Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä 35+ nainen voi saada vielä kumppanin?
12.05.2021 |
Siis parisuhdetta tarkoitan, en irtosuhteita. Vinkit jakoon, please.
Kommentit (815)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.
Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.
En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.
Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...
Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.
Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.
Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.
Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.
Lycka till!
Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.
Noo, aloittajan pitää pussata monta sammakkoa, ennen kuin löytyy prinssi, ellei hän satu olemaan satumainen kaunotar, joka voi vain valita mieleisensä. Jos ei sitä tiedosta niin sitten täytyy varautua myös jäämään yksin.
Ihan siltä varalta, että ymmärsin "kairaamisen" väärin, tahdon vielä lisätä, että tapasin tuon kahdeksan kuukauden aikana ainakin 40 miestä, joista suunnilleen 15 tapasin kaksi kertaa ja vajaata kymmentä useammankin kerran. Pussasin ehkä viittä ja kahta kävin testaamassa punkan puolella, joten ehkä en voi kehua, että "pussasin sammakoita kunnes löysin prinssini". Mutta kyllä, olen vakaasti sitä mieltä, että suurempi määrä ensikontakteja auttaa a) hahmottamaan mitä itse tahtoo, b) rikastuttaa kokemuksilla ja c) johtaa voittajaan.
Mutta toisaalta, ajat ovat kovasti muuttuneet kymmenessä vuodessa. Ei ollut Tindereitä ja suhteiden kertakäyttökulttuuria silloin, mutta toisaalta nyt tuollainen suurempi ja sallivampi otanta on helpompi toteuttaa ilman, että saa riippakiviä peräänsä (minulle jäi muutama peräpaino tuosta keikasta).
Prinssini itse asiassa löytyi niin, että puhuimme ensin videopuheluita pari-kolme kertaa ja kun tapasimme... no, oikeastaan olen vieläkin sillä tiellä.
- se 33-vuotiaana viimeisen kerran pariutunut-
Ei ollut suhteiden kertakäyttökulttuuria kymmenen vuotta sitten? Kyllä varmasti oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.
Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.
En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.
Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.
Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.
Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.
Miehet haluaa tinderissä vain yhden illan suhteita.
Miksi miehet ei voi muuttaa sinne, missä on enemmän naisia?
Miehet eivät nyt ulìse naisettomuuttaan. Tuo on muutenkin klassikko. Nainen makaa sohvalla haukkuen huonoa miestarjontaa ja vaatii miehiä kehittämään itseään jotte ne olisivat hänelle kelvollisia. Ei tule sitten mieleen että ne miehet jotka kelpaavat hänelle saavat varmasti paremmankin naisen.
Ja miehet joita naiset matchaavat saa Tinderistä mitä haluavat joten onko se miesten syy että ko. appsi on mitä on?
Miehet eivät ulise naisettomuuttaan, hyvä vitsi.
Ketju ei käsittele miestä joka ei saa pildeä eli näin se on, miehet eivät nyt ulise naisettomuuttaan joten miettikää ihan keskenänne miten nainen voi parantaa markkina-arvoaan ilman miesten kehittämistä naisen vaatimusten mukaiseksi.
Ei 35+ naiset voi mitenkään parantaa markkina-arvoaan, koska naiset ei esim. voi kääntää aikaa taaksepäin ja muuttua nuoremmiksi. Ikä kun tuntuu olevan tärkein kriteeri nro. 1 useimmille miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.
Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.
En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.
Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...
Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.
Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.
Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.
Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.
Lycka till!
Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.
Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.
Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.
Tuo tyyli sopii niille joille sopii. He harrastakoot sitä ja löytäkööt puolisonsa niin. Mutta esimerkiksi minulle se ei sovi. Kyse ei ole mistään luterilaisesta l*tkakäsityksestä vaan ihan siitä että en syty seksuaalisesti lainkaan ilman tunteita. Mikään fwb ei siis ole minulle vaihtoehto.
Suudelman tai seksin odottamisessa, kunnes molemmat haluavat sitä, ei ole mitään pahaa. Enkä suostu seksiin josta itse en saa mitään vain pitääkseni miehen tyytyväisenä (eli vain kiltisti toivon että jospa tästä tulisi jotain). En silti ole nirso jos torjun tällaista hakevan miehen. Päinvastoin, silloinhan olen vain järkevä.
