Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos olisitte sellaisissa väleissä, että voitte jopa hymyillä samassa tilassa. Ettei olisi kireä tunnelma. Eikä tarvitsisi pelätä riitelyä ja sen sellaista. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Äidin tunteet, prio 1.

Vierailija kirjoitti:

Kääntäkää asia toisin. Entäs jos olet itse pettäjä ja jättäjä ja haluat pysyä " väleissä" exän kanssa jo lastenkin vuoksi?

Kannattaa miettiä suhtautumista senkin valossa. Monet seikat valaistuvat kun kääntää tilanteen päinvastoin.

Okei käänsin, mutta en kokenut valaistumista, miksi väleissä pysymistä edistää se, että roudaisin eksälle tavaraa, jota hän toistuvasti kieltää minua tuomasta ja lähettelisin viestejä, joita hän kieltää lähettämästä eli en edes kuuntele mitä hän yrittää sanoa. Tulee vaan vaikutelma, että meidän välit menee siitä huonommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille miehelle että olet tavannut jonkun (vaikket olisikaan) ja se joku on ihmetellyt miksi exä tuo kukkia ja herkkuja kaupasta.

Sano että jos voisi lopettaa kun et halua pilata tätä lupaavaa juttua.

Näet miten mies reagoi.

Siinä varmaan vastaus tulee siihen miksi on niitä herkkuja tuonut.

Jos suuttuu niin syy selvä.

Jos on hyvällä tuulella ja vastaa että okei, anteeksi että ei ollut ajatellut yhtään asiaa tuolta kantilta ja lupaa lopettaa niin siinäkin saat vastauksen.

Ilmeisesti mietit sitä motiivia miksi näin toimii?

Sano että lapset ei tiedä jutusta ja haluat edetä hitaasti joten lapsille ei tarvitse "uudesta miehestäsi" puhua.

Mitä ihmettä se sille exälle kuuluu, mitä aapee tekee?

Mä en ainakaan kertois yhtään mitään... ”yhteistä salaisuutta”.... 🤮 Tuohan olisi sitä samaa ihmissuhteilla pelaamista, mitä se eksä juuri tekee.

Mitä yhteistä salaisuutta?

Miksi ei exälle voi sanoa että tapailee toista vaikkei tapailisikaan? Jos sillä saa lahjojen ostelun loppumaan.

Minä en tuossa tilanteessa ajattelisi pätkääkään exän mahdollista mielipahaa.

Tällä palstalla vallitsee joku ihme ajatus että pitää olla niin aikuista vaikka toinen satuttaisi kuinka. Ja se aikuisena olo on sitä että kääntää toisenkin posken hymyssä suin.

Veikkaan että jokainen aikuinen tässä maailmassa on tuntenut aikuisiällä kiukkua, raivoa, vihaa ja katkeruutta jos toinen on loukannut ja satuttanut syvästi.

Eikö se kerro että myös nuo tunteet kuuluu aikuisuuteen? Niihin ei tarvitse reagoida hymyilemällä jos ei hymyilytä eikä varsinkaan ottaa lahjoja vastaan siltä joka sinua on pahiten satuttanut.

Lasten takia voi olla väleissä joo ja se on suotavaakin. Väleissä olo voi olla sitä että jutellaan lasten asioista ja nauretaan yhdessä jollekin lapsen hauskalle jutulle.

Jos ei halua olla tekemisissä tuon enempää niin ei ole pakko.

Jos molemmat haluaa viettää perhepäivällisiä vielä jatkossakin ja välit on niin kaverilliset että se onnistuu ja uudet puolisotkin otetaan avosylin vastaan niin saa niin tehdä.

Kaikki ei halua ja sekin on ok.

Se että se pahantekijä on oma puoliso ei takoita sitä että on pakko antaa anteeksi.

Et varmaan kaveeraisi ystäväsikään kanssa jos hän olisi vaikka maannut miehesi/naisesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille, että kommunikoitte vain lasten asioissa ja kaikenlainen muu yhteydenotto ei ole sallittua ja koet sen häiritsevän yksityiselämääsi. Tee kirjallisena, säilytä viesti.

Olen sanonut useaan kertaan. En viitsi laittaa kirjallisena ettei vain esimerkiksi ladtenvalvoja edessä näytä että olen ”hankala” äiti.

Onko kenelläkään muulla samas ongelmaa?

