Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri
06.05.2021 |
Mies jätti minut ja lapset toisen naisen vuoksi. En halua olla hänen kanssaan tekemisissä muuta kuin on lasten huollon takia pakollinen minimi.
Nyt mulla alkaa mennä hermo mieheen koska hän yrittää olla mulle ”kiva kaveri ”. Jatkuvasti tulee turhaa yleistä hänen kuulumisten kertomista whapilla ja sähköpostilla. Lasten vaihdon yhteydessä yrittää jutella kivoja. Tuo mulle ruokakaupasta herkkuja! Yms. En voi blokata miestä jos sillä sattuu olemaan jotain lapsiin liittyvää asiaa.
Onko tämä normaalia muilla, jotka samassa tilanteessa? Olen sanonut miehelle että en halua nähdä häntä ja kommunikoin vain pakollisen . Ja ei, en ota takaisi, eläköön uuden naisensa kanssa. Miten ukon saa ymmärtämään että EI kiinnosta sen elämä pennin vertaa.
Kommentit (429)
Lähestymiskieltoon ei riitä, että exä kyselee kuulumisia ja antaa lapsille kukkia/karkkeja matkaan, se vaatii uhkaa tai vähintäänkin vakavaa häirintää (ei sitä, että se _häiritsee_ minua, kun laittaa joskus viestiä tai kukkia samalla kun hoidetaan lasten asioita).
Jos AP tehtailee hakemuksen joka hylätään (eikä tässä ketjussa ole minulle ilmennyt mitään varteenotettavia perusteita lähestymiskiellolle), AP köyhtyy noin 250€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kääntäkää asia toisin. Entäs jos olet itse pettäjä ja jättäjä ja haluat pysyä " väleissä" exän kanssa jo lastenkin vuoksi?
Kannattaa miettiä suhtautumista senkin valossa. Monet seikat valaistuvat kun kääntää tilanteen päinvastoin.
Miksi kääntäisin, koska en ikinä päätyisi pettämään. Lisäksi kun sain lapset tein sen valinnan että lasten etu ja onni menee omani edelle. Varmasti on itsekkäillä ihmisillä vaikea ymmärtää, että kaikki muut ei eläkään omien mielihalujensa mukaan ja vaihda kumppania lennosta oman onnensa nimissä.
Opetan samaa korkeaa moraalia myös lapsilleni, joten jos joku lähipiirin ihminen valehtelee, pettää tai satuttaa niin silloin on ihan oikein jättää tuollainen ihminen omaan arvoonsa. Ei tarvitse olla ystävällinen tai esittää ystävää. Näin myös lapseni oppivat kohtelemaan toisia ihmisiä oikein eivätkä juokse mielihalujensa perässä. Opetan että pettäminen on väärin. Ensin on erottava.
Tuo ystävän esittäminen on tavallaan ihan sitä samaa epärehellisyyttä, mitä se pettäjäkin on tehnyt. Ei siis uskalla kertoa todellisia tunteita ja olla rehellinen edes itselleen. Niinhän sitä päädytään pettämään. Olemalla rohkeasti myös lasten edessä vihainen lasten isälle pettämisestä opetan lapsilla, että myös ikäviä tunteita saa näyttää ja tuntea. Ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita. Esittämällä ystävällistä opettaisin, että todellisia tunteita ei näytetä vaan ne piilotetaan. Ei ihme, että ihmiset ovat niin hukassa nykyään tunteidensa kanssa. Jos joutuu petetyksi ja hylätyksi niin pitäisi vaan esittää ystävää ja olla ystävällinen. Pettäjillä on ongelmia tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Jos tätä kierrettä ei katkaise niin pettäminen jatkuu, seuraavassakin sukupolvessa..
Vierailija kirjoitti:
Sano sille miehelle että olet tavannut jonkun (vaikket olisikaan) ja se joku on ihmetellyt miksi exä tuo kukkia ja herkkuja kaupasta.
Sano että jos voisi lopettaa kun et halua pilata tätä lupaavaa juttua.
Näet miten mies reagoi.
Siinä varmaan vastaus tulee siihen miksi on niitä herkkuja tuonut.
