Hyväosaisuus kasautuu pariutumisenkin kautta

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ihmiset pariutuvat tavallisimmin sellaisten ihmisten kanssa, joita he kohtaavat. Nuorena saattaa kohdata tulevan puolisonsa ihan vaan opiskelupaikalla, opiskelijabileissä jne. Tai kaveriporukan kautta. Tai jos tavataankin baarissa, niin on erilaisia baareja. Kaupungin suosituimmassa yökerhossa käynee erilaista porukkaa kuin lähiökuppilassa. Mun mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jo omassa nuoruudessani 1970-luvulla aika harva lukiolainen seurusteli ammattikoulun valinneen kanssa ja kun meillä oli jotain kaveriporukan kotibileitä, niin käytännössä kaikki porukasta oli lukiossa. Sama opiskeluaikana. Myös työelämässä tutustuu työkavereihinsa ja joskus parisuhde saattaa löytyä työpaikalta. Eli kun liikutaan piireissä, joissa on suunnilleen saman koulutustason omaavia, on aika loogista, että pariudutaankin saman koulutustason omaavien kanssa. 

Kyllä, mutta kaikki vaikuttaa samaan suuntaan eli ystäväpiiri muodostuu luultavasti samoin kuin pariutuminenkin, suurin piirtein samalla älyllisellä tasolla olevien kesken (sitä ei ole tutkittu). Näin ollen ympäristön rooli ei ole syy vaan seuraus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ÄO on aina määrittänyt pariutumista niin kuin nytkin, vaikka sitä ei pysty tutkimaan. Ap

Täälläkin on älykkyyskeskusteluissa todettu, että kun ÄO-ero kasvaa riittävän suureksi, ei toisen seurassa oikein viihdy enää. Matalammalla ÄOlla ei ymmärrä, mistä toinen puhuu ja itse ei pysty antamaan keskusteluun omaa panostaan, nyökkäilee ja myötäilee vain. Älykkäämpi taas joutuu koko ajan selittämään itselleen selviä asioita eikä pääse esittämään varsinaista asiaansa kun toinen ei tajua edes perusteita. Vitsitkään eivät mene perille; toiselle kaikki on alakoululaisen pieruhuumorin tasolla ja toiselle satiirin hienoudet eivät aukene.

Keskiälykkäällä on tässä mielessä parhaat mahdollisuudet löytää älyllisesti sopiva kumppani mutta mitä lähemmäs jakauman reunoja mennään, sitä harvemmassa mahdollisuudet ovat. Toisaalta kovin matalalla älykkyydellä kaikki resurssit saattavat mennä elämästä selviämiseen eikä partnerin hakemiselle riitä paukkuja. Huippuälykkäät taas ovat verkostoituneet kansainvälisesti jo kauan ennen Internetiä ja pääsevät etsimään kumppania suuremmalta alueelta.

Olen samaa mieltä. Ystäväpiirien ÄO:n samankaltaisuutta ei ole tutkittu, mutta uskon asian olevan samoin kuin pariutumisessa eli puolisoksi valitaan suurin piirtein samanlaisen älykkyysosamäärän omaava. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pariutua köyhän kanssa?

Jos ei saa hyvätuloista kumppania, niin kaksi köyhää pärjää yhdessä paremmin kuin yksi. Kaksi köyhää voi jopa rikastua tai ainakin siinä säästää vähän enemmän, kun asuu yhdessä. Lisäksi rakkaus, yhteensopivat geenit, harrastukset, elämäntapa, halu perustaa perhe voi tukea tätä päätöstä. Vai pitäisikö koko ikänsä olla yksin vain siksi, ettei ole rahakas menestyjä?

