Miten ihmeessä 35+ nainen voi saada vielä kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea tällaisia "naisille on aina miehiä jonossa" juttuja kun itsellä ei ole koskaan ollut yhtään tarjokasta. En tajua miten voi "valita" yhtään ketään kun sen toisenhan pitää samanaikaisesti valita sinut. Täällä ouhutaan niin kuin nainen saisi aina haluamansa ja miehellä ei olisi mitään omaa tahtoa. Joopa joo. Sitten on meitä jotka emme voi edes nirsoilla kun kiinnostuneita miehiä on tasan 0. Mun täytyy olla maailman rumin jätesäkki.

käännös: olen kotona yksin elävä kissanainen joka ei käy missään eikä käytä mitään appseja tai nettihämpötyksiä seuranhakuun.

Odotan vakavissani koska se jono muodostuu tuohon, vaikka olen kavereillenikin kertonut ettei tapailu miesten kanssa juuri nyt kiinnosta ja olen aivan tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseeni.

Silti käyn yksin itkien nukkumaan. Tai no, en yksin, kissojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä "sain" sillä tavalla, että olin kaverin pyöreitä juhlimassa. Sinne tuli bändi soittamaan, jossa yksi jäsenistä oli minulle tuntematon. Illalla sitten istuttiin tämän  kanssa hetken aikaa saunassa kahdestaan ja tultiin siihen tulokseen että ollaan molemmat kyllä ihan hitsin hyvää seuraa :D

Siitä se ajatus sitten lähti. Hänellä sillä hetkellä veteli tapailusuhde viimeisiään, ja minulla oli vähän säätöä sinne sun tänne. Vuoden päästä tuosta ekasta tapaamisesta oltiin jo kimpassa. <3

Känniset pikapanot saunassa... klassikko

Tuo on se syy miksi sinä olet yksin. 

Enkä edes ole.  Jutellaanko miksi sut tullaan jättämään ja on jo jätetty monta kertaa. 

Kyllä sinä olet. Kukaan ei olisi noin yksinkertaisen ihmisen kanssa.

No siitä pääseekin kuinka tyhmiä naiset voivat olla kun näinkin yksinkertainen saa sellaisen.

Kertoo paljon myös sinusta ja ap:sta jotka ulìsette yksin  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

Miehet haluaa tinderissä vain yhden illan suhteita.

Miksi miehet ei voi muuttaa sinne, missä on enemmän naisia?

Miehet eivät nyt ulìse naisettomuuttaan. Tuo on muutenkin klassikko. Nainen makaa sohvalla haukkuen huonoa miestarjontaa ja vaatii miehiä kehittämään itseään jotte ne olisivat hänelle kelvollisia. Ei tule sitten mieleen että ne miehet jotka kelpaavat hänelle saavat varmasti paremmankin naisen.

Ja miehet joita naiset matchaavat saa Tinderistä mitä haluavat joten onko se miesten syy että ko. appsi on mitä on?

Miehet eivät ulise naisettomuuttaan, hyvä vitsi.

Ketju ei käsittele miestä joka ei saa pildeä eli näin se on, miehet eivät nyt ulise naisettomuuttaan joten miettikää ihan keskenänne miten nainen voi parantaa markkina-arvoaan ilman miesten kehittämistä naisen vaatimusten mukaiseksi.

Ei 35+ naiset voi mitenkään parantaa markkina-arvoaan, koska naiset ei esim. voi kääntää aikaa taaksepäin ja muuttua nuoremmiksi. Ikä kun tuntuu olevan tärkein kriteeri nro. 1 useimmille miehille.

Väärin. Nainen on kokonaisuus siinä missä mieskin.

Ikä ja ulkonäkö kompensoi kusipäistä luonnetta. Sitten kun ikää tulee lisää ja ulkonäkö karisee ei ole varaa olla samanlainen äkäpussi kuin nuorena. Se mikä toimi silloin ei toimi enää. Naiset vain tulkkaavat tämän johtuvan yksin iästä jolloin vedätte marttyyrivaihetta vielä suuremmalle. 

Niin ja miehen täytyy käyttäytyä jo nuorena paremmin, jos miehellä on pieni vehje.

Hyvä yritys loukata pienimunaisia.

Se ei tosin korreloi. Käppänät sekä pituuden, että munan pituuden mukaan ovat varsin arrogantteja. Sitä kompensoidaan vaikka millä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Laskemalla rimaa.

"Mä nyt ajattelin tällä kerralla vähän laskea rimaa ja mennä sun kanssa treffeille?"

Ei sitä tarvitse välttämättä noin suoraan sanoa. Olen todennut monta kertaa, että jos nainen on valinnut minut, niin on jo laskenut rimaa melko reilusti. Tiedän, että monella naisella olisi ollut varaa paljon parempaankin.

