Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta yhdessä. Niistä 12 vuotta meillä on ollut lapsia.

En voi vannoa, että välttämättä olemme loppuelämämme yhdessä. Voi olla, että minä rakastun toiseen tai hän, tai vain kasvamme erillemme... Mutta mikään ei tule pyyhkimään pois yhdessä elettyjä vuosia, kaikkea jaettua ja sitä mitä olemme toisillemme olleet. Varmasti rakastaisin häntä edelleen tärkeänä elämääni vaikuttaneena ihmisenä, vaikka rakastuisinkin toiseen. Ja jos hän joskus sanoisi minulle "haluan erota, olen rakastunut toiseen"... ei se menneen arvoa vähentäisi yhtään.

Joten vaikea kuvitella, etten voisi joskus eksän kanssa jutella kuulumisia.

Eivät pettäjät yleensä lähde pitkästä suhteesta nätillä ilmoituksella, vaan pitkäaikaista kumppania piinataan ennen eroa tyhjästä käynnistyvillä raivokohtauksilla ja syytöksillä, kun pettäjä yrittää paeta omaa syyllisyyttään.

Siksi kevyt jutustelu exän kanssa on usein raskasta.

Kuulepas, riippuu täysin siitä kuinka vastapuoli ottaa vastaan sen mitä eroa haluava hänelle yrittää kertoa. Mun ex oli aina todella kunnioittava minun tunteita ja toiveita kohtaan, joten melkein kahdenkymmenen vuoden liiton päättymisestä pystyttiin ainakin vuoden ajan keskustelemaan fiksusti, kunnes päädyin lopulta eroon. Olemme erinomaisen hyvissä välissä ja vaihdamme kuulumisia muustakin kuin lapsen asioista. Ajattelen hänestä todella lämpimästi ja olen onnellinen, että lapsellani on niin aikuinen luotettava toinen vanhempi,

Tiedän toisen tapauksen missä liiton jatkoa halunnut ei suostunut edes keskustelemaan erosta ja yksityiskohtiin menemättä uhkaili ja kiristi monella tapaa. Seurauksena melk parin vuoden väännön jälkeen sivusuhde ja lopulta ruma ero. Eivät ole minkäänlaisissa väleissä tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap.

Ohita ne kaikki miehen lapsiin kuulumattomat puheet. Älä reagoi mihinkään viesteihin mitkä ei liity lapsiin. Ota ne sen almut vastaan ja kerää niitä aikas vaikka banaanilaatikkoon. Kun laatikko on täysi niin ojennat sen sille vellihousulle,"kiitos mutta ei kiitos sinulta mitään".

Miten niin vellihousulle? Vaatii älyttömästi rohkeutta lähteä rakentamaan elämää ihan alusta, vellihousut jää mamman helmoihin ja juoksee vieraissa sieltä käsin.

Ap:lla on paha mieli, se on selvä. Eroaminen on kuitenkin ihan sallittua ja moraalisestikin arvioituna enemmän oikein kuin väkisin vierelle jääminen teeskentelemään. Niin kauan kun elämäänsä elää yhteydessä toisiin ihmisiin, on vaara, että tulee pettymyksiä toisen toivoessa eri suuntaan kuin itse. Pitää olla sitten ihan yksin jos kokee toisen omista poikkeavat toiveet ja tavoitteet niin suurena vääryytenä.

Siis sinun mielestä tämä ap:n exä toimii oikein tyrkyttäessään omantunnon lahjojaan? Lähtiessään toisen naisen matkaan? Varsinainen vellihousu on. Eläis nyt sitä uutta hienoa elämäänsä minkä valitsi ja jättäisi ap:n rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap.

Ohita ne kaikki miehen lapsiin kuulumattomat puheet. Älä reagoi mihinkään viesteihin mitkä ei liity lapsiin. Ota ne sen almut vastaan ja kerää niitä aikas vaikka banaanilaatikkoon. Kun laatikko on täysi niin ojennat sen sille vellihousulle,"kiitos mutta ei kiitos sinulta mitään".

