Miten ihmeessä 35+ nainen voi saada vielä kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen askel on tiedostaa ikänsä ja asemansa. Vaikka vielä parikymppisenä voit tinderissä ihan keskivertonaisenakin valita ne parhaat miehet päältä, 35+ vuotiaana tämä ei enää ole mikään itsestäänselvyys.

Moni etsii läpi elämänsä sitä täydellistä kumppania, sitä koskaan löytämättä. Naisena kannattaa ehdottomasti pariutua pysyvästi jo 25-vuotiaana, vaikka sitten sen ei-täydellisen miehen kanssa, mikäli meinaa sen pitkän suhteen ja perheen saada.

Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan. Aina on niitä kivoja ja ihania miehiä, mutta kun pieni juttu ei täsmää niin yritetään löytää parempi.

Jos tavoite on pitkä suhde ja perhe ilman, että suhteen sisällölle on mitään toiveita, niin silloin toki kannattaa tehdä noin. Mutta jos toivoo suhteelta muutakin kuin että se näyttää tilastoissa hyvältä, silloin en kehoita tekemään, kuten sinä neuvot.

Ja perheenhän saa ilman miestäkin. Yksinhuoltajana parin lapsen kanssa elämä on mukavampaa kuin ydinperheessä epäsopivan kumppanin kanssa, 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.

Mitä sinä tarkoitat sillä, että mennään nopeasti sänkyyn?

Ei ajalla ole mitään väliä. Kenenkään miehen tai naisen, joka etsii kumppaneita, ei tarvitse katsoa kalenterista, milloin harrastetaan seksiä.

Ei teitenkään, mutta minua kiinnostaa nyt, mitä tuo yksi kirjoittaja tarkoitti sillä, että "mennään nopeasti sänkyyn". Kun se "nopeasti" voi tarkoittaa eri ihmisten mielestä eri asiaa.

Vientiä 35v sinkkunaiselle on vaikka kuinka. Jos et kuitenkaan ole sinkku vaan yh, niin valinnanvara pienenee. Yh mamman kannattaa keskittyä yh miehiin

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kun parikymppisenäkin vaikeaa.

Jaah, tätini vielä 75-v pisti tuulemaan sit oikein kunnolla kun vielä löysi uuden miehen, tosin 75v täti on jopa paremmassa kunnossa kuin moni 20v ruutu-sohva-liisa (ts pissis)

Hm, 44-v ja vielä löytyy vientiä. Mikä taitä vaivaa jos ette nuorempina muka löydä?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen askel on tiedostaa ikänsä ja asemansa. Vaikka vielä parikymppisenä voit tinderissä ihan keskivertonaisenakin valita ne parhaat miehet päältä, 35+ vuotiaana tämä ei enää ole mikään itsestäänselvyys.

Moni etsii läpi elämänsä sitä täydellistä kumppania, sitä koskaan löytämättä. Naisena kannattaa ehdottomasti pariutua pysyvästi jo 25-vuotiaana, vaikka sitten sen ei-täydellisen miehen kanssa, mikäli meinaa sen pitkän suhteen ja perheen saada.

Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan. Aina on niitä kivoja ja ihania miehiä, mutta kun pieni juttu ei täsmää niin yritetään löytää parempi.

Millaisia ne pienet jutut ovat, mitkä eivät täsmää? Ovatko ne pieniä juttuja naisten itsensä mielestä vai sinun mielestäsi?

Itsekin olen kyllä jättänyt väliin kivoja ja ihania tyyppejä siksi, että en tuntenut mitään vetoa heitä kohtaan. Joskus sitten aloitin suhteen tällaisenkin tyypin kanssa, ja lopputuloshan oli oikeasti ihan hirveä katastrofi. Toinen osapuoli tuli lopulta onnettomaksi, kun koki, etten halua häntä, en halua läheisyyttä, en vaikuta yhtään rakastuneelta - niin, enpä tietenkään vaikuttanut kun en ollutkaan. Seksi hiipui alun jälkeen olemattomiin ja kiinnostukseni suunnitella yhteistä tekemistä oli hyvin vähäistä. Ja tosiaan - vaikka itse olin se tyytynyt osapuoli, niin vastapuoli kärsi lopulta enemmän. Tästä kokemuksesta viisastuneena en enää koskaan tyydy "ihan kivaan", joka ei oikeasti tunnu oikealta ihmiseltä. En todellakaan olisi halunnut loukata tätä ihmistä, ja vaikka en kertonutkaan hänelle tyytyneeni häneen, hän vaistosi ja arvasi sen.

