Miten ihmeessä 35+ nainen voi saada vielä kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

No johan vedetään taas mutkia suoraksi. Olen eri kirjoittaja, mutta muuttanut ihan ulkomaille parhaassa mahdollisessa iässä, enkä silti ole löytänyt puolisoa. Ulkonäöstäni se ei ole kiinni, ongelmana on viime vuosina ollut nykyaikainen deittailukulttuuri, joka vaatii heti sänkyynmenoa. Ja sitähän täälläkin jo monta sivua on toitotettu, että pitää mennä sänkyyn vaikka ei olisi itse valmis, katsos kun sitten joskus jossain voi ehkä käydä niin että se mies kiinnostuu. Ihan sama miltä musta tuntuu?

Eli se alun ekat pari viikkoa on niin kuin työhaastattelu/koe-esiintyminen, jossa mun pitää vakuuttaa mies, vaikka jokaisen miehen fillterihän on palstan mukaan tasan se, että voishan tuota polkaista kerran. Sitten mun pitäisi kuitenkin samalla tietää kuka on pelimies, koska kaikki ne vakuuttaa kiinnostustaan, eli on mun vastuulla FBI-agentin lailla löytää ne valehtelijat joukosta. Ja jos yhteisen yön jälkeen ghostatuksi tuleminen satuttaa, sekin on mun vika, koska täähän on vain kevyttä deittailua, mitä sä oikein odotit (tai vaihtoehtoisesti; olisit parempi siellä sängyssä!).

Ja sitten kun ei halua kevytsuhteilua ollenkaan, miehet katoavat myös, jolloin jää yksin, ja jolloin sekin on mun vika koska miksi et ottanut miestä kun tarjolla oli, ei saa olla nirso, ei kai kukaan pihtaria haluakaan, ja mikset etsi niitä hyviä miehiä jotka ei tekis noin (mistä? ketä ne on? ihan se nörttimies työpaikaltakin teki mulle samoin). 

Eli ihan sama mitä teen, se on aina väärin, mies on väärä, mun asenne on väärä, mun toiveet ja tunteet on väärät. Olen ratkaissut tämän niin että elän tätä mukavaa, mielenkiintoista elämääni vähät välitämättä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos muka sattuisi niin, että joku tulee "kotoa hakemaan", niin sittenkin hänen pitää läpäistä minun filtterini. En tule enää koskaan pyytämään anteeksi omia toiveitani (ja kyllä, minulla olisi paljon annettavaa; olen kivan näköinen, älykästä ja haastavaa keskusteluseuraa, aina hyvällä tuulella, vihaan draamaa ja viihdyn metsässä ja urheilemassa mielummin kuin shoppailemassa - odotan mieheltä samaa).

Vierailija kirjoitti:

Heti kun voit todistaa luotettavasti ja uskottavasti, että ei ole mahdollisuutta "saada" yllätys kakaroita, ja olet normaalipainossa sekä ihan mukiin menevän näköinen. Puhumattakaan että ei ole MT-ongelmia, kuten esim. värjättyä ja nyrhittyä kananpersetukkaa tai vastaavia. Sitten on ihan ok mahdollisuudet.

Voit ihan itse itsellesi todistaa, että yllätystenavia ei ole tulossa käymällä vasektomiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

No johan vedetään taas mutkia suoraksi. Olen eri kirjoittaja, mutta muuttanut ihan ulkomaille parhaassa mahdollisessa iässä, enkä silti ole löytänyt puolisoa. Ulkonäöstäni se ei ole kiinni, ongelmana on viime vuosina ollut nykyaikainen deittailukulttuuri, joka vaatii heti sänkyynmenoa. Ja sitähän täälläkin jo monta sivua on toitotettu, että pitää mennä sänkyyn vaikka ei olisi itse valmis, katsos kun sitten joskus jossain voi ehkä käydä niin että se mies kiinnostuu. Ihan sama miltä musta tuntuu?

Eli se alun ekat pari viikkoa on niin kuin työhaastattelu/koe-esiintyminen, jossa mun pitää vakuuttaa mies, vaikka jokaisen miehen fillterihän on palstan mukaan tasan se, että voishan tuota polkaista kerran. Sitten mun pitäisi kuitenkin samalla tietää kuka on pelimies, koska kaikki ne vakuuttaa kiinnostustaan, eli on mun vastuulla FBI-agentin lailla löytää ne valehtelijat joukosta. Ja jos yhteisen yön jälkeen ghostatuksi tuleminen satuttaa, sekin on mun vika, koska täähän on vain kevyttä deittailua, mitä sä oikein odotit (tai vaihtoehtoisesti; olisit parempi siellä sängyssä!).

Ja sitten kun ei halua kevytsuhteilua ollenkaan, miehet katoavat myös, jolloin jää yksin, ja jolloin sekin on mun vika koska miksi et ottanut miestä kun tarjolla oli, ei saa olla nirso, ei kai kukaan pihtaria haluakaan, ja mikset etsi niitä hyviä miehiä jotka ei tekis noin (mistä? ketä ne on? ihan se nörttimies työpaikaltakin teki mulle samoin). 

Eli ihan sama mitä teen, se on aina väärin, mies on väärä, mun asenne on väärä, mun toiveet ja tunteet on väärät. Olen ratkaissut tämän niin että elän tätä mukavaa, mielenkiintoista elämääni vähät välitämättä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos muka sattuisi niin, että joku tulee "kotoa hakemaan", niin sittenkin hänen pitää läpäistä minun filtterini. En tule enää koskaan pyytämään anteeksi omia toiveitani (ja kyllä, minulla olisi paljon annettavaa; olen kivan näköinen, älykästä ja haastavaa keskusteluseuraa, aina hyvällä tuulella, vihaan draamaa ja viihdyn metsässä ja urheilemassa mielummin kuin shoppailemassa - odotan mieheltä samaa).

Amen. Laatunaisen puhetta. Harmi ettei miehet arvosta.

t: kaltaisesi nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

No johan vedetään taas mutkia suoraksi. Olen eri kirjoittaja, mutta muuttanut ihan ulkomaille parhaassa mahdollisessa iässä, enkä silti ole löytänyt puolisoa. Ulkonäöstäni se ei ole kiinni, ongelmana on viime vuosina ollut nykyaikainen deittailukulttuuri, joka vaatii heti sänkyynmenoa. Ja sitähän täälläkin jo monta sivua on toitotettu, että pitää mennä sänkyyn vaikka ei olisi itse valmis, katsos kun sitten joskus jossain voi ehkä käydä niin että se mies kiinnostuu. Ihan sama miltä musta tuntuu?

Eli se alun ekat pari viikkoa on niin kuin työhaastattelu/koe-esiintyminen, jossa mun pitää vakuuttaa mies, vaikka jokaisen miehen fillterihän on palstan mukaan tasan se, että voishan tuota polkaista kerran. Sitten mun pitäisi kuitenkin samalla tietää kuka on pelimies, koska kaikki ne vakuuttaa kiinnostustaan, eli on mun vastuulla FBI-agentin lailla löytää ne valehtelijat joukosta. Ja jos yhteisen yön jälkeen ghostatuksi tuleminen satuttaa, sekin on mun vika, koska täähän on vain kevyttä deittailua, mitä sä oikein odotit (tai vaihtoehtoisesti; olisit parempi siellä sängyssä!).

