Ihmiset, jotka onnistutte pysymään samassa painossa (normaalipaino) vuodesta toiseen..MITEN?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan geenit koska syön mitä sattuu, pitsaa, hampurilaisia, makkarapottuja, makaronia, kermaa, juustoa, suklaata, pullaa, kakkua, limsaa jne. Inhoan kasviksia ja en harrasta liikuntaa. Silti en saa painoa yli 60kg.

Mutta syötkö näitä ns. maltillisen määrän ja jos syöt hampurilaisaterian syötkö paljon muuta päivässä? Usein laihat kuvittelevat syövänsä paljon vaikka kalorit jäävätkin vajaaksi kun on syönyt päivässä pari palaa pitsaa ja vähän suklaata.

Syön enemmän kuin mieheni. En ikinä syö pari palasta pitsaa vaan kokonaan.

Sama tässäkin, mies pilkkaa mun syömistäni kun niin reippaasti jaksan kapan paistettuja perunoita syödä😊

Joudun tarkkailemaan tosi paljon syömisiäni. Minulle ei ole mikään itsestäänselvyys pysyä hoikkana, vaan joudun tekemään töitä sen eteen. Kieltäydyn monista hyvistä asioista vain siksi, etten lihoisi. Olen yrittänyt löytää rennon otteen syömiseen jo vuosien ajan, mutta ei onnistu. Joko mietin paljon ruokaa ja mitä syön tai sitten pikkuhiljaa alan syödä kaikkea epäterveellistä.

Tärkeintä on, että kaupassa käydessä pysyy siinä tietyssä ruokalistassa eli viikosta ja vuodesta toiseen ostaa niitä tiettyjä samoja juttuja jääkaappiin. Joskus tottakai herkuttelen, mutta pyrin kohtuullisuuteen. Välillä lähtee lapasesta, mutta vuosi vuodelta on helpompaa palata tiukempaan kuriin. 

Rutiinit. Arkisin syön aamulla ja päivällä suunnilleen samat safkat, puuron ja eväsleivät. Illalla vakiokorvari kahvilla (herkkuna) ja jotain vihannes-lihajuttua usein vielä ennen nukkumaanmenoa. Olen 48, liikkuva työ.

Suklaata ei syö oikeastaan ollenkaan. Enkä sipsejä sun muuta vastaavaa.

Tähän auttaa se että pitää itsensä kylläisenä, syö vähemmän mutta useamman kerran päivässä.

Alkon kanssa koetan olla tarkkana, siitä tulee nopeasti piilokaloreita viikossa.

En ole laiha mutta tämä n 60 kg paino sopii itselle ja näyttää pysyvän. Jojoilu kuulostaa kamalalle. Koetan olla stressaamatta juuri mistään. Mutta se oman ruokarutiinin ylläpito on tärkeää, arkisin ei tarvitse herkutella raskaalla ruualla eikä lohduttautua ruualla. Saa se silti olla hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan geenit koska syön mitä sattuu, pitsaa, hampurilaisia, makkarapottuja, makaronia, kermaa, juustoa, suklaata, pullaa, kakkua, limsaa jne. Inhoan kasviksia ja en harrasta liikuntaa. Silti en saa painoa yli 60kg.

Mutta syötkö näitä ns. maltillisen määrän ja jos syöt hampurilaisaterian syötkö paljon muuta päivässä? Usein laihat kuvittelevat syövänsä paljon vaikka kalorit jäävätkin vajaaksi kun on syönyt päivässä pari palaa pitsaa ja vähän suklaata.

Syön enemmän kuin mieheni. En ikinä syö pari palasta pitsaa vaan kokonaan.

Joo, niin minäkin teen, ja hoikkana olen pysynyt. Mutta tuo toinen kirjoittajahan kysyikin, mitä muuta tulee samana päivänä syötyä, ja kyllä ainakin minulla on niin, että jos syön kokonaisen pitsan, ei loppupäivästä enää ole nälkä, joten vaikka jotain loppupäivästä söisinkin, olisi se kuitenkin määrällisesti aika vähän ja kevyttä. Ja toisaalta sekin vaikuttaa, kuinka usein sitä pitsaa tms syö. Yksittäinen pitsa ei lihota ketään, vaan kokonaisuus ratkaisee.