Miten niin vellihousulle? Vaatii älyttömästi rohkeutta lähteä rakentamaan elämää ihan alusta, vellihousut jää mamman helmoihin ja juoksee vieraissa sieltä käsin.

Ap:lla on paha mieli, se on selvä. Eroaminen on kuitenkin ihan sallittua ja moraalisestikin arvioituna enemmän oikein kuin väkisin vierelle jääminen teeskentelemään. Niin kauan kun elämäänsä elää yhteydessä toisiin ihmisiin, on vaara, että tulee pettymyksiä toisen toivoessa eri suuntaan kuin itse. Pitää olla sitten ihan yksin jos kokee toisen omista poikkeavat toiveet ja tavoitteet niin suurena vääryytenä.

Siis sinun mielestä tämä ap:n exä toimii oikein tyrkyttäessään omantunnon lahjojaan? Lähtiessään toisen naisen matkaan? Varsinainen vellihousu on. Eläis nyt sitä uutta hienoa elämäänsä minkä valitsi ja jättäisi ap:n rauhaan.

Toimii ajattelemattomasti, kyllä. Ihmisiä on monenlaisia, minä saattaisin ottaa mielellään vastaan lahjoja vaikka koko äijä kyrspisikin.  Rauhaan jättäminen on vaikeaa kun on ne yhteiset lapset. Heidän vuokseen varmaan viimeistään toivoisi, että ap tulisi jotenkin ilahtuneeksi ja voisi paremmin. Lapsellinen ajatus, toki, mutta tuskin peräisin pahasta tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Miksi muka se vaikuttaa hankalalta jos pyytäis kirjallisesti ja nätisti, ettei tulis tollasia viestejä ja lahjoja? En usko yhtään että vaikuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vienyt exälleni jotain mistä tiedän että hän tykkää. Lähetän myös lapsesta ja meidän arjesta kuvia ja viesteillä kertoilen juttuja. Olemmehan kuitenkin joskus olleet perhe ja aina tulemme olemaan lapselle vanhemmat. Meillä on pitkä historia ja tunnen hänet. Tavallaan olen aina läheinen hänelle.

Jos hän pyytäisi lopettamaan niin toki sen tekisin. Mutta ainakaan vielä ei ole vaan herkut on kelvanneet.

Nämä on niin hauskoja -alapeukkuja viestille, jossa kirjoittaja kertoo, että kaikki ovat hyvissä väleissä ja tyytyväisiä ja yhteydenpito on mutkatonta. 

Kuka muu kuin katkeroitunut ja kateellinen ihminen painaa peukkua alas tällaisiin viesteihin -kerrotteko peukuttajat logiikan tän käytöksen takana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Niin? Sitähän tässä haettiin. Aloittaja itse sanoo, että on päässyt jo hommasta yli. Lapsille voi avoimesti kertoa että äiti on ollut todella vihainen ja pettynyt isiin, mutta elämä on ja ME aikuiset tehdään parhaamme että voidaan olla hyvissä väleissä. Lapset saa mallin, että tulee niitä pettymyksiä ja ollaan vihaisia toisille, mutta asioita voi myös omalla hyvällä asenteella korjata paremmaksi.

Turha lapselle on alkaa opettaa että muistakaa erota ennen pettämistä. Jos heistä kasvattaa tolkun ihmisiä, niin eivät tule pettämään puolisoitaan.

Miksi pitäisi olla hyvissä väleissä pettäjän kanssa? Ei todellakaan tarvitse. Voi olla sellaisissa väleissä että keskustelee vain vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Sen enempää ei tarvitse olla ystävä, kaveri tai hyvissä väleissä.

Itse ainakin opetan lapsilleni, että huonoa kohtelua (esim. valehtelua) ei tarvitse sietää. Väleissä voi olla ja anteeksi on hyvä antaa, mutta sua loukkaavia ja sua huonosti kohtelevia ihmisiä ei tarvitse pitää lähellä tai päästää enää henkisesti lähelle. Kannataa ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden kanssa on hyvä olla ja jotka eivät kohtele sua huonosti.