Ja sitten kun ei halua kevytsuhteilua ollenkaan, miehet katoavat myös, jolloin jää yksin, ja jolloin sekin on mun vika koska miksi et ottanut miestä kun tarjolla oli, ei saa olla nirso, ei kai kukaan pihtaria haluakaan, ja mikset etsi niitä hyviä miehiä jotka ei tekis noin (mistä? ketä ne on? ihan se nörttimies työpaikaltakin teki mulle samoin). 

Eli ihan sama mitä teen, se on aina väärin, mies on väärä, mun asenne on väärä, mun toiveet ja tunteet on väärät. Olen ratkaissut tämän niin että elän tätä mukavaa, mielenkiintoista elämääni vähät välitämättä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos muka sattuisi niin, että joku tulee "kotoa hakemaan", niin sittenkin hänen pitää läpäistä minun filtterini. En tule enää koskaan pyytämään anteeksi omia toiveitani (ja kyllä, minulla olisi paljon annettavaa; olen kivan näköinen, älykästä ja haastavaa keskusteluseuraa, aina hyvällä tuulella, vihaan draamaa ja viihdyn metsässä ja urheilemassa mielummin kuin shoppailemassa - odotan mieheltä samaa).

Samalla muut naiset seurustelevat toistuvasti uusien miesten kanssa. Joku pelissäsi on pielessä, mutta mikä se on? Koska olet nainen, niin ulkonäöstä löytyy todennäköisesti syy, miksi miehiä kiinnostaa kevytsuhteet ja parisuhde ei ole kanssasi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

No johan vedetään taas mutkia suoraksi. Olen eri kirjoittaja, mutta muuttanut ihan ulkomaille parhaassa mahdollisessa iässä, enkä silti ole löytänyt puolisoa. Ulkonäöstäni se ei ole kiinni, ongelmana on viime vuosina ollut nykyaikainen deittailukulttuuri, joka vaatii heti sänkyynmenoa. Ja sitähän täälläkin jo monta sivua on toitotettu, että pitää mennä sänkyyn vaikka ei olisi itse valmis, katsos kun sitten joskus jossain voi ehkä käydä niin että se mies kiinnostuu. Ihan sama miltä musta tuntuu?

Eli se alun ekat pari viikkoa on niin kuin työhaastattelu/koe-esiintyminen, jossa mun pitää vakuuttaa mies, vaikka jokaisen miehen fillterihän on palstan mukaan tasan se, että voishan tuota polkaista kerran. Sitten mun pitäisi kuitenkin samalla tietää kuka on pelimies, koska kaikki ne vakuuttaa kiinnostustaan, eli on mun vastuulla FBI-agentin lailla löytää ne valehtelijat joukosta. Ja jos yhteisen yön jälkeen ghostatuksi tuleminen satuttaa, sekin on mun vika, koska täähän on vain kevyttä deittailua, mitä sä oikein odotit (tai vaihtoehtoisesti; olisit parempi siellä sängyssä!).

Ja sitten kun ei halua kevytsuhteilua ollenkaan, miehet katoavat myös, jolloin jää yksin, ja jolloin sekin on mun vika koska miksi et ottanut miestä kun tarjolla oli, ei saa olla nirso, ei kai kukaan pihtaria haluakaan, ja mikset etsi niitä hyviä miehiä jotka ei tekis noin (mistä? ketä ne on? ihan se nörttimies työpaikaltakin teki mulle samoin). 

Eli ihan sama mitä teen, se on aina väärin, mies on väärä, mun asenne on väärä, mun toiveet ja tunteet on väärät. Olen ratkaissut tämän niin että elän tätä mukavaa, mielenkiintoista elämääni vähät välitämättä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos muka sattuisi niin, että joku tulee "kotoa hakemaan", niin sittenkin hänen pitää läpäistä minun filtterini. En tule enää koskaan pyytämään anteeksi omia toiveitani (ja kyllä, minulla olisi paljon annettavaa; olen kivan näköinen, älykästä ja haastavaa keskusteluseuraa, aina hyvällä tuulella, vihaan draamaa ja viihdyn metsässä ja urheilemassa mielummin kuin shoppailemassa - odotan mieheltä samaa).

Samalla muut naiset seurustelevat toistuvasti uusien miesten kanssa. Joku pelissäsi on pielessä, mutta mikä se on? Koska olet nainen, niin ulkonäöstä löytyy todennäköisesti syy, miksi miehiä kiinnostaa kevytsuhteet ja parisuhde ei ole kanssasi vaihtoehto.

Ehkä. Olen niin nätti kuin näillä geeneillä pystyn olemaan. Jos en riitä, niin en riitä. Kuten mainitsin minua ei enää kiinnosta koko touhu, joten tässä vaiheessa on ihan sama miksi näin on :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

No johan vedetään taas mutkia suoraksi. Olen eri kirjoittaja, mutta muuttanut ihan ulkomaille parhaassa mahdollisessa iässä, enkä silti ole löytänyt puolisoa. Ulkonäöstäni se ei ole kiinni, ongelmana on viime vuosina ollut nykyaikainen deittailukulttuuri, joka vaatii heti sänkyynmenoa. Ja sitähän täälläkin jo monta sivua on toitotettu, että pitää mennä sänkyyn vaikka ei olisi itse valmis, katsos kun sitten joskus jossain voi ehkä käydä niin että se mies kiinnostuu. Ihan sama miltä musta tuntuu?

Eli se alun ekat pari viikkoa on niin kuin työhaastattelu/koe-esiintyminen, jossa mun pitää vakuuttaa mies, vaikka jokaisen miehen fillterihän on palstan mukaan tasan se, että voishan tuota polkaista kerran. Sitten mun pitäisi kuitenkin samalla tietää kuka on pelimies, koska kaikki ne vakuuttaa kiinnostustaan, eli on mun vastuulla FBI-agentin lailla löytää ne valehtelijat joukosta. Ja jos yhteisen yön jälkeen ghostatuksi tuleminen satuttaa, sekin on mun vika, koska täähän on vain kevyttä deittailua, mitä sä oikein odotit (tai vaihtoehtoisesti; olisit parempi siellä sängyssä!).

Ja sitten kun ei halua kevytsuhteilua ollenkaan, miehet katoavat myös, jolloin jää yksin, ja jolloin sekin on mun vika koska miksi et ottanut miestä kun tarjolla oli, ei saa olla nirso, ei kai kukaan pihtaria haluakaan, ja mikset etsi niitä hyviä miehiä jotka ei tekis noin (mistä? ketä ne on? ihan se nörttimies työpaikaltakin teki mulle samoin). 

