Järkyttävä artikkeli 1.5. Hesarissa erityisopettajien työstä!

Pitkässä juoksussa se "ideologia" jolla väkisin koitetaan tasapäistää kaikki samoihin kouluihin ja luokkiin eriarvoistaa lapsia ja nuoria. Se johtuu siitä, että jokainen ns. "normaali" perhe haluaa lapsilleen paremman koulun/luokan, mikä ajaa perheitä muuttamaan aluielle joissa on ne ns. paremmat koulut.

Ja jossain kohtaa Suomessakin alkaa tulla enemmän ja enemmän yksityisiä kouluja/painotusluokkia ym. joilla voidaan taata että ne normaalit lapset saavat opiskelurauhan.

Kannatan myös tuota ajatusta minkä joku edellinen kirjoitti: lapsilisää/asumistukea/sossunrahaa ei pitäisi maksaa kun max 3 lapsesta. Tällä hetkellä uusi lapsi tuo tuloja nille joiden ei kannattaisi omien resurssiensa pohjalta lisääntyä.

Huomionarvoista on myös se, että jos lapsi otetaan huostaan se tietää "tulojen menetystä" tuilla eläville, jolloin voi käydä niin että esim. asuntoa on pakko vaihtaa halvempaan/pienempään. Tuo on vaiettu asia, mutta moni roikottaa tukea tarvitsevaa lastaan kotona (tosi asiassa lapsi ei välttämättä edes sole kotona vaan jossain "kadulla") rahan takia.

Kyllä siihen tulee muutos, uskokaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvita lisää erityisopettajia. Tarvitaan lisää ohjattua toimintaa lapsille, jotka "eivät sopeudu normaalilla tyylillä". Kerhoja, joukkueita, tms. Partio.

Tässä kiteytyy hienosti iso osa ongelman ydintä. Lapsilta ei enää vaadita mitää. Siis yhtään mitään. Kaiken pitäisi olla mielekästä ja kiinnostavaa, jotta vaivautuisivat tekemään. Ja tämän mahdollistavat juuri tämän tyyppiset vanhemmat. Nykylapsilla on jo aivan liikaa sirkushuveja ja viriketarjonta pursuaa korvista. Lasten pitää oppia pitkäjänteisyyttä, ponnistelua ja tylsyyden sietoa. Kuka lapsi nyt haluaisi päntätä jos vaihtoehtona on kiukutella ja saada vapautus ties mihin kerhoon. Päinvastoin, huvitukset pois ja paluu perusasioiden ääreen. Työtekoa pitää oppia ja loputtomilla helpotuksilla ei opi kuin väistämään velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä juoksussa se "ideologia" jolla väkisin koitetaan tasapäistää kaikki samoihin kouluihin ja luokkiin eriarvoistaa lapsia ja nuoria. Se johtuu siitä, että jokainen ns. "normaali" perhe haluaa lapsilleen paremman koulun/luokan, mikä ajaa perheitä muuttamaan aluielle joissa on ne ns. paremmat koulut.

Ja jossain kohtaa Suomessakin alkaa tulla enemmän ja enemmän yksityisiä kouluja/painotusluokkia ym. joilla voidaan taata että ne normaalit lapset saavat opiskelurauhan.

Kannatan myös tuota ajatusta minkä joku edellinen kirjoitti: lapsilisää/asumistukea/sossunrahaa ei pitäisi maksaa kun max 3 lapsesta. Tällä hetkellä uusi lapsi tuo tuloja nille joiden ei kannattaisi omien resurssiensa pohjalta lisääntyä.

Huomionarvoista on myös se, että jos lapsi otetaan huostaan se tietää "tulojen menetystä" tuilla eläville, jolloin voi käydä niin että esim. asuntoa on pakko vaihtaa halvempaan/pienempään. Tuo on vaiettu asia, mutta moni roikottaa tukea tarvitsevaa lastaan kotona (tosi asiassa lapsi ei välttämättä edes sole kotona vaan jossain "kadulla") rahan takia.