Kyllähän se lapsi tiedostaa, että jos isä rakastui toiseen naiseen ja vaihtoi äidin yhtäkkiä toiseen niin isän rakkauteen ei voi täysin 100% luottaa. Tätä faktaa ei oikein voi muuksi muuttaa. Tuollainen pettäminen aiheuttaa aina myös särön lapsen ja vanhemman luottamussuhteeseen.

Lapsen äidin ei tarvitse olla mikään ”äiti Teresa” ja yrittää korjata isän rikkomia asioita. Ei tietenkään tule myöskään syventää isän aiheuttamaa traumaa, mutta se ei enää lasta sen enempää traumatisoi, jos äiti pitää lapsen isään viileän asialliset välit. On ihan tervettä, että lapsi näkee että teoilla on seurauksensa ja kukaan ei ole kynnysmatto, johon vaan pyyhitään jalat miten huvittaa.

Ei nuo oo mitään faktoja eikä tuollainen AINA aiheuta mitään säröä lapsen ja vanhemman luottamussuhteeseen, nyt vähän valoja päälle. Tohon vaikuttaa aika moni asia.

Mut ole jo hiljaa, eiköhän kaikki ymmärrä jo että teillä kotona opetetaan ettei itseään kunnioittava vahva nainen ole kynnysmatto ja sinun ei tarvitse kestää huonoa kohtelua ja asioista pitää osoittaa mieltä että saa arvoistaan kohtelua. Onko nimesi mahdollisesti Karen?

Vierailija kirjoitti:

Vähintään lapsellista jollei jopa persoonallisuushäiriöistä jos ei entisensä kanssa pysty olemaan tekemisissä eron jälkeen vaikka olisikin tullut jätetyksi. Ihmiset nyt vaan löytävät sopivampia elämän mittaan, ei se ensimmäinen tai edes se, jonka kanssa on tehnyt lapset välttämättä ole sopivin vaan riittävän sopiva, jossain kohtaa ne lapset pitää tehdä ja etsiä se loppuelämän parisuhde myöhemmin. Hanki oma elämä ja elä sovussa sen exänkin kanssa! Itsellesi ja lapsillekin helpompaa. 

luitko aloitusta ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Lol! Nythän tää alkaa selviämään.

"Tunteita toiseen naiseen on LUOTU" - miten voi olla yhtä aikaa se käsitys että tunteisiin on oikeus ja ne ovat sallittuja, mut sit mies on kuitenkin LUONUT tunteita toiseen naiseen, ja se on pettämistä ja nämä tunteet siis kiellettyjä??

AP vaikutti alussa aika vilpittömältä mutta mitä enemmän juttu aukeaa sitä enemmän oon miehen puolella. Fyysistä pettämistä tuskin oli, ja alan kallistua sille puolelle että AP on läheisriippuvaisella tai muuten jotenkin patologisella tavalla ajanut miehen kauemmas. Se on sitten rakastunut toiseen ja eronnut. AP ei olisi suostunut siihen että lapset menevät isälleen asumaan. Mies rakastui toiseen ja halusi erota, AP pitää lapset -> "mies petti ja jätti minut ja lapset" vaikka yrittää kantaa vastuunsa isänä.

Uhrin viittasi on muuten tullut, haku henkkareilla lähipostista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta yhdessä. Niistä 12 vuotta meillä on ollut lapsia.

En voi vannoa, että välttämättä olemme loppuelämämme yhdessä. Voi olla, että minä rakastun toiseen tai hän, tai vain kasvamme erillemme... Mutta mikään ei tule pyyhkimään pois yhdessä elettyjä vuosia, kaikkea jaettua ja sitä mitä olemme toisillemme olleet. Varmasti rakastaisin häntä edelleen tärkeänä elämääni vaikuttaneena ihmisenä, vaikka rakastuisinkin toiseen. Ja jos hän joskus sanoisi minulle "haluan erota, olen rakastunut toiseen"... ei se menneen arvoa vähentäisi yhtään.

