Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti tehnyt lastensuojelu ilmoituksen
01.05.2021 |
Kun lapsi lyönyt pihalla toista lasta. Mihin voisin itse vanhempana valittaa kun eivät vahdi lapsia? Vaan tehtävänä taitaa olla lasten tarkkailu siinä toivossa että näkisi jonkun lasten välisen tappelun josta voisi tehdä ilmoituksen.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
No joko oot huono kasvattaja tai lapses tarvii diagnoosin ja sitä kautta tukea. Lässynlää.
Millainen on sitten parempi kasvattaja? Eli jos lapsi lyö, miten sen saa loppumaan?
Riippuu siitä miksi lapsi lyö. Moni neli-viisivuotias lyö vain siksi, että hänellä ei ole vielä riittävästi keinoja tunteiden hallintaan ja sanoja pahanmielen ilmaisuun. Tällöin sanoittaminen ja keskustelu, huomion lisääminen auttaa. Jos taas kyseessä on laiminlyöntitausta tai se erityisyys (jolloin lapsi on usein muutoinkin haastavaan käytökseen ajautuva ja/tai ilkeä) tarvitsee hän lisätukea, vahvempia rajoja ja selkeyttä, ehkä myös sen diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
No joko oot huono kasvattaja tai lapses tarvii diagnoosin ja sitä kautta tukea. Lässynlää.
Millainen on sitten parempi kasvattaja? Eli jos lapsi lyö, miten sen saa loppumaan?
Riippuu siitä miksi lapsi lyö. Moni neli-viisivuotias lyö vain siksi, että hänellä ei ole vielä riittävästi keinoja tunteiden hallintaan ja sanoja pahanmielen ilmaisuun. Tällöin sanoittaminen ja keskustelu, huomion lisääminen auttaa. Jos taas kyseessä on laiminlyöntitausta tai se erityisyys (jolloin lapsi on usein muutoinkin haastavaan käytökseen ajautuva ja/tai ilkeä) tarvitsee hän lisätukea, vahvempia rajoja ja selkeyttä, ehkä myös sen diagnoosin.
Jos sanoittaminen auttaisi, niin nykypäivän pikkulasten tulisi olla paljon paremmin käyttäytyviä kuin takavuosien pikkulasten. Mutta eipä ole niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
Siinä tapauksessa lapsi on erityislapsi ja tarvitsee diagnoosin...
Höpönlöpö. Lapsilla on erilaiset temperamentit ja tunneilmaisu ihan olematta erityislapsi.
Kyllä! Meillä on kolme lasta, joista kaksi pienestä pitäen osanneet ilmaista tunteensa itkemällä ja huutamalla, rauhoittumalla myös itse. Ja sitten yksi, joka sanottamisesta huolimatta 3-5 vuotiaana löi sisaruksiaan, kun koki jääneensä yksin heidän seurassaan tai he yllyttivät häntä riehaantumaan. Kaikilla on ollut samat kasvatuskeinot, samat säännöt ja huomiota on jaettu niin tasaisesti kuin mahdollista. Lyömiseen aina puututtiin, kerrottiin miten muutoin huomiota sisaruksilta pitäisi hakea, huomioitiin jne. Jäi pois, kun kasvoi ja tunnetaidot kehittyivät. Eikä hän ole erityislapsi. Lapset ovat erilaisia, tasapäistäminen ja se, että rakkaudella se jää siihen yhteen lyöntiin, on todella sairas ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
No joko oot huono kasvattaja tai lapses tarvii diagnoosin ja sitä kautta tukea. Lässynlää.
Millainen on sitten parempi kasvattaja? Eli jos lapsi lyö, miten sen saa loppumaan?
Riippuu siitä miksi lapsi lyö. Moni neli-viisivuotias lyö vain siksi, että hänellä ei ole vielä riittävästi keinoja tunteiden hallintaan ja sanoja pahanmielen ilmaisuun. Tällöin sanoittaminen ja keskustelu, huomion lisääminen auttaa. Jos taas kyseessä on laiminlyöntitausta tai se erityisyys (jolloin lapsi on usein muutoinkin haastavaan käytökseen ajautuva ja/tai ilkeä) tarvitsee hän lisätukea, vahvempia rajoja ja selkeyttä, ehkä myös sen diagnoosin.
