Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.
Kumpi maksaa sähkölaskun? Se joka maksaa, sillä on valtaa.
Itse en ainakaan kyselisi miehen mielipidettä siihen onko minulla kylmä vai ei. En myöskään moneen muuhun asiaan. Miksi ap teet kaikesta niin vaikeaa ap? Oletko joku lapsi tai lapsenasteelle jäänyt?
Kukahan nyt on lapsenasteelle jäänyt? Sanoisin, että parisuhteessa tämmöiset "valta sillä joka maksaa" -puheet ovat todellakin kypsymättömän riehumista.
Miltä se 18 astetta tuntuu, riippuu kovin paljon monesta muustakin asiasta, esim siitä, onko vetoisa paikka jne. Mutta todellakin hyvä untuva peitto on erinomainen ratkaisu. Jokaisella oma peitto ja jokaisella oman mieltymyksen mukaan. Jos avioliitto on kahden kypsän aikuisen liitto, niin silloin sen peiton voi huoletta ostaa ilman minkäänlaista etukäteiskeskustelua, etenkin kun lämpötilakysymys on jo käsitelty. Parhaassa tapauksessa vielä keväällä joku saattaa myydä edullisesti niitä paksuimpia versioita pois kesävaraston tieltä.
Ap voi tähän vastata, että minulla on jo paksuin ja lämpimin peitto mitä on kaupasta löydetty. Joskus kaksi. Silti herään aamuyöstä ihan jäätävään kylmyyteen jos ikkuna on auki.
Puolisosi voisi nukkua ulkona, niin tarvitse suotta pitää ikkunaa auki ja päästää lämpöjä harakoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me riideltiin juuri koko vkl asiasta, johon mies vastasi koko ajan "ei". Kysyin perjantaina lähteekö viettämään kanssani juhannusta, vastaus oli ei. Kuitenkin myöhemmin soitti ja kiukutteli miksen ottanut häntä mukaan?! Lauantaina sanoin, että mennään lasten kanssa uimaan. Vastaus oli ei. Sanoin, että menen sitten yksin lasten kanssa. Kamalan kiukuttelun kera tuli mukaan, vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut. Sitten sunnuntaina ei halunnut käydä omilla vanhemmillaan, mutta suuttui kun lähdin käymään siellä. Anoppi niin kovasti pyysi tekemälleen mansikkakakulle.
Ainut selitys tälle kaikelle oli se, että miksi täytyy koko ajan olla menossa. Tietää olen aktiivinen ja tykkään mennä ja tehdä lasten kanssa. Mutta se ei käy, että yrittää rajoittaa mua! Ihan sama, jos yksin möllöttää kotona, mutta ei siitä mulle tarvi kiukutella. En siis voi millään käsittää mikä tämmösillä miehillä on ongelma. Meille tää ongelma on ilmaantunut parin viimeisen vuoden aikana. Epäilen, että olis masentunut. Ei halua tietenkään lääkäriin, koska "ei".
Mies olisi mieluummin kotona, mutta sun jatkuva meneminen aiheuttaa hänelle painetta mennä myös. Hän ei siis voi jäädä hyvällä omallatunnolla kotiin rauhoittumaan, kun sinä olet koko ajan menossa ja hän kokee velvollisuudekseen mennä myös.
Sinä uhoat, että sinuahan ei kahlita. Tästä mies vetää johtopäätöksen, että hän on ainoa, joka tekee kompromissejä ja sinä menet niin kuin huvittaa.
Varsinkin tuon äitinsä kutsun noudattaminen, kun hän halusi jäädä kotiin saattoi olla pahakin isku vyön alle.
- Onko sinulla tänäkin iltana päänsärkyä?
- Ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.
Sarkasmi on vaikea taiteenlaji jota harva osaa, sinä et.
