Lihava, oletko sinäkin ihmisille näkymätön?
Tai sinä laihtunut, tulitko näkyväksi jälleen?
Olen viimeisen kolmen vuoden aikana lihonut. Ja paljon. Olen melko pitkä, ja reippaasti ylipainoinen.
Itseä se tietysti häiritsee monellakin tapaa, mutta palattuani vuosi sitten töihin useamman vuoden äitiysvapaalta, olen huomannut kummallisen muutoksen.
Ihmiset eivät näe minua.
Kerron esimerkin. Minua ja kolmea työtoveriani lähestyi tuntematon henkilö, jolla oli kysyttävää. Hän esitti kysymyksen ja otti katsekontaktin kaikkiin muihin paitsi minuun. Minä olin kuitenkin ainoa, joka pystyi vastaamaan hänen kysymykseensä. Ennen sen selviämistä hänen katseensa pyyhkäisi meidän neljän välillä useamman kerran, pysähtymättä minuun kertaakaan edes hetkeksi.
Työkaverini ovat kaikki hoikkia.
Ja tämä esimerkin tapainen tilanne on toistunut monta kertaa! Minulta ei edes kysytä, minut ohitetaan kuin olisin ilmaa. Keskustelussa vastapuoli katsoo minuun hyvin vähän, jos lainkaan, mikäli paikalla on toinen henkilö, jolle kohdistaa puheensa.
Hiton outoa. Olen sama työni osaava ihminen, kuin ennenkin. Pukeudun siististi, käyttäydyn ystävällisesti ja avoimesti.
Luin tästä ilmiöstä muualta ja olen valmis allekirjoittamaan väitteen, lihavuus muuttaa sitä, miten ympärillä olevat kohtelevat henkilöä.
Kokemuksia kuulisin mielelläni.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se biologia lyö realismia vasten kasvoja. Ihmisaivot assosioivat alitajuntaisesti lihavuuden ns. "epäpätevyyden", laiskuuden ym kanssa vaikka tämä ei tietenkään pidä paikkaansa jokaisen kohdalla. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että lihavia pidettäisiin ihmisarvoltaan vähäisempinä, tai että tämä tapahtuisi tietoisesti.
Korkeakoulutetut ovat muuten keskimäärin myös paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vähemmän koulutetut. Terv. Vähemmän kouluettu.Saa loukkaantua, sehän on nykyään joku ihmisoikeus.
Olen korkeakoulutettu entinen ammattiurheilija ja olen hyvässä kunnossa. Olen silti lihava. Aivan kuin... niillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Itsest%C3%A4_yleist%C3%A4minen
Mitä väität tässä kohtaa argumentaatiovirheeksi? Sitä että lihavuus ja kunto eivät ole tekemisissä keskenään? Koska se ei kyllä ole argumentaatiovirhe. Kuntoon vaikuttaa merkittävästi enemmän fyysinen aktiivisuus kuin kehon koko.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut elämässäni sekä lihava että laiha. Sama on kokemus. Aina sanotaan, että lihavilla on huono itsetunto. Itse sanon, että muiden käytös se on, joka muuttuu. Minä pysyn sisältä aina samanlaisena oli läskiä tai ei.
Arvaatteko kiinnostuinko niistä miehistä, jotka ohittivat minut lihavana, mutta juoksivat perässä, kun olin laiha? En todellakaan kiinnostunut😀
Miksi miesten pitäisi kiinnostua sinusta? Oletko joku trophy, siis muidenkin kuin äidin ja siskon mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei pidä paikkaansa ainakaan kaikkien kohdalla. Olen itse tosi hoikka ja jos mun pitää asioida tilanteessa, joissa yksi esimerkiksi aspoista on pulska, sanon asiani hänelle. Ja syy on ihan se, että ylipainoiset ihmiset ovat yleensä avuliaita ja mukavia.
Minulla ihan sama: valitsen sen pulskan. Häneltä saan yleensä asiallista palvelua, kun viereinen hoikka ja hyvännäköinen todennäköisemmin katsoo minua nenänvartta pitkin hiukan ylimielisenä. Näin siis toimin edelleen, vaikken enää olekaan itse ylipainoinen. Tämä tapa on jäänyt. On jotenkin helpompi asioida tavallisen näköisen ihmisen kanssa.
(73)
Mä valkkaan yleensä vähän vanhemmat henkilön, ainakin nelikymppisen, asiakaspalveluun.
Ei, mut mulla on ollut sitä että oon ollut nuoren näköinen, lyhyt ja kaunis ja monissa tilanteissa oletettu että oon liian nuori tietämään tms, varsinkin vielä nuorempana tätä.mun mielestä moni muu asia vaikuttaa tollaseen enemmän kun paino..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se biologia lyö realismia vasten kasvoja. Ihmisaivot assosioivat alitajuntaisesti lihavuuden ns. "epäpätevyyden", laiskuuden ym kanssa vaikka tämä ei tietenkään pidä paikkaansa jokaisen kohdalla. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että lihavia pidettäisiin ihmisarvoltaan vähäisempinä, tai että tämä tapahtuisi tietoisesti.
