Miksi minusta ei välitä kukaan? Ideoita tarvitaan

Koska ne miettii sitä, kun kukaan ei väkitä niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Eivät ne kasvot yleensä ole täysin symmetriset kenelläkään. Olet varmasti ihan nätti ja tosiaan laittautumalla saa vielä halutessaan korostettua niitä hyviä puoliaan. Nyt on siis selvä, että oma pelkosi/kyräilysi voi saada toiset varovaiseksi. Kukaan ventovieras ei halua sinulle pahaa ja mitenkään kettuilla sinulle. Heillä ei vain ole aikaa / voimavaroja huomioida ihmisiä ympärillään. Sinun kannattaa alkaa nyt tehdä työtä henkisen puolesi kanssa, jotta pystyisit parantamaan itsetuntoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Jännitän ja hieman pelkään ihmisiä sekä tunnen alemmuudentunnetta heidän seurassaan, joten tuo mainitsemani on kaikki, mitä voin tehdä. Tekisin itsestäni aivan pellen, jos nyt rupeiaisin jotenkin rennon supersosiaaliseksi ihmisten seurassa. Eivätkä sosiaaliset taitoni ja itsevarmuuteni riittäisi sellaiseen.

Sinänsä olet vahvasti oikeilla jäljillä, että ehkä kaipaan jotain epärealistisen korjaavaa kokemusta ympäristöstäni ja sitten petyn, kun en sellaista saa.

T. Ap

Mikä ympäristön oikein pitäisi korjata? Mitä sinulle on tehty että katsot voivasi odottaa korjaamista? Meistä kaikki ovat olleet tekemisissä tylyn aspan kanssa monta, monta kertaa.

Siis ongelma on se, että minua inhotaan yleensä aina lähtökohtaisesti ja koen, että en pysty itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Miesten suhteen olen luovuttanut jo ajat sitten, sillä en ole mikään instabeibe-tason nainen, mutta kaipaisin välittämistä ja ystävällisiä kohtaamisia naisilta ja esim. iäkkäämmiltä ihmisiltä.

Tiivistetysti: 1) haluaisin tietää, mikä minussa on vikana ja 2) haluaisin muuttua sellaiseksi, että minussa ei enää olisi mitään vikaa muiden ihmisten mielestä ja 3) haluaisin saada kokea mukavia kohtaamisia arjessani, niin niiden voimin saisin olla onnellinen, vaikkei minulla olekaan parisuhdetta tai sellaisia ystäviä, joita voisin nähdä edes kuukausittain livenä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Jännitän ja hieman pelkään ihmisiä sekä tunnen alemmuudentunnetta heidän seurassaan, joten tuo mainitsemani on kaikki, mitä voin tehdä. Tekisin itsestäni aivan pellen, jos nyt rupeiaisin jotenkin rennon supersosiaaliseksi ihmisten seurassa. Eivätkä sosiaaliset taitoni ja itsevarmuuteni riittäisi sellaiseen.

Sinänsä olet vahvasti oikeilla jäljillä, että ehkä kaipaan jotain epärealistisen korjaavaa kokemusta ympäristöstäni ja sitten petyn, kun en sellaista saa.

T. Ap

Mikä ympäristön oikein pitäisi korjata? Mitä sinulle on tehty että katsot voivasi odottaa korjaamista? Meistä kaikki ovat olleet tekemisissä tylyn aspan kanssa monta, monta kertaa.

Siis ongelma on se, että minua inhotaan yleensä aina lähtökohtaisesti ja koen, että en pysty itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Miesten suhteen olen luovuttanut jo ajat sitten, sillä en ole mikään instabeibe-tason nainen, mutta kaipaisin välittämistä ja ystävällisiä kohtaamisia naisilta ja esim. iäkkäämmiltä ihmisiltä.

Tiivistetysti: 1) haluaisin tietää, mikä minussa on vikana ja 2) haluaisin muuttua sellaiseksi, että minussa ei enää olisi mitään vikaa muiden ihmisten mielestä ja 3) haluaisin saada kokea mukavia kohtaamisia arjessani, niin niiden voimin saisin olla onnellinen, vaikkei minulla olekaan parisuhdetta tai sellaisia ystäviä, joita voisin nähdä edes kuukausittain livenä.

