Aina kun olen suhteessa nostanut kissan pöydälle, siitä on seurannut ero

Jos aina on tullut ero, niin kannattaa miettiä onko vika itsessä. 

Vierailija kirjoitti:

Älä ota supersosiaalista ja menevää menestyjämiestä, vaikka sellaisen kanssa kuuluisaa kemiaa koetkin (kuten kaikki muutkin naiset, mutta ei mennä siihen nyt). Ota sellainen, joka luonnostaan tykkää olla hissukseen kotosalla.

Muuten ihan hyvä neuvo, mutta tahallinen naisten yleisellä tasolla morkkaaminen pilasi viestisi. Sääli. Mä esimerkiksi en ole koskaan viehättynyt supersosiaalisista ja menevistä miehistä.

Ole vähemmän läheisriippuvainen?

Vierailija kirjoitti:

Älä ota toista, mutta rekisteröidy deitti-sovellukseen (Badoo, Tinder, tms) ja kerro miehelle kuinka sieltä on löytynyt monta ehdokasta, joilla on sinulle aikaa

Ja kuka tahansa terveellä itsetunnolla varustettu mies nostaa tuossa vaiheessa kytkintä. Eikö juuri se ollut se lopputulos, jonka ap halusi välttää?

Oletko sinä itse ehdottanut jotain mielekästä yhteistä tekemistä? Jos on käynyt niin, että aina vain tulee kitinäulinaa siitä, että ei tehdä ikinä mitään yhdessä, mutta samalla odottaa sitä, että se toinen aina myös keksisi sen yhteisen tekemisen, niin en ihmettele, että mennään vain pahempaa umpisolmua kohti. 

Ja ei myös kannata vihjailla. Niitä kun ei välttämättä toinen ole ymmärtänyt yhtään. Ehdota jotain konkreettista tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon ihmisiä, joille kaverit ovat parisuhdetta tärkeämpiä. Heitä en ymmärrä, tai ehkä minulla ei ole niin hyviä kavereita.

Jos toinen alkaa harrastaa niin paljon, että parisuhteelle ei jää riittävästi yhteistä aikaa, niin onko se enää kahden välinen sopimus (parisuhde), vai onko suhde muuttunut kaveruudeksi toisen puolelta?!

Kannattaa punnita asioita ja yritä keskustella hänen kanssaan. Jos keskustelu ei tuota tulosta, niin toisen voi olla parempi hankkia uusi osoite.

Yleensä ne on niitä ihmisiä, joilla on kavereiden kanssa yksi ylitse muiden kiinnostuksen kohde eli alkoholi. Oli kyse sitten frisbeegolfista, jääkiekosta, kalastusreissusta tms., niin jollain tavalla siihen yhdistyy myös alkoholi ja hauskanpito.

Just niin. Tämän väitteet takana taas on kontrollifriikki, jolle alkoholisyytteet on sopiva keppihevonen kontrolloidan toisen käytöstä. 

Noup. Mutta jos joka viikonloppu pitää ravata siellä ja täällä kavereiden kanssa ja harrastamassa sitä ja tätä eikä halua viettää aikaa kumppaninsa kanssa, niin ei se ihan normaalia ole.

Noup mitä? Oletko tuo, jolle vastasin, jonka mukaan merkittävin syy nähdä kavereita vai joku muu? Normaalius on muuten hankala käsite. Mielestäni on ihan normaalia nähdä kavereita joka viikonloppu. Toinenn asia taas on se, onko se hyväksi parisuhteelle. Tämä taas riippuu siitä, mitä kumpikin parisuhteelta haluaa.

Mutta kavereiden näkemisen leimaaminen alkoholinkäytöksi on kuitnekin ihan perussettiä myös kontrolloinnissa. Eli ei kielletä kavereita vaan alkoholi (riippumatta käytetäänkö sitä vai ei.). Alkoholi on ongelma silloin kun se on ongelma. Se voi olla ongelma yksinäiselle, se voi olla ongelma parsisuhteessa (molemmat voivat juoda liikaa) tai se voi olla ongelma muussa sosiaalisessa elämässä. 

Mitä sinä teet joka viikonloppu kavereidesi kanssa? Onko sinulla kumppani, jolle tämä on ok ja näkee myös kavereitaan joka viikonloppu? Mitä te teette yhdessä kumppanisi kanssa, jos vapaat menee kavereiden kanssa?

