Miten ihmeessä 35+ nainen voi saada vielä kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Senioritalosta, palvelutalosta tai niinkuin ennen sanottiin vanhainkodista?

Sieltäkö 35+v. miehetkin ettii kumppaneita? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tavallistakin tavallisemman näköinen nainen ja ollut sitä aina. Ainoat ehdokkaat 40 täytettyäni ovat olleet minua nuoremmat miehet ja  vieläpä hyvännäköiset. Yksikin oli niin komea, että ensimmäistä kertaa ohi ajaessani, piti kääntyä taaksepäin katsomaan. Yllätys oli melkoinen, kun pääsin uudessa työssä työpisteelle, komistus olikin työparinani. Kaikki suhteet ovat alkaneet joko harrastuksen tai työn parista. Yleensä ensimmäinen yhdistävä tekijä on ollut huumorintaju. Minä en usko tinderiin tai  muihin vastaaviin - minulla yhteinen kemia löytyy ajan myötä.

Kaikki suhteet? Onko sulla siis paljon suhteita takana, sellasii pätkäsuhteita? Kyllähän sellasii löytää ihan kuka tahansa. Tässä olikin ongelma se, että kumppania ei löydy pitkään suhteeseen, tai jopa elämänmittaiseen sitoutumiseen. Ihmiset kärsii tästä pikaruokakulttuurin omaisesta deittailukulttuurista, miehetkin, vaikka eivät sitä myönnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun naiset valittavat, etteivät löydä miestä, niin se tuntuu absurdilta. Eikä siihen voi olla kovin monia syitä. Seuraavat ehkä:

1. Et ole missään. Et etsi oikeasti seuraa netistä, etkä erityisesti ulkomaailmasta. Et ylipäätään liiku ulkona ja alkoholin käyttö on vähäistä.

2. Et ole riittävän kaunis. Ne miehet, joita tavoittelet todennäköisesti nettiapplikaatioiden kautta, ovat liian hyviä ja urheilullisia. Et välttämättä tunne muihin vetoa, joten sitten oma ulkonäön kohentaminen on ratkaisu.

3. Olet liian estynyt seksuaalisesti. Yrität enemmän etsiä kaveria, kuin seksuaaliseen suhteeseen kumppania. Tämä on yksi yleisimmistä naisten ongelmista deittirintamalla.

4. En ihan oikeasti keksi enempää...

1. Olen ehtinyt olla tyrkyllä monenlaisessa paikassa vuosien varrella. Edelleen on vilkas sosiaalinen elämä ja profiili netissä.

2. Olen hoikka, urheilullinen ja perusnätti. Etsin hoikkaa, urheilullista ja peruskomeaa miestä. Liian komeat ja liian rumat ohitan.

3. En ole, tosin kevytsuhteet eivät ole mun juttu enkä aio itseäni niihin pakottaa miestä miellyttääkseni.

Valehtelet itsellesi, todennäköisesti kohdan kaksi (2) ensimmäisessä lauseessa.

No, turhaan netissä mitään kommentoin, kun ainahan trollit syyttää valehtelijaksi. Mutta olen 165/57, harrastan jonkinlaista liikuntaa 5-7 päivänä viikossa (1-2h kävelyä, 30 min juoksua, 45 min painoilla, 60 min kuntopyörällä... mitä milloinkin). Kauneus on toki katsojan silmässä mutta kasvoissani ei ole suuria vikoja, epämuodostumia, ihoni on hyvä, kasvoni ovat normaalin symmetriset (eivät täysin, mutta ei kehitysvirheitä tai onnettomuuksia). Hampaani ovat suorat, eivät vitivalkoiset, mutta eivät todellakaan keltaisetkaan. Hiukset pitkät, hoidetut. En käytä räikeää meikkiä, ei ole tatuointeja tai lävistyksiä (jotka kuulemma monia ärsyttävät). Olen lähes täysin tyytyväinen ulkonäkööni. 

Mikään näistä ominaisuuksista ei kuitenkaan millään tavalla takaa, että joku kiinnostuisi minusta ja haluaisi kanssani parisuhteeseen. On täysin turhaa väittää, että kaikille naisille on aina tunkua oven takana, kun se yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Sitten teet jotain perusteellisen väärin. Kaikille naisille ei ole tunkua oven takana, mutta kaikille kauniille naisille on. Ikä ei ole mikään syy, ettei olisi. Minkä itse ajattelet olevan suurin syy sille, että miestä ei ole löytynyt? Ei, syy ei ole peilikuvan ulkopuolella, vaan joku sinun toiminnassasi on pielessä.