Jos sanoittaminen auttaisi, niin nykypäivän pikkulasten tulisi olla paljon paremmin käyttäytyviä kuin takavuosien pikkulasten. Mutta eipä ole niin.
Onko oikeasti sanoittamista edes käytetty kovinkaan paljon? Väitän että ei. Kyllä se toimii, mutta ei sillä kerrasta saada tunneilmaisua kuriin, niin kuin ei sillä rankaisulla tai sylilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että saatte apua. Ei se ole mikään häpeän aihe, päinvastoin. Voi ehkäistä myöhemmin paljon isompia "lyömisiä".
Tätä lasu tykkää hokea, että ei lastensuojeluilmoitus ja muut pakkotukitoimet ole häpeä. Mutta kyllä ne hävettävät, eikä se häpeä lähde sillä, että tädit vakuuttelevat, että ei sulla oo mitään hävettävää.
Kyllä lähipiiri ja tuntemattomat ihmettelevät jos ja kun kuulevat, että perhe on ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä. Ja tähän häpeän tunteeseen ei auta se, että lastensuojelun työntekijät vähättelevät vanhemman kokemaa häpeän tunnetta.
Ja tosiasia on, että muut ihmiset saattavat suhtautua negatiivisesti jos kuulevat, että perhe on ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä, jolloin häpeän tunne on aivan aiheellinen kun vanhempi pelkää muiden ihmisten reaktioita lastensuojeluasiakkuuteen.
Hoet vanhemman!! kokemasta häpeästä, sanallakaan et mainitse lasta, joka jostain syystä voi huonosti. Lasussa keskiössä on aina lapsen etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
No joko oot huono kasvattaja tai lapses tarvii diagnoosin ja sitä kautta tukea. Lässynlää.
Millainen on sitten parempi kasvattaja? Eli jos lapsi lyö, miten sen saa loppumaan?
Riippuu siitä miksi lapsi lyö. Moni neli-viisivuotias lyö vain siksi, että hänellä ei ole vielä riittävästi keinoja tunteiden hallintaan ja sanoja pahanmielen ilmaisuun. Tällöin sanoittaminen ja keskustelu, huomion lisääminen auttaa. Jos taas kyseessä on laiminlyöntitausta tai se erityisyys (jolloin lapsi on usein muutoinkin haastavaan käytökseen ajautuva ja/tai ilkeä) tarvitsee hän lisätukea, vahvempia rajoja ja selkeyttä, ehkä myös sen diagnoosin.
Jos sanoittaminen auttaisi, niin nykypäivän pikkulasten tulisi olla paljon paremmin käyttäytyviä kuin takavuosien pikkulasten. Mutta eipä ole niin.
Onko oikeasti sanoittamista edes käytetty kovinkaan paljon? Väitän että ei. Kyllä se toimii, mutta ei sillä kerrasta saada tunneilmaisua kuriin, niin kuin ei sillä rankaisulla tai sylilläkään.
Kyllähän tuo sanoittaminen on lyönyt erittäin vahvasti läpi, ja on myös tullut valtavirraksi selittää lapsen huonoa käytöstä huonoilla "tunnetaidoilla".
Vierailija kirjoitti:
Sossu tai lasu ei ole mikään ratkaisu ihmisten ongelmiin. Pitäisi olla selkeät ohjeet, varaohjeet tai esite, jossa kerrotaan miten pikkulapsi voisi muistaa, ettei lyö jne. Miten aikuinen oikealla tavalla opettaa. Tai jos tarhassa on joku täti joka ehtii pitää silmällä, ehkä ei ole henkilökuntaa. Ei pitäisi tehdä asioista liian vaikeita, vain siksi ettei vanhempi tiedä miten toimia tai lapsi ei muista nuoren ikänsä vuoksi. On hyvä että muita lapsia suojellaan, ettei satu, mutta asioita voi hoitaa eri tavalla.
Myönnät, ettet tiedä, miten toimia vanhempana lapsen kanssa ongelmatilanteissa, silloin ei mikään esite tai varaohje (?) riitä. Toki näin ollen tarvitsette konkreettista opetusta lapsen kasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
No joko oot huono kasvattaja tai lapses tarvii diagnoosin ja sitä kautta tukea. Lässynlää.
