Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?

Lento Pro kirjoitti:

Kaikki, minkä tekee toiselle, tekee myös suhteelle.

Ja sen suosittelen sanomaan myös puolisolle. Mieluiten ehkä sen terapeutin kuullen. Kertomaan siis, että aina kun hän sanoo "ei" sinulle, hän sanoo "ei" myös teidän suhteelle. Ihmiset sanoo täällä, että tee itseksesi, ja se on ihan totta sekin, mutta ihmiset on parisuhteessa siksi, että heillä olisi kumppani. Miten hän toimii sun kumppanina, jos vastaus kaikkeen on ei? "Ei" on vahva ase – toisen pyynnön, halun tai tai tarpeen kielto. Hänen pitää alkaa ymmärtää ja kuulla omat einsä, ja puntaroimaan, mitä se merkitsee toiselle.

En usko, että hän tajuaa omaa ei:n käyttöään. Hän todennäköisesti kokee omat sisäiset, koskaan artikuloimattomat "kyllänsä" riittäväksi. Jos pitäisi arvata, niin teillä on käynyt niin, että hän on tai on tullut sokeaksi tekemällesi (sosiaaliselle) metatyölle. Todennäköisesti hän myös ulkoistaa sulle sellaista eitä, minkä kuuluisi päätyä esim. pomolle tai suvulle. Ehkä hän myös kokee tekevänsä "sinulle" asioita, joita hän itse asiassa tekee omalle mielikuvalleen siitä, millainen puolison tai hänen kaltaisensa tyypin pitää olla. Ja hän saattaa liittää ne vaatimukset sinuun. Hän siis saattaa sanoa sinulle kyllä jatkuvasti vaatimuksille ja ehdotuksille, joita hän itse kuvittelee sinulle, ja kokea todella esittämäsi vaatimukset jonain ylimääräisenä ja vaativuutena – kun ei kerran edes saa kiitosta niistä sinulle tekemistään itse keksimistään asioista.

Ehdotan, että ehdotat puolisollesi henkilökohtaista terapiaa, jos hän on niin stressaantunut, ettei kykene sanomaan kuin ei, eikä kykene kantamaan sosiaalista vastuuta. Saattaisin myös alkaa toistaa ääneen hänen eitään. Tai ehkä, jos kyse olisi vaikkapa jonkun juhliin menemisestä, kysyisin häneltä, kuinka sitten osallistumme hänen merkkipäivänsä juhlistamiseen, ja hänen elämäänsä, ja osoitamme hänen olevan meille tärkeä, ellemme mene juhliin. Netistä kaivetuista "faktoista" voi kysyä ihan ei-retorisesti, miten tämä liittyy millään tavoin siihen, että minusta tuntuu x, ja jos suuttuu riittävästi, niin kysyä, että tapaako hän tietää, miltä hänestä tuntuu, sen perusteella, että joku muu netissä sanoo niin.

Mun mielestä on erittäin oleellista, että ilmaiset pahan mielesi, ja kokemasi kumppanuuden ja kuulluksi tulemisen puutteen. Voisi olla myös hyvä, jos vähän googlailisit metatyöstä, ja pohtisit sen jakautumista teillä. Varo käyttämästä itse puolisosi toimintaa tekosyynä mihinkään omiin tekemisiisi. Kieltäydy valehtelemasta tai kaunistelemasta asioita hänen puolestaan: ilmoita, että kerrot niissä toisen juhlissa, jonne joudut menemään yksin, että hän ei tullut, koska hän ei välittänyt tai häntä ei kiinnostanut – ellei hän tarjoa tilalle parempaa selitystä, jota kertoa. Mielestäni nimittäin ihan kuten alkoholistin puolison ei pitäisi tukea juomista valehtelemalla siitä, myöskään kieltäytymisnarkkarin puolison ei pitäisi sosiaalisesti mahdollistaa kieltäytymiskäytöstä.

Olipa hyvä kirjoitus. 

Sano tahdotko kakkosta sitten py lly pystyyn. Kerro meille sanoiko ei.

Vierailija kirjoitti:

Sano tahdotko kakkosta sitten py lly pystyyn. Kerro meille sanoiko ei.

Mun mies voi sanoa kyllä vaikka mihin, mutta tuohon tulis kyllä tiukka ei ja kirosana päälle :D Ei kyllä suostuis vaikka miten nätisti pyytäis.

Nykyajan hapatusta, että kaikki mukamas tykkäis nuolla ja painaa pyllyyn... lienee vähemmistö edelleen.

Muotoile jatkossa kysymyksesi siten, että ei vastaus on sinulle edullinen.

Mun mies teki tuota yhdessä välissä. Kun tarpeeksi kauan siedin, sanoin suoraan: "Huomaatko, että sanot nykyisin kaikkeen aina ei. Minua rasittaa tuollainen negatiivisuus ja alan kyllästyä." Yllättäen hän muutti käytöstään. Jos ei olisi muuttanut, niin en olisi enää edes kysynyt tai puhunut mitään. Lopulta se olisi johtanut eroon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ihan samanlaista kuin ap:lla. Se alkoi kun mies oli noin 40v.

