Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä 35+ nainen voi saada vielä kumppanin?
12.05.2021 |
Siis parisuhdetta tarkoitan, en irtosuhteita. Vinkit jakoon, please.
Kommentit (815)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.
Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.
En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.
Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...
Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.
Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.
Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.
Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.
Lycka till!
Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.
Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.
Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.
Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.
Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?
Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.
Ja juuri tästä syystä minä (eri) en harrasta seksiä lainkaan. Koska miehille ei ole mikään ongelma valehdella suut ja silmät täyteen, vain saadakseen kerran. Ja sitten naisia oinein neuvotaan että pane vaan mahdollisimman nopeasti, ja joku niistä rakastuu suhun. Ja paskat :D. Mulla on ysin kroppa ja kasin naama, ja niistä ei pääse nauttimaan yksikään mies. Ilmaiset juomat kyllä otan vastaan ;).
Ketään ei kiinnosta, vaikka et harrastaisi seksiä. Eikä sinulla tasan tarkkaan ole ysin kroppa ja kasin naama, tiedän sen jo tältä istumalta.
Joo sinähän sen tiedät 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.
Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.
En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.
Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...
Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.
Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.
Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.
Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.
Lycka till!
Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.
Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.
Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.
Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.
Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?
Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.
Mitä sinä tarkoitat sillä, että mennään nopeasti sänkyyn?
Ei ajalla ole mitään väliä. Kenenkään miehen tai naisen, joka etsii kumppaneita, ei tarvitse katsoa kalenterista, milloin harrastetaan seksiä.
Ei teitenkään, mutta minua kiinnostaa nyt, mitä tuo yksi kirjoittaja tarkoitti sillä, että "mennään nopeasti sänkyyn". Kun se "nopeasti" voi tarkoittaa eri ihmisten mielestä eri asiaa.
Olen mies. Kun sanon, että mennään nopeasti sänkyyn, niin mennään nopeasti sänkyyn. Ei siinä ole mitään piilomerkitystä? Sitten, kun molemmat sitä haluavat (eli silloin, kun nainen haluaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.
Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.
En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.
Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...
Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.
Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.
Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.
Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.
Lycka till!
Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.
Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.
Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.
Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.
Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?
Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.
Ja juuri tästä syystä minä (eri) en harrasta seksiä lainkaan. Koska miehille ei ole mikään ongelma valehdella suut ja silmät täyteen, vain saadakseen kerran. Ja sitten naisia oinein neuvotaan että pane vaan mahdollisimman nopeasti, ja joku niistä rakastuu suhun. Ja paskat :D. Mulla on ysin kroppa ja kasin naama, ja niistä ei pääse nauttimaan yksikään mies. Ilmaiset juomat kyllä otan vastaan ;).
Ketään ei kiinnosta, vaikka et harrastaisi seksiä. Eikä sinulla tasan tarkkaan ole ysin kroppa ja kasin naama, tiedän sen jo tältä istumalta.
Joo sinähän sen tiedät 😂😂😂
Yksi vinkki elämään: nuo itkunauruhymiöt eivät tuo lauseisiin mitään lisävoimaa. Antavat vain epäkypsän vivahteen ja vievät kaiken huomion itse lauseelta. Täysin turha lisä muutoinkin kliseisen tönkköön toteamukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ei löydy?
Tuota ikäluokkaa edustavia sinkkumiehiä on Suomessa varmaan keskisuuren kaupungin verran.
Iso osa heistä haluaisi parisuhteeseen. Valinnanvaraakin pitäisi olla, jopa runsaasti.
Ainakaan siitä yhdestä someryhmästä ei löydy (nyt jo vuoden siellä ollut siis) ja arjessa kukaan ei tee aloitetta. Pitää olla varmaan niin rohkea, että meen johonkin isompaan deittiryhmään sitten. En tiedä, onko Uudellamaalla vapaita normaalihkoja miehiä juurikaan omassa ikäluokassani.
T. Ap
Koko maan kattava sinkkuryhmä kuulostaa hankalalta, sekavalta ja epätodennäköiseltä paikalta. Mieluummin joku paikallinen ryhmä, ja sitten on tietty deittipalstat - kokeilisin itse niitä. Esim. Tinder, OkCupid...