Jos suuttuu niin syy selvä.
Jos on hyvällä tuulella ja vastaa että okei, anteeksi että ei ollut ajatellut yhtään asiaa tuolta kantilta ja lupaa lopettaa niin siinäkin saat vastauksen.
Ilmeisesti mietit sitä motiivia miksi näin toimii?
Sano että lapset ei tiedä jutusta ja haluat edetä hitaasti joten lapsille ei tarvitse "uudesta miehestäsi" puhua.
Mitä ihmettä se sille exälle kuuluu, mitä aapee tekee?
Mä en ainakaan kertois yhtään mitään... ”yhteistä salaisuutta”.... 🤮 Tuohan olisi sitä samaa ihmissuhteilla pelaamista, mitä se eksä juuri tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi kun en vastannut miehen henkilökohtaisiin asioihin liittyvään sähköpostiin niin mies lapsia tuodessaan erikseen sanoi , että ”lähetin sulle sen yhden s-postin aiheesta x”. En ollut kuulevinaankaan enkä vastannut mitään.
Aihe x liittyi hänen erään laitteensa huoltoon viemiseen. Ja mies sanoi että ilmoitti minulle siksi että jos mulla olis tarve lainata sitä laitetta niin ei onnistu koska laite on huollossa . Mä en tarvii tuota laitetta mihinkään. Eli ihan tyhjästä lähettää viestejään.
Ap
Miehellä on varmaan huono-omatunto ja ehkä uuden naisen kanssa menossa sukset ristiin tai nainen huomannut, ettei isä lapsikatraan kanssa ollut jättipotti. Monet miehet on myös tosi uteliaita ja haluavat tietää, mitä ex puuhailee. Mun isä, joka on eronnut äidistäni jokin aika sitten riitaisissa merkeissä on tullut toisiin ajatuksiin ja toivoo pääsevänsä juhlapyhinä syömään ja äitienpäivästä kyseli, jos hän voi tulla toimittamaan kukkia (ja toivoo, jos pääsisi kakkupöytäänkin :D). Lisäksi kyselee, mitä pääsiäisenä on tehty ja kun äiti vastasi, että katsottiin tv:stä urheilua, niin hän vastaa ettei tv:stä tullut urheilua eli tarkistaa ja kyttää.
Ai kamala. Ei kai isäsi vaan kuvittele, että äitisi tekee hänelle ruuat? No ei ole röyhkeydellä rajaa.
Kyllä näin. Usein joku meistä aikuisista lapsista tuo tarjoilun paikan päälle eli vähintäänkin kakun, jottei äidin tarvitse tehdä kaikkea. Isä ei pidä meihin yhteyttä tai kutsu käymään. Välillä kyselee mitä me ollaan syöty tai tehty. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille, että kommunikoitte vain lasten asioissa ja kaikenlainen muu yhteydenotto ei ole sallittua ja koet sen häiritsevän yksityiselämääsi. Tee kirjallisena, säilytä viesti.
Olen sanonut useaan kertaan. En viitsi laittaa kirjallisena ettei vain esimerkiksi ladtenvalvoja edessä näytä että olen ”hankala” äiti.
Onko kenelläkään muulla samas ongelmaa?
Ap
Taidat olla oikeasti aika "hankala äiti" kun se, mitä sanot miehelle ei kestä kirjallisena päivänvaloa tai huolestuttaa noin paljon. Et uskalla kirjottaa miehelle, että älä anna kukkia, ollaan tekemisissä vaan lasten pakolliset asiat? Tuollaisia järjestelyjä on varmaan yhdeksällä kymmenestä lastenvalvojan asiakkaasta, moni varmaan sanoo vähän vähemmän asiallisten saatesanojen kanssa ja lastenvalvoja tapaa näitä eronneita vanhempia työkseen joten ymmärtää kyllä.