Korkeakoulutetut ovat muuten keskimäärin myös paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vähemmän koulutetut. Terv. Vähemmän kouluettu.Saa loukkaantua, sehän on nykyään joku ihmisoikeus.
Tämä on osittain totta, MUTTA kannattaa kuitenkin ymmärtää ja sisäistää, että kysymys ei ole oikeasti mistään biologiasta, vaan kulttuurisidonnaisesta oppimisesta.
Ihan sama kun väittäisi, että on luonnonvalintaa, että joissain kulttuureissa naisten puhetta ei kuunnella, heihin ei kiinnitetä huomiota jne Ei se mitään biologiaa ole, se on kulttuurin opettamaa syrjintää.
Miksi sekoitat kaksi eri asiaa? Fyysinen viehättävyys lähtee biologiasta, sitä ei tarvitse kenellekään opettaa että hoikka näyttää paremmalta kuin läski. Ihan jo siitä syystä, että läskiys ei ole ihmisen luontainen olomuoto, joten olisi outoa jos se olisi luonnollisesti ihailtavaa.
Se taas ettei naisia kuunnella on pitkälti kulttuurillista ja siksi se on hyvin erilaista eri kulttuureissa, mutta se ei liity tähän asiaan.
Kyllä nimenomaan jos joku sanoo että biologian takia lihavaa ei kuunnella, niin johtuu kulttuurisesta opitusta tavasta, esim länsimaissa. Monessa maassa lihavuus on vaurauden ja pätevyyden ja terveyden merkki. Lihavuus on ihmiselle ihan normaali tila, ei mikään merkki sairaudesta tms. Kyse on nimenomaan opituista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se biologia lyö realismia vasten kasvoja. Ihmisaivot assosioivat alitajuntaisesti lihavuuden ns. "epäpätevyyden", laiskuuden ym kanssa vaikka tämä ei tietenkään pidä paikkaansa jokaisen kohdalla. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että lihavia pidettäisiin ihmisarvoltaan vähäisempinä, tai että tämä tapahtuisi tietoisesti.
Korkeakoulutetut ovat muuten keskimäärin myös paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vähemmän koulutetut. Terv. Vähemmän kouluettu.Saa loukkaantua, sehän on nykyään joku ihmisoikeus.
Olen korkeakoulutettu entinen ammattiurheilija ja olen hyvässä kunnossa. Olen silti lihava. Aivan kuin... niillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Itsest%C3%A4_yleist%C3%A4minen
Mitä väität tässä kohtaa argumentaatiovirheeksi? Sitä että lihavuus ja kunto eivät ole tekemisissä keskenään? Koska se ei kyllä ole argumentaatiovirhe. Kuntoon vaikuttaa merkittävästi enemmän fyysinen aktiivisuus kuin kehon koko.
Kuntoon vaikuttaa totta kai fyysinen aktiivisuus. Lihavan on valitettavasti vaikea liikuttaa huomattavia ylikilojaan, joten todella ylipainoisten kunto on siksi huono.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nimenomaan jos joku sanoo että biologian takia lihavaa ei kuunnella, niin johtuu kulttuurisesta opitusta tavasta, esim länsimaissa. Monessa maassa lihavuus on vaurauden ja pätevyyden ja terveyden merkki. Lihavuus on ihmiselle ihan normaali tila, ei mikään merkki sairaudesta tms. Kyse on nimenomaan opituista asioista.
Solakkaa muotoa pidetään universaalisti kauniina, tätä on ihan tutkittu. Jos jossain maissa lihavuutta pidetään pätevyytenä, niin se on nimenomaan kulttuurillinen erikoisuus.
Lihavuus ei ole siinä mielessä normaali tila, että se on(tietyt sairaudet poislukien) yliravitsemuksen aiheuttama rasvan kerääntyminen ja fyysisen muodon muuttuminen, jota ei ole nähty tässä mittakaavassa ennen modernin ajan yltäkylläisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoja kokemuksia. Jos muut eivät tiedä niin vastaisuudessa en viitsi edes vastata. Esitän tietämätöntä. Kerran vastasin eikä katsekontakti siirtynyt minuun siltikään niin kuin olisi ollut ilmaa. Se laittoi ajattelemaan etten vastaa jos ei todellakaan kysytä suoraan minulta mitään.
Ehkä näillä kysymyksillä halutaan tehdä tuttavuutta eikä kiinnosta ylipainoisen vastaukset niin että ihan samantekevää. Aloin oikein miettimään että kysyjä ei tarvitse sitä tietoa vaan tarkoitus ainoastaan tehdä tuttavuutta hoikkien kanssa.
Vaikuttaa siltä että kysyjä oli mies. Ok, voihan se noinkin olla.
