Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri

Vierailija kirjoitti:

"Mies jätti minut ja lapset" mut sit kuitenkin huolehtii lapsistakin? Sinuthan se silloin jätti ja yrittää olla väleissä lasten takia eikä halua riidellä. Voisit itse toimia samoin, se on kypsää. Unohda omat kaunasi ja katkeruutesi.

Väleissä oleminen ja se ettei kanna kaunaa ei tarkoita, että ollaan kavereita. Minäkään en kanna kaunaa exälleni ja välit on ok, mutta en silti halua olla kaveri. Keskustellaan lasten asioista ja voidaan juhlia lapsen juhlia yhdessä ja käydä vanhempainilloissa ja ollaan toisillemme kohteliaita ja käyttäydytään hyvin. Kavereita me ei olla ja mua ei kiinnosta miehen henkilökohtainen elämä kuin niiltä osin, jotka vaikuttaa lapsiin (työmatkat, vakava sairastuminen, lomareissut). Ja nuokin on vain, että haluan tietää siksi, että tiedän missä mun lapset menee. Hän saa viedä ne vaikka ulkomaille enkä puutu asiaan, mutta haluan tietää että tällä viikolla mun lapset on Meksikossa enkä kuulla vasta loman jälkeen, että lapset on ollu toisella puolella maapalloa mun tietämättä.

Miten usein parisuhteen aikana mies toi vaimolle kukkia ja lahjoja? Todella outoa, jos tuo on alkanut vasta eron jälkeen. Mies tekee kiusaa eikä mitään muuta.

Voisikohan niistä saa tanan kielletyistä sanoista saada listan, kun taas menee täysin asiallinen teksti filtteriin ja minä en vit tu jaksa pelata tätä arpapeliä sen kanssa että mikäköhän siellä taas modejen kalsareissa pistelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Niin? Sitähän tässä haettiin. Aloittaja itse sanoo, että on päässyt jo hommasta yli. Lapsille voi avoimesti kertoa että äiti on ollut todella vihainen ja pettynyt isiin, mutta elämä on ja ME aikuiset tehdään parhaamme että voidaan olla hyvissä väleissä. Lapset saa mallin, että tulee niitä pettymyksiä ja ollaan vihaisia toisille, mutta asioita voi myös omalla hyvällä asenteella korjata paremmaksi.

Turha lapselle on alkaa opettaa että muistakaa erota ennen pettämistä. Jos heistä kasvattaa tolkun ihmisiä, niin eivät tule pettämään puolisoitaan.

Kyllähän tuo jotain manipulaatiota mieheltä on. Ei ihan vilpittömältä kuulosta. Haluaa pitää välit hyvinä, jos vaikka voisi sitten takaovesta palata entiseen elämään, jos uusi nainen jättääkin.

Kannattaa jättää huomiotta täysin kaikki lapsiin liittymätön. Älä vastaa viesteihin tai asioihin, jotka ei koske lapsia. Herkut antaisin lapsille ja jos ne ei ole lasten makuun/lapsille sopivia niin laittaisin roskiin/antaisin naapurille/veisin töihin tms. En kiittelisi herkuista/kukista. En kommentoisi niitä mitenkään. Eiköhän tuo ihmeellinen lahjonta lopu kun mies huomaa, että ei tule reaktiota suuntaan eikä toiseen. Kyllä hänelle on hyvä tehdä selväksi, että ap kommunikoi hänen kanssaan ainoastaan vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Mies petti ja jätti toisen naisen takia. Sillä on seurauksensa. Varmaan mies hajoilee kun ei saa enää ap:n huomiota. Osa pettäjistä on just tuollaisia. Kuvittelevat olevansa jotenkin erityisasemassa.

Käsitykseni mukaan varsin monet miehet haluavat olla YH-äitien, Sinunkin, kanssa kavereita!

