Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä. 

Niin kuulostaakin tuossa, mutta tämä tulee esiin lähinnä minun kanssani arjessa ja ehkä jossain työ- ym jutuissa, mutta vain silloin kun hänet ajetaan tosi ahtaalle. Jos tapaisit hänet jossain, niin luultavasti ajattelisit että onpa siinä hauska ja charmikas mies. Ainoastaan minun kanssani hän on ”ankeuttaja”. Ja siis suhteessa on ollut muitakin ongelmia, käymme terapeutilla ja hän sanoo olevansa valmis tekemään kaikkensa suhteen säilyttämiseksi. Silti kaikki minun ajatukset, ideat ja toiveet tuntuvat olevan hänelle rasittavaa myrkyn juontia. Parasta olisi, jos olisin tahdoton nukke, tai ainakin siltä minusta tuntuu.

Epäilen, että mies on tahallaan hankala ja ilkeä, jotta sinä jättäisit hänet.

Moni tekee noin, kun ei ole kanttia itse erota, vaikka tunteet ovat hiipuneet.

Raukkamaista ja lapsellista.

Aloittajan pointti ei ehkä ole se, mikä makkarin lämpötilan on hyvä olla. Vaan se, että puoliso mitätöi häntä ja hänen ehdotuksiaan.

Mulla ei ole viisaita neuvoja, mutta tilanne on tuttu. Likimain kaikessa mahdollisessa mies osoittaa minulle, että mielipiteeni, käsitykseni tai ehdotukseni ovat huonoja. Siitä tulee tosiaan pitemmän päälle itselle vähätelty olo ja itsetunto alkaa rakoilla. Olen itse huono riitelemään eikä minulla riitä toisaalta inspiraatiota alkaa jänkäämään toisen kanssa esim. siitä, että ulkona on nyt kylmempää kuin viikko sitten tai että auton voisi pestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä. 

Niin kuulostaakin tuossa, mutta tämä tulee esiin lähinnä minun kanssani arjessa ja ehkä jossain työ- ym jutuissa, mutta vain silloin kun hänet ajetaan tosi ahtaalle. Jos tapaisit hänet jossain, niin luultavasti ajattelisit että onpa siinä hauska ja charmikas mies. Ainoastaan minun kanssani hän on ”ankeuttaja”. Ja siis suhteessa on ollut muitakin ongelmia, käymme terapeutilla ja hän sanoo olevansa valmis tekemään kaikkensa suhteen säilyttämiseksi. Silti kaikki minun ajatukset, ideat ja toiveet tuntuvat olevan hänelle rasittavaa myrkyn juontia. Parasta olisi, jos olisin tahdoton nukke, tai ainakin siltä minusta tuntuu.

Epäilen, että mies on tahallaan hankala ja ilkeä, jotta sinä jättäisit hänet.

Moni tekee noin, kun ei ole kanttia itse erota, vaikka tunteet ovat hiipuneet.

Raukkamaista ja lapsellista.

Tätä olen miettinyt itsekin, mutta sitten kun olen alkanut oikeasti irtautumaan tai puuhaamaan eroa, niin mies lupaa kaiken muuttuvan, hakeutuu terapiaan ja lupaa parantaa tapansa. Ei kai hän niin tekisi jos haluaisi erota? Vai onko tämä vain joku sairas peli.

Onko teidän pakko nukkua samassa huoneessa, jos teillä on täysin eri käsitykset miellyttävästä nukkumislämoötilasta?

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän pakko nukkua samassa huoneessa, jos teillä on täysin eri käsitykset miellyttävästä nukkumislämoötilasta?

No on siinä mielessä, että ei nyt ole ylimääräisiä huoneita, mihin toinen voisi muuttaa. Tai siis minä voisin, koska puoliso ei tietenkään sängystään lähde. Olen monesti ehdottanut muuttoa, etsinyt toisen tyyppisiä taloja (halvempiakin, rahasta ei ole kiinni), mutta ei hän tahdo muuttaa.