Millainen on sitten parempi kasvattaja? Eli jos lapsi lyö, miten sen saa loppumaan?
Riippuu siitä miksi lapsi lyö. Moni neli-viisivuotias lyö vain siksi, että hänellä ei ole vielä riittävästi keinoja tunteiden hallintaan ja sanoja pahanmielen ilmaisuun. Tällöin sanoittaminen ja keskustelu, huomion lisääminen auttaa. Jos taas kyseessä on laiminlyöntitausta tai se erityisyys (jolloin lapsi on usein muutoinkin haastavaan käytökseen ajautuva ja/tai ilkeä) tarvitsee hän lisätukea, vahvempia rajoja ja selkeyttä, ehkä myös sen diagnoosin.
Jos sanoittaminen auttaisi, niin nykypäivän pikkulasten tulisi olla paljon paremmin käyttäytyviä kuin takavuosien pikkulasten. Mutta eipä ole niin.
Onko oikeasti sanoittamista edes käytetty kovinkaan paljon? Väitän että ei. Kyllä se toimii, mutta ei sillä kerrasta saada tunneilmaisua kuriin, niin kuin ei sillä rankaisulla tai sylilläkään.
Kyllähän tuo sanoittaminen on lyönyt erittäin vahvasti läpi, ja on myös tullut valtavirraksi selittää lapsen huonoa käytöstä huonoilla "tunnetaidoilla".
Koska moni lapsen ”huono käytös” selittyy tunnetaitojen kehittymättömyydellä. Sä puhut selvästi jo haastavasta käytöksestä ja siihen ei sanoittaminen yksin riitäkään, tietenkään. Mikäli lapsi tunnepitoisissa tilanteissa lyö tai vastaavasti vetäytyy omiin maailmoihinsa, tunteiden sanottaminen ja keskustelu (seuraamukset) toimii. Jos taas lapsi haastaa jatkuvasti, rikkoo paikkoja, uhittelee ja sen lisäksi lyö, tarvitsee hän rajaamista, vahvempia seuraamuksia, selkeyttä, tunnekortteja, liikennevaloja jne. sanoittamisen lisäksi. Se onko haastava käytöskin vain tunnetaitojen kehittymättömyyttä on sitten laajempi kysymys. Joillakin varmasti, monella ei.
Vierailija kirjoitti:
Onko lyömistä oikeasti ollutkaan? Jos on, mitä lyönnin uhri on mahdollisesti tehnyt/sanonut lyöjälle?
Mitä jos uhri onkin se manipuloiva lapsi, joka haluaa toisille vaikeuksia? Perustuuko lasu ainoastaan uhrin sanomiseen vai onko pk-täti nähnyt?
Lapsetkin osaavat valehdella ja juonitella. Ja kyllä, on olemassa väkivaltaisia lapsia.
Lasu ei perustu uhrin ts. toisen pikkulapsen sanomisiin. Kyllä se perustuu aina lasta hoitavien tahojen huolen heräämiseen. Eikä tosiaan lasten keskinäinen nahistelu ole syy lasuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
No joko oot huono kasvattaja tai lapses tarvii diagnoosin ja sitä kautta tukea. Lässynlää.
Millainen on sitten parempi kasvattaja? Eli jos lapsi lyö, miten sen saa loppumaan?
Riippuu siitä miksi lapsi lyö. Moni neli-viisivuotias lyö vain siksi, että hänellä ei ole vielä riittävästi keinoja tunteiden hallintaan ja sanoja pahanmielen ilmaisuun. Tällöin sanoittaminen ja keskustelu, huomion lisääminen auttaa. Jos taas kyseessä on laiminlyöntitausta tai se erityisyys (jolloin lapsi on usein muutoinkin haastavaan käytökseen ajautuva ja/tai ilkeä) tarvitsee hän lisätukea, vahvempia rajoja ja selkeyttä, ehkä myös sen diagnoosin.
Jos sanoittaminen auttaisi, niin nykypäivän pikkulasten tulisi olla paljon paremmin käyttäytyviä kuin takavuosien pikkulasten. Mutta eipä ole niin.