Pysyy aika hyvin normaalissa 115 kilossa. Ei heilahtele juurikaan. Kun ei jätä aterioita väliin eikä juo viinaa ollenkaan niin sen saa pidettyä tuossa, ja ruokahalun hyvänä.

Ai niin, yksi mikä toimii on se että päätän aina jo aamulla mitä syön sen päivän aikana. Aamupala on aina sama puuroannos nykyään ja lounas mitä milloinkin tehty mutta sitten etukäteen saatan miettiä jo valmiiksi että töiden jälkeen syön leivät ja illalla salaattia. Ei mitään herätejuttuja ja suuhun mitä sattuu ekana tulemaan vastaan-taktiikkaa!

Hoidan päätäni tosi pitkillä kävelylenkeillä päivittäin. Ei ole harvinaista, että esim. vapaapäivänä kävelen putkeen seitsemän tuntia, arkenakin töiden jälkeen vähintään kolme tuntia. Semmosta reipasta tahtia, niin että syke on koko ajan korkealla, mutta puhuminen onnistuu. RAKASTAN kävelemistä. Ruokavalio onkin sitten ihan repsallaan.

Hyvä kysymys. Itselläni se paino pysyy suhteellisen samana vuodesta toiseen ilman, että siihen kiinnittää juurikaan huomiota. Syön pääasiassa perusterveellisesti ja koitan pitää huolta, että annoskoot ovat järkeviä. Pääasiassa teen ruuan aina itse, eineksistä tulee syötyä pakastepitsaa aina satunnaisesti, kun ei ehdi/jaksa tehdä itse ruokaa. Viime aikoina on kyllä tullut pohdittua myös terveellisempiä vaihtoehtoja, jotka valmistuvat nopeasti. Koitan myös valita terveellisiä vaihtoehtoja esimerkiksi aamupalaksi, iltapalaksi ja välipalaksi. Esimerkiksi aamuisin syön puuroa ja iltapalan jogurtti on luonnonjogurttia ilman lisättyä sokeria. Ruokaa syödään ruoka-aikaan, eikä napostella välillä. Jos on nälkä, niin välipalaksi jotain hedelmää/kasvista tai pari pähkinää.

Herkkujen suhteen välillä on terveellisempää ja epäterveellisempää kautta. Välillä tulee leivottua herkkuja ja silloin ei kyllä lasketa pullia. Pakastetaan niitä myös sopivina kerta-annoksina päiväkahveja varten. Kaupasta ostettuja herkkuja meillä ei oikeastaan ole kotona kuin popcornia kattilassa poppausta varten. Vähentää vähän herkkuhampaan kolotusta, jos pitää ensin ryhtyä itse leipomispuuhiin. Sipsejä ja karkkiakin tulee syötyä mutta ne ostetaan erikseen tiettyjä tarkoitusta varten, eikä niitä löydy valmiina kaapista.

Liikuntaa tulee harrastettua säännöllisen epäsäännöllisesti. Perusliikunta on 2-5 km kävelylenkit. Näiden lisäksi sitten vähän epäsäännöllisemmin juoksua, pyöräilyä ja uintia. Enemmän merkitystä on kuitenkin sillä mitä tulee syötyä. Jos on tullut herkuteltua, niin ehkä seuraavalla viikolla on vähän kevyempiä ruokia mutta ei sitä tule erikseen vahdattua. Ei myöskään käytetä mitään kevyttuotteita.

