Ihan järkyttäviä nuo n. 25 neliön uudet yksiöt

Vierailija kirjoitti:

Jokainen päättänee itse minkä kokoisen asunnon tarvitsee "ihmisarvoiseen elämään".

Sen päättää kuule palstan sekopäät.

yksiön kohdalla mielummin vanhasta talosta niin ei tarvitse maksaa yhden ihmisen tarpeisiin aivan liian suuresta kylpyhuoneesta.

Perheasunnon kohdalla taas mielummin uudesta koska pienten lasten kanssa se kylpyhuoneen tila on kaikkea muuta kuin hukkatilaa, ja ne vanhempien talojen pikkuruiset kylpyhuoneet aivan erityisen epäkäytännöllisiä perheasunnoissa. 

Pohjaratkaisustahan se on kiinni, riittääkö 25 neliöä vai ei ja kuinka helppoa tai vaikeaa sellaista on kalustaa.

Uusia yksiöitä katsellessani olen nähnyt mitä ihmeellisempiä pohjia. Välillä on tullut mieleen, että onko tarkoitus saada asuntoon mahtumaan vain sänky ja pieni pöytä + tuoli. Telkkari on ilmeisesti tarkoitus sijoittaa seinälle. 

Alkaa muistuttaa hotellihuonetta :D

Vierailija kirjoitti:

Kaikuja neuvostojen maasta. 

Suomessa on kai enimmäkseen (vielä) oma suihku kuitenkin prolenkin kopissa. 

Pahalta näyttää tässä nyt kyllä. 

Vielä vähän kun kaavoittaja sitä säännöstelyruuvia kääntää, niin ei enää suihkuja asuntoihin mahdu. Tulee käyttöön taloyhtiöiden yhteiset kylpyhuoneet, jossain kellaritiloissa. Jokaiselle oma suihkuvuoro, ja....

Tämä kaikki EU:n harvimpaan asutussa maassa, johon mahtuisi joka kotitaloudelle iso omakotitalo, jos vain rakentaminen sallittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Elettiin 70-lukua.

Tätini asui noin 25 neliön vuokrayksiössä vuosikausia miehensä kanssa. Vauvankin he saivat. Olin hoitamassa tuota vauvaa yhden kesän ja asuimme kaikki siinä yksiössä. Vauva itki usein öisin, joten nukkuminenkin oli kehnoa. Oli ahdasta, mutta siihen sopeuduttiin.

Täti perheineen muutti pois tuosta yksiöstä, vasta kun heillä oli jo toinenkin lapsi. Esikoinen oli silloin 4-vuotias. Silloin he ostivat oman asunnon.

Ajat ja vaatimustaso olivat erilaiset. Monet perheet asuivat vielä 70-luvullakin tosi pienissä asunnoissa.

Tuskin niin pienissä kuin nykyään...

https://www.vauva.fi/keskustelu/4137283/taas-olisi-helsingissa-tarjolla…

Pientä perspektiiviä: 450 euroa kuussa pienen parven vuokraa, saa käyttää keittiötä ja vessaa. 

Tällä kohdalla jo hyväksyn sen ajatuksen, että pienessä kopissa eläminen on henkisesti raskasta. Masentuisi kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin suomalainen ongelma. Tässä maassa ei mitään muuta olekaan kuin tilaa, ja sitten ihmiset ahdetaan koirankoppeihin. Miksi tässä maassa ei mikään toimi niin kuin olisi järkevää? Tai no, sen nyt tietää, että hyvätveljet rikastuu ensin maan ansiottomalla arvonnousulla, ja sen jälkeen vielä koirankoppienkin hinnan nousulla, kun ei suvaita kaavoittaa tarpeeksi asuinalueita. Lisäksi rakentaminen on tehty niin byrokraattiseksi, että halvimmankin koppimaisen puuhökkelin lupienmukainen pystyttäminen vuokramaalle kauas palveluista maksaa enemmän  kuin keskituloinen palkansaaja tienaa 30 vuodessa.

Tämä juuri. Suomi on kutakuinkin Saksan kokoinen maa, ja Saksassa on 83 miljoonaa asukasta, ja silti tilavammat ja halvemmat asunnot. Eihän siinä mitään vikaa ole, jos joku oikeasti haluaa asua miniasunnossa, mutta sen pitäisi olla valinta ja niiden asuntojen pitäisi olla oikeasti halpoja. Nythän vain ihmisiä totutetaan yhä pienempiin asuntoihin jotta saadaan rahastettua niillä (sillä suhteellisesti ne ovat kuitenkin kalliimpia kuin isot asunnot). Ettekö te nyt sitä tajua?