Mun ex vastasi loppuvuosina aina "ehkä". Hänellä ei siis ollut mielipidettä. Kun hoidin sitten asiat oman mieleni mukaan, ei se ollutkaan hänen mieleensä. Raskasta oli tuokin.

Kuulostaa tutulta, me ollaan aika vähätuloisia mutta on kuitenkin sen verran ylimääräistä että haluaisin joskus ostaa jotain kivaa itselleni tai molemmille, haluaisin vaikka joskus käydä ravintolassa syömässä, mutta se ei tule kuuloonkaan puolisolleni.. Enkä saa ostaa mitään sisustustavaraa, en edes pimennysverhoa makuuhuoneen ikkunaan. Sitten se itse ostaa kalliita limuja ja energiajuomia, niiden hinnalla olis jo saanu ne verhot. Joskus ostan salaa vaatteita. Se ei monesti ees huomaa jos mulla on joku uusi vaate...

Tutulta kuulostaa! Ex puolisoni oli juuri tuollainen. Kävimme terapiassa mutta mikään ei muuttunut, joten katsoin parhaimmaksi erota. Erosta on nyt 10 vuotta aikaa ja edelleen exäni on juuri samanlainen kun kommunikoi minun kanssani.

Mies ei muutu - sinä et muutu. Tee viisas johtopäätös ja eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Eli kumppani väkertää vastaan jostain "periaatteesta"?

Tässä on tyypillä kyseessä tunnelukko, joka vaatii työstämistä, joka vaatii ongelman myöntämistä ja paljon duunia = ei tule muuttumaan, ei vaikka päin seinää juoksisit ja mitä tekisit.

Pomottaa sinua siksi että haluaa olla kaikessa niskan päällä ja määrätä, ettei koe näin itseään jotenkin alistetuksi.

On ihan normaalia sopia yhdessä asioista parisuhteessa, jos joku aivan tieten tahtoen heittää tässä kapuloita rattaisiin, kun kokee sen jonain määräilynä niin älä jää tuollaiseen pelinappulaksi.

Sehän sä nyt tossa olet, ei tolla oo mitään tekemistä sun tai teidän suhteen kanssa. Tämän henkilön oma päänsisäinen dilemma.

Tee testi, ehdota esimerkiksi että alatte käyttää aina kaupassa kestokasseja (tai jotain vastaavaa), esitä oma näkemyksesi johonkin suht pieneen juttuun ja katso alkaako vänkääminen. Jos alkaa niin tuo ei tule loppumaan koskaan.

Ja sinä joka kirjoitit, että pehmustat aivan normaaleja asioita aikuiselle ihmiselle ja saat vastaukseksi jotain ärinää pikkujutuista, miten ihmeessä viitsit? Arvosta nyt itseäsi vähän äläkä selittele tuota törkeyttä jollain stressillä. Menkööt ukko pihalle potkimaan puita jos kerran noin stressityttää että täytyy syöstä viattoman kumppaninsa niskaan. Aivan stnan raskasta varoa sitä mistä nyt seuraavaksi tyyppi kimahtaa.

Ja joo, kokemusta löytyy ja edelleen pistää vihaksi. Tuollaisten kanssa ehkä tulee toimeen jos teet tasan just heidän mielen mukaan, oot samaa mieltä kaikesta ja varot mitä sanot. Mulle ei enää kävis.

Olen asioiden pehmustaja. Kyllä mä nyt vaan jaksan :D Mulla on oikein kiva mies ja kiva elämä, voin nauraa välillä vedet silmissä noille miehen vänkäämisille (jopa päin naamaa siis, ja huumori nyt ylipäänsä on hyvä keino käsitellä monet asiat) ja välillä halata ja rutata. Mä ymmärrän että monet suhteet kaatuu tämän tai minkä vaan ongelman takia, mutta ei se oo meillä edes lähellä.

Sitä kun päättää rakastaa ja haluaa toiselle parasta niin kaikenlaiset epätäydellisyydet menettää merkitystään.

Tietty mulla ois eri ääni kellossa jos tää oikeasti ärsytyäisi tai loukkaisi mua. Mutta ei ärsytä ja loukkaa.

