Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri

Välit poikki vaan, eikä mitään juttelua lasten vaihdolla.

Ei ole mitään syytä olla tekemisissä sen enempää, ei edes jutella.

Lasten syntymäpäivillä ym. voi olla yhdessä ilman, että juttelee sen kummemmin mitään.

Täyttä jäätä nyt tolle miehelle.

Tsemppiä AP, sympatiat sulle!

Itse koen lähinnä inhoa tuollaisia miehiä ja näitä salasuhteen kautta uudeksi naiseksi päätyneitä lehmiä kohtaan. Hyi.

Ei kelpaisi minun kaveripiiriini sellainen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Tuota, tähän väliin kysyn, että kuinka moni antaisi kumppanilleen sen sopuisan eron ja sitä seuraavat asiallisen kaverilliset välit, jos vaan eroon ei liity kolmatta osapuolta? Yläpeukkua kaikki, jotka ovat varmoja, että kumppanin kertoessa erohalustaan, olisitte valmiita sen eron lupaamaan ilman draamaa ja yrityksiä pyörtää toisen päätöstä.

Entä kun se kolmas osapuoli ilmestyy aikanaan kuvioon. Edelleen sopuisat välit?

Minä antaisin sopuisan eron. Mitä se minua auttaisi, vaikka tappelisin ja riitelisin kuinka? Jos toinen haluaa lähteä, hän on vapaa niin tekemään. Siihen asti elän täysillä. Huonossa suhteessa kärsii koko perhe.

Saa alapeukuttaa ihan vapaasti.

Minäkin ”antaisin” sopuisan eron, ei tappelu ja riitely auta mitään.

Mutta missään väleissä en haluaisi enää tietenkään olla, vaan suhtautusin mieheen kuin häntä ei olisi olemassakaan. Jäätä vaan.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Niin? Sitähän tässä haettiin. Aloittaja itse sanoo, että on päässyt jo hommasta yli. Lapsille voi avoimesti kertoa että äiti on ollut todella vihainen ja pettynyt isiin, mutta elämä on ja ME aikuiset tehdään parhaamme että voidaan olla hyvissä väleissä. Lapset saa mallin, että tulee niitä pettymyksiä ja ollaan vihaisia toisille, mutta asioita voi myös omalla hyvällä asenteella korjata paremmaksi.

Turha lapselle on alkaa opettaa että muistakaa erota ennen pettämistä. Jos heistä kasvattaa tolkun ihmisiä, niin eivät tule pettämään puolisoitaan.

Miksi pitäisi olla hyvissä väleissä pettäjän kanssa? Ei todellakaan tarvitse. Voi olla sellaisissa väleissä että keskustelee vain vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Sen enempää ei tarvitse olla ystävä, kaveri tai hyvissä väleissä.

Itse ainakin opetan lapsilleni, että huonoa kohtelua (esim. valehtelua) ei tarvitse sietää. Väleissä voi olla ja anteeksi on hyvä antaa, mutta sua loukkaavia ja sua huonosti kohtelevia ihmisiä ei tarvitse pitää lähellä tai päästää enää henkisesti lähelle. Kannataa ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden kanssa on hyvä olla ja jotka eivät kohtele sua huonosti.

Kyllähän se lapsi tiedostaa, että jos isä rakastui toiseen naiseen ja vaihtoi äidin yhtäkkiä toiseen niin isän rakkauteen ei voi täysin 100% luottaa. Tätä faktaa ei oikein voi muuksi muuttaa. Tuollainen pettäminen aiheuttaa aina myös särön lapsen ja vanhemman luottamussuhteeseen.

Lapsen äidin ei tarvitse olla mikään ”äiti Teresa” ja yrittää korjata isän rikkomia asioita. Ei tietenkään tule myöskään syventää isän aiheuttamaa traumaa, mutta se ei enää lasta sen enempää traumatisoi, jos äiti pitää lapsen isään viileän asialliset välit. On ihan tervettä, että lapsi näkee että teoilla on seurauksensa ja kukaan ei ole kynnysmatto, johon vaan pyyhitään jalat miten huvittaa.

Ei nuo oo mitään faktoja eikä tuollainen AINA aiheuta mitään säröä lapsen ja vanhemman luottamussuhteeseen, nyt vähän valoja päälle. Tohon vaikuttaa aika moni asia.