Mutta tuohan on näppärää. Pitäisikö itsekin ruveta harrastamaan tuollaista, että kommentoi asioita heittämällä siihen jotain tyhmää ja näsäviisasta, ja sitten kun joku huomauttaa, niin sanoo siihen aina tuon "Sarkasmi on vaikea taiteenlaji jota harva osaa, sinä et."
Kyllä meitä on niin moneen junaan, että loppuu junat ja vaunut kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.
Sarkasmi on vaikea taiteenlaji jota harva osaa, sinä et.
Mutta tuohan on näppärää. Pitäisikö itsekin ruveta harrastamaan tuollaista, että kommentoi asioita heittämällä siihen jotain tyhmää ja näsäviisasta, ja sitten kun joku huomauttaa, niin sanoo siihen aina tuon "Sarkasmi on vaikea taiteenlaji jota harva osaa, sinä et."
Kyllä meitä on niin moneen junaan, että loppuu junat ja vaunut kesken.
Vanha kikka. Heitetään mitä sattuu ilkeää läppää ja jos joku suuttuu, niin ”vizi vizi”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me riideltiin juuri koko vkl asiasta, johon mies vastasi koko ajan "ei". Kysyin perjantaina lähteekö viettämään kanssani juhannusta, vastaus oli ei. Kuitenkin myöhemmin soitti ja kiukutteli miksen ottanut häntä mukaan?! Lauantaina sanoin, että mennään lasten kanssa uimaan. Vastaus oli ei. Sanoin, että menen sitten yksin lasten kanssa. Kamalan kiukuttelun kera tuli mukaan, vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut. Sitten sunnuntaina ei halunnut käydä omilla vanhemmillaan, mutta suuttui kun lähdin käymään siellä. Anoppi niin kovasti pyysi tekemälleen mansikkakakulle.
Ainut selitys tälle kaikelle oli se, että miksi täytyy koko ajan olla menossa. Tietää olen aktiivinen ja tykkään mennä ja tehdä lasten kanssa. Mutta se ei käy, että yrittää rajoittaa mua! Ihan sama, jos yksin möllöttää kotona, mutta ei siitä mulle tarvi kiukutella. En siis voi millään käsittää mikä tämmösillä miehillä on ongelma. Meille tää ongelma on ilmaantunut parin viimeisen vuoden aikana. Epäilen, että olis masentunut. Ei halua tietenkään lääkäriin, koska "ei".
Mies olisi mieluummin kotona, mutta sun jatkuva meneminen aiheuttaa hänelle painetta mennä myös. Hän ei siis voi jäädä hyvällä omallatunnolla kotiin rauhoittumaan, kun sinä olet koko ajan menossa ja hän kokee velvollisuudekseen mennä myös.
Sinä uhoat, että sinuahan ei kahlita. Tästä mies vetää johtopäätöksen, että hän on ainoa, joka tekee kompromissejä ja sinä menet niin kuin huvittaa.
Varsinkin tuon äitinsä kutsun noudattaminen, kun hän halusi jäädä kotiin saattoi olla pahakin isku vyön alle.
Ei tuossa nuo vaimon ja lasten menot kovin kummoisia ole. Kiva, että edes toinen vanhemmista viettää aikaa lasten kanssaja muistaa vielä sukulaisiakin. Miehen käytös on törppöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käske sen sian jättää sinut.
En käske/en jätä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.
Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.
Kestäisikö teidän taloutenne asumuseroa? Jos vuokraisit itsellesi asunnon ja ottaisit vähän etäisyyttä? Sitten näkisitte kumpikin, haluatteko oikeasti olla toistenne kanssa vai ette. Jos olet onnellisempi ilman häntä, niin sitten on aika luovuttaa ja jos ei sopuisaa eroa ole tarjolla, niin sitten on erottava riitaisasti.