Törmään jatkuvasti painostukseen että pitää vain panna ja kokeilla, mitä sitä pihtaamaan, ootko joku nunna vai. Tuntuu että kaikkeen pitää mennä seksi edellä, eikä kukaan halua kokea niitä tunteita ensin. Olen siis yksin, ihan mielelläni, koska vaihtoehtona on vain noi "kevyet alut". Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka treffeillä kunnon poskeenotto ja nielet lastin. Se on tosi rakkautta.
Toimiiko toisinkinpäin? 😁
Kunhan tekee gutaa, niin menee se tietysti toisinkin päin. Vuoroin vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarviset mitään kumppania? Yksin parempi olla kuitekinl
Mielikuvat ratkaisee. Mediassa näytetään paljon unelmahäitä ja muutenkin onnellisia perheitä. Tästä muodostuu ajatus: minäkin haluan.
Ööööö tai sitten se vaan on täysin luonnollista??? Varmaan suurin osa ihmisistä haluaa elämänkumppanin, vaikkei töllöstä tulisikaan unelmahäitä... nykyään siitä on vaan tullut vaikeaa tavallisille ihmisille, kun ulkonäkövaatimukset on täysin epärealistisia kiitos somen ja ihmissuhteet usein kertakäyttökamaa kiitos tinderin...
Mä oon ihan tylsän näköinen eikä seurasta ole ikinä ollut puutetta. Melkeinpä toivoisin voivani lahjoittaa meteni jollekin toiselle joka haluaa seuraa.
Mede = kukkamede millä houkutellaan pölyttäjiäNo, kivat sinulle. Yksilöllisiä juttujahan nämä on. Ilmeisesti sinusta sitten säteilee jotain ulospäin; olet ehkä sosiaalinen, helposti lähestyttävä, iloinen... tai sitten vähättelet itseäsi. Joka tapauksessa, et voi väittää etteikö some ja tinder olisi mitenkään vaikuttanut nykyajan parisuhdemarkkinoihin.
Karisma ja luonne eivät välity valokuvasta. Suurin osa ihmisistä ei ole valokuvamalleja eivätkä sellaista etsikään. Ihan oikeasti, fiksun miehen löytäminen on paljon vaikeampaa kuin lihaksikkaan miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tosi helposti. Tinderiin kun menee niin voi valita 30-40 v miehistä ketkä haluaa. Treffejä saa samalle viikolle useita jos vaan jaksaa.
Aviomiestä jos etsii niin kannattaa varata sellainen pari kk - puoli vuotta aikaa että saa käytyä massaa hyvin läpi.
Itse panin ympäriinsä etsimisajan, oli tosi hauskaa! Nyt toki jo naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti kun voit todistaa luotettavasti ja uskottavasti, että ei ole mahdollisuutta "saada" yllätys kakaroita, ja olet normaalipainossa sekä ihan mukiin menevän näköinen. Puhumattakaan että ei ole MT-ongelmia, kuten esim. värjättyä ja nyrhittyä kananpersetukkaa tai vastaavia. Sitten on ihan ok mahdollisuudet.
Voit ihan itse itsellesi todistaa, että yllätystenavia ei ole tulossa käymällä vasektomiassa.
Ja mistä hiton syystä alkaisin tekemään itselleni peruttamattomia toimenpiteitä naisten takia????
Nyt on kyllä tällä naaraksella pikkuisen turhat rajut leijumiset omalla erinomaisuudellaan ja tarpeellisuudellaan :D Että itseni alkaisin "tuhoamaan" peruttamattomasti jonkun kävelevän värkkitelineen vuoksi????
Miks miehet ei voi ottaa vastuuta omista elämistään? Jos mies ehdottomasti ei halua lapsia, niin se on miehen vastuulla ettei näin pääse käymään. Et voi sysätä sitä vastuuta pelkästään naiselle. Jos pelkää lehtolapsia, niin ei kannata harrastaa seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa ollenkaan.
Eri
eikös ap vähän siitä vingu? Ei löydy kumppania joten hänelle kelpaavat miehet ovat jäävänneet itsensä pois ap:n markkinoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.
Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.
En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.
Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...
Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.
Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.
Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.
Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.
Lycka till!
Tämä oli hyvä kuvaus.