Onko oikeasti sanoittamista edes käytetty kovinkaan paljon? Väitän että ei. Kyllä se toimii, mutta ei sillä kerrasta saada tunneilmaisua kuriin, niin kuin ei sillä rankaisulla tai sylilläkään.
Kyllähän tuo sanoittaminen on lyönyt erittäin vahvasti läpi, ja on myös tullut valtavirraksi selittää lapsen huonoa käytöstä huonoilla "tunnetaidoilla".
Koska moni lapsen ”huono käytös” selittyy tunnetaitojen kehittymättömyydellä. Sä puhut selvästi jo haastavasta käytöksestä ja siihen ei sanoittaminen yksin riitäkään, tietenkään. Mikäli lapsi tunnepitoisissa tilanteissa lyö tai vastaavasti vetäytyy omiin maailmoihinsa, tunteiden sanottaminen ja keskustelu (seuraamukset) toimii. Jos taas lapsi haastaa jatkuvasti, rikkoo paikkoja, uhittelee ja sen lisäksi lyö, tarvitsee hän rajaamista, vahvempia seuraamuksia, selkeyttä, tunnekortteja, liikennevaloja jne. sanoittamisen lisäksi. Se onko haastava käytöskin vain tunnetaitojen kehittymättömyyttä on sitten laajempi kysymys. Joillakin varmasti, monella ei.
Tunnekortteja ja liikennevaloja. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
No joko oot huono kasvattaja tai lapses tarvii diagnoosin ja sitä kautta tukea. Lässynlää.
Millainen on sitten parempi kasvattaja? Eli jos lapsi lyö, miten sen saa loppumaan?
Riippuu siitä miksi lapsi lyö. Moni neli-viisivuotias lyö vain siksi, että hänellä ei ole vielä riittävästi keinoja tunteiden hallintaan ja sanoja pahanmielen ilmaisuun. Tällöin sanoittaminen ja keskustelu, huomion lisääminen auttaa. Jos taas kyseessä on laiminlyöntitausta tai se erityisyys (jolloin lapsi on usein muutoinkin haastavaan käytökseen ajautuva ja/tai ilkeä) tarvitsee hän lisätukea, vahvempia rajoja ja selkeyttä, ehkä myös sen diagnoosin.
Jos sanoittaminen auttaisi, niin nykypäivän pikkulasten tulisi olla paljon paremmin käyttäytyviä kuin takavuosien pikkulasten. Mutta eipä ole niin.
Onko oikeasti sanoittamista edes käytetty kovinkaan paljon? Väitän että ei. Kyllä se toimii, mutta ei sillä kerrasta saada tunneilmaisua kuriin, niin kuin ei sillä rankaisulla tai sylilläkään.
Kyllähän tuo sanoittaminen on lyönyt erittäin vahvasti läpi, ja on myös tullut valtavirraksi selittää lapsen huonoa käytöstä huonoilla "tunnetaidoilla".
Koska moni lapsen ”huono käytös” selittyy tunnetaitojen kehittymättömyydellä. Sä puhut selvästi jo haastavasta käytöksestä ja siihen ei sanoittaminen yksin riitäkään, tietenkään. Mikäli lapsi tunnepitoisissa tilanteissa lyö tai vastaavasti vetäytyy omiin maailmoihinsa, tunteiden sanottaminen ja keskustelu (seuraamukset) toimii. Jos taas lapsi haastaa jatkuvasti, rikkoo paikkoja, uhittelee ja sen lisäksi lyö, tarvitsee hän rajaamista, vahvempia seuraamuksia, selkeyttä, tunnekortteja, liikennevaloja jne. sanoittamisen lisäksi. Se onko haastava käytöskin vain tunnetaitojen kehittymättömyyttä on sitten laajempi kysymys. Joillakin varmasti, monella ei.
Tunnekortteja ja liikennevaloja. :D
Kyllä, tunnelortteja ja liikennevaloja. Kannattaa kokeilla, saatat yllättyä.
Ei noita tehdä ilman vakavaa syytä, vaikka Ap niin yrittää esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta näkee, että apn tilanteessa on taustalla tyypilliset alkoholi-, väkivalta- ja pornoperhekuviot. Toivottavasti viranomaiset löytävät lapselle normaalin kasvuympäristön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
No joko oot huono kasvattaja tai lapses tarvii diagnoosin ja sitä kautta tukea. Lässynlää.