Eli ihan sama mitä teen, se on aina väärin, mies on väärä, mun asenne on väärä, mun toiveet ja tunteet on väärät. Olen ratkaissut tämän niin että elän tätä mukavaa, mielenkiintoista elämääni vähät välitämättä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos muka sattuisi niin, että joku tulee "kotoa hakemaan", niin sittenkin hänen pitää läpäistä minun filtterini. En tule enää koskaan pyytämään anteeksi omia toiveitani (ja kyllä, minulla olisi paljon annettavaa; olen kivan näköinen, älykästä ja haastavaa keskusteluseuraa, aina hyvällä tuulella, vihaan draamaa ja viihdyn metsässä ja urheilemassa mielummin kuin shoppailemassa - odotan mieheltä samaa).

Samalla muut naiset seurustelevat toistuvasti uusien miesten kanssa. Joku pelissäsi on pielessä, mutta mikä se on? Koska olet nainen, niin ulkonäöstä löytyy todennäköisesti syy, miksi miehiä kiinnostaa kevytsuhteet ja parisuhde ei ole kanssasi vaihtoehto.

Ehkä. Olen niin nätti kuin näillä geeneillä pystyn olemaan. Jos en riitä, niin en riitä. Kuten mainitsin minua ei enää kiinnosta koko touhu, joten tässä vaiheessa on ihan sama miksi näin on :).

Pitkästä vuodatuksestasi päätellen se on sinulle kaikkea muuta, kuin sama. Huijaat vain ja ainoastaan itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

No johan vedetään taas mutkia suoraksi. Olen eri kirjoittaja, mutta muuttanut ihan ulkomaille parhaassa mahdollisessa iässä, enkä silti ole löytänyt puolisoa. Ulkonäöstäni se ei ole kiinni, ongelmana on viime vuosina ollut nykyaikainen deittailukulttuuri, joka vaatii heti sänkyynmenoa. Ja sitähän täälläkin jo monta sivua on toitotettu, että pitää mennä sänkyyn vaikka ei olisi itse valmis, katsos kun sitten joskus jossain voi ehkä käydä niin että se mies kiinnostuu. Ihan sama miltä musta tuntuu?

Eli se alun ekat pari viikkoa on niin kuin työhaastattelu/koe-esiintyminen, jossa mun pitää vakuuttaa mies, vaikka jokaisen miehen fillterihän on palstan mukaan tasan se, että voishan tuota polkaista kerran. Sitten mun pitäisi kuitenkin samalla tietää kuka on pelimies, koska kaikki ne vakuuttaa kiinnostustaan, eli on mun vastuulla FBI-agentin lailla löytää ne valehtelijat joukosta. Ja jos yhteisen yön jälkeen ghostatuksi tuleminen satuttaa, sekin on mun vika, koska täähän on vain kevyttä deittailua, mitä sä oikein odotit (tai vaihtoehtoisesti; olisit parempi siellä sängyssä!).

Ja sitten kun ei halua kevytsuhteilua ollenkaan, miehet katoavat myös, jolloin jää yksin, ja jolloin sekin on mun vika koska miksi et ottanut miestä kun tarjolla oli, ei saa olla nirso, ei kai kukaan pihtaria haluakaan, ja mikset etsi niitä hyviä miehiä jotka ei tekis noin (mistä? ketä ne on? ihan se nörttimies työpaikaltakin teki mulle samoin). 

Eli ihan sama mitä teen, se on aina väärin, mies on väärä, mun asenne on väärä, mun toiveet ja tunteet on väärät. Olen ratkaissut tämän niin että elän tätä mukavaa, mielenkiintoista elämääni vähät välitämättä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos muka sattuisi niin, että joku tulee "kotoa hakemaan", niin sittenkin hänen pitää läpäistä minun filtterini. En tule enää koskaan pyytämään anteeksi omia toiveitani (ja kyllä, minulla olisi paljon annettavaa; olen kivan näköinen, älykästä ja haastavaa keskusteluseuraa, aina hyvällä tuulella, vihaan draamaa ja viihdyn metsässä ja urheilemassa mielummin kuin shoppailemassa - odotan mieheltä samaa).

Samalla muut naiset seurustelevat toistuvasti uusien miesten kanssa. Joku pelissäsi on pielessä, mutta mikä se on? Koska olet nainen, niin ulkonäöstä löytyy todennäköisesti syy, miksi miehiä kiinnostaa kevytsuhteet ja parisuhde ei ole kanssasi vaihtoehto.

Ehkä. Olen niin nätti kuin näillä geeneillä pystyn olemaan. Jos en riitä, niin en riitä. Kuten mainitsin minua ei enää kiinnosta koko touhu, joten tässä vaiheessa on ihan sama miksi näin on :).

Pitkästä vuodatuksestasi päätellen se on sinulle kaikkea muuta, kuin sama. Huijaat vain ja ainoastaan itseäsi.

No sinähän voit uskoa ihan mitä halua, siihen vapaus vallitkoon. Kaikkea kivaa sullr päivääsi ;).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

No johan vedetään taas mutkia suoraksi. Olen eri kirjoittaja, mutta muuttanut ihan ulkomaille parhaassa mahdollisessa iässä, enkä silti ole löytänyt puolisoa. Ulkonäöstäni se ei ole kiinni, ongelmana on viime vuosina ollut nykyaikainen deittailukulttuuri, joka vaatii heti sänkyynmenoa. Ja sitähän täälläkin jo monta sivua on toitotettu, että pitää mennä sänkyyn vaikka ei olisi itse valmis, katsos kun sitten joskus jossain voi ehkä käydä niin että se mies kiinnostuu. Ihan sama miltä musta tuntuu?

Eli se alun ekat pari viikkoa on niin kuin työhaastattelu/koe-esiintyminen, jossa mun pitää vakuuttaa mies, vaikka jokaisen miehen fillterihän on palstan mukaan tasan se, että voishan tuota polkaista kerran. Sitten mun pitäisi kuitenkin samalla tietää kuka on pelimies, koska kaikki ne vakuuttaa kiinnostustaan, eli on mun vastuulla FBI-agentin lailla löytää ne valehtelijat joukosta. Ja jos yhteisen yön jälkeen ghostatuksi tuleminen satuttaa, sekin on mun vika, koska täähän on vain kevyttä deittailua, mitä sä oikein odotit (tai vaihtoehtoisesti; olisit parempi siellä sängyssä!).

Ja sitten kun ei halua kevytsuhteilua ollenkaan, miehet katoavat myös, jolloin jää yksin, ja jolloin sekin on mun vika koska miksi et ottanut miestä kun tarjolla oli, ei saa olla nirso, ei kai kukaan pihtaria haluakaan, ja mikset etsi niitä hyviä miehiä jotka ei tekis noin (mistä? ketä ne on? ihan se nörttimies työpaikaltakin teki mulle samoin). 