Punnitsen itseni kerran viikossa, yleensä perjantaiaamuna, koska viikonloppuisin herkuttelen ja syön hieman vapaammin. Pidän yllä perus ruokailurutiinia arkisin, lasken jonkin verran kaloreita, jotta pysyn kartalla omasta kalorinsyönnistäni. Jos yhtenä päivänä syön normaalia enemmän, pyrin tasapainottamaan asiaa heti seuraavana päivänä. Painotan sitä kokonaiskuvaa koko viikolta/kkdelta, eli en itke ja soimaa itseäni jos syön vapaammin jonain päivinä. Jos istun koko päivän, enkä harrasta mitään liikuntaa, syön sitten sen päivän kevyemmin. Niin ja olen kasvissyöjä, joten jo senkin puolesta tulee vähän enemmän katsottua suurimmaksi osaksi mitä lautaselle laittaa. Eli summa summarum, kyseessä on elämäntyyli, ei dieetti.

Kaikki jotka kyttää jatkuvasti itseään vaa'alla ja "kompensoi" jos joku päivä on tullut syötyä enemmän..Ei käy minulle. Teininä laihdutin 10kg ja oli kyllä todella syömishäiriöisiä ajatuksia. Tahtoisin kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen jossa ruoka ei ole rangaistus eikä myöskään palkinto. Painoa en halua kytätä jatkuvasti enkä halua ajatella, että jos juhlapyhänä on herkutellut, pitäisis euraavana päivänä syödä kevyemmin, vaan enemmänkin ihan normaaliin takaisin. Saan myös syömisestä heti jotain endorfiineja, koska tulen todella hyvälle tuulelle. :D Kukapa ei tekisi asiaa, josta tulee välitön hyvä fiilis? Tämän takia haluaisin myös sen ns tunnepuolen syömisen hallintaan.

Mieheni on hoikka ja voisi syödä vaan jonkun päivän kalorit-tabletin, mutta minulle syöminen on juhlaa ja nautintoa. Oli se sitten herkku tai ei. Maistan myös suussani ruuat joita haluaisin syödä, enkä kykene mihinkään kuivaan kana ja riisi tai makaronilaatikko-elämään, jota tehdään iso annos ja  syödään viikon verran joka päivä samaa. Esim. Tänään maistoin ensin suussani halloumin ja lähden sen pohjalta kokoamaan mansikka-balsamico-halloumisalaattia rucolalla ja jäävuorisalaatilla. Eilen maistoin curryn, joten lähdin tekemään rapeaa uunikanaa curry-kermaviilikastikkeella ja  paahdettuja vihanneksia tortillan sisään. Tämä on oikea päänvaiva, koska haluan syödä sitä mitä tekee kulloinkin mieli. Kai olen vain liian kulinaristi herkkusuu..

AP

Syön kolme ateriaa päivässä, aamupalalla puuro, kunnon lounas ja lounaan koosta riippuen 1800 aikaan joko leipiä tai toinen lämmin ruoka. Ei napostelua ja alkoholia vähän. 

Sitten jos on jotain kuluttavampaa urheilua tai mökkihommia tulee syötyä enemmän. Paino pysynyt intin jälkeen n. 5kg haarukassa. Nyt on kilo tai 2 enemmän kuin 25v sitten.

Mulla kyllä säätely toimii melko automaattisesti, eli jos on syönyt enemmän edellisenä päivänä ei tee mieli syödä niin paljon. 

Silloin kun ennen koronaan kävi vielä toimistolla ja työpaikan ruokalassa, niin vuoden aikaan tuli 3kg lisää, joka sitten loman aikana lähti pois. 

Aloitin tasan vuosi sitten pätkäpaaston 8/16 mitä noudatin aika tarkasti n6kk ja paino putosi 15kg.

Olen edelleen enimmäkseen pätkäpaastolla, mutta nyt luistan jos on tarve. Paino on silti pysynyt siinä mihin se laski. Vaikka nyt meneekin enemmän sokeria ja kaljaa, niin paino ei enää lähde nousemaan kunhan ei joka ilta mössää.

Minulla suurimman vaikutuksen teki pätkäpaastossa että sen myötä jäi iltamässäily pois. Se ilmeisesti oli se mikä oli alunperinkin tuonut ylipainon.

Hyvää pätkäpaastossa on ettei tarvitse miettiä mitä syö. Toki automaattisesti tulee syötyä vähemmän, mutta ei tarvitse lainkaan vältellä mitään ruoka-aineita.

Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta kun tietoisesti teen mitään pudottaakseni painoa. Olin jo ajatellut että se 15kg ylimääräistä on pysyvä tila, mutta nyt tiedän ettei ollut.

Huvittavaa että tämä tapahtui Korona aikana kun ei näe 90% tutuista. Kiinnostavaa on että huomaako kukaan sitä edes sitten kun nähdään. Vaikka tarkoitus oli vain pienentää vatsanympärystä koska se oli jo epäterveellisen iso, niin pois on lähtenyt vähänkään pyöreys kasvoista ja reisistä.

Nyt vaan pitäisi jaksaa työstää lihaksia kadonneen läskin tilalle...

Mut lihotti makeat herkut joita ahmin mielitekoihin. Mieliteot pysyvät mulla poissa säännöllisesti syömällä ja huolehtimalla esim. kuidun saamisesta (tuntuu olevan mulle hyvin tärkeää). Kasviksia ja proteiinia joka aterialla, hiilareita vähemmän (joskin syön niitä ite iltapainotteisesti koska auttavat mua nukkumaan hyvin). Syön viidesti päivässä, en enempää enkä vähempää koskaan. Juon vain vettä ja mustaa kahvia (makukysymys). Herkutella saan silloin kun tekee herkkuja mieli, tosi harvoin tekee. Ja jos oon esim. jossain juhlissa missä on herkkua esillä, niin en syö niitä ihan vaan "koska niin kuuluu tehdä" jos ei oikeasti tee mieli. Liikunta ja uni auttaa mulla painonhallinnassa tosi paljon niin niistä on pakko pitää kiinni. Ja veden juominen koska yleensä se harvoin kiusaava makeanhimo menee ihan sillä ohi. Oli vinkki ravitemusterapeutilta: makeanhimo saattaa olla janoa, niin kandee kokeilla ensin juoda. Siitä on melkein 8 vuotta kun paino alkoi pudota, kolmen vuoden aikana putosi melkein 40 kg. Ei ole tulleet takas.

Vierailija kirjoitti:

Pysyn hoikkana jatkuvalla tietoisella painonhallinnalla. Olen laihduttanut n. 30 kiloa reilu kymmenen vuotta sitten, ja tiedän kuinka helppoa olisi lihoa takaisin vanhoihin mittoihin. Makeanhimo ei ole kadonnut mihinkään, ja voisin elää suklaalla ja jäätelöllä, mutta huonostihan siinä kävisi.

En kyttää kaloreita hysteerisesti, mutta pidän jonkun verran kirjaa päivän aikana syödyistä kaloreista. Jos yhtenä päivänä tulee syötyä enemmän, niin syön seuraavana päivänä kevyemmin. Punnitsen myös itseni säännöllisesti. Eli omalla kohdallani hoikkana pysyminen vaatii jatkuvaa työtä asian eteen.

Noin se varmasti tulee olemaan mullakin, sitten joskus, kun tavoite 27 kiloa on pudonnut (nyt 21 mennyt). Eli ei se elämä miksikään rillutteluksi taida muuttua enää, vaikka olisi normipainossa. Joillakin paino pysyy luonnostaan normaalina, jotkut joutuu kamppailemaan asian kanssa jatkuvasti. Nää on todella yksilöllisiä asioita, ollaanhan me kaikki yksilöitä ja täysin erilaisia kaikin puolin, kaikilla omat haasteensa. Joillakin on migreeni, toisella niskat aina jumissa, jotkut joutuu tarkkailemaan vaikkapa kolesteroliaan tai verensokeriaan, joillakin on jatkuvasti ongelmia vatsansa kanssa, nivelet reistailee jne. jne. Paino on van yksi osa ihmisen kokonaisuudessa, mutta valitettavan näkyvä juttu, ja sen perusteella pyritään myös määrittämään ihmistä ulkopuolelta. Tärkeintä olis varmaankin löytää ne OMAT tavat painonhallintaan. Vinkkejä voidaan aina antaa ja vastaanottaa, mutta ne vaatii suodatusta sen oman jutun löytämiseksi. Vain siten voidaan saavuttaa jotakin pysyvää ja integroida painonhallinta osaksi elämää (mikäli se on henkilölle itselleen tärkeää).

