Miksi yksinäiset ihmiset eivät löydä kavereita?

Itse aloin jokunen vuosi sitten etsiä uusia kavereita netistä, kun olin ensin kokeillut käydä erilaisissa harrastuksissa, joista ei ketään löytynyt, koska ihmiset tuli sinne jo valmiiksi kaverinsa kanssa tai eivät selvästi olleet kiinnostuneet uusista tuttavuuksista. Facebookin ryhmät oli aikamoista kuraa, piti luovia läpi lukematon määrä ilmoituksia katkerankuuloisilta ihmisiltä, joiden kohdalla en ihmetellyt, etteivät ystävyyssuhteet olleet pysyneet. Joitakin tapasin, siellä oli sellaisia, jotka selvästi halusivat vain haalia mahdollisimman laajan kaveripiirin, koska heidän sosiaalinen elämänsä oli niin täynnä ettei tapaamisiin  oikein tahtonut löytyä aikaa ja esimerkiksi yhden, joka teki ohareita mitä ihmeellisimmillä syillä. Lopulta tärppäsi sitten jonkun keskutelupalstan etsitään ystäviä -osiosta.

En ihmettele, että niitä kavereita ei niin vaan löydä aikuisiällä, niin monella on kuitenkin jo elämä "valmiina" on perhe ja ystävät, eikä uusille kavereille ole tarvetta.

mistä tua ystävän kaipuu keskustelu kumpuaa. meitä on todella paljon joita ei ihmisten höpö höpö jutut kiinnosta melkein kaikissa tulee joitakin vaateitakin. minulle ainakin riittää  "moi kaunis ilma tänään hei" joudun töissä ihan tarpeeksi jauhamaan  paskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Ei tarvitse kuin lukaista tuo miksi sukulaisiin ei pidettä yhteyttä-ketju, vastaukset kertovat jotain. Tässä maassa ei oikein arvosteta ystävyyttä ja suhteita(paitsi parisuhdetta) samalla tavalla kuin muissa maissa. Tuntuu että uusiin ihmisiin tutustuminen on porukalle jotain vastenmielistä, kaikki uudet kontaktit pidetään kevyenä, pystytään niissä jo olemassa olevissa pienissä piireissä. Suomessa on todella paljon yksinäisiä, ilman ystävää olevia ihmisiä, kyllähän siihen on joku muu syy kuin "arkuus" 

Minä taas ajattelen, että Suomessa otetaan ystävyys vakavasti ja katsotaan, että ystävystyessään tietyllä tapaa sitoudutaan ystävyyteen ja tavallaan velvoittaa tiettyihin asioihin. Tästä syystä monilla on hyvin rajattu ystäväpiiri, koska koetaan ettei aikaa riitä useammille. Muualla ystävyys on kevyempää ja ohimenevämpää ja sen ei ajatella velvoittava mihinkään.

Olet väärässä. Muualla ystävyyssuhteet ovat vakavampia ja syvempiä kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse aloin jokunen vuosi sitten etsiä uusia kavereita netistä, kun olin ensin kokeillut käydä erilaisissa harrastuksissa, joista ei ketään löytynyt, koska ihmiset tuli sinne jo valmiiksi kaverinsa kanssa tai eivät selvästi olleet kiinnostuneet uusista tuttavuuksista. Facebookin ryhmät oli aikamoista kuraa, piti luovia läpi lukematon määrä ilmoituksia katkerankuuloisilta ihmisiltä, joiden kohdalla en ihmetellyt, etteivät ystävyyssuhteet olleet pysyneet. Joitakin tapasin, siellä oli sellaisia, jotka selvästi halusivat vain haalia mahdollisimman laajan kaveripiirin, koska heidän sosiaalinen elämänsä oli niin täynnä ettei tapaamisiin  oikein tahtonut löytyä aikaa ja esimerkiksi yhden, joka teki ohareita mitä ihmeellisimmillä syillä. Lopulta tärppäsi sitten jonkun keskutelupalstan etsitään ystäviä -osiosta.

En ihmettele, että niitä kavereita ei niin vaan löydä aikuisiällä, niin monella on kuitenkin jo elämä "valmiina" on perhe ja ystävät, eikä uusille kavereille ole tarvetta.

