Ihan järkyttäviä nuo n. 25 neliön uudet yksiöt
Miten kukaan pystyy sellaisessa elämään ihmisarvoista elämää?
Kommentit (447)
No entäs kun tehdään jo 25-28 neliön kaksioita! Hautakammioita!
Tekee konmarituksesta pakon eikä eliitin luksusta.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät voi valita asuntoa. Oli järkyttävää että äiti halusi muuttaa yksiöön isän kuoltua. Lapset joutuivat leikkimään kylpyhuoneessa. Vieressä oli onneksi isoja puistoja ja kavereilla isot kodit. Kesät oltiin sukulaisilla isoissa taloissa sentään. Ikinä en muuta enää yksiöön. Olen onnellinen tilasta ,saakulkea läpi huoneiden ja omistan muitakin asuntoja, mutta en yksiöitä.
Minua "ärsyttää" isossa talossa joskus se, kun kutsun puolisoani isoon ääneen tarvitessani välttämätöntä apua jossakin, ja hän ei kuule, kun on toisella puolen taloa. Tykkään myös kuljeksia huoneissa tai ohimennen istahtaa johonkin huoneeseen ja antaa ajatusten virrata. Se on jännä miten eri huoneissa on erilainen tunnelma.
Minulla yksin 96m2. Liikaa siivoamista, joku max 40m2 olisi sopiva.
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun tehdään jo 25-28 neliön kaksioita! Hautakammioita!
Ei kai sellaisia ole 😱! Vai onko?
Jos teinit joutuvat asumaan 24 neliön yksiössä 6henkeä samassa kyllä siihen jo pitiäsi viranomaistenkin puttua. Silloin vanhemmata haluavat säästää lasten koulunkäynnin ja jopa milenterveyden kustannuksella. Eihän siellä ole mitään rauhaa isoille lapsille. Nyt eletään sentään 2021 vuotta , eikä mitään 1800- lukua. Nykyään 1 huone henkeä kohden on hyvä olla. Pääsee lepäämään silloin kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun tehdään jo 25-28 neliön kaksioita! Hautakammioita!
Ei kai sellaisia ole 😱! Vai onko?
Ei ole tullut vastaan, mutta luulisi näiden oikeasti olevan yksiöitä tupakeittiöllä tai yksiöitä liuku-/haitariovellisella makuualkovilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalo on paras asumismuoto. Omakotitalossa on oma rauha ja oma piha, jossa voi oleskella, juoda kahvit, ruokailla ja hoitaa puutarhaa. Omalle pihalle saa lasten leikkimökin, leikkivälineet, hiekkalaatikon, keinut, koripallotelineen ja vaikkapa jalkapallokentän. Omalle pihalle voi halutessaan rakentaa kesäkeittiön, kylpypaljun, uima-altaan tai pihasaunan.
Omaan kotiin ei kuulu naapureitten häiritseviä ääniä. Perhe voi halutessaan pitää lemmikkejä, joilla on viihtyisämpää kuin kerrostalossa, rivitalossa tai jossain paritalonpuolikkaassa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo, rivitalo, luhtitalo ja paritalo eivät sovellu lapsiperheelle. En tajua, miten joku lapsiperhe pystyy asumaan lastensa kanssa kerros- , rivi- tai paritalossa? Uteliaat naapurit kyttäävät ikkunoistaan ja pihoiltaan. Kaikki näkyy pihalta toiselle ja äänet kuuluvat asunnosta toiseen. Naapuri kyttää seinän tai piha-aidan takana elämääsi. Ei ole mitään kotirauhaa eikä yksityisyyttä missään. En ihmettele, miksi Suomessa on niin paljon pahoinvointia!
Omakotitalo on paras paikka asua. Omakotitalon pitää olla isolla tontilla, jossa on oma rauha eikä naapureita asu lähellä.
Kerrostalo on paras asumismuoto. En halua perhettä, eläimiä, taloa tai puutarhaa vaivoikseni. Kerrostalossa on huoletonta asua ja parvekkeella on mukava hoitaa kasveja ja juoda kahvit. Koska en ole vainoharhainen, tiedän myös ettei naapurit kyttää tai ole kiinnostuneita muiden asioista.