Vierailija kirjoitti:

Punnitsen itseni kerran viikossa, yleensä perjantaiaamuna, koska viikonloppuisin herkuttelen ja syön hieman vapaammin. Pidän yllä perus ruokailurutiinia arkisin, lasken jonkin verran kaloreita, jotta pysyn kartalla omasta kalorinsyönnistäni. Jos yhtenä päivänä syön normaalia enemmän, pyrin tasapainottamaan asiaa heti seuraavana päivänä. Painotan sitä kokonaiskuvaa koko viikolta/kkdelta, eli en itke ja soimaa itseäni jos syön vapaammin jonain päivinä. Jos istun koko päivän, enkä harrasta mitään liikuntaa, syön sitten sen päivän kevyemmin. Niin ja olen kasvissyöjä, joten jo senkin puolesta tulee vähän enemmän katsottua suurimmaksi osaksi mitä lautaselle laittaa. Eli summa summarum, kyseessä on elämäntyyli, ei dieetti.

Tähän lisäisin vielä sinulle AP, kun kommentoit äskön, että et halua että ruoasta tulee sinulle rangaistus vaan haluat herkutella. Itse panostan jokaiseen ateriaan/välipalaan, koska rakastan ruoanlaittoa ja syömistä. :D Omalla kokemuksellani nuo eivät siis poissulje toisiaan, kyse on enemmänkin ruoan määrästä lautasella. :) mutta toisaalta itse saan sen endorfiiniryöpyn siitä, että teen itse ruoan ja teen siitä samalla terveellistä ja maukasta.

Pakko olla lähinnä geenit. Koska elän aika epäterveellistä ja laiskaa elämää verrattuna moneen muuhun.

Jotkut pystyy jostain syystä syömään paljon enemmän kuin toiset, mistä se käytännössä sitten johtuu? Mulle tulee tosi vähästä täysi olo, en varmaan mitään ravintola-annosta ole elämässäni jaksanut syödä loppuun. Onkohan se vatsan rakenteeseen, vai johonkin aivotoimintaan liittyvää?

Mutta siinä syyt. En voi/jaksa/halua syödä paljon, koska tulee kylläinen olo vähästä. Ja sit ne geenit, vanhemmat on pitkiä ja hoikkia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka kyttää jatkuvasti itseään vaa'alla ja "kompensoi" jos joku päivä on tullut syötyä enemmän..Ei käy minulle. Teininä laihdutin 10kg ja oli kyllä todella syömishäiriöisiä ajatuksia. Tahtoisin kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen jossa ruoka ei ole rangaistus eikä myöskään palkinto. Painoa en halua kytätä jatkuvasti enkä halua ajatella, että jos juhlapyhänä on herkutellut, pitäisis euraavana päivänä syödä kevyemmin, vaan enemmänkin ihan normaaliin takaisin. Saan myös syömisestä heti jotain endorfiineja, koska tulen todella hyvälle tuulelle. :D Kukapa ei tekisi asiaa, josta tulee välitön hyvä fiilis? Tämän takia haluaisin myös sen ns tunnepuolen syömisen hallintaan.

Mieheni on hoikka ja voisi syödä vaan jonkun päivän kalorit-tabletin, mutta minulle syöminen on juhlaa ja nautintoa. Oli se sitten herkku tai ei. Maistan myös suussani ruuat joita haluaisin syödä, enkä kykene mihinkään kuivaan kana ja riisi tai makaronilaatikko-elämään, jota tehdään iso annos ja  syödään viikon verran joka päivä samaa. Esim. Tänään maistoin ensin suussani halloumin ja lähden sen pohjalta kokoamaan mansikka-balsamico-halloumisalaattia rucolalla ja jäävuorisalaatilla. Eilen maistoin curryn, joten lähdin tekemään rapeaa uunikanaa curry-kermaviilikastikkeella ja  paahdettuja vihanneksia tortillan sisään. Tämä on oikea päänvaiva, koska haluan syödä sitä mitä tekee kulloinkin mieli. Kai olen vain liian kulinaristi herkkusuu..