Millainen on sitten parempi kasvattaja? Eli jos lapsi lyö, miten sen saa loppumaan?
Riippuu siitä miksi lapsi lyö. Moni neli-viisivuotias lyö vain siksi, että hänellä ei ole vielä riittävästi keinoja tunteiden hallintaan ja sanoja pahanmielen ilmaisuun. Tällöin sanoittaminen ja keskustelu, huomion lisääminen auttaa. Jos taas kyseessä on laiminlyöntitausta tai se erityisyys (jolloin lapsi on usein muutoinkin haastavaan käytökseen ajautuva ja/tai ilkeä) tarvitsee hän lisätukea, vahvempia rajoja ja selkeyttä, ehkä myös sen diagnoosin.
Jos sanoittaminen auttaisi, niin nykypäivän pikkulasten tulisi olla paljon paremmin käyttäytyviä kuin takavuosien pikkulasten. Mutta eipä ole niin.
Onko oikeasti sanoittamista edes käytetty kovinkaan paljon? Väitän että ei. Kyllä se toimii, mutta ei sillä kerrasta saada tunneilmaisua kuriin, niin kuin ei sillä rankaisulla tai sylilläkään.
Kyllähän tuo sanoittaminen on lyönyt erittäin vahvasti läpi, ja on myös tullut valtavirraksi selittää lapsen huonoa käytöstä huonoilla "tunnetaidoilla".
Koska moni lapsen ”huono käytös” selittyy tunnetaitojen kehittymättömyydellä. Sä puhut selvästi jo haastavasta käytöksestä ja siihen ei sanoittaminen yksin riitäkään, tietenkään. Mikäli lapsi tunnepitoisissa tilanteissa lyö tai vastaavasti vetäytyy omiin maailmoihinsa, tunteiden sanottaminen ja keskustelu (seuraamukset) toimii. Jos taas lapsi haastaa jatkuvasti, rikkoo paikkoja, uhittelee ja sen lisäksi lyö, tarvitsee hän rajaamista, vahvempia seuraamuksia, selkeyttä, tunnekortteja, liikennevaloja jne. sanoittamisen lisäksi. Se onko haastava käytöskin vain tunnetaitojen kehittymättömyyttä on sitten laajempi kysymys. Joillakin varmasti, monella ei.
Miten koit sen, kun ensimmäisen kerran kuulit tunnetaidoista? Oliko se kuin uusi maailma olisi auennut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kasvatus apua voi saada lasulta niin että kun on itse töissä sillä hetkellä kun lapsi lyö. Miten voit sen kilometrien päästä estää?
Kasvattamalla lastasi ja olemalla läsnä ja empaattinen niinä aikoina kun olette yhdessä.
”Olemalla läsnä ja empaattinen”. Lässynlää. Entäs jos se ei auta, vaan lapsi lyö siitä huolimatta?
No joko oot huono kasvattaja tai lapses tarvii diagnoosin ja sitä kautta tukea. Lässynlää.
Millainen on sitten parempi kasvattaja? Eli jos lapsi lyö, miten sen saa loppumaan?
Riippuu siitä miksi lapsi lyö. Moni neli-viisivuotias lyö vain siksi, että hänellä ei ole vielä riittävästi keinoja tunteiden hallintaan ja sanoja pahanmielen ilmaisuun. Tällöin sanoittaminen ja keskustelu, huomion lisääminen auttaa. Jos taas kyseessä on laiminlyöntitausta tai se erityisyys (jolloin lapsi on usein muutoinkin haastavaan käytökseen ajautuva ja/tai ilkeä) tarvitsee hän lisätukea, vahvempia rajoja ja selkeyttä, ehkä myös sen diagnoosin.
Jos sanoittaminen auttaisi, niin nykypäivän pikkulasten tulisi olla paljon paremmin käyttäytyviä kuin takavuosien pikkulasten. Mutta eipä ole niin.
Onko oikeasti sanoittamista edes käytetty kovinkaan paljon? Väitän että ei. Kyllä se toimii, mutta ei sillä kerrasta saada tunneilmaisua kuriin, niin kuin ei sillä rankaisulla tai sylilläkään.
