Miksi minusta ei välitä kukaan? Ideoita tarvitaan

Vierailija kirjoitti:

Sussa on vikana se leukaproteesin puute.

Olen ihan varma, että et ole sitä vielä laitattanut, meinaamisen asteelle on jäänyt.

Käypäs nyt pikaisesti plastiikkakirurgilla, niin kohta hymyilee sulle ihanan terapeuttisi lisäksi ihan koko maailma.  :)

Eli siis tunnet minut ja voit sanoa suoriltaan, että olen vain liian ruma?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Eli myyjien ja bussikuskien pitäisi kohdella sinua kuin kaveria, muuten uhriudut. Taitaa olla provo.

Ei ole provo. Mietin lähinnä yleensä sitä, että mikä minussa on vikana, jos muut ovat tylyjä. En pelkästään uhriudu, vaan analysoin omaa ulkoista olemustani ja sanavalintojani ja mietin, että mitä tein väärin tai millä tavalla olen vääränlainen.

T. Ap

Ei tuo ole analysointia, vaan passiivis-aggressiivista uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, että oikeasti ymmärtäisin edes sitä, miksi minua hyljeksitään. Yritän aina olla kiltti, kärsivällinen, asiallinen, muodollinen ja kohtelias, mutta en tajua, mitä teen väärin.

Kukaan ei tietenkään kerro mulle suoraan, mikä mussa on vikana. 😪 Jouduin taas kiusaamisen ja nöyryyttämisen kohteeksi tänään useammalta taholta.

T. Ap

Heidän elämänkatsomus voi olla erilainen, käänteinen. Ei ole sama arvomaailma kuin joillakin toisilla. Tai työ ja suorittaminen vie heidän huomion. Tai kunnioittavat pomoaan joka huutaa kuin leijona, mistä tietää, joillekin se ei taas ole hyvä. Asiat ovat monimutkaisia.

Ei me tiedetä mikä sinussa on vikana tai "vikana", kun ei tunneta sinua. Juttele jollekin ammattilaiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Asiaa voi ajatella niinkin, että on aika itsekeskeistä, jos kaikkien matkalle osuneiden ihmisten pitäisi osoittaa huomiota ja hyväksyntää ja jos näin ei tapahdu, itsetunto murenee. Siinä tapauksessa ehdottomasti yhteys terveyskeskukseen, jotta pääsee hoidon piiriin. Tuo tilanne nimittäin rajoittaa omaa elämää hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Eli myyjien ja bussikuskien pitäisi kohdella sinua kuin kaveria, muuten uhriudut. Taitaa olla provo.

Ei ole provo. Mietin lähinnä yleensä sitä, että mikä minussa on vikana, jos muut ovat tylyjä. En pelkästään uhriudu, vaan analysoin omaa ulkoista olemustani ja sanavalintojani ja mietin, että mitä tein väärin tai millä tavalla olen vääränlainen.

T. Ap

Ei tuo ole analysointia, vaan passiivis-aggressiivista uhriutumista.

Kuinka niin? En ymmärrä. Tämä tietty "roolini" on vain se luontevin ja realistisin arvio näissä tilanteissa. Millä perusteella arvioni ei ole neutraali?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Eli myyjien ja bussikuskien pitäisi kohdella sinua kuin kaveria, muuten uhriudut. Taitaa olla provo.

Ei ole provo. Mietin lähinnä yleensä sitä, että mikä minussa on vikana, jos muut ovat tylyjä. En pelkästään uhriudu, vaan analysoin omaa ulkoista olemustani ja sanavalintojani ja mietin, että mitä tein väärin tai millä tavalla olen vääränlainen.

T. Ap

Ei tuo ole analysointia, vaan passiivis-aggressiivista uhriutumista.

Kuinka niin? En ymmärrä. Tämä tietty "roolini" on vain se luontevin ja realistisin arvio näissä tilanteissa. Millä perusteella arvioni ei ole neutraali?

T. Ap

Kyllä sinä trolli olet.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä motiiveja aina välttämättä ymmärräkkään. On vaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä, jotka ei aina tykkää, vaikka olisi kuinka mukava ja ystävällinen. Ei kannata kuitenkaan syytellä itseään ja surkutella, koska se ei johda mihinkään hyvään lopputulokseen.

Huonosti käyttäytyviä? Siis jos huonosti käyttäytyvällä tässä tarkoitetaan sitä että joku ei anna erityishuomiota alemmuuskompleksiselle ap:lle? Miten se on huonoa käytöstä?

Disclaimer: ap sanoo olevansa kiltti ja hyväkäytöksinen jne. Ehkä asia on niin, mutta jos hän on alemmuuskompleksinen, se tulee tunteena läpi ihmisille ja tuota, monet ei tykkää. En minäkään tykkäisi. Alemmuuskompleksiset ihmiset helposti jää hihaan roikkumaan ja se ei sitten ole mitään tasapainoista ihmisasiointia. Se on takertumista tai uhriutumista tai miksi sitä nyt haluaakaan nimittää. En sano että ap etsii mitään parantajaa tai terapeuttia tai uskottua, mutta moni ongelmainen ihminen tulee päälle juuri tästä kulmasta eikä ole sitten mikään ihme että huonosti käy ja jää yksin.