Tekosyitä riittää. En voi sanoa suoraan, koska mitähän lastenvalvoja, lapset, naapurit ajattelisi? Oletkohan sittenkään sanonut miehelle kuinka suoraan, ja kuinka paljon sitä on vesittänyt se että herkut ja muut ovat silti kelvanneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua läpi. Onkohan kukaan ehdottanut sitä vaihtoehtoa että miehellä olisi vielä tunteita ap:tä kohtaan? Tai että hän on alkanut tuntea erosta syyllisyyttä, kun on huomannut ettei uusi suhde olekaan niin ihmeellinen mitä ihastuksen alkuhuumassa tuntui ja nyt katuu koko erokuviota. Käyttäytyminen nimittäin viittaa pikemminkin siihen että haluaa takaisin jotain siitä entisestä suhteesta mitä oli kuin että haluaa olla vain hyvissä väleissä lasten takia.
Ensinnäkään mies ei jättänyt lapsiaan, sinut vain.
Voi olla, että noilla lahjoilla yrittää saada sulle edes vähän paremman mielen, vaikka onkin kieltämättä hölmö tapa.
Jos tämä kuvio olisi toisinpäin, olisivat viestit täysin erilaisia. Lähtijä ei olisi itsekäs petturi, vaan rohkea nainen joka tavoittelee omaa onneaan. Mies taas lytättäisiin, kun hänessähän se vika oli, kun ei pitänyt parisuhteestaan parempaa huolta ja rouva raukka joutui hakemaan läheisyyttä ja huomiota muualta.
Oli miten oli, lapsia ei ikinä saa alkaa käännyttää toista vanhempaa vastaan vaikka miten tulisi ero. Ihminen voi olla huono puoliso, mutta ei se kenestäkään huonoa vanhempaa aina tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille, että kommunikoitte vain lasten asioissa ja kaikenlainen muu yhteydenotto ei ole sallittua ja koet sen häiritsevän yksityiselämääsi. Tee kirjallisena, säilytä viesti.
Olen sanonut useaan kertaan. En viitsi laittaa kirjallisena ettei vain esimerkiksi ladtenvalvoja edessä näytä että olen ”hankala” äiti.
Onko kenelläkään muulla samas ongelmaa?
Ap
Sanot että teet seuraavaksi ilmoituksen lähestymiskiellosta ja kaikki viestinsä menevät asianajajan kautta. Tällä tavoin ne loppuu. Siis jos oikeasti haluat että ne loppuu. Voit kohteliaasti sanoa miksi toimit näin. Ja voit ilmoittaa että jos koet joskus tulevaisuudessa toisin, ilmoitat asiasta. Nyt miehesi toimii omien tarpeidensa mukaan, ei sinun.
t.asianajaja
Vai sellainen "asianajaja" siellä :D
Asianajaja tietäisi, ettei lähestymiskiellosta ilmoiteta, sitä pitää hakea ja sen myöntää tuomioistuin. Voinhan minäkin "ilmoittaa" kenelle tahansa mitä tahansa, mutta mitään laillisesta velvoitetta tällainen yksipuolinen ilmoitus ei luo.
Mitä väliä, kunhan se liian tunkeileva eksä uskoo.
Kuvittele AP elokuva pienestä lapsesta, jonka vanhemmat ovat eronneet. Kumpikohan elokuvista on positiivisempi ja kumpi synkempi, se jossa äiti vihaa isää vai se jossa vanhemmat edelleen ovat hyvissä väleissä? Kummassa paistaa aurinko ja hymyillään ja kummassa lapsi kerää vihaa sisälleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos olisitte sellaisissa väleissä, että voitte jopa hymyillä samassa tilassa. Ettei olisi kireä tunnelma. Eikä tarvitsisi pelätä riitelyä ja sen sellaista. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Äidin tunteet, prio 1.
Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos isä ei jättäisi äitiä jonkun random naisen vuoksi. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Isän tunteet, prio 1.
Isä käyttäytyi epäkypsästi ja lasten edun vastaisesti. Ja koska isä teki niin, niin tottakai äidinkin pitää saada käyttäytyä yhtä epäkypsästi ja lasten edun vastaisesti. Tottakai. Kun niillä h*lv*tin kakaroilla ei ole mitään väliä. JOS niillä olisi jotain väliä jollekin edes, niin joku noista aikuisista käyttäytyisi lasten edun mukaan. Mutta ei. Äidin tunteet jyrää lapset.