AP

Minusta painon kyttäys on turhaa, siitä helposti seuraa se jojoilu. Ehkä sinun tapauksessa voisi toimia, että arkisin syöt etukäteen tekemäsi ruokalistan mukaan ja viikonloppuisin sitten mielihalujen mukaan. En itsekään jaksa syödä samaa ruokaa putkeen mutta kokoan ruokalistat niin, että siihen tulee vaihtelua. Esimerkiksi tähän tyyliin:

Ma: lounas: makaronilaatikko, illallinen: kanasalaatti

Ti: lounas: makaronilaatikko, illallinen: uunilohi

Ke: lounas: lohipasta (uunilohen jämistä), illallinen: jauhelihakeitto

To: lounas: tortillat, illallinen: jauhelihakeitto

jne...

Tuollainen auttaa myös pysymään järkevissä annoskoissa, kun tietää, että resepti on neljälle, niin siitä pitäisi riittää neljälle kerralle (tai kahdelle, jos syöjiä on kaksi). Plus hyvä puoli on, että ostoksilla voi käydä kerran viikossa jolloin ei tule tehtyä niitä heräteostoksia.

Omia inhokkeja olleet aina mm: lihapiirakka, huonosti tehdyt rasvaan imeytetyt ranskalaiset, HKn-sininen, einekset ja yleensä huono ruoka, jota saa useista suomalaisista lounas- ja a la carte ravintoloista.

Sen sijaan laadukas ruoka, jota saa kun tekee itse tai etsii sen hyvälaatuisen ruokaravintolan, joita Suomessakin jonkin verran on. Herkuttelija olen ollut koko ikäni, eikä ole tarvinnut välittää mitä syö, kunhan se maistuu hyvälle, liha, kala, vihannekset, marjat, hedelmät, viljatuotteet - mutta laadulla ja maulla on väliä. Mättöä en ole koskaan ymmärtänyt, koska silloin ei enää ruokaa tai syötävää maistella ja makuhan piti olla keskiössä. Tällöin, jos syöyt liikaa jotakin, antaa makuastisi viestin, nyt on aika lopettaa tai vaihtaa lajia/tuotetta.

Ensimmäiset 50 vuotta ei tarvinnut välittää mitään, kunhan söi maistuvia tuotteita ja kuunteli kehoa. 60 vuotiaana havahduin, olin toki edelleen normaalipainoinen, mutta vyötärö hiukan kasvanut ja painoakin tullut liki 10 kiloa perinteiseen painooni (en omistanut vaakaa, joten tuli yllätyksenä). Hiukan mietin, miksi näin ja huomasin, etten enää liiku kuten aiemmin ja silti syön kuten aiemmin. Vähensin hiukan viljatuotteiden syöntiä ja lisäsin hiukan lihan ja kalan osuutta ruokavaliossa, viljatuotteiden tilalle vihanneksia. Nyt olen taas ollut jo vuosia aiemmassa normaalipainossani ja vyötärökin normaalisoitunut.

Ruoan laatu ja oma aktiivisuus - syömiset perustuen makuaistiin, vaatii hyvän makuaistin ja aivot, jotka reagoivat aistien kautta saatuun informaatioon.

Vaikka syön makeaa, enkä joka päivä saman verran niin luontaisesti kevennän ellen liiku.

Olen jo vuosia liikkunut säännöllisesti, joten yhdessä säännöllisen ruokarytmin kanssa paino pysyy kurissa.

Stressi ja riittämätön uni näkyy itselläkin energian puuttumisena, jolloin helpommin jättää viikon rankimman treenin väliin. Makeakin maistuu sitten helpommin.

Minkä tyyppisiä muutoksia ap olisit valmis tekemään, jotta paino pysyisi kurissa? Jos et nyt mieti niinkään niitä tavoitteita, vaan ihan sitä millaisista asioista ylipäänsä suostut/et suostu tinkimään oman ruokavalion ja liikunnan suhteen?