Kokemuksesta voin sanoa, että tässä on kaksi vaihtoehtoa. Joko mies potee huonoa omatuntoa ja pelkää että kaikki näkee hänet mulkvistina, lahjoilla yrittää hyvitellä tekoaan. Tai sitten tyyppi kuuluu siihen kategoriaan, joka lahjomalla ja kaveeraamalla yrittää pitää eksän otteessaan, koska tavalla tai toisella hyötyy siitä. Tiedän esim tapauksen, jossa mies petti ja jätti raskaana olevan vaimonsa. Nykyään tuo samainen mies esittää niin mukavaa miestä ex-vaimolleen, mutta tekee sen vain ja ainoastaan siitä syystä, että ex pysyy otteessa eikä esimerkiksi keksi pytää lisää elatusmaksuja tai muuten "hankaloita" miehen uutta elämää.

Miten olisi rehellsiyys? Kerrot miehelle, että olet loukkaantunut ja pettynyt, etkä siksi halua olla vuorovaikutuksessa, jossa mies antaa ymmärtää, että tilanne on ok. Ja että voit palata asiaan sitten, kun olet päässyt erosta eteempäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Niin? Sitähän tässä haettiin. Aloittaja itse sanoo, että on päässyt jo hommasta yli. Lapsille voi avoimesti kertoa että äiti on ollut todella vihainen ja pettynyt isiin, mutta elämä on ja ME aikuiset tehdään parhaamme että voidaan olla hyvissä väleissä. Lapset saa mallin, että tulee niitä pettymyksiä ja ollaan vihaisia toisille, mutta asioita voi myös omalla hyvällä asenteella korjata paremmaksi.

Turha lapselle on alkaa opettaa että muistakaa erota ennen pettämistä. Jos heistä kasvattaa tolkun ihmisiä, niin eivät tule pettämään puolisoitaan.

Muuten hyvä, mutta lopussa kummallinen oletus että pettämisellä olisi tekemistä Rollin kanssa. Ei ole järjen asia vaan tunteen ja tunnevammaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Niin? Sitähän tässä haettiin. Aloittaja itse sanoo, että on päässyt jo hommasta yli. Lapsille voi avoimesti kertoa että äiti on ollut todella vihainen ja pettynyt isiin, mutta elämä on ja ME aikuiset tehdään parhaamme että voidaan olla hyvissä väleissä. Lapset saa mallin, että tulee niitä pettymyksiä ja ollaan vihaisia toisille, mutta asioita voi myös omalla hyvällä asenteella korjata paremmaksi.

Turha lapselle on alkaa opettaa että muistakaa erota ennen pettämistä. Jos heistä kasvattaa tolkun ihmisiä, niin eivät tule pettämään puolisoitaan.

Miksi pitäisi olla hyvissä väleissä pettäjän kanssa? Ei todellakaan tarvitse. Voi olla sellaisissa väleissä että keskustelee vain vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Sen enempää ei tarvitse olla ystävä, kaveri tai hyvissä väleissä.

Itse ainakin opetan lapsilleni, että huonoa kohtelua (esim. valehtelua) ei tarvitse sietää. Väleissä voi olla ja anteeksi on hyvä antaa, mutta sua loukkaavia ja sua huonosti kohtelevia ihmisiä ei tarvitse pitää lähellä tai päästää enää henkisesti lähelle. Kannataa ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden kanssa on hyvä olla ja jotka eivät kohtele sua huonosti.

Kyllähän se lapsi tiedostaa, että jos isä rakastui toiseen naiseen ja vaihtoi äidin yhtäkkiä toiseen niin isän rakkauteen ei voi täysin 100% luottaa. Tätä faktaa ei oikein voi muuksi muuttaa. Tuollainen pettäminen aiheuttaa aina myös särön lapsen ja vanhemman luottamussuhteeseen.

Lapsen äidin ei tarvitse olla mikään ”äiti Teresa” ja yrittää korjata isän rikkomia asioita. Ei tietenkään tule myöskään syventää isän aiheuttamaa traumaa, mutta se ei enää lasta sen enempää traumatisoi, jos äiti pitää lapsen isään viileän asialliset välit. On ihan tervettä, että lapsi näkee että teoilla on seurauksensa ja kukaan ei ole kynnysmatto, johon vaan pyyhitään jalat miten huvittaa.

