Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri

Vie vuorostasi miehelle uuteen kotiin vaikka olutpullo ja makkarapaketti. Toivottavasti uusi nainen on ovea avaamassa. Lähetä miehelle viestejä tyyliin "täällä sitä vain nautitaan tunnelmallisesta koti-illasta parhaassa seurassa". Kun lapset ovat miehen luona, lähetä kuvia kahdelle hengelle katetusta pöydästä, muista kynttilät ja viinilasit. Kuvaa "saamiasi" lahjapaketteja ja kukkakimppuja. Kuvatekstiksi: kovat paketit ovat parhaita, muista lisätä silmäniskuhymiö. Viesteissä pelkkää hypetystä, kuinka just nyt on parasta aikaa elämässä, Happy Life yms. muuta paskaa. Anna ymmärtää kuinka olet ensimmäistä kertaa onnellinen, saat olla aidosti oma itsesi ja tunnet olevasi rakastettu. Koet ensimmäistä kertaa tällaisia tunteita, aitoja ja syviä. Kinua miestä jatkuvasti pikaisella aikataululla lapsenvahdiksi, koska sinulla on niiiin tärkeä meno just nyt. Kyllä sinä keksit 😂

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan on ollut toimiva tapa jättää huomioimatta kaikki muu paitsi lapsiin liittyvät jutut. Siis et vastaa, jos viesti ei liity lapsiin. Jos viestissä on sekä lapsiin liittyvää että muuta lätinää, vastaat ikään kuin et olisi huomannutkaan sitä muuta lätinää.
Jos hän tuo jotain herkkuja, sanot että kiva, mä vien nämä töihin tarjolle.

Kyllä toimii.

Ei näin, vaan ne herkut on lapsille. Jos hän antaa herkkuja, jotka eivät ole lapsille sopivia, annat takaisin, ja sanot, että sori, mutta en voi näitä lapsille antaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko AP maininnut vihasta mitään? Ero on ero ja sen jälkeen ei ole mitään syytä olla tekemisissä kuin pakollisissa asioissa lasten suhteen. Eron jälkeen ollaan vieraita ihmisiä. Siihen ei liity vihat tai muut tunteet. Ex - puolisoilla ei ole mitään syytä notkua nurkilla kukkapuskien kanssa.

En itsekään vihaa exäni. Erossa tunteet oli neutraalit. Nykyisin exä inhottaa ja en sille mitään voi. En halua olla tekemisissä.

Viha ja katkeruus ovat hyvin lähellä toisiaan. Ja kun tuossa oli ehdotus eroseminaarista niin suosittelen. Olen itse käynyt sen ja paljon selvisi ja auttoi omaa selviytymistä. Niin sanoivat muutkin.

Jos ne kukat ja karkit ovatkin lapsille tarkoitettu? Jos on pieniä lapsia, niin tietenkin ne ojennetaan vanhemmalle, ei lapsille. Jos heität ne roskiin myöhemmin, niin annat kyllä lapsellisen ja epätasapainoisen ihmisen esimerkin itsestäsi lapsillesi. Lapset ihmettevät, minne isän antamat lahjat hävisivät. Vaikuttaa vahvasti siltä, että ap ei ole vielä toipunut erosta. Miksi et voi suoda lapsille iloa orvokeista ja herkuista? Toivottavasti lapset saavat tuoda isänsä antamat lahjat kotiin. Lapset saattavat myös puhua sinulle isästä ja hänen uudesta puolisostaan, toivottavasti et kiellä heitä puhumasta? Ehkä kannattaa harkita keskusteluapua tai eroryhmiä, jos tuntuu vielä veitsen kääntämiseltä haavassa entisen puolison ystävällisyys.

Vähintään lapsellista jollei jopa persoonallisuushäiriöistä jos ei entisensä kanssa pysty olemaan tekemisissä eron jälkeen vaikka olisikin tullut jätetyksi. Ihmiset nyt vaan löytävät sopivampia elämän mittaan, ei se ensimmäinen tai edes se, jonka kanssa on tehnyt lapset välttämättä ole sopivin vaan riittävän sopiva, jossain kohtaa ne lapset pitää tehdä ja etsiä se loppuelämän parisuhde myöhemmin. Hanki oma elämä ja elä sovussa sen exänkin kanssa! Itsellesi ja lapsillekin helpompaa. 

Ihminen valitsee itse ystävät ja läheiset. Siihen ei muilla ole sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Jos ne kukat ja karkit ovatkin lapsille tarkoitettu? Jos on pieniä lapsia, niin tietenkin ne ojennetaan vanhemmalle, ei lapsille. Jos heität ne roskiin myöhemmin, niin annat kyllä lapsellisen ja epätasapainoisen ihmisen esimerkin itsestäsi lapsillesi. Lapset ihmettevät, minne isän antamat lahjat hävisivät. Vaikuttaa vahvasti siltä, että ap ei ole vielä toipunut erosta. Miksi et voi suoda lapsille iloa orvokeista ja herkuista? Toivottavasti lapset saavat tuoda isänsä antamat lahjat kotiin. Lapset saattavat myös puhua sinulle isästä ja hänen uudesta puolisostaan, toivottavasti et kiellä heitä puhumasta? Ehkä kannattaa harkita keskusteluapua tai eroryhmiä, jos tuntuu vielä veitsen kääntämiseltä haavassa entisen puolison ystävällisyys.

