Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surullinen olo ystävien käytöksestä, miten toimisit?
01.05.2021 |
Ollaan kolme hieman alle nelikymppistä ystävystä, ihan aikuisia siis. Olemme olleet pitkään ystäviä ja eri elämäntilanteita ollaan koettu, välimatkat ovat väliin olleet pitkiä, mutta ystävyys ja arvot ovat vuosien mittaan pysyneet. Paitsi ehkä nyt.
Toinen ystävistäni tekee uraa kansainvälisessä bisneksessä ja hän lähetetään vähän väliä ulkomaille eri tehtäviin, mutta kutsuttiin Suomeen nyt korona-aikana. Hän muutti aivan toisen ystäväni naapuriin. Tällä toisella ystävällä ja minulla on perheet, ulkomailla työskentelevä seurustelee, mutta asuu yksin ja on ollut yksinäinen etätöissä ja muutenkin.
Nyt korona ja näiden kahden ystävän läheinen sijainti ovat muuttaneet ystävyyden dynamiikkaan. Yksinkertaisesti sanottuna, nämä kaksi ystävää toteuttavat kaikki ne mukavat suunnitelmat, jotka minulla oli tuon toisen perheellisen ystävän kanssa, kun kolmas asuu ulkomailla. He ovat vähän väliä retkillä, tapaavat toistensa luona juhlien merkeissä jne. Minulle ei mainita asiasta (ei tietenkään tarvitsekaan), mutta syvällä jossain kirpaisee, kun saan kuvia heistä yhdessä ja etenkin jos kyseessä on ollut kohde, jonne olen halunnut mennä, eikä minua ole pyydetty mukaan. Nämä kaksi myös käyvät viikottain lenkillä, joten olen vähän pudonnut kuulumisista, eikä kumpikaan soittele minulle. Joskus huomaan Facebookissa, että he ovat samassa paikassa...
Olemme olleet tosi läheisiä, mutta nyt tuntuu, kuin eläisin ulkoavaruudessa. Ilman muuta he saavat tehdä mitä haluavat, ja minulle se ei kuulu eikä kukaan ole kenellekään mitään velkaa, mutta silti tuntuu pahalta... Olen ystävällisesti vastaillut viesteihin heidän yhteisiltä retkiltään, toivotellut mukavat juhlat ym. mutta fiilis on vähän poissa eikä huvita olla aktiivinen ihan samoin kuin ennen. Miten toimisitte tässä tilanteessani?
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mikä oli tilanne ennen kuin yksi muutti ulkomaille? Onko ulkomailla asuva ollut pitkään mukana jutuissa kuten sinä nyt, saa kuvia ryhmiin?
Onko tuo toinen kaveri ollut aina se joka ehdottaa ja järkkää teidän kahden jutut? Siltähän tuo rivien välistä vaikuttaa, sinun ehdotuksiasi ei ole torjuttu. Mistä se kertoo?
Ap on kertonut olleensa itse se aktiivisin osapuoli ystävyyden ylläpidossa. Minusta sekin on tärkeä merkki, jos toinen ei koskaan ehdota mitään, soita tai ota yhteyttä eli silloin ystävänä pidetty voi tosiasiassa kokea ystävyyden vähän raskaana.