Olen itse ollut mieheni kanssa jo yli 20 v ja fakta on, että aika ajoin toisen naama vain alkaa ärsyttää. Silloin kommunikaatiokin taantuu helposti tuolle tasolle kuin se sinulla miehesi kanssa on. Me emme ole vuokranneet toista asuntoa, koska tilanne ei ole ollut ihan niin paha, mutta olemme ottaneet etäisyyttä joko arkeen matkustamalla yhdessä, tai toisiimme pitämällä erilliset lomat. Etäisyys auttaa suhteuttamaan asioita, ja tauon/loman jälkeen arki on taas ollut paljon sopuisampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootkohan mun käly? Kuulostaa tutulta että kun puhuu mistä tahansa niin käy googlaan ja luettelee faktat sieltä. 🤣
Tohon huonelämpötila-juttuun voisit googlata artikkelin siitä kuinka naiset palelee tunnetusti enemmän. Lähettelet niitä faktalinkkejä pitkin päivää. Eiköhän se kyllästy.
Sanot että eihän haittaa jos Heitän sut nyt ulos ja pidän Sun kämpän ja rahat. Sitten vaan niska-pers otteella heität kun sanoo eiiiii!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot että eihän haittaa jos Heitän sut nyt ulos ja pidän Sun kämpän ja rahat. Sitten vaan niska-pers otteella heität kun sanoo eiiiii!!!
Hah hah , kokeile tämäntyyppistä käänteis psykologiaa.
Tasapuolisuuden vuoksi ala sanoa kaikkeen ja kaikille "kyllä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
18 astetta on tutkimusten mukaan (katso kirja: How We Sleep) paras nukkumislämpötila. Miehesi on oikeassa.
Pukemalla pyjaman ja käyttämällä lisäpeittoja tarkenet varmasti.
Sun kannattaisi varmaan tehdä netissä autismitesti. Voisit oppia ymmärtämään itseäsi paremmin.
Olen saman tyyppinen kuin ap:n kuvaama mies, ja minua ei lainkaan haittaa, että nihkeilyyni vastataan huutamalla. Itse asiassa odotan ja toivon sitä. Ei tulisi mistään mitään, jos vaimoni olisi kynnysmatto, joka alistuneena kuuntelisi aspergerimaista nihkeilyäni.
Rakenna oma puutarha. Älä ehdota mitään. Heittäydy onnelliseksi ja kiitolliseksi.
Jep, samoin kävi minulla kun avioliitto alkoi rakoilla kunnolla. En pystynyt enää nukkumaan kylmässä makuuhuoneessa, viimeinen tippa oli miehelle kun nostin salaa patterin lämpötilaa 20 asteeseen, hän huomasi sen heti ja sai raivarin, jolloin repi patterin irti ja nosti sen aulaan!!!
Kaikki muukin oli Ei, aina aluksi siis Ei, neuvottelujen kautta ehkä ei niin kova EI.
Väsyin masennuin ja sain paniikkihäiriön. Jouduin käymään terapiassa, kävin myös melkein vieraissa koska olin ihan loppu ja toivoin että joku pelastaisi minut hädästä. Jouduin sairaalaan eräänä päivänä saatuani kohtauksen, jossa verenpaineet nousi niin että olin muissa maailmoissa pari tuntia (ei ollut alkoholilla tms. tapahtumaan osuutta).
Sairaalassa paikalle kutsuttiin akuuttiterapiaryhmä, romahdin heidän edessään ja itkin ja kerroin ettei mies anna eroa, sanoi siihenkin Ei.
Vihdoin tämän jälkeen mies suostui pariterapiaan ja asuttiin erilleen muutama kuukausi, mutta vuosia meni ennenkuin on jonkilainen tasa-arvo, vielä mietin päivittäin pitäisikö lopullisesti erota.
En suosittele tätä rankkaa Ei elämää kellekään, menkää terapiaan tai valmistelkaa tai valmistele eroa. Elämähän on lyhyt, kaikesta selviää.
Äkäampiaisen pistos aiheuttaa tuhmaiän, jonka oireita ovat mm. minä-ite-tauti, ei-tauti ja malttamattomuus.
Siis tarkoitat kai miehelle sitä testiä!!!
Vastaa kuitenkin ei.