Naulan kantaan. Vauva palstalla aina välillä ilmestyy näitä naisia jotka kuvailevat itseään urheilulliseksi ja kauniiksi, mutta kuulemma miehet eivät heistä kiinnostu.

Uskallan väittää että tällaisia naisia on olemassa vain vauva palstan fiktiossa, todellisessa elämässä heitä ei ole. Olen kohta 40v, enkä ole koskaan, missään, ikinä nähnyt kaunista naista, jolla olisi ongelmana se että miehet eivät hänestä kiinnostu. En koskaan.

Kyllä meitä on. Ja huom. tuo kirjoittaja kuvaili itseään perusnätiksi, ei kauniiksi. Missään en nähnyt mainintaa että olisi miss universum. Me tavallisen nätit olemme usein aivan näkymättömiä.

Itse tunnen sitä paitsi myös yhden todella kauniin, yksinäinen hänkin. Aivan turha täällä on tehdä tällaisia yleistyksiä kun ette te jokaisen naisen elämää tunne. 

Itseäkin kaverit (miehet ja naiset) ovat kehuneet vahvaksi seiskaksi, laittautuneena jopa kasiksi. Eli olen keskiverto tavallinen mies,joka ei katseita kerää mutta ei isoja vikojakaan. Ainut ongelmani ovat 168cm pituus ja ohenevat etuhiukset. Itselläni on naiskaveri joka vastaa omaa tasoani aka minä naisversiona; lyhyt, ujo,silmälasit, puoli pitkät vaaleat hiukset ja hennon laiha. Yleensä pukeutuu huppareihin ja neuleisiin, baarissakaan ei käytä korkokenkiä. Perus naapurintyttö, joka sulautuu tapettiin kauniimpien naisten läsnäollessa.

Yhdessä vaiheessa likka oli kiinnostunu musta itsekin, mutta jarrutteli selvästi omaa toimintaansa. Kun kaveri kysyi tästä, hän kertoi Jonin (muutettu) olevan kiva, mutta ei ihan hänen tasonansa.:D ja kuitenkin valitti, kuinka naiskavereita isketään baarissa ja itse jää ilman huomiota. Kuitenkin häntäkin tultiin ajoittain iskemään, mutta antoi kaikille pakit ja Tinderiä manasi kun "oman tasoset "ei anna mätsiä. Että kyllä tavallisille naisille löytyy ottajia,mutta yleensä ne on tavallisia aka vähän viallisia miehiä (lyhyitä, kaljuuntuvia, nörttejä, hönöjä).

Nii-i. Naiset on yhtä pinnallisia kuin miehet. Kuvailemasi nainen on kuin lähes kaikki miespuoliset kaverini: tosi nirsoja, vaikka varaa ei olisi.

Miten niin ei olisi varaa? Mitä tapahtuu, jos ei halua suhteeseen jonkun ihmisen kanssa? Käsittääkseni henkilön elämä jatkuu ennallaan. Miksi ei olisi varaa valita tätä vaihtoehtoa? Mahdollisesti joskus myöhemmin löytää kiinnostavamman ihmisen kumppanikseen - tai sitten ei. Mutta valinnan mahdollisuus on ihmisellä aina. Kieltäytyä saa, jos ei nappaa.

Juuri näin. Kornia siitä nirsoudesta tulee siinä vaiheessa, kun aletaan valittamaan kumppaninpuutettaan mikä on itse aiheutettua. Mulla on sellaisia miespuolisia kavereita jotka kilpaa ihmettelevät ja valittavat kun joku tosi nätti tyttö ei kiinnostu takaisinpäin. Nää jäbät ei ole itse mitään komistuksii, vaan ihan tavallisii tyyppejä. Tavisnaiset ei kuitenkaan oikeen innosta heitä. 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun voit todistaa luotettavasti ja uskottavasti, että ei ole mahdollisuutta "saada" yllätys kakaroita, ja olet normaalipainossa sekä ihan mukiin menevän näköinen. Puhumattakaan että ei ole MT-ongelmia, kuten esim. värjättyä ja nyrhittyä kananpersetukkaa tai vastaavia. Sitten on ihan ok mahdollisuudet.