Eli ihan sama mitä teen, se on aina väärin, mies on väärä, mun asenne on väärä, mun toiveet ja tunteet on väärät. Olen ratkaissut tämän niin että elän tätä mukavaa, mielenkiintoista elämääni vähät välitämättä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos muka sattuisi niin, että joku tulee "kotoa hakemaan", niin sittenkin hänen pitää läpäistä minun filtterini. En tule enää koskaan pyytämään anteeksi omia toiveitani (ja kyllä, minulla olisi paljon annettavaa; olen kivan näköinen, älykästä ja haastavaa keskusteluseuraa, aina hyvällä tuulella, vihaan draamaa ja viihdyn metsässä ja urheilemassa mielummin kuin shoppailemassa - odotan mieheltä samaa).

Samalla muut naiset seurustelevat toistuvasti uusien miesten kanssa. Joku pelissäsi on pielessä, mutta mikä se on? Koska olet nainen, niin ulkonäöstä löytyy todennäköisesti syy, miksi miehiä kiinnostaa kevytsuhteet ja parisuhde ei ole kanssasi vaihtoehto.

Toistuvasti uusien miesten kanssa? Kuulostaa juuri siltä mitä tuo kirjoittaja ei halua :D.

Ja voitaisko edes joskus vastata asiallisesti haukkumatta heti rumaksi? Jos naisella on mitään ongelmaa deittailussa, vastaus on aina että luulet itsestäsi liikoja, olet oikeasti ruma. Tosielämässä ihan kauniitkin ihmiset voivat olla yksinäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Minä! Toi nyt helppoa kuin heinänteko. Nopeasti skannaa onko sormusta, jos ei, hymyn kanssa aloittaa juttelun jostakin tilanteeseen sopivasta. Jos toista kiinnostaa, hän ottaa kopin ja jatkaa siitä. Jos ei, niin se oli siinä - ja uutta matoa koukkuun.

Oleellista on ystävällinen hymy ja ensimmäiset sanat - eli ensikontakti.

Pihvi ei ole tuosta suoraan suhteeseen. Pihvi on se, että kontakteja syntyy riittävästi. Monien kanssa juttu on jatkunut muutaman kuukauden päästä jossakin toisessa tilanteessa, jossa jutun voi jatkaa ; hei, mehän nähtiin taannoin siellä lenkkipolulla, kaupankassalla tms. Jos molempia kiinnosti, niin molemmat muistaa edellisen kohtaamisen, ja juttelu on paljon pidemmällä jo.

Ihmisten kanssa voi toki jutella, mutta jotenkin kuulostaa siltä, että tuollaiset "toistuvat kohtaamiset kaupassa ja jalkakäytävällä saman ihmisen kanssa" voivat onnistua todennäköisesti jossain pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki ovat jo ennestään naamatuttuja toistensa kanssa. Jossain isommassa kaupungissa tuollaiset kohtaamiset jäävät ihan oikeasti yksittäisiksi hetkiksi, joissa vaihdetaan kaksi lausetta toisen kanssa. Vaikea kuvitella, että kenenkään mielenkiinto heräisi jostain parin minuutin small talkista.

Mutta se on totta, että kun kontakteja syntyy riittävästi jossain yhteydessä, tulee todennäköisemmin uusia tuttuja, joista voi kehittyä jotain muutakin. Tosin fiksumpi tapa olisi neuvoa etsimään niitä kontakteja käymällä tapahtumissa, harrastuksissa, yms. Paljon todennäköisempää tutustua ihmisiin niin kuin jalkakäytävällä tai kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

No johan vedetään taas mutkia suoraksi. Olen eri kirjoittaja, mutta muuttanut ihan ulkomaille parhaassa mahdollisessa iässä, enkä silti ole löytänyt puolisoa. Ulkonäöstäni se ei ole kiinni, ongelmana on viime vuosina ollut nykyaikainen deittailukulttuuri, joka vaatii heti sänkyynmenoa. Ja sitähän täälläkin jo monta sivua on toitotettu, että pitää mennä sänkyyn vaikka ei olisi itse valmis, katsos kun sitten joskus jossain voi ehkä käydä niin että se mies kiinnostuu. Ihan sama miltä musta tuntuu?

Eli se alun ekat pari viikkoa on niin kuin työhaastattelu/koe-esiintyminen, jossa mun pitää vakuuttaa mies, vaikka jokaisen miehen fillterihän on palstan mukaan tasan se, että voishan tuota polkaista kerran. Sitten mun pitäisi kuitenkin samalla tietää kuka on pelimies, koska kaikki ne vakuuttaa kiinnostustaan, eli on mun vastuulla FBI-agentin lailla löytää ne valehtelijat joukosta. Ja jos yhteisen yön jälkeen ghostatuksi tuleminen satuttaa, sekin on mun vika, koska täähän on vain kevyttä deittailua, mitä sä oikein odotit (tai vaihtoehtoisesti; olisit parempi siellä sängyssä!).

Ja sitten kun ei halua kevytsuhteilua ollenkaan, miehet katoavat myös, jolloin jää yksin, ja jolloin sekin on mun vika koska miksi et ottanut miestä kun tarjolla oli, ei saa olla nirso, ei kai kukaan pihtaria haluakaan, ja mikset etsi niitä hyviä miehiä jotka ei tekis noin (mistä? ketä ne on? ihan se nörttimies työpaikaltakin teki mulle samoin). 

Eli ihan sama mitä teen, se on aina väärin, mies on väärä, mun asenne on väärä, mun toiveet ja tunteet on väärät. Olen ratkaissut tämän niin että elän tätä mukavaa, mielenkiintoista elämääni vähät välitämättä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos muka sattuisi niin, että joku tulee "kotoa hakemaan", niin sittenkin hänen pitää läpäistä minun filtterini. En tule enää koskaan pyytämään anteeksi omia toiveitani (ja kyllä, minulla olisi paljon annettavaa; olen kivan näköinen, älykästä ja haastavaa keskusteluseuraa, aina hyvällä tuulella, vihaan draamaa ja viihdyn metsässä ja urheilemassa mielummin kuin shoppailemassa - odotan mieheltä samaa).

Samalla muut naiset seurustelevat toistuvasti uusien miesten kanssa. Joku pelissäsi on pielessä, mutta mikä se on? Koska olet nainen, niin ulkonäöstä löytyy todennäköisesti syy, miksi miehiä kiinnostaa kevytsuhteet ja parisuhde ei ole kanssasi vaihtoehto.

Toistuvasti uusien miesten kanssa? Kuulostaa juuri siltä mitä tuo kirjoittaja ei halua :D.

Ja voitaisko edes joskus vastata asiallisesti haukkumatta heti rumaksi? Jos naisella on mitään ongelmaa deittailussa, vastaus on aina että luulet itsestäsi liikoja, olet oikeasti ruma. Tosielämässä ihan kauniitkin ihmiset voivat olla yksinäisiä.

Nuo samat syyt pätevät molempiin sukupuoliin. Oikeasti kauniit ja komeat löytävät aina kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun naiset valittavat, etteivät löydä miestä, niin se tuntuu absurdilta. Eikä siihen voi olla kovin monia syitä. Seuraavat ehkä:

1. Et ole missään. Et etsi oikeasti seuraa netistä, etkä erityisesti ulkomaailmasta. Et ylipäätään liiku ulkona ja alkoholin käyttö on vähäistä.