Eikös tässä koko jutussa ollutkin niin, että köyhät pariutuvat keskenään, keskituloiset keskenään ja suurituloiset keskenään? Ja tästä syntyy hyväosaisuuden kasaantuminen

- eri -

Kyllä, näin juuri ja näinhän se on aina ollut, jos katsotaan yhteiskuntia, joista meillä on tietoa olemassa. Se on ihmisyhteisöjen järjestäytymistapa. Ap

Kyllä se niin on, että suunnilleen samalla älykkyyden ja koulutuksen tasolla olevien kanssa on helpoin ja mukavin olla. Joten ihan loogisesti sitten myös pariudutaan semmoisen kanssa, koska nykyään parisuhteessa haetaan elämänkumppania jonka kanssa on mukava viettää aikaa. Ennen parisuhde oli enemmän semmoinen hyötymissuhde josta sai elättäjän tai kodinhoitajan ja tietyn statuksen ja ajatuksia vaihdettiin ja aikaa vietettiin sitten enemmän (samaa sukupuolta olevien) kavereiden kanssa. Nykyään kaikki käy töissä ja elättää itsensä niin voi kumppanin valita aika vapaasti ja nimenomaan sen perusteella kenen kanssa on mukavaa olla, joten ne pariutumisen perusteet on muuttuneet. Mikä pidemmän päälle johtaa siihen, että älykkäämmät lisääntyy keskenään ja vähemmän älykkäät keskenään.

Vierailija kirjoitti:

'En tavatessamme tiennyt enkä vieläkään tiedä puolisoni tuloja enkä omaisuutta tai velkoja.'

Mielestäni tämä on jossakin määrin vaarallinen lähtökohta suhteelle, sen verran luottamusta on oltava että nuo asiat on puolin ja toisin tiedossa, oli tulo- ja varallisuuseroja tai ei. 

Mielenkiintoinen käyttö sanalle "luottamus". 

Jos syö säännöllisesti paremmissa ravintoloissa, ei osta vaatteitaan halpaketjuista ja valitsee lomamatkalla mielummin 4 tähden hotellin kuin hostellin, niin kumppanin pitää voida luottaa siihen, että tulot riittävät tuollaiseen elintasoon ilman että erillistä selvitystä pitää antaa. Tuo on mitä "luottamus" minulle tässä asiassa merkitsee.

Tarkemmin asiaa voidaan tutkia sitten kun harkitaan yhteistä asuntoa, avioliittoa tai lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pariutua köyhän kanssa?

Jos ei saa hyvätuloista kumppania, niin kaksi köyhää pärjää yhdessä paremmin kuin yksi. Kaksi köyhää voi jopa rikastua tai ainakin siinä säästää vähän enemmän, kun asuu yhdessä. Lisäksi rakkaus, yhteensopivat geenit, harrastukset, elämäntapa, halu perustaa perhe voi tukea tätä päätöstä. Vai pitäisikö koko ikänsä olla yksin vain siksi, ettei ole rahakas menestyjä?

Eikös tässä koko jutussa ollutkin niin, että köyhät pariutuvat keskenään, keskituloiset keskenään ja suurituloiset keskenään? Ja tästä syntyy hyväosaisuuden kasaantuminen

- eri -

Siis vastaukseni oli viestiin, kun oli kysytty "Miksi pariutua köyhän kanssa?".

Minkähän takia täysin asiallinen viestini poistettiin/poistatettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ihmiset pariutuvat tavallisimmin sellaisten ihmisten kanssa, joita he kohtaavat. Nuorena saattaa kohdata tulevan puolisonsa ihan vaan opiskelupaikalla, opiskelijabileissä jne. Tai kaveriporukan kautta. Tai jos tavataankin baarissa, niin on erilaisia baareja. Kaupungin suosituimmassa yökerhossa käynee erilaista porukkaa kuin lähiökuppilassa. Mun mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jo omassa nuoruudessani 1970-luvulla aika harva lukiolainen seurusteli ammattikoulun valinneen kanssa ja kun meillä oli jotain kaveriporukan kotibileitä, niin käytännössä kaikki porukasta oli lukiossa. Sama opiskeluaikana. Myös työelämässä tutustuu työkavereihinsa ja joskus parisuhde saattaa löytyä työpaikalta. Eli kun liikutaan piireissä, joissa on suunnilleen saman koulutustason omaavia, on aika loogista, että pariudutaankin saman koulutustason omaavien kanssa. 

