Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan nyt sellaisessa pisteessä, etten enää edes pyydä miestä tekemään mitään kanssani. Eikä sitten minun taas tee mieli antaa hänelle minkäänlaista hellyyttä. Tuntuu aika nuivalta tehdä mitään fyysistä kontaktia miehen kanssa, joka ei ikinä lähtisi mukaani edes pienelle kävelylle. Eikä tee mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihan kuin olisi täysin tuntematon tyyppi nykyään.
Eräs tapaus kuvaa suhdettamme hyvin:
Pari kuukautta sitten sain miehen suostumaan katsomaan elokuvaa yhdessä. Kesken elokuvan hänen puhelimensa soi ja hän meni toiseen huoneeseen puhumaan lähes puoleksi tunniksi. Ei siis voinut kaverilleen sanoa, että me katsotaan nyt elokuvaa yhdessä, että soitellaan myöhemmin. Tuli sitten takaisin sohvalle katsomaan elokuvan viimeiset pari kymmentä minuuttia ja kyseli välillä, että mitä siinä oikein tapahtuu. Ei pysynyt kärryillä, kun oli jäänyt iso osa elokuvasta näkemättä. Yritti siinä samalla saada fyysistä läheisyyttä. Kertoi vielä, että puhelu oli ollut ihan "turha", jostain jääkiekkomatsista olivat puhuneet. Ei tajunnut, kun sanoin, että olisi ollut kiva jutella elokuvasta yhdessä ja muistella vaikka aikoja, jolloin kävimme yhdessä elokuvateattereissa. Kun puhuin jotain tällaista, mies tokaisi: mitä sä nyt taas oikein yrität.
Yritin luoda yhteyttä, tulla taas läheisiksi. Miehelle olisi riittänyt pikainen fyysinen akti.
Et sitten voinut pysäyttää elokuvaa ja katsoa / tehdä puhelun aikana jotain muuta? Olit päättänyt, että kun nyt katsotaan elokuvaa, niin nyt katsotaan elokuvaa?
Elokuvan tunnelma ja jännite katkeaa, kun sen katselun keskeyttää. Eikä ap voinut tietää, kauanko puolison puhelu kestää.
Mites luulet käyneen elokuvan tunnelman ja jännitteen osalta sille osapuolelle, jolta jäi toisenitsekkään käyttäytymisen vuoksi osa elokuvasta näkemättä?
Ai siltä, joka ei voinut kaverille sanoa "moi, meillä on leffa kesken, sopiiko jos soitan sulle tunnin päästä"
Sinähän se tiedät, että miten tärkeästä puhelusta oli kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan nyt sellaisessa pisteessä, etten enää edes pyydä miestä tekemään mitään kanssani. Eikä sitten minun taas tee mieli antaa hänelle minkäänlaista hellyyttä. Tuntuu aika nuivalta tehdä mitään fyysistä kontaktia miehen kanssa, joka ei ikinä lähtisi mukaani edes pienelle kävelylle. Eikä tee mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihan kuin olisi täysin tuntematon tyyppi nykyään.
Eräs tapaus kuvaa suhdettamme hyvin:
Pari kuukautta sitten sain miehen suostumaan katsomaan elokuvaa yhdessä. Kesken elokuvan hänen puhelimensa soi ja hän meni toiseen huoneeseen puhumaan lähes puoleksi tunniksi. Ei siis voinut kaverilleen sanoa, että me katsotaan nyt elokuvaa yhdessä, että soitellaan myöhemmin. Tuli sitten takaisin sohvalle katsomaan elokuvan viimeiset pari kymmentä minuuttia ja kyseli välillä, että mitä siinä oikein tapahtuu. Ei pysynyt kärryillä, kun oli jäänyt iso osa elokuvasta näkemättä. Yritti siinä samalla saada fyysistä läheisyyttä. Kertoi vielä, että puhelu oli ollut ihan "turha", jostain jääkiekkomatsista olivat puhuneet. Ei tajunnut, kun sanoin, että olisi ollut kiva jutella elokuvasta yhdessä ja muistella vaikka aikoja, jolloin kävimme yhdessä elokuvateattereissa. Kun puhuin jotain tällaista, mies tokaisi: mitä sä nyt taas oikein yrität.