Mut ole jo hiljaa, eiköhän kaikki ymmärrä jo että teillä kotona opetetaan ettei itseään kunnioittava vahva nainen ole kynnysmatto ja sinun ei tarvitse kestää huonoa kohtelua ja asioista pitää osoittaa mieltä että saa arvoistaan kohtelua. Onko nimesi mahdollisesti Karen?

Onko nimesi Jonne tai Jonna ja kuinka mones kierros on jo meneillään?

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa kaiken. Hän haluaa ihanan uuden rakkauden ja kulissit. Totta kai hän tietää, että ex-vaimosta tuntuu pahalta. Totta kai hän tietää, että hän on loukannut syvästi. Totta kai hän tietää, että tämä ei nyt vaan ole lapsille mikään optimijuttu. Hän tietää, että kaikki muut perheessä ovat häneen pettyneitä. 

Mutta jos hän leikkii, että meidän ero meni tosi upeasti, meillä on tosi hyvät välit, hei eilenkin toin sille herkkuja ihan kun häntä ajattelin, niin ehkä nuo asiat menevät niinkun pois. Niitä ei ole. Ainakaan niitä ei näy.

Mies siis jatkaa yhden lajin kulissia, tällä kertaa vain aviokulissi on vaihdettu erokulissiin.

Ja lasten takia siis ex-vaimon pitäisi pitää yllä tätä erokulissia, vaikka on ehdottomasti oikein, että mies päätti avioliittokulissin? Mikä tämä logiikka on?

Wau. Kiitos. Olen itse samassa tilanteessa, eli mies larppaa parasta kaveria, vaikka jätti tosi rumasti, myös sanoi, että ei halua enää olla kulissiliitossa vaan rehellinen. Olen kipuillut asiaa ja musta tuntuu tosi pahalta. Kaikki ympärillä hokee, että lasten takia täytyy olla kiitollinen siitä, että mies tahtoo sopuisasti olla.

Nyt tiedän mitä sanon että ok että sinä et halunnut olla avioliittokulississa enkä minä osa sinun erokulissia. Vielä kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Tuota, tähän väliin kysyn, että kuinka moni antaisi kumppanilleen sen sopuisan eron ja sitä seuraavat asiallisen kaverilliset välit, jos vaan eroon ei liity kolmatta osapuolta? Yläpeukkua kaikki, jotka ovat varmoja, että kumppanin kertoessa erohalustaan, olisitte valmiita sen eron lupaamaan ilman draamaa ja yrityksiä pyörtää toisen päätöstä.

Entä kun se kolmas osapuoli ilmestyy aikanaan kuvioon. Edelleen sopuisat välit?

Minä antaisin sopuisan eron. Mitä se minua auttaisi, vaikka tappelisin ja riitelisin kuinka? Jos toinen haluaa lähteä, hän on vapaa niin tekemään. Siihen asti elän täysillä. Huonossa suhteessa kärsii koko perhe.

Saa alapeukuttaa ihan vapaasti.

Olen se kysyjä. Antaisin itse myös sopuisan eron vaikka itse rakastan ja haluan olla yhdessä, koska sellainen hyvä ero annettiin aikoinaan minullekin. Olen seurannut läheltä myös toisenlaisia eroja ja se riitely ja draama ja kipu ei vain ole sen yrityksen arvoista. Jos toinen on päätöksensä tehnyt, ei se tule muuttumaan riehumalla ja syyllistämällä kuin korkeintaan hetkeksi. Sitten on taas sama tuska edessä kun toinen repii itseään irti. Yksin ei voi suhteen vuoksi taistella jos toinen ei sitä halua. Siitä tulee lopulta taistelu toisiaan vastaan, ei yhteisen edestä. Surullisinta jos näissä on lapset keskellä.

Mies on saattanut olla toope siinä miten ero hoidettiin, en ota siihen kantaa. Mies on ilmeisesti vähän pöljä siinäkin, että yrittää olla kaveria vaikka et sitä halua.

Mut musta on ihan turha täällä kuuluttaa universaalina faktana et kiero mies yrittää pitää itselleen takaporttia jos uusi suhde kariutuu tai käyttää valtaa. Onko se paha asia, jos mies potee huonoa omaatuntoa ja yrittää hyvittää, vaikkakin kömpelösti? Sinun ei tarvitse olla kaveri, mutta ei miestä voi siitä syyttää, että "kehtaakin yrittää".