Mä en ole koskaan kuulunut mihinkään ystävänhakuryhmiin vaan erilaisiin harrastus- tai keskusteluryhmiin. En kuulu ryhmiin saadakseni uusia kavereita vaan koska aiheet, joissa niistä keskustellaan, kiinnostavat mua. Aikoinaan sain ystäviä ja kavereita Kaksplussan keskustelupalstaltakin, kun siellä aika moni vakiokävijä rekisteröityi ja näin tunnisti, kuka on  minkäkin kommentin takana. Järjestettiin joskus jopa miittejä. Ei Kaksplussallakaan kirjoiteltu ystävien haku mielessä vaan ihan huvin vuoksi. Kuitenkin ajan myötä sieltä löytyi kavereita ja jopa ystäviäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Ei tarvitse kuin lukaista tuo miksi sukulaisiin ei pidettä yhteyttä-ketju, vastaukset kertovat jotain. Tässä maassa ei oikein arvosteta ystävyyttä ja suhteita(paitsi parisuhdetta) samalla tavalla kuin muissa maissa. Tuntuu että uusiin ihmisiin tutustuminen on porukalle jotain vastenmielistä, kaikki uudet kontaktit pidetään kevyenä, pystytään niissä jo olemassa olevissa pienissä piireissä. Suomessa on todella paljon yksinäisiä, ilman ystävää olevia ihmisiä, kyllähän siihen on joku muu syy kuin "arkuus" 

Suomessa tosi monilla on tapana, että on se "meidän porukka" ja siihen kuuluu ne samat ihmiset, mutta esim uudet puolisot ei automaattisesti kelpaa. Jos ei kuulu tällaiseen lössiin, on vaikea saada ystäväpiiriä. Monille tuntuu olevan tärkeää että esim juhannus vietetään aina samalla porukalla. Eihän siinä mitään väärää ole.

Ohis...miksi pitäisi saada ystäväPIIRI? Miksi yksittäiset ystävät, jotka eivät edes tunne toisiaan eikä ole tarkoituskaan, että koskaan tutustuisivat, eivät riitä? Mulle riittää porukaksi lähisukuni enkä tarvitse muita porukoita. Kuitenkin mulla on myös ystäviä ja kavereita, mutta en tarvitse ystäväporukkaa tai kaveriporukkaa. Jotkut ystävistäni ovat sellaisia, että eivät todennäköisesti voisi edes sietää toisiaan. En näe mitään syytä, miksi alkaisin heitä tutustuttamaankaan toisiinsa. 

Tuota piiriytymistä en nimenomaan ole ymmärtänyt.

ei kiinnosta kirjoitti:

mistä tua ystävän kaipuu keskustelu kumpuaa. meitä on todella paljon joita ei ihmisten höpö höpö jutut kiinnosta melkein kaikissa tulee joitakin vaateitakin. minulle ainakin riittää  "moi kaunis ilma tänään hei" joudun töissä ihan tarpeeksi jauhamaan  paskaa

No tässä juuri on se ihmisten ero. Sinä et halua tutustua ja joku muu ehkä haluaisi. Siksi onkin kovin arpapeliä jos erehtyy puhumaan jollekin. Itse olen ainakin läksyni oppinut tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Ei tarvitse kuin lukaista tuo miksi sukulaisiin ei pidettä yhteyttä-ketju, vastaukset kertovat jotain. Tässä maassa ei oikein arvosteta ystävyyttä ja suhteita(paitsi parisuhdetta) samalla tavalla kuin muissa maissa. Tuntuu että uusiin ihmisiin tutustuminen on porukalle jotain vastenmielistä, kaikki uudet kontaktit pidetään kevyenä, pystytään niissä jo olemassa olevissa pienissä piireissä. Suomessa on todella paljon yksinäisiä, ilman ystävää olevia ihmisiä, kyllähän siihen on joku muu syy kuin "arkuus" 

Suomessa tosi monilla on tapana, että on se "meidän porukka" ja siihen kuuluu ne samat ihmiset, mutta esim uudet puolisot ei automaattisesti kelpaa. Jos ei kuulu tällaiseen lössiin, on vaikea saada ystäväpiiriä. Monille tuntuu olevan tärkeää että esim juhannus vietetään aina samalla porukalla. Eihän siinä mitään väärää ole.

