Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Kai sä aikuisena naisena tiiät ettet tarvi miehen lupaa?
Tarkoitatko, että miehen voi pakottaa yhteisiin aktiviteetteihin vasten tämän omaa tahtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsit sielle puolisolle netistä jonkun yhtä pätevän vastaväitteen tyyliin
https://www.is.fi/terveys/art-2000000972704.html
Ja sen jälkeen sanot, että nyt kun tiedetään faktat molempien kannalta, niin voidaanko keskustella miten asia hoidetaan meillä?
25 astetta sisällä, sinnehän paistuu!
Minulla on ympäri vuoden 25, en ole vielä paistunut
Sillä on tämä:
Äkäampiaisen pistos aiheuttaa tuhmaiän, jonka oireita ovat mm. minä-ite-tauti, ei-tauti ja malttamattomuus.
Kannattaa kysyä vain kysymyksiä, joihin tietää etukäteen vastauksen olevan kyllä ja jättää ne muut kysymykset kokonaan kysymättä
Kyselemisen sijaan ala kertoa, mitä tulee tapahtumaan.
”Mentäiskö tänään poimimaan sieniä?”
->
”Tänään mennään sieneen. Illalla syödään kantarellimuhennosta.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano Joo
Keskustelu puolison kanssa:
Joo, Ei, Joo, Ei, Joo, EI.........
Jossain kohtaa tulee kummallekin selväksi, ettei tästä tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vierailija_joka_ei_jaksa_EItä kirjoitti:
Jep, samoin kävi minulla kun avioliitto alkoi rakoilla kunnolla. En pystynyt enää nukkumaan kylmässä makuuhuoneessa, viimeinen tippa oli miehelle kun nostin salaa patterin lämpötilaa 20 asteeseen, hän huomasi sen heti ja sai raivarin, jolloin repi patterin irti ja nosti sen aulaan!!!
Kaikki muukin oli Ei, aina aluksi siis Ei, neuvottelujen kautta ehkä ei niin kova EI.
Väsyin masennuin ja sain paniikkihäiriön. Jouduin käymään terapiassa, kävin myös melkein vieraissa koska olin ihan loppu ja toivoin että joku pelastaisi minut hädästä. Jouduin sairaalaan eräänä päivänä saatuani kohtauksen, jossa verenpaineet nousi niin että olin muissa maailmoissa pari tuntia (ei ollut alkoholilla tms. tapahtumaan osuutta).
Sairaalassa paikalle kutsuttiin akuuttiterapiaryhmä, romahdin heidän edessään ja itkin ja kerroin ettei mies anna eroa, sanoi siihenkin Ei.
Vihdoin tämän jälkeen mies suostui pariterapiaan ja asuttiin erilleen muutama kuukausi, mutta vuosia meni ennenkuin on jonkilainen tasa-arvo, vielä mietin päivittäin pitäisikö lopullisesti erota.
En suosittele tätä rankkaa Ei elämää kellekään, menkää terapiaan tai valmistelkaa tai valmistele eroa. Elämähän on lyhyt, kaikesta selviää.
Mies ei anna eroa??Ei me missään 1800-luvulla eletä,sinä voit hakea omalla päätöksellä eroa,siihen ei tarvi miehen lupaa,,jessus sentään 2020-luku eikä oteta oikeuksistaan selvää..Lukutaidottomanako sitä ollaan nyky-Suomessa
Ei tapaa pysty kitkemään pois, se on ikävä luonteenpiirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä ihmetellä teidän suhteita, käydään terapiassa... Mitä järkeä on ravata jossain terapioissa? Silloin on väärä kumppani jos täytyy kaikesta vääntää ja terapioihin mennä, etsikää se kunnon kumppani joka sopii teille ja rakastatte molemmat toisianne ettekä ole vaan tottumuksesta yhdessä
Hyi mikä narsisti. Tilanne ei ajan myötä ainakaan parane, koska puheyhteyttä ei ole. Onko uusikaan kumppani sen parempi? Ja onko yksin eläminen parempaa, kuin nykyinen? Tsemppiä päätöksissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ehdota mitään. Tee itse omia juttujasi ja nauti elämästä. Toista ei kannata yrittää muuttaa, vaan miettiä itselle uusia, virkistäviä aktiviteetteja. Toinen osapuoli voi olla itsenäinen ja onnellinen sielu eikä huomaa, että sinä olet seuraihminen. Pyöräile, käy kaupoissa ja shoppaile 😊 Ala käymään itse vaikka vesijuoksussa tai kiertele kotipaikkakunnan hautausmaita. Tekemistä riittää, sillä olemme varsin usein hukassa siitä mitä me itse kaipaamme tai haluamme tehdä.
