Miksi minusta ei välitä kukaan? Ideoita tarvitaan

En tiedä muuten kun ,että Suomessa on kiusatun/pahasti rääkätyn tms. turha mitään ymmärrystä saati empatiaa odottaa ihmisiltä, jotka eivät vastaavaa ole ikinä itse kokenut, ja/tai ovat itse näitä kiusaajia. Tulee just vaan leimatuksi harhaluuloiseksi hulluksi jne. Itse opin nyt vihdoin pitämään tur pa ni kiinni, saivat kyllä tuhottua jo koko elämäni ja terveyteni oikeastikin, mut ei se ketään kiinnosta Suomessa ja tosiaan turha odottaa sympatioita tässä maassa, päähänpotkimista kyllä saat halutessasi lisää tukea odottaessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, että oikeasti ymmärtäisin edes sitä, miksi minua hyljeksitään. Yritän aina olla kiltti, kärsivällinen, asiallinen, muodollinen ja kohtelias, mutta en tajua, mitä teen väärin.

Kukaan ei tietenkään kerro mulle suoraan, mikä mussa on vikana. 😪 Jouduin taas kiusaamisen ja nöyryyttämisen kohteeksi tänään useammalta taholta.

T. Ap

Et ole kertonut, mikä se olettamasi SYY hyljeksinnälle on. Josta sanoit, että yksi ihminen on sen asian tiennyt ja laittanut liikkeelle.

Onkohan asia oikeasti näin, vai oletko kuvitellut omassa päässäsi? Selvähä se,nettä jos tulee torjutuksi ja halveksituksi, haluaa tietää, miksi.

Oletko Asperger tai onko sinulla muuta poikkeavuutta?

Ihmiset vieroksuvat kaikkea erilaisuutta. Siitä saa "synninpäästön" vain osoittautumalla jollain muulla tapaa kiinnostavaksi ja toivotuksi kaveriksi.

Esim. varakkaalla mulkulla on aina kavereita, ja kauniilla draamailija/oikkupussilla on aina kavereita.

Tuo menee kyllä yli kaiken normaaliuden, että edellytät satunnaiselta vastaantulijalta hymyä ja kaupanmyyjältä mukavaa rupattelua. Olet antanut hyvinvointisi tuntemattomien, randomhenkilöiden käsiin!! Ajattelepa nyt itsekin: eikö ole erittäin hölmöä antaa toisten ihmisten käytöksen vaikuttaa omaan mielialaan tuolla tapaa, mitä kuvailit? Ole sinä oman elämäsi johdossa, ja ohita toisten reagointitapa, jos se on huono eikä mitenkään johdu sinusta.

Maailmassa ja elämässä ei tuommoiset mimosan kukat pärjää.

Olisiko tässä osasyy kokemaasi ilkkumiseen ja kiusaamiseen? Olet yliherkkä ja reagoit muiden käytökseen näkyvästi mielesi pahoittaen, joten olet altis tuommoiselle kohtelulle. Kasvata selkäranka ja itsetunto, niin kiusaaminen (?) loppuu.

En uskalla kertoa sitä kiusaamisen syytä. Se, että asia on laajentunut, on pakosti yhden ihmisen tekosia. Nimittäin en tunne niistä kiusaajista henkilökohtaisesti yhtäkään henkilöä, enkä ole puhunutkaan itse heistä juuri kenenkään kanssa.

Tilanne on siis vastaava kuin koulukiusaamisessa lapsuudessani: sanoin luokassa pari noloa, mutta viatonta kommenttia, ja niiden vuoksi koko luokka alkoi kiusata minua ja keksiä aivan kaikesta tekemisistäni nälvimistä ja juoruilun aihetta, kun olin se "outo ja nolo tyttö". Sitä jatkui monta vuotta ja alistuin kohtalooni, kun siis ei sellaisesta ole kovin helppoa pyristellä irti ja suurin osa hiljaisesti hyväksyy kiusaamisen ja mustamaalauksen.

Olen tavallaan hieman heikompi kuin muut ja olen mennyt typeränä avautumaan niistä häpeän kohteistani. Ei ole diagnosoituna mitään, ei edes Aspergeria.

Kiusattuna herkistyy kaikelle negatiiviselle ja tosiaan tilanteesta on ihan järkyttävän vaikeaa päästä irti. Se tilanne ruokkii itse itseään ja alan käyttäytyä vielä oudommin, kun tiedän, ettei minusta pidetä ja että minusta on todennäköisesti juoruiltu kaikenlaista ikävää ja outoa, vaikka fakta on se, että ne juoruilijat eivät tunne minua lainkaan.

Ne perustuvat joihinkin olettamuksiin ja mahdollisesti some-profiileihini jne. ja kun niitä ruokitaan, niin tokihan sitten muutkin tulkitsevat ihan normaalia olemustani siitä vinkkelistä, että olen ihan outo, vaikken olekaan.

Oikeasti tästä kiusaamisasiasta minulla ei ole minkäänlaista poispääsyä enää koskaan. Täytyy vain jaksaa elää päivä kerrallaan ja yrittää vain jaksaa hoitaa oman elämäni asiat. Minusta ei nyt vain pidetä, vaikka mitä tekisin, ja olen monen mielestä outo friikki, jota on lupa inhota porukalla.

On varmaankin niin yhteenkuuluvuutta kasvattavaa, kun on se yksinäinen outo nainen, jolle saa naureskella ja josta saa juoruilla ja josta on niin kivaa vittuilla porukassa. Tavallaan olen muille hyväntekijä olemalla se roskasanko ja yhteisen inhon kohde. Heillä on kivempaa, kun on joku, jota inhota.

Toisaalta ehkä ainoa keinoni on vain hyväksyä se ja vähän myötäillä ja antaa heidän vain nauttia siitä, että he sentään ovat fiksumpia, kauniimpia, suositumpia ja normaalimpia kuin minä, outolintu ja syntipukki. "Mitäköhän se surkea nainen kuvittelee olevansa?", he sanovat ja edes hetken verran saavat tuntea olevansa tyytyväisiä omasta elämästään.

T. Ap

67 ja 73 kirjoittaja tässä:

Olin kans yläasteen ajan koulukiusattu. Sain todella syvät traumat, koska mulle tapahtui kans niin häoeällisiä asioita, että en ikinä ole niistä puhunut kellekkään.