T. Ap

Kuule ap. Et varmaan itse tätä ymmärrä, mutta luulen että jos näyttäisit tuon tekstin lääkärille, saisit sen perusteella lähetteen terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Jännitän ja hieman pelkään ihmisiä sekä tunnen alemmuudentunnetta heidän seurassaan, joten tuo mainitsemani on kaikki, mitä voin tehdä. Tekisin itsestäni aivan pellen, jos nyt rupeiaisin jotenkin rennon supersosiaaliseksi ihmisten seurassa. Eivätkä sosiaaliset taitoni ja itsevarmuuteni riittäisi sellaiseen.

Sinänsä olet vahvasti oikeilla jäljillä, että ehkä kaipaan jotain epärealistisen korjaavaa kokemusta ympäristöstäni ja sitten petyn, kun en sellaista saa.

T. Ap

Mikä ympäristön oikein pitäisi korjata? Mitä sinulle on tehty että katsot voivasi odottaa korjaamista? Meistä kaikki ovat olleet tekemisissä tylyn aspan kanssa monta, monta kertaa.

Siis ongelma on se, että minua inhotaan yleensä aina lähtökohtaisesti ja koen, että en pysty itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Miesten suhteen olen luovuttanut jo ajat sitten, sillä en ole mikään instabeibe-tason nainen, mutta kaipaisin välittämistä ja ystävällisiä kohtaamisia naisilta ja esim. iäkkäämmiltä ihmisiltä.

Tiivistetysti: 1) haluaisin tietää, mikä minussa on vikana ja 2) haluaisin muuttua sellaiseksi, että minussa ei enää olisi mitään vikaa muiden ihmisten mielestä ja 3) haluaisin saada kokea mukavia kohtaamisia arjessani, niin niiden voimin saisin olla onnellinen, vaikkei minulla olekaan parisuhdetta tai sellaisia ystäviä, joita voisin nähdä edes kuukausittain livenä.

T. Ap

Saat vastauksen kysymyksiisi edellisissä kommenteissa. Vielä uudelleen: 1) ei mitään muuta kuin arkuus, pelko, alemmuudentunne jne, jotka saavat muut ihmiset hieman varuilleen -> tulkitset muiden reaktioita väärin tuosta alemmuuskompleksista käsin tyyliin ”kukaan ei pidä minusta” -> ratkaisu: terapiaan ja mahd. lääkitys, 2) ks. ed. kohta, 3) Tapaa niitä ystäviä. Et saa haluamaasi vierailta. Jos joskus saat, se on harvinainen lahja. Et voi odottaa tai vaatia muilta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Jännitän ja hieman pelkään ihmisiä sekä tunnen alemmuudentunnetta heidän seurassaan, joten tuo mainitsemani on kaikki, mitä voin tehdä. Tekisin itsestäni aivan pellen, jos nyt rupeiaisin jotenkin rennon supersosiaaliseksi ihmisten seurassa. Eivätkä sosiaaliset taitoni ja itsevarmuuteni riittäisi sellaiseen.

Sinänsä olet vahvasti oikeilla jäljillä, että ehkä kaipaan jotain epärealistisen korjaavaa kokemusta ympäristöstäni ja sitten petyn, kun en sellaista saa.

T. Ap

Mikä ympäristön oikein pitäisi korjata? Mitä sinulle on tehty että katsot voivasi odottaa korjaamista? Meistä kaikki ovat olleet tekemisissä tylyn aspan kanssa monta, monta kertaa.

Siis ongelma on se, että minua inhotaan yleensä aina lähtökohtaisesti ja koen, että en pysty itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Miesten suhteen olen luovuttanut jo ajat sitten, sillä en ole mikään instabeibe-tason nainen, mutta kaipaisin välittämistä ja ystävällisiä kohtaamisia naisilta ja esim. iäkkäämmiltä ihmisiltä.

Tiivistetysti: 1) haluaisin tietää, mikä minussa on vikana ja 2) haluaisin muuttua sellaiseksi, että minussa ei enää olisi mitään vikaa muiden ihmisten mielestä ja 3) haluaisin saada kokea mukavia kohtaamisia arjessani, niin niiden voimin saisin olla onnellinen, vaikkei minulla olekaan parisuhdetta tai sellaisia ystäviä, joita voisin nähdä edes kuukausittain livenä.

T. Ap

Kuule ap. Et varmaan itse tätä ymmärrä, mutta luulen että jos näyttäisit tuon tekstin lääkärille, saisit sen perusteella lähetteen terapiaan.