Jos lapsi on vielä niin pieni, että ei osaa ottaa lahjaa vastaan, niin sen ikäiselle ei osteta kukkia eikä varsinkaan karkkia. Sen ikäinen ei osaa myöskään vielä puhua saati pohtia aikuisten välisiä ihmissuhteita.

Aloittajan kannattaa kerätä miehen tuomat kukat ja kaikki muu ja laittaa ne postipaketissa miehen uudelle naiselle.

Jos lasten mieliksi et edes jaksa esittää miellyttävää, niin ihme tyyppi oot. Joku muutaman sanan small talk tuskin sua niin paljon vituttaa, että et siihen kykene.

Miestä tuskin sun jutut oikeasti kiinnostaa, haluaa vain luoda lapsille, joille vanhempien ero on olllut kova paikka, turvallisemman ja luotettavamman olon. Kyllä lapset toivoo, että isi ja äiti pystyvät edes keskustelemaan lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Vähintään lapsellista jollei jopa persoonallisuushäiriöistä jos ei entisensä kanssa pysty olemaan tekemisissä eron jälkeen vaikka olisikin tullut jätetyksi. Ihmiset nyt vaan löytävät sopivampia elämän mittaan, ei se ensimmäinen tai edes se, jonka kanssa on tehnyt lapset välttämättä ole sopivin vaan riittävän sopiva, jossain kohtaa ne lapset pitää tehdä ja etsiä se loppuelämän parisuhde myöhemmin. Hanki oma elämä ja elä sovussa sen exänkin kanssa! Itsellesi ja lapsillekin helpompaa. 

Persoonallisuushäiriöistä on viedä lahjoja eksälle vaikka tämä on sanonut, ettei niitä halua. Miksi siinä entisessä pitää roikkua kiinni, kun itse on lähtenyt?

Sillä on huono omatunto. Sanot suoraan, että välit on sulle riittävän läheiset ja että saa jatkaa eteenpäin ja parasta mitä hän voi sinua kohtaan tehdä on että jättää rauhaan.

Sanan laajennetun nykymerkityksen mukaan vähintään toinen osapuoli tässä kuviossa on narsisti, mahdollisesti molemmat.

Vaikka menneet satuttaa niin parempi esittää asiallisia välejä lasten nähden

Ymmärrän katkeruutesi exääsi kohtaan. Mutta ole onnellinen, että hän edes yrittää olla hyvissä väleissä kanssasi. Mun ex jätti mut toisen naisen takia, yritti viedä lapsetkin multa ja otti elämäntehtäväkseen mun kiusaamisen ja nöyryyttämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ne kukat ja karkit ovatkin lapsille tarkoitettu? Jos on pieniä lapsia, niin tietenkin ne ojennetaan vanhemmalle, ei lapsille. Jos heität ne roskiin myöhemmin, niin annat kyllä lapsellisen ja epätasapainoisen ihmisen esimerkin itsestäsi lapsillesi. Lapset ihmettevät, minne isän antamat lahjat hävisivät. Vaikuttaa vahvasti siltä, että ap ei ole vielä toipunut erosta. Miksi et voi suoda lapsille iloa orvokeista ja herkuista? Toivottavasti lapset saavat tuoda isänsä antamat lahjat kotiin. Lapset saattavat myös puhua sinulle isästä ja hänen uudesta puolisostaan, toivottavasti et kiellä heitä puhumasta? Ehkä kannattaa harkita keskusteluapua tai eroryhmiä, jos tuntuu vielä veitsen kääntämiseltä haavassa entisen puolison ystävällisyys.

Jos lapsi on vielä niin pieni, että ei osaa ottaa lahjaa vastaan, niin sen ikäiselle ei osteta kukkia eikä varsinkaan karkkia. Sen ikäinen ei osaa myöskään vielä puhua saati pohtia aikuisten välisiä ihmissuhteita.

Aloittajan kannattaa kerätä miehen tuomat kukat ja kaikki muu ja laittaa ne postipaketissa miehen uudelle naiselle.