Laittamalla parfyymin sijasta korvan taakse nilkkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kun parikymppisenäkin vaikeaa.

Jaah, tätini vielä 75-v pisti tuulemaan sit oikein kunnolla kun vielä löysi uuden miehen, tosin 75v täti on jopa paremmassa kunnossa kuin moni 20v ruutu-sohva-liisa (ts pissis)

Samoin mun mutsi päälle 70v löysi 10v itseään nuoremman, ihan fiksun tyypin. Ovat olleet jo monta vuotta kimpassa. Yleensä meidän suvun naisilla kaikilla on väh. 10v nuorempi mies. Pitäisikö jatkaa perinnettä ja etsiä joku nuori kolli tähän, mutta mä taidan olla poikkeus säännöstä ja jätän toistaiseksi väliin.

Todella paljon täällä vauvapalstalka ruoditaan ikää. Aina se on jotenkin huono juttu. Joskus ikä ikäänkuin jalostaa ihmisestä vahvemmin oman persoonansa. Ja siitähän se aito rakkauskin saa voimaa, kohtaa aidon ihmisen joka ei ole mikään feikki.

Vierailija kirjoitti:

Kelpaisiko sinulle kilttis?

En ole ap, mutta kilttis ei ole välttämättä kilttis pitkällä juoksulla vaan täynnä tukahdettuja tunteita, jotka hallitsemattomasti saattavat räjähtää silmille ja siitä on sitten kilttis kaukana.

"Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan."

Suomessa tämä on ongelma, koska miesten taso on todella matala, ns. 'itäinen'. Jotkut ratkaisevat asian muuttamalla ulkomaille. Nykyään tosin lapsen voi tehdä helposti laatuspermalla käymällä spermaklinikalla, miel. sekin ulkomailla. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.

Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?

Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.

Ja juuri tästä syystä minä (eri) en harrasta seksiä lainkaan. Koska miehille ei ole mikään ongelma valehdella suut ja silmät täyteen, vain saadakseen kerran. Ja sitten naisia oinein neuvotaan että pane vaan mahdollisimman nopeasti, ja joku niistä rakastuu suhun. Ja paskat :D. Mulla on ysin kroppa ja kasin naama, ja niistä ei pääse nauttimaan yksikään mies. Ilmaiset juomat kyllä otan vastaan ;).

Miesvihaaja projisoi omia ongelmiaan toiseen sukupuoleen. Raiskasko eno vai mikä on sun tekosyy?

Vierailija kirjoitti:

"Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan."

Suomessa tämä on ongelma, koska miesten taso on todella matala, ns. 'itäinen'. Jotkut ratkaisevat asian muuttamalla ulkomaille. Nykyään tosin lapsen voi tehdä helposti laatuspermalla käymällä spermaklinikalla, miel. sekin ulkomailla. 🙄

Sinun elämässä sitä laatua pitää olla. Spermankin.

Kyllähän +35 naisen pimppu maistuis!  Siihen tykötarpeet eli tuherot jne herkut, niin jamma jamma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan."

Suomessa tämä on ongelma, koska miesten taso on todella matala, ns. 'itäinen'. Jotkut ratkaisevat asian muuttamalla ulkomaille. Nykyään tosin lapsen voi tehdä helposti laatuspermalla käymällä spermaklinikalla, miel. sekin ulkomailla. 🙄

Sinun elämässä sitä laatua pitää olla. Spermankin.

Miksi ihmeessä tänne pitäisi tekemällä tehdä lisää mielenhäiriöisiä, ulisevia ätmejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan."