En edes aviomiehelleni.

Olin vuosikausia tuon kiusaamisen takia, ihmispelkoinen ja lopulta käytin kaikenlaisia aineita. Olin varma, että tulen kuolemaan päihteisiin.

Muistan myös yhden kerran, kun asuin työharjottelu ajan eräällä maatilalla, kun pieni lapsi kertoi mulle, kuinka muut aikuiset ihmiset olivat sanoneet mua hylkiöksi. Olin ite silloin noin 18 v...ja muistan, miten syvästi se loukkasi. Koska mähän olin hylkiö, edes mun vanhemmat, jotka oli eronnu, eivät rakastaneet mua.

Mutta näistä traumoista oon saanut myös parantua, eikä siihen kukaan muu olisikaan pystynyt, kuin ainoastaan Jeesus.

Tämä mun aviopuoliso on kokenut myös samanlaisen menneisyyden, siksi varmaan Jeesus meidät yhteen johdattikin.

Halusin vain rohkaista sua, että sulla on toivoa, ei ole mitään niin pientä tai niin isoa asiaa, josta Jeesus ei välittäisi ja tahtoisi auttaa ja kuunnella. ❤️

Ilman Häntä en tällä hetkellä olisi elossakaan enää. ..

Kiitos tästä ❤ Kaikkein onnettomimmilla hetkilläni rukoilen Jumalaa. Ei minulla ole mitään muuta, eikä ketään muuta. Ihmiset eivät juurikaan välitä. Ja jopa toivon ja odotan sitä mahdollista kuoleman jälkeistä elämää monesti, kun elämä täällä maan päällä on monesti niin vaikeaa ja suorastaan tuskallista. En ole yhtä hyvä uskova kuin useimmat muut uskovat (olen siis siinäkin todella huono ja vajavainen ihminen), mutta silti se on se pieni ja ainoa toivon hiven silti.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä muuten kun ,että Suomessa on kiusatun/pahasti rääkätyn tms. turha mitään ymmärrystä saati empatiaa odottaa ihmisiltä, jotka eivät vastaavaa ole ikinä itse kokenut, ja/tai ovat itse näitä kiusaajia. Tulee just vaan leimatuksi harhaluuloiseksi hulluksi jne. Itse opin nyt vihdoin pitämään tur pa ni kiinni, saivat kyllä tuhottua jo koko elämäni ja terveyteni oikeastikin, mut ei se ketään kiinnosta Suomessa ja tosiaan turha odottaa sympatioita tässä maassa, päähänpotkimista kyllä saat halutessasi lisää tukea odottaessasi.

Tämä on valitettavasti totta. Ei kannata avautua heikkouksistaan kenellekään. Tämä on kovisten maa tavallaan. Naisen pitää olla tavallaan kovaksikeitetty ja jätkämäinen pärjääjä, mies ei saisi itkeä. On Suomessa paljon hyvääkin, mutta tämä on todella ankara ja raaka yhteiskunta henkiseltä ilmapiiriltään. Ihmisen pitää pärjätä yksin, tunteettomasti ja vain jaksaa painaa väkisin ja sisulla kaikilla elämän osa-alueilla. Se kuuluisa sisu on vahvuus, mutta tavallaan myös kirous samalla.

T. Ap

Sinuna aloittaja muuttaisin muualle ja aloittaisin niin sanotusti alusta. Uudella paikkakunnalla aloittaisin työn ja harrastukset puhtaalta pöydältä, ilman mitään menneisyyden painolastia. Melko äkkiä huomaat, että joko saat ystäviä ja kaipaamaasi huomiota/arvostusta/mitä ikinä, JOS olet nyt kertonut ihan rehellisesti, mistä kokemasi kaltoinkohtelu saattaa juontaa juurensa (ts. ei siitä, että sussa olisi joku olennainen vika).

Jos sinulla on taipumista pedofiliaan, rasismiin, ääriajatteluun, itsesi nostamiseen muiden yläpuolelle tai johonkin muuhun vastenmieliseen, et luultavasti tule pärjäämään uudessakaan ympäristössä. Sitten onkin se piste, jossa sun pitää miettiä, miten voisit muuttaa itseäsi.

Vanhoissa ympäristöissä kukaan ei pysty luomaan nahkaansa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Onhan sulla ne tutut ja kaverit. Mitä muilta haet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaavan kokemuksen tarve voi ainakin osittain johtua siitäkin että on pitkään ollut tosi huonoa tuuria ihmissuhteissa, esim. lähipiirissä joku ihminen joka (ehkä epäsuorasti ja puolihuomaamatta mutta jatkuvasti) purkaa sinuun omaa huonoa oloaan, eli toisen paha olo siirtyy sinuun. Sellaista vaikutusta tai sen osuutta ei tajua jos se on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä. Sen huomaa vasta kun kyseinen henkilö poistuu elämästäsi.

Omia asenteita kannattaa tietysti aina tarkistaa ja kurjaan oloon hakea apua.

Usein korjaava kokemus tulee ihmisille äidiltä. Jos sitä ei ole eli äiti on ikävä tyyppi, pitäisi olla joku muu. Mutta osalla ihmisistä ei ole ehkä ketään.

Ap:n äiti ei taida olla kommenteista päätellen kannustava ainakaan.

Tämä on totta. Äitini "lohdutti" minua ihan hiljattain sillä, että olen ihan mitättömyys, joten ei kukaan huomaa minua mitenkään, joten turhasta siis angstaan, kun tunnen alemmuudentunnetta muiden naisten seurassa. Olen kuulemma ihan mitättömän näköinen, ikäisekseen aika rupsahtanut tusinatavis ja muutenkin elämänsä sotkenut mitättömyys, joten mun on turha angstata sillä, että joku kiinnittäisi negatiivisellakaan tavalla huomiota.

Itse olen ollut koko ikäni aina äidilleni kiltti ja lojaali, ja ymmärrän hänen oikkujaan ja sitä, kun hän lyö puhelimen korvaan tai sanoo evvk, kun koetan hakea myötätuntoa tai edes jutella niitä näitä pari kertaa vuodessa.

Kun olin pieni, niin hän itketti ja nöyryytti minua toistuvasti haukkumalla ulkonäköäni. Kun olin edelleenkin lapsi, hän jätti minut isälleni ja hävisi uuden kumppaninsa kanssa jonnekin. Pumpulinen mutta onneton maailmani särkyi.