Lasten etu vaatii sen, että huoltajuus toimii riidattomasti. Ei sitä, että teeskennellään jotain kavereita vaikka todellisuus on toinen.
Ei ihan noinkaan. Kyllä pitäisi voida säilyttää järkevät ja kohteliaat välit, jos lasten etua miettii. Lapsillekin tulee juhlia, rippi, synttärit, häät, niiden lasten kasteet, jne. Jos isä ja äiti ei voi olla järkevästi olla yhdessä ja hymyillä, vaikka feikisti, niin paljon kaatuu lasten niskaan ja paljon pilataan lasten tärkeitä asioita. Ei ole enää nykypäivää, ettei voisi olla järkevät ja ystävälliset välit eronkin jälkeen. Jos Ap päästää irti ajatuksesta, että ehkä sittenkin, eikä vatvo voisiko noilla lahjoilla ollakin syvempää merkitystä, niin pääsee paljon vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kääntäkää asia toisin. Entäs jos olet itse pettäjä ja jättäjä ja haluat pysyä " väleissä" exän kanssa jo lastenkin vuoksi?
Kannattaa miettiä suhtautumista senkin valossa. Monet seikat valaistuvat kun kääntää tilanteen päinvastoin.Miksi kääntäisin, koska en ikinä päätyisi pettämään. Lisäksi kun sain lapset tein sen valinnan että lasten etu ja onni menee omani edelle. Varmasti on itsekkäillä ihmisillä vaikea ymmärtää, että kaikki muut ei eläkään omien mielihalujensa mukaan ja vaihda kumppania lennosta oman onnensa nimissä.
Opetan samaa korkeaa moraalia myös lapsilleni, joten jos joku lähipiirin ihminen valehtelee, pettää tai satuttaa niin silloin on ihan oikein jättää tuollainen ihminen omaan arvoonsa. Ei tarvitse olla ystävällinen tai esittää ystävää. Näin myös lapseni oppivat kohtelemaan toisia ihmisiä oikein eivätkä juokse mielihalujensa perässä. Opetan että pettäminen on väärin. Ensin on erottava.
Tuo ystävän esittäminen on tavallaan ihan sitä samaa epärehellisyyttä, mitä se pettäjäkin on tehnyt. Ei siis uskalla kertoa todellisia tunteita ja olla rehellinen edes itselleen. Niinhän sitä päädytään pettämään. Olemalla rohkeasti myös lasten edessä vihainen lasten isälle pettämisestä opetan lapsilla, että myös ikäviä tunteita saa näyttää ja tuntea. Ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita. Esittämällä ystävällistä opettaisin, että todellisia tunteita ei näytetä vaan ne piilotetaan. Ei ihme, että ihmiset ovat niin hukassa nykyään tunteidensa kanssa. Jos joutuu petetyksi ja hylätyksi niin pitäisi vaan esittää ystävää ja olla ystävällinen. Pettäjillä on ongelmia tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Jos tätä kierrettä ei katkaise niin pettäminen jatkuu, seuraavassakin sukupolvessa..
Olen samaa mieltä! Hyvin kirjoitettu , kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro, että se loukkaus ja petos, minkä mies teki sinulle ei lähde lahjuksilla. Kerro, että olet edelleen riekaleina, etkä pysty etkä halua kommunikointia, koska se kaikki tuntuu sinusta niin pahalta.
Sehän se totuus on.Kerro, että pystyt lasten takia kommunikoimaan lasten asiat, mutta se, että mies johon luotit petti sinut, johti siihen, että et pysty antamaan hänelle anteeksi. Koet pahaa oloa siitä edelleen. Haluat suojella omaa itseäsi.
Voithan kysyä, että miksi mies toimii noin.... jos haluat kysyä tai jos se mietityttää.
Kerro, etteivät ne kukat vie sitä pahaa oloa ja pettymystä pois.Omia tunteita on kai paras tunnustella, koska ne ovat. Kun ne tunnistaa ja tunnustaa, niin ne omalla ajallaan hiipuvat tai hakeutuvat hälvennykseen. Jos niitä estelee, niin ne tulevat entistä vahvemmin päälle.