Ap

Sanot että teet seuraavaksi ilmoituksen lähestymiskiellosta ja kaikki viestinsä menevät asianajajan kautta. Tällä tavoin ne loppuu. Siis jos oikeasti haluat että ne loppuu. Voit kohteliaasti sanoa miksi toimit näin. Ja voit ilmoittaa että jos koet joskus tulevaisuudessa toisin, ilmoitat asiasta. Nyt miehesi toimii omien tarpeidensa mukaan, ei sinun.

t.asianajaja

Vai sellainen "asianajaja" siellä :D

Asianajaja tietäisi, ettei lähestymiskiellosta ilmoiteta, sitä pitää hakea ja sen myöntää tuomioistuin. Voinhan minäkin "ilmoittaa" kenelle tahansa mitä tahansa, mutta mitään laillisesta velvoitetta tällainen yksipuolinen ilmoitus ei luo.

Mitä väliä, kunhan se liian tunkeileva eksä uskoo.

Sitä väliä, että jos exä ei ole poikkeuksellisen tyhmä, se ei sitä usko näkemättä käräjäoikeuden päätöstä. Ja pelkkä lähestymiskiellolla uhkailu on asia joka helposti tulisi esim lastenvalvojan tapaamisen yhteydessä puheeksi (puhumattakaan siitä, että exä uskoisi että sellainen on voimassa, ja mainitsi tämän kuvitteellisen lähestymiskiellon). Kuinka "hankalalta" äidiltä AP silloin vaikuttaisi, jos ei kehtaa lastenvalvojan takia edes suoraan miehelle sanoa että älä laita turhia viestejä, älä lähetä karkkeja ja kukkia?

Ja huom. Jos meinaa hakea lähestymiskieltoa, aivan minimivaatimus häirintätapauksissa kun väkivallan uhkaa ei ole on se, että miestä on pyytänyt lopettamaan, mutta häirintä jatkuu. Jos haluaa hakea lähestymiskieltoa (en edelleenkään suosittele) niin pitäisi ensin selvästi kieltää miestä, ja kerätä näyttöä siitä että ei ota kuuleviin korviinsa. Eli jonkin verran hankalammaksi joudut tässä nyt heittäytymään jos noita neuvoja haluat noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei herkkujen lähettely ole outoa, vaan mukava ele. Minun exä lähettelee milloin mitäkin herkkuja, nykyään jo miehenikin lapsille, eli koko meidän uusperhe saa herkkuja exältä 😂

Itse sanon vaan kiitos ja olen iloinen kun ollaan väleissä.

Etkö käsitä, ettei tässä tapauksessa ole mistään hyvistä väleistä kyse? Herkkujen lähettely silloin, kun välit ovat huonot ja mitään sellaisia ei haluta, on rajojen ylikävelyä ja kunnioituksen puutetta. Että ärsyttää tällaiset ihmiset, jotka eivät näe oman napansa takaa toisten erilaisia tilanteita.

Samaa mieltä. Se ei ole ap: n mieheltä ystävällisyyttä eikä tyhmyyttä, se on tahallista vithuilua. "Nielet tämän, koska sanon että nielet, etkä voi olla tottelematta, tykkäät siitä kuitenkin".

Ap ei tahtoisi ottaa eikä niellä, mutta tekee sen koska ei halua herättää huomiota.

Anna ne ystävällisesti takas, ja jos lapset kysyy syytä, kerro rehellisesti: "Aikuisten asioita. Isi ja minä ollaan erottu, eikä isillä ole enää oikeutta antaa äidille lahjoja. Isillä on uusi rakas, ja isi voi antaa lahjoja hänelle tai teille, mutta ei minulle."

Toivon että ottaminen ja nieleminen herätti sellaisia mielikuvia, ettet enää ole polvillasi ja nieleskele kiitosta..

Ihan käsittämättömiä kommentteja. Tietysti olisi kiva, jos eronneet vanhemmat olisivat ystäviä, mutta tällaisessa tilanteessa sitä ei voi olettaa ainakaan heti. Aloituksesta ei käy ilmi kuinka tuore ero on. On ihan eri erota yhtestä päätöksestä pitkän harkinnan jälkeen kuin erota siksi, että toinen petti ja jätti. Jälkimmäinen tapa on jätetylle erittäin raastava tilanne henkisesti. Ei yksinkertaisesti voida olettaa, että jätetty alkaa heti pettäjän kaveriksi. Sillä tyylillä ei ikinä edes pääsisi yli erosta, koska toinen olisi jatkuvasti kuvioissa. Jätetyn on saatava etäisyyttä siihen toiseen ihmiseen. Kun on lapsia, on pakko olla yhteyksissä käytännön asioista, mutta muuten pitäisi saada olla rauhassa. Tuollainen lahjojen tuominen tms. ihan oikeasti sattuu. Se tuntuu siltä, että hierotaan suolaa haavoihin. Tiedän tämän, koska olen kokenut itse sen, että mies petti ja jätti. Luojan kiitos ei ollut lapsia niin tekemisissä ei tarvitse olla.