Olen samaa mieltä. Ap ei pysty nyt luottamaan kyllä omaan arvioonsa yhtään. Kokemus todellisuudesta on vahvasti rajoittunut ja siinä on vainoharhaisia piirteitä. Kannattaa kyllä mennä lääkärille, niin saisit keskusteluapua ja hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Minä välitän, ymmärrän tuon sun tunteen, ettei kukaan välitä. Mullakin on sitä ollut...

Olen uskossa ja tiedän, että Jeesus välittää susta, Hän rakastaa sua. Ja minä...haluaisin niin kovin olla rohkea, että uskaltaisin tuntemattomille mennä juttelemaan, osoittaa Jumalan rakkautta kaikkia teitä vastaantulevia kohtaan.. Mutta usein sitä on vain hiljaa, kävelee ohi...

Ja kuitenkin joka päivä rukoilen teidän puolestanne, koska tunnen miten paljon Jeesus rakastaa teitä, Sinua aloittaja ❤️

Et sinä ole muita huonompi, mutta ymmärrän tuon tunteen, koska itsellä on usein sitä ollut, negatiivisia ajatuksia itsestä..ja kuitenkin juuri sinä ja minä, ollaan niin mittaamattoman arvokkaita Jumalan silmissä. Tämän kun me vielä pystyisimme paremmin tajuamaan ja ymmärtämään.

Rakkautta ja iloa toivon sun elämääsi ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Jännitän ja hieman pelkään ihmisiä sekä tunnen alemmuudentunnetta heidän seurassaan, joten tuo mainitsemani on kaikki, mitä voin tehdä. Tekisin itsestäni aivan pellen, jos nyt rupeiaisin jotenkin rennon supersosiaaliseksi ihmisten seurassa. Eivätkä sosiaaliset taitoni ja itsevarmuuteni riittäisi sellaiseen.

Sinänsä olet vahvasti oikeilla jäljillä, että ehkä kaipaan jotain epärealistisen korjaavaa kokemusta ympäristöstäni ja sitten petyn, kun en sellaista saa.

T. Ap

Mikä ympäristön oikein pitäisi korjata? Mitä sinulle on tehty että katsot voivasi odottaa korjaamista? Meistä kaikki ovat olleet tekemisissä tylyn aspan kanssa monta, monta kertaa.

Siis ongelma on se, että minua inhotaan yleensä aina lähtökohtaisesti ja koen, että en pysty itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Miesten suhteen olen luovuttanut jo ajat sitten, sillä en ole mikään instabeibe-tason nainen, mutta kaipaisin välittämistä ja ystävällisiä kohtaamisia naisilta ja esim. iäkkäämmiltä ihmisiltä.

Tiivistetysti: 1) haluaisin tietää, mikä minussa on vikana ja 2) haluaisin muuttua sellaiseksi, että minussa ei enää olisi mitään vikaa muiden ihmisten mielestä ja 3) haluaisin saada kokea mukavia kohtaamisia arjessani, niin niiden voimin saisin olla onnellinen, vaikkei minulla olekaan parisuhdetta tai sellaisia ystäviä, joita voisin nähdä edes kuukausittain livenä.

T. Ap

Saat vastauksen kysymyksiisi edellisissä kommenteissa. Vielä uudelleen: 1) ei mitään muuta kuin arkuus, pelko, alemmuudentunne jne, jotka saavat muut ihmiset hieman varuilleen -> tulkitset muiden reaktioita väärin tuosta alemmuuskompleksista käsin tyyliin ”kukaan ei pidä minusta” -> ratkaisu: terapiaan ja mahd. lääkitys, 2) ks. ed. kohta, 3) Tapaa niitä ystäviä. Et saa haluamaasi vierailta. Jos joskus saat, se on harvinainen lahja. Et voi odottaa tai vaatia muilta mitään.

Sitä vain ihmettelen, että miksi ne samat ihmiset ovat mukavampia useimpia muita kohtaan. Eli olen ainoa tai yksi niistä harvoista, joita sorsitaan. Muista välitetään.

Hitusen katkerana olen sellaisenkin huomannut, että yleensä niitä supersosiaalisia ja -itsevarmoja rakastavat aivan kaikki. Eli olen itse kaivannut joltain kohtaamaltani ihmiseltä välittämistä ja antanut tälle lahjoja ja ilmaissut, miten hänestä välitän. No tietenkään (!) se tunne ei ole molemminpuolinen, mutta kuitenkin se ihailemani henkilö kaveeraa jonkun sellaisen rennon ja yli-itsevarman naisen kanssa, josta välittää 100 muutakin ihmistä.