Kyllä, mutta kaikki vaikuttaa samaan suuntaan eli ystäväpiiri muodostuu luultavasti samoin kuin pariutuminenkin, suurin piirtein samalla älyllisellä tasolla olevien kesken (sitä ei ole tutkittu). Näin ollen ympäristön rooli ei ole syy vaan seuraus. Ap

Kyllä mä näkisin ympäristön roolin aika merkittävänä. Kun aikoinaan lähdettiin keskikoulusta jatko-opintoihin, kaveriporukat muuttuivat. Ammattikoulun valinneet saivat uusia kavereita ja ystäviä sieltä, lukioon menneet taas uusia kavereita ja ystäviä lukiosta. Muistaakseni kukaan lukioaikaisista kavereistani ei mennyt lukion jälkeen ammatitkouluun vaan kaikki jatkoivat yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ei näissä järjestetty mitään yhteisiä juhlia ammattikoulussa opiskelevien kanssa. Työpaikoilla on tekemisissä kollegojensa kanssa eikä toimistosiivoojan kanssa vaihdeta kuin muutama sana, jos sitäkään. Eli ei tutustuta edes eri koulutustason omaaviin. 

Tietysti parinvalinnassa - jos siis on tarkoitus perustaa perhettä jne eikä vain tapailla hetken aikaa huvin vuoksi - yhteinen arvomaailma on erittäin tärkeä. Samoin toiveet, suunnitelmat ja tavoitteet. Jos toisen asenne on, ettei lapset tarvitse kuin ruokaa, vaatteet ja katon päälle ja toinen taas haluaa, että lapsella on hyviä harrastuksia, erilaisia mahdollisuuksia opiskella jne, voi olla hyvin vaikeaa tehdä molempia tyydyttävä kompromissi. Asuinpaikka, asumismuoto...kaikki isommat tulevaisuutta koskevat päätökset pitäisi olla yksimielisiä eikä niin, että toinen saa oman tahtonsa läpi ja toinen kirskuttaa hampaitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pariutua köyhän kanssa?

Jos ei saa hyvätuloista kumppania, niin kaksi köyhää pärjää yhdessä paremmin kuin yksi. Kaksi köyhää voi jopa rikastua tai ainakin siinä säästää vähän enemmän, kun asuu yhdessä. Lisäksi rakkaus, yhteensopivat geenit, harrastukset, elämäntapa, halu perustaa perhe voi tukea tätä päätöstä. Vai pitäisikö koko ikänsä olla yksin vain siksi, ettei ole rahakas menestyjä?

Eikös tässä koko jutussa ollutkin niin, että köyhät pariutuvat keskenään, keskituloiset keskenään ja suurituloiset keskenään? Ja tästä syntyy hyväosaisuuden kasaantuminen

- eri -

Siis vastaukseni oli viestiin, kun oli kysytty "Miksi pariutua köyhän kanssa?".

Ok. Mä ymmärsin sen kysymyksen niin, että miksi sellaisen, joka ei ole itse köyhä, pitäisi pariutua toisen köyhän kanssa. 

Koulutuksella ei sinänsä enää ole merkitystä, koska kaiken tarvittavan voi opiskella itse netissä. Onhan tehty jotain alustavia tutkimuksiakin sellaisista aiheista, että potilas + Google osuu diagnoosista ainakin yhtä usein oikeaan kuin lääkäri. Myös lääkeannostukset ja ohjeet voi löytää netistä, joten aika usein lääkäriä tarvittaisiin vain välikätenä.

Sinänsä kokemus on arvokas resurssi, mutta uusin tutkimustieto ja nopea tiedonyhdistely voi olla vielä arvokkaampi. Maailma mullistuu, mutta tottakai järjestelmät ja ihmisten asenteet tulevat muutaman askeleen perässä.

On paljon älykkäitä ihmisiä, joilla ei ole koulutusta. Toki se on yksilön oma valinta, vaatiiko kumppanilta tietyn tason tutkintoa vaiko ei. Katsokaa, mitä Elon Musk on mieltä koulutuksen tarpeellisuudesta.