Jestas sentään. Miksi se ei ärsytä ja loukkaa ja on ihan ok sulle, kun toi on väärin?

Ei se ole mitään "epätäydellisyyttä", että toinen tiedostaen mitä tekee purkaa huonoa tuultaan sinuun. Sun ei tarvitse "take his shit". Eihän toi ole edes mikään ongelma, jota miehesi edes yrittäisi ratkoa, vaan kunhan syytää sun päälle pahaa mieltään kun tietää että sä kuuntelet mitä vaan, kun oot "päättänyt rakastaa". Se ei riitä että sä päätät rakastaa, kun se ei selkeesti riitä. Ei se miehesi noin sua kohtaan muuten käyttäytyis.

Ei ole tarkotus provota ja olla hankala, mutta uskon että ihan oikeesti sulla ei voi olla hyvä olla tossa suhteessa. Eihän nyt kenestäkään toisen jatkuva tuittuilu ja inhottava puhetapa voi olla niin hauskaa että oikein vedet silmissä naurattaa.. ja että huumori auttaa? En oo ikinä kuullu mitään yhtä typerää. Eihän toi ole sellanen asia, jota tarttis huumorilla purkaa.

Vähän vaikuttaa että "pehmustat" on siis sitä että oot kokoajan varuillas ettei miehes räjähdä sulle jostain mitättömästä asiasta. Voi olla, että välillä on kivaa tai jotain muita syitä pysyä suhteessa mutta kukaan ei jaksa elää noin vaikka miten päättäs rakastaa.

Ja jos aattelit tulla sanomaan etten tiedä miten ihana miehes on ja kuin kivaa teil on, niin älä vaivaudu.

Ihmissuhteissa on oltava rajat miten saa kohdella ja miten ei. Kyllä sä oot ansainnu ihan sellasenkin kivan miehen joka ei kuuna päivänä tahallaan ärjymällä sun mieltäsi tahdo pahoittaa. Tai ketä kiinnostaa miltä susta tuntuu. Jos tän olis joku mulle kertonut joskus, niin paljolta vaivalta olis säästytty

Vielä semmonen tiivistys että olette parisuhteessa tasavertaiset ja samanlaiset kumppanit. Ei niin, että oot joku stressinpurun sylkykuppi jota saa kohdella just niinku huvittaa ja sinä päätät rakastaa ja olla et onpa hauska mies...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä. 

Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.

Missä kohtaa piti nauraa?

Huomio ihmiset kun puolustelette jotain törkeetä tyyppiä sillä että "se on vaikea ihminen".

Opetelkoot tämä vaikea ihminen käyttäytymään. Muiden seurassa kun on, on aikuisen ihmisen osattava hillitä temperamenttinsa ja pitämään kielensä kurissa. On ihan vihoviimestä paskaa, että joku tuhlaa elämänsä jotain hankalaa isoa vauvaa symppistellen ja lepytellen, toitottaen, että se vaan kohtelee mua näin kun se on "vaikea ihminen".

Kyllä varmasti tämä vaikea ihminen on aina ollut tällainen ja ei se mitään pahaa tarkota ja jo kotona oli tämmöstä. No niin varmaan olikin, sieltähän kaikki lähtee ja jollekin "vaikealle" kusipäälle mikä vaan on oikeutus käyttäytyä miten haluaa toisia kohtaan.

Ei kannata jäädä tahallaan ilkeiden ihmisten kanssa oottelemaan ja toivomaan, että rakkaus voittaa ja sitten se muuttuu. Jokainen sellanen teko yrittää toimia tämmösen tyypin mieliks on turha. Tää häiriökäyttäytyvä henkilö hakekoot apua itselleen ja menkööt terapiaan. Älkää jääkö kuuntelemaan mitään törkeyksiä ja kirosanoja oikeasti please!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä. 

