Miksi minusta ei välitä kukaan? Ideoita tarvitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Kummallisia mietit. Ei me muutkaan täällä kuvakulmia ehditä miettimään. Eikä siihen ole syytä sullakaan. Perin harhaisilta juttusi kuulostavat,

Mistä tiedät, onko aihetta vai ei? Rumana ihmisenä olen käyttänyt todella paljon aikaa sen pohtimiseen, miten muuttuisin paremman näköiseksi. Ja olen käyttänyt siihen aikaa jostain 13-vuotiaasta lähtien.

Sinänsä minun olisi vain pitänyt rientää plastiikkakirurgille jo mahdollisimman pikaisesti, mutta en ole koskaan tehnyt mitään sellaista. Ei ole koskaan ollut ns. irtorahaa niin paljon. Olen aivan varma, että elämäni olisi muotoutunut aivan toisenlaiseksi, jos olisin korjauttanut pahimmat ulkonäkövikani jo nuorena (siis noin parikymppisenä).

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Kummallisia mietit. Ei me muutkaan täällä kuvakulmia ehditä miettimään. Eikä siihen ole syytä sullakaan. Perin harhaisilta juttusi kuulostavat,

No siis käytännössä tarkoitan sitä, että saatan näyttää joissain kuvissa tuurilla ihan ok:lta, jos sattuu olemaan hyvä kuva, mutta jossain random valokuvassa olenkin todennäköisesti suohirviön tasoa.

T. Ap

AP, kuka niitä valokuvia sinusta ottaa? Vai tutkisteletko selfieistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Kummallisia mietit. Ei me muutkaan täällä kuvakulmia ehditä miettimään. Eikä siihen ole syytä sullakaan. Perin harhaisilta juttusi kuulostavat,

No siis käytännössä tarkoitan sitä, että saatan näyttää joissain kuvissa tuurilla ihan ok:lta, jos sattuu olemaan hyvä kuva, mutta jossain random valokuvassa olenkin todennäköisesti suohirviön tasoa.

T. Ap

AP, kuka niitä valokuvia sinusta ottaa? Vai tutkisteletko selfieistä?

Selfieistä lähinnä ja niitäkin otan hyvin harvoin. Olen todella harvoin tilanteissa, joissa joku muu ottaa kuvia minusta. Tyyliin pari kertaa viidessä vuodessa. Ja selfieitä olen ottanut lähinnä yhden kaverini pyynnöstä. Muuten ei nappaa yhtään ottaa kuvia rumasta naamastani. :(

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Kummallisia mietit. Ei me muutkaan täällä kuvakulmia ehditä miettimään. Eikä siihen ole syytä sullakaan. Perin harhaisilta juttusi kuulostavat,

No siis käytännössä tarkoitan sitä, että saatan näyttää joissain kuvissa tuurilla ihan ok:lta, jos sattuu olemaan hyvä kuva, mutta jossain random valokuvassa olenkin todennäköisesti suohirviön tasoa.

T. Ap

AP, kuka niitä valokuvia sinusta ottaa? Vai tutkisteletko selfieistä?

Selfieistä lähinnä ja niitäkin otan hyvin harvoin. Olen todella harvoin tilanteissa, joissa joku muu ottaa kuvia minusta. Tyyliin pari kertaa viidessä vuodessa. Ja selfieitä olen ottanut lähinnä yhden kaverini pyynnöstä. Muuten ei nappaa yhtään ottaa kuvia rumasta naamastani. :(

T. Ap

Jos kuvat ahdistavat, niin niitä ei tarvitse katsoa. Teen itse niin ja oikeasti auttaa. En myös halua olla kuvattavana. Voit kyllä pyytää ettei sinua kuvata, jos haluat tai mennä jonkun taakse tms.

