Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Mä olen todennut lähipiiristä, että vanhemmiten miehistä tulee tylsiä, itsekeskeisiä, pihejä ja kiukkuisia. Yleensä myös pahasti alkoholisoituneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen todennut lähipiiristä, että vanhemmiten miehistä tulee tylsiä, itsekeskeisiä, pihejä ja kiukkuisia. Yleensä myös pahasti alkoholisoituneita.
Harmi jos noin. Itse arvostan naisessa sitä halua olla just sen tärkeimmän ihmisensä lähellä, kiinnostusta yhteisiin juttuihin ja tekemiseen. Tuntuu että naisissa se kaikki muu tuntuu vievän voiton vanhemmiten.
Olen kärsinyt tälläisen ei-ihmisen kanssa vuosikymmenet, kunnes lopulta ymmärsin erota ja lähteä elämään omaa elämääni. Ei rakastava puoliso tuolla tavalla käyttäydy. Juokse ihmeessä, ja kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs moni oletti että puoliso on mies.
Oletko varma ettei puoliso ole oikeassa jos kerran hän lopettaa väittelyn järkifaktalla?
Naiset ovat yleensä herkempiä palelemaan kuin miehet.
No, se on kyllä totta että läskikerroksen alla ei ole kylmä.
Melkonen emävale siinä! Tarkista faktat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä puolisoltasi mitään kyselet sen kun teet niinkuin itse haluat?
Ainakin tuollaisen kylmän puolison kanssa ajattelisin fiksuksi tehdä juuri näin. Setviä itse vaikkapa ne toimenpiteet makuuhuoneen lämmittämiseksi ja järjestää ne. Jatkossa asiat menevät miehelle ilmoitusasioina, eivätkä tiedusteluina. Tai sitten vaihtoehtoina niin kuin lapselle tai muistisairaalle, että tomaattia vai porkkanaa, ja jos ei kumpikaan kelpaa niin sinä päätät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja just tuollainen puoliso. Ei sanon siksi, ettei mua kiinnosta mennä esim. ravintolaan miehen kanssa. Tunteita ei juuri ole häntä kohtaan. Joten mieluummin teen asiat ilman häntä kuin hänen kanssaan. En toistaiseksi jaksa erota, kun on lapset. On niin paljon omia juttuja harrastuksia, etten hänen kanssaan juuri tarvitsekaan viettää aikaa.
Tuohan se syy on mutta tuollaisen ilmapiirin sitten tarjoat lapsille jäämällä. Kyllä ne tajuaa sitten isompana kun lähdet että heidän takia jäit ensin ja piti kestää sitä myrkyllistä ilmapiiriä. Eläkä väitä ettei ne huomaa teidän välejä kun sen näkee naapurin aidatkin. Koko teidän ystäväpiiri näkee ja ihmettelee miksi olette edes yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä puolisoltasi mitään kyselet sen kun teet niinkuin itse haluat?
Ainakin tuollaisen kylmän puolison kanssa ajattelisin fiksuksi tehdä juuri näin. Setviä itse vaikkapa ne toimenpiteet makuuhuoneen lämmittämiseksi ja järjestää ne. Jatkossa asiat menevät miehelle ilmoitusasioina, eivätkä tiedusteluina. Tai sitten vaihtoehtoina niin kuin lapselle tai muistisairaalle, että tomaattia vai porkkanaa, ja jos ei kumpikaan kelpaa niin sinä päätät.
Miksi edes jakaa elämänsä tuollaisen kanssa?!?!? Aikuisen jonka pitäisi rakastaa sinua ja sinun häntä ja kohtelisit häntä edes ajatuksen tasolla noin. Olisko aika kohdata totuus ja pakata laukut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan nyt sellaisessa pisteessä, etten enää edes pyydä miestä tekemään mitään kanssani. Eikä sitten minun taas tee mieli antaa hänelle minkäänlaista hellyyttä. Tuntuu aika nuivalta tehdä mitään fyysistä kontaktia miehen kanssa, joka ei ikinä lähtisi mukaani edes pienelle kävelylle. Eikä tee mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihan kuin olisi täysin tuntematon tyyppi nykyään.