Mun mies sanoo aina kaikkeen ei ja sehän passaa. Olen harjoittanut käänteistä ajattelua ja nykyään teen ja ostan ihan mitä itse haluan. Koska voin. Omat aikataulut ja menot sekä rahat. Ihan sama mitä joku ulkopuolinen tästä on mieltä. Negatiivinen ajattelu tappaa elämänilon ja siihen ei ole syytä. Olen tällainen yksinkertainen hupakko, joka tykkää osallistua ja olla sosiaalinen.
Muistan, kun lapset olivat vielä pieniä minä järkkäsin kaikkea puuhaa, ja mies istui jo silloin tietokoneella. Ei jäänyt mistään paitsi, kun lapset kyllä suureen ääneen aina kertoivat missä oltiin oltu ja mitä oli tapahtunut. Mies on kuin oma isänsä. Samanlainen jörrikkä ja vastarannan kiiski. Ehkä siihen puutteeseen olen jotenkin kuitenkin ihastunut, kun yhdessä olemme edelleen.
Nainen on itse valinnut mieleisensä puolison ja on sitten ihmeissään, kun puolison muokkaaminen ei onnistukaan.
Epäselväksi jäi vain, miksi sitä täydellistä orhia pitäisi muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat makuuhuoneet. Toinen saa tuulettaa ja toinen nauttia lämpimämmästä.
En käsitä miksi aikuisten pitää kyhnätä jatkuvasti samassa sängyssä vaikka nukkumisvaateet on erilaiset.
Mä en nyt vaan näe, että mä kyselisin puolisoltani astiastoista (sisustuksesta yleensä), siivouksesta, lämpötiloista ja lomamatkoista.
Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta olla siinä päätöksen teossa yms. mukana. Joten mä teen, ostan ja varaan reissut ja hän tulee mukana. On aina nauttinut ja hyvää aikaa vietetty yhdessä. Toisinaan voi sanoa, että seuraavalla kerralla kohde voisi olla semmoinen, tämmöinen ja tuommoinen. Otan sen huomioon suunnitellessa seuraavaa lomaa.
"Särkeekö sinulla taas tänäkin iltana päätä?"
Hän kuulostaa siltä että tekee päätökset yksipuolisesti, esim. makuuhuoneen lämpötila esimerkki, se ei toimi parisuhteessa. En kokisi voivani olla lämpötilamääräilijän kanssa parisuhteessa tai samassa asunnossa, enkä tiedä miten muut naiset voivat. Jos nainen kysyisi miestä paikkoihin ja asioihin joita mies ei halua, on hyvä että mies sanoo ei. Sanoo nainenkin ei, jos on vääriä ehdotuksia tai liikaa. Mutta toisaalta jos kiinnostukset ja toiveet eivät kohtaa missään asiassa, juuri koskaan, onko silloin "se oikea" kumppani kyseessä vai kivireen veto että ero helpottaa. Vai kommunikointiongelma joka ei selviä kaksin, vaan yksityinen pariterapeutti - mutta ovatko he päteviä neuvomaan, osuuko oikea henkilö siihen hommaan.
Kumma kun ei kieltäydy parisuhteestakin sitten!
Kai sä aikuisena naisena tiiät ettet tarvi miehen lupaa?