2. Et ole riittävän kaunis. Ne miehet, joita tavoittelet todennäköisesti nettiapplikaatioiden kautta, ovat liian hyviä ja urheilullisia. Et välttämättä tunne muihin vetoa, joten sitten oma ulkonäön kohentaminen on ratkaisu.

3. Olet liian estynyt seksuaalisesti. Yrität enemmän etsiä kaveria, kuin seksuaaliseen suhteeseen kumppania. Tämä on yksi yleisimmistä naisten ongelmista deittirintamalla.

4. En ihan oikeasti keksi enempää...

1. Olen ehtinyt olla tyrkyllä monenlaisessa paikassa vuosien varrella. Edelleen on vilkas sosiaalinen elämä ja profiili netissä.

2. Olen hoikka, urheilullinen ja perusnätti. Etsin hoikkaa, urheilullista ja peruskomeaa miestä. Liian komeat ja liian rumat ohitan.

3. En ole, tosin kevytsuhteet eivät ole mun juttu enkä aio itseäni niihin pakottaa miestä miellyttääkseni.

Valehtelet itsellesi, todennäköisesti kohdan kaksi (2) ensimmäisessä lauseessa.

No, turhaan netissä mitään kommentoin, kun ainahan trollit syyttää valehtelijaksi. Mutta olen 165/57, harrastan jonkinlaista liikuntaa 5-7 päivänä viikossa (1-2h kävelyä, 30 min juoksua, 45 min painoilla, 60 min kuntopyörällä... mitä milloinkin). Kauneus on toki katsojan silmässä mutta kasvoissani ei ole suuria vikoja, epämuodostumia, ihoni on hyvä, kasvoni ovat normaalin symmetriset (eivät täysin, mutta ei kehitysvirheitä tai onnettomuuksia). Hampaani ovat suorat, eivät vitivalkoiset, mutta eivät todellakaan keltaisetkaan. Hiukset pitkät, hoidetut. En käytä räikeää meikkiä, ei ole tatuointeja tai lävistyksiä (jotka kuulemma monia ärsyttävät). Olen lähes täysin tyytyväinen ulkonäkööni. 

Mikään näistä ominaisuuksista ei kuitenkaan millään tavalla takaa, että joku kiinnostuisi minusta ja haluaisi kanssani parisuhteeseen. On täysin turhaa väittää, että kaikille naisille on aina tunkua oven takana, kun se yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Sitten teet jotain perusteellisen väärin. Kaikille naisille ei ole tunkua oven takana, mutta kaikille kauniille naisille on. Ikä ei ole mikään syy, ettei olisi. Minkä itse ajattelet olevan suurin syy sille, että miestä ei ole löytynyt? Ei, syy ei ole peilikuvan ulkopuolella, vaan joku sinun toiminnassasi on pielessä.

Naulan kantaan. Vauva palstalla aina välillä ilmestyy näitä naisia jotka kuvailevat itseään urheilulliseksi ja kauniiksi, mutta kuulemma miehet eivät heistä kiinnostu.

Uskallan väittää että tällaisia naisia on olemassa vain vauva palstan fiktiossa, todellisessa elämässä heitä ei ole. Olen kohta 40v, enkä ole koskaan, missään, ikinä nähnyt kaunista naista, jolla olisi ongelmana se että miehet eivät hänestä kiinnostu. En koskaan.

Kyllä meitä on. Ja huom. tuo kirjoittaja kuvaili itseään perusnätiksi, ei kauniiksi. Missään en nähnyt mainintaa että olisi miss universum. Me tavallisen nätit olemme usein aivan näkymättömiä.

Itse tunnen sitä paitsi myös yhden todella kauniin, yksinäinen hänkin. Aivan turha täällä on tehdä tällaisia yleistyksiä kun ette te jokaisen naisen elämää tunne. 

Itseäkin kaverit (miehet ja naiset) ovat kehuneet vahvaksi seiskaksi, laittautuneena jopa kasiksi. Eli olen keskiverto tavallinen mies,joka ei katseita kerää mutta ei isoja vikojakaan. Ainut ongelmani ovat 168cm pituus ja ohenevat etuhiukset. Itselläni on naiskaveri joka vastaa omaa tasoani aka minä naisversiona; lyhyt, ujo,silmälasit, puoli pitkät vaaleat hiukset ja hennon laiha. Yleensä pukeutuu huppareihin ja neuleisiin, baarissakaan ei käytä korkokenkiä. Perus naapurintyttö, joka sulautuu tapettiin kauniimpien naisten läsnäollessa.

Yhdessä vaiheessa likka oli kiinnostunu musta itsekin, mutta jarrutteli selvästi omaa toimintaansa. Kun kaveri kysyi tästä, hän kertoi Jonin (muutettu) olevan kiva, mutta ei ihan hänen tasonansa.:D ja kuitenkin valitti, kuinka naiskavereita isketään baarissa ja itse jää ilman huomiota. Kuitenkin häntäkin tultiin ajoittain iskemään, mutta antoi kaikille pakit ja Tinderiä manasi kun "oman tasoset "ei anna mätsiä. Että kyllä tavallisille naisille löytyy ottajia,mutta yleensä ne on tavallisia aka vähän viallisia miehiä (lyhyitä, kaljuuntuvia, nörttejä, hönöjä).

Nii-i. Naiset on yhtä pinnallisia kuin miehet. Kuvailemasi nainen on kuin lähes kaikki miespuoliset kaverini: tosi nirsoja, vaikka varaa ei olisi.

Miten niin ei olisi varaa? Mitä tapahtuu, jos ei halua suhteeseen jonkun ihmisen kanssa? Käsittääkseni henkilön elämä jatkuu ennallaan. Miksi ei olisi varaa valita tätä vaihtoehtoa? Mahdollisesti joskus myöhemmin löytää kiinnostavamman ihmisen kumppanikseen - tai sitten ei. Mutta valinnan mahdollisuus on ihmisellä aina. Kieltäytyä saa, jos ei nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun naiset valittavat, etteivät löydä miestä, niin se tuntuu absurdilta. Eikä siihen voi olla kovin monia syitä. Seuraavat ehkä:

1. Et ole missään. Et etsi oikeasti seuraa netistä, etkä erityisesti ulkomaailmasta. Et ylipäätään liiku ulkona ja alkoholin käyttö on vähäistä.

2. Et ole riittävän kaunis. Ne miehet, joita tavoittelet todennäköisesti nettiapplikaatioiden kautta, ovat liian hyviä ja urheilullisia. Et välttämättä tunne muihin vetoa, joten sitten oma ulkonäön kohentaminen on ratkaisu.

3. Olet liian estynyt seksuaalisesti. Yrität enemmän etsiä kaveria, kuin seksuaaliseen suhteeseen kumppania. Tämä on yksi yleisimmistä naisten ongelmista deittirintamalla.

4. En ihan oikeasti keksi enempää...

1. Olen ehtinyt olla tyrkyllä monenlaisessa paikassa vuosien varrella. Edelleen on vilkas sosiaalinen elämä ja profiili netissä.