Käytöksellään mies haittaa ap:n eroprosessia. Ja kun joku sanoi siitä, että kääntäkää asiat toisinpäin: Jos minä olisin pettänyt ja jättänyt, en varmasti tuppaisi toisen elämään ja yrittäisi tehdä toiselle kivoja asioita oman omatuntoni helpottamiseksi, koska tiedän miten pahalta se tuntuu. Pettäjällä pitäisi olla sen verran ymmärrystä, että tajuaa pitää etäisyyttä. Jos on lähtenyt, on lähtenyt. Aloittajahan toimii oikein hyvin, kun hoitaa lasten asiat hyvissä väleissä. Ei hän kiukuttele lapsille tai eksälle. Jos mies oikeasti haluaisi olla aloittajan kaveri, hän osaisi kunnioittaa aloittajan rajoja ja antaisi tilaa.

Mielestäni on jokseenkin tekopyhää vaatia antamaan heti anteeksi. Anteeksianto (ja mahdollinen kavereiksi muuttuminen) on tällaisessa tapauksessa pitkä prosessi eikä sitä voi väkisin jouduttaa. Jätetyllä on oikeus tunteisiinsa ja ne pitääkin tuntea, jotta joskus pääsee yli. Jos hammasta purren esittäisi kuinka ollaan kavereita eksän kanssa, rikkoisi vaan omaa mielenterveyttään. Jos lasten asioissa on asiallinen, ei pura huonoa oloaan lapsiin ja puhuu lapsille kauniisti eksästään, on tämä ihan riittävästi.

Miksi monen mielestä hyvät välit = ystävyys? Hyvät välit voi olla myös ilman ystävyyttä ja jonninjoutavia lahjuksia. Jos lasten asiat hoituvat mutkattomasti ilman, että toinen tekee kiusaa lapsien kautta niin silloin vanhemmilla on hyvät välit. Tosin mies käyttää lapsia lahjuksiensa välikappaleena, joka ei ole tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan käsittämättömiä kommentteja. Tietysti olisi kiva, jos eronneet vanhemmat olisivat ystäviä, mutta tällaisessa tilanteessa sitä ei voi olettaa ainakaan heti. Aloituksesta ei käy ilmi kuinka tuore ero on..

... AP vakuuttaa että on päässyt jo yli erosta ja miehestä, mutta miehen teot "repivät auki vanhoja haavoja". En tiedä ajallisesti kuinka tuore mutta ei tuo minun korvaani siltä kuulosta, että ap olisi sitä oikeasti käsitellyt. Siirtänyt tunteensa sivuun ja uskotellut itselleen että kaikki on hyvin, kunhan ei tarvitse nähdä, lukea, kuulla mitään miehestä.

Hämmästyttää miten niin moni on isän "puolella".

Joo, lasten takia pitää käyttäytyä, mutta minusta se on sitä ettei puhu pahaa toisesta vanhemmasta, ei riitele lasten kuullen, eikä tahallaan hankaloita yhteydenpitoa, tapaamisia jne. Se riittää.

Ei tarvitse hymyillä. Ei tarvitse jutella mukavia. Ei tarvitse kuunnella toisen kuulumisia. Ei tarvitse ottaa mitään tuliaisia vastaan.

Eksä käyttää lapsia ihmiskilpenä tuodessaan jotain v*n orvokkeja, koska asettaa äidin asemaan, jossa ei voi muuta kuin toimia oman tahtonsa vastaisesti. Jos se on tahatonta, mies on typerä. Jos se on tahallista, hän käyttää henkistä väkivaltaa.

Itse laittaisin seuraavalla kerralla kirjallisen viestin, että lopeta nyt, en halua sulta mitään. Varottaisin että seuraavat tuliaiset menee roskiin, lasten nähden, ja syy siihen olet vain sinä. Ja jos yrität kertoa kuulumisia, keskeytän sinut, vaikka lasten kuullen jos on tarvis, ja syy on sinussa kun et muuten usko.