Olen tämän kirjoittajan kanssa vähän samoilla linjoilla, että kokoa ryhmä ihmisiä....mutta miten ja millainen niin sitä täytyisi oikeasti miettiä....esimerkiksi yhdessä. Tinderhän olisi pitänyt olla sellainen mutta ilmeisesti sielläkin meno on nyt muuttunut aika huonompaan suuntaan....millä saisin suhun yhteyden niin lähtisin oikeasti miettimään yhdessä miten saada sovellus tai ryhmä kasaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta mikä naisella on väärä pituus? Ihan mielenkiinnosta kysyisin.
Yli 165cm, paras on 160cm tai alle. Kropan mittasuhteet on lyhyillä naisilla parhaat, ja muodot korostuu kauniisti.
Noin sanoo 170-senttinen mies...
Terv. 175-senttinen nainen 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hm, 44-v ja vielä löytyy vientiä. Mikä taitä vaivaa jos ette nuorempina muka löydä?
Et ole liian ronkeli vaan esimerkiksi tunnet itsesi ja tasosi.
Nää ketjut on naisten vastine sille että joku hampaaton juoppo työtön itkee kun ei saa sitä instabeibiä joka harrastaa dubain matkailua vaan tarjolla on ainoastaan pubiruusuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.
Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.
En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.
Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...
Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.
Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.
Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.
Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.
Lycka till!
Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.
Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.
Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.
Se, että ei harrasta irtopanoja tai yhden illan juttuja, ei tarkoita sitä, että odotellaan viikkokausia ennen kuin voi harrastaa seksiä. Älä kärjistä ja vääristele. Moni menee aika nopeasti sänkyyn, vaikkei ikinä harrastaisi yhden illan juttuja. Ja se, jos ei ole kiinnostanut irtopanoista tai miehistä jotka vaikuttavat hakevan nimenomaan irtopanoja, ei tarkoita sitä, että pelkäisi seksiä tai omaisi moralistisen suhtautumisen seksiin.
Tuskin sinä nyt niinkään ajattelet, että vapautunut, liberaali ihminen harrastaa irtopanoja kenen tahansa kanssa? Joten miksi sitten toiseen suuntaan teet omituisia kärjistyksiä?
Tuo kuvio voi miehelle olla aivan hyvin irtopano. Siinä vain mennään nopeasti sänkyyn ja nimitetään sitä naisen mieliksi "säädöksi" tai "lyhyeksi suhteeksi". Menet naisen kanssa sänkyyn ja sanot, ettei tämä aiheuta jatkotoimenpiteitä. Hyvin simppeliä miehen näkökulmasta ainakin.
Ja juuri tästä syystä minä (eri) en harrasta seksiä lainkaan. Koska miehille ei ole mikään ongelma valehdella suut ja silmät täyteen, vain saadakseen kerran. Ja sitten naisia oinein neuvotaan että pane vaan mahdollisimman nopeasti, ja joku niistä rakastuu suhun. Ja paskat :D. Mulla on ysin kroppa ja kasin naama, ja niistä ei pääse nauttimaan yksikään mies. Ilmaiset juomat kyllä otan vastaan ;).
Ketään ei kiinnosta, vaikka et harrastaisi seksiä. Eikä sinulla tasan tarkkaan ole ysin kroppa ja kasin naama, tiedän sen jo tältä istumalta.
Joo sinähän sen tiedät 😂😂😂
Yksi vinkki elämään: nuo itkunauruhymiöt eivät tuo lauseisiin mitään lisävoimaa. Antavat vain epäkypsän vivahteen ja vievät kaiken huomion itse lauseelta. Täysin turha lisä muutoinkin kliseisen tönkköön toteamukseen.
Joo sinähän voit elämän neuvoja antaa 😂😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan."
Suomessa tämä on ongelma, koska miesten taso on todella matala, ns. 'itäinen'. Jotkut ratkaisevat asian muuttamalla ulkomaille. Nykyään tosin lapsen voi tehdä helposti laatuspermalla käymällä spermaklinikalla, miel. sekin ulkomailla. 🙄
Valitettavasti naiset ovat tasan samaa geeniperimää ja tasoa.
Lapset joudutte tosiaan tekemään yksin. Jos se auttaa teitä nukkumaan yönne niin voitte kertoa itsellenne että se johtuu halusta eikä pakosta.