Luin tämän ketjun läpi ja tuli niin surullinen olo puolestasi. Minä olen käynyt myös sen kaiken läpi. Muutettiin, kun olin alakoulussa eri paikkakunnalle ja sen jälkeen vähitellen alkoi kiusaaminen. Paikkakunta niin pieni, että ne ikävät puheet tavoittivat kaikki nuoret. Kiusaaminen levisi vapaa-ajallekin. Sain aina pelätä ketä tulee vastaan. Minäkin sain ikävän pilkkanimen. Minusta puhuttiin niin paljon pahaa ja tuhottiin maine. Todellisuudessa olin ja olen edelleen ihan erilainen ihminen. Itse muuton tuolta pois ja vuosia sitten, mutta sain jälkeenpäin tietää kuinka jotakin kautta jotkut lapsuuden ystävätkin olivat saaneet jotakin kautta kuulla pahoja puheita minusta. Olikin minulle järkytys kun sain tietää sen, että lapsuuden tututkin olivat kuulleet ja siellä paikkakunnalla puhuttiin. Myöhemmin tajusin, että kiusaajia oli ollut heidän kanssaan samoissa opinnoissa. Nämä kaikki puheet eivät ole loppuneet vieläkään ja saan joskus jossakin paikoissa kuulla edelleen pilkkaa. Joku voi epäillä tätä, mutta minäkin tiedän olevani vielä järjissäni. Ei tätä voi ymmärtää jos ei ole samaa kokenut. Minulla ei ole ystäviä ja kaiken tämän jälkeen ihmisiin tutustuminen hyvin vaikeaa. Se tuntuu myös väärältä, että on pitänyt kokea kaikki tämä kun en ole tehnyt mitään pahaa muille. Pahimpina aikoina halusin päättää elämäni, mutta ei minusta ole siihen. Nyt jatkan eteenpäin, mutta arvoton ja häpäisty olo on. Ei tietenkään saisi välittää, mutta kaikki on kestänyt niin kauan ja olen omillani. Minua on myös kuvattu ja en tiedä mihin ne ovat levinneet. Tämäkin totta, mutta onneksi vaan pari kertaa tapahtunut. Tavallaan on koe oloani rauhalliseksi ja iloinen on pysty paljon enää olemaan. Ei ole helppoa kirjoittaa tätä ja en tiedä miten neuvoisin sinua. Itse jäin myös kotona ilman tukea ja apua. Se on myös jättänyt tunteen ettei kukaan piittaa miten voin ja lisännyt yksinäisyyden tunnetta. Olet varmasti hyvä ihminen ja toivon sinulle voimia. Tämä kaikki toi minulle omat kokemukset niin vahvasti mieleen.

Mulle tulee ap:sta mieleen fiksu mutta jollain lailla omituinen ihminen, joka ylianalysoi aivan kaikkea ympärillään. Kuten joku kirjoittikin, että kaikki me ollaan nöyryytettyjä jos jonkin bussikuskin tervehtimättä jättäminen katsotaan nöyryyttämiseksi. Tai kassamyyjän tuijottaminen. AINA ympäriltä löytyy muita, jotka pitää toisia ihmisiä huonompina, parempina, kauniimpina, rumempina jne. kuin itse, ja se arviointi voi näkyä katseessa. Taustasta ja huonoista kokemuksista huolimatta jokainen on kuitenkin itse vastuussa käytöksestään ja omasta onnellisuudestaan, ja jos takertumalla tarkertuu kaikkiin pieniin nyansseihin arjessa, on ihan selvää että joka puolelta voi löytää merkkejä siitä että ei kelpaa, ei ole hyväksytty ja arvostettu. Mutta omaa ajattelua voi koettaa muuttaa. Samaten omaa käytöstä voi muuttaa, eli kannattaa huomioida että metsä vastaa kuten sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaavan kokemuksen tarve voi ainakin osittain johtua siitäkin että on pitkään ollut tosi huonoa tuuria ihmissuhteissa, esim. lähipiirissä joku ihminen joka (ehkä epäsuorasti ja puolihuomaamatta mutta jatkuvasti) purkaa sinuun omaa huonoa oloaan, eli toisen paha olo siirtyy sinuun. Sellaista vaikutusta tai sen osuutta ei tajua jos se on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä. Sen huomaa vasta kun kyseinen henkilö poistuu elämästäsi.

Omia asenteita kannattaa tietysti aina tarkistaa ja kurjaan oloon hakea apua.

Usein korjaava kokemus tulee ihmisille äidiltä. Jos sitä ei ole eli äiti on ikävä tyyppi, pitäisi olla joku muu. Mutta osalla ihmisistä ei ole ehkä ketään.

Ap:n äiti ei taida olla kommenteista päätellen kannustava ainakaan.

Tämä on totta. Äitini "lohdutti" minua ihan hiljattain sillä, että olen ihan mitättömyys, joten ei kukaan huomaa minua mitenkään, joten turhasta siis angstaan, kun tunnen alemmuudentunnetta muiden naisten seurassa. Olen kuulemma ihan mitättömän näköinen, ikäisekseen aika rupsahtanut tusinatavis ja muutenkin elämänsä sotkenut mitättömyys, joten mun on turha angstata sillä, että joku kiinnittäisi negatiivisellakaan tavalla huomiota.

