Hyväosaisuus kasautuu pariutumisenkin kautta

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa pariutua itseään viisaamman tai menestyneemmän kanssa, jos vain mahdollista ja muuten kemiat kohtaavat. Seura kun tekee kaltaisekseen.

Äo:ta ei juuri voi muuttaa millään keinoin. Menestystä kannattelevat tavat kyllä voivat tarttua.

Vierailija kirjoitti:

Sääty-yhteiskunnassa kukin oli kahlittu omaan syntymäsäätyynsä ja se määräsi pitkälti koko elämän. Kun sääty-yhteiskunta purkautui, avautui ikkuna sosiaaliselle nousulle (ja laskulle). Tätä on Suomessa tukenut ilmainen koulutus ja sosiaaliturva. Suurissa ikäluokissa oli hyvin tyypillistä, että lapset kouluttautuivat pidemmälle kuin vanhempansa ja tekivät luokkanousun. Sen sijaan suurten ikäluokkien lapsilla ja lastenlapsilla "säätykiertoa" ei enää samassa määrin tapahdu, vaan hyvinvointi näyttää taas periytyvät voimakkaasti. Itse arvelen sen johtuvan siitä, että ne yksilöt, joilla on ollut kapasiteettia kouluttautua ja nousta ylemmäs, tekivät sen viimeistään 70 ja 80-luvuilla. Enää alemmissa yhteiskuntaluokissa ei siis ole samanlaista "älyreserviä". Yksittäisiä poikkeuksia on aina ja onneksi heillä on Suomessa edelleen mahdollisuus mm. opiskella valtion tukemana niin pitkälle kuin rahkeet riittää.

Mutta isossa kuvassa se, että yhteiskunnallinen asema periytyy, ei siis välttämättä ole merkki epätasa-arvosta. Kyse voi olla luonnollisesta jakaumasta, joka johtuu älykkyyden periytyvyydestä. Jos näin on, ei asialle voida meritokraattisessa yhteiskunnassa tehdä juuri mitään. Toki huono-osaisia voidaan tukea sosiaaliturvan keinoin ja taata heillekin asiallinen elintaso. 

Tuossahan oli hienosti ja maltillisesti linkkaamieni lehtijuttujen (ja tutkimustulosten) sisältö pähkinänkuoressa tasa-arvokysymystä lukuunottamatta. Siitä on vaikea puhua ilman politiikkaa, minkä vuoksi tutkijat eivät siihen mielellään ota kantaa, vaan tyytyvät tulostensa esittämiseen. 

Olen samaa mieltä siitä, että kaikille tulee taata asiallinen elintaso, mikä on yhteiskunnankin etu, koska luokkanousuahan tapahtuu eli näin lahjakkuuksia ei hukata. Se taas ei ole kenenkään etu, että lahjakkuuteen perustuvaa menestystä liikaa tasataan. Siitä voi sitten kinata loputtomiin mikä on "liikaa". Yhteiskunnalla on kuitenkin mielestäni aina velvollisuus suojata heikkoja ja hädänalaisimpia kuten lapset, vanhukset ja vammaiset. Ap

Ilmeisesti modet poistaa viestejä pelkällä ilmoituksella "en tykkää tästä". En viitsi kirjoittaa viestejä ajatuksella ihan tyhjän takia. Olisi kyllä mielenkiintoista ollut keskustella. Näkemiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat aina olleet tarkkoja siitä etteivät koskaan pariudu alaspäin, mutta pariutuvat kyllä reippaasti ylöspäin jos mahdollisuus on. Naiset myös uskovat yhteiskuntaluokkiin miehiä vahvemmin ja miettivät jatkuvasti ovatko he nyt nousseet korkeampaan luokkaan.

Tuo korostuu nyt kun keskiluokka on selkeämmin jakautunut kahtia ylempään ja alempaan.

Toisaalta miehetkin ovat tarkempia gold diggereiden kanssa kuin ennen koska tietoisuus naisten todellisesta luonteesta on lisääntynyt.

Mikä naisten todellinen luonne? Mielestäni naisten 'todellinen luonne' on monipuolistunut. Aikanaan, kun naisella ei saanut olla omia tuloja tai omaa omaisuutta, naisen oli löydettävä mies, joka halusi hänet elättää.

Nykyään naisen tuloja ja omaisuutta määrää nainen itse, ja siksi naiset ovat paljon heterogeenisempi ryhmä kuin aiemmin.