On joukko ihmisiä, jotka eivät oikein osaa ottaa vastaan tämäntyyppisiä vinkkejä. He rupeavat selvittelemään ja vaatimaan toiselta osapuolelta, kuten kerran kävi erään kurssilla tapaamani naisen kanssa. Hän oli varsinainen takiainen, joka lähetteli pitkiä käsinkirjoitettuja viestejä minulle ja vuoroin oli maireana, vuoroin haukkui niin että oli lopulta pakko estää hänet kaikkialta. Kaikki vapaa-aika olisi pitänyt viettää hänen kanssaan, vaikka hädintuskin tunsimme. Vieläkin menee kylmät väreet hänestä, mutta opetti kyllä tärkeän läksyn ihmissuhteista. Varo sellaista, joka tuppaa väkisin seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. Kuulostaa tosi kurjalta. Pahoittelut, en lukenut koko ketjua loppuun enkä tiedä selvisikö jo syy ystäviesi käytökselle, mutta halusin tuoda näin lapsettoman yksinasuvan ja työuraan uppoutuneen näkökulmasta asioita:
Minäkin olen etääntynyt tahtomattani lapsiperheellisistä hyvistä lapsuuden ajan ystävistäni nimenomaan siksi, kun lapset täyttivät näiden ystävien arjen ja ajan ja samalla oma elämäni muovaantui aivan erilaiseksi mitä näillä kyseisillä ystävillä (työ, ulkomaan oleskelut, uudet ihmissuhteet jne). Nyt kun voisimme taas nähdä enemmän kummankin puolesta, meillä ei yksinkertaisesti ole enää paljon yhteisiä asioita. Kiinnostuksen kohteemme ja keskusteluaiheet on aivan erilaiset. Lisäksi minä olen aina ollut aiemmin se joka ehdottaa ja ideoi ja valmiina toteuttamaan suunnitelmat, kun taas lapsiperheellisillä ystävillä asiat jäävät puheen tasolle. Lopulta koskaan ei onnistu, ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Sellaista ihmistä ei vain jaksa loputtomiin kutsua mukaan.
On täysin ymmärrettävää ettei pienten lasten vanhempana jaksa tai pysty tekemään kaikkea mitä haluaisi ja mihin lapsettomat kaverit pyytävät. Mutta sitten ei myöskään ole varaa asiasta valittaa ja ihmetellä. En jaksa uskoa, että ystäväsi ovat tahallaan ilkeitä sinulle. He vain ovat aikuisia riippumattomia ihmisiä ja ovat vapaita valitsemaan ja toteuttamaan rajallista vapaa-aikaansa kuten parhaaksi näkevät. Ehkä eivät vain halua painostaa sinua mukaan kun tietävät/luulevat sinulla olevan kädet täynnä kotona?
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Kuulostaa tosi kurjalta. Pahoittelut, en lukenut koko ketjua loppuun enkä tiedä selvisikö jo syy ystäviesi käytökselle, mutta halusin tuoda näin lapsettoman yksinasuvan ja työuraan uppoutuneen näkökulmasta asioita:
Minäkin olen etääntynyt tahtomattani lapsiperheellisistä hyvistä lapsuuden ajan ystävistäni nimenomaan siksi, kun lapset täyttivät näiden ystävien arjen ja ajan ja samalla oma elämäni muovaantui aivan erilaiseksi mitä näillä kyseisillä ystävillä (työ, ulkomaan oleskelut, uudet ihmissuhteet jne). Nyt kun voisimme taas nähdä enemmän kummankin puolesta, meillä ei yksinkertaisesti ole enää paljon yhteisiä asioita. Kiinnostuksen kohteemme ja keskusteluaiheet on aivan erilaiset. Lisäksi minä olen aina ollut aiemmin se joka ehdottaa ja ideoi ja valmiina toteuttamaan suunnitelmat, kun taas lapsiperheellisillä ystävillä asiat jäävät puheen tasolle. Lopulta koskaan ei onnistu, ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Sellaista ihmistä ei vain jaksa loputtomiin kutsua mukaan.
On täysin ymmärrettävää ettei pienten lasten vanhempana jaksa tai pysty tekemään kaikkea mitä haluaisi ja mihin lapsettomat kaverit pyytävät. Mutta sitten ei myöskään ole varaa asiasta valittaa ja ihmetellä. En jaksa uskoa, että ystäväsi ovat tahallaan ilkeitä sinulle. He vain ovat aikuisia riippumattomia ihmisiä ja ovat vapaita valitsemaan ja toteuttamaan rajallista vapaa-aikaansa kuten parhaaksi näkevät. Ehkä eivät vain halua painostaa sinua mukaan kun tietävät/luulevat sinulla olevan kädet täynnä kotona?