Ohis...miksi pitäisi saada ystäväPIIRI? Miksi yksittäiset ystävät, jotka eivät edes tunne toisiaan eikä ole tarkoituskaan, että koskaan tutustuisivat, eivät riitä? Mulle riittää porukaksi lähisukuni enkä tarvitse muita porukoita. Kuitenkin mulla on myös ystäviä ja kavereita, mutta en tarvitse ystäväporukkaa tai kaveriporukkaa. Jotkut ystävistäni ovat sellaisia, että eivät todennäköisesti voisi edes sietää toisiaan. En näe mitään syytä, miksi alkaisin heitä tutustuttamaankaan toisiinsa. 

En ymmärrä asennettasi. MIKÄ siinä on niin kauheaa jos ihminen haluaa ystäväpiirin? Monet asiat ovat mukavampia porukassa kuin kahdestaan.

En ymmärrä teitä, jotka käyttätte sukulaisianne ystävien korvikkeina! Ja ketä nuo sinun sukulaisesi ovat? Miehiä, naisia, samanikäisiä, vanhoja, nuoria, isiä, äitejä, siskoja, veljiä, mummoja, vaareja, enoja, setiä, tätejä, serkkuja, kälyjä, lankoja, miniöitä?

Ei kaikilla ole esim. samanikäisiä siskoja.

Itse löydän kyllä kaveriseuraa helposti, mutta kunnon ystäviä, jotka ovat samalla aaltopituudella on vaikea löytää. Toisaalta voin osittain syyttää itseäni, koska olen introvertti ja usein kotiinjääminen on kiinnostavampi vaihtoehto kuin ulos lähteminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Ei tarvitse kuin lukaista tuo miksi sukulaisiin ei pidettä yhteyttä-ketju, vastaukset kertovat jotain. Tässä maassa ei oikein arvosteta ystävyyttä ja suhteita(paitsi parisuhdetta) samalla tavalla kuin muissa maissa. Tuntuu että uusiin ihmisiin tutustuminen on porukalle jotain vastenmielistä, kaikki uudet kontaktit pidetään kevyenä, pystytään niissä jo olemassa olevissa pienissä piireissä. Suomessa on todella paljon yksinäisiä, ilman ystävää olevia ihmisiä, kyllähän siihen on joku muu syy kuin "arkuus" 

Suomessa tosi monilla on tapana, että on se "meidän porukka" ja siihen kuuluu ne samat ihmiset, mutta esim uudet puolisot ei automaattisesti kelpaa. Jos ei kuulu tällaiseen lössiin, on vaikea saada ystäväpiiriä. Monille tuntuu olevan tärkeää että esim juhannus vietetään aina samalla porukalla. Eihän siinä mitään väärää ole.

Ohis...miksi pitäisi saada ystäväPIIRI? Miksi yksittäiset ystävät, jotka eivät edes tunne toisiaan eikä ole tarkoituskaan, että koskaan tutustuisivat, eivät riitä? Mulle riittää porukaksi lähisukuni enkä tarvitse muita porukoita. Kuitenkin mulla on myös ystäviä ja kavereita, mutta en tarvitse ystäväporukkaa tai kaveriporukkaa. Jotkut ystävistäni ovat sellaisia, että eivät todennäköisesti voisi edes sietää toisiaan. En näe mitään syytä, miksi alkaisin heitä tutustuttamaankaan toisiinsa. 

Tuota piiriytymistä en nimenomaan ole ymmärtänyt.

Mun mielestä on paljon helpompaa ystävystyä yksittäisten ihmisten kanssa kuin kokonaisen piirin kanssa. Lähisukuni on eri juttu, koska sukuuni olen syntynyt eikä siihen kuuluakseen ole tarvinnut tehdä yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jonkinlainen tarttumaton pinnoite, jonka vuoksi kavereita vain ei löydy. Minut voi panna vaikka minkälaisen joukon ja puuhan keskelle, ja minä olen edelleen se, joka lähtee suoraan kotiin eikä kahville muiden kanssa. Minut unohdetaan helposti, jos nyt alun perin edes huomataan.