Yritin luoda yhteyttä, tulla taas läheisiksi. Miehelle olisi riittänyt pikainen fyysinen akti.
Et sitten voinut pysäyttää elokuvaa ja katsoa / tehdä puhelun aikana jotain muuta? Olit päättänyt, että kun nyt katsotaan elokuvaa, niin nyt katsotaan elokuvaa?
Elokuvan tunnelma ja jännite katkeaa, kun sen katselun keskeyttää. Eikä ap voinut tietää, kauanko puolison puhelu kestää.
Mites luulet käyneen elokuvan tunnelman ja jännitteen osalta sille osapuolelle, jolta jäi toisenitsekkään käyttäytymisen vuoksi osa elokuvasta näkemättä?
Ai siltä, joka ei voinut kaverille sanoa "moi, meillä on leffa kesken, sopiiko jos soitan sulle tunnin päästä"
Sinähän se tiedät, että miten tärkeästä puhelusta oli kysymys.
No tuossahan se alkuperäisessä lainauksessa sanotaan, mies kuvasi puhelua ihan turhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan nyt sellaisessa pisteessä, etten enää edes pyydä miestä tekemään mitään kanssani. Eikä sitten minun taas tee mieli antaa hänelle minkäänlaista hellyyttä. Tuntuu aika nuivalta tehdä mitään fyysistä kontaktia miehen kanssa, joka ei ikinä lähtisi mukaani edes pienelle kävelylle. Eikä tee mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihan kuin olisi täysin tuntematon tyyppi nykyään.
Eräs tapaus kuvaa suhdettamme hyvin:
Pari kuukautta sitten sain miehen suostumaan katsomaan elokuvaa yhdessä. Kesken elokuvan hänen puhelimensa soi ja hän meni toiseen huoneeseen puhumaan lähes puoleksi tunniksi. Ei siis voinut kaverilleen sanoa, että me katsotaan nyt elokuvaa yhdessä, että soitellaan myöhemmin. Tuli sitten takaisin sohvalle katsomaan elokuvan viimeiset pari kymmentä minuuttia ja kyseli välillä, että mitä siinä oikein tapahtuu. Ei pysynyt kärryillä, kun oli jäänyt iso osa elokuvasta näkemättä. Yritti siinä samalla saada fyysistä läheisyyttä. Kertoi vielä, että puhelu oli ollut ihan "turha", jostain jääkiekkomatsista olivat puhuneet. Ei tajunnut, kun sanoin, että olisi ollut kiva jutella elokuvasta yhdessä ja muistella vaikka aikoja, jolloin kävimme yhdessä elokuvateattereissa. Kun puhuin jotain tällaista, mies tokaisi: mitä sä nyt taas oikein yrität.
Yritin luoda yhteyttä, tulla taas läheisiksi. Miehelle olisi riittänyt pikainen fyysinen akti.
Et sitten voinut pysäyttää elokuvaa ja katsoa / tehdä puhelun aikana jotain muuta? Olit päättänyt, että kun nyt katsotaan elokuvaa, niin nyt katsotaan elokuvaa?
Elokuvan tunnelma ja jännite katkeaa, kun sen katselun keskeyttää. Eikä ap voinut tietää, kauanko puolison puhelu kestää.
Mites luulet käyneen elokuvan tunnelman ja jännitteen osalta sille osapuolelle, jolta jäi toisenitsekkään käyttäytymisen vuoksi osa elokuvasta näkemättä?
Ai siltä, joka ei voinut kaverille sanoa "moi, meillä on leffa kesken, sopiiko jos soitan sulle tunnin päästä"
Sinähän se tiedät, että miten tärkeästä puhelusta oli kysymys.
Vttu mikä länkyttäjä sä oot.
Ai näitä ”nounou-miehiä” on enemmänkin. Meilläkin. Kaikkeen ensireaktio aina EI! Joskus ihan naurattaa, kun jotain kerron ja se heti aloittaa että ”Ei...” eikä sitten millään keksi, mihin inttäis vastaan. En nykyään koskaan ehdota mitään enkä pyydä minnekään, kerron vain suunnitelmistani. Kummasti tuo sitten kelpaa, ihan närkästyneenä saattaa jopa kysellä, että ”mikset mua pyytänyt, etkö halua että tuun” ja muut marttyyrikitinät päälle.