T. Ap

Olen niin pahoillani. Ok, nyt löytyi juurisyy tähän ap:n ongelmaan. Äitisi ei ole normaali ja lyttää sinua jatkuvasti! On kuin joisit joka päivä vähän myrkkyä niin kauan kuin hän on elämässäsi. Olisiko sinun mahdollista ottaa häneen etäisyyttä? Suosittelen tutustumaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivustoon.

En ole kyllä varma, onko äitini sellainen. Hän itse joskus on epäillyt olevansa. En tiedä, miten korjaan itseni, kun "perustukseni" ovat tällaiset. Tai onko korjaaminen edes mahdollista. Se on selvää, että mitään äidin korviketta en saa enää koskaan elämässäni. Täytyy pärjätä ilman.

Aika kömpelösti koetin sellaista saada yhden kerran vuosia sitten elämääni heikolla hetkelläni sen parisuhteeni kariutumisen yhteydessä, mutta vikaanhan se meni tietenkin. Ei kukaan rupea sellaiseen rooliin tietenkään. Enkä löydä muutenkaan sellaista ihmistä, joka tukisi minua vaikeilla hetkillä. Siis ns. bestistä tai hyvää parisuhdettakaan en tule saamaan koskaan elämässäni. Sekin on vain asia, joka minun tulee hyväksyä ja yrittää olla surematta sitä. Näillä korteilla mennään, mitä on saatu.

T. Ap

Mahdollisella diagnoosilla ei ole väliä, mutta on aivan päivänselvää, että äitisi on todella haitallista seuraa sinulle. Äitisi tuskin tulee tuosta muuttumaan, sitä ei ainakaan kannata odottaa. Suosittelen siis suojelemaan itseäsi, jopa lopettamaan yhteydenpidon kokonaan, jos hyvinvointisi sen vaatii. Tuolta narsistien uhrien sivulta löytää paljon hyödyllistä tietoa. Sinulla on kiintymyssuhdetrauma, johon voi kyllä ehdottomasti saada korvaavia kokemuksia. Ihminen voi lisäksi olla itselleen se rakastava äiti, jota ei koskaan saanut. Mutta kyllähän se on totta, että toipumiseen kuuluu myös surra sitä turvallista ja rakastavaa äitiä, jota ei ehkä koskaan ollutkaan.

Tiedätkös, Japanissa rikkimenneitä keramiikkaesineitä korjataan joskus sellaisella tekniikalla, jossa sirpaleet kiinnitetään toisiinsa kullalla. Korjattua astiaa ei saa koskaan täysin alkuperäiseen särkymättömään tilaan, mutta ne korjatut ovat hyvin kauniita ja aivan erityisiä.

Tiedätkös, jos olet jo valmiiksi asennoitunut niin, ettei mikään tule koskaan muuttumaan paremmaksi, niin se ei auta sinua itseäsi eteenpäin ollenkaan. Miksi sabotoisit omaa itseäsi heittämällä hanskat tiskiin? Meitä muitakin samassa tilanteessa olevia, vastaavia kokeneita on paljon. Joskus tuntuu ettei jaksa ja sitten voi pysähtyä ja antaa itsensä kerätä voimia. Ei kannata kuitenkaan antaa sinua kaltoinkohdelleiden ihmisten jatkaa tihutyötään ja kylvää satoaan. Heidän suorittamansa ohjelmointi sinussa voidaan kyllä muuttaa. Se vaatii työtä ja rohkeutta. Minäkin olen kulkenut sitä tietä jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Sinuna aloittaja muuttaisin muualle ja aloittaisin niin sanotusti alusta. Uudella paikkakunnalla aloittaisin työn ja harrastukset puhtaalta pöydältä, ilman mitään menneisyyden painolastia. Melko äkkiä huomaat, että joko saat ystäviä ja kaipaamaasi huomiota/arvostusta/mitä ikinä, JOS olet nyt kertonut ihan rehellisesti, mistä kokemasi kaltoinkohtelu saattaa juontaa juurensa (ts. ei siitä, että sussa olisi joku olennainen vika).

Jos sinulla on taipumista pedofiliaan, rasismiin, ääriajatteluun, itsesi nostamiseen muiden yläpuolelle tai johonkin muuhun vastenmieliseen, et luultavasti tule pärjäämään uudessakaan ympäristössä. Sitten onkin se piste, jossa sun pitää miettiä, miten voisit muuttaa itseäsi.

Vanhoissa ympäristöissä kukaan ei pysty luomaan nahkaansa uudelleen.

Mun tapauksessani mieluisin vaihtoehto olisi ulkomaille muutto, sillä pelottaisi se, että jollain pikkupaikkakunnalla olisi vieläkin suljetummat ympyrät ja edelleenkin olen aika huono ja kömpelö sosiaalisilta taidoiltani, joten saattaisin möhliä uudelleen asiani. Täytyy pohjustaa tuota ulkomaille muuton suunnitelmaa, niin pääsisivät ne kiusaajanikin minusta eroon, joten tekisin heillekin palveluksen.

Ei ole taipumusta tuollaisiin, joita listasit. :O Miten ihmeessä tuollaiset edes tulivat mieleesi? Olen tavallaan aika konservatiivinen elämänarvoiltani (muita ihmisiä kohtaan olen salliva kylläkin), mutta se ei liene väärin Suomessa kuitenkaan? En nosta itseäni muiden yläpuolelle, vaan tunnen olevani pikemminkin muiden alapuolella, kuten mainitsinkin aiemmin ketjussa.

Pidän käytännössä kaikkia muita normaalihkoja naisia jotenkin tosi kauniina, cooleina, sosiaalisesti taitavina, ja tunnen voimakasta alemmuudentunnetta heihin nähden siis. Ei kaltaisiani raittiita ja perusterveitä, mutta muuten "valuvikaisia" naisia oikein ole ainakaan kotipaikkakunnallani missään. Yleensähän naiset ovat tosi hienoja tyyppejä, toisin kuin itse olen. Miehistä pidän myös, mutta miehetkään eivät pidä minusta. Heille olen täysin näkymätön.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, että oikeasti ymmärtäisin edes sitä, miksi minua hyljeksitään. Yritän aina olla kiltti, kärsivällinen, asiallinen, muodollinen ja kohtelias, mutta en tajua, mitä teen väärin.