Olen tehnyt kolmisenkymmentä vuotta töitä, joissa muiden aikuisten kanssa puhuminen sekä kahden kesken että ryhmissä on pääasiana. Minusta pidetään ja minua pidetään hyvin lämpimänä ja huumorintajuisena tyyppinä, eikä kenellekään varmasti tule mieleen, että tuossapa täysin kaveriton ihminen. Töissähän ei kavereita olla hankkimassa, mutta luulisi toisaalta, että edes pari jonkinlaista tuttavuutta olisi syntynyt matkan varrella. Mutta ei.

Voin keksiä monia osasyitä sille, miksi kavereita ei löydy, mutta pääsyy on se, että olen vain niin epäkiinnostava ihminen, eikä minun seurastani koidu kenellekään mitään lisäarvoa. Olen siis tylsä. Tylsästä ei saa kiinnostavaa edes väkisin, joten tähän yksinäisyyteen on pitänyt vain tottua.

Yleensä ryhmiin pääsee mukaan sillä, että on ihmisistä ja heidän jutuistaan kiinnostunut. Se kiinnostus riittää ,ei tarvitse mikään stand up koomikko olla.

Sinäkö siis väität, että minä en ole kiinnostunut ihmisistä ja heidän jutuistaan?

Pienissä kaupungeissa on vaikeampi saada kavereita. Parhaiten olen saanut kavereita asuessani miljoonakaupungissa ulkomailla, koska aina oli kaikenlaisia sosiaalisia tapahtumia, jossa tutustui helposti uusiin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Ei tarvitse kuin lukaista tuo miksi sukulaisiin ei pidettä yhteyttä-ketju, vastaukset kertovat jotain. Tässä maassa ei oikein arvosteta ystävyyttä ja suhteita(paitsi parisuhdetta) samalla tavalla kuin muissa maissa. Tuntuu että uusiin ihmisiin tutustuminen on porukalle jotain vastenmielistä, kaikki uudet kontaktit pidetään kevyenä, pystytään niissä jo olemassa olevissa pienissä piireissä. Suomessa on todella paljon yksinäisiä, ilman ystävää olevia ihmisiä, kyllähän siihen on joku muu syy kuin "arkuus" 

Suomessa tosi monilla on tapana, että on se "meidän porukka" ja siihen kuuluu ne samat ihmiset, mutta esim uudet puolisot ei automaattisesti kelpaa. Jos ei kuulu tällaiseen lössiin, on vaikea saada ystäväpiiriä. Monille tuntuu olevan tärkeää että esim juhannus vietetään aina samalla porukalla. Eihän siinä mitään väärää ole.

Ohis...miksi pitäisi saada ystäväPIIRI? Miksi yksittäiset ystävät, jotka eivät edes tunne toisiaan eikä ole tarkoituskaan, että koskaan tutustuisivat, eivät riitä? Mulle riittää porukaksi lähisukuni enkä tarvitse muita porukoita. Kuitenkin mulla on myös ystäviä ja kavereita, mutta en tarvitse ystäväporukkaa tai kaveriporukkaa. Jotkut ystävistäni ovat sellaisia, että eivät todennäköisesti voisi edes sietää toisiaan. En näe mitään syytä, miksi alkaisin heitä tutustuttamaankaan toisiinsa. 

En ymmärrä asennettasi. MIKÄ siinä on niin kauheaa jos ihminen haluaa ystäväpiirin? Monet asiat ovat mukavampia porukassa kuin kahdestaan.

En ymmärrä teitä, jotka käyttätte sukulaisianne ystävien korvikkeina! Ja ketä nuo sinun sukulaisesi ovat? Miehiä, naisia, samanikäisiä, vanhoja, nuoria, isiä, äitejä, siskoja, veljiä, mummoja, vaareja, enoja, setiä, tätejä, serkkuja, kälyjä, lankoja, miniöitä?

Ei kaikilla ole esim. samanikäisiä siskoja.

Ei siinä ole mitään kauheaa. Pointtini on, että jos ihminen on yksinäinen, miksi ei kelpaa muutama ystävä ja pari kaveria vaan pitää saada nimenomaan ystävä- tai kaveripiiri. Piiriin päästäksesi sun pitää tulla hyväksytyksi kaikkien piiriin kuuluvien osalta eli ei riitä, että vain yksi porukasta haluaa viettää aikaa kanssasi. Jos piirissä on yksikin, joka ei halua sua piiriinsä, sitten et sinne pääse. 