Miehelle ei tarvitse selitellä mitään, miten tuntuu pahalle ja miten on riekailena. Sehän on vain tyytyväinen. Sanoo vain, että jatkossa ei viestitellä muista kuin lasten asioista. Se riittää.
Miehellä on syyllinen olo erosta ja hän haluaa tuntea itsensä jälleen hyväksi ja upeaksi ihmiseksi omissa ja muiden silmissä. Hän ei kykene asettumaan ap:n asemaan, eikä välitä, miltä ap:sta tuntuu. Itsekkäänä luonteena hän on kiinnostunut vain omista tuntemuksistaan ja omasta maineestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan samaistua lapsen näkökulmasta tähän. Lapsen silmissä tuo näyttää siltä, että äiti on pikkumainen eikä edes yritä että arki olisi mukavaa kaikille. Teininä eskaloitui tosi pahasti äidin kanssa välit, kun isän puolesta olisi yhteiset juhlat yms onnistuneet mutta äiti kiukutteli kaikesta. Äiti oli lähivanhempi. Aikuisena vasta ymmärsin äidin aseman, pahasti loukattu ja kuormittunut, arjen yksin hoitanut nainen. Isä sai rusinat pullasta, ei oikeastaan elareitakaan maksanut, ja huomattavasti kevyemmin mielin säilynyt vanhus. Vaikeita tilanteita enkä osaa neuvoa, kun ei ole hyvä mustamaalata vanhempaa lapselle eikä lasten tartte aikuisten kiistoja ymmärtää. Mutta ehkä pidemmän päälle paras yrittää niellä ylpeys ja lasten takia pitää asialliset välit. Mitään ylimääräistä ei silti tarvi. Omat rajat kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kääntäkää asia toisin. Entäs jos olet itse pettäjä ja jättäjä ja haluat pysyä " väleissä" exän kanssa jo lastenkin vuoksi?
Kannattaa miettiä suhtautumista senkin valossa. Monet seikat valaistuvat kun kääntää tilanteen päinvastoin.Miksi kääntäisin, koska en ikinä päätyisi pettämään. Lisäksi kun sain lapset tein sen valinnan että lasten etu ja onni menee omani edelle. Varmasti on itsekkäillä ihmisillä vaikea ymmärtää, että kaikki muut ei eläkään omien mielihalujensa mukaan ja vaihda kumppania lennosta oman onnensa nimissä.
Opetan samaa korkeaa moraalia myös lapsilleni, joten jos joku lähipiirin ihminen valehtelee, pettää tai satuttaa niin silloin on ihan oikein jättää tuollainen ihminen omaan arvoonsa. Ei tarvitse olla ystävällinen tai esittää ystävää. Näin myös lapseni oppivat kohtelemaan toisia ihmisiä oikein eivätkä juokse mielihalujensa perässä. Opetan että pettäminen on väärin. Ensin on erottava.
Tuo ystävän esittäminen on tavallaan ihan sitä samaa epärehellisyyttä, mitä se pettäjäkin on tehnyt. Ei siis uskalla kertoa todellisia tunteita ja olla rehellinen edes itselleen. Niinhän sitä päädytään pettämään. Olemalla rohkeasti myös lasten edessä vihainen lasten isälle pettämisestä opetan lapsilla, että myös ikäviä tunteita saa näyttää ja tuntea. Ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita. Esittämällä ystävällistä opettaisin, että todellisia tunteita ei näytetä vaan ne piilotetaan. Ei ihme, että ihmiset ovat niin hukassa nykyään tunteidensa kanssa. Jos joutuu petetyksi ja hylätyksi niin pitäisi vaan esittää ystävää ja olla ystävällinen. Pettäjillä on ongelmia tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Jos tätä kierrettä ei katkaise niin pettäminen jatkuu, seuraavassakin sukupolvessa..
Ei kukaan kehotakaan _esittämään_ ystävällistä, vaan että voisi oikeasti korjatakin välit ja olla ihan ystäviä. Selvästi sulle vaikea kuvitella kun oot korkean moraalisi kanssa niin muiden yläpuolella, ja jos antaisit jollekin virheitä anteeksi niin myisit itsesi.