Itse olen ollut koko ikäni aina äidilleni kiltti ja lojaali, ja ymmärrän hänen oikkujaan ja sitä, kun hän lyö puhelimen korvaan tai sanoo evvk, kun koetan hakea myötätuntoa tai edes jutella niitä näitä pari kertaa vuodessa.

Kun olin pieni, niin hän itketti ja nöyryytti minua toistuvasti haukkumalla ulkonäköäni. Kun olin edelleenkin lapsi, hän jätti minut isälleni ja hävisi uuden kumppaninsa kanssa jonnekin. Pumpulinen mutta onneton maailmani särkyi.

T. Ap

Olen niin pahoillani. Ok, nyt löytyi juurisyy tähän ap:n ongelmaan. Äitisi ei ole normaali ja lyttää sinua jatkuvasti! On kuin joisit joka päivä vähän myrkkyä niin kauan kuin hän on elämässäsi. Olisiko sinun mahdollista ottaa häneen etäisyyttä? Suosittelen tutustumaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivustoon.

En ole kyllä varma, onko äitini sellainen. Hän itse joskus on epäillyt olevansa. En tiedä, miten korjaan itseni, kun "perustukseni" ovat tällaiset. Tai onko korjaaminen edes mahdollista. Se on selvää, että mitään äidin korviketta en saa enää koskaan elämässäni. Täytyy pärjätä ilman.

Aika kömpelösti koetin sellaista saada yhden kerran vuosia sitten elämääni heikolla hetkelläni sen parisuhteeni kariutumisen yhteydessä, mutta vikaanhan se meni tietenkin. Ei kukaan rupea sellaiseen rooliin tietenkään. Enkä löydä muutenkaan sellaista ihmistä, joka tukisi minua vaikeilla hetkillä. Siis ns. bestistä tai hyvää parisuhdettakaan en tule saamaan koskaan elämässäni. Sekin on vain asia, joka minun tulee hyväksyä ja yrittää olla surematta sitä. Näillä korteilla mennään, mitä on saatu.

T. Ap

”Ei kukaan rupea sellaiseen rooliin tietenkään. Enkä löydä muutenkaan sellaista ihmistä, joka tukisi minua vaikeilla hetkillä.” : ajattele tilannetta jossa kadulla tulee vastaan henkilö jolla on sadan kilon kantamus joka on toimitettava paikkaan x. Monet ymmärtävät ja tahtoisivat auttaa, mutta sata kiloa tuntuu kohtuuttomalta yhdelle eikä kukaan tarjoudu. Kuitenkin jos kuormaa saa jaettua pieninä osina, niin että moni ottaa vaikkapa 2-10 kg, jossain vaiheessa siitä on jäljellä enää 10 tai max 30 kg, eikä kukaan enää pelästy samalla tavalla. Lopulta joku ottaa siitä loppumäärästä puolet tai enemmänkin ja kulkee kanssasi perille asti. Täytyy vain hyväksyä se, että taakasta ei ehkä pääse kerralla kokonaan eroon, vaan se pitää saada jaettua useampaan osaan. Siinä tarvitaan aluksi ehkä useita ihmisiä ja useita erilaisia taakanpurkutilaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee ap:sta mieleen fiksu mutta jollain lailla omituinen ihminen, joka ylianalysoi aivan kaikkea ympärillään. Kuten joku kirjoittikin, että kaikki me ollaan nöyryytettyjä jos jonkin bussikuskin tervehtimättä jättäminen katsotaan nöyryyttämiseksi. Tai kassamyyjän tuijottaminen. AINA ympäriltä löytyy muita, jotka pitää toisia ihmisiä huonompina, parempina, kauniimpina, rumempina jne. kuin itse, ja se arviointi voi näkyä katseessa. Taustasta ja huonoista kokemuksista huolimatta jokainen on kuitenkin itse vastuussa käytöksestään ja omasta onnellisuudestaan, ja jos takertumalla tarkertuu kaikkiin pieniin nyansseihin arjessa, on ihan selvää että joka puolelta voi löytää merkkejä siitä että ei kelpaa, ei ole hyväksytty ja arvostettu. Mutta omaa ajattelua voi koettaa muuttaa. Samaten omaa käytöstä voi muuttaa, eli kannattaa huomioida että metsä vastaa kuten sinne huudetaan.

Joka puolelta voi toisaalta löytää merkkejä myös siitä, että kelpaa, on hyväksytty ja arvostettu. Se riippuu aivan siitä mihin kiinnittää huomionsa ja miten itse suhtautuu muihin.