Kukaan ei tietenkään kerro mulle suoraan, mikä mussa on vikana. 😪 Jouduin taas kiusaamisen ja nöyryyttämisen kohteeksi tänään useammalta taholta.

T. Ap

Millä tavoin sinua kiusataan ja nöyryytetään? Ammattiapu voisi olla sulle ok. Saisit purkaa pahaa oloasi rauhassa. Pohtia, mikä on johtanut mihinkin etc.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, että oikeasti ymmärtäisin edes sitä, miksi minua hyljeksitään. Yritän aina olla kiltti, kärsivällinen, asiallinen, muodollinen ja kohtelias, mutta en tajua, mitä teen väärin.

Kukaan ei tietenkään kerro mulle suoraan, mikä mussa on vikana. 😪 Jouduin taas kiusaamisen ja nöyryyttämisen kohteeksi tänään useammalta taholta.

T. Ap

Et ole kertonut, mikä se olettamasi SYY hyljeksinnälle on. Josta sanoit, että yksi ihminen on sen asian tiennyt ja laittanut liikkeelle.

Onkohan asia oikeasti näin, vai oletko kuvitellut omassa päässäsi? Selvähä se,nettä jos tulee torjutuksi ja halveksituksi, haluaa tietää, miksi.

Oletko Asperger tai onko sinulla muuta poikkeavuutta?

Ihmiset vieroksuvat kaikkea erilaisuutta. Siitä saa "synninpäästön" vain osoittautumalla jollain muulla tapaa kiinnostavaksi ja toivotuksi kaveriksi.

Esim. varakkaalla mulkulla on aina kavereita, ja kauniilla draamailija/oikkupussilla on aina kavereita.

Tuo menee kyllä yli kaiken normaaliuden, että edellytät satunnaiselta vastaantulijalta hymyä ja kaupanmyyjältä mukavaa rupattelua. Olet antanut hyvinvointisi tuntemattomien, randomhenkilöiden käsiin!! Ajattelepa nyt itsekin: eikö ole erittäin hölmöä antaa toisten ihmisten käytöksen vaikuttaa omaan mielialaan tuolla tapaa, mitä kuvailit? Ole sinä oman elämäsi johdossa, ja ohita toisten reagointitapa, jos se on huono eikä mitenkään johdu sinusta.

Maailmassa ja elämässä ei tuommoiset mimosan kukat pärjää.

Olisiko tässä osasyy kokemaasi ilkkumiseen ja kiusaamiseen? Olet yliherkkä ja reagoit muiden käytökseen näkyvästi mielesi pahoittaen, joten olet altis tuommoiselle kohtelulle. Kasvata selkäranka ja itsetunto, niin kiusaaminen (?) loppuu.

En uskalla kertoa sitä kiusaamisen syytä. Se, että asia on laajentunut, on pakosti yhden ihmisen tekosia. Nimittäin en tunne niistä kiusaajista henkilökohtaisesti yhtäkään henkilöä, enkä ole puhunutkaan itse heistä juuri kenenkään kanssa.

Tilanne on siis vastaava kuin koulukiusaamisessa lapsuudessani: sanoin luokassa pari noloa, mutta viatonta kommenttia, ja niiden vuoksi koko luokka alkoi kiusata minua ja keksiä aivan kaikesta tekemisistäni nälvimistä ja juoruilun aihetta, kun olin se "outo ja nolo tyttö". Sitä jatkui monta vuotta ja alistuin kohtalooni, kun siis ei sellaisesta ole kovin helppoa pyristellä irti ja suurin osa hiljaisesti hyväksyy kiusaamisen ja mustamaalauksen.

Olen tavallaan hieman heikompi kuin muut ja olen mennyt typeränä avautumaan niistä häpeän kohteistani. Ei ole diagnosoituna mitään, ei edes Aspergeria.

Kiusattuna herkistyy kaikelle negatiiviselle ja tosiaan tilanteesta on ihan järkyttävän vaikeaa päästä irti. Se tilanne ruokkii itse itseään ja alan käyttäytyä vielä oudommin, kun tiedän, ettei minusta pidetä ja että minusta on todennäköisesti juoruiltu kaikenlaista ikävää ja outoa, vaikka fakta on se, että ne juoruilijat eivät tunne minua lainkaan.

Ne perustuvat joihinkin olettamuksiin ja mahdollisesti some-profiileihini jne. ja kun niitä ruokitaan, niin tokihan sitten muutkin tulkitsevat ihan normaalia olemustani siitä vinkkelistä, että olen ihan outo, vaikken olekaan.

Oikeasti tästä kiusaamisasiasta minulla ei ole minkäänlaista poispääsyä enää koskaan. Täytyy vain jaksaa elää päivä kerrallaan ja yrittää vain jaksaa hoitaa oman elämäni asiat. Minusta ei nyt vain pidetä, vaikka mitä tekisin, ja olen monen mielestä outo friikki, jota on lupa inhota porukalla.

On varmaankin niin yhteenkuuluvuutta kasvattavaa, kun on se yksinäinen outo nainen, jolle saa naureskella ja josta saa juoruilla ja josta on niin kivaa vittuilla porukassa. Tavallaan olen muille hyväntekijä olemalla se roskasanko ja yhteisen inhon kohde. Heillä on kivempaa, kun on joku, jota inhota.

Toisaalta ehkä ainoa keinoni on vain hyväksyä se ja vähän myötäillä ja antaa heidän vain nauttia siitä, että he sentään ovat fiksumpia, kauniimpia, suositumpia ja normaalimpia kuin minä, outolintu ja syntipukki. "Mitäköhän se surkea nainen kuvittelee olevansa?", he sanovat ja edes hetken verran saavat tuntea olevansa tyytyväisiä omasta elämästään.