No jo menee taas vaikeaksi. Et vastaa turhiin viesteihin tai jaaritteluihin etkä ota mitään herkkuja tai kukkia vastaan jos et halua. Hyvin voi asian myös viestillä sanoa jos ei sen vertaa saa suutaan auki että naamatusten sanoisi.

Sanot hänelle tuon, mitä kerroit täällä, että hänen käytöksensä repii auki vanhoja haavoja ja että hänen ei tarvitse leikkiä kaveria. Sitten hoidatta lapset kunnialla ja sinä yrität toipua surusta. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntäkää asia toisin. Entäs jos olet itse pettäjä ja jättäjä ja haluat pysyä " väleissä" exän kanssa jo lastenkin vuoksi?

Kannattaa miettiä suhtautumista senkin valossa. Monet seikat valaistuvat kun kääntää tilanteen päinvastoin.

Miksi kääntäisin, koska en ikinä päätyisi pettämään. Lisäksi kun sain lapset tein sen valinnan että lasten etu ja onni menee omani edelle. Varmasti on itsekkäillä ihmisillä vaikea ymmärtää, että kaikki muut ei eläkään omien mielihalujensa mukaan ja vaihda kumppania lennosta oman onnensa nimissä.

Opetan samaa korkeaa moraalia myös lapsilleni, joten jos joku lähipiirin ihminen valehtelee, pettää tai satuttaa niin silloin on ihan oikein jättää tuollainen ihminen omaan arvoonsa. Ei tarvitse olla ystävällinen tai esittää ystävää. Näin myös lapseni oppivat kohtelemaan toisia ihmisiä oikein eivätkä juokse mielihalujensa perässä. Opetan että pettäminen on väärin. Ensin on erottava.

Tuo ystävän esittäminen on tavallaan ihan sitä samaa epärehellisyyttä, mitä se pettäjäkin on tehnyt. Ei siis uskalla kertoa todellisia tunteita ja olla rehellinen edes itselleen. Niinhän sitä päädytään pettämään. Olemalla rohkeasti myös lasten edessä vihainen lasten isälle pettämisestä opetan lapsilla, että myös ikäviä tunteita saa näyttää ja tuntea. Ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita. Esittämällä ystävällistä opettaisin, että todellisia tunteita ei näytetä vaan ne piilotetaan. Ei ihme, että ihmiset ovat niin hukassa nykyään tunteidensa kanssa. Jos joutuu petetyksi ja hylätyksi niin pitäisi vaan esittää ystävää ja olla ystävällinen. Pettäjillä on ongelmia tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Jos tätä kierrettä ei katkaise niin pettäminen jatkuu, seuraavassakin sukupolvessa..

Ei herranjumala. Ei ihme että osa eroperheiden lapsista on niin sekaisin, kun osa vanhemmista on tällaisia.

Nyt sellainen pieni tietoisku, että ne lapset on vanhemmasta erillisiä olentoja, tai ainakin niiden pitäisi kasvaa siihen. Vaikka se petturisika herättää siinä petetyssä vanhemmassa mitä tunteita tahansa, sitä tunnetaakkaa ei kaadeta niiden lapsien koskaan olemalla avoimesti vihainen sille pettäjävanhemmalle esim. lasten vaihtotilanteessa. Ihan vaan siksi, että se lapsi hyvin todennäköisesti rakastaa suuresti kumpaakin vanhempaansa ja joutuu aivan kestämättömään tilanteeseen omien tunteidensa ja vanhempien tunteiden välissä.

Kyllä, siitä asiasta voi puhua, että äiti on vihainen isälle nyt eikä siksi halua olla isän kanssa tekemisissä. Mutta jos sitä lapsen etua ajatellaan, se on se, että aikuiset ihmiset hillitsevät itsensä lasten ollessa paikalla, eivätkä todellakaan ilmaise raivoa ja vihaa avoimesti, vaikka ne sinällään ok tunteita ovatkin. Lapsille (varsinkin pienille) vanhempien isojen tunteiden näkeminen on pelottavaa ja ahdistavaa, ei opettavaista. Se tunnekasvatus on ihan muuta kuin sitä että katsokaapas lapset kun isi pahoitti äidin mielen niin äiti tässä siksi huutaa ja itkee.