Miesten saantiakin joudutte yleensä venaamaan sinne 70+ ikään jotta se Gambialainen rantapoika tarttuu kansalaisuuden toivossa täkyyn.
Vaikea sanoa. Ehkä alentamalla standardejasi. Mutta en usko että se on sen arvoista että rupeat melkein kenen tahansa halukkaan kanssa parisuhteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Ehkä alentamalla standardejasi. Mutta en usko että se on sen arvoista että rupeat melkein kenen tahansa halukkaan kanssa parisuhteeseen
Luulet että ap on mitenkään "kenen tahansa" yläpuolella.
Faktahan on että vain halukkaista pääsee valitsemaan. Jos luulee olevansa parempi kuin ne voi käydä noin kuten ap:lle ja muille ketjun ulìnaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm, 44-v ja vielä löytyy vientiä. Mikä taitä vaivaa jos ette nuorempina muka löydä?
Et ole liian ronkeli vaan esimerkiksi tunnet itsesi ja tasosi.
Nää ketjut on naisten vastine sille että joku hampaaton juoppo työtön itkee kun ei saa sitä instabeibiä joka harrastaa dubain matkailua vaan tarjolla on ainoastaan pubiruusuja.
Moi. Mä olen itkenyt (joskus vertauskuvallisesti, joskus kirjaimellisesti), kun en ole saanut ihan tavallista, normaalia perusmiestä. Lukuisia kertoja päätin, etten ihastu enää kehenkään koska se vaan rikkoisi mut. Niin siinä kävi kuitenkin monta kertaa, ihastuin niihin tavismiehiin, perusduunareihin. Ja sydän särkyi, kun en saanut tunteilleni vastakaikua. Nyt näyttää siltä, että olen viimein onnistunut - mua ei kiinnosta enää mikään. En väitä ettenkö olisi halunnut sitä parisuhdetta, tottakai halusin mutta se ei ollut vain minulle tarkoitettu. Joten en tule koskaan kokemaan sitä, koska YKSIKÄÄN mies ei ole ollut minusta kiinnostunut. Liekö sitten syynä se, että olen pubiruusuakin alhaisempi, en tiedä. Aina ei saa mitä haluaa, joillekin se ihan normaalin tavoittelu on kuu taivaalta, joillekin ne instabeibet/pojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm, 44-v ja vielä löytyy vientiä. Mikä taitä vaivaa jos ette nuorempina muka löydä?
Et ole liian ronkeli vaan esimerkiksi tunnet itsesi ja tasosi.
Nää ketjut on naisten vastine sille että joku hampaaton juoppo työtön itkee kun ei saa sitä instabeibiä joka harrastaa dubain matkailua vaan tarjolla on ainoastaan pubiruusuja.
Moi. Mä olen itkenyt (joskus vertauskuvallisesti, joskus kirjaimellisesti), kun en ole saanut ihan tavallista, normaalia perusmiestä. Lukuisia kertoja päätin, etten ihastu enää kehenkään koska se vaan rikkoisi mut. Niin siinä kävi kuitenkin monta kertaa, ihastuin niihin tavismiehiin, perusduunareihin. Ja sydän särkyi, kun en saanut tunteilleni vastakaikua. Nyt näyttää siltä, että olen viimein onnistunut - mua ei kiinnosta enää mikään. En väitä ettenkö olisi halunnut sitä parisuhdetta, tottakai halusin mutta se ei ollut vain minulle tarkoitettu. Joten en tule koskaan kokemaan sitä, koska YKSIKÄÄN mies ei ole ollut minusta kiinnostunut. Liekö sitten syynä se, että olen pubiruusuakin alhaisempi, en tiedä. Aina ei saa mitä haluaa, joillekin se ihan normaalin tavoittelu on kuu taivaalta, joillekin ne instabeibet/pojat.
Millainen on mielestäsi normaali perusmies? Mitä ulkonäöllisiä ja henkisiä ominaisuuksia ajattelet sellaisella olevan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm, 44-v ja vielä löytyy vientiä. Mikä taitä vaivaa jos ette nuorempina muka löydä?