Ziisus näiden ukkojen kanssa. Tuokin jo ihan keski-ikäinen mies, ettei enää edes pitäis lapsellisuudenkaan vaivata...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.
Idiootti. (Huokaus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jättäisin, en tuhlaisi ainutkertaista elämääni surkean ja ankean puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan nyt sellaisessa pisteessä, etten enää edes pyydä miestä tekemään mitään kanssani. Eikä sitten minun taas tee mieli antaa hänelle minkäänlaista hellyyttä. Tuntuu aika nuivalta tehdä mitään fyysistä kontaktia miehen kanssa, joka ei ikinä lähtisi mukaani edes pienelle kävelylle. Eikä tee mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihan kuin olisi täysin tuntematon tyyppi nykyään.
Eräs tapaus kuvaa suhdettamme hyvin:
Pari kuukautta sitten sain miehen suostumaan katsomaan elokuvaa yhdessä. Kesken elokuvan hänen puhelimensa soi ja hän meni toiseen huoneeseen puhumaan lähes puoleksi tunniksi. Ei siis voinut kaverilleen sanoa, että me katsotaan nyt elokuvaa yhdessä, että soitellaan myöhemmin. Tuli sitten takaisin sohvalle katsomaan elokuvan viimeiset pari kymmentä minuuttia ja kyseli välillä, että mitä siinä oikein tapahtuu. Ei pysynyt kärryillä, kun oli jäänyt iso osa elokuvasta näkemättä. Yritti siinä samalla saada fyysistä läheisyyttä. Kertoi vielä, että puhelu oli ollut ihan "turha", jostain jääkiekkomatsista olivat puhuneet. Ei tajunnut, kun sanoin, että olisi ollut kiva jutella elokuvasta yhdessä ja muistella vaikka aikoja, jolloin kävimme yhdessä elokuvateattereissa. Kun puhuin jotain tällaista, mies tokaisi: mitä sä nyt taas oikein yrität.
Yritin luoda yhteyttä, tulla taas läheisiksi. Miehelle olisi riittänyt pikainen fyysinen akti.
Et sitten voinut pysäyttää elokuvaa ja katsoa / tehdä puhelun aikana jotain muuta? Olit päättänyt, että kun nyt katsotaan elokuvaa, niin nyt katsotaan elokuvaa?
Elokuvan tunnelma ja jännite katkeaa, kun sen katselun keskeyttää. Eikä ap voinut tietää, kauanko puolison puhelu kestää.
Mites luulet käyneen elokuvan tunnelman ja jännitteen osalta sille osapuolelle, jolta jäi toisenitsekkään käyttäytymisen vuoksi osa elokuvasta näkemättä?
Ai siltä, joka ei voinut kaverille sanoa "moi, meillä on leffa kesken, sopiiko jos soitan sulle tunnin päästä"
Sinähän se tiedät, että miten tärkeästä puhelusta oli kysymys.
No tuossahan se alkuperäisessä lainauksessa sanotaan, mies kuvasi puhelua ihan turhaksi.
Se ei välttämättä ole totta. Kyseessä saattoi olla kaverin kriisi, josta mies ei katsonut voivansa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan nyt sellaisessa pisteessä, etten enää edes pyydä miestä tekemään mitään kanssani. Eikä sitten minun taas tee mieli antaa hänelle minkäänlaista hellyyttä. Tuntuu aika nuivalta tehdä mitään fyysistä kontaktia miehen kanssa, joka ei ikinä lähtisi mukaani edes pienelle kävelylle. Eikä tee mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihan kuin olisi täysin tuntematon tyyppi nykyään.