Naisille on aina tarjolla miehiä, ja paljon. Mutta eri asia on kuinka moni niistä miehistä on kiinnostunut vakavissaan, ja kuinka moni kertoo sen suoraan. Lopulta jäljelle jää pienehkö joukko sopivia.
Miehelle taas ei ole tarjolla naisia. Mies joutuu näkemään kymmenkertaisen vaivan saadakseen kymmenesosan niistä ehdokkaista jotka nainen saa. Mutta ne ehdokkaat ovat vakavissaan kiinnostuneita.
Tämä kävi hyvin ilmi kun erosimme exäni kanssa. Pysyimme todella hyvinä ystävinä, joten keskustelimme useinkin kumppaninhausta. Exälle oli tarjolla kavalkadi miehiä laidasta laitaan, mutta lopulta joukko typistyi muutamaksi mieheksi joista yksikään ei ollut ammatifutari, toimitusjohtaja tai adonis. Helposti 95-99% kiinnostuneista hakivat salasuhdetta, puumapanoa, tms.
Itse jouduin näkemään kovan vaivan itseni markinoinnissa ja aloitteissa, muta lopulta minulle oli tarjolla jonkin verran enemmän valinnanvaraa kuin exälle, johtuen varmaankin siitä että tietyssä iässä asiansa hoitaneet miehet alkavat olemaan hyvissä asemissa. Seksisuhdetta tms ei kanssani halunnut kukaan, flirttailijoita ja muita hauskanpitäjiä oli 0 kpl - jokainen kiinnostunut oli vakavissaan kiinnostunut ja kiinnostunut vain vakavasta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.
Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.
En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.
Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.
Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.
Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.
Miehet haluaa tinderissä vain yhden illan suhteita.
Miksi miehet ei voi muuttaa sinne, missä on enemmän naisia?
Miehet eivät nyt ulìse naisettomuuttaan. Tuo on muutenkin klassikko. Nainen makaa sohvalla haukkuen huonoa miestarjontaa ja vaatii miehiä kehittämään itseään jotte ne olisivat hänelle kelvollisia. Ei tule sitten mieleen että ne miehet jotka kelpaavat hänelle saavat varmasti paremmankin naisen.
Ja miehet joita naiset matchaavat saa Tinderistä mitä haluavat joten onko se miesten syy että ko. appsi on mitä on?
Miehet eivät ulise naisettomuuttaan, hyvä vitsi.
Ketju ei käsittele miestä joka ei saa pildeä eli näin se on, miehet eivät nyt ulise naisettomuuttaan joten miettikää ihan keskenänne miten nainen voi parantaa markkina-arvoaan ilman miesten kehittämistä naisen vaatimusten mukaiseksi.
Ei 35+ naiset voi mitenkään parantaa markkina-arvoaan, koska naiset ei esim. voi kääntää aikaa taaksepäin ja muuttua nuoremmiksi. Ikä kun tuntuu olevan tärkein kriteeri nro. 1 useimmille miehille.
Väärin. Nainen on kokonaisuus siinä missä mieskin.
Ikä ja ulkonäkö kompensoi kusipäistä luonnetta. Sitten kun ikää tulee lisää ja ulkonäkö karisee ei ole varaa olla samanlainen äkäpussi kuin nuorena. Se mikä toimi silloin ei toimi enää. Naiset vain tulkkaavat tämän johtuvan yksin iästä jolloin vedätte marttyyrivaihetta vielä suuremmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 36 kun erosin pitkästä liitosta. Kahden pienen lapsen äiti. Onneksi en ollut vielä silloin löytänyt tätä palstaa :) Mulla meni siinä pari vuotta ihan itseäni etsien ja omaa identiteettiä uudelleen rakentaen. Olin ollut parisuhteessa niin pitkään. Mutta aikanaan menin sitten jollekin treffipalstalle, ja yllätyin kyllä. Sain aivan valtavasti yhteydenottoja. Siis satoja lyhyessä ajassa. Oikeastaan se oli huonokin asia, koska varteenotettavia miehiä ja hyviä viestejä oli joukossa paljon. No, oli siellä paljon soopaakin, mutta itseäni se ei kauheasti ahdistanut. Treffailin puolentoista vuoden ajan enemmän tai vähemmän aktiivisesti, kunnes tapasin nykyisen kumppanini, jonka kanssa oli kyllä hyvin nopeasti selvää, että siinä oli molemmilla mahdollisuus johonkin hienoon. Tuossa vaiheessa olin siis jo lähemmäs 40 ja kumppanini on minua muutaman vuoden nuorempi.
