Mitä ajattelet ihmisestä, joka puhuu karjumisesta ja raivoamisesta
Mitä ajattelet ihmisestä, jolla on ensimmäisenä mielessä karjuminen ja raivoaminen kun aikoo käsitellä ei niin miellyttäviä tilanteita. " Minä sitten karjun" tai " minä olin niin raivona"
Mitä ajatuksia herättää ?
Kommentit (7)
Raivoaako oikeasti vai puhuuko vain sellaisesta tunteesta?
Voihan sitä karjua ja raivota sisäänpäinkin. Kaikki eivät osaa käsitellä ollenkaan, joten tämäkin vie eteenpäin.
Kyllähän se vähän junttimaiselta vaikuttaa aina, jos puhuu tosissaan. Eri asia jos vitsillä sanoo jotain "kiljuin siinä sitten ulko-ovelle kun lukko ei toiminut, haha".
Vierailija kirjoitti:
Raivoaako oikeasti vai puhuuko vain sellaisesta tunteesta?
Kyllä raivoaa
Ap
No, jotkut ovat kuuma-kalleja.
Tuollaisella ihmisellä se suuttuminen menee hetkessä ohi, jos todella karjuu ja raivoaa hetken.
Sitten on niitä nieleskelijöitä, jotka nielee vihansa ja suuttumisensa, ja kokoavate sitä sisäänsä pitkiä aikoja. Ja miettivät kostoa heitä suuttaneelle ihmiselle /ihmisille pitkiä aikoja.
Juuri nämä ovat kaikkein vaarallisimpia ihmisiä, kavalia kostossaan.
Itse puhun arjessa usein omista tai muiden toimista liioitellusti. Esimerkiksi voin illalla sanoa, että olen taas koko päivän möyhönnyt Vauva-palstalla, vaikka olen kirjoittanut neljä suhteellisen asiallista viestiä. Tai voin sanoa, että lähetä sinne tulikivenkatkuinen kirje, jossa vaadit myyjän päätä vadille, jos tarkoitan, että sinun kannattaisi tehdä reklamaatio ostamastasi tuotteesta.
Kellään ajatuksia?