T. Ap

Keistä itse välität ja miten yleensä kohtelet ihmisiä? Hymyiletkö vastaan tuleville? Jotkut voivat keksiä juoruttavaa muista, jos eivät itse keksi muita aiheita. Ihan turhaa käyttää energiaa muiden kyttäämiseen. Osa voi myös kertoa aivan turhia valheita tai väitteitä. Mitä väliä heistä on? Olen huomannut, että työpaikoilla tai yhteisöissä sellaiset, joilla ei ole läheisiä ihmissuhteita muualla tai ovat muuten riippuvaisia työpaikan mielipiteistä voivat yrittää keksiä juoruja muista yhteisön jäsenistä tai jotenkin muiden tuntemasta ihmisestä. Jutuille ei tarvitse olla mitään pohjaa. Ovat lähinnä keino yrittää lujittaa juoruajan omaa asemaa, jos omaa kiinnostavaa kerrottavaa tai uskouduttavaa ei löydy.

Mieti aina, millainen tyly itse on. Pidätkö hänestä? Pitävätkö muut aidosti hänestä vai onko esim. vakituinen ja siksi esillä? Kertooko hän oman elämänsä sattumuksista ja vaikuttaako miellyttävältä? Huomioiko muut ihmiset ja heidän kertomansa? Yrittääkö luoda asenteellista suhtautumista osaan ihmisistä tai luoda klikkejä ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Onhan sulla ne tutut ja kaverit. Mitä muilta haet?

En näe heitä käytännössä koskaan. Arkisista ihmiskontakteistani livenä on keskimäärin vähintään 99% näitä, joita en oikeasti tunne. Joten siksi heidän suhtautumisellaan on valtava painoarvo arjen hyvinvoinnilleni.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, että oikeasti ymmärtäisin edes sitä, miksi minua hyljeksitään. Yritän aina olla kiltti, kärsivällinen, asiallinen, muodollinen ja kohtelias, mutta en tajua, mitä teen väärin.

Kukaan ei tietenkään kerro mulle suoraan, mikä mussa on vikana. 😪 Jouduin taas kiusaamisen ja nöyryyttämisen kohteeksi tänään useammalta taholta.

T. Ap

Millä tavoin sinua kiusataan ja nöyryytetään? Ammattiapu voisi olla sulle ok. Saisit purkaa pahaa oloasi rauhassa. Pohtia, mikä on johtanut mihinkin etc.

Aikuisten harjoittamaa henkistä väkivaltaa, juoruilua, mustamaalaamista, uhkailua, syyllistämistä, selvästi tahallista ignorointia, tylyttämistä ja jopa ihan päin naamaa haukkumista satunnaisesti jne. Sellainen sattuu, kun ei ole muita läheisiä arjessa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna aloittaja muuttaisin muualle ja aloittaisin niin sanotusti alusta. Uudella paikkakunnalla aloittaisin työn ja harrastukset puhtaalta pöydältä, ilman mitään menneisyyden painolastia. Melko äkkiä huomaat, että joko saat ystäviä ja kaipaamaasi huomiota/arvostusta/mitä ikinä, JOS olet nyt kertonut ihan rehellisesti, mistä kokemasi kaltoinkohtelu saattaa juontaa juurensa (ts. ei siitä, että sussa olisi joku olennainen vika).

Jos sinulla on taipumista pedofiliaan, rasismiin, ääriajatteluun, itsesi nostamiseen muiden yläpuolelle tai johonkin muuhun vastenmieliseen, et luultavasti tule pärjäämään uudessakaan ympäristössä. Sitten onkin se piste, jossa sun pitää miettiä, miten voisit muuttaa itseäsi.

Vanhoissa ympäristöissä kukaan ei pysty luomaan nahkaansa uudelleen.

Mun tapauksessani mieluisin vaihtoehto olisi ulkomaille muutto, sillä pelottaisi se, että jollain pikkupaikkakunnalla olisi vieläkin suljetummat ympyrät ja edelleenkin olen aika huono ja kömpelö sosiaalisilta taidoiltani, joten saattaisin möhliä uudelleen asiani. Täytyy pohjustaa tuota ulkomaille muuton suunnitelmaa, niin pääsisivät ne kiusaajanikin minusta eroon, joten tekisin heillekin palveluksen.

Ei ole taipumusta tuollaisiin, joita listasit. :O Miten ihmeessä tuollaiset edes tulivat mieleesi? Olen tavallaan aika konservatiivinen elämänarvoiltani (muita ihmisiä kohtaan olen salliva kylläkin), mutta se ei liene väärin Suomessa kuitenkaan? En nosta itseäni muiden yläpuolelle, vaan tunnen olevani pikemminkin muiden alapuolella, kuten mainitsinkin aiemmin ketjussa.

Pidän käytännössä kaikkia muita normaalihkoja naisia jotenkin tosi kauniina, cooleina, sosiaalisesti taitavina, ja tunnen voimakasta alemmuudentunnetta heihin nähden siis. Ei kaltaisiani raittiita ja perusterveitä, mutta muuten "valuvikaisia" naisia oikein ole ainakaan kotipaikkakunnallani missään. Yleensähän naiset ovat tosi hienoja tyyppejä, toisin kuin itse olen. Miehistä pidän myös, mutta miehetkään eivät pidä minusta. Heille olen täysin näkymätön.

T. Ap

En suosittele missään nimessä muuttamaan ulkomaille, koska siellä ei ole mitään tukiverkostoja ja voisit kokea olevasi enemmän yksinäinen ja sieltä palaaminen voisi olla todella vaikeaa ja raskasta. Ei sinun tarvitse paeta Suomesta. Muuta vaan näiden pahantekijöiden uloittumattomiin. Muuttaisin sinuna isompaan kaupunkiin, ei missään nimessä tuppukylään. Ja kannattaa harkita, että salaisi osoitteensa yms.

Suosittelen lämpimästi, että yrität alkaa puhua itsestäsi ystävällisemmin, koska sekin vaikuttaa oloosi ja kokemukseesi itsestäsi. Teksteissäsi on aivan hirvittävä määrä itseäsi sättiviä ja alentavia kommentteja. Se on se sinun äitisi ääni ja aivopesu, joka puhuu siellä. Se et ole sinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Jos tommosilla kaikki mässäilis, että bussikuskit eivät tervehdi, tai että joku jossain tuijotteli, niin me oltais kaikki nöyryytettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Onhan sulla ne tutut ja kaverit. Mitä muilta haet?

En näe heitä käytännössä koskaan. Arkisista ihmiskontakteistani livenä on keskimäärin vähintään 99% näitä, joita en oikeasti tunne. Joten siksi heidän suhtautumisellaan on valtava painoarvo arjen hyvinvoinnilleni.

