Lue keskustelun säännöt.
Nyt kerätään keinot miten saan miehen tekemään itse kotitöitä
01.05.2021 |
Eli tilanne on se että pitäisi saada mies oivaltamaan että hänelle kuuluu puolet kotitöistä, ja että tekisi niitä oma-aloitteisesti ja vähän useammin kuin nyt. Suhde on muuten todella hyvä ja uskon että mies kyllä tekee jos saa oivallettua todella että asia ei ole vain minun vastuullani. Nyt on siis vähän ollut omakin vika että minä olen siivonnut enemmän. Minua alkaa nopeammin häiritä pölypallerot lattialla.
Valitettavasti se ei ole toiminut että sanon että voisitko imuroida, koska mies voi sanoa joo, mutta siihen menee silti pari päivää että tarttuu imuriin. Tuota piirrettä inhoan, eli sanoo joo joo mutta ei silti tee. Eikä sen pitäisi olla minun homma pyytää.
Nyt siis keinot kehiin että miten muutetaan tämä. Jätänkö siivoamatta täysin tästä lähtien ja katson koska hän itse alkaa puhumaan että onpa sotkuista? Ja siihen sanon että niimpä. Ja odotan koska siivoaa ne pois?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Ihana kotityranni siellä. Toisten pitäisi elää juuri sinun mielesi mukaan.
Kertoiko ap, että hän hallitsee ja määrää miehen kaikki asiat ja tekemiset? Vapaa-ajan käytön, ystävien tapaamiset, harrastukset, ostokset tai jopa työasiat? Mä en nähnyt mitään sellaista.
Ainoastaan kertoo, että ongelma liittyy kotitöiden tekemisiin. Mutta kaipa jotkut haluavat hukkua pskaan, jos toinen vaihtoehto on mielestään tyrannoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua oikeasti hermostuttaa jos asunto on täynnä pölypalloja tai vaatteita lattialla (mies heittää omansa aina lattialle). Hänellä on myös omat paperinsa ihan levällään työpöydällä. Ja hermostuu kun nalkutan niistä. En mä tiedä miksi ne mua ärsyttää, oon sellainen että hermostuttaa sotku ja ajatukset ei kulje. Kun se on aika pieni vaivakin siivota ne pois, mutta en voi aina siivota hänen sotkujaan.
Yhden sarjasotkijan kanssa keräsin romut ja vaatteet yhteen ja kippasin sottapytyn puolelle sänkyyn. Vähän se nikotteli kun kerroin, että siinä on vain kolmen päivän saalis. Kysyin haluaako hän oikeasti, että meidän yhteinen koti on kuin kaatopaikka. Saman kovakalloisen turvenuijan kanssa toinen koulutustuokio tapahtui, kun otin muutaman ison jätesäkin ja keräsin kaiken lattioilla pyörivän niihin ja vein roskiin. Ukko ihaili miten on siistiä samalla kun teki itselleen leipää, jätti tyhjät paketit pöydälle kuten käytetyt välineetkin. Astiat jäi olkkariin lattialle. Kerroin siinä rentoon keskustelusävyyn miten monta säkillistä tuli kerättyä lattialta ja mitä niille säkeille tapahtui. Tulipa äijään vipinää XD Tää oli sen verran tosiaan kovakallonen tapaus, ettei oppinut ei sitten millään. Tein senkin klassikon, että kutsuin appivanhemmat siivoamattomaan kämppään. Reisille sekin meni. Poikansa pilalle passannut anoppi kauhisteli miten minä kehtaan päästää kämpän niin järkyttävään kuntoon. Siinä vaiheessa uko opiskeli toista tutkintoa, eikä käynyt töissä. Minä tein pitkiä päiviä, jatkuvasit ylitöitä erittäin raskaassa työssä. Ja siis jätkä ei muuta kuin sotkenut sotkemasta päästyään. Ero tuli lopulta muista syistä mutta kyllä tuokin pohjalla vaikutti.
Uhkaat vaihtaa tummaihoseen, jos ei tahti muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin yksinhuoltajana, omistusasunnon omistavana huomaan, huomaan että kyllä miehilläkin on yhtä kovat panokset arjen pyörityksessä. Auto, talo, piha, lapset. Kyllä vain, ei pelkästään siivous.