Laki ei edellytä, että pitää olla perhe, eläimiä tai puutarha, jotta voi asua omakotitalossa.
Nämä omakotitalon hehkuttajat eivät taida olla samaa mieltä? Mutta muutenkin, jos ei halua kotiinsa mitään omakotitalon ominaisuuksia, miten se olisi paras paikka?
Tässä on paljon kysymys siitä kuinka paljon viettää aikaa kotona, tuleeko vieraita ja onko harrastuksia.
Minä pärjään pienessä 21 neliöisessä yksiössäni, mutta minulla on jatkuvasti ongelmaa maalaus- ja askartelu-projektejen kanssa, sillä ne vievät paljon tilaa. En voi myöskään harjoitella kotonani voimistelua ilman että rikkoisin jotain. En haluaisi edes vanhempiani pyytää vierailulle, sillä yksikin ihminen lisää pienessä tilassa ahdistaa ja tuntuu tungokselta.
Kaverilla taas on vain sohva ja televisio, joten saman kokoinen asunto tuntuu valtavan tyhjältä ja avaralta, vaikka itse tavarat ovat valtavan isoja.
Toisella kaverilla taas on asunto, joka on eteistä myöden täynnä tavaraa. Siellä ei oikeasti ole tilaa liikkua, kävelyreititkin on tarkkaan määritetty, sillä vain tietyissä kohdissa näkyy lattiaa. Hänelle asunto sopii mainiosti, sillä hän käy siellä vain nukkumassa. Keittiötä ei juurikaan tarvitse, sillä syö muualla tai tilaa kotiin.
Mun huonekalut varmaan mahtuisivat 25 neliöön, mutta en muuta enää yksiöön kun olen saanut kokea ruhtinaalliset 47 neliöö ihan itselleni vaan. Ihan jo se on ihanaa, että jos yhden huoneen seinänaapuri päättää pitää bileet niin voin siirtyä toisen huoneen puolelle nukkumaan, eikä asia häiritse sen enempää.
Minulla on kaikenlaisia käsityöprojektejakin aina, jotka vievät välillä runsaasti tilaa. Pienessä kämpässä sai koko ajan olla venkslaamassa kamoja paikasta toiseen kun ei ollut tilaa, mutta nyt, ai että, voin vaikka jättää tavarat levälleen olohuoneeseen ja silti mahdun syömään keittiössä ja nukkumaan sängyssä.
Mitä te vikisette?
Älkää ostako.
Katsokaa kuka omistaa pääosin pks asunnot.
A ja y.
Joten äänestäkää oikein.
Asuin joskus 30 neliön yksiössä jossa oli valtava olohuone, pieni keittiö ja minimaalinen kylpyhuone. Sittemmin olen muuttanut aina vaan isompaan.
25 neliöstä ei saa millään suunnittelulla ja nerokkailla tilaratkaisuilla tilavaa vaikka olisi miten korkea huone, parvi, avokeittiö, isot ikkunat ja vähän tavaraa.
Täällä 80km päässä Helsingistä ja 250 neliön asunnossa on todella vaikea käsittää, miksi noin pieniä kukaan rakentaa. Kai siellä sitten käydään tosiaan pelkästään nukkumassa ja syödään aina noutoruokaa, pyykit pesetetään automaattipesulassa, sänky sellainen seinälle taitettava kaappisänky jne. Itselleni koti on paikka, jossa ei käydä vain nukkumassa. On ihanaa kutsua ystäviä kylään, tehdä itse ruokaa ja leipoa, kasvattaa ruokaa, tehdä pihalle istutuksia, lapsilla on tilaa leikkiä ja pyykkihuoltoon on oltava kodinhoitohuone. Tosin tuskin lapsiperhe edes harkitsisi 25 neliöön muuttamista, eiköhän ole yksin eläville tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Minulla on 50 neliön kolmio ja jo tässä tulee joskus hulluksi kun aina kinnaa joku seinä tai esine jostain päin vastaan. Ja näistä neliöistä saisi muka aikaan kaksi mukavaa yksiötä, omine keittiöineen ja kylpyhuoneineen? 40-50 neliötä pitäisi olla joku minimiraja.