Voit ihan itse itsellesi todistaa, että yllätystenavia ei ole tulossa käymällä vasektomiassa.

Ja mistä hiton syystä alkaisin tekemään itselleni peruttamattomia toimenpiteitä naisten takia????

Nyt on kyllä tällä naaraksella pikkuisen turhat rajut leijumiset omalla erinomaisuudellaan ja tarpeellisuudellaan :D Että itseni alkaisin "tuhoamaan" peruttamattomasti jonkun kävelevän värkkitelineen vuoksi????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tavallistakin tavallisemman näköinen nainen ja ollut sitä aina. Ainoat ehdokkaat 40 täytettyäni ovat olleet minua nuoremmat miehet ja  vieläpä hyvännäköiset. Yksikin oli niin komea, että ensimmäistä kertaa ohi ajaessani, piti kääntyä taaksepäin katsomaan. Yllätys oli melkoinen, kun pääsin uudessa työssä työpisteelle, komistus olikin työparinani. Kaikki suhteet ovat alkaneet joko harrastuksen tai työn parista. Yleensä ensimmäinen yhdistävä tekijä on ollut huumorintaju. Minä en usko tinderiin tai  muihin vastaaviin - minulla yhteinen kemia löytyy ajan myötä.

Kaikki suhteet? Onko sulla siis paljon suhteita takana, sellasii pätkäsuhteita? Kyllähän sellasii löytää ihan kuka tahansa. Tässä olikin ongelma se, että kumppania ei löydy pitkään suhteeseen, tai jopa elämänmittaiseen sitoutumiseen. Ihmiset kärsii tästä pikaruokakulttuurin omaisesta deittailukulttuurista, miehetkin, vaikka eivät sitä myönnä.

Ei löydä kuka tahansa. Vakuutan, että jos kysyt valtaosalta miehistä, niin on hyvin vaikeaa löytää juuri tuollaista suhdetta, koska kysyntää on. On ihan loogista, ettei kumppaneita löydy elämän mittaiseen sitoutumiseen, koska kuka itsensä tunteva mies haluaa loppuelämän monogamisen parisuhteen? Voiko mikään maistua niin pahvilta?

Tuon 40-kympin pyykin jälkeen 3 - ensimmäinen oli tuo komistus, mutta oli viitisen vuotta nuorempi ja lapseton niin minä lopetin suhteen, kun en enää halunnut lapsia ja minusta hän ansaitsi sen mahdollisuuden. Seuraava suhde ei toiminutkaan sitten enää etäsuhteena ja kummallakaan ei ollut mahdollisuutta muuttaa - kolmisen vuotta kesti se ja nykyinen on kahdeksan vuoden mittainen, nytkin on ikäeroa, mutta ei enää haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun voit todistaa luotettavasti ja uskottavasti, että ei ole mahdollisuutta "saada" yllätys kakaroita, ja olet normaalipainossa sekä ihan mukiin menevän näköinen. Puhumattakaan että ei ole MT-ongelmia, kuten esim. värjättyä ja nyrhittyä kananpersetukkaa tai vastaavia. Sitten on ihan ok mahdollisuudet.

Voit ihan itse itsellesi todistaa, että yllätystenavia ei ole tulossa käymällä vasektomiassa.

Ja mistä hiton syystä alkaisin tekemään itselleni peruttamattomia toimenpiteitä naisten takia????

Nyt on kyllä tällä naaraksella pikkuisen turhat rajut leijumiset omalla erinomaisuudellaan ja tarpeellisuudellaan :D Että itseni alkaisin "tuhoamaan" peruttamattomasti jonkun kävelevän värkkitelineen vuoksi????

Miks miehet ei voi ottaa vastuuta omista elämistään? Jos mies ehdottomasti ei halua lapsia, niin se on miehen vastuulla ettei näin pääse käymään. Et voi sysätä sitä vastuuta pelkästään naiselle. Jos pelkää lehtolapsia, niin ei kannata harrastaa seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa ollenkaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun naiset valittavat, etteivät löydä miestä, niin se tuntuu absurdilta. Eikä siihen voi olla kovin monia syitä. Seuraavat ehkä:

1. Et ole missään. Et etsi oikeasti seuraa netistä, etkä erityisesti ulkomaailmasta. Et ylipäätään liiku ulkona ja alkoholin käyttö on vähäistä.