T. Ap

Miksi et näe ystäviäsi? Etkö voisi nyt ottaa heihin yhteyttä ja tavata? Onko sinulla yhtään turvallista ja ystävällistä ystävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Kummallisia mietit. Ei me muutkaan täällä kuvakulmia ehditä miettimään. Eikä siihen ole syytä sullakaan. Perin harhaisilta juttusi kuulostavat,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Onhan sulla ne tutut ja kaverit. Mitä muilta haet?

En näe heitä käytännössä koskaan. Arkisista ihmiskontakteistani livenä on keskimäärin vähintään 99% näitä, joita en oikeasti tunne. Joten siksi heidän suhtautumisellaan on valtava painoarvo arjen hyvinvoinnilleni.

T. Ap

Miksi et näe ystäviäsi? Etkö voisi nyt ottaa heihin yhteyttä ja tavata? Onko sinulla yhtään turvallista ja ystävällistä ystävää?

Ehkä hieman kiusallista myöntää, mutta saan olla hieman "varpaillani" heidän seurassaan ja heillä on aika tiukat kriteerit sille, millainen ihmisen tulisi olla (heidän seurassaan ei käytännössä saa olla liian heikko tai tarvitseva). He silti tuntuvat sellaisilta, että heille voisin parhaiten uskoutua ja heihin uskallan luottaa ainakin tiettyyn rajaan saakka.

Ne vähän pinnallisemmat kaverini ovat sydämellisempiä ja rennompia, mutta en kehtaa olla liian yli-innokas heidän suuntaansa. Mutta välillä juttelen (siis chattaan) heidän kanssaan ja pääosin siten, että he ensin laittavat viestiä minulle päin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Kummallisia mietit. Ei me muutkaan täällä kuvakulmia ehditä miettimään. Eikä siihen ole syytä sullakaan. Perin harhaisilta juttusi kuulostavat,

No siis käytännössä tarkoitan sitä, että saatan näyttää joissain kuvissa tuurilla ihan ok:lta, jos sattuu olemaan hyvä kuva, mutta jossain random valokuvassa olenkin todennäköisesti suohirviön tasoa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja, että oikeasti ymmärtäisin edes sitä, miksi minua hyljeksitään. Yritän aina olla kiltti, kärsivällinen, asiallinen, muodollinen ja kohtelias, mutta en tajua, mitä teen väärin.

Kukaan ei tietenkään kerro mulle suoraan, mikä mussa on vikana. 😪 Jouduin taas kiusaamisen ja nöyryyttämisen kohteeksi tänään useammalta taholta.

T. Ap

Et ole kertonut, mikä se olettamasi SYY hyljeksinnälle on. Josta sanoit, että yksi ihminen on sen asian tiennyt ja laittanut liikkeelle.

Onkohan asia oikeasti näin, vai oletko kuvitellut omassa päässäsi? Selvähä se,nettä jos tulee torjutuksi ja halveksituksi, haluaa tietää, miksi.

Oletko Asperger tai onko sinulla muuta poikkeavuutta?

Ihmiset vieroksuvat kaikkea erilaisuutta. Siitä saa "synninpäästön" vain osoittautumalla jollain muulla tapaa kiinnostavaksi ja toivotuksi kaveriksi.

Esim. varakkaalla mulkulla on aina kavereita, ja kauniilla draamailija/oikkupussilla on aina kavereita.

Tuo menee kyllä yli kaiken normaaliuden, että edellytät satunnaiselta vastaantulijalta hymyä ja kaupanmyyjältä mukavaa rupattelua. Olet antanut hyvinvointisi tuntemattomien, randomhenkilöiden käsiin!! Ajattelepa nyt itsekin: eikö ole erittäin hölmöä antaa toisten ihmisten käytöksen vaikuttaa omaan mielialaan tuolla tapaa, mitä kuvailit? Ole sinä oman elämäsi johdossa, ja ohita toisten reagointitapa, jos se on huono eikä mitenkään johdu sinusta.

Maailmassa ja elämässä ei tuommoiset mimosan kukat pärjää.

Olisiko tässä osasyy kokemaasi ilkkumiseen ja kiusaamiseen? Olet yliherkkä ja reagoit muiden käytökseen näkyvästi mielesi pahoittaen, joten olet altis tuommoiselle kohtelulle. Kasvata selkäranka ja itsetunto, niin kiusaaminen (?) loppuu.

En uskalla kertoa sitä kiusaamisen syytä. Se, että asia on laajentunut, on pakosti yhden ihmisen tekosia. Nimittäin en tunne niistä kiusaajista henkilökohtaisesti yhtäkään henkilöä, enkä ole puhunutkaan itse heistä juuri kenenkään kanssa.

Tilanne on siis vastaava kuin koulukiusaamisessa lapsuudessani: sanoin luokassa pari noloa, mutta viatonta kommenttia, ja niiden vuoksi koko luokka alkoi kiusata minua ja keksiä aivan kaikesta tekemisistäni nälvimistä ja juoruilun aihetta, kun olin se "outo ja nolo tyttö". Sitä jatkui monta vuotta ja alistuin kohtalooni, kun siis ei sellaisesta ole kovin helppoa pyristellä irti ja suurin osa hiljaisesti hyväksyy kiusaamisen ja mustamaalauksen.

Olen tavallaan hieman heikompi kuin muut ja olen mennyt typeränä avautumaan niistä häpeän kohteistani. Ei ole diagnosoituna mitään, ei edes Aspergeria.

Kiusattuna herkistyy kaikelle negatiiviselle ja tosiaan tilanteesta on ihan järkyttävän vaikeaa päästä irti. Se tilanne ruokkii itse itseään ja alan käyttäytyä vielä oudommin, kun tiedän, ettei minusta pidetä ja että minusta on todennäköisesti juoruiltu kaikenlaista ikävää ja outoa, vaikka fakta on se, että ne juoruilijat eivät tunne minua lainkaan.

Ne perustuvat joihinkin olettamuksiin ja mahdollisesti some-profiileihini jne. ja kun niitä ruokitaan, niin tokihan sitten muutkin tulkitsevat ihan normaalia olemustani siitä vinkkelistä, että olen ihan outo, vaikken olekaan.