Eräs tapaus kuvaa suhdettamme hyvin:
Pari kuukautta sitten sain miehen suostumaan katsomaan elokuvaa yhdessä. Kesken elokuvan hänen puhelimensa soi ja hän meni toiseen huoneeseen puhumaan lähes puoleksi tunniksi. Ei siis voinut kaverilleen sanoa, että me katsotaan nyt elokuvaa yhdessä, että soitellaan myöhemmin. Tuli sitten takaisin sohvalle katsomaan elokuvan viimeiset pari kymmentä minuuttia ja kyseli välillä, että mitä siinä oikein tapahtuu. Ei pysynyt kärryillä, kun oli jäänyt iso osa elokuvasta näkemättä. Yritti siinä samalla saada fyysistä läheisyyttä. Kertoi vielä, että puhelu oli ollut ihan "turha", jostain jääkiekkomatsista olivat puhuneet. Ei tajunnut, kun sanoin, että olisi ollut kiva jutella elokuvasta yhdessä ja muistella vaikka aikoja, jolloin kävimme yhdessä elokuvateattereissa. Kun puhuin jotain tällaista, mies tokaisi: mitä sä nyt taas oikein yrität.
Yritin luoda yhteyttä, tulla taas läheisiksi. Miehelle olisi riittänyt pikainen fyysinen akti.
Et sitten voinut pysäyttää elokuvaa ja katsoa / tehdä puhelun aikana jotain muuta? Olit päättänyt, että kun nyt katsotaan elokuvaa, niin nyt katsotaan elokuvaa?
Muuta kysymyksenasettelua.
”Onko sinulla mitään sitä vastaan, että muutetaan maalla viljelemään biodynaamisia nauriita?”
Jos edelleen tiuskaisee vastaukseksi ”Ei!”, tiedät ainakin sen verran, ettei hän edes kuuntele sitä, minkä kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko hetkeäkään, että ap olisi jo esittänyt KAIKKI kysymykset.
Katsele kaikessa hiljaisuudessa uusi kumppani. Kokeile vaikka muutamaa. Sitten jätä kuspää keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.
Puoliso taisi löytää palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan nyt sellaisessa pisteessä, etten enää edes pyydä miestä tekemään mitään kanssani. Eikä sitten minun taas tee mieli antaa hänelle minkäänlaista hellyyttä. Tuntuu aika nuivalta tehdä mitään fyysistä kontaktia miehen kanssa, joka ei ikinä lähtisi mukaani edes pienelle kävelylle. Eikä tee mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihan kuin olisi täysin tuntematon tyyppi nykyään.
Eräs tapaus kuvaa suhdettamme hyvin:
Pari kuukautta sitten sain miehen suostumaan katsomaan elokuvaa yhdessä. Kesken elokuvan hänen puhelimensa soi ja hän meni toiseen huoneeseen puhumaan lähes puoleksi tunniksi. Ei siis voinut kaverilleen sanoa, että me katsotaan nyt elokuvaa yhdessä, että soitellaan myöhemmin. Tuli sitten takaisin sohvalle katsomaan elokuvan viimeiset pari kymmentä minuuttia ja kyseli välillä, että mitä siinä oikein tapahtuu. Ei pysynyt kärryillä, kun oli jäänyt iso osa elokuvasta näkemättä. Yritti siinä samalla saada fyysistä läheisyyttä. Kertoi vielä, että puhelu oli ollut ihan "turha", jostain jääkiekkomatsista olivat puhuneet. Ei tajunnut, kun sanoin, että olisi ollut kiva jutella elokuvasta yhdessä ja muistella vaikka aikoja, jolloin kävimme yhdessä elokuvateattereissa. Kun puhuin jotain tällaista, mies tokaisi: mitä sä nyt taas oikein yrität.
