnostunut.
Toi sun kuvaama ja monen yläpeukuttama "kostofantasia" lähinnä osuu omaan nilkkaan.
Toinen näkökulma:
Yksi työkaverini, joka on aina ollut ylipainoinen, on nyt laihduttanut todella sutjakkaan kuntoon itsensä.
Huomaan sen herättävän itsessäni iloa hänen puolestaan, jotenkin koen hänet piristävämpänä ja hänen kovan työnsä kaikille näkyvä tulos on mieltä piristävä ja kunnioitettava.
Ehkä tämä näkyy hänelle erilaisena suhtautumisena, vaikka tiedän kyseessä olevan tosi fiksun henkilön, oli paino mikä tahansa.
Alue: Aihe vapaa
Ja joskus myös minä, nainen 150 cm. :)
Jossain kohtaa kun käy ilmi, että olen työelämässä johtavassa asemassa, niin siihen on joillakin (ei kaikille) vaikea suhtautua. Selvästikin herättää ihmettelyä.