Ihmiset, jotka onnistutte pysymään samassa painossa (normaalipaino) vuodesta toiseen..MITEN?

Minä pysyin alipainon puolella, vaikka söin kuin hevonen, aina 24-vuotiaaksi. Silloin sain e-pillerit ja alkoi lihominen. Olisi mielenkiintoista tietää, olisinko lihonut ilman niitä. Vähän asian vierestä, mutta minulla silloin nuorempana vaikuttivat geenit tuohon. Isä on langanlaiha vaikka syö kolmen edestä. Äiti oli myös laiha, mutta oli aika nuori kuollessaan.

Mä pysyn samoissa mitoissa sillä että tasaiseen kokeiln päälle vanhoja vaatteita esim farkut 10 vuoden takaa. Jos nappi ei mene kiinni niin heti korjausliike ja kilot pois. Vuodenaikainen lihominen max  +2kg ja yleensä talvella kun ulos ei pääse tasaiseen lenkkeilemään. Toi +2kg ei ole paha ja sen korjaa pois kropasta 1-2kk treenillä.

Ensinnäkään se ei ole mitään 'kyttäämistä', jos käy säännöllisesti vaa'alla ja tarkkailee ruokailuaan. Se on just se keino siihen tasapainoon. Selvästikään tämä rennompi asenne ei ap:n kohdalla ole oikea, jos painoa tulee koko ajan lisää. Ja toiseksi, just tuolla itsetehdyllä, tuoreella, herkullisella ruualla on paras painoa hallitakin. Saat syödä joka päivä currykanaa tai mozzarellasalaattia, et sä sillä liho. Kiinnitä vain huomiota siihen, mitä muuta niiden lisäksi syöt ja juot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka kyttää jatkuvasti itseään vaa'alla ja "kompensoi" jos joku päivä on tullut syötyä enemmän..Ei käy minulle. Teininä laihdutin 10kg ja oli kyllä todella syömishäiriöisiä ajatuksia. Tahtoisin kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen jossa ruoka ei ole rangaistus eikä myöskään palkinto. Painoa en halua kytätä jatkuvasti enkä halua ajatella, että jos juhlapyhänä on herkutellut, pitäisis euraavana päivänä syödä kevyemmin, vaan enemmänkin ihan normaaliin takaisin. Saan myös syömisestä heti jotain endorfiineja, koska tulen todella hyvälle tuulelle. :D Kukapa ei tekisi asiaa, josta tulee välitön hyvä fiilis? Tämän takia haluaisin myös sen ns tunnepuolen syömisen hallintaan.

Mieheni on hoikka ja voisi syödä vaan jonkun päivän kalorit-tabletin, mutta minulle syöminen on juhlaa ja nautintoa. Oli se sitten herkku tai ei. Maistan myös suussani ruuat joita haluaisin syödä, enkä kykene mihinkään kuivaan kana ja riisi tai makaronilaatikko-elämään, jota tehdään iso annos ja  syödään viikon verran joka päivä samaa. Esim. Tänään maistoin ensin suussani halloumin ja lähden sen pohjalta kokoamaan mansikka-balsamico-halloumisalaattia rucolalla ja jäävuorisalaatilla. Eilen maistoin curryn, joten lähdin tekemään rapeaa uunikanaa curry-kermaviilikastikkeella ja  paahdettuja vihanneksia tortillan sisään. Tämä on oikea päänvaiva, koska haluan syödä sitä mitä tekee kulloinkin mieli. Kai olen vain liian kulinaristi herkkusuu..

AP

Minusta painon kyttäys on turhaa, siitä helposti seuraa se jojoilu. Ehkä sinun tapauksessa voisi toimia, että arkisin syöt etukäteen tekemäsi ruokalistan mukaan ja viikonloppuisin sitten mielihalujen mukaan. En itsekään jaksa syödä samaa ruokaa putkeen mutta kokoan ruokalistat niin, että siihen tulee vaihtelua. Esimerkiksi tähän tyyliin:

Ma: lounas: makaronilaatikko, illallinen: kanasalaatti

Ti: lounas: makaronilaatikko, illallinen: uunilohi

Ke: lounas: lohipasta (uunilohen jämistä), illallinen: jauhelihakeitto

To: lounas: tortillat, illallinen: jauhelihakeitto

jne...

Tuollainen auttaa myös pysymään järkevissä annoskoissa, kun tietää, että resepti on neljälle, niin siitä pitäisi riittää neljälle kerralle (tai kahdelle, jos syöjiä on kaksi). Plus hyvä puoli on, että ostoksilla voi käydä kerran viikossa jolloin ei tule tehtyä niitä heräteostoksia.