Yritin luoda yhteyttä, tulla taas läheisiksi. Miehelle olisi riittänyt pikainen fyysinen akti.
Et sitten voinut pysäyttää elokuvaa ja katsoa / tehdä puhelun aikana jotain muuta? Olit päättänyt, että kun nyt katsotaan elokuvaa, niin nyt katsotaan elokuvaa?
Elokuvan tunnelma ja jännite katkeaa, kun sen katselun keskeyttää. Eikä ap voinut tietää, kauanko puolison puhelu kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu minullekin. Jos mitä tahansa ehdotan - ehkä ruokaehdotukset sentään jäävät ulkopuolelle - niin aina ensimmäinen vastaus on ei. Eikä sitä mieheni edes aina perustele. Perusteluksi hänelle riittää, että ehdottaja olen minä. Niin monet kerrat olen saanut haukut esim. ehdottamalla, että mökiltä ja sen piharakennuksista siivoiltaisiin pois edellisen omistajan jättämää vanhaa, täysin käyttö- ja korjauskelvotonta rojua. Mutta minä vain haluan hävittää kaiken, on vastaus. Ystävillemmekin hän on minut haukkunut tästä "piirteestäni". Nyt rojujen suhteen alkaa jotain tapahtua, kun nuoriso on niistä myös saanut tarpeekseen. Siitä olen iloinen, mutta nyt minusta tuntuu tosi pahalta nuo osakseni tulleet haukkumiset.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu minullekin. Jos mitä tahansa ehdotan - ehkä ruokaehdotukset sentään jäävät ulkopuolelle - niin aina ensimmäinen vastaus on ei. Eikä sitä mieheni edes aina perustele. Perusteluksi hänelle riittää, että ehdottaja olen minä. Niin monet kerrat olen saanut haukut esim. ehdottamalla, että mökiltä ja sen piharakennuksista siivoiltaisiin pois edellisen omistajan jättämää vanhaa, täysin käyttö- ja korjauskelvotonta rojua. Mutta minä vain haluan hävittää kaiken, on vastaus. Ystävillemmekin hän on minut haukkunut tästä "piirteestäni". Nyt rojujen suhteen alkaa jotain tapahtua, kun nuoriso on niistä myös saanut tarpeekseen. Siitä olen iloinen, mutta nyt minusta tuntuu tosi pahalta nuo osakseni tulleet haukkumiset.
Onko puolisosi muuten narsistinen?
Vierailija kirjoitti:
Katsele kaikessa hiljaisuudessa uusi kumppani. Kokeile vaikka muutamaa. Sitten jätä kuspää keskenään.
Kehotat pettämään? Ensin ero ja vasta sitten uuden kumppanin etsintä.
Paitsi tietysti, jos on tullut luvanneeksi rakastaa niin myötä- kuin vastamäessäkin, niin sitten ei tietenkään voi pettää lupaustaan ja ero on poissa laskuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan nyt sellaisessa pisteessä, etten enää edes pyydä miestä tekemään mitään kanssani. Eikä sitten minun taas tee mieli antaa hänelle minkäänlaista hellyyttä. Tuntuu aika nuivalta tehdä mitään fyysistä kontaktia miehen kanssa, joka ei ikinä lähtisi mukaani edes pienelle kävelylle. Eikä tee mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihan kuin olisi täysin tuntematon tyyppi nykyään.