Kunhan ne asiat nostaa pöydälle asiallisesti eikä mitenkään toisen kimppuun hyökäten, niin en näe mitä ihmeen ongelmaa siinä voisi olla. Jos asiat käsitellään rauhallisesti ja asiallisesti, niin on suurempi motivaatio myös tehdä asioiden eteen jotain. Jos toinen käy kimppuun kun yleinen syyttäjä, niin ei siinä tapahdu muuta kuin että menee puolustuskannalle, pelkkää päätöntä riitelyä ja mökötystä ja homma polkee paikallaan. Ja vaikka nyt toista syyttäisikin jostain, niin on sillä vähän eroa mihin sävyyn sen asian ilmaisee.

Täällä on aiheesta loistavaa keskustelua. En ole ap, mutta samojen teemojen äärellä itsekin painin.

Mulla on kahden kuukauden aikainen, tosi tuore parisuhde. Olemme kolmekymppisiä. Mies on vuoden vanhempi kuin minä. Asumme eri paikkakunnilla. Molemmilla meillä on lapset. Molempien eroista tahoillaan on useat vuodet lastemme toisesta vanhemmasta ja välit ovat selkeät.

Tämä uusi mies vannoo ihastumistaan minuun joka päivä viesteillä, ja toteaa että näkee minussa tulevaisuutensa vaimon ja uusperheen äidin toivottavasti loppuelämäkseen.

Mutta hän antaa aikaansa minulle yleensä vain toisena päivänä viikonlopusta, 1,5-3 tuntia, sisältäen ulkoilua, syömistä ja seksiä. Aika pian seksin jälkeen hän lähtee aina ajamaan kotipaikkakunnalleen, vaikka siellä ei olisi hänen lapset kotona odottamassa vaan hänellä on lapsivapaa viikonloppu! Hän saisi siis viettää vaikka koko perjantai-illasta sunnuntaiaamuun kanssani jolloin lapsensa palaavat, mutta ei, hän mielellään ajaa kotiinsa yöksi kuulemma valmistelemaan alkavaa työviikkoa (normaali työaika arkisin ma-pe) sekä tekemään kotitöitä. Sen sijaan, ettö viettäisi lapsivapaata mun kanssa kun meidän molemmat lapset olemme saaneet biologiselle toiselle vanhemmalleen.

Viestittelyä on joka aamu ja ilta (kummankin aloite aikalailla vuorotellen menee), ja usein työpäivän aikanakin. Hän myös soittelee mulle oma-aloitteisesti kerran-pari viikossa.

Näkemyksiänne, kiitos paljon?

Teemu Mäki nosti kissan pöydälle.

koitas ens kerralla nostaa ihan "mirri"

pöydälle niin alkaa astiat kiliseen

kaapissa ja aamulla onkin sormus

sormessa

Vierailija kirjoitti:

Koska tunnistan itsessäni piirteen, että haluan paita&peppu -tyyppisen suhteen, nykyään ohitan etäsuhteet, vuorotyöläiset, vuoroviikkoisät, reissuhommia tekevät jne ja suhteen alussa ainakin omasta mielestäni teen selväksi mitä haluan. Tinder-profiilissa asiat selkokielellä mainittu. Mutta lukeeko miehet niitä, ymmärtävätkö kun treffeillä otan puheeksi? Ja silti käy näin.

Ap.

Miksi haluat paita&peppu suhteen? Oletko lähesriippuvainen? Eihän tuollainen toive ole enää ihan normaalia aikuisena. 

En minä ainakaan (naisena) haluaisi, että mies hengaa mun ympärillä koko ajan. Kaipaan paljon omaa rauhaa ja luulen, että sellaisia ihmisiä on paljon muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon ihmisiä, joille kaverit ovat parisuhdetta tärkeämpiä. Heitä en ymmärrä, tai ehkä minulla ei ole niin hyviä kavereita.

Jos toinen alkaa harrastaa niin paljon, että parisuhteelle ei jää riittävästi yhteistä aikaa, niin onko se enää kahden välinen sopimus (parisuhde), vai onko suhde muuttunut kaveruudeksi toisen puolelta?!

Kannattaa punnita asioita ja yritä keskustella hänen kanssaan. Jos keskustelu ei tuota tulosta, niin toisen voi olla parempi hankkia uusi osoite.