Järkevät annoskoot riippuu ruuan sisällöstä, ei siitä, että se määrä on rajoitettu sinun tavallasi.

Syön mitä huvittaa, mutta siis lähinnä vain normaalia terveellistä ruokaa. Joskus tulee syötyä epäterveellisesti vaikkapa se hampurilaisateria, mutta kun 9/10 päivästä syö terveellisesti niin se yksi roskaruokapäivä mitään tee. Herkkujakin menee, harvoin kieltäydyn kakkupalasta ja joka viikko syön karkkia/tai sipsiä, mutta kohtuus niidenkin määrässä pitää kilot kurissa. Liikun muöa säännöllisesti, vaikka en mitenkään varsinaisesti treenaa tällä hetkellä. Varmaan myös hyvät geenit auttaa, vanhempani ovat hoikkia molemmat vielä kuusikymppisenäkin. Olen toki itse vasta vähän päälle 30, mutta käytännössä koko aikuisikäni olen painanut 5kg tarkkuudella saman verran, pl. raskausajat. Raskauskilotkin tosin lähti helposti. Mitat nyt 163cm/55kg.

En pysy ihan kilolleen samassa painossa, mutta normaalipainon sisällä. Punnitsen itseni usein ja jos paino on noususuunnassa, kevennän syömistä. 

Näin keski-ikäisenä ei tarvitse tehdä kuin pari pientä muutosta huonompaan ja paino alkaa nousta. Haluan herätä 2 kilon nousuun, en vasta 10 kilon kohdalla, 

Olen 50v. 159cm. ja 50kg. Aamupala, kevyt lounas, välipala ja illallinen. Syön itse tehtyä ruokaa, todella harvoin esim. hampurilaisia. Pyrin liikkumaan joka päivä edes noin puoli tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään se ei ole mitään 'kyttäämistä', jos käy säännöllisesti vaa'alla ja tarkkailee ruokailuaan. Se on just se keino siihen tasapainoon. Selvästikään tämä rennompi asenne ei ap:n kohdalla ole oikea, jos painoa tulee koko ajan lisää. Ja toiseksi, just tuolla itsetehdyllä, tuoreella, herkullisella ruualla on paras painoa hallitakin. Saat syödä joka päivä currykanaa tai mozzarellasalaattia, et sä sillä liho. Kiinnitä vain huomiota siihen, mitä muuta niiden lisäksi syöt ja juot.

Tämä! Pakkohan se on vähän seurata painoaan jos siinä haluaa pysyä. Silmä tottuu lihomiseen helposti ja jos vielä käyttää rentoja vaatteita niin voi tulla painoa paljonkin "vahingossa". Pitää vaan hyväksyä se että painon nousu ja lasku kuuluu normaali elämään, ei kukaan pysy täsmälleen samassa painossa aina. Kun tilannetta seuraa niin ehtii tehdä asialle jotain. Tärkeintä on katkaista sellanen nousujohteinen suunta ajoissa, helpompi pudottaa pari kiloa kuin vaikka kahdeksan.

Vuodesta toiseen samassa painossa pysyy terveellisillä elämäntavoilla. Ikinä ei tarvitse olla dietillä. Itselläni tämä tarkoittaa kasvispainotteista terveellistä ruokavalioa, herkkuja vain ns. merkkipäivinä sekä aktiivista elämäntapaa (paljon hyötyliikuntaa ja liikuntaharrastuksia).

En ole laihduttanut edes raskauksien jälkeen vaikka jokaisessa painoa on tullut 15-25kg, itsestään ovat karisseet muutamassa kuukaudessa kun olen taas jatkanut normaalia arkeani mielitekojen ja liitoskipujen hellitettyä.

Niin miten??

Olin vuonna 1999 sen 80kg

Sitten 2000 sen 58kg

Nyt 103kg!

En ajattele ruokaa koko ajan. En ole mikään kokkaaja, jos voisin söisin ravintolaruokaa aina. Eli tykkään kyllä hyvästä ruuasta, mutta siinä se. En hanki herkkuja kaappiin joka kauppareissulla. 

Ap, kysyit keinoja ja me vastaamme. Harvat ovat niin onnekkaita, että paino pysyy kurissa ilman aktiivisia toimenpiteitä. Meitä ihmisiä ei ole rakennettu niin, eikä ympäröivä maailma tue sellaista. 

Useimpien normaalipainoisten vastaus on kohtuus: yleensä terveellistä ruokaa, sopivan kokoisia annoksia, säännöllistä liikuntaa ja jonkinlaista painon tarkkailua. 