Gold diggereitä on toki aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta yhä useampi nainen haluaa omat rahat itselleen. Väittäisin, että valtaosa naisista haluaa rahoittaa elämänsä itse.

Vain lasten ollessa pieniä, talouden tulot katsotaan yhteisiksi. Eikä välitetä siitä, tuoko rahat taloon mies vai nainen. Koti-isyyden arvostus nousee koko ajan.

Toki olen nainen joka haluaa elättää itsensä, joten olen hieman puolueellinen. Enhän minä tiedä, olenko yksin mielipiteeni kanssa :D

Juuri näin - nykyäänhän nimenomaan Suomessa/länsimaissa ei tarvitse miettiä tulotasoja pariutuessa jos ei halua, mutta ennenvanhaan se oli pakollista, kun miehen tulot ratkaisivat naisen ja lasten loppuelämän (köyhissä maissa tämä on edelleen todellisuutta, pakon sanelemana).

Suomen oloissa tällä ei ole väliä kun naisenkin tulee tienata itse oma elantonsa, enkä tunnekaan yhtään ystävää, kaveria, työkaveria, tuttavaa joka mainostaisi etsivänsä nimenomaan itseään parempituloista puolisoa. Jos lähipiiri on täynnä gold diggereitä, se kertoo enemmän siitä millaisissa porukoissa itse pyörii, kuin siitä millaisia kaikki naiset ovat.

Kyllä me nykynaiset käymme ihan itse töissä ja tienaamme omat rahamme, ja parisuhteessa moni pitää nykyään joka tapauksessa eri tilit. Esimerkiksi veljeni vaimo tienaa lähemmäs 6000 euroa kuussa, veljeni 2500. Eikä ole ainut esimerkki. Itse haluan parisuhteelta rakkautta, kumppanuutta, intohimoa, hauskaa ja mukavaa yhteiselämää - enpä ole koskaan kumppanini tuloja edes tiennyt siinä vaiheessa kun suhde on alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa pariutua itseään viisaamman tai menestyneemmän kanssa, jos vain mahdollista ja muuten kemiat kohtaavat. Seura kun tekee kaltaisekseen.

Totta, tuollaista kuulemma nimitetään sapioseksuaalisuudeksi, mutta olen sitä intuitiivisesti noudattanut. Ystävissä olen myös noudattanut samaa ja ihan tietoisesti eli hyvin menee, jos välillä saa tuntea itsensä tyhmäksi ja hitaaksi. Ap

A. Sääty oli sulla housussas ja 70-luvun luokkapinttymät voi varmaan hoitaa jonain OCD-diagnoosina?

B. Ihmiset pariutuvat kaltaistensa kanssa. AI KAUHEETA nyt pitää arpoa elämänkumppanit että ei vaan mennä sen sopivan kanssa yksiin!!!1!!

Keskiluokan äkäteemiset muurahaiset ovat huvittavia. Vertaillaan tulotasoa, älykkyysosamäärää, asuinpaikkaa ja sosiaaliluokkaa ja kuvitellaan olevansa jotain joidenkin määritelmien perusteella. Haluttaisiin olla rikkaita ja ihaillaan ja kadehditaan niitä joilla rahaa on.

Köyhiä katsotaan alaspäin ja työttömiin ja matalapalkka-alojen duunareita ei pidetä minään. Sitten ihaillaan jotain rutiköyhää munkkia joka löytää onnen pelkästä olemassaolosta ja tavoitellaan samaa käymällä kallis jooga- ja meditaatiokurssi vermeissä jotka toinen köyhä on kuronut kaukoidän hikipajalla kasaan.

Montakohan sataa tai tuhatta vuotta menee siihen, että muurahaiset lakkaavat arvottamasta kaikkea rahan kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ihmiset pariutuvat tavallisimmin sellaisten ihmisten kanssa, joita he kohtaavat. Nuorena saattaa kohdata tulevan puolisonsa ihan vaan opiskelupaikalla, opiskelijabileissä jne. Tai kaveriporukan kautta. Tai jos tavataankin baarissa, niin on erilaisia baareja. Kaupungin suosituimmassa yökerhossa käynee erilaista porukkaa kuin lähiökuppilassa. Mun mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jo omassa nuoruudessani 1970-luvulla aika harva lukiolainen seurusteli ammattikoulun valinneen kanssa ja kun meillä oli jotain kaveriporukan kotibileitä, niin käytännössä kaikki porukasta oli lukiossa. Sama opiskeluaikana. Myös työelämässä tutustuu työkavereihinsa ja joskus parisuhde saattaa löytyä työpaikalta. Eli kun liikutaan piireissä, joissa on suunnilleen saman koulutustason omaavia, on aika loogista, että pariudutaankin saman koulutustason omaavien kanssa. 