Joten vaikea kuvitella, etten voisi joskus eksän kanssa jutella kuulumisia.

Eivät pettäjät yleensä lähde pitkästä suhteesta nätillä ilmoituksella, vaan pitkäaikaista kumppania piinataan ennen eroa tyhjästä käynnistyvillä raivokohtauksilla ja syytöksillä, kun pettäjä yrittää paeta omaa syyllisyyttään.

Siksi kevyt jutustelu exän kanssa on usein raskasta.

Kuulepas, riippuu täysin siitä kuinka vastapuoli ottaa vastaan sen mitä eroa haluava hänelle yrittää kertoa. Mun ex oli aina todella kunnioittava minun tunteita ja toiveita kohtaan, joten melkein kahdenkymmenen vuoden liiton päättymisestä pystyttiin ainakin vuoden ajan keskustelemaan fiksusti, kunnes päädyin lopulta eroon. Olemme erinomaisen hyvissä välissä ja vaihdamme kuulumisia muustakin kuin lapsen asioista. Ajattelen hänestä todella lämpimästi ja olen onnellinen, että lapsellani on niin aikuinen luotettava toinen vanhempi,

Tiedän toisen tapauksen missä liiton jatkoa halunnut ei suostunut edes keskustelemaan erosta ja yksityiskohtiin menemättä uhkaili ja kiristi monella tapaa. Seurauksena melk parin vuoden väännön jälkeen sivusuhde ja lopulta ruma ero. Eivät ole minkäänlaisissa väleissä tänä päivänä.

Niin.. ihmiset ja erot ovat erilaisia. Toisille voi olla parempi että ei olla missään väleissä ja tekemisissä. Varsinkin jos erota halusi vain toinen. Se johtuu tunteista. On vaikea lopettaa rakastamista, jos joutuu olemaan tekemisissä. Se on tosiaan kuin veitsen vääntöä haavassa.

Vierailija kirjoitti:

Heti vain selväksi asiat. Ei mitään yhteydenpitoa tai mielistelyä. Erosta ja miehestä voi päästä yli, mutta ei silti tarvitse antaa anteeksi. Ei niiden lasten takia tarvitse esittää, tulevat kyllä vihaamaan sitä vanhempaa, joka jätti uuden takia myöhemmin, kun alkavat asioista tajuta. Lapsi pitää aina sen vanhemman puolta, joka ei hylännyt. Ei ole mitään ”hyökäsi vain puolison”. Lapselle se on yhtä kuin että hylkäsi myös hänet.

noh, tämähän nyt ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ei vaikka kuinka pusertaisit silmät kiinni ja sormet ristiin ja lähettäisit hartaan toiveen taivaalle.

Jos puolestaan yrität varmistaa, että näin käy haukkumalla lasten toista vanhempaa, niin takaan, että tilanne kääntyy sinua vastaan sitten kun lapset " alkavat asioista tajuta".

Mental case o_0

Kysyisin näiltä, jotka täällä hurskastelevat, miten hienosti mies toimii ja kehottavat apta vaan lasten takia ottamaan vastaan exän liehittelyt, miten toimisitte seuraavassa tilanteessa.

Teillä on rakas ystävä, ystävyytenne on kestänyt monta vuotta, lapsennekin ovat hyviä, rakkaita ystäviä keskenään. Saisitte kuitenkin tietää, että miehenne on pettänyt teitä tämän ystävän kanssa ja erohan siitä seuraisi.

Ystävänne kuitenkin haluaisi jatkaa yhteydenpitoa lasten vuoksi, koska olisi erittäin surullista katkaista lasten ystävyyttä aikuisten sekoilujen vuoksi, eikö totta? Päättäisit, että näin on.

Olisiko kivaa saada tässä tilanteessa tältä ystävältä kivoja wa-viestejä, hassunhauskoja emojia, karkkipusseja ja kukkasia? 