Hei ap.

Ohita ne kaikki miehen lapsiin kuulumattomat puheet. Älä reagoi mihinkään viesteihin mitkä ei liity lapsiin. Ota ne sen almut vastaan ja kerää niitä aikas vaikka banaanilaatikkoon. Kun laatikko on täysi niin ojennat sen sille vellihousulle,"kiitos mutta ei kiitos sinulta mitään".

Nyt ne kukat ja karamellit postiin exän nyxälle niin kuin joku sanoi. Sitten lapsien asioissa olisi hyvä jos joku välikäsi olisi kommunikoinnissa mukana kuten monilla riitaisasti eronneilla esim isovanhemmat välittävät viestit niin, ettei tarvitse olla juuri missään tekemisissä. Jätkähän on täys urpo, muttei yllätä yhtään, tiedän vastaavia tapauksia muitakin. Hyvä että "pääsit" eroon nyt eikä myöhemmin.

En viitsi lukea koko ketjua, mutta onko kukaan ehdottanut eroseminaaria? Se saattaisi parantaa monelta osin omaa oloa ja siitä saisi läheisetkin sitten osansa. Ei pidä lukittautua katkeruuden tielle.

Miten minulla on sellainen tunne että tällä ukolla on muitakin nyxiä kuin vain se jonka ap tietää.

Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta yhdessä. Niistä 12 vuotta meillä on ollut lapsia.

En voi vannoa, että välttämättä olemme loppuelämämme yhdessä. Voi olla, että minä rakastun toiseen tai hän, tai vain kasvamme erillemme... Mutta mikään ei tule pyyhkimään pois yhdessä elettyjä vuosia, kaikkea jaettua ja sitä mitä olemme toisillemme olleet. Varmasti rakastaisin häntä edelleen tärkeänä elämääni vaikuttaneena ihmisenä, vaikka rakastuisinkin toiseen. Ja jos hän joskus sanoisi minulle "haluan erota, olen rakastunut toiseen"... ei se menneen arvoa vähentäisi yhtään.

Joten vaikea kuvitella, etten voisi joskus eksän kanssa jutella kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Hoitaa huonoa omatuntoaan.

niinpä. koittaa olla mieliksi ja osoittaa, että kuitenkin yhä välittää. Varmasti myös on niin, että välittää. Nimim, omasta kokemuksesta tiedän.

Ei hän tee sitä loukatakseen, mutta ei välttämättä ymmärrä, että huolenpidon tai lämmön osoitukset hänen suunnastaan sattuu. Voisitko kertoa sen hänelle suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Hei ap.

Ohita ne kaikki miehen lapsiin kuulumattomat puheet. Älä reagoi mihinkään viesteihin mitkä ei liity lapsiin. Ota ne sen almut vastaan ja kerää niitä aikas vaikka banaanilaatikkoon. Kun laatikko on täysi niin ojennat sen sille vellihousulle,"kiitos mutta ei kiitos sinulta mitään".

Miten niin vellihousulle? Vaatii älyttömästi rohkeutta lähteä rakentamaan elämää ihan alusta, vellihousut jää mamman helmoihin ja juoksee vieraissa sieltä käsin.

Ap:lla on paha mieli, se on selvä. Eroaminen on kuitenkin ihan sallittua ja moraalisestikin arvioituna enemmän oikein kuin väkisin vierelle jääminen teeskentelemään. Niin kauan kun elämäänsä elää yhteydessä toisiin ihmisiin, on vaara, että tulee pettymyksiä toisen toivoessa eri suuntaan kuin itse. Pitää olla sitten ihan yksin jos kokee toisen omista poikkeavat toiveet ja tavoitteet niin suurena vääryytenä.

