Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata puolisolle puhua. Kertoilet täällä omaa satuasi (mielipiteesi ei ole totuus) ja sitten ihmettelet elämääsi, sen sijaan että tekisit asioille jotain...
Voisko olla että puoliso ei jaksa sun päsmäröintiä ja halua päättää kaikesta?
jos ratsu sanoo ei niin sillon ratsastaja sanoo joo,
eli ohjat kätöseen, tyttö hyvä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut suuttua oikein kunnolla? Pomottamaan taipuvaiset ihmiset eivät useinkaan tajua tekevänsä sitä. Ensi kerralla et selittele etkä perustele, vaan ärähdät kunnolla että sinua ei lämmitä yhtään tieto että mies ei palele kun sinulla on kylmä.
Olen, mutta tällöin olen kuulemma hullu, keskustelukyvytön ja epävakaa. Järkiperusteilla pitäisi selvitä.
Kuulostaa exältäni. Se oli jatkuvaa pomottelua, halveksintaa, passiivis-aggressiivista nälvimistä, ja sitten kun sai minut provosoitua suuttumaan, korottamaan ääntäni tai itkemään, olin kuulemma hysteerinen ja mahdoton ihminen. :) Toivottavasti löydätte terapiasta apua, mutta jos tuntuu ettei mikään auta, muista että maailmassa on myös ihmisiä joiden kanssa on oikeasti hyvä olla, ja jotka välittävät muustakin kuin itsestään, eikä mikään estä sinua etsimästä sellaista myös itsellesi ja jättämästä Herra Ei:tä tuulettelemaan makuuhuonettaan ihan yksikseen. Suhteen ei kuulu olla valtataistelua vaan molemminpuolista välittämistä ja toisen huomioonottamista.
Vierailija kirjoitti:
Äkäampiaisen pistos aiheuttaa tuhmaiän, jonka oireita ovat mm. minä-ite-tauti, ei-tauti ja malttamattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
googleta tunteeton kontrolloija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.
Kumpi maksaa sähkölaskun? Se joka maksaa, sillä on valtaa.
Itse en ainakaan kyselisi miehen mielipidettä siihen onko minulla kylmä vai ei. En myöskään moneen muuhun asiaan. Miksi ap teet kaikesta niin vaikeaa ap? Oletko joku lapsi tai lapsenasteelle jäänyt?
Puoliksi maksetaan, tietysti. Pitkä avioliitto ja iso perhe. Mutten myöskään ymmärrä, miten se ikkunan auki pitäminen talvisin säästäisi sähköä?
Tuo teidän mh lämpötila on vain yksi asia monien seassa. Ainut ratkaisu siihen on , että nukutte eri makuuhuoneissa. Me teimme niin. Minä nukun aina ikkuna auki ja puoliso taatusti palelee silloin, koska meillä on aivan eri ruumiin lämpötila. Siispä olemme 10v jo nukkuneet omissa mh:ssa.
Mitä tulee noihin muihin EI sanomisiiin. Monet ihmiset kokevat juuri niin , että kumppani sanoo EI, kun ei ole hänen kanssaan samaa mieltä. On tietysti myös ns tahdottomia ihmisiä joille käy melkein aina kaikki ,mitä ehdottaa, mutta useimmilla ihmisillä on sentään sen verran selkärankaa , että ilmaisee mielipiteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison voi jättää. Suosittelen lämpimästi tässä tapauksessa.
Hyvät ihmiset erotkaa! Arki on yksin parempaa ja kepeämpää kuin huonossa suhteessa. Miksi kärvistellä päivästä toiseen. Tottakai muutos pelottaa. Joku pelkää kokeeko itsensä yksinäiseksi, toinen ei ole valmis luopumaan keskiluokkaisesta elämästä ja kolmas miettii mitä muut ajattelevat.
Rohkeutta ihmiset. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me riideltiin juuri koko vkl asiasta, johon mies vastasi koko ajan "ei". Kysyin perjantaina lähteekö viettämään kanssani juhannusta, vastaus oli ei. Kuitenkin myöhemmin soitti ja kiukutteli miksen ottanut häntä mukaan?! Lauantaina sanoin, että mennään lasten kanssa uimaan. Vastaus oli ei. Sanoin, että menen sitten yksin lasten kanssa. Kamalan kiukuttelun kera tuli mukaan, vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut. Sitten sunnuntaina ei halunnut käydä omilla vanhemmillaan, mutta suuttui kun lähdin käymään siellä. Anoppi niin kovasti pyysi tekemälleen mansikkakakulle.
Ainut selitys tälle kaikelle oli se, että miksi täytyy koko ajan olla menossa. Tietää olen aktiivinen ja tykkään mennä ja tehdä lasten kanssa. Mutta se ei käy, että yrittää rajoittaa mua! Ihan sama, jos yksin möllöttää kotona, mutta ei siitä mulle tarvi kiukutella. En siis voi millään käsittää mikä tämmösillä miehillä on ongelma. Meille tää ongelma on ilmaantunut parin viimeisen vuoden aikana. Epäilen, että olis masentunut. Ei halua tietenkään lääkäriin, koska "ei".