Yleensä ne on niitä ihmisiä, joilla on kavereiden kanssa yksi ylitse muiden kiinnostuksen kohde eli alkoholi. Oli kyse sitten frisbeegolfista, jääkiekosta, kalastusreissusta tms., niin jollain tavalla siihen yhdistyy myös alkoholi ja hauskanpito.

Just niin. Tämän väitteet takana taas on kontrollifriikki, jolle alkoholisyytteet on sopiva keppihevonen kontrolloidan toisen käytöstä. 

Noup. Mutta jos joka viikonloppu pitää ravata siellä ja täällä kavereiden kanssa ja harrastamassa sitä ja tätä eikä halua viettää aikaa kumppaninsa kanssa, niin ei se ihan normaalia ole.

Noup mitä? Oletko tuo, jolle vastasin, jonka mukaan merkittävin syy nähdä kavereita vai joku muu? Normaalius on muuten hankala käsite. Mielestäni on ihan normaalia nähdä kavereita joka viikonloppu. Toinenn asia taas on se, onko se hyväksi parisuhteelle. Tämä taas riippuu siitä, mitä kumpikin parisuhteelta haluaa.

Mutta kavereiden näkemisen leimaaminen alkoholinkäytöksi on kuitnekin ihan perussettiä myös kontrolloinnissa. Eli ei kielletä kavereita vaan alkoholi (riippumatta käytetäänkö sitä vai ei.). Alkoholi on ongelma silloin kun se on ongelma. Se voi olla ongelma yksinäiselle, se voi olla ongelma parsisuhteessa (molemmat voivat juoda liikaa) tai se voi olla ongelma muussa sosiaalisessa elämässä. 

Se on ihan sama kuuluuko sinne joka viikonloppuisiin kaveri- ja harrastusmenoihin alkoholi vai ei (useimmiten kuuluu), niin se on kyllä omituinen parisuhde, jos se on toiselle ok, ettei vietetä vapaita lähes ikinä yhdessä, vaan kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä järkimiehiä joille nainen vain tarpeentyydytystä varten. Sisällä päässä ei mitään empatiaa tai tunnetta. Luonnevikaisia tunnevammaisia. Näitä Suomessa joka 10.

Armollisesti ajateltu. Kyllä itsekkäitä miehiä on kahdeksan kymmenestä.

kirjoitti:

Täällä on aiheesta loistavaa keskustelua. En ole ap, mutta samojen teemojen äärellä itsekin painin.

Mulla on kahden kuukauden aikainen, tosi tuore parisuhde. Olemme kolmekymppisiä. Mies on vuoden vanhempi kuin minä. Asumme eri paikkakunnilla. Molemmilla meillä on lapset. Molempien eroista tahoillaan on useat vuodet lastemme toisesta vanhemmasta ja välit ovat selkeät.

Tämä uusi mies vannoo ihastumistaan minuun joka päivä viesteillä, ja toteaa että näkee minussa tulevaisuutensa vaimon ja uusperheen äidin toivottavasti loppuelämäkseen.

Mutta hän antaa aikaansa minulle yleensä vain toisena päivänä viikonlopusta, 1,5-3 tuntia, sisältäen ulkoilua, syömistä ja seksiä. Aika pian seksin jälkeen hän lähtee aina ajamaan kotipaikkakunnalleen, vaikka siellä ei olisi hänen lapset kotona odottamassa vaan hänellä on lapsivapaa viikonloppu! Hän saisi siis viettää vaikka koko perjantai-illasta sunnuntaiaamuun kanssani jolloin lapsensa palaavat, mutta ei, hän mielellään ajaa kotiinsa yöksi kuulemma valmistelemaan alkavaa työviikkoa (normaali työaika arkisin ma-pe) sekä tekemään kotitöitä. Sen sijaan, ettö viettäisi lapsivapaata mun kanssa kun meidän molemmat lapset olemme saaneet biologiselle toiselle vanhemmalleen.

Viestittelyä on joka aamu ja ilta (kummankin aloite aikalailla vuorotellen menee), ja usein työpäivän aikanakin. Hän myös soittelee mulle oma-aloitteisesti kerran-pari viikossa.

Näkemyksiänne, kiitos paljon?

"vannoo ihastumistaan minuun joka päivä viesteillä, ja toteaa että näkee minussa tulevaisuutensa vaimon ja uusperheen äidin toivottavasti loppuelämäkseen" - kahden kuukauden tutustumisella? Olisin jo juossut Ja kun puheet ja käytös ovat totaalisen ristiriidassa niin huomaat kai itsekin, millainen toimintamalli hänellä on? Seksiä ja kotiin. Noiden puheiden tarkoitus on vain varmistaa, että pysyt saatavilla.

kirjoitti:

Täällä on aiheesta loistavaa keskustelua. En ole ap, mutta samojen teemojen äärellä itsekin painin.