Kiitos! Tähän kommentti, että toinen ystävä on perheellinen ja suunnilleen saman ikäiset lapset kuin minulla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sain taas kuvan heistä vapputunnelmissa viestiryhmäämme, skoolaavat yhdessä. On tosi kurja olo. Mitä tuohon voi vastata? Olisimmepa yhdessä? Vai ei mitään? Ap
Minä varmaan heittäytyisin pisteliääksi ja kommentoisin, että olette sitten koronasta huolimatta uskaltaneet jatkaa toistenne tapaamista.
Mitäpä vastaisivat.
Ap kertoo hällä olevan muitakin ystäviä. Miksi takertua tähän yhteen ? Vietä aikaa muiden kanssa ja jaa kuvia näistä hetkistä. Onko ap kysynyt tältä ystävältä SUORAAN mikä mättää? Vaikuttaa ihme jankkaukselta ja takertumiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mikä oli tilanne ennen kuin yksi muutti ulkomaille? Onko ulkomailla asuva ollut pitkään mukana jutuissa kuten sinä nyt, saa kuvia ryhmiin?
Onko tuo toinen kaveri ollut aina se joka ehdottaa ja järkkää teidän kahden jutut? Siltähän tuo rivien välistä vaikuttaa, sinun ehdotuksiasi ei ole torjuttu. Mistä se kertoo?
Näin ei ole. Minun ehdottamani jutut eivät mene eteenpäin, mutta sitten ne toteutuvat näiden kahden välillä ja saan siitä kuvan/ minulle annetaan ymmärtää jälkikäteen. Koronalla toki vaikutus tähän. Ap
Ehkä paras ratkaisu olisi sitten sanoa suoraan, että tuntuu kurjalta ja kysyä miksi näin toimitaan. Sen jälkeen tilanne etenee kuten etenee. Jos asiaa ei haluta selvittää kanssasi, otat etäisyyttä.
Minä olin kanssa osa tälläistä kolmiota nuorena. Kävi ilmi että toinen kahdesta kaveristani halusikin mieluummin olla kaksin toisen kaverin kanssa ja halusi minut pois. Tämä ei kuitenkaan ollut toisen kaverin syy. Hän on vielä kaverini.
Minusta se ei ole kiusaamista jos haluaa lopettaa ystävyyden. Kolmikossa se on vain kiusallisempaa.
Pystytkö lukemaan ystävistäsi olisiko toinen sinua kohtaan torjuvampi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mikä oli tilanne ennen kuin yksi muutti ulkomaille? Onko ulkomailla asuva ollut pitkään mukana jutuissa kuten sinä nyt, saa kuvia ryhmiin?
Onko tuo toinen kaveri ollut aina se joka ehdottaa ja järkkää teidän kahden jutut? Siltähän tuo rivien välistä vaikuttaa, sinun ehdotuksiasi ei ole torjuttu. Mistä se kertoo?
Ap on kertonut olleensa itse se aktiivisin osapuoli ystävyyden ylläpidossa. Minusta sekin on tärkeä merkki, jos toinen ei koskaan ehdota mitään, soita tai ota yhteyttä eli silloin ystävänä pidetty voi tosiasiassa kokea ystävyyden vähän raskaana.
On joukko ihmisiä, jotka eivät oikein osaa ottaa vastaan tämäntyyppisiä vinkkejä. He rupeavat selvittelemään ja vaatimaan toiselta osapuolelta, kuten kerran kävi erään kurssilla tapaamani naisen kanssa. Hän oli varsinainen takiainen, joka lähetteli pitkiä käsinkirjoitettuja viestejä minulle ja vuoroin oli maireana, vuoroin haukkui niin että oli lopulta pakko estää hänet kaikkialta. Kaikki vapaa-aika olisi pitänyt viettää hänen kanssaan, vaikka hädintuskin tunsimme. Vieläkin menee kylmät väreet hänestä, mutta opetti kyllä tärkeän läksyn ihmissuhteista. Varo sellaista, joka tuppaa väkisin seuraan.