Niin kuulostaakin tuossa, mutta tämä tulee esiin lähinnä minun kanssani arjessa ja ehkä jossain työ- ym jutuissa, mutta vain silloin kun hänet ajetaan tosi ahtaalle. Jos tapaisit hänet jossain, niin luultavasti ajattelisit että onpa siinä hauska ja charmikas mies. Ainoastaan minun kanssani hän on ”ankeuttaja”. Ja siis suhteessa on ollut muitakin ongelmia, käymme terapeutilla ja hän sanoo olevansa valmis tekemään kaikkensa suhteen säilyttämiseksi. Silti kaikki minun ajatukset, ideat ja toiveet tuntuvat olevan hänelle rasittavaa myrkyn juontia. Parasta olisi, jos olisin tahdoton nukke, tai ainakin siltä minusta tuntuu.

Epäilen, että mies on tahallaan hankala ja ilkeä, jotta sinä jättäisit hänet.

Moni tekee noin, kun ei ole kanttia itse erota, vaikka tunteet ovat hiipuneet.

Raukkamaista ja lapsellista.

Tätä olen miettinyt itsekin, mutta sitten kun olen alkanut oikeasti irtautumaan tai puuhaamaan eroa, niin mies lupaa kaiken muuttuvan, hakeutuu terapiaan ja lupaa parantaa tapansa. Ei kai hän niin tekisi jos haluaisi erota? Vai onko tämä vain joku sairas peli.

On se sairas peli. Älä enää suostu uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.

Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.

No mutta tämähän on aivan loistava tilanne, jos mies todellakin haluaa parantaa suhteen ja lähtee jopa pariterapiaan.    Erinomaista, olipa lopputulos mikä tahansa, koska silloin rakennetaan perustalle, joka on ymmärretty.

Tuttavani, alan ammattilainen, aikoinaan erosi, ja katuu äärimmäisen paljon eroaan ja varsinkin sitä että kuvitteli olevansa niin objektiivinen ja analyyttinen asiantuntija myös oman suhteensa osalta, ettei suorastaan vaatinut puolisoaan parisuhdeterapiaan.   Ehkä pari olisi eronnut terapiankin jälkeen, mutta silloin ero olisi ollut selvä eikä jäänyt tunnetta, että ehkä ongelmat olisi voitu ratkaista kun sentään oli niin paljon hyvää suhteessa.

Olen samaa mieltä, pariterapia on hyväksi ja olemme saaneet siellä monta asiaa työstettyä. Mutta kun tämä yksi ei vain etene. Puolisoni mielestä vaikkapa tuo makkarin ikkunan sulkeminen olisi nöyristelyä minua kohtaan, eikä hän pysty siihen. Hänen mielestään tällainen vaatimus on kohtuuton, ja toki he Googlen kanssa ovat yhtä mieltä siitä, että minua nyt vain ei palele.

Paha. Hän kokee sinun huomioon ottamisen nöyristelynä, eikä rakkaastaan huolehtimisena. Mitä nöyristeleminen tarkoittaa sanana? Sitä, että toinen on ylempiarvoinen kuin toinen. Miehesi ei siis halua olla alempiarvoinen sinuun nähden, vaan pitää vallan itsellään. Kamalaa. Minulla oli tällainen ex. On syystäkin ex.

Mitä sä sitä täällä ventovierailta kyselet. Ei ihme ettei onnistu. Sunhan se pitäisi tietää kun menit miehen kanssa naimisiin. Vai oliko sekin jonkun muun syy?

Tyttärelläni oli mies jonka kanssa oli väännettävä ihan joka asiasta. Hän perusteli omat mielipiteensä muka hyvinkin faktoihin perustuen. Loputtomat keskustelut ja väännöt kuluttivat suhteen parissa vuodessa loppuun. Mies oli myös muuten kontrolloiva ja omistushaluinen. Koko ajan piti tietää missä toinen oli ja mitä teki. Viestittely oli jatkuvaa pommitusta, ellei tytär ollut kotona miehen silmien alla. Esim. miksi kaupassa menee niin kauan, ja nyt pitäisi olla jo kotona.