Sääty-yhteiskunnassa kukin oli kahlittu omaan syntymäsäätyynsä ja se määräsi pitkälti koko elämän. Kun sääty-yhteiskunta purkautui, avautui ikkuna sosiaaliselle nousulle (ja laskulle). Tätä on Suomessa tukenut ilmainen koulutus ja sosiaaliturva. Suurissa ikäluokissa oli hyvin tyypillistä, että lapset kouluttautuivat pidemmälle kuin vanhempansa ja tekivät luokkanousun. Sen sijaan suurten ikäluokkien lapsilla ja lastenlapsilla "säätykiertoa" ei enää samassa määrin tapahdu, vaan hyvinvointi näyttää taas periytyvät voimakkaasti. Itse arvelen sen johtuvan siitä, että ne yksilöt, joilla on ollut kapasiteettia kouluttautua ja nousta ylemmäs, tekivät sen viimeistään 70 ja 80-luvuilla. Enää alemmissa yhteiskuntaluokissa ei siis ole samanlaista "älyreserviä". Yksittäisiä poikkeuksia on aina ja onneksi heillä on Suomessa edelleen mahdollisuus mm. opiskella valtion tukemana niin pitkälle kuin rahkeet riittää.

Mutta isossa kuvassa se, että yhteiskunnallinen asema periytyy, ei siis välttämättä ole merkki epätasa-arvosta. Kyse voi olla luonnollisesta jakaumasta, joka johtuu älykkyyden periytyvyydestä. Jos näin on, ei asialle voida meritokraattisessa yhteiskunnassa tehdä juuri mitään. Toki huono-osaisia voidaan tukea sosiaaliturvan keinoin ja taata heillekin asiallinen elintaso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"(Kyse on siis korkeammasta koulutusasteesta ja tuloluokasta yhdessä, mistä muodostuu linkki ylempään keskiluokkaan ja yläluokkaan (=korkeat tulot eivät nosta yhteiskuntaluokkaa)"

Kyllä ne nostavat. Tämä on naisen ajatus, koska te haluaisitte yhteiskuntaluokan perustuvan lukion keskiarvoon ja korkeakoulututkintoon. Tosiasiallisesti näin ei kuitenkaan ole, vaan massi ratkaisee paljon.

 

Sinun mielestäsi voi nostaa, mutta yhteiskuntaluokka on tieteellinen käsite, jolla on tietty sisältö. Ap

Ja tähän sisältöön kuuluvat olennaisina mm.

- varallisuus

- taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta

- ystäväpiirit

Kaikkiin noihin vaikuttaa massi.

Siksi jos olet menestynyt ja upporikas yrittäjä, olet korkeimmassa yhteiskuntaluokassa, eikä siihen vaikuta juuri ollenkaan onko koulutuksesti yliopisto vai elämäm_koulu.

Ovatko Vesa Keskinen ja Toivo Sukari sinusta kokeimmassa yhteiskuntaluokassa? Minusta eivät. N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ihmiset pariutuvat tavallisimmin sellaisten ihmisten kanssa, joita he kohtaavat. Nuorena saattaa kohdata tulevan puolisonsa ihan vaan opiskelupaikalla, opiskelijabileissä jne. Tai kaveriporukan kautta. Tai jos tavataankin baarissa, niin on erilaisia baareja. Kaupungin suosituimmassa yökerhossa käynee erilaista porukkaa kuin lähiökuppilassa. Mun mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jo omassa nuoruudessani 1970-luvulla aika harva lukiolainen seurusteli ammattikoulun valinneen kanssa ja kun meillä oli jotain kaveriporukan kotibileitä, niin käytännössä kaikki porukasta oli lukiossa. Sama opiskeluaikana. Myös työelämässä tutustuu työkavereihinsa ja joskus parisuhde saattaa löytyä työpaikalta. Eli kun liikutaan piireissä, joissa on suunnilleen saman koulutustason omaavia, on aika loogista, että pariudutaankin saman koulutustason omaavien kanssa. 

Kyllä, mutta kaikki vaikuttaa samaan suuntaan eli ystäväpiiri muodostuu luultavasti samoin kuin pariutuminenkin, suurin piirtein samalla älyllisellä tasolla olevien kesken (sitä ei ole tutkittu). Näin ollen ympäristön rooli ei ole syy vaan seuraus. Ap

Kyllä mä näkisin ympäristön roolin aika merkittävänä. Kun aikoinaan lähdettiin keskikoulusta jatko-opintoihin, kaveriporukat muuttuivat. Ammattikoulun valinneet saivat uusia kavereita ja ystäviä sieltä, lukioon menneet taas uusia kavereita ja ystäviä lukiosta. Muistaakseni kukaan lukioaikaisista kavereistani ei mennyt lukion jälkeen ammatitkouluun vaan kaikki jatkoivat yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ei näissä järjestetty mitään yhteisiä juhlia ammattikoulussa opiskelevien kanssa. Työpaikoilla on tekemisissä kollegojensa kanssa eikä toimistosiivoojan kanssa vaihdeta kuin muutama sana, jos sitäkään. Eli ei tutustuta edes eri koulutustason omaaviin. 