Maailma on ihan tuskaisen epäoikeudenmukainen paikka sosiaalisten suhteiden osalta. Niitä halveksittuja poljetaan ihan täysillä ja suosittuja suitsutetaan. Äärimmäisen harva ihminen ui vastavirtaan ja välittää niistä hyljeksityistä ja näkee juorujen ja halveksinnan läpi inhimillisen olennon siinä hyljeksityssä hahmossa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Minä välitän, ymmärrän tuon sun tunteen, ettei kukaan välitä. Mullakin on sitä ollut...

Olen uskossa ja tiedän, että Jeesus välittää susta, Hän rakastaa sua. Ja minä...haluaisin niin kovin olla rohkea, että uskaltaisin tuntemattomille mennä juttelemaan, osoittaa Jumalan rakkautta kaikkia teitä vastaantulevia kohtaan.. Mutta usein sitä on vain hiljaa, kävelee ohi...

Ja kuitenkin joka päivä rukoilen teidän puolestanne, koska tunnen miten paljon Jeesus rakastaa teitä, Sinua aloittaja ❤️

Et sinä ole muita huonompi, mutta ymmärrän tuon tunteen, koska itsellä on usein sitä ollut, negatiivisia ajatuksia itsestä..ja kuitenkin juuri sinä ja minä, ollaan niin mittaamattoman arvokkaita Jumalan silmissä. Tämän kun me vielä pystyisimme paremmin tajuamaan ja ymmärtämään.

Rakkautta ja iloa toivon sun elämääsi ❤️

Kiitos tästä ❤ Kunpa kohtaisin oikeassa elämässä kaltaisesi ihmisen. Se olisi pelastus minulle ja muillekin kaltaisilleni hyljeksityille. Olisin ikuisesti kiitollinen. ❤ Olet todella arvokas harvinaisuus ihmisten parissa. Kiitos, että olet olemassa. ❤

T. Ap

Jospa itse ryhtyisit välittämään toisista, vaikkapa itseäsi huonommassa asemassa olevista, uskon että hekin alkaisivat välittämään sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Jospa itse ryhtyisit välittämään toisista, vaikkapa itseäsi huonommassa asemassa olevista, uskon että hekin alkaisivat välittämään sinusta.

En kohtaa sellaisia missään. Sinänsä suhtaudun kyllä ystävällisesti esim. pultsareihin ja vastaaviin suuren yleisön hyljeksimiin henkilöihin, jos heitä jossain kohtaan. En ole myöskään pätkääkään rasistikaan. Mutta en tiedä, miten voisin auttaa itseäni heikommassa asemassa olevia.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa itse ryhtyisit välittämään toisista, vaikkapa itseäsi huonommassa asemassa olevista, uskon että hekin alkaisivat välittämään sinusta.

En kohtaa sellaisia missään. Sinänsä suhtaudun kyllä ystävällisesti esim. pultsareihin ja vastaaviin suuren yleisön hyljeksimiin henkilöihin, jos heitä jossain kohtaan. En ole myöskään pätkääkään rasistikaan. Mutta en tiedä, miten voisin auttaa itseäni heikommassa asemassa olevia.

T. Ap

Vapaaehtoistyö voisi sopia ap:lle todella hyvin! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Minä välitän, ymmärrän tuon sun tunteen, ettei kukaan välitä. Mullakin on sitä ollut...

Olen uskossa ja tiedän, että Jeesus välittää susta, Hän rakastaa sua. Ja minä...haluaisin niin kovin olla rohkea, että uskaltaisin tuntemattomille mennä juttelemaan, osoittaa Jumalan rakkautta kaikkia teitä vastaantulevia kohtaan.. Mutta usein sitä on vain hiljaa, kävelee ohi...

Ja kuitenkin joka päivä rukoilen teidän puolestanne, koska tunnen miten paljon Jeesus rakastaa teitä, Sinua aloittaja ❤️

Et sinä ole muita huonompi, mutta ymmärrän tuon tunteen, koska itsellä on usein sitä ollut, negatiivisia ajatuksia itsestä..ja kuitenkin juuri sinä ja minä, ollaan niin mittaamattoman arvokkaita Jumalan silmissä. Tämän kun me vielä pystyisimme paremmin tajuamaan ja ymmärtämään.