Mullakin on tämmönen kokemus.
Kuten sanot, lopulta ei auttanut kuin estää.
Vieras ihminen, joka yhtäkkiä halusi olla elämäni keskipiste. Koomista oli se, että hän oli valittanut miten kaikki ystävät hylkäävät hänet.
Itse puhuisin tästä asiasta heille. Saisitte tavalla tai toisella asioita selviksi. Tuossa tilanteessa ei ihan hirveästi ole enää mitään menetettävää. Nykyisellään ystävyys on joka tapauksessa hajoamassa. Mitä jos kysyisit, että milloin nähdään kolmistaan, kun ei ollakaan nähty pitkään aikaan? Jos taaskaan ei sovi eikä mitään järjesty, voisin vaikka sanoa, että on nyt aika ulkopuolinen olo tästä ystävyydestä kun ei juuri nähdä nykyään. Kuitenkin olisin tarkkana siitä, että puheessa ei ole hyökkäävää tai (passiivis)aggressiivista sävyä, vaan mahdollisimman avoin ja keskusteleva. Jos mahdollista ja haluat, pehmitä viestiä kivoilla asioilla, jotka ovat totta.
Kuitenkaan ap:ta ei kaikessa hiljaisuudessa ole jätetty täysin ulkopuolelle ja ignoorattu, vaan ystävät "kommunikoivat" yhteiskuvia laittamalla. Jos suhun päin otetaan tällä tavalla yhteyttä, kyllä sulla on oikeus keskustella asiasta. Kaikesta jää kuitenkin vähän se vaikutelma, että ystävät ovat niin kiinni omissa jutuissaan, että eivät ajattele ap:n näkökulmaa ollenkaan.
Toisaalta kannattaa miettiä omaa tavoitettaan keskusteluun: jos koet, että ystävyys ei kuitenkaan ole enää elvytettävissä, kannattaa varmaan vain antaa olla.
Enkä tarkoita tätä syyllistäen, mutta miettisin myös ihan varmuuden vuoksi hyvin tarkkaan läpi omaa käytöstä ennen tätä tilannetta: onko mitään, minkä jompikumpi on voinut syystä kokea loukkaavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain taas kuvan heistä vapputunnelmissa viestiryhmäämme, skoolaavat yhdessä. On tosi kurja olo. Mitä tuohon voi vastata? Olisimmepa yhdessä? Vai ei mitään? Ap
Minä varmaan heittäytyisin pisteliääksi ja kommentoisin, että olette sitten koronasta huolimatta uskaltaneet jatkaa toistenne tapaamista.
Mitäpä vastaisivat.
Viisi alapeukkua ehdotukseeni. :D
No, minulla ei tosiaan olekaan paljon ystäviä, ihmissuhteet ovat niin vaativia.
"Näissä tilanteissa olevien hylkäämisen tuskaa vähentäisi, jos ihmiset ymmärtäisivät, että ystävyyden viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta. Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy. Toinen osapuoli tai molemmat huomaavat, ettei halua olla tekemisissä ole ollut enää aikoihin ja yhteydenpito hiipuu."
Ystävyys on läheisin ihmissuhdemuoto, mitä voi olla parisuhteen jälkeen. Puhuisitko parisuhteestakin samoin? "Jos ihmiset ymmärtäisivät, että parisuhteen viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta". Ihmissuhteissa ihmiset antavat panoksia itsestään, he aukaisevat itsensä ja näyttävät hiljalleen ketä ihmisenä ovat. Tottakai se että toinen ihminen ei pidä tärkeänä tai ei viihdy seurassa, lopettaa yhteydenpidon, jne. loukkaa ketä tahansa. Emme ihmisenä pääse egomme yli, sitä ei sosiaalisesti taitava ihminen muiltakaan odota, ja ymmärtää mikä on loukkaavaa toista kohtaan. Olemme ihmisiä, emme koneita. Ystävyyteen kuuluu eräänkin määritelmän mukaan rakkaus, kunnioitus, uskollisuus, yhteisvastuu, rehellisyys, sitoutuminen ja vastavuoroinen kiinnostus ajan myötä.
"Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy". --> Ei ole ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä nyt yhtään. Ap kertoo kymmeniä kertoja miten vilpitön, rehellinen, avoin heidän ystävyytensä on. Ja SILTI et pysty asiasta heidän kanssaan puhumaan? Sehän se ainoa ratkaisu tähän on.
Näitä avauksia on kymmeniä viikossa, miksi ystävä ei pidä yhteyttä. Täällä se ei ratkea.
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo hällä olevan muitakin ystäviä. Miksi takertua tähän yhteen ? Vietä aikaa muiden kanssa ja jaa kuvia näistä hetkistä. Onko ap kysynyt tältä ystävältä SUORAAN mikä mättää? Vaikuttaa ihme jankkaukselta ja takertumiselta.
Trolli? Toisaalta sellaisia ihmisiä on, jotka eivät erota omia tunteitaan muista. Eli he ajattelevat, että koska minusta tämä ystävyys on syvää ja hyvää, niin tuosta toisesta tuntuu samalta ja koska minä haluan pitää yhteyttä, niin toinenkin haluaa. Koska itse olen sitä mieltä, että olen mukavaa seuraa, niin muut ajattelevat samoin. Oma kuva itsestä voi olla täysin erilainen kuin muiden kuva ja se aiheuttaa kyllä ihmissuhteissa ongelmia.
Syitä miksi ei haluta enää olla ystäviä on tosi paljon, joten mahdoton sanoa mikä ap:n tilanteessa on sellainen syy. Jo mainittujen syiden lisäksi tuli mieleen miksi joku tyyppi tuntuu raskaalta on esimerkiksi tyystin erilainen lasten kasvatustapa (lapset eivät tottele mitään tai inhoavat toisiaan), tapa opettaa ja neuvoa muita, aviomiehen käyttäytyminen (jos tavataan perhekunnittain), ongelmallinen alkoholinkäyttö, pariskunnan riitely ja muut sellaiset arkaluonteiset asiat, joita on vaikea ottaa puheeksi, jolloin ystävyys alkaa hiipua.
Joka tapauksessa koko ketjun luettuani ainakin on selvää, että ap:n kaverit eivät koe häntä yhtä läheisenä ystävänä kuin ap itse kokee heihin päin olevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse puhuisin tästä asiasta heille. Saisitte tavalla tai toisella asioita selviksi. Tuossa tilanteessa ei ihan hirveästi ole enää mitään menetettävää. Nykyisellään ystävyys on joka tapauksessa hajoamassa. Mitä jos kysyisit, että milloin nähdään kolmistaan, kun ei ollakaan nähty pitkään aikaan? Jos taaskaan ei sovi eikä mitään järjesty, voisin vaikka sanoa, että on nyt aika ulkopuolinen olo tästä ystävyydestä kun ei juuri nähdä nykyään. Kuitenkin olisin tarkkana siitä, että puheessa ei ole hyökkäävää tai (passiivis)aggressiivista sävyä, vaan mahdollisimman avoin ja keskusteleva. Jos mahdollista ja haluat, pehmitä viestiä kivoilla asioilla, jotka ovat totta.
Kuitenkaan ap:ta ei kaikessa hiljaisuudessa ole jätetty täysin ulkopuolelle ja ignoorattu, vaan ystävät "kommunikoivat" yhteiskuvia laittamalla. Jos suhun päin otetaan tällä tavalla yhteyttä, kyllä sulla on oikeus keskustella asiasta. Kaikesta jää kuitenkin vähän se vaikutelma, että ystävät ovat niin kiinni omissa jutuissaan, että eivät ajattele ap:n näkökulmaa ollenkaan.
Toisaalta kannattaa miettiä omaa tavoitettaan keskusteluun: jos koet, että ystävyys ei kuitenkaan ole enää elvytettävissä, kannattaa varmaan vain antaa olla.