Niin totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka suuri osa näistä ongelmalapsista on sellaisia että taustalla on ihan neurologinen sairaus, monellako taas on kasvatuksesta kiinni?

Molempia usein. Joskus nämä pystytään erottamaan toisistaan selkeästi. Neuro-ongelmat ovat usein periytyviä. Lapsi ei voi valita, kenelle on syntynyt, joten jokainen lapsi tarvitsee apua, jos sitä tarvitsee!

Esimerkin uliseva lapsi kuulostaa ääniyliherkältä, joka yrittää peittää kivuliaksi kokemansa äänet ulisemalla.

Hänelle voisi tarjota ihan asiallistakin tukea, esim. vastamelukuulokkeet, eikä vaan jättää yksin pärjäämään ja ulisemaan.

Myös pulpetin alle, kenties piiloon menevä oppilas kärsii todennäköisesti jostain neurologisesta ongelmasta. Saattaa olla autisti. Hänellekin voitaisiin järjestää asiallista tukea ja hänelle paremmin sopiva ryhmä jos tahtoa löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari kertoo, että lastenpsykiatria tosiaan on tukossa. Lähetteiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja kasvu jatkuu edelleen.

Joka vuosi tulee 12–13 prosenttia enemmän lähetteitä kuin edellisenä vuonna.

Lapsia syntyy koko ajan vähemmän mutta hoidettavien määrä kasvaa? Miten tämä on mahdollista? Kohta kaikki lapset on jotain laitoskamaa?

Olen käynyt kouluni 50 luvulla, silloin oli apukouluja joissa opiskeli nämä erityisoppilaat. Nykyään kaikki koulut tuntuvat olevan apukouluja joissa ei Pisa tuloksista huolimatta opita mitään.

Ammattikouluista valmistuu sähköasentajia joita ei laittaa rakennuksille sähköjä asentamaan kun niistä tulee hengenvaarallisia.

Yliopistosta valmistuneet eivät saa mistään työtä kun ei ole tietoa juuri mistään. Oppiarvo kun ei takaa työelämässä tarvittavia taitoja joista tärkein on kyky tehdä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvita lisää erityisopettajia. Tarvitaan lisää ohjattua toimintaa lapsille, jotka "eivät sopeudu normaalilla tyylillä". Kerhoja, joukkueita, tms. Partio.

Tässä kiteytyy hienosti iso osa ongelman ydintä. Lapsilta ei enää vaadita mitää. Siis yhtään mitään. Kaiken pitäisi olla mielekästä ja kiinnostavaa, jotta vaivautuisivat tekemään. Ja tämän mahdollistavat juuri tämän tyyppiset vanhemmat. Nykylapsilla on jo aivan liikaa sirkushuveja ja viriketarjonta pursuaa korvista. Lasten pitää oppia pitkäjänteisyyttä, ponnistelua ja tylsyyden sietoa. Kuka lapsi nyt haluaisi päntätä jos vaihtoehtona on kiukutella ja saada vapautus ties mihin kerhoon. Päinvastoin, huvitukset pois ja paluu perusasioiden ääreen. Työtekoa pitää oppia ja loputtomilla helpotuksilla ei opi kuin väistämään velvollisuuksia.

Ymmärrän pointtisi, mutta... pitäisikö tuon saavuttamiseen, tai siinä auttamisessa, "löysätä köyttä" siinä toivossa, että vuoden parin päästä motivaatio tulee omasta halusta, jos on tullakseen?

Kun ei se ilmeisesti takomallakaan synny... ainakaan kohtuullisella työmäärällä. Tai niin, että muutosta syntyisi pidemmän päälle eli lapsen asennetta ja itsenäisyyttä ajatellen?

Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.

PERUSkoulun pitäisi olla PERUSoppilaille.

Vierailija kirjoitti:

Missä nämä lapset olivat 70-luvulla tai 90-luvulla? Oliko heidät lääkitty tainnoksiin tai lukittu laitoksiin? Löivätkö ja purivatko he silloin kaikkea ympärillään, jos "hermo meni"? Vai oliko jokin toisin?