Kyllä mä kannustaisin olemaan aktiivinen, tai minimissään edes menemään "tyrkylle" johonkin.
Jos olet nainen niin:
1. Mene Tinderiin tms.
2. Valitse satojen yhteydenottojen joukosta mieluisin.Voi miten vaikeaa se pariutuminen on naisille :D
Nää kaikki siis haluaa varmasti parisuhteen, mennä naimisiin, olla uskollisia ja rakastaa?
Jos sä olet edes jossain määrin normaalin näköinen nainen, sä saat ne sadat tykkäykset annettuna, sun ei tarvitse tehdä mitään niiden eteen.
Mutta sen jälkeen naisenkin pitää sitten tehdä vähän duunia, nimittäin käydä se pinkka läpi ja sortata sieltä ne miehet jotka etsii vakavaa parisuhdetta.
Sä pelaat jo valmiiksi easy modella: saat valmiiksi annettuna satoja kiinnostuneita miehiä vain perustamalla profiilin, edes tekstiä ei tarvitse vaivautua kirjoittamaan. Et kai nyt oleta että joku muu vielä tekis tykkääjien karsinnankin sun puolesta?
Mä sanon saman mitä sanoin jo toiselle tässä ketjussa: kokeile mitä Tinderöinti on miehenä, ja katotaan kehtaatko vielä sen jälkeen valittaa kuinka hankalaa parinhaku on naiselle.
Eikö nyt helvetti nykyään saa miestä ilman että pitää mennä nettiin tyrkylle hakemaan jotain tykkäyksiä? En ymmärrä nykyaikaa.
Eikös se, että mies roikkuu Tinderissä, ole melkoinen turnoff? Mahdollisesti myös epäluotettavuuden merkki, aina voi tulla uusia naistarjokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 36 kun erosin pitkästä liitosta. Kahden pienen lapsen äiti. Onneksi en ollut vielä silloin löytänyt tätä palstaa :) Mulla meni siinä pari vuotta ihan itseäni etsien ja omaa identiteettiä uudelleen rakentaen. Olin ollut parisuhteessa niin pitkään. Mutta aikanaan menin sitten jollekin treffipalstalle, ja yllätyin kyllä. Sain aivan valtavasti yhteydenottoja. Siis satoja lyhyessä ajassa. Oikeastaan se oli huonokin asia, koska varteenotettavia miehiä ja hyviä viestejä oli joukossa paljon. No, oli siellä paljon soopaakin, mutta itseäni se ei kauheasti ahdistanut. Treffailin puolentoista vuoden ajan enemmän tai vähemmän aktiivisesti, kunnes tapasin nykyisen kumppanini, jonka kanssa oli kyllä hyvin nopeasti selvää, että siinä oli molemmilla mahdollisuus johonkin hienoon. Tuossa vaiheessa olin siis jo lähemmäs 40 ja kumppanini on minua muutaman vuoden nuorempi.
Kyllä mä kannustaisin olemaan aktiivinen, tai minimissään edes menemään "tyrkylle" johonkin.
Jos olet nainen niin:
1. Mene Tinderiin tms.
2. Valitse satojen yhteydenottojen joukosta mieluisin.Voi miten vaikeaa se pariutuminen on naisille :D
Nää kaikki siis haluaa varmasti parisuhteen, mennä naimisiin, olla uskollisia ja rakastaa?
Jos sä olet edes jossain määrin normaalin näköinen nainen, sä saat ne sadat tykkäykset annettuna, sun ei tarvitse tehdä mitään niiden eteen.
Mutta sen jälkeen naisenkin pitää sitten tehdä vähän duunia, nimittäin käydä se pinkka läpi ja sortata sieltä ne miehet jotka etsii vakavaa parisuhdetta.
Sä pelaat jo valmiiksi easy modella: saat valmiiksi annettuna satoja kiinnostuneita miehiä vain perustamalla profiilin, edes tekstiä ei tarvitse vaivautua kirjoittamaan. Et kai nyt oleta että joku muu vielä tekis tykkääjien karsinnankin sun puolesta?