Rakkautta ja iloa toivon sun elämääsi ❤️

Kiitos tästä ❤ Kunpa kohtaisin oikeassa elämässä kaltaisesi ihmisen. Se olisi pelastus minulle ja muillekin kaltaisilleni hyljeksityille. Olisin ikuisesti kiitollinen. ❤ Olet todella arvokas harvinaisuus ihmisten parissa. Kiitos, että olet olemassa. ❤

T. Ap

Jos satut asumaan Etelä-Karjalan suunnilla, tai Turun suunnassa, tai Ikaalisten suunnilla, tai jopa Ylivieskan läheisyydessä, niin olisi mukava tavata ihan ihan oikeasti, kasvotusten. Liikumme aika paljon, on sukua vähän ympäri Suomea, enemmän kuljemme Etelä-Karjala Pohjois-Pohjanmaa välillä 🙂

Ihmiset tarvitsevat ystäviä ja juuri sitä, että saa kokea olevansa arvokas, hyväksytty ja rakastettu.

Voin sen verran kertoa itsestäni, että olen koko ikäni ollut ihmispelkoinen, sisäänpäinkääntynyt, mutta uskoontulon jälkeen Jeesus alkoi muuttaa, sisäisesti, en sitä heti itsessä huomannut sitä muutosta, mutta nyt kun mietin itseäni ennen ja jälkeen uskoontulon, olen saanut muuttua aika paljon. Oon saanut kokea Jeesuksen parantavaa rakkautta, se on ollut jotain niin ihmeellistä, että uskon vahvasti, että Jeesus voi muuttaa ihan jokaisen ihmisen elämän, joka ikinä haluaa Hänet tuntea. ❤️

Ja Jeesus on antanut niin paljon ihania asioita mun elämääni, yksi niistä on aviopuoliso, jonka rakkaus mua kohtaan on eheyttänyt myös sisäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, että oikeasti ymmärtäisin edes sitä, miksi minua hyljeksitään. Yritän aina olla kiltti, kärsivällinen, asiallinen, muodollinen ja kohtelias, mutta en tajua, mitä teen väärin.

Kukaan ei tietenkään kerro mulle suoraan, mikä mussa on vikana. 😪 Jouduin taas kiusaamisen ja nöyryyttämisen kohteeksi tänään useammalta taholta.

T. Ap

Et ole kertonut, mikä se olettamasi SYY hyljeksinnälle on. Josta sanoit, että yksi ihminen on sen asian tiennyt ja laittanut liikkeelle.

Onkohan asia oikeasti näin, vai oletko kuvitellut omassa päässäsi? Selvähä se,nettä jos tulee torjutuksi ja halveksituksi, haluaa tietää, miksi.

Oletko Asperger tai onko sinulla muuta poikkeavuutta?

Ihmiset vieroksuvat kaikkea erilaisuutta. Siitä saa "synninpäästön" vain osoittautumalla jollain muulla tapaa kiinnostavaksi ja toivotuksi kaveriksi.

Esim. varakkaalla mulkulla on aina kavereita, ja kauniilla draamailija/oikkupussilla on aina kavereita.

Tuo menee kyllä yli kaiken normaaliuden, että edellytät satunnaiselta vastaantulijalta hymyä ja kaupanmyyjältä mukavaa rupattelua. Olet antanut hyvinvointisi tuntemattomien, randomhenkilöiden käsiin!! Ajattelepa nyt itsekin: eikö ole erittäin hölmöä antaa toisten ihmisten käytöksen vaikuttaa omaan mielialaan tuolla tapaa, mitä kuvailit? Ole sinä oman elämäsi johdossa, ja ohita toisten reagointitapa, jos se on huono eikä mitenkään johdu sinusta.

Maailmassa ja elämässä ei tuommoiset mimosan kukat pärjää.

Olisiko tässä osasyy kokemaasi ilkkumiseen ja kiusaamiseen? Olet yliherkkä ja reagoit muiden käytökseen näkyvästi mielesi pahoittaen, joten olet altis tuommoiselle kohtelulle. Kasvata selkäranka ja itsetunto, niin kiusaaminen (?) loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa itse ryhtyisit välittämään toisista, vaikkapa itseäsi huonommassa asemassa olevista, uskon että hekin alkaisivat välittämään sinusta.

En kohtaa sellaisia missään. Sinänsä suhtaudun kyllä ystävällisesti esim. pultsareihin ja vastaaviin suuren yleisön hyljeksimiin henkilöihin, jos heitä jossain kohtaan. En ole myöskään pätkääkään rasistikaan. Mutta en tiedä, miten voisin auttaa itseäni heikommassa asemassa olevia.