Eräs tapaus kuvaa suhdettamme hyvin:
Pari kuukautta sitten sain miehen suostumaan katsomaan elokuvaa yhdessä. Kesken elokuvan hänen puhelimensa soi ja hän meni toiseen huoneeseen puhumaan lähes puoleksi tunniksi. Ei siis voinut kaverilleen sanoa, että me katsotaan nyt elokuvaa yhdessä, että soitellaan myöhemmin. Tuli sitten takaisin sohvalle katsomaan elokuvan viimeiset pari kymmentä minuuttia ja kyseli välillä, että mitä siinä oikein tapahtuu. Ei pysynyt kärryillä, kun oli jäänyt iso osa elokuvasta näkemättä. Yritti siinä samalla saada fyysistä läheisyyttä. Kertoi vielä, että puhelu oli ollut ihan "turha", jostain jääkiekkomatsista olivat puhuneet. Ei tajunnut, kun sanoin, että olisi ollut kiva jutella elokuvasta yhdessä ja muistella vaikka aikoja, jolloin kävimme yhdessä elokuvateattereissa. Kun puhuin jotain tällaista, mies tokaisi: mitä sä nyt taas oikein yrität.
Yritin luoda yhteyttä, tulla taas läheisiksi. Miehelle olisi riittänyt pikainen fyysinen akti.
Et sitten voinut pysäyttää elokuvaa ja katsoa / tehdä puhelun aikana jotain muuta? Olit päättänyt, että kun nyt katsotaan elokuvaa, niin nyt katsotaan elokuvaa?
Elokuvan tunnelma ja jännite katkeaa, kun sen katselun keskeyttää. Eikä ap voinut tietää, kauanko puolison puhelu kestää.
Mites luulet käyneen elokuvan tunnelman ja jännitteen osalta sille osapuolelle, jolta jäi toisenitsekkään käyttäytymisen vuoksi osa elokuvasta näkemättä?
Ai siltä, joka ei voinut kaverille sanoa "moi, meillä on leffa kesken, sopiiko jos soitan sulle tunnin päästä"
Sinähän se tiedät, että miten tärkeästä puhelusta oli kysymys.
Vttu mikä länkyttäjä sä oot.
No sinulla sentään on sana hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Itse jättäisin, en tuhlaisi ainutkertaista elämääni surkean ja ankean puolison kanssa.
Jättäisit, vaikka olit tullut luvanneeksi rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.
Sarkasmi on vaikea taiteenlaji jota harva osaa, sinä et.
Jos se sanoo kaikkeen ei niin kysy että haittaako että ostat sen ja sen kalliin rätin, jne... tai kysy haittaako että lähdet p a nemaan jonkin toisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.
Sarkasmi on vaikea taiteenlaji jota harva osaa, sinä et.
Aika ironista, että juuri sinä arvostelet muiden tekstejä.
Samaa ongelmaa ap:n kanssa, olemme vielä uusperhe. Lapsien kanssa ei ole ongelmaa, vain miehen. Mies haluaa, että kaikki menee kuten hän haluaa. Jos yritän tuoda jotain vaihtoehtoja esille, mies vetää lapsikortin esiin, että se ei sovi lapsille, lapset eivät jaksa, lapset eivät halua. Vaikka kyse olisi täysin siitä, että mies ei jaksa, mies ei halua. Sekään ei käy, että menisin ja tekisin lasten kanssa ilman miestä, koska lapset ovat miehen. Kuitenkin odottaa ja vaatii, että olen äitihahmo perheessä (mikä on aivan ok, se tulee minulta luonnostaan) mutta olen lapsen asemassa: minulla ei ole päätäntävaltaa eikä minun ehdotuksiani ja ajatuksiani tarvitse ottaa huomioon ollenkaan. Ollaan käyty monet keskustelut aiheesta, että ymmärtääkö mies, että kukaan aikuinen ei pidemmän päälle halua olla sellaisessa asemassa ja suhteessa, jossa vapaus ja päätäntävalta oman elämän suhteen viedään täysin ja tilalle tulee pelkästään vaatimuksia.