Tietysti parinvalinnassa - jos siis on tarkoitus perustaa perhettä jne eikä vain tapailla hetken aikaa huvin vuoksi - yhteinen arvomaailma on erittäin tärkeä. Samoin toiveet, suunnitelmat ja tavoitteet. Jos toisen asenne on, ettei lapset tarvitse kuin ruokaa, vaatteet ja katon päälle ja toinen taas haluaa, että lapsella on hyviä harrastuksia, erilaisia mahdollisuuksia opiskella jne, voi olla hyvin vaikeaa tehdä molempia tyydyttävä kompromissi. Asuinpaikka, asumismuoto...kaikki isommat tulevaisuutta koskevat päätökset pitäisi olla yksimielisiä eikä niin, että toinen saa oman tahtonsa läpi ja toinen kirskuttaa hampaitaan. 

Eihän se elämä välttämättä mene silti niin kuin haluaisi. Saattaa puoliso sairastua tai saada autistilapsen, jonka jälkeen ei ollakaan niin kovin hyvin toimeentulevia tai eri harrastuksiin kuskailevia vanhempia. Avioliitto ja lapset, molemmat, on suuri mahdollisuus, mutta myös riskinotto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ihmiset pariutuvat tavallisimmin sellaisten ihmisten kanssa, joita he kohtaavat. Nuorena saattaa kohdata tulevan puolisonsa ihan vaan opiskelupaikalla, opiskelijabileissä jne. Tai kaveriporukan kautta. Tai jos tavataankin baarissa, niin on erilaisia baareja. Kaupungin suosituimmassa yökerhossa käynee erilaista porukkaa kuin lähiökuppilassa. Mun mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jo omassa nuoruudessani 1970-luvulla aika harva lukiolainen seurusteli ammattikoulun valinneen kanssa ja kun meillä oli jotain kaveriporukan kotibileitä, niin käytännössä kaikki porukasta oli lukiossa. Sama opiskeluaikana. Myös työelämässä tutustuu työkavereihinsa ja joskus parisuhde saattaa löytyä työpaikalta. Eli kun liikutaan piireissä, joissa on suunnilleen saman koulutustason omaavia, on aika loogista, että pariudutaankin saman koulutustason omaavien kanssa. 

Kyllä, mutta kaikki vaikuttaa samaan suuntaan eli ystäväpiiri muodostuu luultavasti samoin kuin pariutuminenkin, suurin piirtein samalla älyllisellä tasolla olevien kesken (sitä ei ole tutkittu). Näin ollen ympäristön rooli ei ole syy vaan seuraus. Ap

Kyllä mä näkisin ympäristön roolin aika merkittävänä. Kun aikoinaan lähdettiin keskikoulusta jatko-opintoihin, kaveriporukat muuttuivat. Ammattikoulun valinneet saivat uusia kavereita ja ystäviä sieltä, lukioon menneet taas uusia kavereita ja ystäviä lukiosta. Muistaakseni kukaan lukioaikaisista kavereistani ei mennyt lukion jälkeen ammatitkouluun vaan kaikki jatkoivat yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ei näissä järjestetty mitään yhteisiä juhlia ammattikoulussa opiskelevien kanssa. Työpaikoilla on tekemisissä kollegojensa kanssa eikä toimistosiivoojan kanssa vaihdeta kuin muutama sana, jos sitäkään. Eli ei tutustuta edes eri koulutustason omaaviin. 

Tietysti parinvalinnassa - jos siis on tarkoitus perustaa perhettä jne eikä vain tapailla hetken aikaa huvin vuoksi - yhteinen arvomaailma on erittäin tärkeä. Samoin toiveet, suunnitelmat ja tavoitteet. Jos toisen asenne on, ettei lapset tarvitse kuin ruokaa, vaatteet ja katon päälle ja toinen taas haluaa, että lapsella on hyviä harrastuksia, erilaisia mahdollisuuksia opiskella jne, voi olla hyvin vaikeaa tehdä molempia tyydyttävä kompromissi. Asuinpaikka, asumismuoto...kaikki isommat tulevaisuutta koskevat päätökset pitäisi olla yksimielisiä eikä niin, että toinen saa oman tahtonsa läpi ja toinen kirskuttaa hampaitaan. 