Mitä v**tua sä selität. Suurin osa äijistä makaa sohvalla persettää kaivaen ja puuhastelee kerran viikossa omia kivoja juttuja sen verran että voi vedota (muka) jotain tekevänsä. Pihatöitä äijät ei tee ikinä, edes lunta ei tule joka vuosi että pääsis kolaamaan enemmän kuin kerran. Eikä ne aina tee edes sitä.... Eikä suurin osa suomalaisista taida edes aenää asua omakotitaloissa vaan kerrostaloissa. Niissä ei ole mitään "miestenhommia" joiden varjolla pääsis luistamaan omista velvollisuuksista. Eikä varsinaisia miesten ja naisten hommi aole muutenkaan, ei ole ollut vuosikymmeniin. Autot korjaa ammattilainen, aika harvassa on ne jotka osaa ja joilla on välineet korjata tän päivän autoja. Renkaatkin vaihtuu nopeammin ja varmemmin rengashotellissa. Lastenhoitoon valtaosa ei osallistu edes silloin, kun eukko on sairaalassa pungertamassa seuraavaa sinappilinkoa maailmaan. Anopille vaan niin ei häiritse mukavaa hotellielämää.
Montaa ukkoa en oo viiskymppisen elämäni aikana viitsinyt kertakäyttöä enempää kattella. Niistäkin vähistä liian moni kuvittelee voivansa jatkaa kivasti sinkkuelämää hotellissa eli tulee valmiiseen pöytään ja joku muu käy kaupassa, valmistaa ruoat, pesee ja pyykkää, siivoaa ja sitten pitäisi vielä olla aina innostunut sänkypuuhista. Mikä siinä on ettei löydy halua yhdessä huolehtia omasta yhteisestä kodista?
Sinulla ei ole koskaan edes siis ollut miestä, mutta paskayleistyksiä riittää? huutista
Ongelma on myös arvostuksen puute. Miehelle olin taas sanonut "alkaa olla pölyä taas paljon" siis ihan silminnähden isoja pölypalloja nurkissa. "voisitko imuroida". Sanoi "joo" mutta koko päivänä ei tehnyt mitään. Seuraavana päivänä muistutin. Sanoi taas joo. Sitten sillä alkoi pitkä työpäivä. Itse jotenkin hellyin ja sanoin että no mä voin siivota nyt kun sulla on pitkä päivä ja oon itse vaan kotona. Sieltä tuli taas vaan passiivinen "joo". Ei edes kiitosta tai mitään :D Ärsyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies itse on mieltä siisteystasosta? Häiritseekö häntä se, ettei ikkunoista näe läpi ja villakoirat juoksevat keskellä lattiaa? Jos hän ei itse hoksaa, että on epäsiistiä, niin hän todnäk kokee jatkuvan huomauttelun ja pyytämisen nalkuttamisena ja tulos on sen mukainen. Voitte vaikka marttaliiton sivuilta käydä yhdessä ihmettelemässä, että kuinka usein mitäkin olisi hyvä siivota ja sitten pohtia kuinka usein tämä toteutuu teillä ja kenen toimesta.
Meillä siisteysmieltymykset menevät myös hieman ristiin, mutta täydentävästi. Miestäni häiritsee epäjärjestys, minua vasta sitten kun se on jo suurta. Minua häiritsee pöly, rasva ym. tahrat ja lika, miestäni ei haittaa vaikka lattialla olisi suurin piirtein pölyn keskelle muodostuva kuljettava polku siten, ettei jalkapohjiin tartu mitään. Mieheni järjestelee ja minä teen suursiivoukset. Molemmat imuroivat säännöllisesti, muta minä imuroin tiheämmin. Pyyhin myös pölyjä tasoilta ja tauluilta ja miltä nyt ikinä keksinkään. Huvittavinta kuitenkin on, että mieheni on lievästi allerginen pölylle, eli nenä on aivan ummessa kutiaa, jos ei siivota ja silti hän ei pölystä itse niin välitä. Keittiönkin täytyy olla hänen mielestään aina tip top, mutta minusta sen ei aina tarvitse kiiltää ja keittiö voikin olla jäljiltäni kaaoksen vallassa monta päivää, jos mieheni ei ole kotona, kunhan nyt vähän tahroja pyyhkäisen. Kuitenkin jotenkin mukavaa, kun siivousmieltymykset ovat juuri näin lomittain, kun kumpikin tekee niitä omia mieltymyksiään vastaavia juttuja, niin siisteys on paremmalla tasolla, kuin kummallakaan yksin asuessa. Meillä on oikeasti lähes neuroottisen siistiä suurimman osan ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan olin parisuhteessa, ja siinä hieman auttoi, kun annoin miehen itse oivaltaa yksittäisen asian.