Punnitsen itseni melkein joka päivä. Paino saattaa heilahdella parikin kiloa parin päivän sisään (suola tai PMS turvottaa), mutta tiheällä punnitsemisella saa painonnousun heti kiinni, ja puoli kiloa tai kilo on eri helppo pudottaa kuin viisi kiloa. Muuten elän sellaista perusterveellistä elämää, välttelen roskaruokaa ja liikun muutaman kerran viikossa. Jos tekee mieli herkkuja, ostan suklaapatukan, en suklaalevyä jne. 

Itselläni se vaatii sen, että reagoi heti, jos farkut/muut venymättömät housut alakavat tuntua yhtään tiukemmilta. Eli ei saa tuudittautua siihen, että pesussa nää nyt on vähän kutistuneet tai kuukautisturvotusta tässä vaan, ja sitten vähin äänin haudata niitä kaapin perukoille ja ostaa uusia, joissa "koot on kyllä taas muuttunut pienemmiksi". Heti, jos huomaan painon nousseen niin, että se vaikuttaa vaatteiden istuvuuteen, mietin, mitä on tullut tehtyä toisin kuin yleensä - onko liikkuminen vähentynyt, annokset kasvaneet, herkkuja mennyt tylsyyteen tms., ja sitten teen tarvittavan korjausliikkeen heti. Sekin varmasti auttaa, että olen aina tykännyt liikunnasta ja liikkunut säännöllisesti, kuten ehdottomasti sekin, että kotoa tuli opittua terveellisen syömisen malli, joten perusruokailu menee ilman sen suurempia miettimisiä riittävän tarkasti suositusten mukaan ja omaan tarpeeseen sopivasti, eikä herkkuja mene määräänsä enempää tai niistä ole koskaan modostunut mitään ongelmaa (kiellettyä hedelmää tai jatkuvasti mussutettavaa).

Mulla ei ole ollut vuosikausiin vaakaa, mutta jos sellaisen joskus näen, punnitsen itseni. Korona-aikana on tippunut joku 3-4 kg, kun on ehtinyt liikkua paljon enemmän. Askelia tulee viikossa keskimäärin 12000/pvä. Syön myös aika terveellisesti ja herkkuja vain viikonloppuisin. Lihoisin kyllä helposti, jos alkaisin mättää pizzaa, hampurilaisia ym. Minulle liikunta on tärkein keino pitää paino kurissa.

Olen 45, 165 cm ja noin 52 kg (kun viimeksi punnitsin itseni :-)).

Vierailija kirjoitti:

Punnitsen itseni kerran viikossa, yleensä perjantaiaamuna, koska viikonloppuisin herkuttelen ja syön hieman vapaammin. Pidän yllä perus ruokailurutiinia arkisin, lasken jonkin verran kaloreita, jotta pysyn kartalla omasta kalorinsyönnistäni. Jos yhtenä päivänä syön normaalia enemmän, pyrin tasapainottamaan asiaa heti seuraavana päivänä. Painotan sitä kokonaiskuvaa koko viikolta/kkdelta, eli en itke ja soimaa itseäni jos syön vapaammin jonain päivinä. Jos istun koko päivän, enkä harrasta mitään liikuntaa, syön sitten sen päivän kevyemmin. Niin ja olen kasvissyöjä, joten jo senkin puolesta tulee vähän enemmän katsottua suurimmaksi osaksi mitä lautaselle laittaa. Eli summa summarum, kyseessä on elämäntyyli, ei dieetti.

Sama paitsi että oon käynyt viimeksi vaa’alla 3v sitten. En laske kaloreita mutta jos herkuttelen niin kompensoin sen pienellä vajeella seur päivänä tai liikkumalla. Arkiaktiivisuus on myös tärkeää, en mähötä sohvalla vaan puuhastelen ja pysyn liikkeellä. Kävelen pääsäntöisesti kaikki alle 3km matkat, myös kauppaan ja pari kertaa viikossa töihin ja takaisin yht 12km. Oon nyt 40v hoikempi ja myös lihaksikkaampi kuin 15-vuotiaana. Geenit tietty tekee paljon, aika helpolla pysyy paino pois.