Kyllähän tuo sanoittaminen on lyönyt erittäin vahvasti läpi, ja on myös tullut valtavirraksi selittää lapsen huonoa käytöstä huonoilla "tunnetaidoilla".
Koska moni lapsen ”huono käytös” selittyy tunnetaitojen kehittymättömyydellä. Sä puhut selvästi jo haastavasta käytöksestä ja siihen ei sanoittaminen yksin riitäkään, tietenkään. Mikäli lapsi tunnepitoisissa tilanteissa lyö tai vastaavasti vetäytyy omiin maailmoihinsa, tunteiden sanottaminen ja keskustelu (seuraamukset) toimii. Jos taas lapsi haastaa jatkuvasti, rikkoo paikkoja, uhittelee ja sen lisäksi lyö, tarvitsee hän rajaamista, vahvempia seuraamuksia, selkeyttä, tunnekortteja, liikennevaloja jne. sanoittamisen lisäksi. Se onko haastava käytöskin vain tunnetaitojen kehittymättömyyttä on sitten laajempi kysymys. Joillakin varmasti, monella ei.
Miten koit sen, kun ensimmäisen kerran kuulit tunnetaidoista? Oliko se kuin uusi maailma olisi auennut?
Mietitääs, kuulin tunnetaidoista ensimmäisen kerran ala-asteella, ei auennut uusi maailma. Kyllä tunnetaidoista on puhuttu kauan, ei se ole mikään uusi juttu. Sulla on joku päähänpinttymä, että se, että lasta ja hänen kehitystään ymmärretään 70-lukua enemmän, olisi huono asia. Ei ole, lapsen maailmaa, aivojen kehitystä ja tunnetaitoja ymmärretään enemmän, se ei tarkoita sitä, että rajatonta kasvatusta tai helikopterivanhemmuutta tuettaisiin. Päinvastoin, autoritaarista natsivanhemmuutta ei tarvitsekaan tukea ja sitä vähennetään ymmärtämällä lapsen kehitystä ja sitä miten sitä oikein tuetaan.
Kaikki lapset halutaan välttämättä imuroida laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin, mutta nämä ammattikasvattajat ovat niin kädettömiä, että syyttävät kymmenen kilsan päässä työpaikalla nököttäviä amatöörikasvattajavanhempia siitä etteivät pärjää lasten kanssa. Vähän sama kuin sairaala syyttäisi omaisia siitä, etteivät osaa hoitaa potilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu tai lasu ei ole mikään ratkaisu ihmisten ongelmiin. Pitäisi olla selkeät ohjeet, varaohjeet tai esite, jossa kerrotaan miten pikkulapsi voisi muistaa, ettei lyö jne. Miten aikuinen oikealla tavalla opettaa. Tai jos tarhassa on joku täti joka ehtii pitää silmällä, ehkä ei ole henkilökuntaa. Ei pitäisi tehdä asioista liian vaikeita, vain siksi ettei vanhempi tiedä miten toimia tai lapsi ei muista nuoren ikänsä vuoksi. On hyvä että muita lapsia suojellaan, ettei satu, mutta asioita voi hoitaa eri tavalla.
Myönnät, ettet tiedä, miten toimia vanhempana lapsen kanssa ongelmatilanteissa, silloin ei mikään esite tai varaohje (?) riitä. Toki näin ollen tarvitsette konkreettista opetusta lapsen kasvatukseen.
Olen eri mutta kanssasi täysin eri mieltä. Nimenomaan pitäisi olla tarjolla matalan kynnyksen neuvoja arkisiin kasvatuspulmiin, juuri vaikkapa neuvolassa/pk:ssa jaetun kirjallisen materiaalin ja esimerkiksi nettipalveluiden muodossa. Ei ole mitään järkeä, että vaihtoehdot on oman onnen nojaan jättäminen ja lasu.
Onko lyömistä oikeasti ollutkaan? Jos on, mitä lyönnin uhri on mahdollisesti tehnyt/sanonut lyöjälle?
Mitä jos uhri onkin se manipuloiva lapsi, joka haluaa toisille vaikeuksia? Perustuuko lasu ainoastaan uhrin sanomiseen vai onko pk-täti nähnyt?
Lapsetkin osaavat valehdella ja juonitella. Ja kyllä, on olemassa väkivaltaisia lapsia.