Et ole liian ronkeli vaan esimerkiksi tunnet itsesi ja tasosi.
Nää ketjut on naisten vastine sille että joku hampaaton juoppo työtön itkee kun ei saa sitä instabeibiä joka harrastaa dubain matkailua vaan tarjolla on ainoastaan pubiruusuja.
Moi. Mä olen itkenyt (joskus vertauskuvallisesti, joskus kirjaimellisesti), kun en ole saanut ihan tavallista, normaalia perusmiestä. Lukuisia kertoja päätin, etten ihastu enää kehenkään koska se vaan rikkoisi mut. Niin siinä kävi kuitenkin monta kertaa, ihastuin niihin tavismiehiin, perusduunareihin. Ja sydän särkyi, kun en saanut tunteilleni vastakaikua. Nyt näyttää siltä, että olen viimein onnistunut - mua ei kiinnosta enää mikään. En väitä ettenkö olisi halunnut sitä parisuhdetta, tottakai halusin mutta se ei ollut vain minulle tarkoitettu. Joten en tule koskaan kokemaan sitä, koska YKSIKÄÄN mies ei ole ollut minusta kiinnostunut. Liekö sitten syynä se, että olen pubiruusuakin alhaisempi, en tiedä. Aina ei saa mitä haluaa, joillekin se ihan normaalin tavoittelu on kuu taivaalta, joillekin ne instabeibet/pojat.
Sanotaan nyt sama mitä sympaattiset palstamammat sanovat miehille:
Et vain ole riittävän hyvä, kehitä itseäsi ja hanki ulkomaalainen rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan."
Suomessa tämä on ongelma, koska miesten taso on todella matala, ns. 'itäinen'. Jotkut ratkaisevat asian muuttamalla ulkomaille. Nykyään tosin lapsen voi tehdä helposti laatuspermalla käymällä spermaklinikalla, miel. sekin ulkomailla. 🙄
Valitettavasti naiset ovat tasan samaa geeniperimää ja tasoa.
Lapset joudutte tosiaan tekemään yksin. Jos se auttaa teitä nukkumaan yönne niin voitte kertoa itsellenne että se johtuu halusta eikä pakosta.
Miesten saantiakin joudutte yleensä venaamaan sinne 70+ ikään jotta se Gambialainen rantapoika tarttuu kansalaisuuden toivossa täkyyn.
Ei ihan noinkaan. Mun perimä on eurooppalaista, enkä ole tuntenut itseäni suomalaiseksi edes nuorena. Ja niitä täkyjä oli ja on kyllä ihan muualla kuin Gambiassa. 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tunnen monta 35+ ihan kaunista ja menestyvää naista jotka ovat jumiutuneet etsimään sitä unelmiensa miestä, mutta sitä ei vaan koskaan tule vastaan."
Suomessa tämä on ongelma, koska miesten taso on todella matala, ns. 'itäinen'. Jotkut ratkaisevat asian muuttamalla ulkomaille. Nykyään tosin lapsen voi tehdä helposti laatuspermalla käymällä spermaklinikalla, miel. sekin ulkomailla. 🙄
Valitettavasti naiset ovat tasan samaa geeniperimää ja tasoa.
Lapset joudutte tosiaan tekemään yksin. Jos se auttaa teitä nukkumaan yönne niin voitte kertoa itsellenne että se johtuu halusta eikä pakosta.
Miesten saantiakin joudutte yleensä venaamaan sinne 70+ ikään jotta se Gambialainen rantapoika tarttuu kansalaisuuden toivossa täkyyn.
Ei ihan noinkaan. Mun perimä on eurooppalaista, enkä ole tuntenut itseäni suomalaiseksi edes nuorena. Ja niitä täkyjä oli ja on kyllä ihan muualla kuin Gambiassa. 😅
Leikitään näin jos se auttaa sut uneen iltaisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm, 44-v ja vielä löytyy vientiä. Mikä taitä vaivaa jos ette nuorempina muka löydä?
Et ole liian ronkeli vaan esimerkiksi tunnet itsesi ja tasosi.
Nää ketjut on naisten vastine sille että joku hampaaton juoppo työtön itkee kun ei saa sitä instabeibiä joka harrastaa dubain matkailua vaan tarjolla on ainoastaan pubiruusuja.