Suomessa jokaisella pitäisi olla mahdollisuus asua oikeasti tilavassa asunnossa. Jokaisella perheellä pitäisi olla varaa isoon taloon, jossa on jokaiselle perheenjäsenelle oma huone ja sen lisäksi isot yhteiset tilat, pari kylpyhuonetta ja vielä työhuone aikuisille. Ja pilkkahintaisi miniasuntoja, jos joku sellaisen haluaa.

Nykyäänhän ei rakenneta asuntoja ihmisille vaan SIJOITTAJILLE. Vuokraajan tarpeet ovat toissijaisia sijoittajan tarpeisiin nähden.

Sijoittajan ja asukkaan tarpeet ovat yhtenevät. Kovimpaan hintaan voi vuokrata sen asunnon, joka parhaiten vastaa vuokralaisen tarpeita. Tämä on ihan sama juttu kuin kaikessa muussakin tavaran tarjoamisessa markkinoille. Pitää hoksata hyödyke, jolla on kysyntää, ja tarjota sitä.

Miten sitten myöhemmin käy kaupunkien keskustojen, kun perheasunnoista alkaa olla pula. Lapsiperheet pakotetaan syrjempään asumaan, ja keskustoissa asuu enää pikku kopeissaan huono-osaisimmat ihmiset. Hyvin lyhytnäköistä toimintaa, kun kokonaisia koppikerrostaloja nousee kuin sieniä sateella.

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo on paras asumismuoto. Omakotitalossa on oma rauha ja oma piha, jossa voi oleskella, juoda kahvit, ruokailla ja hoitaa puutarhaa. Omalle pihalle saa lasten leikkimökin, leikkivälineet, hiekkalaatikon, keinut, koripallotelineen ja vaikkapa jalkapallokentän. Omalle pihalle voi halutessaan rakentaa kesäkeittiön, kylpypaljun, uima-altaan tai pihasaunan.

Omaan kotiin ei kuulu naapureitten häiritseviä ääniä. Perhe voi halutessaan pitää lemmikkejä, joilla on viihtyisämpää kuin kerrostalossa, rivitalossa tai jossain paritalonpuolikkaassa. 

Millä perusteella lemmikillä on paremmat olot juuri omakotitalossa? Sehän riippuu monista muista tekijöistä. Esim. miten pitkiä lenkkejä tekee koiran kanssa, vai jättääkö sen vain seisoskelemaan talon tontille. Tai millaista virikettä tarjoaa kissalle, jota ei saisi päästää vapaaksi luontoon tappamaan lintuja. Pienemmistä lemmikeistä puhuttaessa tila on jo aivan toinen asia. Ei rotta kaipaa 25 m2 yksiöstä suurempaan tilaan, koska se on jo sille iso tila.

Suoraan sanottuna minusta rivitalon päätyasunto tai paritalo on aivan yhtä hyvä piha kuin omakotitalossa. Onhan siinä tietysti ne naapurit, mutta muuten ei ole suurta eroa. 

Suurin osa omakotitaloista sijaitsee alueella, jossa on paljon naapureita. Tuollaiset omassa rauhassa olevat talot ovat yleensä maaseudulla huonojen kulkuyhteyksien päässä ja ilman palveluja. Onhan se kiva grillata omalla pihalla, kunhan käy ensin 30 kilometrin päässä autolla ostamassa lihat. 

Vierailija kirjoitti:

Verovaroin tuettua asuntobusinesta. Sijoittajat ostaa kämpän, maksaa 40% pankkilainalla, hinnasta 60% on taloyhtiön lainaa. Koppi pannaan vuokralle, josta asumistukilaiset maksaa valtaosan. Sairasta tukemista

Voi olla, mutta ei tuo asuntoja pienennä.