Kyllä, mutta kaikki vaikuttaa samaan suuntaan eli ystäväpiiri muodostuu luultavasti samoin kuin pariutuminenkin, suurin piirtein samalla älyllisellä tasolla olevien kesken (sitä ei ole tutkittu). Näin ollen ympäristön rooli ei ole syy vaan seuraus. Ap

Kyllä mä näkisin ympäristön roolin aika merkittävänä. Kun aikoinaan lähdettiin keskikoulusta jatko-opintoihin, kaveriporukat muuttuivat. Ammattikoulun valinneet saivat uusia kavereita ja ystäviä sieltä, lukioon menneet taas uusia kavereita ja ystäviä lukiosta. Muistaakseni kukaan lukioaikaisista kavereistani ei mennyt lukion jälkeen ammatitkouluun vaan kaikki jatkoivat yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ei näissä järjestetty mitään yhteisiä juhlia ammattikoulussa opiskelevien kanssa. Työpaikoilla on tekemisissä kollegojensa kanssa eikä toimistosiivoojan kanssa vaihdeta kuin muutama sana, jos sitäkään. Eli ei tutustuta edes eri koulutustason omaaviin. 

Tietysti parinvalinnassa - jos siis on tarkoitus perustaa perhettä jne eikä vain tapailla hetken aikaa huvin vuoksi - yhteinen arvomaailma on erittäin tärkeä. Samoin toiveet, suunnitelmat ja tavoitteet. Jos toisen asenne on, ettei lapset tarvitse kuin ruokaa, vaatteet ja katon päälle ja toinen taas haluaa, että lapsella on hyviä harrastuksia, erilaisia mahdollisuuksia opiskella jne, voi olla hyvin vaikeaa tehdä molempia tyydyttävä kompromissi. Asuinpaikka, asumismuoto...kaikki isommat tulevaisuutta koskevat päätökset pitäisi olla yksimielisiä eikä niin, että toinen saa oman tahtonsa läpi ja toinen kirskuttaa hampaitaan. 

Näiden uusien ÄO:ta ja yhteiskuntaluokkaa käsittelevien tutkimusten mukaan tuo olisi seuraus, eikä syy. Harvassa maailmankolkassa on peruskoulua, mutta peruskoulusta huolimatta suurimman osan ystäväpiiri koostuu omasta viiteryhmästä aivan niin kuin peruskoulua ei olisi ollutkaan ja olisimme käyneet yksityiskouluja tai valtion ylläpitämiä kouluja. Ap

Mä en nyt tiedä, ollaanko samaa vai eri mieltä. Mutta koitan tarkentaa, mitä tarkoitan. Aiemmin Suomessa oli mahdollista nousta sosiaaliluokasta toiseen ihan vain siten, että matalasti koulutetun perheen lapsella oli mahdollisuus mennä kansalaiskoulun sijasta oppikouluun. Oppikoulussa hän tutustui muihin. Ja samoin, jos oppikoulussa jatkoi keskikoulun jälkeen lukioon eikä ammattikouluun, oli jälleen sopivassa seurassa. Ihan varmasti osalla mun kansakouluaikaisista kavereista olisi ollut älliä oppikouluun, mutta jos vanhemmat eivät joko pystyneet tai eivät katsoneet tarpeelliseksi kustantaa oppikouluopintoja, lapsella ei oppikouluun ollut asiaa. Paitsi jos lapsi oli hyvin lahjakas ja sai nk vapaaoppilaspaikan. 