No oliko tämä positiivinen kokemus sinulle?

Kyllä oli. Saan siitä kummallista nautintoa, kun saan naisilta hylkäämiskokemuksen oman toimintani kautta.

Ite tänä vuon 25 eikä oo vieläkään kumppanii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Laskemalla rimaa.

"Mä nyt ajattelin tällä kerralla vähän laskea rimaa ja mennä sun kanssa treffeille?"

Ei sitä tarvitse välttämättä noin suoraan sanoa. Olen todennut monta kertaa, että jos nainen on valinnut minut, niin on jo laskenut rimaa melko reilusti. Tiedän, että monella naisella olisi ollut varaa paljon parempaankin.

No oliko tämä positiivinen kokemus sinulle?

Kyllä oli. Saan siitä kummallista nautintoa, kun saan naisilta hylkäämiskokemuksen oman toimintani kautta.

Oletko masokisti?

Vierailija kirjoitti:

Ite tänä vuon 25 eikä oo vieläkään kumppanii

Siitä ne lähtevät vuodet vierimään. "Ite tänä vuon 35" ja aika senkuin kuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaisiko sinulle kilttis?

Kelpaa. Mutta en tosiaan löydä miestä mistään. Olen nyt ollut vuoden yhdessä some-ryhmässä, jossa on noin 600 sinkkua ja ei vain löydy. Ne miehet ovat yleensä toiselta puolelta Suomea. Tekisi mieli vain luovuttaa.

Voisiko muutto toiselle paikkakunnalle tulla kyseeseen?

Eksyin ketjuun takaisin: asun pääkaupunkiseudulla.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea tällaisia "naisille on aina miehiä jonossa" juttuja kun itsellä ei ole koskaan ollut yhtään tarjokasta. En tajua miten voi "valita" yhtään ketään kun sen toisenhan pitää samanaikaisesti valita sinut. Täällä ouhutaan niin kuin nainen saisi aina haluamansa ja miehellä ei olisi mitään omaa tahtoa. Joopa joo. Sitten on meitä jotka emme voi edes nirsoilla kun kiinnostuneita miehiä on tasan 0. Mun täytyy olla maailman rumin jätesäkki.

käännös: olen kotona yksin elävä kissanainen joka ei käy missään eikä käytä mitään appseja tai nettihämpötyksiä seuranhakuun.

Odotan vakavissani koska se jono muodostuu tuohon, vaikka olen kavereillenikin kertonut ettei tapailu miesten kanssa juuri nyt kiinnosta ja olen aivan tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseeni.

Silti käyn yksin itkien nukkumaan. Tai no, en yksin, kissojen kanssa.

Et voisi enemmän väärässä olla. Ei ole lemmikkejä ja minulla on aktiivinen sosiaalinen elämä, olen myös asunut 9 vuotta ulkomailla, harrastan, matkustan, elän ja teen ihan mitä haluan. Olen tehnyt lukuisia aloitteita elämäni aikana miehille. Minulle ei ole tehty yhtäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.

Ei itselläni ole ainakaan ollut yhtään tuollaista säätöä, ja lyhyet suhteet, joita minulla on ollut, ovat olleet parin kuukauden mittaisia. Sekin käy, koska silloin pystyy nauttimaan seksistä ilman ensimmäisen seksikerran todennäköisiä ongelmia, eli kumppanin teknistä hakemista ja opettelua, jonka neuvomisessa itsellä menee aika siihen enkä ehdi/pysty saamaan orgasmia, kun oman nautintoni sijaan keskityn selittämään toiselle, miten pitää koskettaa.

Itse siis en harrastaa yhden illan säätöjä juuri siksi, että niissä on niin suuri todennäköisyys, ettei toinen osaa vielä tuottaa minulle orgasmia, kun ei tiedä, mikä toimii juuri minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.

Mitä sinä tarkoitat sillä, että mennään nopeasti sänkyyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.

Tietysti tällainen kuvio voi olla syynä siihen, että moni ajattelee ap:n tavoin, ettei halua seksiä "heti" tai edes "pian", eli mitä vähemmän miehet pelaavat avoimin kortein ja rehellisesti, sitä hankalampi lopulta heidän kenenkään on saada seksiä. Voihan sitä ihan suoraan sanoakin, että etsii vain seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.

Ja juuri tästä syystä minä (eri) en harrasta seksiä lainkaan. Koska miehille ei ole mikään ongelma valehdella suut ja silmät täyteen, vain saadakseen kerran. Ja sitten naisia oinein neuvotaan että pane vaan mahdollisimman nopeasti, ja joku niistä rakastuu suhun. Ja paskat :D. Mulla on ysin kroppa ja kasin naama, ja niistä ei pääse nauttimaan yksikään mies. Ilmaiset juomat kyllä otan vastaan ;).