Jos tulee joku viesti, mikä ei liity mitenkään lapsiin, voit vastata siihen että "kuten on puhuttu, pidetään yhteyttä vain lapsiin liittyvissä asioissa, kiitos". Tai jos haluat että viesti näyttää pehmeämmältä lastenvalvojan silmissä, kuten puhuit ketjun alussa, niin tyyliin "moi, luin juuri viestisi ruohonleikkurista/kuulumisista/serkkusi polvesta. Toivoisin edelleen, ettet laittaisi näitä ei lapsiin liittyviä viestejä ja meidän yhteydenpito keskittyisi vain lasten elämään ja hoitojärjestelyihin. Hyvää jatkoa!"

Mä ymmärrän että oot maininnut tästä kasvotusten miehelle, mutta se ei ole sama kuin kirjallinen ilmoitus. Ja kun se on kerran kirjallisena, voit jatkossakin ystävällisesti siihen vedota. "Viesti tuli varmaan väärään numeroon, nämä asiat ei kuulu minulle lainkaan". "Hei, pitäydythän yhteydenpidossa vain lapsiin liittyviin asioihin". "Kyllä haen Jaskan kello 18. Huomauttaisin jälleen, että viestisi muu sisältö ei liity lapsiin".

Näin mies ehkä palautteen kautta oppii niitä sun rajoja. Voit muistuttaa vaikka 10 kertaa jos on tarve ja sitten todeta, että on paras siirtää yhteydenpito tapahtumaan välikäden kautta. Koska jos noin selvien rajanvetojen jälkeen tulisi jatkuvasti jotain miehen omaa löpinää, se alkais olla jo selkeää kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta yhdessä. Niistä 12 vuotta meillä on ollut lapsia.

En voi vannoa, että välttämättä olemme loppuelämämme yhdessä. Voi olla, että minä rakastun toiseen tai hän, tai vain kasvamme erillemme... Mutta mikään ei tule pyyhkimään pois yhdessä elettyjä vuosia, kaikkea jaettua ja sitä mitä olemme toisillemme olleet. Varmasti rakastaisin häntä edelleen tärkeänä elämääni vaikuttaneena ihmisenä, vaikka rakastuisinkin toiseen. Ja jos hän joskus sanoisi minulle "haluan erota, olen rakastunut toiseen"... ei se menneen arvoa vähentäisi yhtään.

Joten vaikea kuvitella, etten voisi joskus eksän kanssa jutella kuulumisia.

Eivät pettäjät yleensä lähde pitkästä suhteesta nätillä ilmoituksella, vaan pitkäaikaista kumppania piinataan ennen eroa tyhjästä käynnistyvillä raivokohtauksilla ja syytöksillä, kun pettäjä yrittää paeta omaa syyllisyyttään.

Siksi kevyt jutustelu exän kanssa on usein raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta yhdessä. Niistä 12 vuotta meillä on ollut lapsia.

En voi vannoa, että välttämättä olemme loppuelämämme yhdessä. Voi olla, että minä rakastun toiseen tai hän, tai vain kasvamme erillemme... Mutta mikään ei tule pyyhkimään pois yhdessä elettyjä vuosia, kaikkea jaettua ja sitä mitä olemme toisillemme olleet. Varmasti rakastaisin häntä edelleen tärkeänä elämääni vaikuttaneena ihmisenä, vaikka rakastuisinkin toiseen. Ja jos hän joskus sanoisi minulle "haluan erota, olen rakastunut toiseen"... ei se menneen arvoa vähentäisi yhtään.

Joten vaikea kuvitella, etten voisi joskus eksän kanssa jutella kuulumisia.

Helppo leikitellä ajatuksella ennen kuin se todella sattuu omalle kohdalle.

Ex-vaimoni teki todella ruman tempun minulle ja vaikka tiedän, että joku tiedostamaton osa minusta rakastaa häntä varmaan loppuelämäni niin tietoinen puoleni ei voi antaa tapahtunutta hänelle koskaan anteeksi. Perheen rikkomisen ja lasten elämän tekemisestä yhtä helvettiä uuden ukkonsa kanssa....eieiei.