Eräs tapaus kuvaa suhdettamme hyvin:
Pari kuukautta sitten sain miehen suostumaan katsomaan elokuvaa yhdessä. Kesken elokuvan hänen puhelimensa soi ja hän meni toiseen huoneeseen puhumaan lähes puoleksi tunniksi. Ei siis voinut kaverilleen sanoa, että me katsotaan nyt elokuvaa yhdessä, että soitellaan myöhemmin. Tuli sitten takaisin sohvalle katsomaan elokuvan viimeiset pari kymmentä minuuttia ja kyseli välillä, että mitä siinä oikein tapahtuu. Ei pysynyt kärryillä, kun oli jäänyt iso osa elokuvasta näkemättä. Yritti siinä samalla saada fyysistä läheisyyttä. Kertoi vielä, että puhelu oli ollut ihan "turha", jostain jääkiekkomatsista olivat puhuneet. Ei tajunnut, kun sanoin, että olisi ollut kiva jutella elokuvasta yhdessä ja muistella vaikka aikoja, jolloin kävimme yhdessä elokuvateattereissa. Kun puhuin jotain tällaista, mies tokaisi: mitä sä nyt taas oikein yrität.
Yritin luoda yhteyttä, tulla taas läheisiksi. Miehelle olisi riittänyt pikainen fyysinen akti.
Et sitten voinut pysäyttää elokuvaa ja katsoa / tehdä puhelun aikana jotain muuta? Olit päättänyt, että kun nyt katsotaan elokuvaa, niin nyt katsotaan elokuvaa?
Elokuvan tunnelma ja jännite katkeaa, kun sen katselun keskeyttää. Eikä ap voinut tietää, kauanko puolison puhelu kestää.
Mites luulet käyneen elokuvan tunnelman ja jännitteen osalta sille osapuolelle, jolta jäi toisenitsekkään käyttäytymisen vuoksi osa elokuvasta näkemättä?
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu minullekin. Jos mitä tahansa ehdotan - ehkä ruokaehdotukset sentään jäävät ulkopuolelle - niin aina ensimmäinen vastaus on ei. Eikä sitä mieheni edes aina perustele. Perusteluksi hänelle riittää, että ehdottaja olen minä. Niin monet kerrat olen saanut haukut esim. ehdottamalla, että mökiltä ja sen piharakennuksista siivoiltaisiin pois edellisen omistajan jättämää vanhaa, täysin käyttö- ja korjauskelvotonta rojua. Mutta minä vain haluan hävittää kaiken, on vastaus. Ystävillemmekin hän on minut haukkunut tästä "piirteestäni". Nyt rojujen suhteen alkaa jotain tapahtua, kun nuoriso on niistä myös saanut tarpeekseen. Siitä olen iloinen, mutta nyt minusta tuntuu tosi pahalta nuo osakseni tulleet haukkumiset.
Tietysti voisit sanoa nyt vuorostasi, ettei näitä tavaroita voi hävittää, koska *puolison alkuperäinen perustelu tähän*.
Ystäville voi myös vihjata, että ne samat roinat olis nyt menossa vihdoin hävitykseen, kun hitaalla käyvä miehesikin viimein tajusi, ettei niillä mitään tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex muuttui jossain vaiheessa sellaiseksi, että kaikki oli ei. Kyllä tuota ei:n sanomista kuulin alusta asti, mutta se muuttui jatkuvaksi eikä oikeastaan ollut edes mitään selitystä tai selitys oli en halua. Kaikkea muutakin hankalaa suhteeseen tuli ja en jaksanut enää moista taakkaa.
Nykyisin periaatteeni on, että rakkaalle ei sanota ei. Siitä syystä nykyisen miesystäväni kanssa olen joutunut ottamaan etäisyyttä. Tajusin ettei kyseessä ole rakkaus ja kyllä hän sitten myönsikin, kun perustelin tuolla ei:n sanomisella. Mikään rakkaussuhde ei ole, jos kaikki tapahtuu vain sen toisen ehdoilla. Ei kukaan halua rakkaalle vastata kieltävästi.
Tuolla metodilla kasvatetut lapset ovat aikuisina hirveää itsekeskeistä ihmissaastaa.
Eipä ole. Sama periaate lasten kanssa. Tietyt säännön meillä on aina ollut. Turhaan ei kielletä mitään. Nyt kaksi lasta jo täysikäisiä ja nuorinkin 16v. Itsekeskeisiä eivät ole missään asiassa.
Olette varmaan erimielisiä asioista :(