Mies oli myös hyvä manipuloimaan. Todisti tyttären mielipiteet 'vääriksi' milloin milläkin perusteilla. Loputtomat jankkaamiset tuottivat tulosta, tytär uskoi ja muutti mieltään usein. Jos elää pitkään suhteessa jossa toinen koko ajan faktaperusteusesti todistaa toisen olevan jollain tavalla väärässä, alkaa oma käsitys itsestä muuttua. Järkeväkin ihminen voi ryhtyä miettimään vakavissaan, että tosiaan, taidankin olla melko tyhmä ja usein väärässä. Luotto omaan arviointikykyyn murenee. Se lienee tämmöisen ihmistyypin tavoite, hän sanelee kuinka toinen saa elää ihan 'perustellusti'.

Sivullisesta suhde näytti piinaavalta. Mietin, että miten tytär voi jaksaa tuollaista manipulointia ja kontrollointia sairastumatta? Olin todella huolissani. Keskustelin asiasta monta kertaa hänen kanssaan, mutta hän ei suostunut aluksi näkemään tätä vinoumaa suhteessaan.Todelliseen rakkauteen ei kuulu toisen mitätöinti, manipulointi tai alituinen vikojen tai virheiden etsintä (perustellusti). Suhde muuttui niin ahdistavaksi että tytär ymmärsi lopulta jättää miehen. Eroaminen oli todella vaikeaa. Mies halusi toki pariterapiaan, koska ei halunnut lopettaa suhdetta. Terapiassa hän esitti miellyttävää ja fiksusti käyttäytyvää miestä, jolla oli hankala kumppani. Riidat muuttivat muotoaan ja terapeutin manipulointi alkoi ensi käynnillä. Nyt vuosien jälkeen tytär ihmettelee yhä miksi ei tajunnut lähteä heti.

Rakastuneena ei halua nähdä ja myöntää sitä että on tullut tehtyä väärä valinta, se kirpaisee. Nykyään hän on uudessa ja onnellisessa suhteessa.

Näen tapauksessa paljon yhtymäkohtia tyttäreni entiseen suhteeseen. Kehoitan miettimään tarkasti että mikä on suhteen todellinen tilanne? Tässä ei nyt ole kyse pelkästään peitoista. Mikä on päällimmäinen tunne? Jos se on ahdistus tms, on aika miettiä muita ratkaisuja. Ihmisen elämä on liian lyhyt onnettomana elämiseen. Ellei toinen halua aidosti muuttua itse, ei sitä voi tehdä kukaan. Ketään ei voi muuttaa rakastamalla toiseksi. Niin voi kuvitella tekevänsä, mutta se on vain oman ajan ja elämän hukkaan heittämistä. Valinta on jokaisen oma.

Mun eksä oli tollanen. Se oli niin rasittavaa. Kymmenen vuoden ajan tein aina mitä hän pyysi, hän ei ikinä suostunut mihinkään mitä ehdotin. Hän ei ikinä suostunut kenenkään muunkaan ehdotuksiin. Uusi nainen hänellä on oudosti kunnon määräilijä, liekö sitten toivonut tuollaista itselleen joka pistää hänet aisoihin kunnolla. Mutta kaikenkaikkiaan tollanen oli ihan mahdotonta, pienensin itseäni liikaa ja lopulta olin aivan onneton. Eron jälkeen kaikki muuttui paremmaksi. Saan elää rauhassa omassa kodissa ja tehdä asiat kuten itse haluan.

Aloittajan pointi on se, että hän sepittänyt koko stoorin.

Lapsellinen ja yksinkertainen aloitus, joka meni kuin höyry tyhmän pulskeitten mammojen päähän.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan pointi on se, että hän sepittänyt koko stoorin.

Lapsellinen ja yksinkertainen aloitus, joka meni kuin höyry tyhmän pulskeitten mammojen päähän.

Valitettavasti tämä stoori on kyllä ihan totisinta totta, T. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Eli kumppani väkertää vastaan jostain "periaatteesta"?

Tässä on tyypillä kyseessä tunnelukko, joka vaatii työstämistä, joka vaatii ongelman myöntämistä ja paljon duunia = ei tule muuttumaan, ei vaikka päin seinää juoksisit ja mitä tekisit.