Vierailija kirjoitti:

Luovuttaminen on ihan ok vaihtoehto noin vanhana. Mitäpä sä enää miehellä tekisit? Oot varmasti nähnyt ja kokenut sen elämän.

No mutta jos 35-vuotias elää satavuotiaaksi onko hän sitten vanha? Elinikä kun on pidentynyt.

Rakkaus ei katso ikää noin muuten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.

Ja juuri tästä syystä minä (eri) en harrasta seksiä lainkaan. Koska miehille ei ole mikään ongelma valehdella suut ja silmät täyteen, vain saadakseen kerran. Ja sitten naisia oinein neuvotaan että pane vaan mahdollisimman nopeasti, ja joku niistä rakastuu suhun. Ja paskat :D. Mulla on ysin kroppa ja kasin naama, ja niistä ei pääse nauttimaan yksikään mies. Ilmaiset juomat kyllä otan vastaan ;).

Ketään ei kiinnosta, vaikka et harrastaisi seksiä. Eikä sinulla tasan tarkkaan ole ysin kroppa ja kasin naama, tiedän sen jo tältä istumalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.

Mitä sinä tarkoitat sillä, että mennään nopeasti sänkyyn?

Ei ajalla ole mitään väliä. Kenenkään miehen tai naisen, joka etsii kumppaneita, ei tarvitse katsoa kalenterista, milloin harrastetaan seksiä.

Ensimmäinen askel on tiedostaa ikänsä ja asemansa. Vaikka vielä parikymppisenä voit tinderissä ihan keskivertonaisenakin valita ne parhaat miehet päältä, 35+ vuotiaana tämä ei enää ole mikään itsestäänselvyys.

Moni etsii läpi elämänsä sitä täydellistä kumppania, sitä koskaan löytämättä. Naisena kannattaa ehdottomasti pariutua pysyvästi jo 25-vuotiaana, vaikka sitten sen ei-täydellisen miehen kanssa, mikäli meinaa sen pitkän suhteen ja perheen saada.

Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan. Aina on niitä kivoja ja ihania miehiä, mutta kun pieni juttu ei täsmää niin yritetään löytää parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

Miehet haluaa tinderissä vain yhden illan suhteita.

Miksi miehet ei voi muuttaa sinne, missä on enemmän naisia?

Miehet eivät nyt ulìse naisettomuuttaan. Tuo on muutenkin klassikko. Nainen makaa sohvalla haukkuen huonoa miestarjontaa ja vaatii miehiä kehittämään itseään jotte ne olisivat hänelle kelvollisia. Ei tule sitten mieleen että ne miehet jotka kelpaavat hänelle saavat varmasti paremmankin naisen.

Ja miehet joita naiset matchaavat saa Tinderistä mitä haluavat joten onko se miesten syy että ko. appsi on mitä on?

Miehet eivät ulise naisettomuuttaan, hyvä vitsi.

Ketju ei käsittele miestä joka ei saa pildeä eli näin se on, miehet eivät nyt ulise naisettomuuttaan joten miettikää ihan keskenänne miten nainen voi parantaa markkina-arvoaan ilman miesten kehittämistä naisen vaatimusten mukaiseksi.

Ei 35+ naiset voi mitenkään parantaa markkina-arvoaan, koska naiset ei esim. voi kääntää aikaa taaksepäin ja muuttua nuoremmiksi. Ikä kun tuntuu olevan tärkein kriteeri nro. 1 useimmille miehille.

Väärin. Nainen on kokonaisuus siinä missä mieskin.

Ikä ja ulkonäkö kompensoi kusipäistä luonnetta. Sitten kun ikää tulee lisää ja ulkonäkö karisee ei ole varaa olla samanlainen äkäpussi kuin nuorena. Se mikä toimi silloin ei toimi enää. Naiset vain tulkkaavat tämän johtuvan yksin iästä jolloin vedätte marttyyrivaihetta vielä suuremmalle. 

Niin ja miehen täytyy käyttäytyä jo nuorena paremmin, jos miehellä on pieni vehje.

Hyvä yritys loukata pienimunaisia.

Se ei tosin korreloi. Käppänät sekä pituuden, että munan pituuden mukaan ovat varsin arrogantteja. Sitä kompensoidaan vaikka millä tavalla.

Ei auta kaikkien naisten kohdalla. Kaikki naiset ei tykkää esim. kielijutuista.

Ja muussa elämässä raha ei aina auta.