2. Et ole riittävän kaunis. Ne miehet, joita tavoittelet todennäköisesti nettiapplikaatioiden kautta, ovat liian hyviä ja urheilullisia. Et välttämättä tunne muihin vetoa, joten sitten oma ulkonäön kohentaminen on ratkaisu.

3. Olet liian estynyt seksuaalisesti. Yrität enemmän etsiä kaveria, kuin seksuaaliseen suhteeseen kumppania. Tämä on yksi yleisimmistä naisten ongelmista deittirintamalla.

4. En ihan oikeasti keksi enempää...

1. Olen ehtinyt olla tyrkyllä monenlaisessa paikassa vuosien varrella. Edelleen on vilkas sosiaalinen elämä ja profiili netissä.

2. Olen hoikka, urheilullinen ja perusnätti. Etsin hoikkaa, urheilullista ja peruskomeaa miestä. Liian komeat ja liian rumat ohitan.

3. En ole, tosin kevytsuhteet eivät ole mun juttu enkä aio itseäni niihin pakottaa miestä miellyttääkseni.

Valehtelet itsellesi, todennäköisesti kohdan kaksi (2) ensimmäisessä lauseessa.

No, turhaan netissä mitään kommentoin, kun ainahan trollit syyttää valehtelijaksi. Mutta olen 165/57, harrastan jonkinlaista liikuntaa 5-7 päivänä viikossa (1-2h kävelyä, 30 min juoksua, 45 min painoilla, 60 min kuntopyörällä... mitä milloinkin). Kauneus on toki katsojan silmässä mutta kasvoissani ei ole suuria vikoja, epämuodostumia, ihoni on hyvä, kasvoni ovat normaalin symmetriset (eivät täysin, mutta ei kehitysvirheitä tai onnettomuuksia). Hampaani ovat suorat, eivät vitivalkoiset, mutta eivät todellakaan keltaisetkaan. Hiukset pitkät, hoidetut. En käytä räikeää meikkiä, ei ole tatuointeja tai lävistyksiä (jotka kuulemma monia ärsyttävät). Olen lähes täysin tyytyväinen ulkonäkööni. 

Mikään näistä ominaisuuksista ei kuitenkaan millään tavalla takaa, että joku kiinnostuisi minusta ja haluaisi kanssani parisuhteeseen. On täysin turhaa väittää, että kaikille naisille on aina tunkua oven takana, kun se yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Sitten teet jotain perusteellisen väärin. Kaikille naisille ei ole tunkua oven takana, mutta kaikille kauniille naisille on. Ikä ei ole mikään syy, ettei olisi. Minkä itse ajattelet olevan suurin syy sille, että miestä ei ole löytynyt? Ei, syy ei ole peilikuvan ulkopuolella, vaan joku sinun toiminnassasi on pielessä.

Naulan kantaan. Vauva palstalla aina välillä ilmestyy näitä naisia jotka kuvailevat itseään urheilulliseksi ja kauniiksi, mutta kuulemma miehet eivät heistä kiinnostu.

Uskallan väittää että tällaisia naisia on olemassa vain vauva palstan fiktiossa, todellisessa elämässä heitä ei ole. Olen kohta 40v, enkä ole koskaan, missään, ikinä nähnyt kaunista naista, jolla olisi ongelmana se että miehet eivät hänestä kiinnostu. En koskaan.

Kyllä meitä on. Ja huom. tuo kirjoittaja kuvaili itseään perusnätiksi, ei kauniiksi. Missään en nähnyt mainintaa että olisi miss universum. Me tavallisen nätit olemme usein aivan näkymättömiä.

Itse tunnen sitä paitsi myös yhden todella kauniin, yksinäinen hänkin. Aivan turha täällä on tehdä tällaisia yleistyksiä kun ette te jokaisen naisen elämää tunne. 

Itseäkin kaverit (miehet ja naiset) ovat kehuneet vahvaksi seiskaksi, laittautuneena jopa kasiksi. Eli olen keskiverto tavallinen mies,joka ei katseita kerää mutta ei isoja vikojakaan. Ainut ongelmani ovat 168cm pituus ja ohenevat etuhiukset. Itselläni on naiskaveri joka vastaa omaa tasoani aka minä naisversiona; lyhyt, ujo,silmälasit, puoli pitkät vaaleat hiukset ja hennon laiha. Yleensä pukeutuu huppareihin ja neuleisiin, baarissakaan ei käytä korkokenkiä. Perus naapurintyttö, joka sulautuu tapettiin kauniimpien naisten läsnäollessa.