Mulla on kahden kuukauden aikainen, tosi tuore parisuhde. Olemme kolmekymppisiä. Mies on vuoden vanhempi kuin minä. Asumme eri paikkakunnilla. Molemmilla meillä on lapset. Molempien eroista tahoillaan on useat vuodet lastemme toisesta vanhemmasta ja välit ovat selkeät.

Tämä uusi mies vannoo ihastumistaan minuun joka päivä viesteillä, ja toteaa että näkee minussa tulevaisuutensa vaimon ja uusperheen äidin toivottavasti loppuelämäkseen.

Mutta hän antaa aikaansa minulle yleensä vain toisena päivänä viikonlopusta, 1,5-3 tuntia, sisältäen ulkoilua, syömistä ja seksiä. Aika pian seksin jälkeen hän lähtee aina ajamaan kotipaikkakunnalleen, vaikka siellä ei olisi hänen lapset kotona odottamassa vaan hänellä on lapsivapaa viikonloppu! Hän saisi siis viettää vaikka koko perjantai-illasta sunnuntaiaamuun kanssani jolloin lapsensa palaavat, mutta ei, hän mielellään ajaa kotiinsa yöksi kuulemma valmistelemaan alkavaa työviikkoa (normaali työaika arkisin ma-pe) sekä tekemään kotitöitä. Sen sijaan, ettö viettäisi lapsivapaata mun kanssa kun meidän molemmat lapset olemme saaneet biologiselle toiselle vanhemmalleen.

Viestittelyä on joka aamu ja ilta (kummankin aloite aikalailla vuorotellen menee), ja usein työpäivän aikanakin. Hän myös soittelee mulle oma-aloitteisesti kerran-pari viikossa.

Näkemyksiänne, kiitos paljon?

Kuinka usein sinä ajat miehen luo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tunnistan itsessäni piirteen, että haluan paita&peppu -tyyppisen suhteen, nykyään ohitan etäsuhteet, vuorotyöläiset, vuoroviikkoisät, reissuhommia tekevät jne ja suhteen alussa ainakin omasta mielestäni teen selväksi mitä haluan. Tinder-profiilissa asiat selkokielellä mainittu. Mutta lukeeko miehet niitä, ymmärtävätkö kun treffeillä otan puheeksi? Ja silti käy näin.

Ap.

Miksi haluat paita&peppu suhteen? Oletko lähesriippuvainen? Eihän tuollainen toive ole enää ihan normaalia aikuisena. 

En minä ainakaan (naisena) haluaisi, että mies hengaa mun ympärillä koko ajan. Kaipaan paljon omaa rauhaa ja luulen, että sellaisia ihmisiä on paljon muitakin.

Mitä järkeä on parisuhteessa, jossa osapuolet eivät halua olla yhdessä? Emme ole läheisriipouvia ja viihdymme hyvin 24/7 yhdessä. Esim eilen illalla mies katsoi tvtä ja minä olin netissä. Välillä juteltiin mitä mieleen tulee. -eri

kirjoitti:

Täällä on aiheesta loistavaa keskustelua. En ole ap, mutta samojen teemojen äärellä itsekin painin.

Mulla on kahden kuukauden aikainen, tosi tuore parisuhde. Olemme kolmekymppisiä. Mies on vuoden vanhempi kuin minä. Asumme eri paikkakunnilla. Molemmilla meillä on lapset. Molempien eroista tahoillaan on useat vuodet lastemme toisesta vanhemmasta ja välit ovat selkeät.

Tämä uusi mies vannoo ihastumistaan minuun joka päivä viesteillä, ja toteaa että näkee minussa tulevaisuutensa vaimon ja uusperheen äidin toivottavasti loppuelämäkseen.