Taidan olla poikkeus tässä maassa. Minua ei aspan ulkomuoto kiinnosta ollenkaan kunhan vain osaa tehdä työnsä hyvin. Lihava, hoikka tai jotain siitä väliltä, aivan sama minulle. Työyhteisössä odotan asiantuntemusta, en arvioi ihmistä ulkomuodon perusteella, en ole niin tyhmä.
Komppaan täysin. Kun tein elämäntavoissani muutoksen muutama vuosi sitten, painoni alkoi pudota reippaasti. Noin kymmenen pudotetun kilon kohdalla alkoi kommentointi, ihmettely ja kysely, paljonko on pudonnut, entä nyt, oletpa laihtunut, joka ikinen päivä. No, nyt on pari viimeistä vuotta ollut kaikenlaista vaivaa ja vakavaakin sairastelua, ja se on vienyt valtavasti voimavaroja ja tuonut kiloja takaisin. Nykyään olen taas näkymätön. Aikomuksenani on nyt jatkaa siitä, mihin jäin, kun nyt tiedän, millä kilot lähtevät. Mutta kommentointia ja kyselyjä lähteneistä kiloista en kuuntele enää.
Vierailija kirjoitti:
Samaan ongelmaan törmää näin 165cm luuseripaskamiehenä
Miehistä ehkä 1-2% on naisille näkyviä. Muut on ilmaa.
Jos ei hallitse omaa suutaan niin miten voi hallita töitänsäkään ?
"Erittäin moni kovaa urheileva on silti lihava."
Silti, erittäin harva lihava on kovaa urheileva tai edes urheileva.
Minut on lihavuusleikattu ja laihduin 70 kg. Muutin elämäntapani täysin ja aloin syödä terveellisesti, ja aloin urheilla, salia ja kehonkiertoharjoittelua 4-5 krt viikossa.
Muutuin koosta 56 kokoon 36. Valkaisin hampaani ja leikkautin yläluomeni ja kasvatin pitkät hiukset. Aloin käydä ripsi ja kynsihuollossa. 
Minulle tehtiin vatsan roikkoleikkaus ja rinnat kohotettiin. Otatin silinkonirinnat (AA koosta DD kokoon). 
 
Tutut eivät tunnistaneet minua. Minua luultiin 10 vuotta nuoremmaksi. Yhtäkkiä miehet alkoivat katsella minua ja hymyillä minulle. Minulle avattiin ovia ja sain parempaa asiakaspalvelua. Myös miesten tuijottaminen yllätti minut. Minua lähestyttiin kaikkialla esim olin kaupassa kun yht äkkiä tuntematon mies pysäytti minut, kehui ulkonäköäni ja sanoi että vartalostani näkyy että urheilen, kysyi olenko vapaa lähtemään hänen kanssaan treffeille. 
Sama juttu bussipysäkillä, kuntosalilla jne Ennen olin ollut miehille ilmaa ja nyt laihtuneena sain jatkuvasti huomiota
Myös töissä sain ison palkankorotuksen ja ylennyksen laihduttuani, vaikka työpanokseni on kokoajan pysynyt samana. Mutta nyt laihana sain firman edusyustehtäviä mitä lihavana en saanut. 
 
Olin about 18 vuotiaana naistenmies nro 1. Minulla oli aina daamiseuraa kapakista lähdettyäni ja lukemattomat naiset vannoivat"rakastavansa" minua. Ennenaikainen kaljuuntuminen muutti kaiken. Kukaan ei enää "rakastanut" minua olin ilmaa ja minulle vittuiltiiin asiasta avoimesti. Sama ilmiö oli muuten varhaisteini-iässä jolloin jouduin käyttämään ns pullonpohjalaseja. Olin ilmaa ja kukaan luokkalaiseni - varsinkaan tytöt - eivät koskaan puhuneet minulle mitään. Luokan kiusaajat ja sadistit sen sijaan olivat jumalasta seuraavia. Tuo lihavuushomma tuntuu kyllä vähän köykäseltä koska se on 95% tapauksissa itseaiheutettua ja siitä selviää laihduttamalla. Nykyään täyskaljuna rillipäänä paskat välitän mitä muut minusta ajattelevat. Pelin henki tuli aikoinaan kristallinkirkkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin moni kovaa urheileva on silti lihava."
Silti, erittäin harva lihava on kovaa urheileva tai edes urheileva.
Mistä ihmeestä nyt tuon repäisit? Ei liikunta vaikuta kiloihin oikeastaan yhtään. Ja jos on jo tullut lisää kiloja niin ei ne noin vaan lähde.
OIkeasti ylipainoisten ei kannata laihduttaa, minkä tietäisit, jos ylipäätään jotain tietäisit. TUTKITUSTI laihduttaminen lihottaa vain entisestään yli 90% laihduttajista. Tämänkin tietäisit, jos mistään mitään tietäisit.
Ylipainoisen kannattaa keskittyä elämään vaan hyvää, mahdollisimman terveellistä elämää, ja jos siinä sitten sivussa paino putoaa, niin hyvä niin. Mutta perusterveellinen elämä ei itsessään laihduta, minkä senkin tietäisit, jos mistään mitään tietäisit.