Ymmärrän psykoosin ja kehitysvammaisuuden ja neurologiset syyt. Kuinka paljon on kyseessä nykyään tunteiden hallinnan ongelmaa ja rajattomuutta? Eli lasta ei ole kasvatettu rajoittamaan omia impulssejaan ja sietämään pettymyksiä.

Osa ihmistaimista vaatii tiukemmat rajat sosiaalistuakseen yhteisön jäseniksi. Tämä ei tarkoita pahoinpitelyä, väkivaltaa ja alistamista.

80-luvulla ykkösluokalta siirrettiin riehuja nopeasti jonnekin muualle opetukseen. Yläasteella riehujat ja kiljujat saivat vapaasti häiriköidä tunteja, oli kamala häly ja huuto koko ajan. Nämä siis kokemuksiani oppilaana.

Jaaha ja taas poistuu viestejä. On tämä nyt kumma ettei ikinä voi keskustella ongelmista jos niihin vähänkään liittyy muualta tulleet. Ihan älytöntä. Koko maa luisuu kaaokseen tällä menolla jos kokonaisia ikäluokkia aletaan menettää koulun rapistuessa. Syitä pohditaan ja niistä ammattilaiset kertovat. Karua on meno peruskouluissa. Kantaväestön lasten ongelmilla saa kyllä repostella, mutta m a mu jen osuutta ei saa mainita? Mitä tasa-arvoa se muka on? Milloin tähän touhuun oikeasti puututaan?

Meillä ei todellakaan ole mitään unelmaa,vaan tikittävä pommi jos peruskoulu valuu siihen, että vanhemmat paniikissa haalivat lapsille koulupaikkoja tietyiltä alueilta välttääkseen huonot koulut. Kyllähän se kertoo paljon missä mennään.

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari kertoo, että lastenpsykiatria tosiaan on tukossa. Lähetteiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja kasvu jatkuu edelleen.

Joka vuosi tulee 12–13 prosenttia enemmän lähetteitä kuin edellisenä vuonna.

Lapsia syntyy koko ajan vähemmän mutta hoidettavien määrä kasvaa? Miten tämä on mahdollista? Kohta kaikki lapset on jotain laitoskamaa?

Olen käynyt kouluni 50 luvulla, silloin oli apukouluja joissa opiskeli nämä erityisoppilaat. Nykyään kaikki koulut tuntuvat olevan apukouluja joissa ei Pisa tuloksista huolimatta opita mitään.

Ammattikouluista valmistuu sähköasentajia joita ei laittaa rakennuksille sähköjä asentamaan kun niistä tulee hengenvaarallisia.

Yliopistosta valmistuneet eivät saa mistään työtä kun ei ole tietoa juuri mistään. Oppiarvo kun ei takaa työelämässä tarvittavia taitoja joista tärkein on kyky tehdä työtä.

Hienosti kiteytetty aikamme ongelma. Työn tekeminen ja ponnistelu ovat nykyään aliarvostettuja taitoja. Joille nuo opetetaan, pärjäävät.

Puhumattakaan siitä, että siellä luokassa on niitäkin lapsia, jotka tukea tarvitsisivat mutta eivät sitä saa.

Oman pojan kanssa sai taistella monta vuotta, että hän sai lopulta ADD diagnoosin. Kun lahjakas lapsi alisuoriutuu jatkuvasti mutta kuitenkin pärjää kohtalaisesti, ei riehu eikä ole väkivaltainen ja osaa käyttäytyä niin ketään ei kiinnosta vaikka lapsi itse kärsii keskittymiskyvyn puutteesta ja istuu koulussa tunnit haaveillen eikä opi mitään.

Kaikki resurssit on jo käytetty ”vaikeampiin” tapauksiin, joten kun selvisi että olemme ihan normaali perhe ja osaamme pitää arjen rutiineista kiinni niin mitään ei tarvinnut tehdä. Todettiin vaan, että harvoin vanhemmat edes vaativat tutkimuksia lapsilleen kun yleensä ne on kuulemma opettajat?