2. Olen hoikka, urheilullinen ja perusnätti. Etsin hoikkaa, urheilullista ja peruskomeaa miestä. Liian komeat ja liian rumat ohitan.

3. En ole, tosin kevytsuhteet eivät ole mun juttu enkä aio itseäni niihin pakottaa miestä miellyttääkseni.

Valehtelet itsellesi, todennäköisesti kohdan kaksi (2) ensimmäisessä lauseessa.

No, turhaan netissä mitään kommentoin, kun ainahan trollit syyttää valehtelijaksi. Mutta olen 165/57, harrastan jonkinlaista liikuntaa 5-7 päivänä viikossa (1-2h kävelyä, 30 min juoksua, 45 min painoilla, 60 min kuntopyörällä... mitä milloinkin). Kauneus on toki katsojan silmässä mutta kasvoissani ei ole suuria vikoja, epämuodostumia, ihoni on hyvä, kasvoni ovat normaalin symmetriset (eivät täysin, mutta ei kehitysvirheitä tai onnettomuuksia). Hampaani ovat suorat, eivät vitivalkoiset, mutta eivät todellakaan keltaisetkaan. Hiukset pitkät, hoidetut. En käytä räikeää meikkiä, ei ole tatuointeja tai lävistyksiä (jotka kuulemma monia ärsyttävät). Olen lähes täysin tyytyväinen ulkonäkööni. 

Mikään näistä ominaisuuksista ei kuitenkaan millään tavalla takaa, että joku kiinnostuisi minusta ja haluaisi kanssani parisuhteeseen. On täysin turhaa väittää, että kaikille naisille on aina tunkua oven takana, kun se yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Sitten teet jotain perusteellisen väärin. Kaikille naisille ei ole tunkua oven takana, mutta kaikille kauniille naisille on. Ikä ei ole mikään syy, ettei olisi. Minkä itse ajattelet olevan suurin syy sille, että miestä ei ole löytynyt? Ei, syy ei ole peilikuvan ulkopuolella, vaan joku sinun toiminnassasi on pielessä.

Naulan kantaan. Vauva palstalla aina välillä ilmestyy näitä naisia jotka kuvailevat itseään urheilulliseksi ja kauniiksi, mutta kuulemma miehet eivät heistä kiinnostu.

Uskallan väittää että tällaisia naisia on olemassa vain vauva palstan fiktiossa, todellisessa elämässä heitä ei ole. Olen kohta 40v, enkä ole koskaan, missään, ikinä nähnyt kaunista naista, jolla olisi ongelmana se että miehet eivät hänestä kiinnostu. En koskaan.

Kyllä meitä on. Ja huom. tuo kirjoittaja kuvaili itseään perusnätiksi, ei kauniiksi. Missään en nähnyt mainintaa että olisi miss universum. Me tavallisen nätit olemme usein aivan näkymättömiä.

Itse tunnen sitä paitsi myös yhden todella kauniin, yksinäinen hänkin. Aivan turha täällä on tehdä tällaisia yleistyksiä kun ette te jokaisen naisen elämää tunne. 

Itseäkin kaverit (miehet ja naiset) ovat kehuneet vahvaksi seiskaksi, laittautuneena jopa kasiksi. Eli olen keskiverto tavallinen mies,joka ei katseita kerää mutta ei isoja vikojakaan. Ainut ongelmani ovat 168cm pituus ja ohenevat etuhiukset. Itselläni on naiskaveri joka vastaa omaa tasoani aka minä naisversiona; lyhyt, ujo,silmälasit, puoli pitkät vaaleat hiukset ja hennon laiha. Yleensä pukeutuu huppareihin ja neuleisiin, baarissakaan ei käytä korkokenkiä. Perus naapurintyttö, joka sulautuu tapettiin kauniimpien naisten läsnäollessa.

Yhdessä vaiheessa likka oli kiinnostunu musta itsekin, mutta jarrutteli selvästi omaa toimintaansa. Kun kaveri kysyi tästä, hän kertoi Jonin (muutettu) olevan kiva, mutta ei ihan hänen tasonansa.:D ja kuitenkin valitti, kuinka naiskavereita isketään baarissa ja itse jää ilman huomiota. Kuitenkin häntäkin tultiin ajoittain iskemään, mutta antoi kaikille pakit ja Tinderiä manasi kun "oman tasoset "ei anna mätsiä. Että kyllä tavallisille naisille löytyy ottajia,mutta yleensä ne on tavallisia aka vähän viallisia miehiä (lyhyitä, kaljuuntuvia, nörttejä, hönöjä).

Jospa hän ei ole kiinnostunut lyhyistä, kaljuuntuvista, nörteistä ja hönöistä? Olisiko hänellä joku velvollisuus kiinnostua näistä miehistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että jokainen voisi löytää sopivan kumppanin, mutta ihmiset ei kohtaa.

Itse olen nähnyt pääasiassa vain oman kaupungin miehiä.

En tiedä, osaisiko sitä asua jossain toisessa kaupungissa.

Nää on hyviä. Pienellä kyselemisellä selviää että miehenpuutetta uliseva nainen asuu keskellä ei-mitään, ei käy missään muualla kuin omissa harrastuksissaan (ei miehiä sielläkään) ja Tinderikin on kokeilematta kun toisella kissanaisella on huonoja kokemuksia.

Mitään ei olla valmiita tekemään mutta miehet on paskoja kun eivät tule hakemaan naista.

Hakemaan mihin on suuri mysteeri, mutta jos mies tulisi hakemaan, sekin selviäisi.

No johan vedetään taas mutkia suoraksi. Olen eri kirjoittaja, mutta muuttanut ihan ulkomaille parhaassa mahdollisessa iässä, enkä silti ole löytänyt puolisoa. Ulkonäöstäni se ei ole kiinni, ongelmana on viime vuosina ollut nykyaikainen deittailukulttuuri, joka vaatii heti sänkyynmenoa. Ja sitähän täälläkin jo monta sivua on toitotettu, että pitää mennä sänkyyn vaikka ei olisi itse valmis, katsos kun sitten joskus jossain voi ehkä käydä niin että se mies kiinnostuu. Ihan sama miltä musta tuntuu?

Eli se alun ekat pari viikkoa on niin kuin työhaastattelu/koe-esiintyminen, jossa mun pitää vakuuttaa mies, vaikka jokaisen miehen fillterihän on palstan mukaan tasan se, että voishan tuota polkaista kerran. Sitten mun pitäisi kuitenkin samalla tietää kuka on pelimies, koska kaikki ne vakuuttaa kiinnostustaan, eli on mun vastuulla FBI-agentin lailla löytää ne valehtelijat joukosta. Ja jos yhteisen yön jälkeen ghostatuksi tuleminen satuttaa, sekin on mun vika, koska täähän on vain kevyttä deittailua, mitä sä oikein odotit (tai vaihtoehtoisesti; olisit parempi siellä sängyssä!).