Moi. Mä olen itkenyt (joskus vertauskuvallisesti, joskus kirjaimellisesti), kun en ole saanut ihan tavallista, normaalia perusmiestä. Lukuisia kertoja päätin, etten ihastu enää kehenkään koska se vaan rikkoisi mut. Niin siinä kävi kuitenkin monta kertaa, ihastuin niihin tavismiehiin, perusduunareihin. Ja sydän särkyi, kun en saanut tunteilleni vastakaikua. Nyt näyttää siltä, että olen viimein onnistunut - mua ei kiinnosta enää mikään. En väitä ettenkö olisi halunnut sitä parisuhdetta, tottakai halusin mutta se ei ollut vain minulle tarkoitettu. Joten en tule koskaan kokemaan sitä, koska YKSIKÄÄN mies ei ole ollut minusta kiinnostunut. Liekö sitten syynä se, että olen pubiruusuakin alhaisempi, en tiedä. Aina ei saa mitä haluaa, joillekin se ihan normaalin tavoittelu on kuu taivaalta, joillekin ne instabeibet/pojat.
Sanotaan nyt sama mitä sympaattiset palstamammat sanovat miehille:
Et vain ole riittävän hyvä, kehitä itseäsi ja hanki ulkomaalainen rahalla.
Siis mitä? Sehän just sanoi, että on lopulta menettänyt kiinnostuksen miehiin ja suhteisiin, joten miksi vaivautua kehittämään itseään miesten vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm, 44-v ja vielä löytyy vientiä. Mikä taitä vaivaa jos ette nuorempina muka löydä?
Et ole liian ronkeli vaan esimerkiksi tunnet itsesi ja tasosi.
Nää ketjut on naisten vastine sille että joku hampaaton juoppo työtön itkee kun ei saa sitä instabeibiä joka harrastaa dubain matkailua vaan tarjolla on ainoastaan pubiruusuja.
Moi. Mä olen itkenyt (joskus vertauskuvallisesti, joskus kirjaimellisesti), kun en ole saanut ihan tavallista, normaalia perusmiestä. Lukuisia kertoja päätin, etten ihastu enää kehenkään koska se vaan rikkoisi mut. Niin siinä kävi kuitenkin monta kertaa, ihastuin niihin tavismiehiin, perusduunareihin. Ja sydän särkyi, kun en saanut tunteilleni vastakaikua. Nyt näyttää siltä, että olen viimein onnistunut - mua ei kiinnosta enää mikään. En väitä ettenkö olisi halunnut sitä parisuhdetta, tottakai halusin mutta se ei ollut vain minulle tarkoitettu. Joten en tule koskaan kokemaan sitä, koska YKSIKÄÄN mies ei ole ollut minusta kiinnostunut. Liekö sitten syynä se, että olen pubiruusuakin alhaisempi, en tiedä. Aina ei saa mitä haluaa, joillekin se ihan normaalin tavoittelu on kuu taivaalta, joillekin ne instabeibet/pojat.
Sanotaan nyt sama mitä sympaattiset palstamammat sanovat miehille:
Et vain ole riittävän hyvä, kehitä itseäsi ja hanki ulkomaalainen rahalla.
Kultapieni, mä kerroin sen jo omassa viestissäni että en ole riittävän hyvä. Oliko sulla siis jotain uutta annettavaa tähän keskusteluun? Miksi minun pitäisi ostaa mies? Haluanko minä sellaista?
Alue: Aihe vapaa
Vähän paha toisaalta laittaa samaan tilastoon kaikki maat riippumatta siitä, kuinka luotettava poliisi kunkin maan poliisi on, mitkä asiat kussakin maassa on kriminalisoitu väkivallaksi, kuinka suuri kynnys on ilmoittaa asiasta poliisille jne. Ei ole tarkoitus vähätellä suomalaisten väkivaltarikoksia, mutta tällaisiin tilastoihin kannattaa suhtautua vähän kriittisesti. se, mikä meillä luokitellaan perheväkivallaksi, voi muualla olla jopa "normaalia" - tai ainakaan kaikissa maissa siitä ei mentäisi poliisin puheille.