Asia on kyllä ajoittain parantunut, mutta sitten mies taas unohtaa, että en voi olla käskytettävän koiran asemassa, vaan minulla pitäisi olla tasavertaisen aikuisen rooli. Ei se muuten onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa ongelmaa ap:n kanssa, olemme vielä uusperhe. Lapsien kanssa ei ole ongelmaa, vain miehen. Mies haluaa, että kaikki menee kuten hän haluaa. Jos yritän tuoda jotain vaihtoehtoja esille, mies vetää lapsikortin esiin, että se ei sovi lapsille, lapset eivät jaksa, lapset eivät halua. Vaikka kyse olisi täysin siitä, että mies ei jaksa, mies ei halua. Sekään ei käy, että menisin ja tekisin lasten kanssa ilman miestä, koska lapset ovat miehen. Kuitenkin odottaa ja vaatii, että olen äitihahmo perheessä (mikä on aivan ok, se tulee minulta luonnostaan) mutta olen lapsen asemassa: minulla ei ole päätäntävaltaa eikä minun ehdotuksiani ja ajatuksiani tarvitse ottaa huomioon ollenkaan. Ollaan käyty monet keskustelut aiheesta, että ymmärtääkö mies, että kukaan aikuinen ei pidemmän päälle halua olla sellaisessa asemassa ja suhteessa, jossa vapaus ja päätäntävalta oman elämän suhteen viedään täysin ja tilalle tulee pelkästään vaatimuksia.
Asia on kyllä ajoittain parantunut, mutta sitten mies taas unohtaa, että en voi olla käskytettävän koiran asemassa, vaan minulla pitäisi olla tasavertaisen aikuisen rooli. Ei se muuten onnistu.
Meillä on selkeä jako siinä mielessä, että mies tienaa ja vaimo tuhlaa, joten pakko nostaa välillä oletusarvoisesti EI-kortti esiin, koska muuten joudutaan velkavankeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jättäisin, en tuhlaisi ainutkertaista elämääni surkean ja ankean puolison kanssa.
Jättäisit, vaikka olit tullut luvanneeksi rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä?
Kyllä, jos puoliso tekisi elämästäni surkeaa.
Toki ensin yrittäisin jutella asiasta ja antaa mahdollisuuden ymmärtää miksi hänen kanssaan on kurja olla, mutta jos mitään muutosta ei tapahtuisi, niin sitten eri teille.
En tietenkään olisi mennyt naimisiin ihmisen kanssa jonka kanssa tiedän olevan ankea elämä, mutta joskus asiat paljastuvat vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.
Nämä optimit on optimoitu 80-kiloiselle miehelle. Pienempää ihmistä voi viluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Päin vastoin. AP on raskas kun haluaa muuttaa kaikkia asioita jotka on nyt hyvin.
AP. Kannattaa varmaan erota heti.
Me riideltiin juuri koko vkl asiasta, johon mies vastasi koko ajan "ei". Kysyin perjantaina lähteekö viettämään kanssani juhannusta, vastaus oli ei. Kuitenkin myöhemmin soitti ja kiukutteli miksen ottanut häntä mukaan?! Lauantaina sanoin, että mennään lasten kanssa uimaan. Vastaus oli ei. Sanoin, että menen sitten yksin lasten kanssa. Kamalan kiukuttelun kera tuli mukaan, vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut. Sitten sunnuntaina ei halunnut käydä omilla vanhemmillaan, mutta suuttui kun lähdin käymään siellä. Anoppi niin kovasti pyysi tekemälleen mansikkakakulle.
Ainut selitys tälle kaikelle oli se, että miksi täytyy koko ajan olla menossa. Tietää olen aktiivinen ja tykkään mennä ja tehdä lasten kanssa. Mutta se ei käy, että yrittää rajoittaa mua! Ihan sama, jos yksin möllöttää kotona, mutta ei siitä mulle tarvi kiukutella. En siis voi millään käsittää mikä tämmösillä miehillä on ongelma. Meille tää ongelma on ilmaantunut parin viimeisen vuoden aikana. Epäilen, että olis masentunut. Ei halua tietenkään lääkäriin, koska "ei".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.
Nämä optimit on optimoitu 80-kiloiselle miehelle. Pienempää ihmistä voi viluttaa.
Pienempi ihminen voi ottaa paksumman peiton tai puketua pyjamaan, jos on kylmä?
Mitä isompi ihminen voi tehdä jos hänellä on kuuma? Riisuu nahkansa pois?
Naiset vaan ovat aina tuollaisia paskiasia että kaikki omat asiat pitää saada runnottua läpi, vaikka ne eivät olisi järkeviä, koska parisuhde on naisille peli, jossa niiden pitää voittaa.
Ai siltä, joka ei voinut kaverille sanoa "moi, meillä on leffa kesken, sopiiko jos soitan sulle tunnin päästä"