Ja sitten kun ei halua kevytsuhteilua ollenkaan, miehet katoavat myös, jolloin jää yksin, ja jolloin sekin on mun vika koska miksi et ottanut miestä kun tarjolla oli, ei saa olla nirso, ei kai kukaan pihtaria haluakaan, ja mikset etsi niitä hyviä miehiä jotka ei tekis noin (mistä? ketä ne on? ihan se nörttimies työpaikaltakin teki mulle samoin). 

Eli ihan sama mitä teen, se on aina väärin, mies on väärä, mun asenne on väärä, mun toiveet ja tunteet on väärät. Olen ratkaissut tämän niin että elän tätä mukavaa, mielenkiintoista elämääni vähät välitämättä vastakkaisesta sukupuolesta. Jos muka sattuisi niin, että joku tulee "kotoa hakemaan", niin sittenkin hänen pitää läpäistä minun filtterini. En tule enää koskaan pyytämään anteeksi omia toiveitani (ja kyllä, minulla olisi paljon annettavaa; olen kivan näköinen, älykästä ja haastavaa keskusteluseuraa, aina hyvällä tuulella, vihaan draamaa ja viihdyn metsässä ja urheilemassa mielummin kuin shoppailemassa - odotan mieheltä samaa).

Samalla muut naiset seurustelevat toistuvasti uusien miesten kanssa. Joku pelissäsi on pielessä, mutta mikä se on? Koska olet nainen, niin ulkonäöstä löytyy todennäköisesti syy, miksi miehiä kiinnostaa kevytsuhteet ja parisuhde ei ole kanssasi vaihtoehto.

Toistuvasti uusien miesten kanssa? Kuulostaa juuri siltä mitä tuo kirjoittaja ei halua :D.

Ja voitaisko edes joskus vastata asiallisesti haukkumatta heti rumaksi? Jos naisella on mitään ongelmaa deittailussa, vastaus on aina että luulet itsestäsi liikoja, olet oikeasti ruma. Tosielämässä ihan kauniitkin ihmiset voivat olla yksinäisiä.

Nuo samat syyt pätevät molempiin sukupuoliin. Oikeasti kauniit ja komeat löytävät aina kumppanin.

Varmaan ennen pitkää, ja todennäköisemmin kuin rumat tai tylsännäköiset. Mutta ei ne kauniit ja komeatkaan löydä välttämättä itselleen mieluista kumppania tuosta noin vaan sormia napsauttamalla. Voihan heille tarjolla olla seuraa, mutta ei se silti sitä tarkoita, että siinä tarjonnassa on aina ketään omien toiveiden mukaista.

Esim. kaunis nainen voi toivoa kumppaniltaan muutakin yhteistä kuin hyvän ulkonäön, ja hän voi toivoa vaikka samanlaisia elämänarvoja, yhteensopivaa elämäntyyliä, yhteensopivaa huumoria - sekä sitä vetovoimaa. Voi hyvinkin olla, että vaikka sellaisia "ihan kivoja" olisi tarjolla paljonkin, niin aina puuttuu jotain olennaista. Se ei tarkoita, että tarjolla olevissa ihmisissä olisi mitään vikaa, vaan voivat olla tosi hyviäkin tyyppejä, mutta kun kaikki hyvätkään tyypit eivät sovi kumppaniksi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä pitäis olla lapset jo tehty ja korkeintaan haetaan varakkaampaa elättäjää.

Jos se ei ole tavoitteesi et tee miehellä mitään

Jaa eiks saa saa etsiä kumppania elämään jos on liian vanha? Kumppania jonka kanssa jakaa arkea, tehdä asioita yhdessä, harrastaa seksiä, toteuttaa yhteisiä unelmia? No hööh. :( En tiennytkään, että kumppanit hankitaan vain lastenhankintaan ja elättäjiksi. :(

Kauniita sanoja, mutta eiköhän me kaikki tiedetä totuus niiden takana.

Ärsyttää kun ihmiset eivät vieläkään puhu suoraan ja rehellisesti.

Jaetaan unelma (eli jaetaan se miehen pankkitili)

Tänä päivänä naisella on kaikki mahdollisuudet kaikin puolin itsenäiseen elämään. Jos miehellä ei ole muuta jaettavaa kuin pankkitili, aika yksin saa olla.

Ja tämä on täysin suoraa ja rehellistä puhetta. Tienaan yli 70 tuhatta vuodessa. Pärjään ihan hyvin omillani.

Aivan, ja mitä sulla on miehelle tarjota? Viiltävää vittuilua ja kiukuttelua? 

Oon aika monessa paikassa yrittänyt kysyä "mitä naisilla on miehille tarjottavaa" nykyään. Hiljaista on vastausten kanssa. Tämä siis ihan sen vuoksi että naiset ovat hyviä esittämään vaatimuksia millaisen miehen tulee olla. Senhän näkee tässäkin ketjussa vaikka sen aiheena on ikääntyneen naisen ulina yksinäisyydestä.

Mitäs jos miettisitte mitä ap:lla on miehille tarjottavaa?

Tässäpä se juuri onkin, että oikeastaan kenelläkään naisella ei sinänsä ole erityisemmin mitään tarjottavana miehille - siis miehille suurena heterogeenisena laumana. Sama toisinpäin: ei yksittäisellä miehelläkään ole mitään tarjottavana naisille kollektiivisesti. Pointti onkin, että pitäisi löytää se ihminen, jonka kohdalla ei tarvitse miettiä, onko jotain tarjottavaa tälle - koska silloin kun ihmissuhde toimii, kumpikin kokee saavansa siitä paljon sellaista sisältöä elämäänsä, jonka vuoksi suhde tuntuu enemmän kuin mielekkäältä. Ja siihen liittyy kemia, yhteensopivuus ja vetovoima.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun naiset valittavat, etteivät löydä miestä, niin se tuntuu absurdilta. Eikä siihen voi olla kovin monia syitä. Seuraavat ehkä:

1. Et ole missään. Et etsi oikeasti seuraa netistä, etkä erityisesti ulkomaailmasta. Et ylipäätään liiku ulkona ja alkoholin käyttö on vähäistä.

2. Et ole riittävän kaunis. Ne miehet, joita tavoittelet todennäköisesti nettiapplikaatioiden kautta, ovat liian hyviä ja urheilullisia. Et välttämättä tunne muihin vetoa, joten sitten oma ulkonäön kohentaminen on ratkaisu.

3. Olet liian estynyt seksuaalisesti. Yrität enemmän etsiä kaveria, kuin seksuaaliseen suhteeseen kumppania. Tämä on yksi yleisimmistä naisten ongelmista deittirintamalla.

4. En ihan oikeasti keksi enempää...

1. Olen ehtinyt olla tyrkyllä monenlaisessa paikassa vuosien varrella. Edelleen on vilkas sosiaalinen elämä ja profiili netissä.

2. Olen hoikka, urheilullinen ja perusnätti. Etsin hoikkaa, urheilullista ja peruskomeaa miestä. Liian komeat ja liian rumat ohitan.

3. En ole, tosin kevytsuhteet eivät ole mun juttu enkä aio itseäni niihin pakottaa miestä miellyttääkseni.

Valehtelet itsellesi, todennäköisesti kohdan kaksi (2) ensimmäisessä lauseessa.