Yhdessä vaiheessa likka oli kiinnostunu musta itsekin, mutta jarrutteli selvästi omaa toimintaansa. Kun kaveri kysyi tästä, hän kertoi Jonin (muutettu) olevan kiva, mutta ei ihan hänen tasonansa.:D ja kuitenkin valitti, kuinka naiskavereita isketään baarissa ja itse jää ilman huomiota. Kuitenkin häntäkin tultiin ajoittain iskemään, mutta antoi kaikille pakit ja Tinderiä manasi kun "oman tasoset "ei anna mätsiä. Että kyllä tavallisille naisille löytyy ottajia,mutta yleensä ne on tavallisia aka vähän viallisia miehiä (lyhyitä, kaljuuntuvia, nörttejä, hönöjä).

Nii-i. Naiset on yhtä pinnallisia kuin miehet. Kuvailemasi nainen on kuin lähes kaikki miespuoliset kaverini: tosi nirsoja, vaikka varaa ei olisi.

Miten niin ei olisi varaa? Mitä tapahtuu, jos ei halua suhteeseen jonkun ihmisen kanssa? Käsittääkseni henkilön elämä jatkuu ennallaan. Miksi ei olisi varaa valita tätä vaihtoehtoa? Mahdollisesti joskus myöhemmin löytää kiinnostavamman ihmisen kumppanikseen - tai sitten ei. Mutta valinnan mahdollisuus on ihmisellä aina. Kieltäytyä saa, jos ei nappaa.

Juuri näin. Kornia siitä nirsoudesta tulee siinä vaiheessa, kun aletaan valittamaan kumppaninpuutettaan mikä on itse aiheutettua. Mulla on sellaisia miespuolisia kavereita jotka kilpaa ihmettelevät ja valittavat kun joku tosi nätti tyttö ei kiinnostu takaisinpäin. Nää jäbät ei ole itse mitään komistuksii, vaan ihan tavallisii tyyppejä. Tavisnaiset ei kuitenkaan oikeen innosta heitä. 🤷‍♀️

Kukaan mies ei voi yltää omalla ulkonäöllään naisen tasolle. Ihan turha on edes verrata, että: "naiset ovat niin kauniita ja miehet itse ovat tavallisia". Miehet ovat aina tavallisia verrattuna kauniiseen naiseen. Jos jokainen maailman kaunis nainen odottaisi "edes" seksikumppaniksi yhtä komeaa miestä, kuin itse on kaunis, niin vähiin jäisi yhdynnät heillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tavallistakin tavallisemman näköinen nainen ja ollut sitä aina. Ainoat ehdokkaat 40 täytettyäni ovat olleet minua nuoremmat miehet ja  vieläpä hyvännäköiset. Yksikin oli niin komea, että ensimmäistä kertaa ohi ajaessani, piti kääntyä taaksepäin katsomaan. Yllätys oli melkoinen, kun pääsin uudessa työssä työpisteelle, komistus olikin työparinani. Kaikki suhteet ovat alkaneet joko harrastuksen tai työn parista. Yleensä ensimmäinen yhdistävä tekijä on ollut huumorintaju. Minä en usko tinderiin tai  muihin vastaaviin - minulla yhteinen kemia löytyy ajan myötä.

Kaikki suhteet? Onko sulla siis paljon suhteita takana, sellasii pätkäsuhteita? Kyllähän sellasii löytää ihan kuka tahansa. Tässä olikin ongelma se, että kumppania ei löydy pitkään suhteeseen, tai jopa elämänmittaiseen sitoutumiseen. Ihmiset kärsii tästä pikaruokakulttuurin omaisesta deittailukulttuurista, miehetkin, vaikka eivät sitä myönnä.

Ei löydä kuka tahansa. Vakuutan, että jos kysyt valtaosalta miehistä, niin on hyvin vaikeaa löytää juuri tuollaista suhdetta, koska kysyntää on. On ihan loogista, ettei kumppaneita löydy elämän mittaiseen sitoutumiseen, koska kuka itsensä tunteva mies haluaa loppuelämän monogamisen parisuhteen? Voiko mikään maistua niin pahvilta?