Nyt meillä on peruskoulu, mutta kaveripiiri muodostuu edelleen samanlasten kanssa Lapsiasiainvaltuutettu oli tästä huolissaan jo muutama vuosi sitten. Perheen varallisuus vaikuttaa siihen, mitä lapsi voi kavereidensa kanssa tehdä. Samoin se vaikuttaa siihen, mitä lapsi voi harrastaa. Lapsiasiainvaltuutettu otti esille mm sellaisia asioita, että lapsi ei voi osallistua luokkakavereiden synttäreille, ksoka ei ole varaa ostaa synttärilahjaa. Tai teini ei voi lähteä kavereidensa kanssa leffaan, koska perheellä ei ole varaa kustantaa leffalippuja. Lapset ja nuoret jäävät ulkopuolisiksi, koska eivät voi osallistua sihen, mihin muut osallistuvat  Lapsiasiainvaltuutettu puhuu osattomuudesta. Ja näin ollen kaveripiiri muodostuu niistä lapsista ja nuorista, jotka voivat tehdä samoja asioita. Älykkyydellä ei ole tämän kanssa oikeastaan mitään tekemistä vaan ainoastaan niillä resursseilla, joilla jotain on mahdollista tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ihmiset pariutuvat tavallisimmin sellaisten ihmisten kanssa, joita he kohtaavat. Nuorena saattaa kohdata tulevan puolisonsa ihan vaan opiskelupaikalla, opiskelijabileissä jne. Tai kaveriporukan kautta. Tai jos tavataankin baarissa, niin on erilaisia baareja. Kaupungin suosituimmassa yökerhossa käynee erilaista porukkaa kuin lähiökuppilassa. Mun mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jo omassa nuoruudessani 1970-luvulla aika harva lukiolainen seurusteli ammattikoulun valinneen kanssa ja kun meillä oli jotain kaveriporukan kotibileitä, niin käytännössä kaikki porukasta oli lukiossa. Sama opiskeluaikana. Myös työelämässä tutustuu työkavereihinsa ja joskus parisuhde saattaa löytyä työpaikalta. Eli kun liikutaan piireissä, joissa on suunnilleen saman koulutustason omaavia, on aika loogista, että pariudutaankin saman koulutustason omaavien kanssa. 

Kyllä, mutta kaikki vaikuttaa samaan suuntaan eli ystäväpiiri muodostuu luultavasti samoin kuin pariutuminenkin, suurin piirtein samalla älyllisellä tasolla olevien kesken (sitä ei ole tutkittu). Näin ollen ympäristön rooli ei ole syy vaan seuraus. Ap

Kyllä mä näkisin ympäristön roolin aika merkittävänä. Kun aikoinaan lähdettiin keskikoulusta jatko-opintoihin, kaveriporukat muuttuivat. Ammattikoulun valinneet saivat uusia kavereita ja ystäviä sieltä, lukioon menneet taas uusia kavereita ja ystäviä lukiosta. Muistaakseni kukaan lukioaikaisista kavereistani ei mennyt lukion jälkeen ammatitkouluun vaan kaikki jatkoivat yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ei näissä järjestetty mitään yhteisiä juhlia ammattikoulussa opiskelevien kanssa. Työpaikoilla on tekemisissä kollegojensa kanssa eikä toimistosiivoojan kanssa vaihdeta kuin muutama sana, jos sitäkään. Eli ei tutustuta edes eri koulutustason omaaviin. 

Tietysti parinvalinnassa - jos siis on tarkoitus perustaa perhettä jne eikä vain tapailla hetken aikaa huvin vuoksi - yhteinen arvomaailma on erittäin tärkeä. Samoin toiveet, suunnitelmat ja tavoitteet. Jos toisen asenne on, ettei lapset tarvitse kuin ruokaa, vaatteet ja katon päälle ja toinen taas haluaa, että lapsella on hyviä harrastuksia, erilaisia mahdollisuuksia opiskella jne, voi olla hyvin vaikeaa tehdä molempia tyydyttävä kompromissi. Asuinpaikka, asumismuoto...kaikki isommat tulevaisuutta koskevat päätökset pitäisi olla yksimielisiä eikä niin, että toinen saa oman tahtonsa läpi ja toinen kirskuttaa hampaitaan. 

Näiden uusien ÄO:ta ja yhteiskuntaluokkaa käsittelevien tutkimusten mukaan tuo olisi seuraus, eikä syy. Harvassa maailmankolkassa on peruskoulua, mutta peruskoulusta huolimatta suurimman osan ystäväpiiri koostuu omasta viiteryhmästä aivan niin kuin peruskoulua ei olisi ollutkaan ja olisimme käyneet yksityiskouluja tai valtion ylläpitämiä kouluja. Ap

Mielenkiintoista! AP, voisitko vinkata näitä uusimpia tutkimuksia, lukisin mielelläni. Aihe kiinnostaa mutta en ole ehtinyt perehtyä.