Pois kaikki snacksailu, pikaruoka, einekset, pullat, sokeri ja huono rasva. Tilalle liikuntaa, unta, vettä, kasviksia ja vihanneksia. Esim kana ilman marinointia -> mausta kevyesti itse, lautaselle puolet salaattia ilman kastikkeita ja majoneesia sekä vain 1 dl perunaa tai riisiä ja juomaksi vettä. Herkkuina voi syödä hedelmiä tai kerran kuussa yhden pienen kakkupalan. Ei se sen vaikeampaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Pois kaikki snacksailu, pikaruoka, einekset, pullat, sokeri ja huono rasva. Tilalle liikuntaa, unta, vettä, kasviksia ja vihanneksia. Esim kana ilman marinointia -> mausta kevyesti itse, lautaselle puolet salaattia ilman kastikkeita ja majoneesia sekä vain 1 dl perunaa tai riisiä ja juomaksi vettä. Herkkuina voi syödä hedelmiä tai kerran kuussa yhden pienen kakkupalan. Ei se sen vaikeampaa ole.

Surullinen elämä sulla.

Mieluummin lyhyt elämä nauttien, kuin pitkä elämä askeettisesti kärvistellen.

Löysin hirmuisen helpon tavan pudottaa ylimääräiset pois sekä pysyä siinä saavutetussa tavoitepainossa. Vaihdoin ruokavalioni Whole Foods Plant Based Vegaaniksi. En osaa kääntää tuota "kokoruoka/täysruoka"-sanaa suomen kielelle, mutta idea on lyhykäisesti tässä:

Ei prosessoituja ruoka-aineita, kuten ruokaöljyjä, vegaanijuustoja, ranskalaisia, sipsejä, jne.

 

VAAN

Kaikki viljat täysjyvämuodossaan, kasvikset, vihannekset, juurekset, hedelmät, pähkinät ja siemenet. (Maailmassa on noin 300000 syötävää kasvia)

Eniten olen ihmetellyt papujen voimaa. En siis aiemmin syönyt ollenkaan papuja, ja niihin totutteleminen vei aikansa. (jos et ole syönyt papuja, aloita hyvin pienillä määrillä ja luota siihen, että se täysin holtiton piereskely loppuu kyllä, kun keho on tottunut sulattamaan niitä) Pavut nimittäin pitävät nälkää aivan mielettömän pitkiä aikoja.

Esimerkiksi:

Kun olin sekasyöjä, ja kaurapuuroni sisälsi raejuustoa, kaurahiutaleita, marjoja ja pähkinöitä, se piti minut kylläisenä 2-3h. Nyt, kun kaurapuuroannokseni sisältää saman määrän kauraa, saman määrän marjoja ja sitten pari rkl papuja sekä yhden banaanin, se pitää minut kylläisenä 6-8h. Tämä on ollut erittäin hämmentävä havainto, mutta sen vaikutus on ollut valtava. Verensokeri pysyy äärimmäisen tasaisena. Ja papujen "toisen aterian vaikutus" alentaa verensokerin nousua vielä seuraavallakin aterialla, vaikka silloin ei söisi papuja. 

Jos ihminen voi olla äärimmäisen tasapainoinen, niin minun kohdallani se johtuu noiden papujen tuomasta muutoksesta. 

Jos joku tämän viestin perusteella harkitsee vegaaniksi ryhtymistä, niin tehkää taustatyönne ensin kunnolla. Eli hankkikaa todella paljon tietoa siitä, mikä on terveellinen tapa syödä vegaanina. Youtube ja monet muut alustat ovat täynnä epätasapainoisesta veganismista. Huomatkaa, että vegaanikin voi olla lihava, jos se ruokavalio perustuu pitkälle prosessoituihin ruoka-aineisiin. Tasapainoinen vegaaniruokavalio syntyy täysjyvätuotteista ja mahdollisimman vähän käsitellyistä ruoka-aineista. Huom! Ei tarkoita sitä, että kaikki ruoka tarvitsee syödä raakana. Olkaa järkeviä ja tutkikaa asiaa ennenkuin lähdette kokeilemaan. Silloin saatte enemmän irti kokeilustanne.

VAROITUS:

Käytössä oleva päivittäinen energia saattaa nousta niin paljon, ettette tiedä mitä sillä tekisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pois kaikki snacksailu, pikaruoka, einekset, pullat, sokeri ja huono rasva. Tilalle liikuntaa, unta, vettä, kasviksia ja vihanneksia. Esim kana ilman marinointia -> mausta kevyesti itse, lautaselle puolet salaattia ilman kastikkeita ja majoneesia sekä vain 1 dl perunaa tai riisiä ja juomaksi vettä. Herkkuina voi syödä hedelmiä tai kerran kuussa yhden pienen kakkupalan. Ei se sen vaikeampaa ole.

Surullinen elämä sulla.

Mieluummin lyhyt elämä nauttien, kuin pitkä elämä askeettisesti kärvistellen.

Ei lainkaan vaan onnellinen ja tasapainoinen. En pidä makeasta ja paino pysyy samana eikä ole painon kanssa ongelmia.