Mä sanon saman mitä sanoin jo toiselle tässä ketjussa: kokeile mitä Tinderöinti on miehenä, ja katotaan kehtaatko vielä sen jälkeen valittaa kuinka hankalaa parinhaku on naiselle.
Eikö nyt helvetti nykyään saa miestä ilman että pitää mennä nettiin tyrkylle hakemaan jotain tykkäyksiä? En ymmärrä nykyaikaa.
Eikös se, että mies roikkuu Tinderissä, ole melkoinen turnoff? Mahdollisesti myös epäluotettavuuden merkki, aina voi tulla uusia naistarjokkaita.
Miehetkö siellä roikkuu ihan yksin?
Toki jos teillä on varaa valita ja sulhasehdokkaita on oven takana niin mikäs siinä. Tämä koko ketjun aihe vain tuntuu hieman oudolta jos tuo on tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.
Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.
En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.
Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...
Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.
Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.
Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.
Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.
Lycka till!
Lapsettomaksi jääminen on aika raju myönnytys minusta... Itse en ainakaan ap:lle suosittele sellaista ensisijaisena ratkaisuna. Mieluummin lapsi yksin kuin suhde, joka edellyttäisi lapsitoiveesta luopumista.
ikää on 35+
Kuinka suhtaudutte jos treffikaveri ottaa ekana puheeksi "koska olisit valmis tekemään lapsia, ei että tässä olisi kiire, mutta kello on jo kahdeksan"
M26 kirjoitti:
Laskemalla rimaa.
"Mä nyt ajattelin tällä kerralla vähän laskea rimaa ja mennä sun kanssa treffeille?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva lukea tällaisia "naisille on aina miehiä jonossa" juttuja kun itsellä ei ole koskaan ollut yhtään tarjokasta. En tajua miten voi "valita" yhtään ketään kun sen toisenhan pitää samanaikaisesti valita sinut. Täällä ouhutaan niin kuin nainen saisi aina haluamansa ja miehellä ei olisi mitään omaa tahtoa. Joopa joo. Sitten on meitä jotka emme voi edes nirsoilla kun kiinnostuneita miehiä on tasan 0. Mun täytyy olla maailman rumin jätesäkki.
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Laskemalla rimaa.
"Mä nyt ajattelin tällä kerralla vähän laskea rimaa ja mennä sun kanssa treffeille?"
Ei sitä tarvitse välttämättä noin suoraan sanoa. Olen todennut monta kertaa, että jos nainen on valinnut minut, niin on jo laskenut rimaa melko reilusti. Tiedän, että monella naisella olisi ollut varaa paljon parempaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.
Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.
En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.
Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.
Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.
Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.
Miehet haluaa tinderissä vain yhden illan suhteita.
Miksi miehet ei voi muuttaa sinne, missä on enemmän naisia?
Miehet eivät nyt ulìse naisettomuuttaan. Tuo on muutenkin klassikko. Nainen makaa sohvalla haukkuen huonoa miestarjontaa ja vaatii miehiä kehittämään itseään jotte ne olisivat hänelle kelvollisia. Ei tule sitten mieleen että ne miehet jotka kelpaavat hänelle saavat varmasti paremmankin naisen.
Ja miehet joita naiset matchaavat saa Tinderistä mitä haluavat joten onko se miesten syy että ko. appsi on mitä on?
Miehet eivät ulise naisettomuuttaan, hyvä vitsi.
Ketju ei käsittele miestä joka ei saa pildeä eli näin se on, miehet eivät nyt ulise naisettomuuttaan joten miettikää ihan keskenänne miten nainen voi parantaa markkina-arvoaan ilman miesten kehittämistä naisen vaatimusten mukaiseksi.
Ei 35+ naiset voi mitenkään parantaa markkina-arvoaan, koska naiset ei esim. voi kääntää aikaa taaksepäin ja muuttua nuoremmiksi. Ikä kun tuntuu olevan tärkein kriteeri nro. 1 useimmille miehille.
Väärin. Nainen on kokonaisuus siinä missä mieskin.