Enkä tarkoita tätä syyllistäen, mutta miettisin myös ihan varmuuden vuoksi hyvin tarkkaan läpi omaa käytöstä ennen tätä tilannetta: onko mitään, minkä jompikumpi on voinut syystä kokea loukkaavana?
Kiitos! Tämä oli tosi hyvä neuvo! Olen pohdiskellut tätä aihetta täällä, kiitos näkökulmista, ja tämä on se tapa, jolla aion toimia. Ap
Mulla on kaveri joka aina lähettelee viestejä "Olisi ihana nähdä hei nyt ens perjantaina ku oon tulossa sinnepäin!!" "Meidän on kyl oikeesti pakko nähdä vappuna! <33"
Sitten kun kysyn näistä jälkikäteen, että niin nähdäänkö niin vastaus on ei ehdi. Kieltää yleensä myös ehdottaneensa mitään. :'D Joo, ymmärrän, tää on semmosta amerikkalais-tyylistä smalltalkia hänen osaltaan nykyään. Ehdotellaan vaikka mitä ja sit ei kuitenkaan koskaan suunnitelmat toteudu. Nytkin oli sitten vappubileissä muiden kanssa, vaikka ensin ehdotteli minulle.
Ilmeisesti häntä vaivaa FOMO; sopii löyhästi monta tapahtumaa päällekkäin ja valkkaa aivan viimehetkellä parhaan. Raivostuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
"Näissä tilanteissa olevien hylkäämisen tuskaa vähentäisi, jos ihmiset ymmärtäisivät, että ystävyyden viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta. Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy. Toinen osapuoli tai molemmat huomaavat, ettei halua olla tekemisissä ole ollut enää aikoihin ja yhteydenpito hiipuu."
Ystävyys on läheisin ihmissuhdemuoto, mitä voi olla parisuhteen jälkeen. Puhuisitko parisuhteestakin samoin? "Jos ihmiset ymmärtäisivät, että parisuhteen viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta". Ihmissuhteissa ihmiset antavat panoksia itsestään, he aukaisevat itsensä ja näyttävät hiljalleen ketä ihmisenä ovat. Tottakai se että toinen ihminen ei pidä tärkeänä tai ei viihdy seurassa, lopettaa yhteydenpidon, jne. loukkaa ketä tahansa. Emme ihmisenä pääse egomme yli, sitä ei sosiaalisesti taitava ihminen muiltakaan odota, ja ymmärtää mikä on loukkaavaa toista kohtaan. Olemme ihmisiä, emme koneita. Ystävyyteen kuuluu eräänkin määritelmän mukaan rakkaus, kunnioitus, uskollisuus, yhteisvastuu, rehellisyys, sitoutuminen ja vastavuoroinen kiinnostus ajan myötä.
"Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy". --> Ei ole ystävyyttä.
Parisuhteeseen pätevät ihan samat asiat eli ei päättymiseen tarvita muuta kuin se, että havaitaan, ettei enää ole riittävästi yhteistä tai että ei sovita yhteen. Parisuhteiden päättymisessä yleensä ymmärretäänkin, että parisuhteessa ei ole pakko kenenkään olla, mutta jotkut ihmiset pitävät ystävyyttä pakollisena velvoitteena, jonka pitää jatkua, vaikka toinen ei haluaisikaan. Totta kai sitä suree, jos itse kokee suhteen olleen vastavuoroinen aivan kuten surraan eroa parisuhteestakin, mutta ystävyys on aina vapaaehtoista.
Ja se, että suurin osa ystävyyksistä elämän aikana on ystävyyttä tutkineen tutkijan lehtihaastattelusta, ei omaa keksintöäni. Ja suurin osa ainakin vanhemmista ihmisistä on sen myös elämässään kokenut eli ystävyyksiä jää, kun elämäntilanne vaihtuu, eikä sen elämäntilanteen lisäksi olekaan riittävästi yhteistä tai muuten vain kasvetaan eri suuntiin niin että ystävän seurassa ei enää viihdy. Silloin ystävyys muuttuu tuttavuudeksi tai hiipuu kokonaan pois. Kummassakaan ei ole vikaa, ei vain sovittu enää yhteen.