No en voi taikoa itseäni pitkäaikaistyöttömästä -ja sairaasta terveeksi uratykiksi, jolla olisi jotakin mielenkiintoista kerrottavaa joskus elämästään. Ihmiset karttavat kuin ruttoa, jos olet tippunut ajat sitten siitä normaalista (suoritus)putkesta (ura, parisuhde/oma perhe ,matkat ym.kalliit harrastukset) saati, jos et ole ikinä siihen päässytkään kuten itse en ole. Köyhyys estänyt myös sosialisointia jo nuorena, ei ollut ikinä rahaa lähteä minnekään festareille, reissuille, ulos syömään jne. niin yksin jäi ja sama se on aikuisenakin.

Yksinäinen ei anna itsestään mitään usein syynä on arvostelun pelko, yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei löydy. Vaikka perustettaisiin yksinäisille oma yhdistys kaatuu se tähän yhteisen "intohimon" puutteeseen. Mistä keskusteltaisiin ? Keskustellaan yksinäisyydestä, aletaan harrastaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Ei tarvitse kuin lukaista tuo miksi sukulaisiin ei pidettä yhteyttä-ketju, vastaukset kertovat jotain. Tässä maassa ei oikein arvosteta ystävyyttä ja suhteita(paitsi parisuhdetta) samalla tavalla kuin muissa maissa. Tuntuu että uusiin ihmisiin tutustuminen on porukalle jotain vastenmielistä, kaikki uudet kontaktit pidetään kevyenä, pystytään niissä jo olemassa olevissa pienissä piireissä. Suomessa on todella paljon yksinäisiä, ilman ystävää olevia ihmisiä, kyllähän siihen on joku muu syy kuin "arkuus" 

Suomessa tosi monilla on tapana, että on se "meidän porukka" ja siihen kuuluu ne samat ihmiset, mutta esim uudet puolisot ei automaattisesti kelpaa. Jos ei kuulu tällaiseen lössiin, on vaikea saada ystäväpiiriä. Monille tuntuu olevan tärkeää että esim juhannus vietetään aina samalla porukalla. Eihän siinä mitään väärää ole.

Ohis...miksi pitäisi saada ystäväPIIRI? Miksi yksittäiset ystävät, jotka eivät edes tunne toisiaan eikä ole tarkoituskaan, että koskaan tutustuisivat, eivät riitä? Mulle riittää porukaksi lähisukuni enkä tarvitse muita porukoita. Kuitenkin mulla on myös ystäviä ja kavereita, mutta en tarvitse ystäväporukkaa tai kaveriporukkaa. Jotkut ystävistäni ovat sellaisia, että eivät todennäköisesti voisi edes sietää toisiaan. En näe mitään syytä, miksi alkaisin heitä tutustuttamaankaan toisiinsa. 

Tuota piiriytymistä en nimenomaan ole ymmärtänyt.

Olen siitä "outo", että tykkään yleensä tavata ihmisiä kahdestaan, kolmen kopla on ehdoton maksimi tai alkaa tuntua sekavalta ja rauhattomalta. Ehkä en vain osaa keskittyä suurempaan määrään. Siinä saattaa myös piillä syy, että jään yksin. En osaa jotenkin olla luontevasti, jos tilanteessa on monta ihmistä, ja haluan antaa muille tilaa. Sittenpä jään yksin taka-alalle.

Vierailija kirjoitti:

No en voi taikoa itseäni pitkäaikaistyöttömästä -ja sairaasta terveeksi uratykiksi, jolla olisi jotakin mielenkiintoista kerrottavaa joskus elämästään. Ihmiset karttavat kuin ruttoa, jos olet tippunut ajat sitten siitä normaalista (suoritus)putkesta (ura, parisuhde/oma perhe ,matkat ym.kalliit harrastukset) saati, jos et ole ikinä siihen päässytkään kuten itse en ole. Köyhyys estänyt myös sosialisointia jo nuorena, ei ollut ikinä rahaa lähteä minnekään festareille, reissuille, ulos syömään jne. niin yksin jäi ja sama se on aikuisenakin.