Jokaisella luokalla on varmaan ainakin yksi tällainenkin ”haaveilija” joka käyttää peruskoulunsa siihen että istuu paikallaan oppimatta oikeastaan mitään mutta ketään ei haittaa kunhan ei häiritse! Lapselle toki aika tuskallista istua paikallaan ja opetella asiat sitten kotona itselleen sopivalla tavalla... Samanlainen opetus ei vaan sovi kaikille eikä avunsaanti voi olla kiinni siitä, että kuinka paljon häiriköi luokassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa noista kipeimmistä tapauksista ei osaa kieltä, tämäkin on ihan tosiasia vaikka ei sitä mainita saa.

Ei pidä paikkansa muualla kuin kehä kolmosen sisäpuolen joissain kouluissa. Älä siis ala täällä trollata! T.ope maakunnasta

Kyllä minulle ainakin ihan tuttuja tilanteita kahdeltakin eri koululta. Reilusti kehäkolmosen ulkopuolella ja pienessä kaupungissa olen laaja-alaisena erityisopettajana.

Vierailija kirjoitti:

Kilttejä erityislapsia ei saa laittaa samaan luokkaan häirikköjen kanssa.

Me siirrettiin erityislapsi yksityiskouluun, sillä hän ei pystynyt opiskelemaan lähikoulussa niiden normaalien lasten häiriköinnin takia.

Nyt hänellä on opiskelurauha. Hän saa myös tukea sekä haasteisiin että vahvuuksiin. Enää ei tule koulusta puheluita joissa valitetaan siitä että lapsi on väsynyt (kera kasvatusohjeiden) kun lapsi väsyi koulun metelin ja hälyn takia.

Nykyään tulee puheluita siitä, että lapsi saa suorittaa aineita tekemällä omia, vähän haastavampia projekteja, kun osaa jo valmiiksi sen asian mitä ollaan opettelemassa. Hänelle tarjotaan mahdollisuus kehittää osaamistaan sen sijaan että tylsistyisi liian hitaasta etenemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattakaan siitä, että siellä luokassa on niitäkin lapsia, jotka tukea tarvitsisivat mutta eivät sitä saa.

Oman pojan kanssa sai taistella monta vuotta, että hän sai lopulta ADD diagnoosin. Kun lahjakas lapsi alisuoriutuu jatkuvasti mutta kuitenkin pärjää kohtalaisesti, ei riehu eikä ole väkivaltainen ja osaa käyttäytyä niin ketään ei kiinnosta vaikka lapsi itse kärsii keskittymiskyvyn puutteesta ja istuu koulussa tunnit haaveillen eikä opi mitään.

Kaikki resurssit on jo käytetty ”vaikeampiin” tapauksiin, joten kun selvisi että olemme ihan normaali perhe ja osaamme pitää arjen rutiineista kiinni niin mitään ei tarvinnut tehdä. Todettiin vaan, että harvoin vanhemmat edes vaativat tutkimuksia lapsilleen kun yleensä ne on kuulemma opettajat?

Jokaisella luokalla on varmaan ainakin yksi tällainenkin ”haaveilija” joka käyttää peruskoulunsa siihen että istuu paikallaan oppimatta oikeastaan mitään mutta ketään ei haittaa kunhan ei häiritse! Lapselle toki aika tuskallista istua paikallaan ja opetella asiat sitten kotona itselleen sopivalla tavalla... Samanlainen opetus ei vaan sovi kaikille eikä avunsaanti voi olla kiinni siitä, että kuinka paljon häiriköi luokassa.

Meillä on samanlainen tapaus. Sai diagnoosin vasta lukiossa. Meni peruskoulun läpi niin, että edes luokanvalvoja ei muistanut, että sen nimistä oppilasta on edes luokassa ollut.

Alakoulussa luokanopettaja selityi, että sai käytösnumeroksi kasin, kun hänellä ei ole mitään huomiota lapsesta. Eli täysin näkymätön lapsi.