Oikeasti tästä kiusaamisasiasta minulla ei ole minkäänlaista poispääsyä enää koskaan. Täytyy vain jaksaa elää päivä kerrallaan ja yrittää vain jaksaa hoitaa oman elämäni asiat. Minusta ei nyt vain pidetä, vaikka mitä tekisin, ja olen monen mielestä outo friikki, jota on lupa inhota porukalla.

On varmaankin niin yhteenkuuluvuutta kasvattavaa, kun on se yksinäinen outo nainen, jolle saa naureskella ja josta saa juoruilla ja josta on niin kivaa vittuilla porukassa. Tavallaan olen muille hyväntekijä olemalla se roskasanko ja yhteisen inhon kohde. Heillä on kivempaa, kun on joku, jota inhota.

Toisaalta ehkä ainoa keinoni on vain hyväksyä se ja vähän myötäillä ja antaa heidän vain nauttia siitä, että he sentään ovat fiksumpia, kauniimpia, suositumpia ja normaalimpia kuin minä, outolintu ja syntipukki. "Mitäköhän se surkea nainen kuvittelee olevansa?", he sanovat ja edes hetken verran saavat tuntea olevansa tyytyväisiä omasta elämästään.

T. Ap

67 ja 73 kirjoittaja tässä:

Olin kans yläasteen ajan koulukiusattu. Sain todella syvät traumat, koska mulle tapahtui kans niin häoeällisiä asioita, että en ikinä ole niistä puhunut kellekkään.

En edes aviomiehelleni.

Olin vuosikausia tuon kiusaamisen takia, ihmispelkoinen ja lopulta käytin kaikenlaisia aineita. Olin varma, että tulen kuolemaan päihteisiin.

Muistan myös yhden kerran, kun asuin työharjottelu ajan eräällä maatilalla, kun pieni lapsi kertoi mulle, kuinka muut aikuiset ihmiset olivat sanoneet mua hylkiöksi. Olin ite silloin noin 18 v...ja muistan, miten syvästi se loukkasi. Koska mähän olin hylkiö, edes mun vanhemmat, jotka oli eronnu, eivät rakastaneet mua.

Mutta näistä traumoista oon saanut myös parantua, eikä siihen kukaan muu olisikaan pystynyt, kuin ainoastaan Jeesus.

Tämä mun aviopuoliso on kokenut myös samanlaisen menneisyyden, siksi varmaan Jeesus meidät yhteen johdattikin.

Halusin vain rohkaista sua, että sulla on toivoa, ei ole mitään niin pientä tai niin isoa asiaa, josta Jeesus ei välittäisi ja tahtoisi auttaa ja kuunnella. ❤️

Ilman Häntä en tällä hetkellä olisi elossakaan enää. ..

Kiitos tästä ❤ Kaikkein onnettomimmilla hetkilläni rukoilen Jumalaa. Ei minulla ole mitään muuta, eikä ketään muuta. Ihmiset eivät juurikaan välitä. Ja jopa toivon ja odotan sitä mahdollista kuoleman jälkeistä elämää monesti, kun elämä täällä maan päällä on monesti niin vaikeaa ja suorastaan tuskallista. En ole yhtä hyvä uskova kuin useimmat muut uskovat (olen siis siinäkin todella huono ja vajavainen ihminen), mutta silti se on se pieni ja ainoa toivon hiven silti.

T. Ap

Oot ihana ihminen ja noin minäkin olen itsestäni ajatellut, että olen huonompi muita jopa uskovana. Siltikin Jeesus rakastaa mua, vaikka en olisikaan yhtä hyvä kuin muut.

Jeesus tuntee sun kivun ja tuskan, ja mä tunnen suurta surua sun puolesta ja kaikkien jotka on joutuneet kiusatuiksi..

Jatka rukoilua, Jeesus kuulee sua ja mä uskon että jonakin päivänä sä saat vielä kohdata Jeesuksen. Sä olet just tuollaisena ihana, rakas, kaunis ja riittävä ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta miksi esimerkiksi minun kavereideni pitäisi sinusta välittää? Tai kenenkään muunkaan sinulle vieraan ihmisen?

Kukaan ei ole ystävällinen minua kohtaan koskaan. Ketään ei kiinnosta se, miten voin. Olen jotenkin muita ihmisiä huonompi. Toivoisin olevani parempi ihminen, jotta muutkin voisivat suhtautua minuun mukavasti. En edes tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Toivoisin välittämistä erityisesti naisilta, ts. että naiset suhtautuisivat minuun ystävällisesti.

T. Ap

Onhan sulla ne tutut ja kaverit. Mitä muilta haet?

En näe heitä käytännössä koskaan. Arkisista ihmiskontakteistani livenä on keskimäärin vähintään 99% näitä, joita en oikeasti tunne. Joten siksi heidän suhtautumisellaan on valtava painoarvo arjen hyvinvoinnilleni.

T. Ap

Miksi et näe ystäviäsi? Etkö voisi nyt ottaa heihin yhteyttä ja tavata? Onko sinulla yhtään turvallista ja ystävällistä ystävää?

Ehkä hieman kiusallista myöntää, mutta saan olla hieman "varpaillani" heidän seurassaan ja heillä on aika tiukat kriteerit sille, millainen ihmisen tulisi olla (heidän seurassaan ei käytännössä saa olla liian heikko tai tarvitseva). He silti tuntuvat sellaisilta, että heille voisin parhaiten uskoutua ja heihin uskallan luottaa ainakin tiettyyn rajaan saakka.

Ne vähän pinnallisemmat kaverini ovat sydämellisempiä ja rennompia, mutta en kehtaa olla liian yli-innokas heidän suuntaansa. Mutta välillä juttelen (siis chattaan) heidän kanssaan ja pääosin siten, että he ensin laittavat viestiä minulle päin.

T. Ap

Jos et ole tammikuun jälkeen tavannut ketään, niin voin sanoa, että ei tarvitse stressata yli-innokkuudesta. Nyt ehdottomasti laittamaan viestiä ja ehdottamaan tapaamista! Älä jää yksin, kun ihmisiä kerran on :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vika ole aina sinussa. Se toinen voi olla aika negatiivinen (omista eri syistä), jos katsoo muita halveksivasti, ei kai sellaisen kanssa kannata olla kaveri välttämättä(?).