Kyllä ihminen voi olla mielenkiintoinen ilmainen noita sun yllä mainitsemia asioitakin. Tällaiset ihmiset kuitenkin yleensä lukevat paljon ja ovat ehkä hieman sellaista filosofista tai taiteellista tyyppiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Ei tarvitse kuin lukaista tuo miksi sukulaisiin ei pidettä yhteyttä-ketju, vastaukset kertovat jotain. Tässä maassa ei oikein arvosteta ystävyyttä ja suhteita(paitsi parisuhdetta) samalla tavalla kuin muissa maissa. Tuntuu että uusiin ihmisiin tutustuminen on porukalle jotain vastenmielistä, kaikki uudet kontaktit pidetään kevyenä, pystytään niissä jo olemassa olevissa pienissä piireissä. Suomessa on todella paljon yksinäisiä, ilman ystävää olevia ihmisiä, kyllähän siihen on joku muu syy kuin "arkuus" 

Suomessa tosi monilla on tapana, että on se "meidän porukka" ja siihen kuuluu ne samat ihmiset, mutta esim uudet puolisot ei automaattisesti kelpaa. Jos ei kuulu tällaiseen lössiin, on vaikea saada ystäväpiiriä. Monille tuntuu olevan tärkeää että esim juhannus vietetään aina samalla porukalla. Eihän siinä mitään väärää ole.

Ohis...miksi pitäisi saada ystäväPIIRI? Miksi yksittäiset ystävät, jotka eivät edes tunne toisiaan eikä ole tarkoituskaan, että koskaan tutustuisivat, eivät riitä? Mulle riittää porukaksi lähisukuni enkä tarvitse muita porukoita. Kuitenkin mulla on myös ystäviä ja kavereita, mutta en tarvitse ystäväporukkaa tai kaveriporukkaa. Jotkut ystävistäni ovat sellaisia, että eivät todennäköisesti voisi edes sietää toisiaan. En näe mitään syytä, miksi alkaisin heitä tutustuttamaankaan toisiinsa. 

Tuota piiriytymistä en nimenomaan ole ymmärtänyt.

Olen siitä "outo", että tykkään yleensä tavata ihmisiä kahdestaan, kolmen kopla on ehdoton maksimi tai alkaa tuntua sekavalta ja rauhattomalta. Ehkä en vain osaa keskittyä suurempaan määrään. Siinä saattaa myös piillä syy, että jään yksin. En osaa jotenkin olla luontevasti, jos tilanteessa on monta ihmistä, ja haluan antaa muille tilaa. Sittenpä jään yksin taka-alalle.

Sama juttu, kahdestaan on mukava tavata, on helppo keskittyä keskusteluun ja tulee kuulluksi. Kolmekin on vielä ok, mutta sitä enemmän ihmisiä alkaa olla vain liian sekavaa. En ole yhtään laumaihminen, vaan mielummin keskityn kunnolla yhteen ihmiseen ja aiheeseen. Isossa porukassa aiheet pomppivat enemmän ja on vaikeampaa tulla kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

No en voi taikoa itseäni pitkäaikaistyöttömästä -ja sairaasta terveeksi uratykiksi, jolla olisi jotakin mielenkiintoista kerrottavaa joskus elämästään. Ihmiset karttavat kuin ruttoa, jos olet tippunut ajat sitten siitä normaalista (suoritus)putkesta (ura, parisuhde/oma perhe ,matkat ym.kalliit harrastukset) saati, jos et ole ikinä siihen päässytkään kuten itse en ole. Köyhyys estänyt myös sosialisointia jo nuorena, ei ollut ikinä rahaa lähteä minnekään festareille, reissuille, ulos syömään jne. niin yksin jäi ja sama se on aikuisenakin.

Ja olet ainoa ihminen, jolla on tuo tilanne?  Vai haluatko itse ystävystä ainoastaan terveiden uratykkien kanssa, jotka haluavat puhua suorituskeskeisestä elämästään? Lika barn leka bäst, joten koita tutustua ihmisiin, joilla on edes osittain samanlainen tilanne kuin sullakin.