Puhuinkin naisista. Palstamiehet nyt meneekin automaattiseen diskaukseen, paskan asenteen kun haistaa kilometrien päähän.

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Vierailija kirjoitti:

Eka treffeillä kunnon poskeenotto ja nielet lastin. Se on tosi rakkautta.

Toimiiko toisinkinpäin? 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ei löydy?

Tuota ikäluokkaa edustavia sinkkumiehiä on Suomessa varmaan keskisuuren kaupungin verran.

Iso osa heistä haluaisi parisuhteeseen. Valinnanvaraakin pitäisi olla, jopa runsaasti.

Ainakaan siitä yhdestä someryhmästä ei löydy (nyt jo vuoden siellä ollut siis) ja arjessa kukaan ei tee aloitetta. Pitää olla varmaan niin rohkea, että meen johonkin isompaan deittiryhmään sitten. En tiedä, onko Uudellamaalla vapaita normaalihkoja miehiä juurikaan omassa ikäluokassani.

T. Ap

Kannattaisiko harkita että tekee niitä aloitteita myös itse. Muutenkaan en huolisi naista joka ei näe tuollaisessa asiassa vikaa omassa toiminnassaan. Eletään tasa-arvoisessa maailmassa, missä ne naisetkin voi kantaa vastuuta omasta pariutumisestaan, muutenkin kuin odottamalla sitä prinssiä. Pakit tosin saattavat sattua, mutta varmasti kestät ne kuin mies.

Tämä neuvo miehelle olisi kerännyt yläpeukut. Naiselle ei näin saa sanoa tasa-arvon aikakaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

Miehet haluaa tinderissä vain yhden illan suhteita.

Miksi miehet ei voi muuttaa sinne, missä on enemmän naisia?

Miehet eivät nyt ulìse naisettomuuttaan. Tuo on muutenkin klassikko. Nainen makaa sohvalla haukkuen huonoa miestarjontaa ja vaatii miehiä kehittämään itseään jotte ne olisivat hänelle kelvollisia. Ei tule sitten mieleen että ne miehet jotka kelpaavat hänelle saavat varmasti paremmankin naisen.

Ja miehet joita naiset matchaavat saa Tinderistä mitä haluavat joten onko se miesten syy että ko. appsi on mitä on?

Miehet eivät ulise naisettomuuttaan, hyvä vitsi.

Ketju ei käsittele miestä joka ei saa pildeä eli näin se on, miehet eivät nyt ulise naisettomuuttaan joten miettikää ihan keskenänne miten nainen voi parantaa markkina-arvoaan ilman miesten kehittämistä naisen vaatimusten mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tavallistakin tavallisemman näköinen nainen ja ollut sitä aina. Ainoat ehdokkaat 40 täytettyäni ovat olleet minua nuoremmat miehet ja  vieläpä hyvännäköiset. Yksikin oli niin komea, että ensimmäistä kertaa ohi ajaessani, piti kääntyä taaksepäin katsomaan. Yllätys oli melkoinen, kun pääsin uudessa työssä työpisteelle, komistus olikin työparinani. Kaikki suhteet ovat alkaneet joko harrastuksen tai työn parista. Yleensä ensimmäinen yhdistävä tekijä on ollut huumorintaju. Minä en usko tinderiin tai  muihin vastaaviin - minulla yhteinen kemia löytyy ajan myötä.

Kaikki suhteet? Onko sulla siis paljon suhteita takana, sellasii pätkäsuhteita? Kyllähän sellasii löytää ihan kuka tahansa. Tässä olikin ongelma se, että kumppania ei löydy pitkään suhteeseen, tai jopa elämänmittaiseen sitoutumiseen. Ihmiset kärsii tästä pikaruokakulttuurin omaisesta deittailukulttuurista, miehetkin, vaikka eivät sitä myönnä.

Ei löydä kuka tahansa. Vakuutan, että jos kysyt valtaosalta miehistä, niin on hyvin vaikeaa löytää juuri tuollaista suhdetta, koska kysyntää on. On ihan loogista, ettei kumppaneita löydy elämän mittaiseen sitoutumiseen, koska kuka itsensä tunteva mies haluaa loppuelämän monogamisen parisuhteen? Voiko mikään maistua niin pahvilta?

Puhuinkin naisista. Palstamiehet nyt meneekin automaattiseen diskaukseen, paskan asenteen kun haistaa kilometrien päähän.