50 neliön KOLMIO? Oletko nyt aivan varma.
Vierailija kirjoitti:
Viralliset, ihmisarvon säilyttävät neliörajat tulisi olla:
yksiö <40m2
kaksio 55-65m2
kolmio 70-90m2
neliö 90> m2
Mä oon asunut kahdessa yksiössä, 25 ja 30 neliön. Molemmissa mahtui hyvin yksi ihminen asumaan. Mun mielestä olisi aivan turhaa tuhlata 40 neliötä yhteen huoneeseen. Jos tilaa kaipaa, niin sitten voisi olla jo kaksi huonetta.
Eniten yksiön toimivuus on kiinni pohjaratkaisusta. Mun 30 neliön yksiö oli aivan älyttömän toimiva, siinä oli alkovi, jonka rajasin kirjahyllyllä omaksi tilaksi, ja keittiö omassa nurkkauksessaan (ei tarvinnut katsella sohvalta tiskejä).
En pystyisi vakituisesti asumaan noin pienessä kodissa, väliaikaisena opiskelijakämppänä voisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Itse olen kohta muuttamassa 40 neliön kaksiosta 28 neliön yksiöön. Tila on ihan kiva juttu, mutta ei kärsi maksaa enää vuokraa 40% nettotuloista.
- Kun muutin pois 36 neliön rivariyksiöstä, tilalle muutti lapsiperhe
- Sisko pärjää ihan hyvin 22 neliöllä Helsingin keskustan lähellä
Tässä talossa on vain 24 neliön yksiöitä ja moni tuttu ihmettelee että miten minä pystyn yksikseni asumaan näin pienessä asunnossa ja vastaus on että ihan hyvin kun ei ole paljoa tavaraa nurkissa ja vaan pärjää sillä vähällä. Ja esimerkiksi tuossa seinänaapurissa asuu 24 neliön yksiössä kuusihenkinen lapsiperhe (vanhemmat sekä teini, esiteini ja vuoden vanhat kaksoset) ja kun olen jutellut vanhempien kanssa niin hyvin hekin mahtuvat olemaan ja elämään tämän kokoisessa asunnossa ongelmitta mikä on saanut pohtimaan että pitäiskö sitä muuttaa itse vielä pienempään asuntoon ja karsia tavaraa jos 22 neliötä onkin yksinasuvalle vielä liian iso.
Surullista :( Lasu noista teineistä pitäisi tehdä.
Niinpä. Toisin epäilen että tuo kirjoittaja valehtelee. Koittaa uskotella itselleen ja muille että izzarikopissa asuminen on best
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Minulla on 50 neliön kolmio ja jo tässä tulee joskus hulluksi kun aina kinnaa joku seinä tai esine jostain päin vastaan. Ja näistä neliöistä saisi muka aikaan kaksi mukavaa yksiötä, omine keittiöineen ja kylpyhuoneineen? 40-50 neliötä pitäisi olla joku minimiraja.
50 neliön KOLMIO? Oletko nyt aivan varma.
Mä asuin vähän alle 60 neliön kokoisessa kolmiossa (k, mh, oh), ja jos siitä olisi varsinkin tosi isosta olohuoneesta nipistänyt, se olisi ollut ihan passeli.
Vierailija kirjoitti:
Onko uusi 25 neliön yksiö jotenkin lähtökohtaisesti huonompi kuin vanha 25 neliön yksiö? Mun siskolla oli aikanaan ton kokoinen asunto joskus 60-luvulla rakennetussa talossa.
Jopa alle 20 neliön yksiöitäkin löytyy vanhoista taloista!
https://www.etuovi.com/kohde/20963344?haku=M1647245031
https://www.etuovi.com/kohde/502353?haku=M1647245031
https://www.etuovi.com/kohde/21335918?haku=M1647245031
Näitä oli kymmeniä lisää