Mulla on hyvä ystävä, johon tutustuinkin vasta sitten, kun hän oli ollut jo vuosia työkyvyttömyyseläkkeellä. En mä koskaan puhu hänen kanssaan omasta työstäni. Itseasiassa en puhu työstäni juuri muiden kuin työkavereideni kanssa. Joskus, jos tapaan jonkun samalla alalla olevan ihmisen, saatan puhua työstäni, jos toinen niin haluaa. Hyvin harvoin kukaan heistäkään haluaa puhua työasioista vapaa-ajallaan. Ystäväni taloudellinen tilanne on huono, mutta ei meidän tarvitsekaan käydä festareilla, ulkona syömässä, reissuilla tms. Voidaan tehdä asioita, joihin ei tarvitse laittaa rahaa. Mua ei haittaa, vaikka hän ei pääsekään tänne, missä mä asun, koska voin mennä ihan hyvin sinne, missä hän asuu. Nyt pandemian aikana ei olla tavattu, mutta kovasti jo odotetaan, että päästäisiin tapaamaan kasvotusten. Viestejä laitetaan joka viikko. 

Vierailija kirjoitti:

No en voi taikoa itseäni pitkäaikaistyöttömästä -ja sairaasta terveeksi uratykiksi, jolla olisi jotakin mielenkiintoista kerrottavaa joskus elämästään. Ihmiset karttavat kuin ruttoa, jos olet tippunut ajat sitten siitä normaalista (suoritus)putkesta (ura, parisuhde/oma perhe ,matkat ym.kalliit harrastukset) saati, jos et ole ikinä siihen päässytkään kuten itse en ole. Köyhyys estänyt myös sosialisointia jo nuorena, ei ollut ikinä rahaa lähteä minnekään festareille, reissuille, ulos syömään jne. niin yksin jäi ja sama se on aikuisenakin.

Ovatko ne syömiset ja reissut sitten sellaisia tapaamisia, joita itse juuri haluaisit tehdä, mutta rahatilanne ja terveys estää? Minulla itselläni on työssäkäyvänä rahaa tuollaiseen, mutta tykkään ennemmin tavata ihmisiä ihan juttelun ja oleskelun merkeissä. Käydä syömässä munkki ja pillimehu torilla nättinä päivänä, muuten vain kävelytreffeillä tai jos oikein hurjaksi aletaan, yhdessä ruokakaupassa tai kirpparilla. Festareista ja mistään toiminnallisesta en tykkää, se vie vain voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ajatellaan, että vieraan ihmisen kanssa puhuminen "häiritsee ihmisen tekemistä", "on epänormaalia yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin" monien muiden syiden lisäksi. Meillä sosiaalista käymättömyyttä pidetään normaalina ja yksin pärjäämistä arvostetaan suuresti.

Ei tarvitse kuin lukaista tuo miksi sukulaisiin ei pidettä yhteyttä-ketju, vastaukset kertovat jotain. Tässä maassa ei oikein arvosteta ystävyyttä ja suhteita(paitsi parisuhdetta) samalla tavalla kuin muissa maissa. Tuntuu että uusiin ihmisiin tutustuminen on porukalle jotain vastenmielistä, kaikki uudet kontaktit pidetään kevyenä, pystytään niissä jo olemassa olevissa pienissä piireissä. Suomessa on todella paljon yksinäisiä, ilman ystävää olevia ihmisiä, kyllähän siihen on joku muu syy kuin "arkuus" 

Suomessa tosi monilla on tapana, että on se "meidän porukka" ja siihen kuuluu ne samat ihmiset, mutta esim uudet puolisot ei automaattisesti kelpaa. Jos ei kuulu tällaiseen lössiin, on vaikea saada ystäväpiiriä. Monille tuntuu olevan tärkeää että esim juhannus vietetään aina samalla porukalla. Eihän siinä mitään väärää ole.

Ja näin on koska ystävyyteen sitoudutaan ja se velvoittaa viettämään sen juhannuksen yhdessä.

Nimenomaan. Mutta uusia ihmisiä ei haluta mukaan.

Miksi haluttaisiin, kun ne entiset ystävät riittävät. Lisä porukkaan on ennemminkin uhka kuin mahdollisuus ja porukan henki ja tasapaino muuttuu mikälii otetaan lisää väkeä sisäpiiriin.