Kummasti päädytte parisuhteeseen niiden väkivaltaisten sekopäiden kanssa mutta ehkä se on vain tutka vailla kalibrointia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Lapsettomaksi jääminen on aika raju myönnytys minusta... Itse en ainakaan ap:lle suosittele sellaista ensisijaisena ratkaisuna. Mieluummin lapsi yksin kuin suhde, joka edellyttäisi lapsitoiveesta luopumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun voit todistaa luotettavasti ja uskottavasti, että ei ole mahdollisuutta "saada" yllätys kakaroita, ja olet normaalipainossa sekä ihan mukiin menevän näköinen. Puhumattakaan että ei ole MT-ongelmia, kuten esim. värjättyä ja nyrhittyä kananpersetukkaa tai vastaavia. Sitten on ihan ok mahdollisuudet.

Voit ihan itse itsellesi todistaa, että yllätystenavia ei ole tulossa käymällä vasektomiassa.

Ja mistä hiton syystä alkaisin tekemään itselleni peruttamattomia toimenpiteitä naisten takia????

Nyt on kyllä tällä naaraksella pikkuisen turhat rajut leijumiset omalla erinomaisuudellaan ja tarpeellisuudellaan :D Että itseni alkaisin "tuhoamaan" peruttamattomasti jonkun kävelevän värkkitelineen vuoksi????

Sinuahan nimenomaan se värkki kiinnostaa kun pitää päästä panemaan vaikka lapsia ei saa tulla :D. Tietoisku: ihan joka kerta yhdyntää sisältävän heteroseksin harrastamisessa on riski raskaudesta, ellei vähintään toisen henkilön ole sairauden tai niiden kirurgisten toimenpiteiden vuoksi ole fyysiesti mahdotonta saada lasta alkuun.

Mikä siis on se naiselta vaadittava todiste että hän ei voi vahingossa tulla raskaaksi? Ainakaan kirurginen toimenpide se ei voi olla koska itsekään et ole valmis siihen. Ehkäisy taas voi aina pettää ja hormonaalinen ehkäisy voi sitä paitsi aiheuttaa myös peruuttamattomia haittoja naiselle (esim. halvaus veritulpasta) eli tokikaan et sitäkään vaadi. Eli... Etsit synnynnäisen vian vuoksi lapsetonta naista? Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Olen eri, mutta kysyn nyt tarkennusta - onko ketjussa miesten ajatus siis se, että suhdetta pitäisi etsiä yhden yön juttujen kautta, ja ne, jotka eivät sitä halua, ovat jotenkin vajavaisia ihmisiä? Sinäkin kutsut keijukaistarinaksi sitä, jos ei halua irtopanoja kymmenien miesten kanssa.

Ei miesten, vaan minun. Mielipiteeni perustuu havaintoihin siitä, millaiset naiset tuntuvat löytävän aina uuden kumppanin silloin, kun he sitä vaan haluavat. Nimenomaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. En tiedä, kuinka montaa monogamista paria on yhdistänyt sellainen alku, missä viikosta toiseen odotellaan suudelmaa ja seksin harrastamista. AP:n ongelma on se, mikä niin hirvittävän monella naisella Suomessa on: pelko harrastaa seksiä luterilaisen historian takia. Ajatellaan, että seksin harrastaminen tekee lutkaksi. Ymmärrän tuon huolen täysin, en kiistä sitä. Itse olen seurustellut elämässäni (34 v. mies) neljä kertaa tosissani. Valitettavasti uskollisessa monogamisessa suhteessa. Jokainen suhde alkoi sillä, että minä kuvittelin harrastavani vain fwb-meiningillä seksiä. Aika nopeasti huomasin, että suhde on syventynyt ihan eri tasolle, eikä fwb-suhde olisi tullut mieleenikään enää. Ilman tuota kevyttä alkua parisuhteeni (kaikki hyviä) olisivat jääneet tapahtumatta kokonaan. Olen ollut hyvä mies ja minulla on ollut vain hyviä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pariuduin viimeksi 33- vuotiaana. Ihan helppoa ainakin silloin oli löytää mies: nettiin ilmoitus ja tunkuun asti oli jonoa, vaikka en ole mikään Miss Suomi.