Järkevää on etsiä ensin se että oppisi olemaan sinut itsensä kanssa. Ap rakentaa koko keissinsä sille että hänessä on vikaa + muut sitä ja tätä. Ap ei kukaan voi pitää sinusta jos et itse pidä itsestäsi. Tämä on kaikkein paukutetuin "klisee" paitsi että se ei ole mikään latteus vaan totta. Jos et ole sinut itsesi kanssa, automaattisesti olet taakkatyrkky joka etsii jotain kiinnittymiskohdetta. Totta kai jokainen yhtään terve ihminen välttelee. Ymmärrän jos näet itsesi kilttinä ja kivana ihmisenä, mutta kilttiys ja kivuus on vain negatiivistä jos sen takana on haavalla oleva minäkuva. Vasta kun olet sinut itsesi kanssa muut voivat tuntea olosi mukavaksi seurassasi.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voi ajatella niinkin, että on aika itsekeskeistä, jos kaikkien matkalle osuneiden ihmisten pitäisi osoittaa huomiota ja hyväksyntää ja jos näin ei tapahdu, itsetunto murenee. Siinä tapauksessa ehdottomasti yhteys terveyskeskukseen, jotta pääsee hoidon piiriin. Tuo tilanne nimittäin rajoittaa omaa elämää hyvin paljon.

Minua on kiusattu oikeastikin ja pahasti ja isolla porukalla, enkä tiedä ketään, jolle voisin puhua siitä asiasta, sillä häpeän tilannettani itsekin. Äitini ei tue minua lainkaan ja ystäväni eivät ymmärrä. Olen aivan jumissa ja omillani sen tilanteen kanssa. En voi tehdä muuta kuin elää ja yrittää selvitä päivän kerrallaan. Se vie tosin melko paljon voimia.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Jeesus välittää, sanoo kirkko. Ja Perussuomalaiset, jos olet oikeanvärinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Jännitän ja hieman pelkään ihmisiä sekä tunnen alemmuudentunnetta heidän seurassaan, joten tuo mainitsemani on kaikki, mitä voin tehdä. Tekisin itsestäni aivan pellen, jos nyt rupeiaisin jotenkin rennon supersosiaaliseksi ihmisten seurassa. Eivätkä sosiaaliset taitoni ja itsevarmuuteni riittäisi sellaiseen.

Sinänsä olet vahvasti oikeilla jäljillä, että ehkä kaipaan jotain epärealistisen korjaavaa kokemusta ympäristöstäni ja sitten petyn, kun en sellaista saa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Jännitän ja hieman pelkään ihmisiä sekä tunnen alemmuudentunnetta heidän seurassaan, joten tuo mainitsemani on kaikki, mitä voin tehdä. Tekisin itsestäni aivan pellen, jos nyt rupeiaisin jotenkin rennon supersosiaaliseksi ihmisten seurassa. Eivätkä sosiaaliset taitoni ja itsevarmuuteni riittäisi sellaiseen.

Sinänsä olet vahvasti oikeilla jäljillä, että ehkä kaipaan jotain epärealistisen korjaavaa kokemusta ympäristöstäni ja sitten petyn, kun en sellaista saa.

T. Ap

Ap, usko minua. Et tule saamaan tuota korjaavaa kokemusta ventovierailta ja hajotat itseäsi vain enemmän, jos sitä odotat. Ihmiset voivat vaistota pelkosi ja arastelevat sinua siksi. Paras mahdollisuus on esim. hyvä ja luottamuksellinen ystävyyssuhde tai parisuhde tai vielä parempi: turvallinen terapiasuhde, jossa saat harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä motiiveja aina välttämättä ymmärräkkään. On vaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä, jotka ei aina tykkää, vaikka olisi kuinka mukava ja ystävällinen. Ei kannata kuitenkaan syytellä itseään ja surkutella, koska se ei johda mihinkään hyvään lopputulokseen.

Huonosti käyttäytyviä? Siis jos huonosti käyttäytyvällä tässä tarkoitetaan sitä että joku ei anna erityishuomiota alemmuuskompleksiselle ap:lle? Miten se on huonoa käytöstä?

Disclaimer: ap sanoo olevansa kiltti ja hyväkäytöksinen jne. Ehkä asia on niin, mutta jos hän on alemmuuskompleksinen, se tulee tunteena läpi ihmisille ja tuota, monet ei tykkää. En minäkään tykkäisi. Alemmuuskompleksiset ihmiset helposti jää hihaan roikkumaan ja se ei sitten ole mitään tasapainoista ihmisasiointia. Se on takertumista tai uhriutumista tai miksi sitä nyt haluaakaan nimittää. En sano että ap etsii mitään parantajaa tai terapeuttia tai uskottua, mutta moni ongelmainen ihminen tulee päälle juuri tästä kulmasta eikä ole sitten mikään ihme että huonosti käy ja jää yksin.