No, turhaan netissä mitään kommentoin, kun ainahan trollit syyttää valehtelijaksi. Mutta olen 165/57, harrastan jonkinlaista liikuntaa 5-7 päivänä viikossa (1-2h kävelyä, 30 min juoksua, 45 min painoilla, 60 min kuntopyörällä... mitä milloinkin). Kauneus on toki katsojan silmässä mutta kasvoissani ei ole suuria vikoja, epämuodostumia, ihoni on hyvä, kasvoni ovat normaalin symmetriset (eivät täysin, mutta ei kehitysvirheitä tai onnettomuuksia). Hampaani ovat suorat, eivät vitivalkoiset, mutta eivät todellakaan keltaisetkaan. Hiukset pitkät, hoidetut. En käytä räikeää meikkiä, ei ole tatuointeja tai lävistyksiä (jotka kuulemma monia ärsyttävät). Olen lähes täysin tyytyväinen ulkonäkööni. 

Mikään näistä ominaisuuksista ei kuitenkaan millään tavalla takaa, että joku kiinnostuisi minusta ja haluaisi kanssani parisuhteeseen. On täysin turhaa väittää, että kaikille naisille on aina tunkua oven takana, kun se yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Sitten teet jotain perusteellisen väärin. Kaikille naisille ei ole tunkua oven takana, mutta kaikille kauniille naisille on. Ikä ei ole mikään syy, ettei olisi. Minkä itse ajattelet olevan suurin syy sille, että miestä ei ole löytynyt? Ei, syy ei ole peilikuvan ulkopuolella, vaan joku sinun toiminnassasi on pielessä.

Naulan kantaan. Vauva palstalla aina välillä ilmestyy näitä naisia jotka kuvailevat itseään urheilulliseksi ja kauniiksi, mutta kuulemma miehet eivät heistä kiinnostu.

Uskallan väittää että tällaisia naisia on olemassa vain vauva palstan fiktiossa, todellisessa elämässä heitä ei ole. Olen kohta 40v, enkä ole koskaan, missään, ikinä nähnyt kaunista naista, jolla olisi ongelmana se että miehet eivät hänestä kiinnostu. En koskaan.

Kyllä meitä on. Ja huom. tuo kirjoittaja kuvaili itseään perusnätiksi, ei kauniiksi. Missään en nähnyt mainintaa että olisi miss universum. Me tavallisen nätit olemme usein aivan näkymättömiä.

Itse tunnen sitä paitsi myös yhden todella kauniin, yksinäinen hänkin. Aivan turha täällä on tehdä tällaisia yleistyksiä kun ette te jokaisen naisen elämää tunne. 

Itseäkin kaverit (miehet ja naiset) ovat kehuneet vahvaksi seiskaksi, laittautuneena jopa kasiksi. Eli olen keskiverto tavallinen mies,joka ei katseita kerää mutta ei isoja vikojakaan. Ainut ongelmani ovat 168cm pituus ja ohenevat etuhiukset. Itselläni on naiskaveri joka vastaa omaa tasoani aka minä naisversiona; lyhyt, ujo,silmälasit, puoli pitkät vaaleat hiukset ja hennon laiha. Yleensä pukeutuu huppareihin ja neuleisiin, baarissakaan ei käytä korkokenkiä. Perus naapurintyttö, joka sulautuu tapettiin kauniimpien naisten läsnäollessa.

Yhdessä vaiheessa likka oli kiinnostunu musta itsekin, mutta jarrutteli selvästi omaa toimintaansa. Kun kaveri kysyi tästä, hän kertoi Jonin (muutettu) olevan kiva, mutta ei ihan hänen tasonansa.:D ja kuitenkin valitti, kuinka naiskavereita isketään baarissa ja itse jää ilman huomiota. Kuitenkin häntäkin tultiin ajoittain iskemään, mutta antoi kaikille pakit ja Tinderiä manasi kun "oman tasoset "ei anna mätsiä. Että kyllä tavallisille naisille löytyy ottajia,mutta yleensä ne on tavallisia aka vähän viallisia miehiä (lyhyitä, kaljuuntuvia, nörttejä, hönöjä).

Jospa hän ei ole kiinnostunut lyhyistä, kaljuuntuvista, nörteistä ja hönöistä? Olisiko hänellä joku velvollisuus kiinnostua näistä miehistä?

No mut olihan se tästä kaljuuntuvasta lyhyestä kommentin kirjoittajastakin kiinnostunut. Kommentoija oli vaan itse hitaasti lämpenevää sorttia, kun seinäruusu ei vissiin ulkoisesti juurikaan sytyttänyt, mutta luonteen puoleen ois, just ja just, kelpuuttanut. Seinäruusun ois pitänyt vissiin jatkaa kommentoijan ihailua, vaikka ei kunnollista vastakaikua saanutkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ei löydy?

Tuota ikäluokkaa edustavia sinkkumiehiä on Suomessa varmaan keskisuuren kaupungin verran.

Iso osa heistä haluaisi parisuhteeseen. Valinnanvaraakin pitäisi olla, jopa runsaasti.

Ainakaan siitä yhdestä someryhmästä ei löydy (nyt jo vuoden siellä ollut siis) ja arjessa kukaan ei tee aloitetta. Pitää olla varmaan niin rohkea, että meen johonkin isompaan deittiryhmään sitten. En tiedä, onko Uudellamaalla vapaita normaalihkoja miehiä juurikaan omassa ikäluokassani.

T. Ap

Kannattaisiko harkita että tekee niitä aloitteita myös itse. Muutenkaan en huolisi naista joka ei näe tuollaisessa asiassa vikaa omassa toiminnassaan. Eletään tasa-arvoisessa maailmassa, missä ne naisetkin voi kantaa vastuuta omasta pariutumisestaan, muutenkin kuin odottamalla sitä prinssiä. Pakit tosin saattavat sattua, mutta varmasti kestät ne kuin mies.

Eka treffeillä kunnon poskeenotto ja nielet lastin. Se on tosi rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Eka treffeillä kunnon poskeenotto ja nielet lastin. Se on tosi rakkautta.

Tämä

Minä olen tavallistakin tavallisemman näköinen nainen ja ollut sitä aina. Ainoat ehdokkaat 40 täytettyäni ovat olleet minua nuoremmat miehet ja  vieläpä hyvännäköiset. Yksikin oli niin komea, että ensimmäistä kertaa ohi ajaessani, piti kääntyä taaksepäin katsomaan. Yllätys oli melkoinen, kun pääsin uudessa työssä työpisteelle, komistus olikin työparinani. Kaikki suhteet ovat alkaneet joko harrastuksen tai työn parista. Yleensä ensimmäinen yhdistävä tekijä on ollut huumorintaju. Minä en usko tinderiin tai  muihin vastaaviin - minulla yhteinen kemia löytyy ajan myötä.

Senioritalosta, palvelutalosta tai niinkuin ennen sanottiin vanhainkodista?