Näiden uusien ÄO:ta ja yhteiskuntaluokkaa käsittelevien tutkimusten mukaan tuo olisi seuraus, eikä syy. Harvassa maailmankolkassa on peruskoulua, mutta peruskoulusta huolimatta suurimman osan ystäväpiiri koostuu omasta viiteryhmästä aivan niin kuin peruskoulua ei olisi ollutkaan ja olisimme käyneet yksityiskouluja tai valtion ylläpitämiä kouluja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin on, että suunnilleen samalla älykkyyden ja koulutuksen tasolla olevien kanssa on helpoin ja mukavin olla. Joten ihan loogisesti sitten myös pariudutaan semmoisen kanssa, koska nykyään parisuhteessa haetaan elämänkumppania jonka kanssa on mukava viettää aikaa. Ennen parisuhde oli enemmän semmoinen hyötymissuhde josta sai elättäjän tai kodinhoitajan ja tietyn statuksen ja ajatuksia vaihdettiin ja aikaa vietettiin sitten enemmän (samaa sukupuolta olevien) kavereiden kanssa. Nykyään kaikki käy töissä ja elättää itsensä niin voi kumppanin valita aika vapaasti ja nimenomaan sen perusteella kenen kanssa on mukavaa olla, joten ne pariutumisen perusteet on muuttuneet. Mikä pidemmän päälle johtaa siihen, että älykkäämmät lisääntyy keskenään ja vähemmän älykkäät keskenään.

Aika paljon tälläin palstalla näkee ilmeisesti maalta tulevia miesten kommentteja, jossa on jäänyt ymmärtämättä, että ei kukaan nainen enää tänä päivänä suostu parisuhteeseen, jossa homman nimi on laittaa pöytä koreaksi ja mies käy sitten välillä vain polkaisemassa ja muuten ollaan erikseen. Tämän päivän parisuhteet ovat all in. Koko elämä jaetaan harrastuksineen ja mieltymyksineen. Siksi sen toisen osapuolen suurin piirtein samanlainen asema ja koulutus on äärimmäisen tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pariutua köyhän kanssa?

Jos ei saa hyvätuloista kumppania, niin kaksi köyhää pärjää yhdessä paremmin kuin yksi. Kaksi köyhää voi jopa rikastua tai ainakin siinä säästää vähän enemmän, kun asuu yhdessä. Lisäksi rakkaus, yhteensopivat geenit, harrastukset, elämäntapa, halu perustaa perhe voi tukea tätä päätöstä. Vai pitäisikö koko ikänsä olla yksin vain siksi, ettei ole rahakas menestyjä?

Eikös tässä koko jutussa ollutkin niin, että köyhät pariutuvat keskenään, keskituloiset keskenään ja suurituloiset keskenään? Ja tästä syntyy hyväosaisuuden kasaantuminen

- eri -

Siis vastaukseni oli viestiin, kun oli kysytty "Miksi pariutua köyhän kanssa?".

Ok. Mä ymmärsin sen kysymyksen niin, että miksi sellaisen, joka ei ole itse köyhä, pitäisi pariutua toisen köyhän kanssa. 

Silloinhan sen kysymyksen pitäisi olla "Miksi hyvätuloinen pariutuisi köyhän kanssa?" Tähänkin on toki useita syitä.

Aina kannattaa pariutua itseään viisaamman tai menestyneemmän kanssa, jos vain mahdollista ja muuten kemiat kohtaavat. Seura kun tekee kaltaisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ihmiset pariutuvat tavallisimmin sellaisten ihmisten kanssa, joita he kohtaavat. Nuorena saattaa kohdata tulevan puolisonsa ihan vaan opiskelupaikalla, opiskelijabileissä jne. Tai kaveriporukan kautta. Tai jos tavataankin baarissa, niin on erilaisia baareja. Kaupungin suosituimmassa yökerhossa käynee erilaista porukkaa kuin lähiökuppilassa. Mun mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jo omassa nuoruudessani 1970-luvulla aika harva lukiolainen seurusteli ammattikoulun valinneen kanssa ja kun meillä oli jotain kaveriporukan kotibileitä, niin käytännössä kaikki porukasta oli lukiossa. Sama opiskeluaikana. Myös työelämässä tutustuu työkavereihinsa ja joskus parisuhde saattaa löytyä työpaikalta. Eli kun liikutaan piireissä, joissa on suunnilleen saman koulutustason omaavia, on aika loogista, että pariudutaankin saman koulutustason omaavien kanssa. 