Avain menestykseen oli: aito kuvaus, joka keskittyi tapoihini, mieltymyksiini ja harrastuksiini (kertoen minusta, eikä siitä mitä haluan/en halua miehestä), sekä hyvä tuore kuva, josta näkyi enemmänkin kuin pelkkä naama. Etuni oli ilmeisesti se, että satuin olemaan normaalipainoinen ja jopa hieman urheilullisen puolella. Lapsettomuus oli suorastaan valttikortti.

En rajoittanut mitään, mies sai olla pitkä tai pätkä, kunhan piti huolta itsestään. Se oli ainoa ehtoni miehen ulkonäön suhteen, etten ottaisi missään tapauksessa sohvamatoa. Silmän- ja hiusten värillä tai hiusten määrällä ei ollut väliä minulle, kunhan mies osasi puhua, lukea, laskea ja kirjoittaa, joten en asettanut koulutus- tai ammattivaatimuksia. Vaadin vain, että miehen tuli olla työssä tai opiskelija.

Oli pitkää, pätkää, kaljua, tummaa, vaaleaa, komeaa, rumaa, tavallista tallukkaa, salihirmua, varattua, toisella kierroksella olevaa, melkein eläkeikäistä. Oli akateemikkoja ja duunareita, opiskelijoita -ja oli siellä joukossa yksi työtön muusikkokin, joka livahti mukaan pikku valeella...

Mikäs siinä, kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja koin pari hämmentävääkin tapausta. Selvisin kuitenkin hengissä ja järjissäni.

Ainoa huono puoli oli, että suurin osa vapaista ikäisistäni tai +-5 vuotta eivät halunneet lapsia, eikä niiden harvojen lapsia haluavien kanssa löytynyt yhteistä säveltä. Jouduin siis tekemään valinnan, että jäisin mieluummin lapsettomaksi kuin kumppanittomaksi.

Varaudu siis siihen, että saatat joutua saman valinnan eteen. Varaudu myös siihen, että joudut kohtaamaan täysin sivistymättömiä uleja ja jopa palvelusten ostoa yrittäviä. Niistä vain kävelet kylmästi ohi ja unohdat yksityiskohdat.

Hyvä mies löytyi minulle noin 8 kk hakemisen jälkeen - ja hänen kanssaan olen elämää ja maailmaa katsellut siitä lähtien, kohta kymmenen vuotta. Vaikuttaisi siltä, että haluamme viettää yhdessä myös keski-iän kriisimme ja villityksemme.

Lycka till!

Tämä tuntuu olevan aloittajan ongelma, ettei hän halua tavata noin montaa miestä. Hän haluaa löytää yhden, joka hyppää suoraan suhteeseen. Sinäkin luettelit niin valtavan määrän eri miestyypin edustajia, eli olet kairannut varmasti heistäkin fyysisesti kymmeniä. Tähän ap ei suostu, koska uskoo keijukaistarinoihin.

Noo, aloittajan pitää pussata monta sammakkoa, ennen kuin löytyy prinssi, ellei hän satu olemaan satumainen kaunotar, joka voi vain valita mieleisensä. Jos ei sitä tiedosta niin sitten täytyy varautua myös jäämään yksin.

Ihan siltä varalta, että ymmärsin "kairaamisen" väärin, tahdon vielä lisätä, että tapasin tuon kahdeksan kuukauden aikana ainakin 40 miestä, joista suunnilleen 15 tapasin kaksi kertaa ja vajaata kymmentä useammankin kerran. Pussasin ehkä viittä ja kahta kävin testaamassa punkan puolella, joten ehkä en voi kehua, että "pussasin sammakoita kunnes löysin prinssini". Mutta kyllä, olen vakaasti sitä mieltä, että suurempi määrä ensikontakteja auttaa a) hahmottamaan mitä itse tahtoo, b) rikastuttaa kokemuksilla ja c) johtaa voittajaan.

Mutta toisaalta, ajat ovat kovasti muuttuneet kymmenessä vuodessa. Ei ollut Tindereitä ja suhteiden kertakäyttökulttuuria silloin, mutta toisaalta nyt tuollainen suurempi ja sallivampi otanta on helpompi toteuttaa ilman, että saa riippakiviä peräänsä (minulle jäi muutama peräpaino tuosta keikasta).

Prinssini itse asiassa löytyi niin, että puhuimme ensin videopuheluita pari-kolme kertaa ja kun tapasimme... no, oikeastaan olen vieläkin sillä tiellä.

- se 33-vuotiaana viimeisen kerran pariutunut-