Ikä ja ulkonäkö kompensoi kusipäistä luonnetta. Sitten kun ikää tulee lisää ja ulkonäkö karisee ei ole varaa olla samanlainen äkäpussi kuin nuorena. Se mikä toimi silloin ei toimi enää. Naiset vain tulkkaavat tämän johtuvan yksin iästä jolloin vedätte marttyyrivaihetta vielä suuremmalle.
Niin ja miehen täytyy käyttäytyä jo nuorena paremmin, jos miehellä on pieni vehje.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä "sain" sillä tavalla, että olin kaverin pyöreitä juhlimassa. Sinne tuli bändi soittamaan, jossa yksi jäsenistä oli minulle tuntematon. Illalla sitten istuttiin tämän kanssa hetken aikaa saunassa kahdestaan ja tultiin siihen tulokseen että ollaan molemmat kyllä ihan hitsin hyvää seuraa :D
Siitä se ajatus sitten lähti. Hänellä sillä hetkellä veteli tapailusuhde viimeisiään, ja minulla oli vähän säätöä sinne sun tänne. Vuoden päästä tuosta ekasta tapaamisesta oltiin jo kimpassa. <3
Känniset pikapanot saunassa... klassikko
Tuo on se syy miksi sinä olet yksin.
Enkä edes ole. Jutellaanko miksi sut tullaan jättämään ja on jo jätetty monta kertaa.
Kyllä sinä olet. Kukaan ei olisi noin yksinkertaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.
Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.
En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.
Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.
Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.
Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.
Miehet haluaa tinderissä vain yhden illan suhteita.
Miksi miehet ei voi muuttaa sinne, missä on enemmän naisia?
Miehet eivät nyt ulìse naisettomuuttaan. Tuo on muutenkin klassikko. Nainen makaa sohvalla haukkuen huonoa miestarjontaa ja vaatii miehiä kehittämään itseään jotte ne olisivat hänelle kelvollisia. Ei tule sitten mieleen että ne miehet jotka kelpaavat hänelle saavat varmasti paremmankin naisen.
Ja miehet joita naiset matchaavat saa Tinderistä mitä haluavat joten onko se miesten syy että ko. appsi on mitä on?
Miehet eivät ulise naisettomuuttaan, hyvä vitsi.
Ketju ei käsittele miestä joka ei saa pildeä eli näin se on, miehet eivät nyt ulise naisettomuuttaan joten miettikää ihan keskenänne miten nainen voi parantaa markkina-arvoaan ilman miesten kehittämistä naisen vaatimusten mukaiseksi.
Ei 35+ naiset voi mitenkään parantaa markkina-arvoaan, koska naiset ei esim. voi kääntää aikaa taaksepäin ja muuttua nuoremmiksi. Ikä kun tuntuu olevan tärkein kriteeri nro. 1 useimmille miehille.
Väärin. Nainen on kokonaisuus siinä missä mieskin.
Ikä ja ulkonäkö kompensoi kusipäistä luonnetta. Sitten kun ikää tulee lisää ja ulkonäkö karisee ei ole varaa olla samanlainen äkäpussi kuin nuorena. Se mikä toimi silloin ei toimi enää. Naiset vain tulkkaavat tämän johtuvan yksin iästä jolloin vedätte marttyyrivaihetta vielä suuremmalle.
Niin ja miehen täytyy käyttäytyä jo nuorena paremmin, jos miehellä on pieni vehje.
Enemmänkin kusipäisemmin.
Kyllä ne ovat kiltot pojat jotka jäävät ilman naista kunnes lapsikuume iskee ja tarvitaan luotettava elättäjä seikkailujen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Laskemalla rimaa.
"Mä nyt ajattelin tällä kerralla vähän laskea rimaa ja mennä sun kanssa treffeille?"
Ei sitä tarvitse välttämättä noin suoraan sanoa. Olen todennut monta kertaa, että jos nainen on valinnut minut, niin on jo laskenut rimaa melko reilusti. Tiedän, että monella naisella olisi ollut varaa paljon parempaankin.
No oliko tämä positiivinen kokemus sinulle?
Alue: Aihe vapaa
Voi jestas... Suomalainen mies saa kyllä kuollakin sukupuuttoon typerine asenteineen. Lähde ulkomaille, voit hyvinkin tavata miehen, jossa "miehekkyys" on positiivinen ominaisuus.