Esimerkiksi että sukat eivät katoa olohuoneen lattialta. Muistan imuroineeni sukkien ympäriltä, mutta jätin sukat sille sijalleen. Sen jälkeen sukkia ei jäänyt lattialle.
Opettamisessa ei kannata ottaa liian isoa haastetta, mutta ymmärrän, että monella hermot eivät kestä kaikkea sotkua.
Pakko sanoa, että kyllä yksinasumisessa on puolensa.
Mitä tapahtuu jos lakkaan muistuttamasta ja pyytämästä että hoitaa hommansa? Voinko mä omankin osuuden kokeilun vuoksi jättää pariksi viikoksi tekemättä? Itse pesen yleensä pyykitkin. Herään aikaisemmin ja nakkaan ne vaan aina pesukoneeseen. Jos mä kokeilen samaa passiivista tyyliä kuin mieheni siivouksen suhteen, alkaisiko se siivota enemmän? Onko joku kokeillut? Tää on tosiaan aika lailla ainoa ärsyttävä asia suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan olin parisuhteessa, ja siinä hieman auttoi, kun annoin miehen itse oivaltaa yksittäisen asian.
Esimerkiksi että sukat eivät katoa olohuoneen lattialta. Muistan imuroineeni sukkien ympäriltä, mutta jätin sukat sille sijalleen. Sen jälkeen sukkia ei jäänyt lattialle.
Opettamisessa ei kannata ottaa liian isoa haastetta, mutta ymmärrän, että monella hermot eivät kestä kaikkea sotkua.
Pakko sanoa, että kyllä yksinasumisessa on puolensa.
Joo siis just tällaisia yksinkertaisia vinkkejä kaipaan. Jotain että mies itse oivaltaisi sen asian. Koska on ihan turhaa että sanon asiasta. Sen pitää itse tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos lakkaan muistuttamasta ja pyytämästä että hoitaa hommansa? Voinko mä omankin osuuden kokeilun vuoksi jättää pariksi viikoksi tekemättä? Itse pesen yleensä pyykitkin. Herään aikaisemmin ja nakkaan ne vaan aina pesukoneeseen. Jos mä kokeilen samaa passiivista tyyliä kuin mieheni siivouksen suhteen, alkaisiko se siivota enemmän? Onko joku kokeillut? Tää on tosiaan aika lailla ainoa ärsyttävä asia suhteessa.
Kokeile, sillähän se selviää. Itse kokeilisin kyllä keskustelua. Sitä, että oikein istutte alas ja kerrot miehelle, miltä sinusta tuntuu (et saa arvostusta, kärsit epäsiisteydestä, se haittaa keskittymistäsi) ja mitä toivot (että hän hoitaa oma-aloitteisesti oman osuutensa kotitöistä). Sen jälkeen hän joko arvostaa pyyntöäsi tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies itse on mieltä siisteystasosta? Häiritseekö häntä se, ettei ikkunoista näe läpi ja villakoirat juoksevat keskellä lattiaa? Jos hän ei itse hoksaa, että on epäsiistiä, niin hän todnäk kokee jatkuvan huomauttelun ja pyytämisen nalkuttamisena ja tulos on sen mukainen. Voitte vaikka marttaliiton sivuilta käydä yhdessä ihmettelemässä, että kuinka usein mitäkin olisi hyvä siivota ja sitten pohtia kuinka usein tämä toteutuu teillä ja kenen toimesta.
No siis häntä ei ilmeisesti häiritse. Pölyt siivoaa kai sitten kun on tarpeeksi niitä katsellut, on se joskus sanonut ihan itse että vois imuroida ja ottanut imurin esiin. Mutta vaatteet se heittää aina lattialle ja suutahtaakin jos nalkutan sen sekaisista työpapereista pöydällä. Siis on ihan jättimäinen läjä paperia ja sälää enkä voi pyyhkiä pölyjä siitä, ja me nukutaan siinä pölyisessä huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Näin yksinhuoltajana, omistusasunnon omistavana huomaan, huomaan että kyllä miehilläkin on yhtä kovat panokset arjen pyörityksessä. Auto, talo, piha, lapset. Kyllä vain, ei pelkästään siivous.