Onneksi kuitenkin koulu meni hyvin ja sai hyvän todistuksen ja on saanut jatko-opiskelupaikan.

Oma lapsi on noin 20 oppilaan pienluokalla. Mielestäni tämä koko olisi ideaali normaalille luokalle, mutta näillä mennään.

Nykyään luokkien käytävänpuoleinen seinä on uusimmissa kouluissa lasia, mikä ei auta keskittymishäiriöisiä lapsia yhtään. Luokissa ei ole avustajia, opettajan aika menee niiden parin äänekkäimmän pojan kanssa. Monella nepsylapsella on haastetta sosiaalisissa taidoissa, silti vaaditaan kaikilta osaamista ryhmätilanteissa, ilman että niissä tuetaan ja puututaan ryhmissä tapahtuvaan kiusaamiseen.

Opettajilla ei tunnu olevan osaamista erityislapsista, mikä aiheuttaa vanhemmassa (jonka osaaminen on laajempaa) hämmennystä. Tukitoimi on lääkitys ja jos se ei auta, niin sijoitus. Tämä siinä vaiheessa kun lapsi on liian aggressiivinen, tai liian ahdistunut menemään kouluun kiusaamisen ja niiden aggressiivisten koulukavereiden vuoksi. Sijoitus harvemmin auttaa autismikirjon lasta, jolla kotiolot hyvät.

Opettajia kiinnostaa asiat vasta sitten, kun on mahdollista että lapsi jää luokalleen. Lain mukaan koulusta pitäisi saada tukitoimia, käytännössä tämä harvemmin tapahtuu. Olisiko opettajilla mahdollisuus lähteä taistelemaan tästä vanhempien ja hoitotahojen kanssa, sen sijaan että nostellaan palavereissa käsiä?

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuollaisia minunkin työpäiväni ovat. Artikkelissa ei ollut mitään yllättävää tai järkyttävää ainakaan näin opettajan näkökulmasta. Järkyttävää on se, että tilanne on jatkunut tällaisena jo vuosia eikä loppua ole näkyvissä.

Kenenkä siitä olisi helpoin alkaa äänekkäästi puhumaan ja muutosta vaatimaan kuin sen opettajan eli sinun? Miksi ette tee mitään??

Vierailija kirjoitti:

Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.

Juuri näin. Lastensuojelun sijoitus on se viimeinen etappi ja tämä on väärin. Lapset ja nuoret, jotka olisivat tarvinneet paljon moniammatillista apua, eivät ole sitä saaneet riittävästi tai ollenkaan, ongelmat pahentuneet vuosia ja sen jälkeen odotetaan, että sijoitus olisi se taikasauva kaikki korjaantuu.

Itse peräänkuulutan eri ammattilaisten yhteistä joukkovoimaa, jossa kasattaisiin yhteen miten eri tavoin samat ongelmat näyttäytyvät eri aloilla.

Samojen ongelmien kanssa painitaan ja yhteistyöllä voisimme tuoda julkisuuteen nämä asiat. Työmme kautta osaamme myös kertoa mitkä eri keinot auttaisivat tilanteeseen eli meillä on jo olemassa ratkaisuvaihtoehdot. Tarvitsemm vain yhteiskunnan päättäjien hyväksynnän näille muutoksille. Aluksi muutokset maksaa, mutta väitän, että pidemmällä aikavälillä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.

Terveisiä täältä lastensuojelusta!

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ilmiannettu asiattomana.

MIkä sinun ongelma on ? Jokainen voi ilmaista mielipiteensä vaikka se joidenkin mielestä on väärä. Ketään ei ole loukattu eikä vahingoitettu.

Kyllä suuret ikäluokat ovat osaltaan syyllisiä jos luette tätä keskustelua, heidän lapsensa tuntevat vastenmielisyyttä kaikkea työntekoa kohtaan heidän sadististen vanhempien pakkotyö vaatimusten takia.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4136475/muita-jotka-eivat-saaneet-olla-…