Järkevää on etsiä ensin se että oppisi olemaan sinut itsensä kanssa. Ap rakentaa koko keissinsä sille että hänessä on vikaa + muut sitä ja tätä. Ap ei kukaan voi pitää sinusta jos et itse pidä itsestäsi. Tämä on kaikkein paukutetuin "klisee" paitsi että se ei ole mikään latteus vaan totta. Jos et ole sinut itsesi kanssa, automaattisesti olet taakkatyrkky joka etsii jotain kiinnittymiskohdetta. Totta kai jokainen yhtään terve ihminen välttelee. Ymmärrän jos näet itsesi kilttinä ja kivana ihmisenä, mutta kilttiys ja kivuus on vain negatiivistä jos sen takana on haavalla oleva minäkuva. Vasta kun olet sinut itsesi kanssa muut voivat tuntea olosi mukavaksi seurassasi.

Tuntuu siltä, että olet ehkä hyvinkin oikeassa. Mulla on sellainen "tarvitseva" pohjavire sosiaalisissa kontakteissa ja moni ilmeisesti kaihtaa sellaista. Vaikka neutraalisti analysoiden käyttäydyn ihan normaalisti, niin oikeastihan siinä tilanteessa angstaan omista sanoistani ja todella herkästi, pelokkaasti ja alemmuudentuntoisesti tulkitsen sitä toista.

Puhuin taannoin äidilleni siitä, miten käytännössä pidän kaikkia naisia jotenkin ihmeellisen kauniina ja "hienoina" itseeni verrattuna. Ja äitini sanoi, että olen oikeasti aivan tusinatavis ja jopa liioitellusti ilmaisten ihan mitätön tapaus, johon kukaan ei kiinnitä yhtään mitään huomiota. Eli kuvittelen tavallaan "liikoja" itsestäni, kun pelkään olevani poikkeuksellisen ruma ja vastenmielinen.

En kyllä tiedä, mitä kautta sitä itsetuntoa saisin rakennettua vai onko se kohdallani täysin mahdottomuus.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Miten sinä olet ystävällinen muita kohtaan? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, miten hän voi? Miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä? Anna esimerkkejä.

Lähinnä tervehtinyt tai jutellut jotain, jos se toinen on sanonut jotain ensin. En uskalla kysellä sinänsä kuulumisia muilta, sillä se tuntuisi liian tunkeilevalta. Mulla on useimmiten sellainen olo, että annan itsestäni paljon enemmän kuin saan takaisin, vaikka en haluaisi ajatella siten edes.

Mutta olen ujo introvertti (jolla vieläpä hieman sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja todellakin tsemppaan, skarppaan ja melkeinpä pingotan sosiaalisissa kontakteissa täysillä ja sitten saan sellaista tuhahtelevaa ja halveksivaa "meh" tai "pyh" -tyyppistä suhtautumista osakseni.

Jännitän ihmisiä ja silti olen se, joka on lähes aina se puheliaampi ja kohteliaampi ja muille olen vain haiseva kasa paskaa, jota vältellään ja nauretaan päälle.

T. Ap

No, tunteesi on väärä. Et sinä anna muille enemmän kuin saat takaisin. Päinvastoin. Et aloita keskustelua, et kysele kuulumisia. Odotat vain passiivisena että muut tekevät kaiken. Eikä sinulle näytä riittävän mikään perusjuttu, vaan muiden pitää kohdella sinua aivan ylitsevuotavan ihanasti.

Kysyin sinulta miten olet ollut mukava, miten osoittanut välittämistä, ollut kiinnostunut muista. Vastasit että tervehdit ihmisiä ja vastailet jos toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Tuntuuko sinusta todella, että muut ovat sinulle velkaa välittämistä ja kiinnostusta, kun oma panoksesi on tuo?

Jännitän ja hieman pelkään ihmisiä sekä tunnen alemmuudentunnetta heidän seurassaan, joten tuo mainitsemani on kaikki, mitä voin tehdä. Tekisin itsestäni aivan pellen, jos nyt rupeiaisin jotenkin rennon supersosiaaliseksi ihmisten seurassa. Eivätkä sosiaaliset taitoni ja itsevarmuuteni riittäisi sellaiseen.

Sinänsä olet vahvasti oikeilla jäljillä, että ehkä kaipaan jotain epärealistisen korjaavaa kokemusta ympäristöstäni ja sitten petyn, kun en sellaista saa.

T. Ap

Mikä ympäristön oikein pitäisi korjata? Mitä sinulle on tehty että katsot voivasi odottaa korjaamista? Meistä kaikki ovat olleet tekemisissä tylyn aspan kanssa monta, monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Oletko se tyyppi joka postaa tänne vähän väliä ketjuja joissa haukut itseäsi ja jauhat tuosta kasvojen epäsymmetriasta?