Siinä exän kanssa kaveeraamisen ja raivontunteiden näyttämisen välissä on sellainen juttu kun neutraalius. Ja se on se lapsille ehdottomasti paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntäkää asia toisin. Entäs jos olet itse pettäjä ja jättäjä ja haluat pysyä " väleissä" exän kanssa jo lastenkin vuoksi?

Kannattaa miettiä suhtautumista senkin valossa. Monet seikat valaistuvat kun kääntää tilanteen päinvastoin.

Miksi kääntäisin, koska en ikinä päätyisi pettämään. Lisäksi kun sain lapset tein sen valinnan että lasten etu ja onni menee omani edelle. Varmasti on itsekkäillä ihmisillä vaikea ymmärtää, että kaikki muut ei eläkään omien mielihalujensa mukaan ja vaihda kumppania lennosta oman onnensa nimissä.

Opetan samaa korkeaa moraalia myös lapsilleni, joten jos joku lähipiirin ihminen valehtelee, pettää tai satuttaa niin silloin on ihan oikein jättää tuollainen ihminen omaan arvoonsa. Ei tarvitse olla ystävällinen tai esittää ystävää. Näin myös lapseni oppivat kohtelemaan toisia ihmisiä oikein eivätkä juokse mielihalujensa perässä. Opetan että pettäminen on väärin. Ensin on erottava.

Tuo ystävän esittäminen on tavallaan ihan sitä samaa epärehellisyyttä, mitä se pettäjäkin on tehnyt. Ei siis uskalla kertoa todellisia tunteita ja olla rehellinen edes itselleen. Niinhän sitä päädytään pettämään. Olemalla rohkeasti myös lasten edessä vihainen lasten isälle pettämisestä opetan lapsilla, että myös ikäviä tunteita saa näyttää ja tuntea. Ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita. Esittämällä ystävällistä opettaisin, että todellisia tunteita ei näytetä vaan ne piilotetaan. Ei ihme, että ihmiset ovat niin hukassa nykyään tunteidensa kanssa. Jos joutuu petetyksi ja hylätyksi niin pitäisi vaan esittää ystävää ja olla ystävällinen. Pettäjillä on ongelmia tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Jos tätä kierrettä ei katkaise niin pettäminen jatkuu, seuraavassakin sukupolvessa..

Ei kukaan kehotakaan _esittämään_ ystävällistä, vaan että voisi oikeasti korjatakin välit ja olla ihan ystäviä. Selvästi sulle vaikea kuvitella kun oot korkean moraalisi kanssa niin muiden yläpuolella, ja jos antaisit jollekin virheitä anteeksi niin myisit itsesi.

Tunteet ja teot eivät ole sama asia. Todelliset tunteet on hyvä hyväksyä ja käsitellä, mutta niiden vallassa ei tarvitse olla. Terveempää on päästä yli vihasta kuin takertua siihen että "minulla on oikeus olla vihainen, ja aion käyttäytyä vihaisesti loppuelämän".

Lasten etu ei ole sitä että ylläpidetään katkeruutta ja kaunaa, koska anteeksianto lähettää väärän viestin, että pettäminen on hyväksyttävää. Anteeksi antaminen, jos siihen kykenee eikä teeskentele, on hyvä asia. Opetat lapsillesi kaunaantumista ja kostomentaliteettia "korkeana moraalia" - teoilla on seurauksia. Esittää ei tarvitse eikä kenellekään ole _pakko_ antaa anteeksi tai olla ystävällinen, mutta ei sitä pidä välttääkään vaan sen takia että antaa muille opetuksen.

"Tuo teki väärin, minä olen häntä parempi, minulla on oikeus jättää tuollaiset huonot ihmiset omaan arvoonsa"

No eihän tuossa kirjoituksessa missään kohtaan kirjoiteta, että ei voisi antaa anteeksi ja pitäisi olla loppuelämän kaunainen. Anteeksianto vie aikaa. Ei se tapahdu sormia napauttaen. Se voi viedä vuosikymmeniä. Todennäköisesti anteeksianto onnistuu oikein hyvin sitten kun aika on kypsä ja kun ymmärtää ja tajuaa, että ei oikeastaan menettänyt mitään tuossa ihmissuhteessa, jossa toinen päätti pettää. Ymmärtää että toisen arvot ja omat arvot eivät kohdanneet.