Jos ei, miksi sen pitäisi tuntua hienolta, kun tätä tekee sinut pettänyt mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta yhdessä. Niistä 12 vuotta meillä on ollut lapsia.

En voi vannoa, että välttämättä olemme loppuelämämme yhdessä. Voi olla, että minä rakastun toiseen tai hän, tai vain kasvamme erillemme... Mutta mikään ei tule pyyhkimään pois yhdessä elettyjä vuosia, kaikkea jaettua ja sitä mitä olemme toisillemme olleet. Varmasti rakastaisin häntä edelleen tärkeänä elämääni vaikuttaneena ihmisenä, vaikka rakastuisinkin toiseen. Ja jos hän joskus sanoisi minulle "haluan erota, olen rakastunut toiseen"... ei se menneen arvoa vähentäisi yhtään.

Joten vaikea kuvitella, etten voisi joskus eksän kanssa jutella kuulumisia.

Eivät pettäjät yleensä lähde pitkästä suhteesta nätillä ilmoituksella, vaan pitkäaikaista kumppania piinataan ennen eroa tyhjästä käynnistyvillä raivokohtauksilla ja syytöksillä, kun pettäjä yrittää paeta omaa syyllisyyttään.

Siksi kevyt jutustelu exän kanssa on usein raskasta.

Kuulepas, riippuu täysin siitä kuinka vastapuoli ottaa vastaan sen mitä eroa haluava hänelle yrittää kertoa. Mun ex oli aina todella kunnioittava minun tunteita ja toiveita kohtaan, joten melkein kahdenkymmenen vuoden liiton päättymisestä pystyttiin ainakin vuoden ajan keskustelemaan fiksusti, kunnes päädyin lopulta eroon. Olemme erinomaisen hyvissä välissä ja vaihdamme kuulumisia muustakin kuin lapsen asioista. Ajattelen hänestä todella lämpimästi ja olen onnellinen, että lapsellani on niin aikuinen luotettava toinen vanhempi,

Tiedän toisen tapauksen missä liiton jatkoa halunnut ei suostunut edes keskustelemaan erosta ja yksityiskohtiin menemättä uhkaili ja kiristi monella tapaa. Seurauksena melk parin vuoden väännön jälkeen sivusuhde ja lopulta ruma ero. Eivät ole minkäänlaisissa väleissä tänä päivänä.

Niin.. ihmiset ja erot ovat erilaisia. Toisille voi olla parempi että ei olla missään väleissä ja tekemisissä. Varsinkin jos erota halusi vain toinen. Se johtuu tunteista. On vaikea lopettaa rakastamista, jos joutuu olemaan tekemisissä. Se on tosiaan kuin veitsen vääntöä haavassa.

Totta kai on juuri näin, täysin ymmärrettävää jos ei pysty olla ns kaverit kun yhä rakastaa. Vastasinkin väitteeseen jonka mukaan pitkästä liitosta ei lähdetä eroamaan muuten kuin kumppanin loukkaamisen ja nöyryyttämisen kautta,

Se että tunteet ovat sallittuja kumpuaa siitä lähtökohdasta, että niille ei voi mitään, ja ne syntyvät spontaanisti. Tämä erottaa tunteet ajatuksista ja tahdon alaisista jutuista.

Jos kaikkiin tunteisiin on oikeus (ja pitää olla, koska ihan absurdia kieltää asia, jonka syntymiseen ihminen ei voi vaikuttaa) niin miten se voi olla pettämistä, että ihastuu toiseen? Ei se mies tahallaan sitä ole tehnyt eikä niin voi tehdä. Tunteita ei luoda, ne heräävät tai niitä syntyy, kehittyy. Passiivisesti ja itsestään.