T. Ap

Jatkan vielä: siinä olet oikeassa, että sellaisilta keskiverron oloisilta itseäni vanhemmilta, omanarvontuntoisilta naisilta en kyllä saa millään keinolla välittämistä tai myötätuntoa, puhumattakaan rakkaudesta. Heille olen se kasa haisevaa paskaa (näin yltiörehellisesti sanottuna). He halveksivat minua ja pitävät nolona, naurettavana, säälittävänä reppanana ja huonona ihmisenä ja ties minkälaisena (en edes tiedä oikeasti, miten minua oikeastaan haukutaankaan pahimmillaan).

Mutta joiltain elämän kaltoin kohtelemilta voisin ehkä saada välittämistä, koska he ovat kohdanneet samoja asioita kuin minäkin. Mieluusti tapaisin kaltaisiani. Itse olen aina tosin ollut absolutisti, päihteetön ja tupakoimaton, enkä ole vammainenkaan tai etnistä vähemmistöä. Siinä mielessä olen ehkä erikoinenkin väliinputoaja. Mutta kaipa jossain on kaltaisiani, niin heistä voisin saada seuraa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Minä välitän, ymmärrän tuon sun tunteen, ettei kukaan välitä. Mullakin on sitä ollut...

Olen uskossa ja tiedän, että Jeesus välittää susta, Hän rakastaa sua. Ja minä...haluaisin niin kovin olla rohkea, että uskaltaisin tuntemattomille mennä juttelemaan, osoittaa Jumalan rakkautta kaikkia teitä vastaantulevia kohtaan.. Mutta usein sitä on vain hiljaa, kävelee ohi...

Ja kuitenkin joka päivä rukoilen teidän puolestanne, koska tunnen miten paljon Jeesus rakastaa teitä, Sinua aloittaja ❤️

Et sinä ole muita huonompi, mutta ymmärrän tuon tunteen, koska itsellä on usein sitä ollut, negatiivisia ajatuksia itsestä..ja kuitenkin juuri sinä ja minä, ollaan niin mittaamattoman arvokkaita Jumalan silmissä. Tämän kun me vielä pystyisimme paremmin tajuamaan ja ymmärtämään.

Rakkautta ja iloa toivon sun elämääsi ❤️

Kiitos tästä ❤ Kunpa kohtaisin oikeassa elämässä kaltaisesi ihmisen. Se olisi pelastus minulle ja muillekin kaltaisilleni hyljeksityille. Olisin ikuisesti kiitollinen. ❤ Olet todella arvokas harvinaisuus ihmisten parissa. Kiitos, että olet olemassa. ❤

T. Ap

Jos satut asumaan Etelä-Karjalan suunnilla, tai Turun suunnassa, tai Ikaalisten suunnilla, tai jopa Ylivieskan läheisyydessä, niin olisi mukava tavata ihan ihan oikeasti, kasvotusten. Liikumme aika paljon, on sukua vähän ympäri Suomea, enemmän kuljemme Etelä-Karjala Pohjois-Pohjanmaa välillä 🙂

Ihmiset tarvitsevat ystäviä ja juuri sitä, että saa kokea olevansa arvokas, hyväksytty ja rakastettu.

Voin sen verran kertoa itsestäni, että olen koko ikäni ollut ihmispelkoinen, sisäänpäinkääntynyt, mutta uskoontulon jälkeen Jeesus alkoi muuttaa, sisäisesti, en sitä heti itsessä huomannut sitä muutosta, mutta nyt kun mietin itseäni ennen ja jälkeen uskoontulon, olen saanut muuttua aika paljon. Oon saanut kokea Jeesuksen parantavaa rakkautta, se on ollut jotain niin ihmeellistä, että uskon vahvasti, että Jeesus voi muuttaa ihan jokaisen ihmisen elämän, joka ikinä haluaa Hänet tuntea. ❤️

Ja Jeesus on antanut niin paljon ihania asioita mun elämääni, yksi niistä on aviopuoliso, jonka rakkaus mua kohtaan on eheyttänyt myös sisäisesti.

Mulla muuten sama elämänkulku, mutta Jeesus ei ole antanut aviopuolisoa. Yksin täällä vaellan edelleen. Mikähän tuossakin on, että toisten pitää vain pärjätä itsekseen. Jeesus tietty tukee, mutta onhan se ihan eri asia kun on toinen ihminen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa itse ryhtyisit välittämään toisista, vaikkapa itseäsi huonommassa asemassa olevista, uskon että hekin alkaisivat välittämään sinusta.