Haluat laittaa pyykinpesutelineen esille

Kuka haluaa laittaa pyykinpesutelineen esille? :O

Opiskelijana aikoinaan asuin ensimmäisen vuoden 25 neliön asunnossa toisen ventovieraan opiskelijan kanssa. Sitten pääsin pieneen soluun. Seuraavana vuonna 25 neliön yksiöön yksin, ja neljäntenä vuonna 29 neliön asuntoon. Ei minua ahdistanut ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin suomalainen ongelma. Tässä maassa ei mitään muuta olekaan kuin tilaa, ja sitten ihmiset ahdetaan koirankoppeihin. Miksi tässä maassa ei mikään toimi niin kuin olisi järkevää? Tai no, sen nyt tietää, että hyvätveljet rikastuu ensin maan ansiottomalla arvonnousulla, ja sen jälkeen vielä koirankoppienkin hinnan nousulla, kun ei suvaita kaavoittaa tarpeeksi asuinalueita. Lisäksi rakentaminen on tehty niin byrokraattiseksi, että halvimmankin koppimaisen puuhökkelin lupienmukainen pystyttäminen vuokramaalle kauas palveluista maksaa enemmän  kuin keskituloinen palkansaaja tienaa 30 vuodessa.

Jos elämä meinaa sujua liuan hyvin, otetaan avuksi byrokratia ja politikointi. Niillä saadaan vaikka hiekkapula Saharaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verovaroin tuettua asuntobusinesta. Sijoittajat ostaa kämpän, maksaa 40% pankkilainalla, hinnasta 60% on taloyhtiön lainaa. Koppi pannaan vuokralle, josta asumistukilaiset maksaa valtaosan. Sairasta tukemista

Voi olla, mutta ei tuo asuntoja pienennä.

Meillä on sijoitusasunto, ja vuokralainen on työssä käyvä ihminen ja maksaa vuokran palkkatulostaan.

20 neliötä, eipä tartte montaa askelta ottaa, menipä vessaan, ulko-ovelle, sänkyyn tai keittokomeroon. Ei tarvitse jumpata, kun ei ole tilaa eikä tarvitse juuri tavaroitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten myöhemmin käy kaupunkien keskustojen, kun perheasunnoista alkaa olla pula. Lapsiperheet pakotetaan syrjempään asumaan, ja keskustoissa asuu enää pikku kopeissaan huono-osaisimmat ihmiset. Hyvin lyhytnäköistä toimintaa, kun kokonaisia koppikerrostaloja nousee kuin sieniä sateella.

Jotenkin alkaa tuntua, että tämä koppikerrostalojen rakentaminen enteilee huonoja aikoja. Kurjistettu ihmismassa tungetaan näihin koppeihin, ja joku rahastaa.

Vierailija kirjoitti:

20 neliötä, eipä tartte montaa askelta ottaa, menipä vessaan, ulko-ovelle, sänkyyn tai keittokomeroon. Ei tarvitse jumpata, kun ei ole tilaa eikä tarvitse juuri tavaroitakaan.

Syöt, nukut ja p...kot samassa tilassa.

Voisin asua kyllä 25 neliön yksiössä kunhan se on mökki keskellä ei mitään eikä kerrostaloyksiö. Olisi siedettävää jos tietäisi että ovesta pääsee omalle pihalle ja luontoon eikä rappukäytävään ja sieltä pihalle jossa näkyy vain toisia taloja ja ihmisiä.

Lapset eivät voi valita asuntoa. Oli järkyttävää että äiti  halusi muuttaa  yksiöön isän kuoltua. Lapset joutuivat leikkimään  kylpyhuoneessa.  Vieressä oli onneksi isoja puistoja ja kavereilla isot kodit.  Kesät  oltiin sukulaisilla isoissa taloissa sentään.  Ikinä en muuta enää yksiöön. Olen onnellinen tilasta ,saakulkea läpi huoneiden ja omistan  muitakin asuntoja,  mutta en yksiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elettiin 70-lukua.

Tätini asui noin 25 neliön vuokrayksiössä vuosikausia miehensä kanssa. Vauvankin he saivat. Olin hoitamassa tuota vauvaa yhden kesän ja asuimme kaikki siinä yksiössä. Vauva itki usein öisin, joten nukkuminenkin oli kehnoa. Oli ahdasta, mutta siihen sopeuduttiin.

Täti perheineen muutti pois tuosta yksiöstä, vasta kun heillä oli jo toinenkin lapsi. Esikoinen oli silloin 4-vuotias. Silloin he ostivat oman asunnon.

Ajat ja vaatimustaso olivat erilaiset. Monet perheet asuivat vielä 70-luvullakin tosi pienissä asunnoissa.

Tuskin niin pienissä kuin nykyään...

Ei asuttu -70 -luvulla niin ahtaasti kuin nykyään. Ei ainakaan maalaiskirkonkylissä rakennettu tuollaisia koppeja. Me muutimme maalaistalosta kirkonkylään pienkerrostaloon, jossa oli pienelle perheelle hyvin tilaa.