Aina vedotaan autoon miehen kohdalla. Enpä tunne kovin monta miestä, joka tekisi autolle muuta kuin vaihtaa renkaat 2 kertaa vuodessa - sillä "urotyöllä" ei koko vuoden siivouksia kuitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen n. 10 vuotta yrittänyt saada muutosta samaan ongelmaan, puhumalla ja kaikilla muilla keinoilla. Lopputulema on, että toista ei voi muuttaa. Varsinkin kun kyse on henkilöstä, jota sotku ei häiritse yhtään. Teen nykyään näin:
1. Töiden jako.
Koska minä olen kodin siisteydestä tosi tarkka ja kärsin sotkusta toisin kuin mieheni niin minä imuroin, pesen lattiat, vessat, pyykit, keittiön ja kaiken itse aina. Mies ei tee tätä ikinä enkä vaadi. Sen sijaan hän hoitaa pieniä lapsia sen ajan kun minä kaikessa rauhassa siivoan ja ohjaa lapsia auttamaan minua siivoamisessa.
Minä taas en tee mitään pihatöitä enkä esim. ikinä hae postia, vaihda renkaita, tee korjaustöitä tms. Mies hoitaa yksin kaiken tämän. Joskus hän inisee siitä, mutta se ei haittaa minua, koska minua taas ei esim. hoitamaton piha, hakematon posti ym. häiritse yhtään.
2. Luonnollisten seurausten salliminen.
Minä esim. pesen vain sen pyykin joka löytyy pyykkikorista. Joskus käy niin, että miehellä ei jonain aamuna ole yksiäkään puhtaita sukkia, koska on jättänyt likaisen pyykin ”muiden kerättäväksi” lattialle. Sellaisen aamun jälkeen hän muistaa (ilman että minä nalkutan yhtään) taas pari kuukautta viedä pyykkinsä pyykkikoriin lojumasta makuuhuoneen lattialta.
Kokeilin sitäkin että raportoin kaikesta minisiivoamisesta mitä oon tehnyt, et se tajuaisi ettei itsestään pysy siistinä. Esim että "pyyhkäisin wc tason"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Robotti-imuri. Joo, ei korvaa kokonaan imurointia, mutta etenkin koirataloudessa on aarre. Ja onneksi meillä on mies se, joka imuroi sitten kun on tarpeen tarttua imuriin. Hän myös hoitaa useimmiten pyykit, mutta vain ne minun vaatteeni, jotka minä huolehdin pyykkikoriin, eli ei kulje keräilemässä pyykkejäni.
En ymmärrä, miten tuollaiset asiat kuten että millainen ihmisen oma siisteystaso on, eivät tule ilmi seurusteluaikana.
Me ei voida hankkia robotti-imuria, on kynnyksiä ja muuta, ja asunto on tosi pieni ettei sitä tarvitse. Minusta siis. Meillä ei mene siivoamiseen kun max tunti viikossa, jos kaiken siivouksen laskee yhteen. Se vaan jää yleensä minun hommakseni, ja en tykkää tästä, koska miten jatkossa sitten? Jos meillä on lapsia? Ja kun mies vastahakoisesti siivoaa vain jos pyydän, sanoo joo mutta vetkuttelee.
Muuten meidän suhde on tosi hyvä, mutta tää on ongelma
Robotti menee kynnysten yli, ja asunnon voi järjestää helposti sille sopivaksi. Nimenomaan pieneen kämppään robotti on loistava, se hurauttaa pölyt pois vaikka joka päivä muutamassa minuutissa ja menee itse takaisin lataukseen. Aivan huippua että vaikkapa oman suihkun aikana kämpästä on hävinneet hiukset ja pölypallot. En voi kuin suositella erittäin lämpimästi, on joka pennin arvoinen!!
Ei se toki miehen asennetta ja muita siivousongelmia ratkaise. Jos parilla on hyvin erilainen siisteyskäsitys, on pakko löytää kompromissi. Siistimmän pitää vähän tulla vastaan ja sietää sotkua, sotkuisemman pitää vähän tulla vastaan ja siivota useammin kuin itselle tulisi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos lakkaan muistuttamasta ja pyytämästä että hoitaa hommansa? Voinko mä omankin osuuden kokeilun vuoksi jättää pariksi viikoksi tekemättä? Itse pesen yleensä pyykitkin. Herään aikaisemmin ja nakkaan ne vaan aina pesukoneeseen. Jos mä kokeilen samaa passiivista tyyliä kuin mieheni siivouksen suhteen, alkaisiko se siivota enemmän? Onko joku kokeillut? Tää on tosiaan aika lailla ainoa ärsyttävä asia suhteessa.