Unohda se, että "näyttää hankalalta lastenvalvojalle". Lastenvalvoja on keskenään riitaantuneiden eronneiden parien erotuomari vanhemmuusasioissa, ja se on koko ammatin ydin. Kaikki niiden asiakkaan on enemmän tai vähemmän napit vastakkain. Itse asiassa mies vaan näyttää urpolta jos näyttää sille että ex-puolisoa ei kiinnosta muu kuin lapsen asiat, koska myöskään lastenvalvojaa ei kiinnosta mikään muu, eikä kuulu sen toimialaan.

Sano suoraan, asiallisesti, johdonmukaisesti ja kirjallisesti aina kantasi muihin kuin lapsiin liittyviin juttuihin. Pidän ihan mahdollisena, että ehkä vähän hömelö mies ei täysin tajua kuinka paljon se sinua häiritsee (kun olet kuitenkin ottanut vastaan).

Ja lopuksi: tällainen mies on aivan eri maata kuin ne, jotka oikeasti jättävät sekä puolison että lapset. Ei ne mitään yritä hyvittää, vaan päinvastoin niiltä saa olla viranomaisten kanssa väkipakolla perimässä elatusmaksuja eikä puhettakaan että saisi hakemaan lapsia hoitoon tai käymään lastenvalvojan juttusilla. Noin toimii lapsensa hylännyt mies.

AP;n mies on voinut olla monella tapaa ääliö enkä väheksy sitä, mutta yrittää ainakin kantaa isänä vastuunsa. Se ei ole itsestään selvää vaikka toivoisi ja luulisi olevan.

AP:lle voimia ja tsemppiä. Erot on yleensä vaikeita ihan kaikille osapuolille - puolisoille tahoillaan sekä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa kaiken. Hän haluaa ihanan uuden rakkauden ja kulissit. Totta kai hän tietää, että ex-vaimosta tuntuu pahalta. Totta kai hän tietää, että hän on loukannut syvästi. Totta kai hän tietää, että tämä ei nyt vaan ole lapsille mikään optimijuttu. Hän tietää, että kaikki muut perheessä ovat häneen pettyneitä. 

Mutta jos hän leikkii, että meidän ero meni tosi upeasti, meillä on tosi hyvät välit, hei eilenkin toin sille herkkuja ihan kun häntä ajattelin, niin ehkä nuo asiat menevät niinkun pois. Niitä ei ole. Ainakaan niitä ei näy.

Mies siis jatkaa yhden lajin kulissia, tällä kertaa vain aviokulissi on vaihdettu erokulissiin.

Ja lasten takia siis ex-vaimon pitäisi pitää yllä tätä erokulissia, vaikka on ehdottomasti oikein, että mies päätti avioliittokulissin? Mikä tämä logiikka on?

Erokulissi! Aina joskus tulee AVlla vastaan kirjoitus, joka pysäyttää ja avaa silmät. Tämä oli semmoinen ja avasi minulle monta juttua itselleni ja ympäristöstäni.

Se tykkää kun luulee että pidät "hard to get"-showta. Jatka vain samaan tyyliin.

Voisit tietty yrittää jotain kauhujuttuja. Rupeet kanssa tuttavalliseksi ja sanot: "Kauhee hiiva päällä, sainkohan sen siltä romanialaiselta vai monrovialaiselta merimieheltä. Oli ne kyllä aika mukavia kavereita, että sinänsä täysin sen arvoista. Ootko muuten koskaan nähnyt kun miehet telakoituu? Aika jännä prosessi... ja sit kuit... ja oon muuten ajatellut jättää rokotuksen ottamatta ja oon käynyt semmosen joogin tunneilla ja meditoin aina iltapäivisin puoltoista tuntii ja sitä kautta oon saanut värähtelyitä toisesta ulottuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Hän on fiksu mies, kun yrittää pitää välit kunnossa jo lastenkin takia.

Se, että hän pystyy olemaan asiallinen ja ystävällinen sinua kohtaan, tarkoittaa sitä, että hän on päässyt erosta yli.

Eikä hänelle ole enää tunteita sinua kohtaan, ei vihastusta eikä ihastusta eikä välittämistä mitenkään.

Olet kuitenkin hänen lastensa äiti.

Vain ihminen joka on päässyt eron yli, kykynee käyttäytymään ja toimimaan asiallisesti ja ystävällisesti toista kohtaan.

Siksipä kommenttisi herättää miettimään, että miksi ap :lle ei anneta aikaa käydä omaa eroprosessiaan läpi ja päästä entisestä puolisostaan yli?

Lasten isä on jatkanut elämäänsä, joten hän on tehnyt prosessinsa jo ennen heidän eroaan.