Lue nuo linkit. Asia taitaa olla nyt "in", koska mediassa on uutisoitu niin paljon tähän liittyvistä tutkimuksista. Nyt on taas muodissa biologiaan perustuvat selitysmallit, jotka saivat aikoinaan huonon leiman eugeniikasta ja muuttuivat poliittisesti epäkorrekteiksi. Psykiatriassa biologisia selitysmalleja ei ole koskaan hylätty. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa pariutua itseään viisaamman tai menestyneemmän kanssa, jos vain mahdollista ja muuten kemiat kohtaavat. Seura kun tekee kaltaisekseen.

Äo:ta ei juuri voi muuttaa millään keinoin. Menestystä kannattelevat tavat kyllä voivat tarttua.

Mutta lapsista saattaa tulla älykkäämpiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ihmiset pariutuvat tavallisimmin sellaisten ihmisten kanssa, joita he kohtaavat. Nuorena saattaa kohdata tulevan puolisonsa ihan vaan opiskelupaikalla, opiskelijabileissä jne. Tai kaveriporukan kautta. Tai jos tavataankin baarissa, niin on erilaisia baareja. Kaupungin suosituimmassa yökerhossa käynee erilaista porukkaa kuin lähiökuppilassa. Mun mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jo omassa nuoruudessani 1970-luvulla aika harva lukiolainen seurusteli ammattikoulun valinneen kanssa ja kun meillä oli jotain kaveriporukan kotibileitä, niin käytännössä kaikki porukasta oli lukiossa. Sama opiskeluaikana. Myös työelämässä tutustuu työkavereihinsa ja joskus parisuhde saattaa löytyä työpaikalta. Eli kun liikutaan piireissä, joissa on suunnilleen saman koulutustason omaavia, on aika loogista, että pariudutaankin saman koulutustason omaavien kanssa. 

Kyllä, mutta kaikki vaikuttaa samaan suuntaan eli ystäväpiiri muodostuu luultavasti samoin kuin pariutuminenkin, suurin piirtein samalla älyllisellä tasolla olevien kesken (sitä ei ole tutkittu). Näin ollen ympäristön rooli ei ole syy vaan seuraus. Ap

Kyllä mä näkisin ympäristön roolin aika merkittävänä. Kun aikoinaan lähdettiin keskikoulusta jatko-opintoihin, kaveriporukat muuttuivat. Ammattikoulun valinneet saivat uusia kavereita ja ystäviä sieltä, lukioon menneet taas uusia kavereita ja ystäviä lukiosta. Muistaakseni kukaan lukioaikaisista kavereistani ei mennyt lukion jälkeen ammatitkouluun vaan kaikki jatkoivat yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ei näissä järjestetty mitään yhteisiä juhlia ammattikoulussa opiskelevien kanssa. Työpaikoilla on tekemisissä kollegojensa kanssa eikä toimistosiivoojan kanssa vaihdeta kuin muutama sana, jos sitäkään. Eli ei tutustuta edes eri koulutustason omaaviin. 

Tietysti parinvalinnassa - jos siis on tarkoitus perustaa perhettä jne eikä vain tapailla hetken aikaa huvin vuoksi - yhteinen arvomaailma on erittäin tärkeä. Samoin toiveet, suunnitelmat ja tavoitteet. Jos toisen asenne on, ettei lapset tarvitse kuin ruokaa, vaatteet ja katon päälle ja toinen taas haluaa, että lapsella on hyviä harrastuksia, erilaisia mahdollisuuksia opiskella jne, voi olla hyvin vaikeaa tehdä molempia tyydyttävä kompromissi. Asuinpaikka, asumismuoto...kaikki isommat tulevaisuutta koskevat päätökset pitäisi olla yksimielisiä eikä niin, että toinen saa oman tahtonsa läpi ja toinen kirskuttaa hampaitaan. 