Mutta hän antaa aikaansa minulle yleensä vain toisena päivänä viikonlopusta, 1,5-3 tuntia, sisältäen ulkoilua, syömistä ja seksiä. Aika pian seksin jälkeen hän lähtee aina ajamaan kotipaikkakunnalleen, vaikka siellä ei olisi hänen lapset kotona odottamassa vaan hänellä on lapsivapaa viikonloppu! Hän saisi siis viettää vaikka koko perjantai-illasta sunnuntaiaamuun kanssani jolloin lapsensa palaavat, mutta ei, hän mielellään ajaa kotiinsa yöksi kuulemma valmistelemaan alkavaa työviikkoa (normaali työaika arkisin ma-pe) sekä tekemään kotitöitä. Sen sijaan, ettö viettäisi lapsivapaata mun kanssa kun meidän molemmat lapset olemme saaneet biologiselle toiselle vanhemmalleen.

Viestittelyä on joka aamu ja ilta (kummankin aloite aikalailla vuorotellen menee), ja usein työpäivän aikanakin. Hän myös soittelee mulle oma-aloitteisesti kerran-pari viikossa.

Näkemyksiänne, kiitos paljon?

Olet miehen salasuhde eikä mies ole ollenkaan eronnut lastensa äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tunnistan itsessäni piirteen, että haluan paita&peppu -tyyppisen suhteen, nykyään ohitan etäsuhteet, vuorotyöläiset, vuoroviikkoisät, reissuhommia tekevät jne ja suhteen alussa ainakin omasta mielestäni teen selväksi mitä haluan. Tinder-profiilissa asiat selkokielellä mainittu. Mutta lukeeko miehet niitä, ymmärtävätkö kun treffeillä otan puheeksi? Ja silti käy näin.

Ap.

Miksi haluat paita&peppu suhteen? Oletko lähesriippuvainen? Eihän tuollainen toive ole enää ihan normaalia aikuisena. 

En minä ainakaan (naisena) haluaisi, että mies hengaa mun ympärillä koko ajan. Kaipaan paljon omaa rauhaa ja luulen, että sellaisia ihmisiä on paljon muitakin.

Jos sinä kaipaat paljon omaa rauhaa, niin se on ok. Kyllä minäkin tykkään omasta rauhasta, mutta vähempikin riittää.

Ap

Olin pari kuukautta viestitellyt erään kanssa jonka olin kerran ehtinyt treffata kun tää sitten ykskaks pätkäytti rakastavansa minua. Olin vähän ooooukkeeei mutten antanut sen suuremmin häiritä, olisi kuitenkin pitänyt tajuta tuo varoitusmerkiksi.

kirjoitti:

Täällä on aiheesta loistavaa keskustelua. En ole ap, mutta samojen teemojen äärellä itsekin painin.

Mulla on kahden kuukauden aikainen, tosi tuore parisuhde. Olemme kolmekymppisiä. Mies on vuoden vanhempi kuin minä. Asumme eri paikkakunnilla. Molemmilla meillä on lapset. Molempien eroista tahoillaan on useat vuodet lastemme toisesta vanhemmasta ja välit ovat selkeät.

Tämä uusi mies vannoo ihastumistaan minuun joka päivä viesteillä, ja toteaa että näkee minussa tulevaisuutensa vaimon ja uusperheen äidin toivottavasti loppuelämäkseen.

Mutta hän antaa aikaansa minulle yleensä vain toisena päivänä viikonlopusta, 1,5-3 tuntia, sisältäen ulkoilua, syömistä ja seksiä. Aika pian seksin jälkeen hän lähtee aina ajamaan kotipaikkakunnalleen, vaikka siellä ei olisi hänen lapset kotona odottamassa vaan hänellä on lapsivapaa viikonloppu! Hän saisi siis viettää vaikka koko perjantai-illasta sunnuntaiaamuun kanssani jolloin lapsensa palaavat, mutta ei, hän mielellään ajaa kotiinsa yöksi kuulemma valmistelemaan alkavaa työviikkoa (normaali työaika arkisin ma-pe) sekä tekemään kotitöitä. Sen sijaan, ettö viettäisi lapsivapaata mun kanssa kun meidän molemmat lapset olemme saaneet biologiselle toiselle vanhemmalleen.

Viestittelyä on joka aamu ja ilta (kummankin aloite aikalailla vuorotellen menee), ja usein työpäivän aikanakin. Hän myös soittelee mulle oma-aloitteisesti kerran-pari viikossa.

Näkemyksiänne, kiitos paljon?

No, hänelle riittää tuo määrä aikaa sinun kanssasi. Minusta tuo on vähän, ja ilmeisesti sinustakin. Voi olla että tilanne ei koskaan tule muuttumaan vaan hänelle tosiaan sopii tuollainen suhde.