Ystävyys saattaa tarkoittaa tuolle kirjoittajalle vähän eri asiaa kuin sinulle. Joillekin ystävyys on sillä tavalla syvällinen suhde, että siinä ei oikeasti tehdä tuollaisia valehtelu/petostemppuja vaan ystävyys tarkoittaa joillekin ihmisille sitä, että toiselle halutaan vain ja ainoastaan hyvää.

Itsekkäät ja narsistiset ihmiset kääntävät aina nämä kuviot ihan päälaelleen. Aletaan syyttämään ja syyllistämään petettyä ja jätettyä ”kaunaisuudesta” ja niistä tunteista, mitä luonnollisesti väärinkohtelusta seuraa ja lasten edun nimissä vaaditaan ties mitä. Missä se lasten etu oli silloin kun pettäjä teki päätöksen pettää.

Ehkä pettäminen ja toisten ihmisten kaltoinkohtelu vähenisi kun sillä olisi seurauksia. Jos petät niin varaudu siihen, että se toinen ei välttämättä enää koskaan halua olla ystäväsi. Pettävät kyllä osaavat laskelmoida, että saavat anteeksi ja lopulta ollaan taas ”yhtä iloista perhettä”. Itsekkäinä ihmisinä he menevät ja ottavat sen mitä annetaan muiden tunteista välittämättä. Petettyään he syyllistävät muita. Vika ei koskaan ole itsessä eikä omissa teoissa. Syy käännetään ja väännetään jotenkin aina toisen viaksi. Kaunainen ei tosiaankaan tarvitse olla, kun ymmärtää, että toisella on eri arvot ja eri moraalintaju/taso. Lapsellle kannattaa rakkaudesta opettaa, että rakkaus tarkoittaa sitä, että toiselle haluaa vaan hyvää ja tekee hyvää. Kannattaa myös opettaa, että teot kertoo enemmän kuin sanat.

Aika draamattista lähteä vetämään tähän jotain häirintää mukaan. Tässä ei kuitenkaan mitään vaaraa ole, ja yhteyttä on ihan hyvä pitää yllä lasten takia.

Ei siitä miehestä tarvitse tykätä eikä sille tarvitse leperrellä. Suhtaudu siihen kuin johonkin puolituttuun kollegaan. Neutraalin ystävällisesti. Ethän halua näyttää lapsille huonoa esimerkkiä.

Itse sanoisin miehelle suoraan, että aiemmat teot satuttivat niin pahasti, etten halua enää pitää yhteyttä kuin pakollisissa asioissa. Ja copypastena sama vastaus joka kerta, kun mies rupeaa lirkuttelemaan.

Ite pidän exiin hyvät välit koska yllättävän moni haluaa paneskella edelleen :)

Sanot sen miehelle, siis että tuo liikayhteydenpito tuntuu pahalta. Ymmärsikö edes satuttaneensa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntäkää asia toisin. Entäs jos olet itse pettäjä ja jättäjä ja haluat pysyä " väleissä" exän kanssa jo lastenkin vuoksi?

Kannattaa miettiä suhtautumista senkin valossa. Monet seikat valaistuvat kun kääntää tilanteen päinvastoin.

Miksi kääntäisin, koska en ikinä päätyisi pettämään. Lisäksi kun sain lapset tein sen valinnan että lasten etu ja onni menee omani edelle. Varmasti on itsekkäillä ihmisillä vaikea ymmärtää, että kaikki muut ei eläkään omien mielihalujensa mukaan ja vaihda kumppania lennosta oman onnensa nimissä.

Opetan samaa korkeaa moraalia myös lapsilleni, joten jos joku lähipiirin ihminen valehtelee, pettää tai satuttaa niin silloin on ihan oikein jättää tuollainen ihminen omaan arvoonsa. Ei tarvitse olla ystävällinen tai esittää ystävää. Näin myös lapseni oppivat kohtelemaan toisia ihmisiä oikein eivätkä juokse mielihalujensa perässä. Opetan että pettäminen on väärin. Ensin on erottava.

Tuo ystävän esittäminen on tavallaan ihan sitä samaa epärehellisyyttä, mitä se pettäjäkin on tehnyt. Ei siis uskalla kertoa todellisia tunteita ja olla rehellinen edes itselleen. Niinhän sitä päädytään pettämään. Olemalla rohkeasti myös lasten edessä vihainen lasten isälle pettämisestä opetan lapsilla, että myös ikäviä tunteita saa näyttää ja tuntea. Ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita. Esittämällä ystävällistä opettaisin, että todellisia tunteita ei näytetä vaan ne piilotetaan. Ei ihme, että ihmiset ovat niin hukassa nykyään tunteidensa kanssa. Jos joutuu petetyksi ja hylätyksi niin pitäisi vaan esittää ystävää ja olla ystävällinen. Pettäjillä on ongelmia tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Jos tätä kierrettä ei katkaise niin pettäminen jatkuu, seuraavassakin sukupolvessa..