Paheni koko ajan ja ihan kaikkeen vastaus oli ei.

Mennäänkö lenkille? Ei

Mennäänkö elokuviin? Ei

Mies ei antanut itse vastaehdotuksiakaan. Eli ei sanonut että , mentäiskö leffan sijaan lenkille.

Ja tämähän oli lopun alku. Mä en vaan kiinnostanut enää miestä. Ero tuli jossain vaiheessa, mies jätti toisen naisen vuoksi.

Meilläkin 40v oli jokin rajapyykki. Kaikki on ”ei”. Järjestetäänkö synttärikutsut lapselle? Ei. Pitäisikö rikkinäinen se-ja-se korvata tai korjata? Ei. Voisiko ensi perjantaiksi keksiä jotain hauskaa tekemistä? Ei. No istutaanko sohvalla tuijottamassa kännykkää seuraavat 40v kunnes kuolemme? Ei vastausta.

Olen ratkaissut tämän niin, että varaan, tilaan, hoidan, korjaan, ostan kaiken itse häneltä kysymättä. Nyt taas *tuttaa, että maksan kaiken tässä taloudessa ja mies kuitenkin onnellisesti käyttää ja nauttii mun hankkimista ja järjestämistä tavaroista ja tapahtumista.

Vaihda salaa miehen peitto johonkin tosi ohueen polyesteripeittoon. Ja illalla ehdota, että mitäs jos avataan molemmat ikkunat.

Mulla on ollut tommonen ei-puoliso ja nyt on mitta täynnä. Olen hankkinut asunnon ja meinaan häipyä. Meillä on vain yksi elämä ja aion nauttia loppuelämästäni ilman ankeuttajaa ja ihmistä joka kieltää multa kaiken vain siksi kun hän tietää paremmin. Siinähän tietää. Mä olen itsenäinen ihminen enkä mikään kotieläin.

En lukenut viestiketjua.

Tarkoittaako puolison ein sanominen sitä, että käytännössä kaikki tehdään juuri niin kuin puoliso haluaa?

Tällöin kyse on toisen alistamisesta.

Meillä ollaan nyt sellaisessa pisteessä, etten enää edes pyydä miestä tekemään mitään kanssani. Eikä sitten minun taas tee mieli antaa hänelle minkäänlaista hellyyttä. Tuntuu aika nuivalta tehdä mitään fyysistä kontaktia miehen kanssa, joka ei ikinä lähtisi mukaani edes pienelle kävelylle. Eikä tee mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihan kuin olisi täysin tuntematon tyyppi nykyään.

Eräs tapaus kuvaa suhdettamme hyvin:

Pari kuukautta sitten sain miehen suostumaan katsomaan elokuvaa yhdessä. Kesken elokuvan hänen puhelimensa soi ja hän meni toiseen huoneeseen puhumaan lähes puoleksi tunniksi. Ei siis voinut kaverilleen sanoa, että me katsotaan nyt elokuvaa yhdessä, että soitellaan myöhemmin. Tuli sitten takaisin sohvalle katsomaan elokuvan viimeiset pari kymmentä minuuttia ja kyseli välillä, että mitä siinä oikein tapahtuu. Ei pysynyt kärryillä, kun oli jäänyt iso osa elokuvasta näkemättä. Yritti siinä samalla saada fyysistä läheisyyttä. Kertoi vielä, että puhelu oli ollut ihan "turha", jostain jääkiekkomatsista olivat puhuneet. Ei tajunnut, kun sanoin, että olisi ollut kiva jutella elokuvasta yhdessä ja muistella vaikka aikoja, jolloin kävimme yhdessä elokuvateattereissa. Kun puhuin jotain tällaista, mies tokaisi: mitä sä nyt taas oikein yrität.

Yritin luoda yhteyttä, tulla taas läheisiksi. Miehelle olisi riittänyt pikainen fyysinen akti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ihan samanlaista kuin ap:lla. Se alkoi kun mies oli noin 40v.

Paheni koko ajan ja ihan kaikkeen vastaus oli ei.

Mennäänkö lenkille? Ei

Mennäänkö elokuviin? Ei

Mies ei antanut itse vastaehdotuksiakaan. Eli ei sanonut että , mentäiskö leffan sijaan lenkille.

Ja tämähän oli lopun alku. Mä en vaan kiinnostanut enää miestä. Ero tuli jossain vaiheessa, mies jätti toisen naisen vuoksi.

Meilläkin 40v oli jokin rajapyykki. Kaikki on ”ei”. Järjestetäänkö synttärikutsut lapselle? Ei. Pitäisikö rikkinäinen se-ja-se korvata tai korjata? Ei. Voisiko ensi perjantaiksi keksiä jotain hauskaa tekemistä? Ei. No istutaanko sohvalla tuijottamassa kännykkää seuraavat 40v kunnes kuolemme? Ei vastausta.