Pomottaa sinua siksi että haluaa olla kaikessa niskan päällä ja määrätä, ettei koe näin itseään jotenkin alistetuksi.

On ihan normaalia sopia yhdessä asioista parisuhteessa, jos joku aivan tieten tahtoen heittää tässä kapuloita rattaisiin, kun kokee sen jonain määräilynä niin älä jää tuollaiseen pelinappulaksi.

Sehän sä nyt tossa olet, ei tolla oo mitään tekemistä sun tai teidän suhteen kanssa. Tämän henkilön oma päänsisäinen dilemma.

Tee testi, ehdota esimerkiksi että alatte käyttää aina kaupassa kestokasseja (tai jotain vastaavaa), esitä oma näkemyksesi johonkin suht pieneen juttuun ja katso alkaako vänkääminen. Jos alkaa niin tuo ei tule loppumaan koskaan.

Ja sinä joka kirjoitit, että pehmustat aivan normaaleja asioita aikuiselle ihmiselle ja saat vastaukseksi jotain ärinää pikkujutuista, miten ihmeessä viitsit? Arvosta nyt itseäsi vähän äläkä selittele tuota törkeyttä jollain stressillä. Menkööt ukko pihalle potkimaan puita jos kerran noin stressityttää että täytyy syöstä viattoman kumppaninsa niskaan. Aivan stnan raskasta varoa sitä mistä nyt seuraavaksi tyyppi kimahtaa.

Ja joo, kokemusta löytyy ja edelleen pistää vihaksi. Tuollaisten kanssa ehkä tulee toimeen jos teet tasan just heidän mielen mukaan, oot samaa mieltä kaikesta ja varot mitä sanot. Mulle ei enää kävis.

Olen asioiden pehmustaja. Kyllä mä nyt vaan jaksan :D Mulla on oikein kiva mies ja kiva elämä, voin nauraa välillä vedet silmissä noille miehen vänkäämisille (jopa päin naamaa siis, ja huumori nyt ylipäänsä on hyvä keino käsitellä monet asiat) ja välillä halata ja rutata. Mä ymmärrän että monet suhteet kaatuu tämän tai minkä vaan ongelman takia, mutta ei se oo meillä edes lähellä.

Sitä kun päättää rakastaa ja haluaa toiselle parasta niin kaikenlaiset epätäydellisyydet menettää merkitystään.

Tietty mulla ois eri ääni kellossa jos tää oikeasti ärsytyäisi tai loukkaisi mua. Mutta ei ärsytä ja loukkaa.

Jestas sentään. Miksi se ei ärsytä ja loukkaa ja on ihan ok sulle, kun toi on väärin?

Ei se ole mitään "epätäydellisyyttä", että toinen tiedostaen mitä tekee purkaa huonoa tuultaan sinuun. Sun ei tarvitse "take his shit". Eihän toi ole edes mikään ongelma, jota miehesi edes yrittäisi ratkoa, vaan kunhan syytää sun päälle pahaa mieltään kun tietää että sä kuuntelet mitä vaan, kun oot "päättänyt rakastaa". Se ei riitä että sä päätät rakastaa, kun se ei selkeesti riitä. Ei se miehesi noin sua kohtaan muuten käyttäytyis.

Ei ole tarkotus provota ja olla hankala, mutta uskon että ihan oikeesti sulla ei voi olla hyvä olla tossa suhteessa. Eihän nyt kenestäkään toisen jatkuva tuittuilu ja inhottava puhetapa voi olla niin hauskaa että oikein vedet silmissä naurattaa.. ja että huumori auttaa? En oo ikinä kuullu mitään yhtä typerää. Eihän toi ole sellanen asia, jota tarttis huumorilla purkaa.

Vähän vaikuttaa että "pehmustat" on siis sitä että oot kokoajan varuillas ettei miehes räjähdä sulle jostain mitättömästä asiasta. Voi olla, että välillä on kivaa tai jotain muita syitä pysyä suhteessa mutta kukaan ei jaksa elää noin vaikka miten päättäs rakastaa.