Eihän erotilanteessa voida vaatia heti ystävyyttä, jos itse eroaa toisen suhteen vuoksi.

Mielestäni ap :n mielipidettä asiasta tulisi kunnioittaa, antaa hänelle aikaa siirtyä omassa elämässään eteenpäin. Hän kuitenkin selvästi haluaa lasten vuoksi pitää lasten isän mukana heidän kasvatuksessaan, eikä käyttää lapsia esim. kostoon.

Ap, Tsemppiä. Auttaisiko, jos kerrot lastesi isälle, että haluat rauhan hänestä, että voit siirtyä rauhassa eteenpäin ja sinulla on ystäviä, jotka eivät ole pettäneet luottamustasi. Hän yrittää pelastaa jotain, mitä ei ole, eikä ilmeisesti ymmärrä ettei kaikkea voi pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Tuota, tähän väliin kysyn, että kuinka moni antaisi kumppanilleen sen sopuisan eron ja sitä seuraavat asiallisen kaverilliset välit, jos vaan eroon ei liity kolmatta osapuolta? Yläpeukkua kaikki, jotka ovat varmoja, että kumppanin kertoessa erohalustaan, olisitte valmiita sen eron lupaamaan ilman draamaa ja yrityksiä pyörtää toisen päätöstä.

Entä kun se kolmas osapuoli ilmestyy aikanaan kuvioon. Edelleen sopuisat välit?

Minä antaisin sopuisan eron. Mitä se minua auttaisi, vaikka tappelisin ja riitelisin kuinka? Jos toinen haluaa lähteä, hän on vapaa niin tekemään. Siihen asti elän täysillä. Huonossa suhteessa kärsii koko perhe.

Saa alapeukuttaa ihan vapaasti.

Olisitko kuitenkin hyvä ystävä eksäsi ja tämän uuden kumppanin kanssa? Pitäisitte yhteisiä illanistujaisia ja saunailtoja, soittelisit eksän uudelle pitkiä puheluja, joissa puhuisitte henkeviä, viettäisitte joulut yhdessä? Eksäsi kantaisi sinulle kukkia ja karkkipusseja lahjaksi, ilahtuisitko? Sitten nyksä siellä taustalla nyökytteli tyytyväisenä päätään ja kertoisi kaikille, miten hyvät välit teillä on. Itse en pystyisi, olen niin pikkumainen. Eksän kanssa viestisin vain sen minimin mitä lasten asiat vaativat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna herkut lapsille. Kyllä mulle orvokit kelpais ja ihan riihikuiva raha :D

Kuule, sinua naurattaa, mutta noin saat vaan ahneen maineen. Siellä ne exäsi ja sen uusi kumppani sitten puhuvat sinusta, kuinka yrität hyötyä heistä. Tuo "lahjusten" vastaanottaminen tulee takuulla kääntymään sinua vastaan, jos siihen lähdet.

Täh? Noinko itse toimit?

Annat exälle rahaa ja lahjoja ja uuden kumppanin kanssa nauratte exälle että "otti taas satasen vastaan hahhahhaa" 🤣

Sitten päätätte että nyt näpäytetään ahnetta exää eikä enää anneta mitään. Annetaan sen exän maistaa omaa lääkettään ja huomata mitä teki kun otti meiltä rahaa ja lahjoja.

Vai mitä ihmettä? Miten kääntyy vastaan? Ja säkö oikeesti nauraisit vedet silmissä jos miehesi ostelisi exälleen kukkia ja suklaata ja antaisi rahaa?

Et taida käsittää. Jos otat näitä pieniä lahjuksia vastaan, se on vähän kuin myisit itseäsi. Myisit hyväksyntääsi exällesi, kun tämä puhdistaa omatuntoaan. Kylillä supistaan, että petturimies ja uusi siippa avustavat jätettyä. Ovat siis hyväntekijöitä, sinä avustettava raukka. Muutaman karkkipussin jälkeen mies on puhdistanut omatuntonsa, tokenee, ja on mielestään nyt hyvittänyt kaiken, antanut itse asiassa liikaakin. Sen jälkeen juttu muuttuukin hänen silmissään niin, että sinä olet se, joka mukamas pyytää tai vaatii näitä "avustuksia". Sinä oletkin vain rahan ja tavaran perässä, ja kohta näin supistaan myös kylillä. Kuvitteellinen tapaus, mutta sen verran tunnen ihmismieltä, että näin ne jutut vaan muuttuu. Sitten sinua ei nauratakaan enää, vaan harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Pahin virhe on tunteiden vietävissä olevalta on, että kuvittelee, että exän pitäisi aina olla alati hymyilevä ja ystävällinen.