Vierailija kirjoitti:
"Näissä tilanteissa olevien hylkäämisen tuskaa vähentäisi, jos ihmiset ymmärtäisivät, että ystävyyden viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta. Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy. Toinen osapuoli tai molemmat huomaavat, ettei halua olla tekemisissä ole ollut enää aikoihin ja yhteydenpito hiipuu."
Ystävyys on läheisin ihmissuhdemuoto, mitä voi olla parisuhteen jälkeen. Puhuisitko parisuhteestakin samoin? "Jos ihmiset ymmärtäisivät, että parisuhteen viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta". Ihmissuhteissa ihmiset antavat panoksia itsestään, he aukaisevat itsensä ja näyttävät hiljalleen ketä ihmisenä ovat. Tottakai se että toinen ihminen ei pidä tärkeänä tai ei viihdy seurassa, lopettaa yhteydenpidon, jne. loukkaa ketä tahansa. Emme ihmisenä pääse egomme yli, sitä ei sosiaalisesti taitava ihminen muiltakaan odota, ja ymmärtää mikä on loukkaavaa toista kohtaan. Olemme ihmisiä, emme koneita. Ystävyyteen kuuluu eräänkin määritelmän mukaan rakkaus, kunnioitus, uskollisuus, yhteisvastuu, rehellisyys, sitoutuminen ja vastavuoroinen kiinnostus ajan myötä.
"Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy". --> Ei ole ystävyyttä.
Minusta taas aika epärealistinen odotus, että vielä vanhainkodissakin olisi samat ystävät kuin päiväkodissakin. Ihmiset muuttuvat. Ja muuttavat. Asiat, mitkä 15-vuotiaina yhdistivät, eivät ehkä yhdistä enää 30-vuotiaina. Ja asiat, mitkä yhdistivät 30-vuotiaina, eivät ehkä yhdistäkään enää 50-vuotiaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Näissä tilanteissa olevien hylkäämisen tuskaa vähentäisi, jos ihmiset ymmärtäisivät, että ystävyyden viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta. Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy. Toinen osapuoli tai molemmat huomaavat, ettei halua olla tekemisissä ole ollut enää aikoihin ja yhteydenpito hiipuu."
Ystävyys on läheisin ihmissuhdemuoto, mitä voi olla parisuhteen jälkeen. Puhuisitko parisuhteestakin samoin? "Jos ihmiset ymmärtäisivät, että parisuhteen viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta". Ihmissuhteissa ihmiset antavat panoksia itsestään, he aukaisevat itsensä ja näyttävät hiljalleen ketä ihmisenä ovat. Tottakai se että toinen ihminen ei pidä tärkeänä tai ei viihdy seurassa, lopettaa yhteydenpidon, jne. loukkaa ketä tahansa. Emme ihmisenä pääse egomme yli, sitä ei sosiaalisesti taitava ihminen muiltakaan odota, ja ymmärtää mikä on loukkaavaa toista kohtaan. Olemme ihmisiä, emme koneita. Ystävyyteen kuuluu eräänkin määritelmän mukaan rakkaus, kunnioitus, uskollisuus, yhteisvastuu, rehellisyys, sitoutuminen ja vastavuoroinen kiinnostus ajan myötä.
"Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy". --> Ei ole ystävyyttä.
Minusta taas aika epärealistinen odotus, että vielä vanhainkodissakin olisi samat ystävät kuin päiväkodissakin. Ihmiset muuttuvat. Ja muuttavat. Asiat, mitkä 15-vuotiaina yhdistivät, eivät ehkä yhdistä enää 30-vuotiaina. Ja asiat, mitkä yhdistivät 30-vuotiaina, eivät ehkä yhdistäkään enää 50-vuotiaina.