En kohtaa sellaisia missään. Sinänsä suhtaudun kyllä ystävällisesti esim. pultsareihin ja vastaaviin suuren yleisön hyljeksimiin henkilöihin, jos heitä jossain kohtaan. En ole myöskään pätkääkään rasistikaan. Mutta en tiedä, miten voisin auttaa itseäni heikommassa asemassa olevia.

T. Ap

Jatkan vielä: siinä olet oikeassa, että sellaisilta keskiverron oloisilta itseäni vanhemmilta, omanarvontuntoisilta naisilta en kyllä saa millään keinolla välittämistä tai myötätuntoa, puhumattakaan rakkaudesta. Heille olen se kasa haisevaa paskaa (näin yltiörehellisesti sanottuna). He halveksivat minua ja pitävät nolona, naurettavana, säälittävänä reppanana ja huonona ihmisenä ja ties minkälaisena (en edes tiedä oikeasti, miten minua oikeastaan haukutaankaan pahimmillaan).

Mutta joiltain elämän kaltoin kohtelemilta voisin ehkä saada välittämistä, koska he ovat kohdanneet samoja asioita kuin minäkin. Mieluusti tapaisin kaltaisiani. Itse olen aina tosin ollut absolutisti, päihteetön ja tupakoimaton, enkä ole vammainenkaan tai etnistä vähemmistöä. Siinä mielessä olen ehkä erikoinenkin väliinputoaja. Mutta kaipa jossain on kaltaisiani, niin heistä voisin saada seuraa.

T. Ap

Kuvittelet siis hyvänpäiväntuttujen, mahdollisesti jopa tuntemattomien ihmisten käyttävän merkittävästi aikaa juorutakseen sinusta selkäsi takana? Kuulostaa todella pahasti skitsofrenialta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Jännitän ja hieman pelkään ihmisiä sekä tunnen alemmuudentunnetta heidän seurassaan, joten tuo mainitsemani on kaikki, mitä voin tehdä. Tekisin itsestäni aivan pellen, jos nyt rupeiaisin jotenkin rennon supersosiaaliseksi ihmisten seurassa. Eivätkä sosiaaliset taitoni ja itsevarmuuteni riittäisi sellaiseen.

Sinänsä olet vahvasti oikeilla jäljillä, että ehkä kaipaan jotain epärealistisen korjaavaa kokemusta ympäristöstäni ja sitten petyn, kun en sellaista saa.

T. Ap

Mikä ympäristön oikein pitäisi korjata? Mitä sinulle on tehty että katsot voivasi odottaa korjaamista? Meistä kaikki ovat olleet tekemisissä tylyn aspan kanssa monta, monta kertaa.

Siis ongelma on se, että minua inhotaan yleensä aina lähtökohtaisesti ja koen, että en pysty itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Miesten suhteen olen luovuttanut jo ajat sitten, sillä en ole mikään instabeibe-tason nainen, mutta kaipaisin välittämistä ja ystävällisiä kohtaamisia naisilta ja esim. iäkkäämmiltä ihmisiltä.

Tiivistetysti: 1) haluaisin tietää, mikä minussa on vikana ja 2) haluaisin muuttua sellaiseksi, että minussa ei enää olisi mitään vikaa muiden ihmisten mielestä ja 3) haluaisin saada kokea mukavia kohtaamisia arjessani, niin niiden voimin saisin olla onnellinen, vaikkei minulla olekaan parisuhdetta tai sellaisia ystäviä, joita voisin nähdä edes kuukausittain livenä.

T. Ap

Saat vastauksen kysymyksiisi edellisissä kommenteissa. Vielä uudelleen: 1) ei mitään muuta kuin arkuus, pelko, alemmuudentunne jne, jotka saavat muut ihmiset hieman varuilleen -> tulkitset muiden reaktioita väärin tuosta alemmuuskompleksista käsin tyyliin ”kukaan ei pidä minusta” -> ratkaisu: terapiaan ja mahd. lääkitys, 2) ks. ed. kohta, 3) Tapaa niitä ystäviä. Et saa haluamaasi vierailta. Jos joskus saat, se on harvinainen lahja. Et voi odottaa tai vaatia muilta mitään.

Sitä vain ihmettelen, että miksi ne samat ihmiset ovat mukavampia useimpia muita kohtaan. Eli olen ainoa tai yksi niistä harvoista, joita sorsitaan. Muista välitetään.