Näiden uusien ÄO:ta ja yhteiskuntaluokkaa käsittelevien tutkimusten mukaan tuo olisi seuraus, eikä syy. Harvassa maailmankolkassa on peruskoulua, mutta peruskoulusta huolimatta suurimman osan ystäväpiiri koostuu omasta viiteryhmästä aivan niin kuin peruskoulua ei olisi ollutkaan ja olisimme käyneet yksityiskouluja tai valtion ylläpitämiä kouluja. Ap

Mä en nyt tiedä, ollaanko samaa vai eri mieltä. Mutta koitan tarkentaa, mitä tarkoitan. Aiemmin Suomessa oli mahdollista nousta sosiaaliluokasta toiseen ihan vain siten, että matalasti koulutetun perheen lapsella oli mahdollisuus mennä kansalaiskoulun sijasta oppikouluun. Oppikoulussa hän tutustui muihin. Ja samoin, jos oppikoulussa jatkoi keskikoulun jälkeen lukioon eikä ammattikouluun, oli jälleen sopivassa seurassa. Ihan varmasti osalla mun kansakouluaikaisista kavereista olisi ollut älliä oppikouluun, mutta jos vanhemmat eivät joko pystyneet tai eivät katsoneet tarpeelliseksi kustantaa oppikouluopintoja, lapsella ei oppikouluun ollut asiaa. Paitsi jos lapsi oli hyvin lahjakas ja sai nk vapaaoppilaspaikan. 

Nyt meillä on peruskoulu, mutta kaveripiiri muodostuu edelleen samanlasten kanssa Lapsiasiainvaltuutettu oli tästä huolissaan jo muutama vuosi sitten. Perheen varallisuus vaikuttaa siihen, mitä lapsi voi kavereidensa kanssa tehdä. Samoin se vaikuttaa siihen, mitä lapsi voi harrastaa. Lapsiasiainvaltuutettu otti esille mm sellaisia asioita, että lapsi ei voi osallistua luokkakavereiden synttäreille, ksoka ei ole varaa ostaa synttärilahjaa. Tai teini ei voi lähteä kavereidensa kanssa leffaan, koska perheellä ei ole varaa kustantaa leffalippuja. Lapset ja nuoret jäävät ulkopuolisiksi, koska eivät voi osallistua sihen, mihin muut osallistuvat  Lapsiasiainvaltuutettu puhuu osattomuudesta. Ja näin ollen kaveripiiri muodostuu niistä lapsista ja nuorista, jotka voivat tehdä samoja asioita. Älykkyydellä ei ole tämän kanssa oikeastaan mitään tekemistä vaan ainoastaan niillä resursseilla, joilla jotain on mahdollista tehdä. 

Lue nuo linkkaamani jutut, jos ehdit. Toisessa todetaan ensimmäisen kappaleesi asia eli tasa-arvoisuuteen pyrkivä yhteiskunta on tasannut eroja, mutta nyt mennään toiseen suuntaan.

Älykkyysosamäärän merkitys on huomattavasti suurempi kuin aiemmin on ollut tiedossa. Sosiologialla/yhteiskuntatieteillä riittäisi tutkimista siinä, miten ÄO vaikuttaa yhteiskunnalliseen sijoittumiseen ja on suhteessa esimerkiksi "luokkaretkeilyyn" tarkemmin.

Sehän jo tiedetään, että varhaisen vuorovaikutuksen puutteet tuottavat yhteiskunnallista huono-osaisuutta, mutta suurimman väestönosan kohdalla (keskivertoälykkäät, keskiluokka) tietoa on hyvin vähän. Millä vaihteluvälillä ÄO:lla on merkitystä?  Suurin osahan ei ole kummassakaan ääripäässä älykkyyttä. Tästä aihealueesta ei tiedetä juuri mitään, koska on keskitytty perhetaustan merkityksen todisteluun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa pariutua itseään viisaamman tai menestyneemmän kanssa, jos vain mahdollista ja muuten kemiat kohtaavat. Seura kun tekee kaltaisekseen.

Äo:ta ei juuri voi muuttaa millään keinoin. Menestystä kannattelevat tavat kyllä voivat tarttua.

Mutta lapsista saattaa tulla älykkäämpiä

Äidin älykkyydellä on tässä enemmän merkitystä.

Jos tuo pitäisi paikkansa, niin meille olisi vuosisatojen aikana kehittynyt jo kaksi eri kuppikuntaa kautta koko maailman. Näinhän ei kuitenkaan ole. Tulonjako on globaalilla tasolla päinvastoin kaiken aikaa tasoittunut ja ihmiset alkavat muistuttaa yhä enemmän toisiaan.