Mutta on sekin vähän outoa, jos kaverit vaihtuu koko ajan. Mulla on kaveri, jonka ns. "bestis" vaihtuu kerran vuodessa. Aina tapaa jonkun uuden jossain (baari, työ, harrastus, kaverinkaveri jne) ja "ihastuu" tähän ja viettää melkein kaiken ajan tämän kanssa. Sitten taas löytyy joku uusi jota ylistetään pitkin facebookkia ja instaa :D Ja ollaan siis yli 30v ihmisiä.!
Ja mä ja tää kaveri ollaan juurikin niitä päiväkotikavereita. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Näissä tilanteissa olevien hylkäämisen tuskaa vähentäisi, jos ihmiset ymmärtäisivät, että ystävyyden viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta. Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy. Toinen osapuoli tai molemmat huomaavat, ettei halua olla tekemisissä ole ollut enää aikoihin ja yhteydenpito hiipuu."
Ystävyys on läheisin ihmissuhdemuoto, mitä voi olla parisuhteen jälkeen. Puhuisitko parisuhteestakin samoin? "Jos ihmiset ymmärtäisivät, että parisuhteen viilenemiset ja yksipuolisuudet ovat hyvin tavallisia eivätkä ne osoita kummankaan osapuolen kelvottomuutta". Ihmissuhteissa ihmiset antavat panoksia itsestään, he aukaisevat itsensä ja näyttävät hiljalleen ketä ihmisenä ovat. Tottakai se että toinen ihminen ei pidä tärkeänä tai ei viihdy seurassa, lopettaa yhteydenpidon, jne. loukkaa ketä tahansa. Emme ihmisenä pääse egomme yli, sitä ei sosiaalisesti taitava ihminen muiltakaan odota, ja ymmärtää mikä on loukkaavaa toista kohtaan. Olemme ihmisiä, emme koneita. Ystävyyteen kuuluu eräänkin määritelmän mukaan rakkaus, kunnioitus, uskollisuus, yhteisvastuu, rehellisyys, sitoutuminen ja vastavuoroinen kiinnostus ajan myötä.
"Suurin osa ystävyyksistä elämän aikana päättyy". --> Ei ole ystävyyttä.
Minusta taas aika epärealistinen odotus, että vielä vanhainkodissakin olisi samat ystävät kuin päiväkodissakin. Ihmiset muuttuvat. Ja muuttavat. Asiat, mitkä 15-vuotiaina yhdistivät, eivät ehkä yhdistä enää 30-vuotiaina. Ja asiat, mitkä yhdistivät 30-vuotiaina, eivät ehkä yhdistäkään enää 50-vuotiaina.
Mutta on sekin vähän outoa, jos kaverit vaihtuu koko ajan. Mulla on kaveri, jonka ns. "bestis" vaihtuu kerran vuodessa. Aina tapaa jonkun uuden jossain (baari, työ, harrastus, kaverinkaveri jne) ja "ihastuu" tähän ja viettää melkein kaiken ajan tämän kanssa. Sitten taas löytyy joku uusi jota ylistetään pitkin facebookkia ja instaa :D Ja ollaan siis yli 30v ihmisiä.!
Ja mä ja tää kaveri ollaan juurikin niitä päiväkotikavereita. :D
Kaverit ja ystävät ovat eri asia. Kavereita voi olla vaikka 500, mutta harvalla on aikaa kovin monelle ystävälle. Tuo sun kaverisi vaikuttaa siltä, ettei hän ymmärrä, mitä eroa on kaveruudella ja ystävyydellä. Tai sitten hän "ystävystyy ensi silmäyksellä" eli kokee ystäväkseen ihmisen, josta ei tiedä vielä yhtään mitään. Vuodessa sitten huomaa, että ystävyys olikin yksipuolista ja toinen osapuoli pitkin häntä vain kaverinaan. Ja sen jälkeen etsii taas uuden "ystävän", kunnes vuoden päästä on sama tilanne jälleen.
Alue: Aihe vapaa
Millä tavalla koronolla on vaikutus?