Suomessa tämä on ongelma, koska miesten taso on todella matala, ns. 'itäinen'. Jotkut ratkaisevat asian muuttamalla ulkomaille. Nykyään tosin lapsen voi tehdä helposti laatuspermalla käymällä spermaklinikalla, miel. sekin ulkomailla. 🙄

Sinun elämässä sitä laatua pitää olla. Spermankin.

Auton ja vaatteiden laadulla on paljon vähemmän väliä kuin sperman laadulla, tietenkin! Eri

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen askel on tiedostaa ikänsä ja asemansa. Vaikka vielä parikymppisenä voit tinderissä ihan keskivertonaisenakin valita ne parhaat miehet päältä, 35+ vuotiaana tämä ei enää ole mikään itsestäänselvyys.

Moni etsii läpi elämänsä sitä täydellistä kumppania, sitä koskaan löytämättä. Naisena kannattaa ehdottomasti pariutua pysyvästi jo 25-vuotiaana, vaikka sitten sen ei-täydellisen miehen kanssa, mikäli meinaa sen pitkän suhteen ja perheen saada.

Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan. Aina on niitä kivoja ja ihania miehiä, mutta kun pieni juttu ei täsmää niin yritetään löytää parempi.

Anteeksi, mutta miten pariudutaan PYSYVÄSTI 25-vuotiaana? Ihan niinkuin se mies ei voisi vaan myöhemmin päättää lähteä, tai suhde ei jostain syystä toimi enää. Huomaa kyllä että olet parisuhteiden suhteen täysin kokematon, ei mitään käsitystä normaalista elämästä.

Toisekseen, ainakaan minä en ole koskaan päässyt napsimaan "parhaita miehiä" päältä, vaikka olinkin ihan söpö nuorena. Hyvin hiljaista on aina miesrintamalla ollut. Ymmärrätkö että parisuhteet on kahden kauppa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan."

Suomessa tämä on ongelma, koska miesten taso on todella matala, ns. 'itäinen'. Jotkut ratkaisevat asian muuttamalla ulkomaille. Nykyään tosin lapsen voi tehdä helposti laatuspermalla käymällä spermaklinikalla, miel. sekin ulkomailla. 🙄

Sinun elämässä sitä laatua pitää olla. Spermankin.

Miksi ihmeessä tänne pitäisi tekemällä tehdä lisää mielenhäiriöisiä, ulisevia ätmejä?

Jotka kaiken lisäksi ovat usein vielä väkivaltaisia. Suomi on 2. Euroopan väkivaltatilastoissa. Onhan tää jo muutenkin yhteiskunnallinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen askel on tiedostaa ikänsä ja asemansa. Vaikka vielä parikymppisenä voit tinderissä ihan keskivertonaisenakin valita ne parhaat miehet päältä, 35+ vuotiaana tämä ei enää ole mikään itsestäänselvyys.

Moni etsii läpi elämänsä sitä täydellistä kumppania, sitä koskaan löytämättä. Naisena kannattaa ehdottomasti pariutua pysyvästi jo 25-vuotiaana, vaikka sitten sen ei-täydellisen miehen kanssa, mikäli meinaa sen pitkän suhteen ja perheen saada.

Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan. Aina on niitä kivoja ja ihania miehiä, mutta kun pieni juttu ei täsmää niin yritetään löytää parempi.

Tuntemistani perheellisistä naisista vain pieni osa on löytänyt pitkäaikaisen kumppaninsa alle 25-vuotiaana, ja heistäkin osa on sittemmin eronnut. Ihan hyvin tuntui pariutuminen onnistuvan kolmekymppisenäkin, jopa vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vientiä 35v sinkkunaiselle on vaikka kuinka. Jos et kuitenkaan ole sinkku vaan yh, niin valinnanvara pienenee. Yh mamman kannattaa keskittyä yh miehiin

ONhan se jo todettu että vientiä olisi mutta kun ne ei ole riittävän hyviä.

Kutonen vaatii kymppiä, nää on nähty