Mies ei siis tiettävästi ole edes fyysisesti pettänyt, mutta AP laskee pettämiseksi sen, että herää tunteita toiseen naiseen. No, minä sitten lasken väkivallaksi sen, että AP tuntee vihaa. Mitäs pahoinpitelit miestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Tuota, tähän väliin kysyn, että kuinka moni antaisi kumppanilleen sen sopuisan eron ja sitä seuraavat asiallisen kaverilliset välit, jos vaan eroon ei liity kolmatta osapuolta? Yläpeukkua kaikki, jotka ovat varmoja, että kumppanin kertoessa erohalustaan, olisitte valmiita sen eron lupaamaan ilman draamaa ja yrityksiä pyörtää toisen päätöstä.

Entä kun se kolmas osapuoli ilmestyy aikanaan kuvioon. Edelleen sopuisat välit?

Vierailija kirjoitti:

:D katkerien mammojen kokoontumisajot.

"Mies vaihtoon, jätä se sika" ihan pikkujutuista mut sit vaikka ei tiedetä mitään niin se on ihan suunnaton vääryys että voi jättää vaimonsa jos on lapsia. Jokaisella on oikeus erota parisuhteesta jossa ei voi hyvin, ja se voi olla lapsille paljon parempi kuin paperilla "ehjä perhe" jossa molemmat vanhemmat kärsii ja kituuttelee ja voi huonosti, mutta ovat väkisin kimpassa kun niin kuuluu tehdä.

Tietenkin jokaisella on oikeus erota ja vaikka pettääkin, mutta niistä omista teoista on myös sitten seurauksensa. Myös sillä toisella on oikeus olla vihainen henkilölle, joka on pettänyt luottamuksen ja päättää haluaako olla sellaisen henkilön kanssa pakollista enempää tekemisissä. Toisella on oikeus loukata pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta loukatun pitäisi vain hymyillä? Ja jos edelleen sattuu on heti katkera? Ihmeellistä painostusta muutenkin, että olisi muka jotenkin parempi olla nimenomaan kaveri. Miksi? Eiköhän asialliset, mutta etäiset välit ole ihan riittävät.

Muutenkin tästä erosta ei ole muuta tietoa, kuin että uusi nainen kuvioissa. Turha alkaa vedellä mitään perhehelvettikuvioita oletuksella mukaan, kun ei asiat aina niin ole.  

Tottakai jokaisella on oikeus tunteisiinsa, ei niitä pysty kääntämään pois päältä. Mutta jos asiaa tarkastellaan tosiasioiden kautta, omaa käyttäytymistään voi ehkä säätää.

Kun nyt tuskin ette palaa enää yhteen, niin kannattaa minimoida vahingot. Lasten ei kuulu olla osallisena tuossa näytelmässä. Vanhempina teidän kuuluu varmistaa se jättämällä katkeruuden ja vihan tunteet piiloon, kunnes lapset ovat riittävän vanhoja ymmärtääkseen. Siihen mennessä omat tunteesi ovat ehkä jäähtyneet siinä määrin, että pystytte esim. osallistumaan lastenne tärkeisiin tapahtumiin samassa tilassa ilman draamaa, ja muiden jännittämistä, tuleeko räjähdys vai ei. On nimittäin varsin surullista, jos esim. valmistujaisia tms joudutaan viettämään kahteen kertaan, kun juhlakalun vanhemmat eivät kykene olemaan samalla tontilla edes, vuosikausien päästä erosta. Ei se lapsikaan sellaista arvosta, ja saattaa katkoa välejä ihan siksi, että se loppuisi.

Joten tekisin sinuna niin, että kommentoin vain lasten asioihin, otan vastaan lahjukset kuin ne olisi joku randomvieras tuonut, enkä näyttäisi lapsille, että oikeasti haluaisin motata heidän isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos olisitte sellaisissa väleissä, että voitte jopa hymyillä samassa tilassa. Ettei olisi kireä tunnelma. Eikä tarvitsisi pelätä riitelyä ja sen sellaista. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Äidin tunteet, prio 1.

Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos isä ei jättäisi äitiä jonkun random naisen vuoksi. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Isän tunteet, prio 1.