Mies olisi mieluummin kotona, mutta sun jatkuva meneminen aiheuttaa hänelle painetta mennä myös. Hän ei siis voi jäädä hyvällä omallatunnolla kotiin rauhoittumaan, kun sinä olet koko ajan menossa ja hän kokee velvollisuudekseen mennä myös.
Sinä uhoat, että sinuahan ei kahlita. Tästä mies vetää johtopäätöksen, että hän on ainoa, joka tekee kompromissejä ja sinä menet niin kuin huvittaa.
Varsinkin tuon äitinsä kutsun noudattaminen, kun hän halusi jäädä kotiin saattoi olla pahakin isku vyön alle.
Joo ei missään nimessä saa viedä lapsia uimaan tai isovanhempiensa luokse, ettei man child vaan stressaannu ja ahdistu. Juhannuskin pitäisi kököttää hänen mielikseen kotona, kauheaa kun ei tajua muu perhe löhötä sohvalla kaikkea vapaa-aikaansa ettei mies saa paineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me riideltiin juuri koko vkl asiasta, johon mies vastasi koko ajan "ei". Kysyin perjantaina lähteekö viettämään kanssani juhannusta, vastaus oli ei. Kuitenkin myöhemmin soitti ja kiukutteli miksen ottanut häntä mukaan?! Lauantaina sanoin, että mennään lasten kanssa uimaan. Vastaus oli ei. Sanoin, että menen sitten yksin lasten kanssa. Kamalan kiukuttelun kera tuli mukaan, vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut. Sitten sunnuntaina ei halunnut käydä omilla vanhemmillaan, mutta suuttui kun lähdin käymään siellä. Anoppi niin kovasti pyysi tekemälleen mansikkakakulle.
Ainut selitys tälle kaikelle oli se, että miksi täytyy koko ajan olla menossa. Tietää olen aktiivinen ja tykkään mennä ja tehdä lasten kanssa. Mutta se ei käy, että yrittää rajoittaa mua! Ihan sama, jos yksin möllöttää kotona, mutta ei siitä mulle tarvi kiukutella. En siis voi millään käsittää mikä tämmösillä miehillä on ongelma. Meille tää ongelma on ilmaantunut parin viimeisen vuoden aikana. Epäilen, että olis masentunut. Ei halua tietenkään lääkäriin, koska "ei".
Mies olisi mieluummin kotona, mutta sun jatkuva meneminen aiheuttaa hänelle painetta mennä myös. Hän ei siis voi jäädä hyvällä omallatunnolla kotiin rauhoittumaan, kun sinä olet koko ajan menossa ja hän kokee velvollisuudekseen mennä myös.
Sinä uhoat, että sinuahan ei kahlita. Tästä mies vetää johtopäätöksen, että hän on ainoa, joka tekee kompromissejä ja sinä menet niin kuin huvittaa.
Varsinkin tuon äitinsä kutsun noudattaminen, kun hän halusi jäädä kotiin saattoi olla pahakin isku vyön alle.
Joo ei missään nimessä saa viedä lapsia uimaan tai isovanhempiensa luokse, ettei man child vaan stressaannu ja ahdistu. Juhannuskin pitäisi kököttää hänen mielikseen kotona, kauheaa kun ei tajua muu perhe löhötä sohvalla kaikkea vapaa-aikaansa ettei mies saa paineita.
Tuo sun kirjoituksesi oli kuin oman mielensä mukaan muista välittämättä menevän kynästä. Kiitos esimerkistäsi. En olisi pystynyt itse keksimään parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy häneltä: "Pitäisikö minun lopettaa tämä patologinen kyseleminen?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eksä oli myös kieltäytyjä. Mitään ei voinut tehdä mun kanssa, pitkin hampain lasten kanssa. Varsinkaan rahaa ei voinut käyttää mihinkään.
Ap kyllä tietää, mitä tehdä. Lypsää lisää. Eihän toinen voi vastata, ellei kysy!
Lopettakaa se kumppanien kiusaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Ehkä ap haluaa, että sika jättää hänet. Ei kai hän muuten ahdistelisi sikaa.
Tulipas tuttu tunne tästä!
Ollaan kohtalotovereita!
Lasteni (kaksi poikaa ja yksi tyttö) äiti on juuri tuollainen!
Jos ap onki sado-maso, ei muuta kuin nauttimaan saman toistamisesta. Kyselemällä väkisin hän kaataa ahdistustaan toiselle, kunbes se kiteytyy ei-sanaan. Voi ei. Se on niin yksinkertaista.
Joo no naisena kannattaa olla suhteessa jämäkkä ja jos homma alkaa kuihtua niin puhua tai erota. Ei kannata liikaa mukautua miehen juttuihin vaan antaa olla jos mistään ei tule mitään. Joko tyyppi herää tai ei.