Ap on vain hieman keskimääräistä älykkäämpi ja intoilee nyt tästä ylemmyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti modet poistaa viestejä pelkällä ilmoituksella "en tykkää tästä". En viitsi kirjoittaa viestejä ajatuksella ihan tyhjän takia. Olisi kyllä mielenkiintoista ollut keskustella. Näkemiin

Tuo on raivostuttavaa, itsellekin on käynyt samoin. Ja välillä viestiä ei edes voi lähettää, koska kaikki asiaan liittyvät sanat ovat sensuurilistalla. Mutta toisaalta, tämä on vain keskustelupalsta. Joskus kirjoittelu tänne saa ajatukset sopivasti nippuun ja saa tietää mitä muut niistä ajattelevat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksella ei sinänsä enää ole merkitystä, koska kaiken tarvittavan voi opiskella itse netissä. Onhan tehty jotain alustavia tutkimuksiakin sellaisista aiheista, että potilas + Google osuu diagnoosista ainakin yhtä usein oikeaan kuin lääkäri. Myös lääkeannostukset ja ohjeet voi löytää netistä, joten aika usein lääkäriä tarvittaisiin vain välikätenä.

Sinänsä kokemus on arvokas resurssi, mutta uusin tutkimustieto ja nopea tiedonyhdistely voi olla vielä arvokkaampi. Maailma mullistuu, mutta tottakai järjestelmät ja ihmisten asenteet tulevat muutaman askeleen perässä.

On paljon älykkäitä ihmisiä, joilla ei ole koulutusta. Toki se on yksilön oma valinta, vaatiiko kumppanilta tietyn tason tutkintoa vaiko ei. Katsokaa, mitä Elon Musk on mieltä koulutuksen tarpeellisuudesta.

Elon Musk on oikeasti älykäs. Hyvin harva kykenee siihen mihin hän.

Nää itsekseen etsivät keskivertoa tyhmemmät on todellinen katastrofi, varsinkin kun nykyisenlaiset trollikoneistot pääsevät heitä vedättämään. Kouluja ei ole käyty kun ei älykkyys riittänyt mutta nyt kuvitellaan että netistä voi tunnissa oppia sen, mikä niillä älykkäämmillä kesti vuosia oppia koulussa ammattilaisten opettaessa.

Monet eivät halua etsiä Googlella (koska sieltä tulisi myös oikeasti tutkittua tietoa) niin sitten mennään kaivelemaan jonnekin TokenTubeen ja yhtäkkiä Totuustieto löytyy: Maailmaa hallitsevat liskomiehet jotka kaivavat pizzerian olemattomasta kellarista pedofiilitunneleita, mukana ovat juutalaiset pankkiirit ja Bill Gates joka haluaa rokotteilla myrkyttää kaikki tai istuttaa mieltä hallitsevan mikrosirun, tuhansia valtaeliitin jäseniä on jo teloitettu kun Trumpin tukijoukot keskittävät voimiaan ja Trump itse palautetaan presidentiksi Ennalta Tiedettynä Päivänä (joka on jo viisi kertaa mennyt ohi). Jopa Suezin kanaalin tukkinut laiva oli näiden operaatioiden tulos, sieltä pelastettiin suuri määrä seksiorjiksi laivattuja. Ja kaiken tämän Totuustiedon voi jokainen tarkistaa itse netistä, mutta menkää vain niihin linkkeihin mitkä trollitehdas teille antaa.

Sitten kun kaikki huutavat samaa valhetta, niin yksinkertaisempi kansanosa luulee että totta kai se pitää paikkansa. Kuten vaikka että Yhdysvaltojen vaalit oli huijausta ja että tilannetta auttaa jotenkin jos Kongressitalo vallataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa pariutua itseään viisaamman tai menestyneemmän kanssa, jos vain mahdollista ja muuten kemiat kohtaavat. Seura kun tekee kaltaisekseen.

Äo:ta ei juuri voi muuttaa millään keinoin. Menestystä kannattelevat tavat kyllä voivat tarttua.

Mutta lapsista saattaa tulla älykkäämpiä

Tai tyhmempiä, koska tyhmemmän puolison geenit ja asenteet 🙄😳

Siten on vielä parisuhdekapitalismia, jossa taas menestyvät kauniit ja rohkeat, geneettisesti onnistuneet ihmiset - ja geneettisesti heikompilaatuiset taas ovat vähäosaisia.

Tottahan tuo on. Korkeakouluopiskelijat ja tietyt piirit löytää sen puolison omista piireistään ja rahvas omansa baareista tms.Ainahan tuo noin on mennyt, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. 

Ei ole paljonkaan yhteistä henkilöllä, joka on rikas, menestynyt ja sivistynyt ja jollain työttömällä luuserivässykällä.