Kyllä, mutta kaikki vaikuttaa samaan suuntaan eli ystäväpiiri muodostuu luultavasti samoin kuin pariutuminenkin, suurin piirtein samalla älyllisellä tasolla olevien kesken (sitä ei ole tutkittu). Näin ollen ympäristön rooli ei ole syy vaan seuraus. Ap

Kyllä mä näkisin ympäristön roolin aika merkittävänä. Kun aikoinaan lähdettiin keskikoulusta jatko-opintoihin, kaveriporukat muuttuivat. Ammattikoulun valinneet saivat uusia kavereita ja ystäviä sieltä, lukioon menneet taas uusia kavereita ja ystäviä lukiosta. Muistaakseni kukaan lukioaikaisista kavereistani ei mennyt lukion jälkeen ammatitkouluun vaan kaikki jatkoivat yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ei näissä järjestetty mitään yhteisiä juhlia ammattikoulussa opiskelevien kanssa. Työpaikoilla on tekemisissä kollegojensa kanssa eikä toimistosiivoojan kanssa vaihdeta kuin muutama sana, jos sitäkään. Eli ei tutustuta edes eri koulutustason omaaviin. 

Tietysti parinvalinnassa - jos siis on tarkoitus perustaa perhettä jne eikä vain tapailla hetken aikaa huvin vuoksi - yhteinen arvomaailma on erittäin tärkeä. Samoin toiveet, suunnitelmat ja tavoitteet. Jos toisen asenne on, ettei lapset tarvitse kuin ruokaa, vaatteet ja katon päälle ja toinen taas haluaa, että lapsella on hyviä harrastuksia, erilaisia mahdollisuuksia opiskella jne, voi olla hyvin vaikeaa tehdä molempia tyydyttävä kompromissi. Asuinpaikka, asumismuoto...kaikki isommat tulevaisuutta koskevat päätökset pitäisi olla yksimielisiä eikä niin, että toinen saa oman tahtonsa läpi ja toinen kirskuttaa hampaitaan. 

Kysymys onkin, mikä vaikuttaa siihen ympäristöön? Yksi vaikuttava tekijä on älykkyys. Älykkäämmät hakeutuvat lukioon ja korkeakouluihin ja siellä tutustuvat muihin kaltaisiinsa. Mielenkiintoinen tutkimusaihe olisi, muokkaako älykkyys ihmisen ympäristöä vai ympäristö älykkyyttä ja mikä on näiden kahden välinen vuorovaikutus länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin on, että suunnilleen samalla älykkyyden ja koulutuksen tasolla olevien kanssa on helpoin ja mukavin olla. Joten ihan loogisesti sitten myös pariudutaan semmoisen kanssa, koska nykyään parisuhteessa haetaan elämänkumppania jonka kanssa on mukava viettää aikaa. Ennen parisuhde oli enemmän semmoinen hyötymissuhde josta sai elättäjän tai kodinhoitajan ja tietyn statuksen ja ajatuksia vaihdettiin ja aikaa vietettiin sitten enemmän (samaa sukupuolta olevien) kavereiden kanssa. Nykyään kaikki käy töissä ja elättää itsensä niin voi kumppanin valita aika vapaasti ja nimenomaan sen perusteella kenen kanssa on mukavaa olla, joten ne pariutumisen perusteet on muuttuneet. Mikä pidemmän päälle johtaa siihen, että älykkäämmät lisääntyy keskenään ja vähemmän älykkäät keskenään.