Hitusen katkerana olen sellaisenkin huomannut, että yleensä niitä supersosiaalisia ja -itsevarmoja rakastavat aivan kaikki. Eli olen itse kaivannut joltain kohtaamaltani ihmiseltä välittämistä ja antanut tälle lahjoja ja ilmaissut, miten hänestä välitän. No tietenkään (!) se tunne ei ole molemminpuolinen, mutta kuitenkin se ihailemani henkilö kaveeraa jonkun sellaisen rennon ja yli-itsevarman naisen kanssa, josta välittää 100 muutakin ihmistä.

Maailma on ihan tuskaisen epäoikeudenmukainen paikka sosiaalisten suhteiden osalta. Niitä halveksittuja poljetaan ihan täysillä ja suosittuja suitsutetaan. Äärimmäisen harva ihminen ui vastavirtaan ja välittää niistä hyljeksityistä ja näkee juorujen ja halveksinnan läpi inhimillisen olennon siinä hyljeksityssä hahmossa.

T. Ap

Olet kyllä oikeassa siinä, että esim. hiljaiset, herkät ja introvertit eivät useinkaan kuulu niihin todella suosittuihin tyyppeihin koulussa tai työelämässä. Itse en edes haluaisi olla suosittu, vaan mieluummin tarkkailen tilannetta hieman sivummalta rauhassa :) On kyllä tärkeää löytää ne omat ihmiset, jotka kannustavat, välittävät ja arvostavat. Minua on myös kiusattu koko peruskoulun ajan ja sen jälkeen monilla työpaikoilla. Piirini ovat hyvin pienet, mutta se riittää minulle nykyään hyvin. Olen toki surrut välillä myös niitä tilanteita, kun en ole selvästi kuulunut porukkaan, mutta nykyään olen tyytyväinen tilanteeseeni ja näen sen hyvät puolet entistäkin kirkkaammin. Kun valitsee ihmiset ympärilleen tarkkaan, niin ei tarvitse katsella esittämistä ja kokea tarpeettomia ulkoisia paineita ja voi vaan olla rauhassa oma itsensä.

Ap, olet arvokas ja täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Jonakin päivänä näet sen varmasti myös itse. Arvosta itseäsi, koska se olet sinä itse. Sinä olet sinun puolellasi ja kanssasi aina. Et ole koskaan yksin, koska sinulla on sinut aina.

Vierailija kirjoitti:

Tuo menee kyllä yli kaiken normaaliuden, että edellytät satunnaiselta vastaantulijalta hymyä ja kaupanmyyjältä mukavaa rupattelua. Olet antanut hyvinvointisi tuntemattomien, randomhenkilöiden käsiin!! Ajattelepa nyt itsekin: eikö ole erittäin hölmöä antaa toisten ihmisten käytöksen vaikuttaa omaan mielialaan tuolla tapaa, mitä kuvailit? Ole sinä oman elämäsi johdossa, ja ohita toisten reagointitapa, jos se on huono eikä mitenkään johdu sinusta.

Tämä. Miksi sinulle on niin tärkeää, että täysin ventovieras ihminen, joka ei sinua ole koskaan ehkä nähnytkään, osoittaisi sinulle sellaista hyväksyntää ja huomiota, jota monet eivät saa edes läheisiltään? Seilaat vaarallisilla vesillä, kun sidot itsetuntosi noin vahvasti tuntemattomien tai puolituttujen ihmisten reaktioihin. Pahimmillaan saatat vetää puoleesi hyväksikäyttäjiä, persoonallisuushäiriöisiä tai muita epämiellyttäviä ja vaarallisia henkilöitä, joilta et sitä hyväksyntää ainakaan saa. Alkuun ehkä se voi siltä vaikuttaa mutta se on vain ovelaa manipulointia ja teatteria. Tuhoudut sellaisen ihmisen käsittelyssä.

Oikeasti. Lähde hakemaan apua ennen kuin sinulle käy huonosti.

Korjaavan kokemuksen tarve voi ainakin osittain johtua siitäkin että on pitkään ollut tosi huonoa tuuria ihmissuhteissa, esim. lähipiirissä joku ihminen joka (ehkä epäsuorasti ja puolihuomaamatta mutta jatkuvasti) purkaa sinuun omaa huonoa oloaan, eli toisen paha olo siirtyy sinuun. Sellaista vaikutusta tai sen osuutta ei tajua jos se on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä. Sen huomaa vasta kun kyseinen henkilö poistuu elämästäsi.

Omia asenteita kannattaa tietysti aina tarkistaa ja kurjaan oloon hakea apua.