Tunteet ja teot eivät ole sama asia. Todelliset tunteet on hyvä hyväksyä ja käsitellä, mutta niiden vallassa ei tarvitse olla. Terveempää on päästä yli vihasta kuin takertua siihen että "minulla on oikeus olla vihainen, ja aion käyttäytyä vihaisesti loppuelämän".
Lasten etu ei ole sitä että ylläpidetään katkeruutta ja kaunaa, koska anteeksianto lähettää väärän viestin, että pettäminen on hyväksyttävää. Anteeksi antaminen, jos siihen kykenee eikä teeskentele, on hyvä asia. Opetat lapsillesi kaunaantumista ja kostomentaliteettia "korkeana moraalia" - teoilla on seurauksia. Esittää ei tarvitse eikä kenellekään ole _pakko_ antaa anteeksi tai olla ystävällinen, mutta ei sitä pidä välttääkään vaan sen takia että antaa muille opetuksen.
"Tuo teki väärin, minä olen häntä parempi, minulla on oikeus jättää tuollaiset huonot ihmiset omaan arvoonsa"
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele AP elokuva pienestä lapsesta, jonka vanhemmat ovat eronneet. Kumpikohan elokuvista on positiivisempi ja kumpi synkempi, se jossa äiti vihaa isää vai se jossa vanhemmat edelleen ovat hyvissä väleissä? Kummassa paistaa aurinko ja hymyillään ja kummassa lapsi kerää vihaa sisälleen?
No jopas. Ei tarvitse olla noin dramaattinen, asiat voi hoitaa ihan asiallisesti eikä tarvitse teeskennellä onnellista.
Elämässä ei aina kaikkea saa. Ap ei saanut pitää aviomiestä, aviomies ei saa ap:n ystävyyttä. Tunteille ei mitään voi. Ei voinut ao:n mies eikä myöskään ap. Ihmisillä on oikeus tunteisiin ja olla pettynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vienyt exälleni jotain mistä tiedän että hän tykkää. Lähetän myös lapsesta ja meidän arjesta kuvia ja viesteillä kertoilen juttuja. Olemmehan kuitenkin joskus olleet perhe ja aina tulemme olemaan lapselle vanhemmat. Meillä on pitkä historia ja tunnen hänet. Tavallaan olen aina läheinen hänelle.
Jos hän pyytäisi lopettamaan niin toki sen tekisin. Mutta ainakaan vielä ei ole vaan herkut on kelvanneet.No tällaiset tilanteet ovat yleensä mahdollisia jos ero on ollut ns. siisti eli vaikka olisi haluttu jatkaa niin käytäntö ei ole sitä mahdollistanut. Toverillinen rakkaus on vielä säilynyt ja lasten puolisosta haluaa alitajuntaisesti pitää huolta. Mitähän muuten ex-ukkosi uusi nainen olisi mieltä noiden herkkujen tuomisesta vai eikö siitä ole mainittu hänelle...
Jos en haluaisi lahjuksia, lähettäisin ne postissa kukkineen päivineen
miehen nyksälle ja sanoisin etten ole pyytänyt niitä, ja voisiko nyksä keskustella miehensä kanssa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kääntäkää asia toisin. Entäs jos olet itse pettäjä ja jättäjä ja haluat pysyä " väleissä" exän kanssa jo lastenkin vuoksi?
Kannattaa miettiä suhtautumista senkin valossa. Monet seikat valaistuvat kun kääntää tilanteen päinvastoin.Väleissähän AP on pyrkinyt pysymään. Ei vain kaipaa mitään turhaa lässytystä ja karkkipusseja.
Jep. Väleissä pysymistä ja toivottavan kaltaista "kaveruutta" tuossa tilanteessa on joustaminen lasten noudoissa tarvittaessa, tulemista vastaan lomatoiveissa ynnä muuta lasten hyvinvointiin liittyvää. Herkkujen lähettely ja kuulumisten kertoilu on vain epäkunnioittavaa, kerran on ääneen lausuttu, että sitä ei haluta.
Älä reagoi?
Saa reagoida.
Omalla laillaan.