Kokeile, sillähän se selviää. Itse kokeilisin kyllä keskustelua. Sitä, että oikein istutte alas ja kerrot miehelle, miltä sinusta tuntuu (et saa arvostusta, kärsit epäsiisteydestä, se haittaa keskittymistäsi) ja mitä toivot (että hän hoitaa oma-aloitteisesti oman osuutensa kotitöistä). Sen jälkeen hän joko arvostaa pyyntöäsi tai sitten ei.
Miksi alapeukku? Omassa parisuhteessani keskustelu on ollut itsestäänselvä ja toimiva tapa kaikissa niissä asioissa, missä on tarvittu muutosta. Mies ehdotti jo seurustelun alkuvaiheessa, että voisimme muutenkin ottaa tavaksi "parisuhdepalaverit" eli istua aika ajoin alas pohtimaan, miten meillä menee. Ne ovat jääneet toteuttamatta, mutta kaikista isoista ja pienemmistäkin kysymyksistä on keskusteltu.
’Menee tasan’ nalkutinalkuti. Mistä tämä pakkomielle on naisille tullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen tehdä kotityöt silloin kuin tekee . Tuskin itsekkään tykkäät jos joku komentelee sinua tekemään asioita juuri nyt. Siis jos kuitenkin tekee niitä.
Sitten kaipaisin jotain vinkkejä siihen että miten siedän itse sitä sotkua mikä meillä on. Ihan vilpittömästi. Kun itselle tulee aina olo että ei hemmetti, ei se ole iso homma imuroida kämppä, menee 5min ja olen saanut ne jättimäiset pölypallot pois. VS. että odotan että mies imuroi ne sitten kun sitä huvittaa ja asutaan sotkussa.
Mutta siis ongelma on että nyt kun olen tehnyt näin sen ajan kun ollaan oltu yhdessä, miehen oma-aloitteisuus on hävinnyt. Ja mitä sitten jos me saadaan joskus lapsia! Silloinkin kaikki kasaantuu mulle, koska en halua asua sotkun keskellä.
Mua oikeasti hermostuttaa jos asunto on täynnä pölypalloja tai vaatteita lattialla (mies heittää omansa aina lattialle). Hänellä on myös omat paperinsa ihan levällään työpöydällä. Ja hermostuu kun nalkutan niistä. En mä tiedä miksi ne mua ärsyttää, oon sellainen että hermostuttaa sotku ja ajatukset ei kulje. Kun se on aika pieni vaivakin siivota ne pois, mutta en voi aina siivota hänen sotkujaan.
Niin. Sinua ärsyttää ja hermostuttaa ja toisten pitää nyt ehdottomasti elää SINUN tuntemusten mukaan. Minä minä minä eikä kukaan muu!
No tuohan on juuri se, mitä tällainen kodista ja sen ylläpitämisestä luistava mies tekee. Minä minä minä, ei minun tarvitse siivota, miksi laittaisin tikkua ristiin yhteisen asunnon eteen. Miksi se on yleisesti miehiltä ok tehdä aivan oman päänsä mukaan (ei osallistu mihinkään), mutta jos nainen toivoisi että mies tulisi vastaan ja molemmat tekisivät kotitöitä, eikä kaikki kaatuisi perinteiseen malliin naisen harteille, se on naiselta itsekästä tyranniaa? Tuohan on just se sama ajatusmaailma, mutta eri päin. Sitten näkisin sen tyranniana, jos nainen pakottaisi miehen tekemään ihan kaikki kotityöt ja heti paikalla. Miksi parisuhteessa naisen toiveella siitä, miten hän haluaisi asua ja millainen siisteystaso miellyttäisi naista, ei ole mitään väliä? Onhan se naisenkin koti ja parisuhteessa on lähtökohtaisesti kaksi tasavertaista osapuolta.
En vaan ehdottaisin jotain vajaa pihalle jossa pitää sinua,kunnes osaat elää kuin muut ihmiset.