Ja jos aattelit tulla sanomaan etten tiedä miten ihana miehes on ja kuin kivaa teil on, niin älä vaivaudu.

Ihmissuhteissa on oltava rajat miten saa kohdella ja miten ei. Kyllä sä oot ansainnu ihan sellasenkin kivan miehen joka ei kuuna päivänä tahallaan ärjymällä sun mieltäsi tahdo pahoittaa. Tai ketä kiinnostaa miltä susta tuntuu. Jos tän olis joku mulle kertonut joskus, niin paljolta vaivalta olis säästytty

Vielä semmonen tiivistys että olette parisuhteessa tasavertaiset ja samanlaiset kumppanit. Ei niin, että oot joku stressinpurun sylkykuppi jota saa kohdella just niinku huvittaa ja sinä päätät rakastaa ja olla et onpa hauska mies...

Ääh, ei huolta, ei tartte huolestua turhaan. Ainahan keskustelupalstalla asiat tiivistyy ja yksinkertaistuu, hyvin yksipuolisen kuvan saa mistä vain.

Esimerkiksi kirjoitat etteikö mun mies koettaisi ratkaista tätä ongelmaa, mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Se on nyt vain sun oletus, koska mun on mahdotonta kuvata täydellisesti joka asiaa tälläsessä lyhyessä tekstissä.

Nimenomaan siksihän mä en tästä loukkaannu ja ärsyynny kun en suostu sylkykupiksi tai jotenkin alempaan asiaan. Mä kyllä ymmärrän miestä ja tuen häntä, mutta selkeissä rajoissa. Rajojen ylittyessä mun reaktio on lähinnä nauru, ohitus tai "jaa jaa".

Tämä suhde tekee mulle ihan hyvää, tässä on jo yli 20 vuotta yhdessä soudettu ja nähty monen monta vaihetta. Hankalahan hän on, ainakin nyt, mutta MITÄ SITTEN, miksi ihmeessä sen pitäisi tarkoittaa että heitän hyvästit? Totta kai se on ikävää, että hänellä ja monella ei ole riittävät vuorovaikutustaidot joissain tilanteissa, ei ole kovin kehittynyt tunteidenhallinta tms. Se nyt ei vaan ole meidän kohdalla niin iso juttu, että pitäis erota. Ajatuskin on mulle absurdi. On niin paljon hyviä puolia ja puolisoni yrittää 110%. Ja minä autan esim pehmittämällä viestejä. Kun toinen ei osaa monimutkaista vuorovaikutusta niin minä teen siitä niissä tilanteissa hänelle helppoa.

Hän työstää asioita, tietyt suuret stressin aiheuttajat on nyt läsnä ja niitä ei saada heti poistettua. Aikanaan kyllä.

Kiitos kun mietit minua, on mukava ja empaattinen merkki ihmisessä, että muiden elämä herättää tunteita. Mutta juuri tähän suhteeseen ei tartte laittaa liikaa ajatusenergiaa, kun mulla ainakin on oikein mukavaa ollut nämä vuosikymmenet, vaikka välillä on ollut kivikkoista.

Ehkä mun pitäs pehmittää myös ulospäin välillä näitä juttuja... olen hyvin rehellinen yleensä siitä jos puliso on pälli. Toisaalta kehun ja suitsutan häntä elämässäni huomattavasti enemmän. Vaan tässä ketjussapa ei niistä positiivisista puhuttu niin jaan vain omaa kokemusta siitä millasta se tosiaan voi olla kun toinen ei vaan kestä ja torppaa kaiken.

Miksi mies ei ymmärrä mitä tarkoitat? Erikoinen juttu. Viime vuosina ilmennyt?

Terapiassa olette ja ei silti muutosta?

Nyt tämä esille terapiassa ja ehkä sun olis hyvä mennä yksin puhumaan terapeutin kanssa, että mies ei voi vaikuttaa sun puheisiin.

Outoa on tuo käytös!