Uskoisin, että minussa on pakko olla jotain vikaa, kun olen joutunut todella ison porukan juorujen kohteeksi ja hyljeksimäksi. Kaipaisin vain välittämistä ja inhimillistä kohtelua, mutta jostain syystä minua vain inhotaan.

Uskoisin tietäväni sen syynkin, mutta mielestäni on epäreilua, että koko juttu on käytännössä yhden ihmisen masinoima ongelma. En toki muutenkaan ole koskaan ollut ns. suosittu, mutta näin aikuisena elämäni on ollut h*lvettiä sen hyljeksimisen ja juoruilun vuoksi nyt useamman vuoden ajan. Ja se juoruilu oli alkanut jostain, jota en ole edes tietoinen. Jouduin vain silmätikuksi ja syntipukiksi jostain mitättömästä syystä.

T. Ap

Kannattaa katkaista yhteys kaikkiin pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin.

En olekaan heidän kanssaan tekemisissä muuten paitsi ihan pakosti silloin tällöin arjessani. Eivät he ole omia ystäviäni tai tuttaviani.

T. Ap

Mikä on tuo pakko olla yhteydessä? Ei ole mitään pakkoa. Suojele hyvä ihminen itseäsi ja katkaise kaikki yhteys kokonaan

Pakko on käydä kaupassa, kulkea julkisilla, asioida pankissa toisinaan ja kävellä kotiin. Sellaisia kohtaamisia tarkoitan. On niistä osa mukaviakin, esim. eilen, kun ostin yhtä lippua. Olin aivan onnesta soikeana, kun se myyjä oli niin kultainen mua kohtaan ja jutteli hyvillä mielin ja mukavasti. ❤ Ja yksi toinenkin kohtaaminen terveydenhuollossa oli kiva ja melkein ihan pikkuisen ihastuin siihen ihmiseen, vaikka tiedänkin, ettei mitään oikeita mahdollisuuksia olisi ikinä. Mutta sitten myöhemmin päivällä ja tänään sain taas p*skaa niskaani.

T. Ap

Mitä tarkoittaa käytännössä se, kun saat paskaa niskaasi? Että joku ei hymyile takaisin? Se ei ole paskaa niskaan.

En halua kertoa aivan konkreettisia esimerkkejä, mutta yleisellä tasolla vaikkapa bussikuskin tyly vastatervehdys tai tervehdyksen puuttuminen, vaikka itse tervehdin ystävällisesti. Tai alentuva palvelu kaupassa, jos en ole tarpeeksi laitettu ja puunattu itse.

Kerran yksi nainen tuijotteli minua eräässä liikennevälineessä ja pohdin kuumeisesti syytä siihen sekä päädyin siihen, että olin ilmeisesti jotenkin nolo tai ruma tai jotain muuta (syy jäi mysteeriksi). Tuollaisista tilanteista tulee nöyryytetty ja paha olo ja muistan ne vuosikausia jälkikäteen ja mietin niitä melko pitkään muutenkin.

T. Ap

Ap-kiltti, sanon tämän ystävyydellä: onko sinulle koskaan sanottu, että voisit kärsiä epäluuloisuudesta? Kommenttisi nimittäin viittaavat siihen. Bussikuskin reaktio: oli normaali, alentuva palvelu: edelleen, reaktion ei ole tarvinnut olla alentuva, vaan viileän kohtelias, ja puunauksesihan ei liity siihen mitenkään, tuijottelu liikennevälineessä: henkilö on voinut katsoa sinua vaikka, koska olet esim. hänen mielestään kivannäköinen tai sitten olet itse katsellut häntä pitkään ja hän siksi katsoo sinua takaisin.

Ei ole kukaan maininnut sellaisesta, mutta olin alakouluikäisenä kiusattu vuosikausia ja pienestä pitäen minua on pilkattu ulkonäköni takia, joten tiedän, että ulkoinen olemukseni on oikea syy kokea kohdallani häpeää. Olen siis paljon rumempi kuin keskiverrot suomalaisnaiset. Näytän erittäin epämiellyttävältä, vähän friikiltä ja negatiivisella tavalla mieleenpainuvalta, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, hoikka, siististi pukeutunut ja siististi meikattu jne.

Tiedän, että muutkin lapsuudessa kiusatut säikähtävät aikuisinakin, jos joku porukka kauempana naureskelee, kun sitä on ehdollistunut siihen, että on itse se naureskelun kohde ja ulkopuolinen ollut aina ennen.

T. Ap

Olen pahoillani, ap. En kuitenkaan usko, että näytät epämiellyttävältä tms. Suurin osa naisistahan laittautuu ja korostaa hyviä puoliaan ja piilottaa huonoja. Kaikilla on hyvät ja huonot puolet. Luulen, että kiinnität nyt tarpeettoman paljon huomiota tiettyihin puoliin. Onko sinulla ollut mitään lääketieteellistä sairautta tai vammaa tms, joka vaikuttaisi ulkonäköösi?

Ei ole sairautta tai vammaa, mutta ihan viime aikoina olen sellaista miettinyt, että onkohan kasvoihini vaikuttanut joku synnytyksessä tullut vamma/murtuma, jonka seurauksena kasvoni ovat hieman epäsymmetriset tavalla, joka ei muistuta kumpaakaan vanhempaani (vaikka olen kyllä heidän lapsensa).

Aivan lievää FAS:ia olen myös puolivakavissani epäillyt. Kyllä musta saa oikeaa kuvakulmaa etsimällä ihan normaaleja tai jopa hyviä kuvia, mutta en ole kyllä kaunis oikeasti ollut koskaan.

T. Ap

Kummallisia mietit. Ei me muutkaan täällä kuvakulmia ehditä miettimään. Eikä siihen ole syytä sullakaan. Perin harhaisilta juttusi kuulostavat,

No siis käytännössä tarkoitan sitä, että saatan näyttää joissain kuvissa tuurilla ihan ok:lta, jos sattuu olemaan hyvä kuva, mutta jossain random valokuvassa olenkin todennäköisesti suohirviön tasoa.

T. Ap

No et todellakaan ole. Kaikki ihmisethän saadaan näyttämään kammottavilta, jos niin halutaan. Harva onnistuu randomeissa kuvissa, siellä on suuta ammollaan ja ties millainen ilme ja ihme pönötys. Olet ihana, älä alenna itseäsi!