Isä käyttäytyi epäkypsästi ja lasten edun vastaisesti. Ja koska isä teki niin, niin tottakai äidinkin pitää saada käyttäytyä yhtä epäkypsästi ja lasten edun vastaisesti. Tottakai. Kun niillä h*lv*tin kakaroilla ei ole mitään väliä. JOS niillä olisi jotain väliä jollekin edes, niin joku noista aikuisista käyttäytyisi lasten edun mukaan. Mutta ei. Äidin tunteet jyrää lapset.

 Lasten etu vaatii sen, että huoltajuus toimii riidattomasti. Ei sitä, että teeskennellään jotain kavereita vaikka todellisuus on toinen.

Ei ihan noinkaan. Kyllä pitäisi voida säilyttää järkevät ja kohteliaat välit, jos lasten etua miettii. Lapsillekin tulee juhlia, rippi, synttärit, häät, niiden lasten kasteet, jne. Jos isä ja äiti ei voi olla järkevästi olla yhdessä ja hymyillä, vaikka feikisti, niin paljon kaatuu lasten niskaan ja paljon pilataan lasten tärkeitä asioita. Ei ole enää nykypäivää, ettei voisi olla järkevät ja ystävälliset välit eronkin jälkeen. Jos Ap päästää irti ajatuksesta, että ehkä sittenkin, eikä vatvo voisiko noilla lahjoilla ollakin syvempää merkitystä, niin pääsee paljon vähemmällä.

Tätä mietin itsekin. mietin et onko kyseessä sama aloittaja kun on kirjoittanut useamman aloituksen teemalla -ex pitää vielä yhteyttä /halaa tms. Tulen pikkuisen surulliseksi kun tuntuu, että tässä nyt haetaan jotain toivoa pienistä ystävällisistä eleistä. Jos mies tietää entisensä toivovan vielä niin sitten lahjojen kantaminen ym on kyllä törkeää. Kun mies on lähtenyt toisen matkaan perheen hajottaen niin hän EI TULE palaamaan takaisin. Olen pahoillani, mutta tuo on fakta ja muu on turhaa toipumisen viivyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Tuota, tähän väliin kysyn, että kuinka moni antaisi kumppanilleen sen sopuisan eron ja sitä seuraavat asiallisen kaverilliset välit, jos vaan eroon ei liity kolmatta osapuolta? Yläpeukkua kaikki, jotka ovat varmoja, että kumppanin kertoessa erohalustaan, olisitte valmiita sen eron lupaamaan ilman draamaa ja yrityksiä pyörtää toisen päätöstä.

Entä kun se kolmas osapuoli ilmestyy aikanaan kuvioon. Edelleen sopuisat välit?

Minä antaisin sopuisan eron. Mitä se minua auttaisi, vaikka tappelisin ja riitelisin kuinka? Jos toinen haluaa lähteä, hän on vapaa niin tekemään. Siihen asti elän täysillä. Huonossa suhteessa kärsii koko perhe.

Saa alapeukuttaa ihan vapaasti.

Mies haluaa kaiken. Hän haluaa ihanan uuden rakkauden ja kulissit. Totta kai hän tietää, että ex-vaimosta tuntuu pahalta. Totta kai hän tietää, että hän on loukannut syvästi. Totta kai hän tietää, että tämä ei nyt vaan ole lapsille mikään optimijuttu. Hän tietää, että kaikki muut perheessä ovat häneen pettyneitä. 

Mutta jos hän leikkii, että meidän ero meni tosi upeasti, meillä on tosi hyvät välit, hei eilenkin toin sille herkkuja ihan kun häntä ajattelin, niin ehkä nuo asiat menevät niinkun pois. Niitä ei ole. Ainakaan niitä ei näy.

Mies siis jatkaa yhden lajin kulissia, tällä kertaa vain aviokulissi on vaihdettu erokulissiin.

Ja lasten takia siis ex-vaimon pitäisi pitää yllä tätä erokulissia, vaikka on ehdottomasti oikein, että mies päätti avioliittokulissin? Mikä tämä logiikka on?