Kyseessä on useampi lapsi. Emme tiedä lasten ikiä. On parempi antaa herkut äidille, jotta niitä voidaan syödä sopivana hetkenä, esim. jos ollaan alkamassa kohta syömään, lapsen ei ole hyvä juuri ennen ruokailua mässyttää karkkia. Jos antaa lapselle herkut, niin lapsi (esim. uhmaikäinen) saattaa kaikin voimin pitää niistä kiinni ja saada kiukkukohtauksen. Samoin lapsen tehtävä ei ole asettaa kukkia sopivalle paikalle kodissa vaan aikuinen huolehtii niistä. Eri asia tietenkin, jos on kyseessä isompi lapsi, esim. yläkouluikäinen, ja hän haluaa omaan huoneeseensa ne laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos olisitte sellaisissa väleissä, että voitte jopa hymyillä samassa tilassa. Ettei olisi kireä tunnelma. Eikä tarvitsisi pelätä riitelyä ja sen sellaista. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Äidin tunteet, prio 1.

Ja luulet että rajaton ja äidin tunteista täysin piittaamaton isä on jotenkin parempi, ja vielä lisäksi pitäisi antaa esimerkki siitä miten nainen alistuu itselleen epämiellyttävään ahdisteluun kun mies sitä haluaa? Mies voisi ensin opetella kunnioittamaan toista ihmistä ja hänen asettamiaan rajoja eikä mennä narsistisesti sen mukaan mitä itse haluaa. Siinäpä lapsille esimerkki siitä miten aikuiset, toiset ihmiset huomioon ottavat ihmiset toimivat.

Missäköhän vaiheessa palstan rajattomista tulisi se hetki, että mies menee liian pitkälle? Mies rupeaa soittelemaan jatkuvasti? Mies tunkee sisään kutsumatta? Mies tunkee keittiöön ja menee jääkaapille? Mies likistelee tissistä? Mies rupeaa vonkaamaan seksiä? Missä vaiheessa naisen oikeus valita mitä hänelle tehdään voittaa miehen oikeuden tehdä jotain mitä nainen ei halua? Nythän on jo päätetty, että miehen oikeus kaveerata on suurempi kuin naisen oikeus valita keiden kanssa kaveeraa. Kiinnostaisi vain tietää missä vaiheessa nainenkin pääsee valitsemaan minkälainen suhde hänellä mieheen on.

Sinua on loukattu ap. Tuntisin varmaan tilanteessa samoin. Kiukuttelisin ja saattaisin silti sortua palaamaan jos mies suoraan pyytäisi

AP, mulla täysin sama tilanne! Tuntuu hirveältä että nyt haluaa esittää mukavaa kun oli monta vuotta todella ilkeä. Eron jälkeen yhtä maireaa hymyä ja kehua. Turha rypistää kun pee on jo housussa sanon minä. En lasten takia ala mitään teatteria esittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos olisitte sellaisissa väleissä, että voitte jopa hymyillä samassa tilassa. Ettei olisi kireä tunnelma. Eikä tarvitsisi pelätä riitelyä ja sen sellaista. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Äidin tunteet, prio 1.

Ja luulet että rajaton ja äidin tunteista täysin piittaamaton isä on jotenkin parempi, ja vielä lisäksi pitäisi antaa esimerkki siitä miten nainen alistuu itselleen epämiellyttävään ahdisteluun kun mies sitä haluaa? Mies voisi ensin opetella kunnioittamaan toista ihmistä ja hänen asettamiaan rajoja eikä mennä narsistisesti sen mukaan mitä itse haluaa. Siinäpä lapsille esimerkki siitä miten aikuiset, toiset ihmiset huomioon ottavat ihmiset toimivat.

Narsisti mainittu! :D

ihan oikeasti, kaikki mistä ette vähän tykkää ei ole narsismia. Ton sanan merkitys on niin pahasti laimentunut että se tarkoittaa kohta samaa kuin "ihminen"

Mun mielestä taas oudompaa näyttää lapsille mallia, että perheestä voi vaan tyynesti lähteä ja asia sulatetaan tyylin olankohtautuksella ja sitten ollaan kaikki kavereita. Ei, ei tarvitse myöskään polttaa exän vaatteita ja toivottaa lasten edessä hyvää loppuelämää, mutta eroaminen tarkoittaa sitä että kaksi ihmistä ei enää ole yhdessä joten ei pidä käyttäytyä sillä tavalla kun vielä oltaisiin ylimmät ystävät. On totta, että mies ei eroa lapsista ja on hyvä pyrkiä tekemään tilanteesta mahdollisimman normaali ja rauhallinen mutta kyllä lapset näkevät sellaisen teatterin läpi :D Eikä miehen tarvitsis esittää enää sillon kun ei olla lasten kanssa jos toinen on tehnyt selväksi että ei tahdo eikä kiinnosta. Itse olen säilyttänyt hyvät tai ainakin neutraalit välit entisiin kumppaneihin, mutta varsinkin tuossa tilanteessa ymmärrän että se vie aikaa. Miksei mies voi vaan hoitaa tilannetta neutraalisti, hoitaa lapset, vaihtaa pari sanaa ja jättää muu ylimääräinen pois? Ja jos haluaa tuoda lahjoja nii tuo niitä lapsille?