Olen ratkaissut tämän niin, että varaan, tilaan, hoidan, korjaan, ostan kaiken itse häneltä kysymättä. Nyt taas *tuttaa, että maksan kaiken tässä taloudessa ja mies kuitenkin onnellisesti käyttää ja nauttii mun hankkimista ja järjestämistä tavaroista ja tapahtumista.

Ala järjestämään niitä menoja itsellesi, kavereittesi kanssa. Kutsu ystäviä teille viettämään "tyttöjen iltaa". Osta itsellesi uusi, mukava tyyny tai pussilakanasetti, mutta miehelle et. Laitaa ruokaa joskus vain itsellesi, anna miehen huolehtia omasta ruoastaan. Älä passaa sitä miestä, niin pikku hiljaa hän alkaa ymmärtää, että nyt ei ole parisuhteessa kaikki hyvin.

Siis jos mies sanoo aina ei ja merkitys toteutuu, sehän tarkoittaa että hän on täysin "vietävissäsi".

Onhan niin että nyt ei lähetä heti lenkille ?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä puolisoltasi mitään kyselet sen kun teet niinkuin itse haluat?

Mutta on aika nuivaa olla parisuhteessa, jossa täytyy esim. tehdä kesälomamatkat yksin ja viettää kaikki viikonloput yksin. Minulla oli sellainen mies. Olin todella, todella yksinäinen ja kyllästynyt. Sitten aloin pikku hiljaa ottamaan uusia harrastuksia ja tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Aloinkin käymään ulkona viikonloppuisin, mistä mies suuttui. Siihen lopetin meidän suhteemme. Tapasin nykyisen mieheni ja nyt olemme onnellisia. Nytkin on kesäksi jo monenlaisia ihania suunnitelmia, joiden toteutumista odottaessa jaksaa tehdä töitä ja pyörittää arkea.

Höpö höpö, ihan samanlaista kuraa kuin että kaikkien pitää herätä kukonlaulun aikaan. Toiset kaipaa lämpöä ja toiset viileyttä. Itse en pysty nukkumaan viileässä vaan heräilen koko ajan. Lämpimässä nukun sikeästi ja ihanasti kuin pieni possu.

Vierailija kirjoitti:

Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.

Ap: n mies on takuulla mun ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän pakko nukkua samassa huoneessa, jos teillä on täysin eri käsitykset miellyttävästä nukkumislämoötilasta?

No on siinä mielessä, että ei nyt ole ylimääräisiä huoneita, mihin toinen voisi muuttaa. Tai siis minä voisin, koska puoliso ei tietenkään sängystään lähde. Olen monesti ehdottanut muuttoa, etsinyt toisen tyyppisiä taloja (halvempiakin, rahasta ei ole kiinni), mutta ei hän tahdo muuttaa.

Yksi mahdollinen vaihtoehto on parvisänky. Katonrajassa on lämpimämpää sulle kuin lattiatasolla. Muttei ole sekään hyvä ettei hän suostu mihinkään kompromissiin. Parisuhde on kahden kauppa ja siinä pitäisi tehdä yhteistyötä.

Aivan kamalaa jos toinen palelee ja toinen tosissaan väittää ettet voi palella kun Google sanoo niin. Kuulostaa samalta kuin Tuntemattomassa sotilaassa se kun sotamiehen eteen työnnettiin rätingit, että näin paljon ruokaa sinä vain tarvitset, tällä pärjää vaikka ihminen suunnilleen näki nälkää.

Voisin jopa kysyä siltä ukolta, että voiko katsoa Googlesta paljonko rakastaa. Tai katso Googlesta miksi hänet jätät. Googlehan sen kaiken tietää. Luulisi tosin loogisena älykkönä käyttävän Duckduckgota tai jotain vastaavaa palvelua josta ei päädy kaikki jonnekin kolmannen osapuolen tietoon.

Mulla myös on EI mies. Kaikki mitä ehdotin, oli suoralta kädeltä EI. Sitten opin, että en välitä ensimmäisestä EI:stä vaan jatka seuraavana päivänä.

Varsinainen ratkaisu tapahtui, kun yhtenä päivänä ilmoitin hänelle, että tämä oli tässä. Olin hoitanut itseni hyvään taloudelliseen asemaan. Hän tajusi, että jos erotaan, niin hän jää heikoille. Yllättävästi tämän jälkeen ehdotuksiani on kuunneltu. Enää ei sanota EI. Käytös minua kohtaan on kääntynyt päälaelleen. Olisi pitänyt olla jämäkämpi aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ap: n mies on takuulla mun ex.

Tai sitten kaikista miehistö tulee pitkissä parisuhteissa +40-vuotiaina EI-miehiä.

Kun tulee tarpeeksi monta kertaa torjutuksi, voi päättää alkaa voimaantua ja lopulta voimaantuu ulos koko suhteesta.

Ala laulaan sille vilkkumaan: "mä sanon viimeisen sanan ja se on ei" biisiä joka kerta