Mä vein ex eukolle usein viinipullon kun kävin hakemassa lapset tms..

Odotin että pullo narskahtaa auki ja putki taas pamahtaa päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Pahin virhe on tunteiden vietävissä olevalta on, että kuvittelee, että exän pitäisi aina olla alati hymyilevä ja ystävällinen.

Miksi oletuksesi on, että vaihtamalla ei parane? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntäkää asia toisin. Entäs jos olet itse pettäjä ja jättäjä ja haluat pysyä " väleissä" exän kanssa jo lastenkin vuoksi?

Kannattaa miettiä suhtautumista senkin valossa. Monet seikat valaistuvat kun kääntää tilanteen päinvastoin.

Miksi kääntäisin, koska en ikinä päätyisi pettämään. Lisäksi kun sain lapset tein sen valinnan että lasten etu ja onni menee omani edelle. Varmasti on itsekkäillä ihmisillä vaikea ymmärtää, että kaikki muut ei eläkään omien mielihalujensa mukaan ja vaihda kumppania lennosta oman onnensa nimissä.

Opetan samaa korkeaa moraalia myös lapsilleni, joten jos joku lähipiirin ihminen valehtelee, pettää tai satuttaa niin silloin on ihan oikein jättää tuollainen ihminen omaan arvoonsa. Ei tarvitse olla ystävällinen tai esittää ystävää. Näin myös lapseni oppivat kohtelemaan toisia ihmisiä oikein eivätkä juokse mielihalujensa perässä. Opetan että pettäminen on väärin. Ensin on erottava.

Tuo ystävän esittäminen on tavallaan ihan sitä samaa epärehellisyyttä, mitä se pettäjäkin on tehnyt. Ei siis uskalla kertoa todellisia tunteita ja olla rehellinen edes itselleen. Niinhän sitä päädytään pettämään. Olemalla rohkeasti myös lasten edessä vihainen lasten isälle pettämisestä opetan lapsilla, että myös ikäviä tunteita saa näyttää ja tuntea. Ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita. Esittämällä ystävällistä opettaisin, että todellisia tunteita ei näytetä vaan ne piilotetaan. Ei ihme, että ihmiset ovat niin hukassa nykyään tunteidensa kanssa. Jos joutuu petetyksi ja hylätyksi niin pitäisi vaan esittää ystävää ja olla ystävällinen. Pettäjillä on ongelmia tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Jos tätä kierrettä ei katkaise niin pettäminen jatkuu, seuraavassakin sukupolvessa..

Harvinaisen viisaita sanoja.

Rauski kirjoitti:

Mä vein ex eukolle usein viinipullon kun kävin hakemassa lapset tms..

Odotin että pullo narskahtaa auki ja putki taas pamahtaa päälle.

Tyypillistä käytöstä juopolta, että haluaa muidenkin retkahtavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Terkuin nyksä, tuleva petetty ja jätetty. Onkohan sama ääni kellossa silloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Pahin virhe on tunteiden vietävissä olevalta on, että kuvittelee, että exän pitäisi aina olla alati hymyilevä ja ystävällinen.

Miksi oletuksesi on, että vaihtamalla ei parane? 

Koska tosielämässä harvoin näin käy kiimavaiheen päätyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta yhdessä. Niistä 12 vuotta meillä on ollut lapsia.

En voi vannoa, että välttämättä olemme loppuelämämme yhdessä. Voi olla, että minä rakastun toiseen tai hän, tai vain kasvamme erillemme... Mutta mikään ei tule pyyhkimään pois yhdessä elettyjä vuosia, kaikkea jaettua ja sitä mitä olemme toisillemme olleet. Varmasti rakastaisin häntä edelleen tärkeänä elämääni vaikuttaneena ihmisenä, vaikka rakastuisinkin toiseen. Ja jos hän joskus sanoisi minulle "haluan erota, olen rakastunut toiseen"... ei se menneen arvoa vähentäisi yhtään.

Joten vaikea kuvitella, etten voisi joskus eksän kanssa jutella kuulumisia.

"Se toinen" voi olla sinun sisko, äiti tai paras ystävä. Tai jopa veli. Aika isosydäminen olet, jos tuokin on sinulle ok.