Aika paljon tälläin palstalla näkee ilmeisesti maalta tulevia miesten kommentteja, jossa on jäänyt ymmärtämättä, että ei kukaan nainen enää tänä päivänä suostu parisuhteeseen, jossa homman nimi on laittaa pöytä koreaksi ja mies käy sitten välillä vain polkaisemassa ja muuten ollaan erikseen. Tämän päivän parisuhteet ovat all in. Koko elämä jaetaan harrastuksineen ja mieltymyksineen. Siksi sen toisen osapuolen suurin piirtein samanlainen asema ja koulutus on äärimmäisen tärkeää. 

Poppoppoo! Ei kaikki halua jakaa koko elämää harrastuksineen ja mieltymyksineen. Introvertit viihdyttyy hyvin omien harrastuksien parissa yksin, niinkuin tähänkin saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ihmiset pariutuvat tavallisimmin sellaisten ihmisten kanssa, joita he kohtaavat. Nuorena saattaa kohdata tulevan puolisonsa ihan vaan opiskelupaikalla, opiskelijabileissä jne. Tai kaveriporukan kautta. Tai jos tavataankin baarissa, niin on erilaisia baareja. Kaupungin suosituimmassa yökerhossa käynee erilaista porukkaa kuin lähiökuppilassa. Mun mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jo omassa nuoruudessani 1970-luvulla aika harva lukiolainen seurusteli ammattikoulun valinneen kanssa ja kun meillä oli jotain kaveriporukan kotibileitä, niin käytännössä kaikki porukasta oli lukiossa. Sama opiskeluaikana. Myös työelämässä tutustuu työkavereihinsa ja joskus parisuhde saattaa löytyä työpaikalta. Eli kun liikutaan piireissä, joissa on suunnilleen saman koulutustason omaavia, on aika loogista, että pariudutaankin saman koulutustason omaavien kanssa. 

Kyllä, mutta kaikki vaikuttaa samaan suuntaan eli ystäväpiiri muodostuu luultavasti samoin kuin pariutuminenkin, suurin piirtein samalla älyllisellä tasolla olevien kesken (sitä ei ole tutkittu). Näin ollen ympäristön rooli ei ole syy vaan seuraus. Ap

Kyllä mä näkisin ympäristön roolin aika merkittävänä. Kun aikoinaan lähdettiin keskikoulusta jatko-opintoihin, kaveriporukat muuttuivat. Ammattikoulun valinneet saivat uusia kavereita ja ystäviä sieltä, lukioon menneet taas uusia kavereita ja ystäviä lukiosta. Muistaakseni kukaan lukioaikaisista kavereistani ei mennyt lukion jälkeen ammatitkouluun vaan kaikki jatkoivat yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ei näissä järjestetty mitään yhteisiä juhlia ammattikoulussa opiskelevien kanssa. Työpaikoilla on tekemisissä kollegojensa kanssa eikä toimistosiivoojan kanssa vaihdeta kuin muutama sana, jos sitäkään. Eli ei tutustuta edes eri koulutustason omaaviin. 

Tietysti parinvalinnassa - jos siis on tarkoitus perustaa perhettä jne eikä vain tapailla hetken aikaa huvin vuoksi - yhteinen arvomaailma on erittäin tärkeä. Samoin toiveet, suunnitelmat ja tavoitteet. Jos toisen asenne on, ettei lapset tarvitse kuin ruokaa, vaatteet ja katon päälle ja toinen taas haluaa, että lapsella on hyviä harrastuksia, erilaisia mahdollisuuksia opiskella jne, voi olla hyvin vaikeaa tehdä molempia tyydyttävä kompromissi. Asuinpaikka, asumismuoto...kaikki isommat tulevaisuutta koskevat päätökset pitäisi olla yksimielisiä eikä niin, että toinen saa oman tahtonsa läpi ja toinen kirskuttaa hampaitaan. 

Näiden uusien ÄO:ta ja yhteiskuntaluokkaa käsittelevien tutkimusten mukaan tuo olisi seuraus, eikä syy. Harvassa maailmankolkassa on peruskoulua, mutta peruskoulusta huolimatta suurimman osan ystäväpiiri koostuu omasta viiteryhmästä aivan niin kuin peruskoulua ei olisi ollutkaan ja olisimme käyneet yksityiskouluja tai valtion ylläpitämiä kouluja. Ap

Mielenkiintoista! AP, voisitko vinkata näitä uusimpia tutkimuksia, lukisin mielelläni. Aihe kiinnostaa mutta en ole ehtinyt perehtyä.