Ei herranjumala. Ei ihme että osa eroperheiden lapsista on niin sekaisin, kun osa vanhemmista on tällaisia.

Nyt sellainen pieni tietoisku, että ne lapset on vanhemmasta erillisiä olentoja, tai ainakin niiden pitäisi kasvaa siihen. Vaikka se petturisika herättää siinä petetyssä vanhemmassa mitä tunteita tahansa, sitä tunnetaakkaa ei kaadeta niiden lapsien koskaan olemalla avoimesti vihainen sille pettäjävanhemmalle esim. lasten vaihtotilanteessa. Ihan vaan siksi, että se lapsi hyvin todennäköisesti rakastaa suuresti kumpaakin vanhempaansa ja joutuu aivan kestämättömään tilanteeseen omien tunteidensa ja vanhempien tunteiden välissä.

Kyllä, siitä asiasta voi puhua, että äiti on vihainen isälle nyt eikä siksi halua olla isän kanssa tekemisissä. Mutta jos sitä lapsen etua ajatellaan, se on se, että aikuiset ihmiset hillitsevät itsensä lasten ollessa paikalla, eivätkä todellakaan ilmaise raivoa ja vihaa avoimesti, vaikka ne sinällään ok tunteita ovatkin. Lapsille (varsinkin pienille) vanhempien isojen tunteiden näkeminen on pelottavaa ja ahdistavaa, ei opettavaista. Se tunnekasvatus on ihan muuta kuin sitä että katsokaapas lapset kun isi pahoitti äidin mielen niin äiti tässä siksi huutaa ja itkee.

Siinä exän kanssa kaveeraamisen ja raivontunteiden näyttämisen välissä on sellainen juttu kun neutraalius. Ja se on se lapsille ehdottomasti paras.

Just näin.

"Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä saa ilmaista" väännetään aina jotenkin siihen, että tunteille pitää antaa valta. Jos suututtaa, pitää riehua ja raivota! Ei voi vain sanoa olevansa vihainen ja silti yrittää olla ihmisiksi, sehän olisi ristiriitaista, ei lapset siitä mitään opi!

Sama kuin kannustaisi lasta heittämään tavaroita ja lyömään pikkuveljeä silloin kun harmittaa. Tunteita saa sanoittaa ja näyttää mutta raivon tunne ja raivoaminen, vihan tunne ja vihainen käytös eivät ole sama asia. Lapselle on paljon parempi opetus että "äitiä surettaa/harmittaa/suututtaa isin käytös, mutta ollaan ihmisiksi koska niin aikuiset tekee" kuin se että äiti on niin vihainen ettei kellään oo kivaa ja koko asiaa vältellään.

Lasten isän kanssa on lähestulkoon pakko olla tekemisissä. Lapsi kyllä alkaa ikätasoonsa sopivasti käsittää sen että äidillä on omat tunteet, mutta isä on lapsille tärkeä. Lapset tajuavat myös että tunteet ovat olemassa vaikka niille ei anna totaalista valtaa, voi olla vihainen ilman että tavarat lentää ja ovet paukkuu.

AP:lle pisteet siitä että et ole lasten nähden lähtenyt raivoissasi heittämään kukkia roskiin ja kiukuttelemaan. Toisen vanhemman mustamaalaaminen, haukkuminen ja muu alentaminen lapsen nähden/kuullen on todella vahingollista.

Vierailija kirjoitti:

Sanot sen miehelle, siis että tuo liikayhteydenpito tuntuu pahalta. Ymmärsikö edes satuttaneensa? 

Jotkut saavat siitä enemmän virtaa, että pystyvät satuttamaan exäänsä vielä eron jälkeenkin.

Olisiko mahdollista sopia)/määritellä pelisäännöt? Ap:llä on oikeus määritellä rajat yhteydenpidolle ja vuorovaikutukselle. Eksä on tilanteen itse aiheuttanut, joten on AP:lläkin oikeuksia eikä vain velvollisuuksia.